Tämän takia minä lopetin Stockmannilla käymisen, varmaan on muitakin joita tämä ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta sen tietää, että huonosti menee. Merkkipisteissä on vastuu varmaan merkillä, ei liikkeellä.

Juuri noin. Stockmann on keikkunut konkurssin partaalla jo pitkään. Joidenkin tuotemerkkien myyntipisteen tuotteet ovat maahantuojan omistamia ja maahantuojan työntekijä käy pari kertaa viikossa järjestelemässä hyllynsä. 

Konkurssi olisikin Stockmannin ruotsinkielisille omistajille ihan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stocka ei palvele enää virkanaisia. Hameet, mekot yms ovat kauttaaltaan  liian lyhythelmaisia. Ei juristi voi mennä töihin minimekossa, vaikka pukeutumiskulttuuri on muuton vapautunut. Eli periaateessa kiva printtimekko ja bleiseri päällä voi mennä asiakastapaamiseen, mutta helma ei saa olla puoleen reiteen, vaan se pitää olla pidempi. Oikeussaliin mennaan sitten edellen jakku- tai housupuvussa, Sinne naiselliset kukkamekot eivät käy.

Miksi alapeukku?

Mikseivät sisäänostajat huolehti siitä, että hameen tai mekon helma on riittävän pitkä? Saahan sitä helmaa aina laikattua ja lyhennettyä, jos haluaa kulkea aina minimekossa tai minihameessa. Mutta liian lyhyestä ei milläään taikatempulla tee tarpeeksi pitkää. 

Ennen valmisvaatteissakin oli myös saumavarat. Eli vaatetta pystyi isontamaan yhden vaatekoon verran. Vaatteiden elinkaari oli pidempi, kun niitä pystyi käyttämään eri elämäntilanteissa. Esim pari raskauskiloa ei haitannut. Vaatetta pystyi isontamaan. Se olis sitä aitoa ekologisuutta nykyisen viherpesun sijaan.

Sisäänostajat eivät osaa enää vaatia sitä  n. 1,5 cm saumavaraa tilaamiinsa vaatteisiin.

Ennen vanhaan Stockmann oli hyvä ostospaikka. Silloin siellä oli vielä laadukkaita merkkejä ja kokoja oli kaikille. Heillä oli myös edullisen hintaista omaa tuotantoa, mulla on ollut käytössä varmaan yli 10 vuotta Stokkan oman merkin lakanat, ja paras sateenvarjo ikinä edelleen ehjä jo vuodesta 2008, ynnä muutakin.

Oli myös rautakauppaosasto ja kangasosasto ja suutari, jossa korjautettiin saappaat ynnä muuta. Alakerran elektroniikkaosastolla olen ostanut tämänkin tietokoneen. Noissa osastoissa parasta oli se, että siellä sai asiantuntevaa neuvontaa.

Kosmetiikkaosastolta, alusvaateosastolta ja kenkäosastolta sai silloin merkkejä, joita ei myyty muualla Suomessa. Ja se Herkku...

Olen toipuva mt-potilas.

Lääkkeet oli vaihdossa ja olin ahdistunut.

Menin chanelin osastolle ja tutkin tuotteita.

Must a konsultti tuli kyselemään.

Sanoin vihaisesti ettei se rasva tätä roikkonaamaa nosta.

Tuoksuosastolla ollessani 3 vartijaa lähestyi ja käski poistumaan.

Kysyin miksi?

Se must a oli väittänyt että syljin päälle.

Sanoin että en sylje ihmisten päälle.

Vartija poistui ja palatessaan sanoi

Et ole sylkenyt nyt poistu!

Olen siis siisti keski ikäinen nainen

Kun siitä vuoden päästä normaalisti ostin chanelia, kassalla oli se must a , minulla ei ilmekään värähtänyt kun maksoin kalliit ostokseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei ole enää riittävästi maksukykyisiä asukkaita. Kolmannes on vailla töitä. Toinen kolmannes lapsia ja eläkeläisiä. Asumistukimenot Suomen kaupungeista suhteellisestikin suurimmat. Keskustan vetovoima muille kuin asukkaille heikentynyt tutkimustenkin mukaan.

--> mistä asiakkaat?

Ei voi kuin ihmetellä näitä keskustelupalstoilla esitettyjä väitteitä:). "Asumistukimenot Suomen kaupungeista suhteellisestikin suurimmat"? Ei ainakaan Tilastokeskuksen mukaan vielä vuonna 2021 ollut Suomen kymmenen eniten asumistukia saaneiden kaupunkien joukossa. 

"Kolmannes vailla töitä"? Helsinkiläisistä 33 % ei todellakaan ole työttömiä:). "Toinen kolmannes lapsia ja eläkeläisiä". Tämä pitää karkeasti ottaen paikkansa. Vuoden vaihteessa 2022 helsinkiläisistä oli työikäisiä 431000, eläkeläisiä (65+) 115000 ja lapsia (0-17) 111000. 

Helsingissä kyllä riittää "maksukykyisiä asiakkaita". Helsinkiläisten keskipalkka vuonna 2021 oli 42000/vuosi kun se muualla maassa oli 34000. Kyllä se minunkin opiskelijatyttäreni osaa läppärinsä Stockan alakerrasta ostaa, vaikkei ansiotuloja tällä hetkellä hirveästi olekaan. Mikä saa kuvittelemaan, ettei helsinkiläisillä eläkeläisillä ole "maksukykyä"? Kyllä ne soopeliturkkimummot edelleen osaavat sinne siinä missä ennenkin. 

Tosiasia on, että Stockalta puuttuu nykyään se wau-efekti, joka siihen liitettiin vielä 1980-luvulla. Naisten boutique-osasto myi aitoja luksusvaatteita - ja miestenosasto mittatilauspukuja. Nykyään se on  samanlainen kuin mistä tahansa bulkkivaateketju. Siis tylsä. 

Työllisiä työvoimasta on tilastokeskuksen mukaan 74% helsinkiläisistä. Minun matematiikallani vailla ansiotyötä on siis kolmannes (26% työvoimasta + opiskelijat +työkyvyttömät tai muuten työvoiman ulkopuolella olevat työikäiset).

hyvä, että sinun tyttäresi opiskelijana ostaa läppärinsä stockmannilta. minkälaisia hänen keskimääräiset viikko-ostoksensa ovat opiskelijana?

8000 euroa korkampi vuotuinen ansiotaso taitaa ainakin kirjoitusten mukaan valua asumisen kalleuteen, mutta voihan olla, että keskustelupalstoilla korostuu sitten enemmän ne jotka ovat asumiskustannuksiinsa pettyneitä ja Helsingissä onkin oikeasti edullista elää..

Eli 26% on jotain eläkeläisiä tai alle 18v eli vielä peruskoulussa tai lukiossa, amiksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stocka ei palvele enää virkanaisia. Hameet, mekot yms ovat kauttaaltaan  liian lyhythelmaisia. Ei juristi voi mennä töihin minimekossa, vaikka pukeutumiskulttuuri on muuton vapautunut. Eli periaateessa kiva printtimekko ja bleiseri päällä voi mennä asiakastapaamiseen, mutta helma ei saa olla puoleen reiteen, vaan se pitää olla pidempi. Oikeussaliin mennaan sitten edellen jakku- tai housupuvussa, Sinne naiselliset kukkamekot eivät käy.

Miksi alapeukku?

Mikseivät sisäänostajat huolehti siitä, että hameen tai mekon helma on riittävän pitkä? Saahan sitä helmaa aina laikattua ja lyhennettyä, jos haluaa kulkea aina minimekossa tai minihameessa. Mutta liian lyhyestä ei milläään taikatempulla tee tarpeeksi pitkää. 

Ennen valmisvaatteissakin oli myös saumavarat. Eli vaatetta pystyi isontamaan yhden vaatekoon verran. Vaatteiden elinkaari oli pidempi, kun niitä pystyi käyttämään eri elämäntilanteissa. Esim pari raskauskiloa ei haitannut. Vaatetta pystyi isontamaan. Se olis sitä aitoa ekologisuutta nykyisen viherpesun sijaan.

Sisäänostajat eivät osaa enää vaatia sitä  n. 1,5 cm saumavaraa tilaamiinsa vaatteisiin.

Tuotanto on halvempaa kun säästetään kankaassa.

Minä taas viihdyn Stockmannilla, koska saan rauhassa tutkia ja katsella ilman päälletunkevaa auttamista.

Pyydän apua, jos sitä halua ja aina olen saanut. Jos asiassa ilmenisi ongelmaa, korjauttaisin sen välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida teillä olla mitään ylellisyyttä kotona kun Stokkaa haukutte. Laatutavaraa sieltä saa.

Joskus sai, nykyään ei.

Toki sun laatu voi olla eri kun mun laatu.

Köyhät menkää sinne kitumarkettiinne ulisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua eivät sateenkaariliput millään tavalla haittaa, mutta eivät ne minua ostamaankaan saa.

Tiedostavan kuluttajan houkutteluun (jollaisia varmaan maksukykyisistä valtaosa alkaa olla) vaaditaan nykyään paljon enemmän kuin poseerausta tiettyjen symboleiden kanssa.

Esimerkiksi 90-luvulla oli aika marginaalia kiinnittää huomiota siihen, missä maassa joku vaate on ommeltu - ainoa merkitsevä ero oli se että onko se tehty Suomessa vai ulkomailla. Materiaalista kyllä katsottiin, onko se kasmiria, puuvillaa vai polyesteriä, mutta ei mietitty eläinten hyvinvointia kasmirin tuotannossa tai torjunta-aineita puuvillatuotannossa, saati sitten polyesterin tulevaisuutta sekajätteenä. Nykyään vähänkin laatutietoisemmat kuluttajat joutuvat miettimään tätä kaikkea normaalin istuvuuden ja laadun vertailun lisäksi. Alkaa olla ylivoimainen tehtävä kiertää kaikki brändikojut ja yrittää vielä bongata joukosta ne harvat kappaleet, jotka voisi hyvällä omallatunnolla ostaa.

Minä palaisin asiakkaana riemumielin sellaiseen tavarataloon, jossa nämä asiat olisi valmiiksi mietitty. Jos samassa paikassa saisi vertailla eri merkkien luonnonmateriaalista Euroopassa tai peräti Suomessa valmistettuja mekkoja/housuja/paitoja, niin maksaisi vaivan tulla keskustaan asti. Tällä hetkellä joudun suorittamaan vertailun näiden eri valmistajien verkkokaupoissa, mistä en lainkaan nauti. Ihan oikeasti mieluummin menisin 1-2 kertaa vuodessa paikan päälle, sovittaisin ja ostaisin useamman vaatekappaleen kerralla.

Nyky-Stockalla valtaosa myytävästä tavarasta ei ole tässä mielessä laatua nähnytkään. Öljypohjaisia sekoitemateriaaleja on paljon, valmistusmaat sijaitsevat pääsääntöisesti kaukoidässä. Myyjätkään eivät tunnu ymmärtävän asiasta mitään, vaan esittelevät hämmentyneinä kerta toisensa jälkeen akryylisekoitteita oikeaa villakangastakkia etsivälle.

Jos Stockmannin mittakaavassa ei ole mahdollista enää saada perinteistä tavarataloa pyörimään, niin voitaisiinko saada takaisin edes Kiseleffin talo, jossa Stockmann alun perin sijaitsi? Siellä oli vielä 90-luvulla eri kotimaisten käsityöläisten tuotantoa saatavilla. Jos tuon tilan täyttäisi laadukkaalla hyvistä materiaaleista tehdyillä vaatteilla joita myisivät asiantuntevat vaatturi/ompelijakoulutuksen saaneet myyjät, minä en tarvitsisi muuta. Tulisin sinne täältä maakunnistakin pari kertaa vuodessa isoille ostoksille ja olisin tyytyväinen.

Tosin 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alussa lähes kaikki vaatteet oli valmistettu Euroopassa. Oli ihan tavallista,. että tavallinen farkkurotsi oli valmistettu Portugalissa tai joku paitapusero Ranskassa. Silloin ei vielä ollut tätä Aasian halpatuontibuumia. Koska kaikki oli työntekijöiden työolojen kannalta eettisesti valmistettua, asiaan ei tullut ede kiinitettyä huomiota. Nykyään se alkaa olla ihan luksusta, jos on Eu-alueella valmistettu vaate tai kengät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stocka ei palvele enää virkanaisia. Hameet, mekot yms ovat kauttaaltaan  liian lyhythelmaisia. Ei juristi voi mennä töihin minimekossa, vaikka pukeutumiskulttuuri on muuton vapautunut. Eli periaateessa kiva printtimekko ja bleiseri päällä voi mennä asiakastapaamiseen, mutta helma ei saa olla puoleen reiteen, vaan se pitää olla pidempi. Oikeussaliin mennaan sitten edellen jakku- tai housupuvussa, Sinne naiselliset kukkamekot eivät käy.

Miksi alapeukku?

Mikseivät sisäänostajat huolehti siitä, että hameen tai mekon helma on riittävän pitkä? Saahan sitä helmaa aina laikattua ja lyhennettyä, jos haluaa kulkea aina minimekossa tai minihameessa. Mutta liian lyhyestä ei milläään taikatempulla tee tarpeeksi pitkää. 

Ennen valmisvaatteissakin oli myös saumavarat. Eli vaatetta pystyi isontamaan yhden vaatekoon verran. Vaatteiden elinkaari oli pidempi, kun niitä pystyi käyttämään eri elämäntilanteissa. Esim pari raskauskiloa ei haitannut. Vaatetta pystyi isontamaan. Se olis sitä aitoa ekologisuutta nykyisen viherpesun sijaan.

Sisäänostajat eivät osaa enää vaatia sitä  n. 1,5 cm saumavaraa tilaamiinsa vaatteisiin.

Tuotanto on halvempaa kun säästetään kankaassa.

Niinhän se on. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään tätä liikeideaa. Jos haluan ostaa vaikkapa Espritin talvitakin, niin miksi menisin Stockalle pieneen sekavaan lokeroon, kun voin nähdä paljon laajemman valikoiman liikkeessä kadun toisella puolen. Jumbon liike näyttää lähinnä käymistilassa olevalta varastolta.

Olen samaa mieltä Jumbon Stockan vaateosastosta. Ei ollenkaan houkuttele käymään. Ilmeisesti moni muukin ajattelee samoin, kun usein myyjiä enemmän kuin asiakkaita.

Aivan normaali kansainvälinen tyyli, että brändeillä on omat osastonsa ja merkille tyypillinen esillelaitto. Värit, tyylit, kokonaisuus.

Tuulipukukansan ei tarvi mennä kuin Keskisen kyläkauppaan Tuuriin niin näette saman toimintamallin. Köyhät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua eivät sateenkaariliput millään tavalla haittaa, mutta eivät ne minua ostamaankaan saa.

Tiedostavan kuluttajan houkutteluun (jollaisia varmaan maksukykyisistä valtaosa alkaa olla) vaaditaan nykyään paljon enemmän kuin poseerausta tiettyjen symboleiden kanssa.

Esimerkiksi 90-luvulla oli aika marginaalia kiinnittää huomiota siihen, missä maassa joku vaate on ommeltu - ainoa merkitsevä ero oli se että onko se tehty Suomessa vai ulkomailla. Materiaalista kyllä katsottiin, onko se kasmiria, puuvillaa vai polyesteriä, mutta ei mietitty eläinten hyvinvointia kasmirin tuotannossa tai torjunta-aineita puuvillatuotannossa, saati sitten polyesterin tulevaisuutta sekajätteenä. Nykyään vähänkin laatutietoisemmat kuluttajat joutuvat miettimään tätä kaikkea normaalin istuvuuden ja laadun vertailun lisäksi. Alkaa olla ylivoimainen tehtävä kiertää kaikki brändikojut ja yrittää vielä bongata joukosta ne harvat kappaleet, jotka voisi hyvällä omallatunnolla ostaa.

Minä palaisin asiakkaana riemumielin sellaiseen tavarataloon, jossa nämä asiat olisi valmiiksi mietitty. Jos samassa paikassa saisi vertailla eri merkkien luonnonmateriaalista Euroopassa tai peräti Suomessa valmistettuja mekkoja/housuja/paitoja, niin maksaisi vaivan tulla keskustaan asti. Tällä hetkellä joudun suorittamaan vertailun näiden eri valmistajien verkkokaupoissa, mistä en lainkaan nauti. Ihan oikeasti mieluummin menisin 1-2 kertaa vuodessa paikan päälle, sovittaisin ja ostaisin useamman vaatekappaleen kerralla.

Nyky-Stockalla valtaosa myytävästä tavarasta ei ole tässä mielessä laatua nähnytkään. Öljypohjaisia sekoitemateriaaleja on paljon, valmistusmaat sijaitsevat pääsääntöisesti kaukoidässä. Myyjätkään eivät tunnu ymmärtävän asiasta mitään, vaan esittelevät hämmentyneinä kerta toisensa jälkeen akryylisekoitteita oikeaa villakangastakkia etsivälle.

Jos Stockmannin mittakaavassa ei ole mahdollista enää saada perinteistä tavarataloa pyörimään, niin voitaisiinko saada takaisin edes Kiseleffin talo, jossa Stockmann alun perin sijaitsi? Siellä oli vielä 90-luvulla eri kotimaisten käsityöläisten tuotantoa saatavilla. Jos tuon tilan täyttäisi laadukkaalla hyvistä materiaaleista tehdyillä vaatteilla joita myisivät asiantuntevat vaatturi/ompelijakoulutuksen saaneet myyjät, minä en tarvitsisi muuta. Tulisin sinne täältä maakunnistakin pari kertaa vuodessa isoille ostoksille ja olisin tyytyväinen.

Tosin 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alussa lähes kaikki vaatteet oli valmistettu Euroopassa. Oli ihan tavallista,. että tavallinen farkkurotsi oli valmistettu Portugalissa tai joku paitapusero Ranskassa. Silloin ei vielä ollut tätä Aasian halpatuontibuumia. Koska kaikki oli työntekijöiden työolojen kannalta eettisesti valmistettua, asiaan ei tullut ede kiinitettyä huomiota. Nykyään se alkaa olla ihan luksusta, jos on Eu-alueella valmistettu vaate tai kengät. 

Ainakin Suomessa verotus kiristynyt noin miljoona prosenttia noista ajoista. Täällä ei kannata valmistaa mitään metsäkonetta pienempää esinettä. Kohta ei sitäkään.

Voin vastata tähän ja kaikille muillekin, jotka asiaa vuodesta toiseen ihmettelevät: tavaratalo ei päätä sitä, miten vaatteet ynnä muut tuotteet kaupassa sijaitsee, vaan sen määrittää suurelta osin tavarantoimittajien kanssa tehdyt sopimukset. Niihin kirjataan esim. vaatemerkkien kohdalla hyvinkin tarkkaan se, miltä osaston pitää näyttää ja miten vaatteiden pitää telineissä roikkua. Jos kauppa alkaa sanella, että "kun meidän asiakkaat tykkää, että kaikki pöksyt löytyy samasta rekistä", niin arvatkaapa tuleeko sopimusta? Ei mikään merkki suostu toimittamaan tuotteita myyntiin niin, ettei niille saa omaa osiota myyntilattialta. Suomi on lisäksi markkinana sellainen periferia, että neuvotteluvoima jälleenmyyntisopimuksissa on aika kevyt. Eli ellei tavaratalo ja tuotteiden sijainnit ole tuttuja ennestään, niin oikea tapa asioida siellä on se, että kertoo kerroksen myyjälle mitä etsii, jonka jälkeen myyjä esittelee mitä vaihtoehtoja löytyy.

kjjnk kirjoitti:

Voin vastata tähän ja kaikille muillekin, jotka asiaa vuodesta toiseen ihmettelevät: tavaratalo ei päätä sitä, miten vaatteet ynnä muut tuotteet kaupassa sijaitsee, vaan sen määrittää suurelta osin tavarantoimittajien kanssa tehdyt sopimukset. Niihin kirjataan esim. vaatemerkkien kohdalla hyvinkin tarkkaan se, miltä osaston pitää näyttää ja miten vaatteiden pitää telineissä roikkua. Jos kauppa alkaa sanella, että "kun meidän asiakkaat tykkää, että kaikki pöksyt löytyy samasta rekistä", niin arvatkaapa tuleeko sopimusta? Ei mikään merkki suostu toimittamaan tuotteita myyntiin niin, ettei niille saa omaa osiota myyntilattialta. Suomi on lisäksi markkinana sellainen periferia, että neuvotteluvoima jälleenmyyntisopimuksissa on aika kevyt. Eli ellei tavaratalo ja tuotteiden sijainnit ole tuttuja ennestään, niin oikea tapa asioida siellä on se, että kertoo kerroksen myyjälle mitä etsii, jonka jälkeen myyjä esittelee mitä vaihtoehtoja löytyy.

Ja tämän piti olla vastaus aiempaan viestiin, mutta eipä näköjään ollut :D

Hinnat.

Olen ollut siellä itse minä minä minä töissä.

Vanha junttila tänäpänä.

Ei ole sitä tunnelmaa enää. Hullut päivätkin on ihan vitsi, halvemmalla saat normihintaan seuraavasta verkkokaupasta. Lopetin siinä vaiheessa käymisen, kun herkku poistui. S-kaupasta en tykkää, enkä siitä, että kaupassa ei ole omia osastoja vaan sitä liiketilaa myydään merkeille. Esim. xs lelut ärsyttää, haluan oman leluosaston takaisin stockmannille. Ei ole enää palvelua, ei tunnelmaa. Sisäänostajakin joku omituinen, kun ennen oli laadukkaita, hyvällä hintalaadulla olevia tuotteita, joita ei muualta saanut. Nykyään kaikki geneeristä laadutonta massaa mitä joka kaupassa on. Tämä on niin surullista, koska ennen tykkäsin todella käydä stokkalla pyörimässä ja sen jälkeen kahvilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua eivät sateenkaariliput millään tavalla haittaa, mutta eivät ne minua ostamaankaan saa.

Tiedostavan kuluttajan houkutteluun (jollaisia varmaan maksukykyisistä valtaosa alkaa olla) vaaditaan nykyään paljon enemmän kuin poseerausta tiettyjen symboleiden kanssa.

Esimerkiksi 90-luvulla oli aika marginaalia kiinnittää huomiota siihen, missä maassa joku vaate on ommeltu - ainoa merkitsevä ero oli se että onko se tehty Suomessa vai ulkomailla. Materiaalista kyllä katsottiin, onko se kasmiria, puuvillaa vai polyesteriä, mutta ei mietitty eläinten hyvinvointia kasmirin tuotannossa tai torjunta-aineita puuvillatuotannossa, saati sitten polyesterin tulevaisuutta sekajätteenä. Nykyään vähänkin laatutietoisemmat kuluttajat joutuvat miettimään tätä kaikkea normaalin istuvuuden ja laadun vertailun lisäksi. Alkaa olla ylivoimainen tehtävä kiertää kaikki brändikojut ja yrittää vielä bongata joukosta ne harvat kappaleet, jotka voisi hyvällä omallatunnolla ostaa.

Minä palaisin asiakkaana riemumielin sellaiseen tavarataloon, jossa nämä asiat olisi valmiiksi mietitty. Jos samassa paikassa saisi vertailla eri merkkien luonnonmateriaalista Euroopassa tai peräti Suomessa valmistettuja mekkoja/housuja/paitoja, niin maksaisi vaivan tulla keskustaan asti. Tällä hetkellä joudun suorittamaan vertailun näiden eri valmistajien verkkokaupoissa, mistä en lainkaan nauti. Ihan oikeasti mieluummin menisin 1-2 kertaa vuodessa paikan päälle, sovittaisin ja ostaisin useamman vaatekappaleen kerralla.

Nyky-Stockalla valtaosa myytävästä tavarasta ei ole tässä mielessä laatua nähnytkään. Öljypohjaisia sekoitemateriaaleja on paljon, valmistusmaat sijaitsevat pääsääntöisesti kaukoidässä. Myyjätkään eivät tunnu ymmärtävän asiasta mitään, vaan esittelevät hämmentyneinä kerta toisensa jälkeen akryylisekoitteita oikeaa villakangastakkia etsivälle.

Jos Stockmannin mittakaavassa ei ole mahdollista enää saada perinteistä tavarataloa pyörimään, niin voitaisiinko saada takaisin edes Kiseleffin talo, jossa Stockmann alun perin sijaitsi? Siellä oli vielä 90-luvulla eri kotimaisten käsityöläisten tuotantoa saatavilla. Jos tuon tilan täyttäisi laadukkaalla hyvistä materiaaleista tehdyillä vaatteilla joita myisivät asiantuntevat vaatturi/ompelijakoulutuksen saaneet myyjät, minä en tarvitsisi muuta. Tulisin sinne täältä maakunnistakin pari kertaa vuodessa isoille ostoksille ja olisin tyytyväinen.

Tosin 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alussa lähes kaikki vaatteet oli valmistettu Euroopassa. Oli ihan tavallista,. että tavallinen farkkurotsi oli valmistettu Portugalissa tai joku paitapusero Ranskassa. Silloin ei vielä ollut tätä Aasian halpatuontibuumia. Koska kaikki oli työntekijöiden työolojen kannalta eettisesti valmistettua, asiaan ei tullut ede kiinitettyä huomiota. Nykyään se alkaa olla ihan luksusta, jos on Eu-alueella valmistettu vaate tai kengät. 

Ja hinnat näillä eettisillä pilvissä, laatu silti luokkaa ekan pesun jälkeen roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Samalla lailla brändit on pakottaneet muutkin toimimaan: Lafayettessä on brändeillä omat loossit, saman olen nähnyt Espanjan ja Saksan suurissa tavarataloissa.

Vaatteet brändätään asiakassgmenttien mukaan. Sitä tehdään, koska siitä saa rahaa. Voidaan bröndituotteeseen laittaa korkeampi hintalappu.

Esim vilan, veromodan, selectedin, piecesin, onlyn vaatteet tulee kaikki samalta firmalta. Hinnat on vaan eritelty segmentteihin. Miksi niitä on stokkalla? Koska niitä myydään vaatteista eniten, valitettavasti.

Näistä Stocka myy enää ainoastaan Selectediä.