Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen
Nuorin lapsi lensi juuri pesästä, kun lähti opiskelemaan muualle.
Minä haluan nyt jotain täysin uutta. Olen halunnut jo pitkään.
Miehessä ei ole mitään isoa vikaa, hän on minulle rakaskin.
Mutta ajatus siitä, että jämähdän tähän kahdestaan hänen kanssaan loppuelämäksi, tuntuu masentavalta. Haluan isoja muutoksia. Muuttaa, olla niin vapaa kuin mahdollista, tutustua uusiin ihmisiin. Monella tasolla.
Tiedän että tämä on itsekästä. Mieheni rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämänsä kanssani. Mutta en kai voi jäädä vain siksi, että hän niin haluaa, kun itse en?
Kommentit (805)
Vierailija kirjoitti:
Ihme naljailua noille ehdotuksille että hankkis erillisen kämpän tai lähtis yksin reissuun, toikin että voi sitte mies tehdä "johtopäätökset" ja turvata omaisuuden - siis ootteko te 24/7 ukkonne kanssa saman katon alla aina? johtuuko tollanen naljailu siitä, että raha tai taidot ei riitä olemaan erossa päivääkään? vaikka meilläkin on miehen kanssa pitkä taival kuljettuna ja muksutkin tekastuna, niin kyllä me ollaan silti vielä ihan erillisiä ihmisiä ja kummallekin on varattu kalenterista omaa aikaa olla yksikseen. Toisaalta mietin kanssa että onko nää vapaudenhaikailijat sitte niitä, jotka on äitejä miehillensä ja pesee toisen sukat ja kalsarit ja ukko saa istua valmiiseen ruokapöytään vaimonsa siivoomassa kodissa? Mulla ei niin vapaudenkaihoa ole, kun vietetään esimerkiksi lomaviikkoja vuorotellen yksikseen ja toinen hoitaa muksut, ja kotihommat (juu, myös ne renkaanvaihdot) on puoliks jaettu. Että kai meidän liitto on täysin tuhoon tuomittu ja ero väistämätön, kun ei olla nilkasta nippusiteellä kiinni?
Tasapaino.ja keskitie. Sulla on asiat hyvin. Palstalla ja somessa liiotellaan asioita. Ääripäiden kautta.
En lukenut ketjua ekaa sivua pidemmälle.
Jotain tarttis teidän suhteelle tosiaan tehdä. Ainakin nyt nostaa kissa pöydälle ja puhua avoimesti.
Yhteen asiaan kuitenkin haluaisin sinua valmistella, koska tätä olen nähnyt todella paljon. Miten suhtaudut, kun eksäsi löytää itselleen uuden ja hänessä onkin piirteitä joille et pärjää? Hyville raittiille 40+ tavismiehille nimittäin on enemmän kysyntää, kuin ehkä tylsinä arkipäivinä kotona ajattelisi.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä nainen.
Sopivasti lihava?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua ekaa sivua pidemmälle.
Jotain tarttis teidän suhteelle tosiaan tehdä. Ainakin nyt nostaa kissa pöydälle ja puhua avoimesti.
Yhteen asiaan kuitenkin haluaisin sinua valmistella, koska tätä olen nähnyt todella paljon. Miten suhtaudut, kun eksäsi löytää itselleen uuden ja hänessä onkin piirteitä joille et pärjää? Hyville raittiille 40+ tavismiehille nimittäin on enemmän kysyntää, kuin ehkä tylsinä arkipäivinä kotona ajattelisi.
Se on monesti ettå tuollaiset naiset olettavat että miestä voi eron jälkeen vielä käyttää avustajana kaikessa. Sitten kun miehelle tuleekin uusi nainen niin suunnaton viha kohdistuu tähän uuteen.
Kaksinkin voi pistää elämän uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä nainen.
Viisaampaa olisi jäädä onnettomana suhteeseen?
Jaaha, taas yksi nainen viidenkympin villityksessä. Anna palaa!
Vierailija kirjoitti:
Kaksinkin voi pistää elämän uusiksi.
Vain jos toinen haluaa samanlaista muutosta.
Juuri tein Tinderprofiilin herkkukuvilla ja nyt odottelen, että joku mies jää koukkuun. Kalastaminen on kivaa. N54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään itsekästä.
Meistä jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Liian moni ajattelee ja ottaa huomioon koko ajan muita unohtaen oman elämän ja onnellisuuden kokonaan.
Elämä on liian lyhyt go for it...
Oman hyödyn halun tavoittelu muista välittämättä on juurikin itseköstä. Vai sanoisitko saman miehelle että et ole itsekäs ja go for it?
Tottakai sanoisin saman miehelle. Ei kai se mieskään halua kumppania, joka ei enää halua olla miehen kanssa?
- eri
Juuri tämä. Tietysti kumppani saa mennä, jos hänellä on parempi jonkun muun kanssa tai yksin. En minä ole mikään kävelevä vankila, enkä oikein tajua ihmisiä jotka haluavat sitä toiselle olla.
Siis et rakasta miestäsi, mutta eniten kiinnostaa mitä muut ajattelevat jos jätät hänet. Kertoo kaiken.
Kannattaa olla realistinen ja miettiä muutosta myös muista näkökulmista.
Se mitä haluaa nyt, ei välttämättä enää ole 10 vuoden päästä.
Isot muutokset voivat vaikuttaa jolloin lailla myös muihin. Mutta jos varmasti tietää mitä on tekemässä niin antaa palaa.
Jokainen tekee niin kuin itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään itsekästä.
Meistä jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Liian moni ajattelee ja ottaa huomioon koko ajan muita unohtaen oman elämän ja onnellisuuden kokonaan.
Elämä on liian lyhyt go for it...
Oman hyödyn halun tavoittelu muista välittämättä on juurikin itseköstä. Vai sanoisitko saman miehelle että et ole itsekäs ja go for it?
Tottakai sanoisin saman miehelle. Ei kai se mieskään halua kumppania, joka ei enää halua olla miehen kanssa?
- eri
Juuri tämä. Tietysti kumppani saa mennä, jos hänellä on parempi jonkun muun kanssa tai yksin. En minä ole mikään kävelevä vankila, enkä oikein tajua ihmisiä jotka haluavat sitä toiselle olla.
Missä on sanottu että ei saisi mennä?
Haiskahtaapa vähän borderline persoonallisuushäiriöltä. Tee mitä haluat, toivottavasti miehesi löytää arvoisensa vaimon, joka ei narsistisesti lähtee pienten ailahtelujen vuoksi tuhoa perhettään. Tällainen ihana äityli löytyy itseltänikin, tiedän touhun varsin hyvin. Elämä tuntuu nopeasti tuollaisista ihmisistä tylsältä, ja jopa tuhoaminen on silloin omasta mielestään parempi kuin tasapainoinen elämä. Olisihan yksi vaihtoehto aina ehdottaa miehelle vaikka muuttoa uuteen maahan yhdessä tai mitä vaan, mutta eihän sellaiset rationaaliset, aikuisen ihmiset teot ole jänniä ja vaarallisia. Ihan sama vaikka koko muu perhe kärsii, onpahan ainakin sinulla kivaa ja voit tuntea itsesi tärkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis et rakasta miestäsi, mutta eniten kiinnostaa mitä muut ajattelevat jos jätät hänet. Kertoo kaiken.
Ulkoa-ohjautuvuus. Ei kestä arvostelua valinnoistaan ja käytöksestään. Heikko itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään itsekästä.
Meistä jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Liian moni ajattelee ja ottaa huomioon koko ajan muita unohtaen oman elämän ja onnellisuuden kokonaan.
Elämä on liian lyhyt go for it...
Oman hyödyn halun tavoittelu muista välittämättä on juurikin itseköstä. Vai sanoisitko saman miehelle että et ole itsekäs ja go for it?
Tottakai sanoisin saman miehelle. Ei kai se mieskään halua kumppania, joka ei enää halua olla miehen kanssa?
- eri
Juuri tämä. Tietysti kumppani saa mennä, jos hänellä on parempi jonkun muun kanssa tai yksin. En minä ole mikään kävelevä vankila, enkä oikein tajua ihmisiä jotka haluavat sitä toiselle olla.
Missä on sanottu että ei saisi mennä?
Eikös tuossa juuri sitä kysytty, että mitä sanottaisiin jos osat olisi toisin päin ja oma kumppani haluaisi lähteä?
Kauhean paljon katkeria ihmisiä tässä ketjussa. Menkää terapiaan ja siirtykää elämässä eteenpäin, ei se ero ole maailmanloppu. Teillekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Mulla ex haaveili pitkistä reppureissuista yksin, mikä olisi tarkoittanut mulle kuukausien yksin olemista ja ennen kaikkea olemista ilman seksiä ja läheisyyttä. Minä en hölmöyttäni olisi halunnut erota, mutta ex piti päänsä ja teki eroaloitteen. Kun pääsin yli eromisen surusta, ero mahdollisti minulle uuden parisuhteen, missä saan seksiä ja läheisyyttä. Ex viidettä vuotta miettii reppureissullensa lähtöä.
Siis reppureissujen suunnittelu aiheutti eron. Tälle ei voi kuin nauraa.
Tai ehkäpä se suunnittelu ja haaveilu on se elämän sisältö. Sillä jos sen reissun toteuttaisi, sitten ei olisi elämässä enää mitään, mistä haaveilla.
Todennäköisesti ko. henkilön mielestä se reppureissukin olisi ihan perseestä, jos hän sinne joskus lähtisi. Jotkut vaan ovat tyytymättömiä kaikkeen ja kaikkialla.
Ihme naljailua noille ehdotuksille että hankkis erillisen kämpän tai lähtis yksin reissuun, toikin että voi sitte mies tehdä "johtopäätökset" ja turvata omaisuuden - siis ootteko te 24/7 ukkonne kanssa saman katon alla aina? johtuuko tollanen naljailu siitä, että raha tai taidot ei riitä olemaan erossa päivääkään? vaikka meilläkin on miehen kanssa pitkä taival kuljettuna ja muksutkin tekastuna, niin kyllä me ollaan silti vielä ihan erillisiä ihmisiä ja kummallekin on varattu kalenterista omaa aikaa olla yksikseen. Toisaalta mietin kanssa että onko nää vapaudenhaikailijat sitte niitä, jotka on äitejä miehillensä ja pesee toisen sukat ja kalsarit ja ukko saa istua valmiiseen ruokapöytään vaimonsa siivoomassa kodissa? Mulla ei niin vapaudenkaihoa ole, kun vietetään esimerkiksi lomaviikkoja vuorotellen yksikseen ja toinen hoitaa muksut, ja kotihommat (juu, myös ne renkaanvaihdot) on puoliks jaettu. Että kai meidän liitto on täysin tuhoon tuomittu ja ero väistämätön, kun ei olla nilkasta nippusiteellä kiinni?