Vauva-arki tuhoaa mielenterveyden ja parisuhteen - tabu puheenaihe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Suurimmassa osassa perheitä isä on ihan aktiivisesti mukana lapsiperhearjessa, ja silti tulee eroja ihan samalla tavalla.

No ei kyllä tule samalla tavalla. Kyllä se on ainakin omassa tuttavapiirissä just niin, että eronneista pariskunnista kaikissa on lapset ollut enemmän "äidin juttu" ja isällä paljon enemmän omia menoja. Varsinkin pikkulapsiaikoina. Isompien kohdalla se lapsiin käytetty aikamäärä voi tasoittua, mutta usein se vastuunkantajan rooli jää äidille edelleen.

Eikö tämä asia ollut mitenkään näkyvillä, ennen kuin lapsia alettiin yrittää?

Täytyy sanoa, että ihan oikeasti se ei ole aina mitenkään näkyvillä. Monelle saattaa tulla suurenakin järkytyksenä se millainen isä se mies oikeasti on! Jotkut ovat myös näitä, jotka haluavat jälkikasvua naista enemmän ja oikein hekumoivat kuinka tekevät sitä ja tätä, mutta totuus on ihan muuta, kun se vauva syntyy.

Eihän ihminen aina tiedä edes itsestään millainen vanhempi hänestä kasvaa. Miten sitten voisi toisesta tietää? Siihen liittyy niin moni asia, ettei tosiaankaan aina voi tietää etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on se, että enää ei olla pelkässä parisuhteessa, nyt on perhe. Parisuhde ei ole koskaan entisellään sen jälkeen, kun siihen tulee joku kolmas osapuoli, vaikka se olisikin lapsi. Vanhempien tulisi oppia hyväksymään se, että treffailuaika on ohi, nyt ollaan yhdessä tosissaan ja vakavissaan ja se on kieltämättä ankeaa joskus, kun ei voikaan ex tempore lähteä elokuviin tai naida aivoja pihalle.

Ihmiset asettavat ihmissuhteelleen aivan liian isoja odotuksia kuvitellessaan, että he ovat samoja ihmisiä ennen ja jälkeen lapsen syntymän. Eivät ole, jotain on peruuttamattomasti muuttunut eikä sitä palauteta ennalleen sillä, että vauva on viikonloput mummolassa.

Minulla itsellä ei ole lapsia, mutta sivusta seuranneena olen pannut merkille kaveripiirissä sen iän milloin osa on tehnyt lapsia.

Ne ketkä on tehneet lapset 19-23 vuotiaina, niin olivat jo eronneita noin 2v lapsen syntymän jälkeen ja heidän oma elämä on ollut lähes kaaosta eikä ole mitään tutkintoja tai muuten vaan käyneet kouluja ja työtkään ei oikein ole maistunut. Samalla he silloin huomasivat etteivät pääse lähtemään ja kokemaan niinku muut kokee ja lähtee ex tempore. Heillä ei ole elämä niin hallussa etteivät edes ajatttele mitä vois tehdä. Jumittavat sellaisessa loukussa mistä ei pääse eteenpäin.

Toiset kaverit ketkä on tehnyt lapset noin 30-35 vuotiaina, niin heillä on kaikilla pitkät parisuhteet alla ja laittaneet suunnitelmallisesti taloutensa kuntoon ja opiskelleet kunnon ammatit ja eläneet ns täysillä yhdessä sen ajan ennen lapsia.

Se mitä itse näen, niin toi ikä kyllä on se suuri juttu milloin perhe perustetaan kestävälle pohjalle. Tämä on vain minun näkemys siitä minkä keskellä olen itse elänyt ja nähnyt. Puhun vain omasta kaveripiiristä eikä kaikilla näin ole asiat.

Tällainen kuva minulla on.

No jos katsoo näitä teiniäiti sarjoja, niin asiahan on juuri näin. lapsi on pallo jalkaan ja kaiken jarru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Suurimmassa osassa perheitä isä on ihan aktiivisesti mukana lapsiperhearjessa, ja silti tulee eroja ihan samalla tavalla.

No ei kyllä tule samalla tavalla. Kyllä se on ainakin omassa tuttavapiirissä just niin, että eronneista pariskunnista kaikissa on lapset ollut enemmän "äidin juttu" ja isällä paljon enemmän omia menoja. Varsinkin pikkulapsiaikoina. Isompien kohdalla se lapsiin käytetty aikamäärä voi tasoittua, mutta usein se vastuunkantajan rooli jää äidille edelleen.

Eikö tämä asia ollut mitenkään näkyvillä, ennen kuin lapsia alettiin yrittää?

Täytyy sanoa, että ihan oikeasti se ei ole aina mitenkään näkyvillä. Monelle saattaa tulla suurenakin järkytyksenä se millainen isä se mies oikeasti on! Jotkut ovat myös näitä, jotka haluavat jälkikasvua naista enemmän ja oikein hekumoivat kuinka tekevät sitä ja tätä, mutta totuus on ihan muuta, kun se vauva syntyy.

Luulin, että naiset näkevät ja vaistoavat tällaiset asiat 100 kilometrin päähän. Ei ilmeisesti sitten kuitenkaan.

Moni ei osaa asennoitua siten, että se oma aika ja yhteinen aika on kortilla lapsen saamisen jälkeen. Hyvä että synnäriltä on päästy, niin aletaan jo miettimään, minne lapsi laitetaan hoitoon, jotta päästään puolison kanssa panolomalle.

Eeva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen vanhaan pärjättiin, kun tuli suurperheitä ja piti maatilat hoitaa samalla? Kyllä on nykyihmiset sokerista tehty. Tosin, nykyään lapset tehdään melko vanhana. Ehkä nuoret jaksaa paremmin?

Noo, mikäs siinä kun konjakkia ja heroiinia kersoille niin hiljenevät. Kyllähän se tuon ajan kasvatuksen jälki näkyi pitkälle, kamalia aikuisiahan niistä tuli. Juoppoja, vaimonhakkaajia ja itsemurhaajia on suomessa riittänyt. Eli pärjättiin ehkä tai sitten ei, mutta lastenkasvatuksessa usein epäonnistuttiin.

Haista nyt huilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Vanhempainvapaan pitäisi olla sellainen, että molemmat on kotona 6 kk ja sitten töihin ja vauva hoitoon. Muutenhan toinen käy töissä ja elättää perheen ja tekee kotona toisen työpäivän, perhevapailla oleva on vauvan kanssa 8  tuntia ja toteaa, että sun vuoro, minä menen nyt salille enkä suinkaan töihin.

Minusta on surullista, että omien lasten kanssa olemista verrataan töissä olemiseksi. Kyllä minä ainakin ilomielin hoidan omia lapsiani työpäivän jälkeen ja niin tekee myös mieheni. He ovat rakkaita perheenjäseniä, eivätkä mitään rasitteita niin että pitää tapella, kumpi joutuu heitä hoitamaan. Oltiin vuorotellen vanhempainvapaalla ja silloinkin odotin koko työpäivän, että pääsen kotiin ja saan olla lasten kanssa.

Nyppii joka päivä mennä kotiin kuuntelemaan sitä jatkuvaa väninää ja kitinää. Kaikkeen saa houkutella ja maanitella ja lopulta tehdään väkisin ja itkun kanssa. Hiphei! Vaimo varmaan on ihan onnesta soikeana, kun niitä muksuja piti saada. Ei se onni kyllä siitäkään millään tavalla ulospäin näy. Molemmat käydään töissä ja hoidan muksut kyllä töiden jälkeen niinä iltoina, kun rouva on töissä. Muuten hoidetaan yhdessä.

Onneksi on piuhat poikki nyt.

Vuoden isä. Tässä pokaali 💩.

Ei se vauva sitä perhettä tuhoa. Epäkypsät epäreilut itsekkäät aikuiset sen tuhoaa. Lähtökohtaisesti huono parisuhde. Vauvat ja pienet lapset nukkuu paljon päiväunia ja pitkään lapset menee jo klo 19 nukkumaan, joten kyllä sitä omaa aikaa ja parisuhde aikaa on. Jos se henkilö kenen kanssa on lisääntynyt on alun alkaenkin väärä ja jompi kumpi tai molemmat alkaa vältellä vastuuta niin meneehän siinä kaikki pieleen, mutta ei mikään yhteiskunnan tuki tätä muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se vauva sitä perhettä tuhoa. Epäkypsät epäreilut itsekkäät aikuiset sen tuhoaa. Lähtökohtaisesti huono parisuhde. Vauvat ja pienet lapset nukkuu paljon päiväunia ja pitkään lapset menee jo klo 19 nukkumaan, joten kyllä sitä omaa aikaa ja parisuhde aikaa on. Jos se henkilö kenen kanssa on lisääntynyt on alun alkaenkin väärä ja jompi kumpi tai molemmat alkaa vältellä vastuuta niin meneehän siinä kaikki pieleen, mutta ei mikään yhteiskunnan tuki tätä muuta. 

Mistä saa tilattua lapsia, jotka menee klo 19 illalla nukkumaan ja nukkuu aamuun asti? En meinaan tunne yhtäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Suurimmassa osassa perheitä isä on ihan aktiivisesti mukana lapsiperhearjessa, ja silti tulee eroja ihan samalla tavalla.

No ei kyllä tule samalla tavalla. Kyllä se on ainakin omassa tuttavapiirissä just niin, että eronneista pariskunnista kaikissa on lapset ollut enemmän "äidin juttu" ja isällä paljon enemmän omia menoja. Varsinkin pikkulapsiaikoina. Isompien kohdalla se lapsiin käytetty aikamäärä voi tasoittua, mutta usein se vastuunkantajan rooli jää äidille edelleen.

Eikö tämä asia ollut mitenkään näkyvillä, ennen kuin lapsia alettiin yrittää?

Täytyy sanoa, että ihan oikeasti se ei ole aina mitenkään näkyvillä. Monelle saattaa tulla suurenakin järkytyksenä se millainen isä se mies oikeasti on! Jotkut ovat myös näitä, jotka haluavat jälkikasvua naista enemmän ja oikein hekumoivat kuinka tekevät sitä ja tätä, mutta totuus on ihan muuta, kun se vauva syntyy.

Luulin, että naiset näkevät ja vaistoavat tällaiset asiat 100 kilometrin päähän. Ei ilmeisesti sitten kuitenkaan.

Mistähän naisen kuvitelman olet saanut? Ei naisilla mitään kristallipalloa ole, eikä edes ajatustenlukutaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vauva sitä perhettä tuhoa. Epäkypsät epäreilut itsekkäät aikuiset sen tuhoaa. Lähtökohtaisesti huono parisuhde. Vauvat ja pienet lapset nukkuu paljon päiväunia ja pitkään lapset menee jo klo 19 nukkumaan, joten kyllä sitä omaa aikaa ja parisuhde aikaa on. Jos se henkilö kenen kanssa on lisääntynyt on alun alkaenkin väärä ja jompi kumpi tai molemmat alkaa vältellä vastuuta niin meneehän siinä kaikki pieleen, mutta ei mikään yhteiskunnan tuki tätä muuta. 

Mistä saa tilattua lapsia, jotka menee klo 19 illalla nukkumaan ja nukkuu aamuun asti? En meinaan tunne yhtäkään.

Ei niitä mitään tilata, ne kasvatetaan ja opetetaan. Vauvat ja lapset rakastaa luonnostaan rytmiä ja rutiinia. Vanhemmat, jotka ei tätä ymmärrä, eivät saakkaan koskaan nukkua, mutta se sekoilu on täysin oma valinta. Se on myös täysin oma valinta suostua sellaiseen monen tunnin nukutus showuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Oudolta tuntuu kyllä nykyaika. Meillä viime vuosituhannen äideillä on useampia lapsia eikä äitiys koetellut meidän mielenterveyttä.

Minusta näyttää että äitiydelle asetetut vaatimukset ovat jo ylittäneet terveen järjen rajat, äidit kokevat valtavaa stressiä kun yrittävät olla täydellisiä.

Maailmasta ei täydellistä tule koskaan ja on virhe kasvattaa lapsensa kuvittelemaan sellaista. Vaikeudet ja vastoinkäymiset kuuluvat myös elämään.

Meistä tuli terveitä ja päteviä aikuisia vaikka kasvoimme ilman nykyajan standardeja.

Nykyisen mittapuun mukaan meistä olisi tehty lasu ja vanhempamme tuomittu heitteillepanosta/väkivallasta.

Omasta mielestäni mulla oli hyvä lapsuus ja vanhemmat oli hyviä kasvattajia.

Mutta ei täydellisiä.

Juuri näin. Nykyisin kun kouluissa vouhotetaan digiä ja ilmiöitä eikä ehditä opettaa lukemaan, syyttävä sormi osoittaa vanhempia, etteivät nämä lue lapsille riittävästi, eivät lue itse, eivätkä kannusta riittävästi ja ovat muutenkin epämääräisesti huonoja. Sitten pitää äidin vain painaa leuka rintaan ja kuunnella moitteita. Oikeasti jos omina kouluaikoinani 80-luvulla olisi alettu höpöttää tällaisia, vanhemmat olisivat lähinnä naurahtaneet epäuskoisina, että koulu saa hoitaa oman hommansa, siellä on äikkää yhdeksän vuotta monta viikkotuntia. Jännä, että on vanhempia, jotka ovat oikeasti syystä tai toisesta kehnoja kasvattajia, näitä sitten paapotaan lapsen etu unohtaen, mutta se ns. normaali välillä virheitä tekevä mutta pääsääntöisesti kelpo vanhempi saa kuunnella sontaa suut silmät täyteen. Mikään normaali ei enää riitä.

Toisaalta vanhemmilla itselläänkin on tässä rumbassa kadonnut osin sellainen tavallisen arjen sietokyky. Että kotitöitä riittää ja lapset sairastaa ja päivän luksus voi koostua siitä, että saa juoda kupillisen kahvia istuallaan. Ei lapsiperhe-elämää voi verrata elämään ennen lapsia. Digiä on turha syyttää kiireestä ja stressistä kotona. Toisten päivitykset ihqusta perhe-elämästä voi ohittaa hymyllä ja jatkaa omaa elämää. Ja jos pankkiasian voi hoitaa netissä jonottamisen sijaan niin ei se nyt ehkä stressiä lisää. 

Pikkulapsiarki oli mulle parasta aikaa.Tunsin itseni tärkeäksi.Lapseni oli helppoja. Taloudellinen tilannekin oli hyvä. Olen lapsirakas aina ollut. En tunne ihmisiä jotka olis eronneet kun lapset on pieniä. Mekin oltiin puolison kanssa onnellisempia.Nykyään ei olla niinhyvissä väleissä.

Jospa nykyajan äidit ovat itsekeskeisiä. Äitiys on hieno asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se vauva sitä perhettä tuhoa. Epäkypsät epäreilut itsekkäät aikuiset sen tuhoaa. Lähtökohtaisesti huono parisuhde. Vauvat ja pienet lapset nukkuu paljon päiväunia ja pitkään lapset menee jo klo 19 nukkumaan, joten kyllä sitä omaa aikaa ja parisuhde aikaa on. Jos se henkilö kenen kanssa on lisääntynyt on alun alkaenkin väärä ja jompi kumpi tai molemmat alkaa vältellä vastuuta niin meneehän siinä kaikki pieleen, mutta ei mikään yhteiskunnan tuki tätä muuta. 

Mistä saa tilattua lapsia, jotka menee klo 19 illalla nukkumaan ja nukkuu aamuun asti? En meinaan tunne yhtäkään.

Ei niitä mitään tilata, ne kasvatetaan ja opetetaan. Vauvat ja lapset rakastaa luonnostaan rytmiä ja rutiinia. Vanhemmat, jotka ei tätä ymmärrä, eivät saakkaan koskaan nukkua, mutta se sekoilu on täysin oma valinta. Se on myös täysin oma valinta suostua sellaiseen monen tunnin nukutus showuhun. 

Nämä on niitä samoja vanhempia, jotka ihmettelee miksei lapsi nuku öisin ja antaa nukkua neljän tunnin päikkäreitä vaunuissa ulkona.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tabu on se että erotaan ja ryhdytään vuoroviikkovanhemmuuteen jotta saadaan omaa aikaa. Puhumattakaan siitä tavanomaisesta kuviosta jossa äiti on yksinhuoltaja ja isä tapaa lapsia jokatoinen viikonloppu. Siinä mies saa takaisin poikamiesajan vapautensa ja lasten kanssa syö rusinat pullasta kun ei arki rasita.

Monogamia ei toimi. Ei ole koskaan toiminut, eikä tule toimimaan.

Toimii se, mutta sarjana.

Olemme sarjamonogaamisia olentoja. Alkuhuumasta seuraavaan alkuhuumaan.

Loppuelämän kestävät romanttiset ja intohimoiset suhteet ei ole kovin realistinen konsepti nyky yhteiskunnassamme

Tee niinkuin mammat ulkomailla ja palkkaa lapsenvahti

Niin pääsee sekä äiti että isä menemään

Eli palaa töihin kun vauva on 6kk

Palkkaa hoitaja, siivooja kans

Jospa aikuistuisitte kantaisitte vastuunne koko ajan kitisemättä.

🤦

Mennessäni naimisiin tein yhteiskuntaloikan mutta taaksepäin.

Meidän perheessä asui pilkulapsiaikana meidän kaksi yhteistä lasta joista toisella oli syöpä, mieheni kaksi murrosikäistä lasta jotka oireilivat isosiskonsa itsemurhaa, mieheni isä pysyvästi ja äitini väliaikaisesti koska jouduin olemaan paljon sairaalassa syöpää sairastavan lapsen kanssa.

Mies ei osallistu kotitöihin koska on töissä kodin ulkopuolella ja sivutyönä viljelee maatilaa.

Kaiken keskellä parisuhde voi hyvin koska olimme jakaneet työt (toinen tekee sisätyöt, toinen ulkotyöt) eikä meidän tarvinnut kriisiytyä tekemättömistä töistä koska oli selvää kuka tekee mitäkin.

Helpomman alun avioliitolle olisin halunnut mutta näinkin on selvitty. Tuntuu että ihmisten parisuhteet kriusiytyvät jos molemmilla puolisoilla ei ole riittävästi tekemistä. Kaiken työn keskellä ei ehdi riidellä koska töitä on vuorokauden jokaiselle tunnille ja osa jää seuraavallekin päivälle.

Toisten lapset syövät hyvin ja nukkuvat hyvin. Toisten lapset eivät. Vika ei ole vanhemmissa. Lapset vain ovat erilaisia. Meillä toinen nukkuu hyvin ja toisen kanssa olen heräillyt öisin yli 10 vuotta. Sama kasvatus molemmilla

Mitkä helkutin kasvaneet paineet? Jos on niin lammas, että pitää elää somekuvien mukaan, niin sitten kyllä kannattaa jättää lapset tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Vanhempainvapaan pitäisi olla sellainen, että molemmat on kotona 6 kk ja sitten töihin ja vauva hoitoon. Muutenhan toinen käy töissä ja elättää perheen ja tekee kotona toisen työpäivän, perhevapailla oleva on vauvan kanssa 8  tuntia ja toteaa, että sun vuoro, minä menen nyt salille enkä suinkaan töihin.

Yleensä se työssäkäyvä lähtee salille ja omiin rientoihinsa ja sen kotivanhemman työvuoro on 24h

On myös niitä, että toinen on pitkän päivän töissä ja sitten kotona ollut lähteen salille tms. harrastuksiin. Joten työssä käyvän työvuoro on ihan yhtälailla 24h.