Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen

Ei huonossa suhteessa kannata olla jos on parempaa tarjolla. Vaihdoin vanhan, ihan hyvän vaimon 15 vuotta nuorempaan kun aukesi mahdollisuus.

Nauti elämästä AP!

Suurin osa ap:ta lyttäävistä kommenteista näkyy olevan joltain katkeralta mieheltä, jota harmittaa se, että naisten ei ole nykyään pakko olla jumissa avioliitossa miestä palvelemassa. Paistaa kauas tämä.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että kokeilisit niitä seikkailujasi muutaman viikon tai muutaman kuukauden ja palaisit hänen luo. Mutta miksi et kokeilisi? Jos et kokeile, haikailet lopun ikäsi. Sillä siitä selviää ja osaa arvostaa kumppaniaan taas!

Enpä itse enää ottaisi takaisin naista, joka on kerran lähtenyt. Jos ovesta ulos kävelee, menee se sen jälkeen lukkoon.

M38

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaisia ajatuksia kuin ap:lla ja olen miettinyt, täytyisikö ensin muuttaa vain erilleen, eikä erota suoraan. Lapsi muuttaa kohta omilleen ja se olisi se hetki, kun pääsisin aloittamaan oman elämän. Siinä houkuttaa ajatus omasta rauhasta.

Olen hoitanut yksin kodin ja lapsen. Olen akateeminen ja käyn töissä ja elätän perhettä, mies on vähemmän koulutettu ja työtön. Seksiä ei ole ollut kohta 2 vuoteen enää. Mies tuntuu joltain elätettävältä alivuokralaiselta, joka asuu täällä kuitenkin ilmaiseksi.

Joudun silti tekemään kotityöt yksin. Tulin tässä yksi päivä työmatkalta ja koti oli läävä, piti heti ennen matkalaukun purkamista alkaa siivoamaan tunti, koska jälki oli sellaista, ettei mahtunut kävelemään edes.

Kummallista miten moni ketjussa luulee, että naiset eroaisivat tässä vaiheessa etsiäkseen seksiä ja uuden miehen. Eiköhän useimmilla ole vain toive, että voisi alkaa elää itselleen omassa rauhassa, kun on siihen asti asettanut muiden tarpeet itsensä edelle. Ainakaan minua ei kiinnostaisi enää koskaan elää parisuhteessa, jos tästä eroan.

N51

Sinun tilanteesi on erilainen kuin ap:n. Sinun miehesi kuulostaa pelkältä riippakiveltä, aikuiselta lapselta. Ap:n mukaan hänellä on hyvä mies.

Sinun kohdallasi ymmärtäisin eropäätöksen, ap:n kohdalla en.

Toisekseen, ap kirjoittaa selvästi että haluaisi jotain seksihurjastelua. Kyse ei siis ole oletuksesta tai luuloista.

Jos sulla jossain hetkessä tulee sellainen fiilis, että sä haluat tehdä jotain, niin sun kannattaa vaan tehdä se! Ei kannata jäädä miettimään mitään seurauksia.

Itse olen elänyt elämäni tuota filosofiaa noudattaen, ja se on auttanut minua saavuttamaan nykyisen asemani: olen työtön alkoholisti ilman perhettä tai kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaisia ajatuksia kuin ap:lla ja olen miettinyt, täytyisikö ensin muuttaa vain erilleen, eikä erota suoraan. Lapsi muuttaa kohta omilleen ja se olisi se hetki, kun pääsisin aloittamaan oman elämän. Siinä houkuttaa ajatus omasta rauhasta.

Olen hoitanut yksin kodin ja lapsen. Olen akateeminen ja käyn töissä ja elätän perhettä, mies on vähemmän koulutettu ja työtön. Seksiä ei ole ollut kohta 2 vuoteen enää. Mies tuntuu joltain elätettävältä alivuokralaiselta, joka asuu täällä kuitenkin ilmaiseksi.

Joudun silti tekemään kotityöt yksin. Tulin tässä yksi päivä työmatkalta ja koti oli läävä, piti heti ennen matkalaukun purkamista alkaa siivoamaan tunti, koska jälki oli sellaista, ettei mahtunut kävelemään edes.

Kummallista miten moni ketjussa luulee, että naiset eroaisivat tässä vaiheessa etsiäkseen seksiä ja uuden miehen. Eiköhän useimmilla ole vain toive, että voisi alkaa elää itselleen omassa rauhassa, kun on siihen asti asettanut muiden tarpeet itsensä edelle. Ainakaan minua ei kiinnostaisi enää koskaan elää parisuhteessa, jos tästä eroan.

N51[/quote

Kuvailisitko miestäsi sanoilla hyvä mies? Kuten ap kuvaili omaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaisia ajatuksia kuin ap:lla ja olen miettinyt, täytyisikö ensin muuttaa vain erilleen, eikä erota suoraan. Lapsi muuttaa kohta omilleen ja se olisi se hetki, kun pääsisin aloittamaan oman elämän. Siinä houkuttaa ajatus omasta rauhasta.

Olen hoitanut yksin kodin ja lapsen. Olen akateeminen ja käyn töissä ja elätän perhettä, mies on vähemmän koulutettu ja työtön. Seksiä ei ole ollut kohta 2 vuoteen enää. Mies tuntuu joltain elätettävältä alivuokralaiselta, joka asuu täällä kuitenkin ilmaiseksi.

Joudun silti tekemään kotityöt yksin. Tulin tässä yksi päivä työmatkalta ja koti oli läävä, piti heti ennen matkalaukun purkamista alkaa siivoamaan tunti, koska jälki oli sellaista, ettei mahtunut kävelemään edes.

Kummallista miten moni ketjussa luulee, että naiset eroaisivat tässä vaiheessa etsiäkseen seksiä ja uuden miehen. Eiköhän useimmilla ole vain toive, että voisi alkaa elää itselleen omassa rauhassa, kun on siihen asti asettanut muiden tarpeet itsensä edelle. Ainakaan minua ei kiinnostaisi enää koskaan elää parisuhteessa, jos tästä eroan.

N51

Sinun tilanteesi on erilainen kuin ap:n. Sinun miehesi kuulostaa pelkältä riippakiveltä, aikuiselta lapselta. Ap:n mukaan hänellä on hyvä mies.

Sinun kohdallasi ymmärtäisin eropäätöksen, ap:n kohdalla en.

Toisekseen, ap kirjoittaa selvästi että haluaisi jotain seksihurjastelua. Kyse ei siis ole oletuksesta tai luuloista.

Apn tyyliset ovat henkisesti epävakaita. Epäkypsiä oman elämänsä häviäjiä.

Samalla tavalla se yksinolo ja vapaus muuttuu tylsäksi arjeksi. En pysty yhtään samaistumaan sen ihannointiin, kun minusta yksin olo ja yksin eläminen on ihan saamarin tylsää pidemmän päälle. Paljon mieluummin jakaisin sen arjen jonkun kanssa.

Eiköhän tästäkin ketjusta voi päätellä sen, että hyvästä miehestä ei kannata erota Suomessa. Hyviä miehiä kun on niin paljon vähemmän kuin naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla se yksinolo ja vapaus muuttuu tylsäksi arjeksi. En pysty yhtään samaistumaan sen ihannointiin, kun minusta yksin olo ja yksin eläminen on ihan saamarin tylsää pidemmän päälle. Paljon mieluummin jakaisin sen arjen jonkun kanssa.

Sinkkuna tosiaan sosiaalinen elämä hiljenee. Ei tule enää kutsuja pariskuntien illanviettoon tai mökkiviikonloppuihin. Kukaan ei ehdi lasilliselle, kun on aina jotakin puolison tai lasten kanssa. Ja jos ap ei ole saanut ketään matkaseuraksi tähän asti, niin tuskin saa jatkossakaan.

Naisilla on pakkomielle lähtemiseen, matkaan, uuden aloittamiseen. Hyvästi vanha minä, tervetuloa uusi minä. Maisemanvaihdos tekee hyvää. Haluan olla vapaa, elämän tulee olle ihanan kevyttä.

Tässä naisten usein käyttämiä fraaseja.

Miehet taas puhuvat mieluiten rakentamisesta, ja toivovat että nainen olisi tyytyväinen.

Kuten palstaystäväni kerran osuvasti totesi, naisella on krooninen tarve muutokselle ja pakkomielteinen kaukokaipuu. Jos mikään ei muutu, nainen muuttuu tyytymättömäksi. Pesänrakennusvaihe on vain sitä, yksi vaihe naisen elämässä juoksuvaiheen ja lähtemisvaiheen välissä.

Siksi panostaminen naiseen ja yhteisen rakentamiseen, vaikka nainen sitä pesänrakennusvaiheessa haluaakin, koituu monen miehen kohtaloksi. Joku päivä nainen vain kyllästyy ja vetää maton ahkeran miehensä jalkojen alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Miehet, huomioikaa tämä. Ei IKINÄ kannata sitouttaa rahaa naiseen, ei koskaan, ei senttiäkään. Kaikki kulut puoliksi ja jos naisella on toisen miehen lapsi, niin kulut sen lapsiluvun mukaisesti suhteessa. Kannattaa olla koko ajan jalka oven raossa ja selusta taloudellisesti turvattuna, pitää itsensä fyysisesti ja henkisesti kunnossa ja mieli avarana muillekin mahdollisuuksille. 

Juuri näin. Tämä ikävä tosiasia toki tekee parisuhteista hankalia, siksipä niihin ei yhdenkään miehen kannata missään nimessä ryhtyä. Voimaantukoot naiset rauhassa.

Juuri näin. Vaikka kaikki olisi hyvin ja rakkauttakin olisi, niin nainen saattaa silti vain päättää ja lähteä. Ihan vain tunteen perusteella. 

Niin voi mieskin.

Onko ap tai joku muu jolla oli aiheesta omakohtaista sanottavaa vielä paikalla? Kiinnostaisi kuulla vielä.

No miten tässä on asiat menneet? Lopputulemat, tapahtumat, tunnelmat, perheen ja sukulaisten kommentit? Missä ap menee?

Vierailija kirjoitti:

Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.

Hjalliksella on nyt Pajari. Mutta Pajari on kova pyrkyri. Helena vaikuttaakin hyvältä ihmiseltä. Vanhin poika Joel on samanoloinen.

MIehen jättäminen kannattaa aina!

Ja naiset kehtaavat ihmetellä miksi miehet ei sitoudu naisiin eikä parisuhteeseen.

Miksi ihmeessä miesten edes kannattaisi sitoutua kun ei miehen tarvi tehdä edes mitää  väärää tai pahaa kun naine  jättää joka tapauksessa. Pitäisikö naisten opetella ensinnäkin mitä se sitoutuminen tarkoittaa kun ei siihen naisetkaan kykene enää nykyään

"Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, MM, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi (aviomieheksesi), olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"

Siinä sinulle vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ap:ta lyttäävistä kommenteista näkyy olevan joltain katkeralta mieheltä, jota harmittaa se, että naisten ei ole nykyään pakko olla jumissa avioliitossa miestä palvelemassa. Paistaa kauas tämä.

Täällä on varmaan naisia 97 %, biologisia naisia, mutta juridisia miehiä 2 % ja 1 % miehiä nauramassa täällä naisten kotkotuksille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.

Hjalliksella on nyt Pajari. Mutta Pajari on kova pyrkyri. Helena vaikuttaakin hyvältä ihmiseltä. Vanhin poika Joel on samanoloinen.

Leenaa tarkoitin