Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä opettajan tutkinnolla?
27.09.2023 |
Mitä muuta voisin tehdä luokanopettajan tutkinnolla? Olen maisterivaiheessa ja aloitin jo työt. Nyt jo lopen kyllästynyt koulumaailmaan ja näiden nykylapsien ja -perheiden menoon. Tuntuu, että olen vain heidän palvelijansa, uupunut sellainen
Kiitos
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Voitko pyytää apua esim. erityisopettajalta? Hän vastaa myös erityisen tuen toteuttamisesta luokassasi. Onko mahdollista saada apua resurssiopettajalta tai koulunkäynninohjaajalta? Priorisoi tehtävät ja tee vain tärkeimmät. Yritä löytää lohtua ajatuksesta, että olet tehnyt parhaasi ja se riittää. Vapaa-aikana on lupa tehdä ihan muita asioita. Itse soitan vanhemmille usein, koska asiat on helpompi selittää puhelimitse. Samalla kuulee toisen äänensävyn ja puhelun saa lopettaa, jos toinen käy asiattomaksi. Jos tällaista tapahtuu, kerro rehtorille heti. Hänen pitäisi olla sinun puolellasi. Mikäli ei ole, niin vaihda taloa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro hieman tarkemmin, mikä saa sinut haluamaan vaihtaa alaa? Mitä luokka-astetta opetat? Minusta luokanopettajan työ on kaikessa hektisyydessään ja kuormittavuudessaankin ihan mahtavaa. Ekat vuodet todella rankkoja etenkin jos sattuu hankalia luokkia liian vähillä resursseilla.
En haluaisi vaihtaa kokonaan pois kasvatuksen ja opetuksen parista. Mutta luokanopettajan ammatin koen kuormittavana. Voi johtua myös ylitunnollisesta ja herkästä luonteestani. Ryhmät ovat ylisuuret, eikä kaikkia ehdi auttamaan. Samalla pitäisi eriyttää muutamia ylöspäin eli vaikeahko yhtälö. Nepsy-lapset ja ne, jotka kuuluisivat erityisluokalle, vaikeuttavat arjen tilanteita. Koska inkluusio eikä erityisluokalle yksinkertaisesti kaupungissamme pääse. Oppimisen vaikeudet ovat vakavia ja yleisiä. Tehtäväni on siis paitsi opettaa, myös vastata erityisestä tuesta. Siinä ohella paperihommat, palaverit moniammatillisissa tiimeissä Vanhemmat vaativat erityiskohtelua omille lapsilleen ja suorastaan haukkuvat minua. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Minulla ei ole juuri vapaa-aikaa. Lasten kotona on surullisia tilanteita ja ajattelen näitä illat pitkät kotona. Lisäksi melu ja päivien hektisyys tietyllä tapaa imee minusta mehut, introvertti kun olen. Myönnän, että kuvittelin päivät aivan erilaisiksi. Arvionti, tuntien suunnittelu, yhteistyöt, kaikki muu sujuu minulta. Pidän lapsista ja opettamisesta, mutta tämä open työn henkinen puoli tuntuu lievästi sanottuna rankalta.
T. Ap
Totta kai voin pyytää apua erityisopettajalta. Mutta hänkin on aika kiireinen. Meidän koulussa on vain yksi laaja-alainen ja olemme satojen oppilaiden koulu.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko oppilaita pienryhmiin? Tai avustajia luokkaan?
Lisäys: Tiedostan kyllä, että ei opehommien ongelmakohtiin ole mitään taikakeinoa minulle nyt. Kokemus helpottaa jne. Mutta olosuhteet ovat vaikeutuneet. 1-2-luokkalaiset käyttäytyvät välillä kuin yläkoululaiset. Onneksi suurin osa hyvin ja ovat oikein mukavia..
T. Ap
Kiitos kaikille kommenteista! Olen otettu saamastani kannustuksesta.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt jo noin vaikeaa, vaihda alaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muita opettajia tai lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä paikalla? Miten jaksatte tätä todellisuutta?
Ap
Täällä esikariopettaja, porrasta alempana. Meno on nykyään hurjaa, lapset on käsittämättömän levottomia, huomionhakuisia ja auktoriteeteista ja yhteisestä omaisuudesta vähät välitetään. Ja kaupan päälle ovat lähes kaikki 7-17. On siinä helisemässä. Olen myös miettinyt pari vuotta alanvaihtoa, mutta pitäisi tietää mikä se on jossa viihtyisi. Lainarahalla pitäisi nimittäin alkaa opiskella, niin ei haluaisi sitä hukkaan laittaa. Yksin kun vielä asun niin ei ole ketään jakamassa elinkustannuksia. Olo on kuin paskaloukussa josta ei oikein ole enää jaksamista nousta. Enkä ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita opettajia tai lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä paikalla? Miten jaksatte tätä todellisuutta?
Ap
Täällä esikariopettaja, porrasta alempana. Meno on nykyään hurjaa, lapset on käsittämättömän levottomia, huomionhakuisia ja auktoriteeteista ja yhteisestä omaisuudesta vähät välitetään. Ja kaupan päälle ovat lähes kaikki 7-17. On siinä helisemässä. Olen myös miettinyt pari vuotta alanvaihtoa, mutta pitäisi tietää mikä se on jossa viihtyisi. Lainarahalla pitäisi nimittäin alkaa opiskella, niin ei haluaisi sitä hukkaan laittaa. Yksin kun vielä asun niin ei ole ketään jakamassa elinkustannuksia. Olo on kuin paskaloukussa josta ei oikein ole enää jaksamista nousta. Enkä ole ainoa.
Allekirjoitan. Ja tämä on se aines, joka tulee syksyllä kouluun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäys: tämä on jo toinen maisterintutkintoni, ja opiskelu on ollut taloudellisesti haastavaa nyt aikuisiällä. En siis havittele enää kolmatta tutkintoa. Sen sijaan kysyn, mitä tällä tutkinnolla voisi tehdä? Töihin hallintoon, tms?
Ap
Mikäs se sun toinen tutkinto on ja miksi et halua sitä hyödyntää?
Filosofian maisteri. Olen tehnyt töitä kotouttamisen parissa ja esim. museoissa.
Ap
Sinulla on siis kokemusta kotouttamisesta ja pedagoginen pätevyys. Jos sisällyttäisit tutkintoosi suomen kieltä, pääsisit varmaan aikuisten S2-opiskelijoiden pariin halutessasi.
Mitenkähän se nyt eroaa opettajan työstä?
S2 opettaja tarvitsee pohjakoulutukseksi äidinkielen open pätevyyden. Ei ne S2 oppilaat sen helpompia ole, ja useilla on lisäksi oppimisvaikeuksia ja erilainen kulttuuri.
Ap kuulostaa kyllästyneeltä nimenomaan opetusalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisitko oppilaita pienryhmiin? Tai avustajia luokkaan?
En ole ap, mutta vastaan täältä yhdestä pääkaupungin suuresta koulusta käsin. Meillä on pienryhmiä, mutta ne ovat tupaten täynnä, ja koulussa ei ole yhtään avustajaa. Että kyllä se luokanope tai aineenope on aika yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisitko oppilaita pienryhmiin? Tai avustajia luokkaan?
En ole ap, mutta vastaan täältä yhdestä pääkaupungin suuresta koulusta käsin. Meillä on pienryhmiä, mutta ne ovat tupaten täynnä, ja koulussa ei ole yhtään avustajaa. Että kyllä se luokanope tai aineenope on aika yksin.
No tuo on jo laiton tilanne, että koulussa ei ole yhtään avustajaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelussa riittää töitä, toki ne lapset eivät siitä ainakaan helpommiksi muutu mutta ainakin saisit keskittyä heidän ongelmissaan auttamiseen sen sijaan että samalla pitäisi yrittää opettaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita opettajia tai lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä paikalla? Miten jaksatte tätä todellisuutta?
Ap
Täällä esikariopettaja, porrasta alempana. Meno on nykyään hurjaa, lapset on käsittämättömän levottomia, huomionhakuisia ja auktoriteeteista ja yhteisestä omaisuudesta vähät välitetään. Ja kaupan päälle ovat lähes kaikki 7-17. On siinä helisemässä. Olen myös miettinyt pari vuotta alanvaihtoa, mutta pitäisi tietää mikä se on jossa viihtyisi. Lainarahalla pitäisi nimittäin alkaa opiskella, niin ei haluaisi sitä hukkaan laittaa. Yksin kun vielä asun niin ei ole ketään jakamassa elinkustannuksia. Olo on kuin paskaloukussa josta ei oikein ole enää jaksamista nousta. Enkä ole ainoa.
Vanhemman sivukommentti: Mitä olen vaka-opejen kanssa jutellut, niin vanhempien kasvatuskädet tuntuvat aika sidotuilta. Lapsen pitäisi oppia hyville tavoille pelkästään sillä, että vanhemmat ovat läsnä ja lempeästi ohjaavat lasta oikeaan käytökseen huomioimalla hyvän ja keskittymällä positiiviseen. Rankaiseminen on tabu, jota ei suositella. Ihmeesti vain itsestäni tuntuu, että ne muutamat asiat, joissa ollaan ohjeista huolimatta päädytty soveltamaan rankaisua / rajoittamista, ovat niitä asioita, joissa lapsi on oppinut tottelemaan.
Kysymys kuuluukin, että pitäisikö vallitsevaa kasvatusparadigmaa muuttaa hieman auktoritäärisempään suuntaan ihan ammattikasvattajienkin kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelussa riittää töitä, toki ne lapset eivät siitä ainakaan helpommiksi muutu mutta ainakin saisit keskittyä heidän ongelmissaan auttamiseen sen sijaan että samalla pitäisi yrittää opettaakin.
Jos lukisit mitä kysytään. Ap kysyy, mitä voi tehdä nykyisellä koulutuksellaan. Hänellä ei ole pätevyyttä sosiaalialalle.
Vierailija kirjoitti:
Lisäys: tämä on jo toinen maisterintutkintoni, ja opiskelu on ollut taloudellisesti haastavaa nyt aikuisiällä. En siis havittele enää kolmatta tutkintoa. Sen sijaan kysyn, mitä tällä tutkinnolla voisi tehdä? Töihin hallintoon, tms?
Ap
Missä päin olet opettajana?
Jos olet pk-seudulla, lähde johonkin pikkukuntaan. Kokeile opettajuutta pienessä kyläkoulussa, se olisi jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Lisäys: tämä on jo toinen maisterintutkintoni, ja opiskelu on ollut taloudellisesti haastavaa nyt aikuisiällä. En siis havittele enää kolmatta tutkintoa. Sen sijaan kysyn, mitä tällä tutkinnolla voisi tehdä? Töihin hallintoon, tms?
Ap
Jos vain pääset hallintoon, niin se on hyvä.
Mutta eikö tosiaan ole mitään mahdollisuutta, että jatkaisit opetustyötä jossain muussa koulussa kuin siinä, jossa olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäys: tämä on jo toinen maisterintutkintoni, ja opiskelu on ollut taloudellisesti haastavaa nyt aikuisiällä. En siis havittele enää kolmatta tutkintoa. Sen sijaan kysyn, mitä tällä tutkinnolla voisi tehdä? Töihin hallintoon, tms?
Ap
Missä päin olet opettajana?
Jos olet pk-seudulla, lähde johonkin pikkukuntaan. Kokeile opettajuutta pienessä kyläkoulussa, se olisi jotain uutta.
Nykyään ei ole pieniä kyläkouluja.
Sen sijaan että miettisin ihan uutta alaa, on hyvä tiedostaa että luultavasti jokaisella alalla on omat vaikeudet, hankaluudet ja ongelmansa. Lisäksi alkuun on luonnollista että on erityisen hankalaa ja et ole vielä tottunut. Astuessani itse työelämään ensimmäistä kertaa olin myös järkyttynyt monesta asiasta, mutta homman rutinoiduttua työelämästä tuli pääasiallisesti siedettävää, välillä raskasta ja joskus kivaakin.
Silläkin on merkitystä missä koulussa opetat, millainen työyhteisö on ja luokka ylipäätään. Joskus ongelma voi koko ammatin sijaan olla työviihtyvyyteen vaikuttavista muista tekijöistä. Lisäksi hyvän rehtorin tulisi ottaa vähän koppia uransa alkutaipaleella olevasta opettajasta ja tukea etenkin alkuaikoina jolloin opettajan rooliin vasta kasvetaan kun tutkinto on saatu käteen.
Myös omalla toiminnalla saa vaikeutettua omaan työhönsä. Opettajana on tärkeä luoda vahvat rajat ja pitää jöötä ammatin sallimissa sfääreissä. Osa vanhempien ja lasten hulinoista ja hälinöistä pitää osata suodattaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jotta säilyt järjissään.
Voisiko rehtorille tai terapeutille puhuminen auttaa tunnistamaan työn ongelmakohtia ja hankkimaan työkaluja niiden työstämiseksi? Jos olet varma että haluat muuta työtä niin teoriassa vaihtoehtoja on monenlaisia. Eräs tuttavani opiskeli päivätyön ohessa Itä-Suomen yliopistossa toisen maisterin ja opettaa nykyään lukiossa ja iltalukiossa. Tiedän myös erään joka aloitti rekryäjänä ja sittemmin opiskelin jotain joka antoi paremmat valmiudet HR-tehtäviin jossa tämä on töissä edelleen. Minkälaiset työt ja aihealueet sinua voisi kiinnostaa?