Vauva-arki tuhoaa mielenterveyden ja parisuhteen - tabu puheenaihe

Näitä ongelmia muodostuu kun nähdään se vauva/pikkulapsi pelkkänä "lapsena" eikä ihmisen alkuna. Lapsen kanssa voi tehdä paljon mielenkiintoisia asioita ja vauvojen hoidosta löytyy myös kaikenlaista nippelitietoa kuten koliikkivauvan helpottava hieronta. Ihmisen alun kasvu ja kehitys on mielenkiintoinen prosessi. Moni vanhempi turhautuu kun ei ole aikuista seuraa ja jätetään lapsi aitoa huomiota vaille. Iloisimmat ja rauhallisimmat pikkulapset ovat usein vanhemmilla, jotka kännykän räpeltämisen sijaan keskittyvät lapseen ja juttelevat tälle. Tehdään yhdessä asioita ja tutustutetaan lapsi maailmaan ja yhteiskuntaan. Ihmetellään luontoa, eläimiä ja avaruutta. Tässä voi aikuinenkin oppia uutta, siis jos nyt ylipäänsä kiinnostaa.

Moni pariskunta ei kyllä toisistansakaan ole syvällisemmällä tasolla kiinnostunut, joten arjen pyörittäminen muuttuu stressaavaksi.

Meillä ei ole tuhonnut. Tärkein syy on varmasti se, että lasten isä eli aviomieheni ihan oikeasti nauttii lastensa seurasta ja hänelle on ollut itsestään selvyys, että on läsnä oleva isä. Se, kun minä olen ollut vanhempainvapaalla, niin hän on ymmärtänyt, ettei hän tule kotiin töiden jälkeen makaamaan sohvalle tai juokse omiin harrastuksiinsa. Tai se, kun molemmat ollaan töissä, niin jaetaan aikalailla 50/50 kaikki asiat. Minä en ole mikään kotiorja, vaikka nainen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen vanhaan pärjättiin, kun tuli suurperheitä ja piti maatilat hoitaa samalla? Kyllä on nykyihmiset sokerista tehty. Tosin, nykyään lapset tehdään melko vanhana. Ehkä nuoret jaksaa paremmin?

Näkeehän sen vanhemmissa sukupolvissa ja heidän lapsissaan, mikä on tulos. Osa toki ihan inhimillisiä ja ihania ihmisiä, mutta jos mietit tarkemmin suuria ikäluokkia, jotka ovat näiden maatilalla syntyneiden ja kasvaneiden jälkeläisiä, isojen perheiden lapsia, on siellä sen verran ahdasmielistä, kapeakatseista, ankaraa, itseään muita parempana pitävää ja rasistista porukkaa, ettei ihme kun tämä maa ja tulevat sukupolvet on tässä jamassa. Silloin "ennen vanhaan" vaatimustaso vanhemmuudesta oli se, että jälkikasvu selvisi hengissä (ihan ymmärrettävää) ja lasten käytösongelmat ratkaistiin raipalla.

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen vanhaan pärjättiin, kun tuli suurperheitä ja piti maatilat hoitaa samalla? Kyllä on nykyihmiset sokerista tehty. Tosin, nykyään lapset tehdään melko vanhana. Ehkä nuoret jaksaa paremmin?

No, kerro? Tuskin olet elänyt tuollaista "ennen vanhaan" -aikaa, joten ihan turha sönköttää asioita, joista ei tiedä mistään mitään. Luulet vaan tietäväsi.

Ei hyvä jumala enää penniäkään lisää massia lapsiperheille. Jokaikinen tietää jo ehkäisyn pois jättäessään että vauva- ja lapsiperhearki on per seestä. Se vielä puuttuu että alettaisiin verorahoilla kustantamaan jotain vauvavapaata vanhemmille jotka ovat 100% omasta toiveestaan lisääntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Elämä nykyaikana on vaativaa jo ilman lapsiakin, en todellakaan ihmettele että niin monet eroaa.

Kotona oleva ei jaksa yksin pyörittää tylsää ja rankkaa lapsiarkea ja työssäkäyväkin sekoaa kun elämä on pelkkää työtä ja lapsenhoitoa.

Töitä nyt on "pakko" tehdä, mutta lasten teko on kyllä ihan sinun ikioma valintasi, siitä sinun on turha valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Suurimmassa osassa perheitä isä on ihan aktiivisesti mukana lapsiperhearjessa, ja silti tulee eroja ihan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä nykyaikana on vaativaa jo ilman lapsiakin, en todellakaan ihmettele että niin monet eroaa.

Kotona oleva ei jaksa yksin pyörittää tylsää ja rankkaa lapsiarkea ja työssäkäyväkin sekoaa kun elämä on pelkkää työtä ja lapsenhoitoa.

Töitä nyt on "pakko" tehdä, mutta lasten teko on kyllä ihan sinun ikioma valintasi, siitä sinun on turha valittaa.

Ihan yleisellä tasolla puhun ihmisten touhuja seuranneena. Itse olen lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Vanhempainvapaan pitäisi olla sellainen, että molemmat on kotona 6 kk ja sitten töihin ja vauva hoitoon. Muutenhan toinen käy töissä ja elättää perheen ja tekee kotona toisen työpäivän, perhevapailla oleva on vauvan kanssa 8  tuntia ja toteaa, että sun vuoro, minä menen nyt salille enkä suinkaan töihin.

Yleensä se työssäkäyvä lähtee salille ja omiin rientoihinsa ja sen kotivanhemman työvuoro on 24h

Miehestä varmaankin puhutaan tässä... No itsehän valitsit miehesi urheilullisen kropan perusteella.

Kertokaa lisääntyneet asiasta ruikuttavat, miksi lisäännyitte? Halusitte itse, puoliso pakotti, ette "tienneet" mitä lapsiarki on, vai miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä nykyaikana on vaativaa jo ilman lapsiakin, en todellakaan ihmettele että niin monet eroaa.

Kotona oleva ei jaksa yksin pyörittää tylsää ja rankkaa lapsiarkea ja työssäkäyväkin sekoaa kun elämä on pelkkää työtä ja lapsenhoitoa.

Töitä nyt on "pakko" tehdä, mutta lasten teko on kyllä ihan sinun ikioma valintasi, siitä sinun on turha valittaa.

Ihan yleisellä tasolla puhun ihmisten touhuja seuranneena. Itse olen lapseton.

Kyllä kommenttti pätee ihan yleiselläkin tasolla.

Olisiko niin että ap vietät aikaa pienituloisten ihmisten parissa? Eipä ainakaan oma keskiluokkainen ystäväpiirini eroile, masennu, kadu lasten saatia. Kaikilla näyttäisi menevän ihan hyvin ja vietämme paljon aikaa perheinä nauramme ja nautimme lasten seurasta.

Vierailija kirjoitti:

Sun 7 ystäväperhettä onkin tilasto. Kertoo vain sen minkälaiasten ihmisten kanssa seurustelet.

Lapsipariskunnat eivät eroa sen enempää kuin lapsettomatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Suurimmassa osassa perheitä isä on ihan aktiivisesti mukana lapsiperhearjessa, ja silti tulee eroja ihan samalla tavalla.

No ei kyllä tule samalla tavalla. Kyllä se on ainakin omassa tuttavapiirissä just niin, että eronneista pariskunnista kaikissa on lapset ollut enemmän "äidin juttu" ja isällä paljon enemmän omia menoja. Varsinkin pikkulapsiaikoina. Isompien kohdalla se lapsiin käytetty aikamäärä voi tasoittua, mutta usein se vastuunkantajan rooli jää äidille edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Suurimmassa osassa perheitä isä on ihan aktiivisesti mukana lapsiperhearjessa, ja silti tulee eroja ihan samalla tavalla.

No ei kyllä tule samalla tavalla. Kyllä se on ainakin omassa tuttavapiirissä just niin, että eronneista pariskunnista kaikissa on lapset ollut enemmän "äidin juttu" ja isällä paljon enemmän omia menoja. Varsinkin pikkulapsiaikoina. Isompien kohdalla se lapsiin käytetty aikamäärä voi tasoittua, mutta usein se vastuunkantajan rooli jää äidille edelleen.

Eikö tämä asia ollut mitenkään näkyvillä, ennen kuin lapsia alettiin yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on se, että enää ei olla pelkässä parisuhteessa, nyt on perhe. Parisuhde ei ole koskaan entisellään sen jälkeen, kun siihen tulee joku kolmas osapuoli, vaikka se olisikin lapsi. Vanhempien tulisi oppia hyväksymään se, että treffailuaika on ohi, nyt ollaan yhdessä tosissaan ja vakavissaan ja se on kieltämättä ankeaa joskus, kun ei voikaan ex tempore lähteä elokuviin tai naida aivoja pihalle.

Ihmiset asettavat ihmissuhteelleen aivan liian isoja odotuksia kuvitellessaan, että he ovat samoja ihmisiä ennen ja jälkeen lapsen syntymän. Eivät ole, jotain on peruuttamattomasti muuttunut eikä sitä palauteta ennalleen sillä, että vauva on viikonloput mummolassa.

Minulla itsellä ei ole lapsia, mutta sivusta seuranneena olen pannut merkille kaveripiirissä sen iän milloin osa on tehnyt lapsia.

Ne ketkä on tehneet lapset 19-23 vuotiaina, niin olivat jo eronneita noin 2v lapsen syntymän jälkeen ja heidän oma elämä on ollut lähes kaaosta eikä ole mitään tutkintoja tai muuten vaan käyneet kouluja ja työtkään ei oikein ole maistunut. Samalla he silloin huomasivat etteivät pääse lähtemään ja kokemaan niinku muut kokee ja lähtee ex tempore. Heillä ei ole elämä niin hallussa etteivät edes ajatttele mitä vois tehdä. Jumittavat sellaisessa loukussa mistä ei pääse eteenpäin.

Toiset kaverit ketkä on tehnyt lapset noin 30-35 vuotiaina, niin heillä on kaikilla pitkät parisuhteet alla ja laittaneet suunnitelmallisesti taloutensa kuntoon ja opiskelleet kunnon ammatit ja eläneet ns täysillä yhdessä sen ajan ennen lapsia.

Se mitä itse näen, niin toi ikä kyllä on se suuri juttu milloin perhe perustetaan kestävälle pohjalle. Tämä on vain minun näkemys siitä minkä keskellä olen itse elänyt ja nähnyt. Puhun vain omasta kaveripiiristä eikä kaikilla näin ole asiat.

Tällainen kuva minulla on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole tuhonnut. Tärkein syy on varmasti se, että lasten isä eli aviomieheni ihan oikeasti nauttii lastensa seurasta ja hänelle on ollut itsestään selvyys, että on läsnä oleva isä. Se, kun minä olen ollut vanhempainvapaalla, niin hän on ymmärtänyt, ettei hän tule kotiin töiden jälkeen makaamaan sohvalle tai juokse omiin harrastuksiinsa. Tai se, kun molemmat ollaan töissä, niin jaetaan aikalailla 50/50 kaikki asiat. Minä en ole mikään kotiorja, vaikka nainen olenkin.

Jep, sama täällä. Kummallakaan ei ole ollut mitään harhakuvitelmia siitä, että kotivanhempana oleminen olisi mitään rentouttavaa sohvalla makoilua, ja mies on alusta pitäen oikein halunnut ottaa vastuuta lapsesta. Sanonut että kyllä hän pärjää, mene sinä vaan lenkille tms. Ja on pärjännyt. Kotihommat menee aika lailla 50/50 meilläkin. Pikkulapsiaika oli kieltämättä rankkaa, mutta ei niin rankkaa että olisi tullut eroa tai mielenterveysongelmia.

Toinen tabu on se että erotaan ja ryhdytään vuoroviikkovanhemmuuteen jotta saadaan omaa aikaa. Puhumattakaan siitä tavanomaisesta kuviosta jossa äiti on yksinhuoltaja ja isä tapaa lapsia jokatoinen viikonloppu. Siinä mies saa takaisin poikamiesajan vapautensa ja lasten kanssa syö rusinat pullasta kun ei arki rasita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Suurimmassa osassa perheitä isä on ihan aktiivisesti mukana lapsiperhearjessa, ja silti tulee eroja ihan samalla tavalla.

No ei kyllä tule samalla tavalla. Kyllä se on ainakin omassa tuttavapiirissä just niin, että eronneista pariskunnista kaikissa on lapset ollut enemmän "äidin juttu" ja isällä paljon enemmän omia menoja. Varsinkin pikkulapsiaikoina. Isompien kohdalla se lapsiin käytetty aikamäärä voi tasoittua, mutta usein se vastuunkantajan rooli jää äidille edelleen.

Eikö tämä asia ollut mitenkään näkyvillä, ennen kuin lapsia alettiin yrittää?

Näin ulkopuolisen silmään katsottuna on joissain tilanteissa ollut näkyvillä ihan kilometrien päähän. Joissain taas ei niinkään, mut paha mennä sanomaan kun ei itse ole siinä suhteessa ollut. Jälkiviisas on toki hyvä aina olla, eron jälkeen jotkut on sanoneet että olishan sen voinut jostain päätellä, mutta rakastuneena sitä jättää helposti huomioimatta jotkut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.

Suurimmassa osassa perheitä isä on ihan aktiivisesti mukana lapsiperhearjessa, ja silti tulee eroja ihan samalla tavalla.

No ei kyllä tule samalla tavalla. Kyllä se on ainakin omassa tuttavapiirissä just niin, että eronneista pariskunnista kaikissa on lapset ollut enemmän "äidin juttu" ja isällä paljon enemmän omia menoja. Varsinkin pikkulapsiaikoina. Isompien kohdalla se lapsiin käytetty aikamäärä voi tasoittua, mutta usein se vastuunkantajan rooli jää äidille edelleen.

Eikö tämä asia ollut mitenkään näkyvillä, ennen kuin lapsia alettiin yrittää?

Täytyy sanoa, että ihan oikeasti se ei ole aina mitenkään näkyvillä. Monelle saattaa tulla suurenakin järkytyksenä se millainen isä se mies oikeasti on! Jotkut ovat myös näitä, jotka haluavat jälkikasvua naista enemmän ja oikein hekumoivat kuinka tekevät sitä ja tätä, mutta totuus on ihan muuta, kun se vauva syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Toinen tabu on se että erotaan ja ryhdytään vuoroviikkovanhemmuuteen jotta saadaan omaa aikaa. Puhumattakaan siitä tavanomaisesta kuviosta jossa äiti on yksinhuoltaja ja isä tapaa lapsia jokatoinen viikonloppu. Siinä mies saa takaisin poikamiesajan vapautensa ja lasten kanssa syö rusinat pullasta kun ei arki rasita.

Monogamia ei toimi. Ei ole koskaan toiminut, eikä tule toimimaan.