Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen
27.09.2023 |
Nuorin lapsi lensi juuri pesästä, kun lähti opiskelemaan muualle.
Minä haluan nyt jotain täysin uutta. Olen halunnut jo pitkään.
Miehessä ei ole mitään isoa vikaa, hän on minulle rakaskin.
Mutta ajatus siitä, että jämähdän tähän kahdestaan hänen kanssaan loppuelämäksi, tuntuu masentavalta. Haluan isoja muutoksia. Muuttaa, olla niin vapaa kuin mahdollista, tutustua uusiin ihmisiin. Monella tasolla.
Tiedän että tämä on itsekästä. Mieheni rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämänsä kanssani. Mutta en kai voi jäädä vain siksi, että hän niin haluaa, kun itse en?
Kommentit (805)
Jos haluat, niin eroa. Niin yksinkertaista se on. Olen itse kipuillut vähän samankaltaisten ajatusten kanssa, että olisi ihanaa lasten lähdettyä kokea täydellinen vapaus, siis sellainen jossa ei tarvitse miettiä ketään toista kuin itseään. Mietin asiaa näistä näkökulmista: miten mieheni reagoisi ja pärjäisi (tämä oli suurin tekijä), miten itse pärjäisin ja vastaisiko elämä eron jälkeen haavekuviani ja myös sitä, mitä lähipiiri olisi asiasta mieltä.
Totesin, että mieheni sydän särkyisi, ja se vaikuttaisi todella paljon myös omaan mielialaani pitkään eron jälkeen. Totesin, että pärjäisin kyllä hyvin ja olisihan vapaus ihanaa hetken, mutta kyllä ihanampaa on nyt lähteä elämään "lapsetonta" elämää yhdessä kokemukset jakaen, ja se ajatus suorastaan murskasi minut kun ajattelin että olisipa tympeää olla yksin jossain Roomassa, tai jonkun uuden miehen kanssa jota vielä pitäisi jotenkin yrittää extra-miellyttää ja joka ei olisi niin 100% kumppani. Muiden mielipiteillä en kokenut olevan suurta merkitystä, joten sen pohdinnan jätin vähemmälle.
Voisin kuvitella, että on ihan yleistä kaivata "vapautta" lasten kasvettua aikuiseksi. Voisiko eron sijaan ratkaisu olla jokin väliaikainen ratkaisu, kuten vaikka oma pieni vuokra-asunto esimerkiksi vuodeksi? Tai ihan oma yksin tehtävä matka, tai parikin. Tai vaikka joka vuosi. Kumppanuus ja asioiden yhdessä kokeminen ja jakaminen eivät omassa vaakakupissani painaneet läheskään yhtä paljon kuin teoreettinen "vapaus", koska kyllä sitä vapautta saa suhteessakin ollessa jos pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastollisesti n. 50% eronneista katuu myöhemmin eroa. Jos haluat vapautta niin kannattaa ainakin tehdä se tiedostaen, että on täysin mahdollista ja todennäköistä, että kadut sitä myöhemmin, varsinkin kun kuulostaa siltä, ettei suhteessanne ole mitään hirveän suuresti pielessä. Sellaiset katuu eroja tietenkin eniten.
Mieti loppuun saakka. Alkuhuuma tuosta voi kenties tulla, mutta miltä tuntuu, jos käykin niin, että koko loppuelämän sinua odottaa kotona a i n a tyhjät seinät. Iltaisin. Viikonloppuisin. Lomilla. Miltä tuntuu vanhempana herätä yksin, ilman juttuseuraa ja ketään kenen kanssa jakaa arjen asiat. Monella on kuitenkin se puoliso, jonka kanssa jakaa arjen asiat -ja jossain vaiheessa ystäviä alkaa kuolla jne. Miltä tuntuu viettää esim. joulut yms. usein yksin, kun aikuiset lapset perheineen todennäköisesti menevät vuorojouluin miehesi luokse, appivanhemmille ja sinulle. Muutaman vuoden välein saat heidät (ja kenties rakkaat lapsenlapsesi) luoksesi.
Epäilen, ettei vapaudesta niin hohdokasta tulisi kuin moni voi kuvitella. Minusta kuulostaa siltä, että elät jotain viidenkympin villitystä.
Miten tässä voi olla näin paljon kommentteja, kun ihan selvästi on "Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta..." -provoaja?
Luulisi tälläisten palstalaisten tulleen jo tutuiksi.
Oletko pohtinut sitä, että millätavalla ykyinen parisuhteesi estää sinua toteuttamasta vapautta ja uudesti syntymistä? Uskon, että "helpoin" ratkaisu uudistaa oma elämänsä on jättää konkreettisesti edelliset valinnat taakseen. Mutta se ei ole lopulta se muutos mikä on luultavasti etsinnässä. Uskon, että kaipaat uusia tuulia henkisesti ja kokemuksellisesti ja näen ettei edelliset valinnat yleensä ole mikään este mennä eteenpäin. Harva mies estää rakkaaltaan kasvua. Ja se, kuka on sinua kannatellut edellisissäkin haasteissa ottaa todennäkösesti kunnian saada tukea sinua tulevissa haasteissa ja toiveissa.
Jos otetaan konkreettinen esimerkki: talo joka on liittynyt tiettyyn elämänvaiheeseen ja kun elämänvaihe on ohi, voi tehdä mieli irrottautua talosta joka on konkreettinen kohde elämänvaiheelle. Elämänvaihe ei kuitenkaan mystisesti häviä vaikka talo myytäisiin. Jos kuitenkin pitää talon, voi sen ominaisuutta ja merkitystä muuttaa suhteessa omiin tarpeisiin. Ja alkaa muodostaa talosta uudenlaista paikkaa ja elämänvaiheen käsittely sujuu siinä sivussa kun muokkaa oloaan sopivammaksi uuteen tarpeeseen.
Harvoin hyppy tuntemattomaan tuo sitä kaikkea mitä toivoo. Ainoastaan siinä luopuu siitä kaikesta joka oli saamatta vakuutta mistään että toivomiaan asioita saa tilalle.. kaiken lisäksi, usein konkreettisilla muutoksilla haetaan henkistä hyvää vaikka henkinen hyvä ei muodostu konkreettisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synninpäästöäkö sä meiltä haet? Elät elämäsi just niin kuin tuntuu, ei siihen meillä muilla ole mitään kommentoitavaa.
Haen näkökulmia. Miten ihmiset reagoivat. Osaan varautua siten ehkä lähipiirinkin reaktioihin?
Ap
sä olet sairas
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä voi olla näin paljon kommentteja, kun ihan selvästi on "Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta..." -provoaja?
Luulisi tälläisten palstalaisten tulleen jo tutuiksi.
No, ainakin kommentit kertovat hyvin mikä on suurimman osan näkemys aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on itsekäs. Monesti ajatellaan että se toinen on jotenkin esteenä "elämälle". Mutta elämässä voi käydä kaikenlaista. Kun onnettomuus tai sairaus kohtaa, silloin uskollinen kumppani on kultaakin kalliimpi. Kun läheltä on poistunut esim syövän vuoksi läheisiä, on ollut todella hienoa nähdä miten puoliso on kulkenut yhdessä tuon matkan. Yksin on niin helppoa kun kaikki pyyhkii hyvin. Kun tapahtuu vaikeita asioita, yksinäisyys korostuu. Ja ystävät saattavat kaikota yllättäin.
Moni ystävä ja kumppani poistuu myös toisen sairastuessa. Kuten sanoit, ihminen on itsekäs.
Meitä hyviä naisia on pilvin pimein odottamassa. Miehesi pärjää kyllä. On itsekäs ajatus kuvitella olevansa niin kertakaikkisen erinomainen, ettei toinen voisi päästä eteenpäin. Ei kannata uhrata molempia, vaan valita vapautensa jos yhtään siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tylyä. Näen että jos on hyvä mies minulla ja parisuhde niin ei voi erota. Parisuhteessakin olen saanut vapautta tehdä juttuja mitä olen halunnut ja mieheni on kannustanut aina ja tukenut. Elämä ei ala uudelleen vaan on tämä yksi elämä. Parisuhde ei tarkoita että olisimme jumissa jossain välivaiheessa kun lapsia on ja sitten karataan kun lapset kasvaneet isoksi.
VierailijaVoisin kuvitella, että on ihan yleistä kaivata "vapautta" lasten kasvettua aikuiseksi. Voisiko eron sijaan ratkaisu olla jokin väliaikainen ratkaisu, kuten vaikka oma pieni vuokra-asunto esimerkiksi vuodeksi? Tai ihan oma yksin tehtävä matka, tai parikin. Tai vaikka joka vuosi. Kumppanuus ja asioiden yhdessä kokeminen ja jakaminen eivät omassa vaakakupissani painaneet läheskään yhtä paljon kuin teoreettinen "vapaus", koska kyllä sitä vapautta saa suhteessakin ollessa jos pyytää.[/quote kirjoitti:
Tässä on myös se hyvä puoli, että mies saattaa säkällä ymmärtää ihan itse tehdä johtopäätöksensä tästä "vuoden vuokra-asunnosta" ja "yksin" tehtävistä matkoista. Eli tajuaa maan polttavan jalkojen alla ja alkaa sekä turvata omaisuuttaan että katsoa itselleen uutta. Win-win!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vapauttavan juuri tulee, kun lapset lähtee. En ymmärrä. Ja terveessä suhteessa puoliso ymmärtää jos haluaa vapautta. Ei sitä erota tarvitse. Katsoisit nyt miltä elämä näyttää, kun lapset on pois.
Ei ole yhtään itsekästä.
Meistä jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Liian moni ajattelee ja ottaa huomioon koko ajan muita unohtaen oman elämän ja onnellisuuden kokonaan.
Elämä on liian lyhyt go for it...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisesti n. 50% eronneista katuu myöhemmin eroa. Jos haluat vapautta niin kannattaa ainakin tehdä se tiedostaen, että on täysin mahdollista ja todennäköistä, että kadut sitä myöhemmin, varsinkin kun kuulostaa siltä, ettei suhteessanne ole mitään hirveän suuresti pielessä. Sellaiset katuu eroja tietenkin eniten.
Mieti loppuun saakka. Alkuhuuma tuosta voi kenties tulla, mutta miltä tuntuu, jos käykin niin, että koko loppuelämän sinua odottaa kotona a i n a tyhjät seinät. Iltaisin. Viikonloppuisin. Lomilla. Miltä tuntuu vanhempana herätä yksin, ilman juttuseuraa ja ketään kenen kanssa jakaa arjen asiat. Monella on kuitenkin se puoliso, jonka kanssa jakaa arjen asiat -ja jossain vaiheessa ystäviä alkaa kuolla jne. Miltä tuntuu viettää esim. joulut yms. usein yksin, kun aikuiset lapset perheineen todennäköisesti menevät vuorojouluin miehesi luokse, appivanhemmille ja sinulle. Muutaman vuoden välein saat heidät (ja kenties rakkaat lapsenlapsesi) luoksesi.
Epäilen, ettei vapaudesta niin hohdokasta tulisi kuin moni voi kuvitella. Minusta kuulostaa siltä, että elät jotain viidenkympin villitystä.
Tämä on ihan naurettava kirjoitus. :D Ei kaikkien tarvitse koko ajan olla parisuhteessa ollakseen onnellinen. Sinkkuus ei ole =yksinäisyys. Minä olen nyt 2.vuotta ollut sinkkuna enkä koko aikana ole ollut yksinäinen. Minulla on aikuiset lapset, ystävät, harrastukset, ja vapaaehtoistyö jotka täyttävät elämäni täysin, minulla on uusi ongelma aika riitä kaikkeen. En ole yhtään kaivannut parisuhdetta nautin vapaudestani menna ja tulla miten tykkään. Olen nyt todella onnellinen.
Ala elämään antoisaati miehesi kanssa. Tai ota vapautta lisää esim. niin, että asutte välillä eri asunnoissa/paikkakunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään itsekästä.
Meistä jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Liian moni ajattelee ja ottaa huomioon koko ajan muita unohtaen oman elämän ja onnellisuuden kokonaan.
Elämä on liian lyhyt go for it...
Oman hyödyn halun tavoittelu muista välittämättä on juurikin itseköstä. Vai sanoisitko saman miehelle että et ole itsekäs ja go for it?
Yksin olossa ja kaksin olossa on molemmissa hyvät puolensa. Ja ne ikävät myös.
Sillälailla. No niin.
Vanha tuttu elämä paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtään itsekästä.
Meistä jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Liian moni ajattelee ja ottaa huomioon koko ajan muita unohtaen oman elämän ja onnellisuuden kokonaan.
Elämä on liian lyhyt go for it...
Oman hyödyn halun tavoittelu muista välittämättä on juurikin itseköstä. Vai sanoisitko saman miehelle että et ole itsekäs ja go for it?
Tottakai sanoisin saman miehelle. Ei kai se mieskään halua kumppania, joka ei enää halua olla miehen kanssa?
- eri
En yritäkään määrätä kenenkään muun elämästä, ainoastaan omastani. Jos en halua olla tekemisissä perheensä hylkääjien kanssa, se on yksin minun päätökseni. Muut päättäkööt omastan elämästään ja kantakoot seuraukset päätöksistään.