Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki tuhoaa mielenterveyden ja parisuhteen - tabu puheenaihe
26.09.2023 |
Ystäväpiirissäni kaikki pariskunnat (yhtä lukuunottamatta), noin 7 kpl, on eronnut lastensa toisesta vanhemmasta ennen kuin lapset ovat aloittaneet koulutaipaleensa.
Usealla heistä on myös vakavia mt-ongelmia ja kamppailevat masennuksen kanssa.
Yhteiskunnan tulisi tukea lapsiperheiden vanhempia enemmän parisuhteen laadun parantamisessa, jotta heillä olisi aikaa muuhunkin kuin lapsiperheen arjen pyörittämiseen. Ennen oli ennen joo eikä silloinkaan erottu, mutta aika oli muutenkin toinen. Nykyinen digiloikka ja kasvaneet paineet ympäristössä ajaa ihmisen täysin piippuun ja kun siihen tekee vielä erittäin työläitä lapsia, niin ihmettelettekö ihan oikeasti, miksi kukaan enää haluaisi saatikka jaksaisi tehdä lapsia?
Kommentit (180)
Ja taas tulee uusi ketju täynnä miesvihaa ja pitkä lista siitä kuinka paskoja miehet ovat vanhempina. Sitten ihmetellään, kun miehet eivät halua enää lisääntyä. Toisaalta herää kysymys, että mikä ihmeen pakko näillä tämänkin ketjun valittajaäideillä oli hankkia se lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se vauva sitä perhettä tuhoa. Epäkypsät epäreilut itsekkäät aikuiset sen tuhoaa. Lähtökohtaisesti huono parisuhde. Vauvat ja pienet lapset nukkuu paljon päiväunia ja pitkään lapset menee jo klo 19 nukkumaan, joten kyllä sitä omaa aikaa ja parisuhde aikaa on. Jos se henkilö kenen kanssa on lisääntynyt on alun alkaenkin väärä ja jompi kumpi tai molemmat alkaa vältellä vastuuta niin meneehän siinä kaikki pieleen, mutta ei mikään yhteiskunnan tuki tätä muuta.
Mistä saa tilattua lapsia, jotka menee klo 19 illalla nukkumaan ja nukkuu aamuun asti? En meinaan tunne yhtäkään.
Ei niitä mitään tilata, ne kasvatetaan ja opetetaan. Vauvat ja lapset rakastaa luonnostaan rytmiä ja rutiinia. Vanhemmat, jotka ei tätä ymmärrä, eivät saakkaan koskaan nukkua, mutta se sekoilu on täysin oma valinta. Se on myös täysin oma valinta suostua sellaiseen monen tunnin nukutus showuhun.
Jos lapsi ei sairauden takia nuku niin siinä ei paljon opetus ja kasvatus auta.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä helkutin kasvaneet paineet? Jos on niin lammas, että pitää elää somekuvien mukaan, niin sitten kyllä kannattaa jättää lapset tekemättä.
Tämä! Kun oma EGO ei osaa priorisoida, silloin se kaikki menee perseelleen.
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen vanhaan pärjättiin, kun tuli suurperheitä ja piti maatilat hoitaa samalla? Kyllä on nykyihmiset sokerista tehty. Tosin, nykyään lapset tehdään melko vanhana. Ehkä nuoret jaksaa paremmin?
Nykyään tehdään lasu, jos laittaa kuusivuotiaan peltohommiin tai tekemään kotitöitä. Lapset saivat viipottaa menemään miten sattuu ja siksi niitä kuolikin paljon enemmän. Joten voit jättää tuon lässytyksesi ihan omaan tietoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen vanhaan pärjättiin, kun tuli suurperheitä ja piti maatilat hoitaa samalla? Kyllä on nykyihmiset sokerista tehty. Tosin, nykyään lapset tehdään melko vanhana. Ehkä nuoret jaksaa paremmin?
Nykyään tehdään lasu, jos laittaa kuusivuotiaan peltohommiin tai tekemään kotitöitä. Lapset saivat viipottaa menemään miten sattuu ja siksi niitä kuolikin paljon enemmän. Joten voit jättää tuon lässytyksesi ihan omaan tietoosi.
No ei tuu lasua. Meillä pienestä asti osallistuvat maatilan töihin ja kotitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudolta tuntuu kyllä nykyaika. Meillä viime vuosituhannen äideillä on useampia lapsia eikä äitiys koetellut meidän mielenterveyttä.
Minusta näyttää että äitiydelle asetetut vaatimukset ovat jo ylittäneet terveen järjen rajat, äidit kokevat valtavaa stressiä kun yrittävät olla täydellisiä.
Maailmasta ei täydellistä tule koskaan ja on virhe kasvattaa lapsensa kuvittelemaan sellaista. Vaikeudet ja vastoinkäymiset kuuluvat myös elämään.
Meistä tuli terveitä ja päteviä aikuisia vaikka kasvoimme ilman nykyajan standardeja.
Nykyisen mittapuun mukaan meistä olisi tehty lasu ja vanhempamme tuomittu heitteillepanosta/väkivallasta.
Omasta mielestäni mulla oli hyvä lapsuus ja vanhemmat oli hyviä kasvattajia.
Mutta ei täydellisiä.Blaa blaa blaa. Kuinka moni äiti ihan kylmästi käyttää kännykkää lapsen viihdykkeenä? Kuinka moni oikeasti lukee esimerkiksi iltasadun ihan kirjasta?
Juuri näin. Nykyisin kun kouluissa vouhotetaan digiä ja ilmiöitä eikä ehditä opettaa lukemaan, syyttävä sormi osoittaa vanhempia, etteivät nämä lue lapsille riittävästi, eivät lue itse, eivätkä kannusta riittävästi ja ovat muutenkin epämääräisesti huonoja. Sitten pitää äidin vain painaa leuka rintaan ja kuunnella moitteita. Oikeasti jos omina kouluaikoinani 80-luvulla olisi alettu höpöttää tällaisia, vanhemmat olisivat lähinnä naurahtaneet epäuskoisina, että koulu saa hoitaa oman hommansa, siellä on äikkää yhdeksän vuotta monta viikkotuntia. Jännä, että on vanhempia, jotka ovat oikeasti syystä tai toisesta kehnoja kasvattajia, näitä sitten paapotaan lapsen etu unohtaen, mutta se ns. normaali välillä virheitä tekevä mutta pääsääntöisesti kelpo vanhempi saa kuunnella sontaa suut silmät täyteen. Mikään normaali ei enää riitä.
Toisaalta vanhemmilla itselläänkin on tässä rumbassa kadonnut osin sellainen tavallisen arjen sietokyky. Että kotitöitä riittää ja lapset sairastaa ja päivän luksus voi koostua siitä, että saa juoda kupillisen kahvia istuallaan. Ei lapsiperhe-elämää voi verrata elämään ennen lapsia. Digiä on turha syyttää kiireestä ja stressistä kotona. Toisten päivitykset ihqusta perhe-elämästä voi ohittaa hymyllä ja jatkaa omaa elämää. Ja jos pankkiasian voi hoitaa netissä jonottamisen sijaan niin ei se nyt ehkä stressiä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Näin vastasyntyneen äitinä ainakin paineet ja odotukset ja kaikki ohjeistusten ristiriitaisuus yllättivät. Saimme sairaalasta mukaamme ohjeistuksen vinokalloisuuden estämisestä- siinä kerrottiin miten makuuhuone pitää järjestellä niin että kaikissa asennoissa valo tulee samalta puolelta vauvaa kohden. Samoin siinä oli minuuttimäärät mitä vauva saa joissain asennoissa viettää päivän aikana :D Nukkumisesta ohjeistukset on että vain omassa sängyssä kovalla patjalla ilman peittoja tai mitään irtoesineitä, muuten tulee varma kätkytkuolema. Mutta heti ensimmäisestä nälkämerkistä pitää sitten ottaa samantien rinnalle tai imetys epäonnistuu. Sitten pitää muistaa lukea vauvalle, katsoa kontrastikuvia, laulaa, seurustella ja ottaa hienoja kuvia hienoissa vaatteissa samalla kun koti on tiptopkunnossa. Ja lisätään tähän sitten hormonit ja ensivanhempien epätietoisuus kaikesta niin hyvin menee :)
Nukkumisohjeet lensivät roskiin toisen yön aikana, muut pikkuhiljaa arjen edetessä. Mutta en uskaltaisi myöntää missään mammaryhmässä että vauva nukkuu vieressä ja äiti ei keskeytä suihkua jos vauva herää itkemään nälkäänsä isän sylissä.
Kannattaa jostain kaivaa se itsetunto.
Meillä nukutiin perhepedissä, jossa oli jopa kaksi lasta. Osa tätä kummasteli, mutta antaa kummastella. Ei kiinnosta muiden mielipiteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä nykyaikana on vaativaa jo ilman lapsiakin, en todellakaan ihmettele että niin monet eroaa.
Kotona oleva ei jaksa yksin pyörittää tylsää ja rankkaa lapsiarkea ja työssäkäyväkin sekoaa kun elämä on pelkkää työtä ja lapsenhoitoa.
Mitä ihmettä tämä nyt tarkoittaa?
Miten elämä on vaativaa? Tai vaativampaa kuin ennen? Kaikki on paljon helpompaa nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen vanhaan pärjättiin, kun tuli suurperheitä ja piti maatilat hoitaa samalla? Kyllä on nykyihmiset sokerista tehty. Tosin, nykyään lapset tehdään melko vanhana. Ehkä nuoret jaksaa paremmin?
Nykyään tehdään lasu, jos laittaa kuusivuotiaan peltohommiin tai tekemään kotitöitä. Lapset saivat viipottaa menemään miten sattuu ja siksi niitä kuolikin paljon enemmän. Joten voit jättää tuon lässytyksesi ihan omaan tietoosi.
No ei tuu lasua. Meillä pienestä asti osallistuvat maatilan töihin ja kotitöihin.
Kyllä tulee. Kun joku kylä kyylä näkee, kuinka 6v kerää kiviä pellolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen kuitenkin oma ja vapaaehtoinen päätös, jokainen ymmärtää sen kauaskantoisuuden. Enää kukaan katso pitkään lapsetonta, alkaa olemaan jopa niin päin että lisääntyneet kateellisia lapsettomille. Ja hyvä että syntyvyys laskee, maailma kiittää.
"Enää kukaan katso pitkään lapsetonta"
Se on toisten päin, kukaan ei katsele pitkään jo lapsia saaneita eronneita . Oon salaa tyytyväinen että mua aina lapsettomuudesta ja muutenkin kiusannut väkivaltainen siskoni sai 5 lasta ja nyt on ihan kusessa. Kannatti naureskella et en voi lapsia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen vanhaan pärjättiin, kun tuli suurperheitä ja piti maatilat hoitaa samalla? Kyllä on nykyihmiset sokerista tehty. Tosin, nykyään lapset tehdään melko vanhana. Ehkä nuoret jaksaa paremmin?
Nykyään tehdään lasu, jos laittaa kuusivuotiaan peltohommiin tai tekemään kotitöitä. Lapset saivat viipottaa menemään miten sattuu ja siksi niitä kuolikin paljon enemmän. Joten voit jättää tuon lässytyksesi ihan omaan tietoosi.
No ei tuu lasua. Meillä pienestä asti osallistuvat maatilan töihin ja kotitöihin.
Kyllä tulee. Kun joku kylä kyylä näkee, kuinka 6v kerää kiviä pellolla.
Eipä ole tullut. Miksi tulisi jos lapsi ihan itse haluaa töitä tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.
Miehet kantavat enemmän vastuuta lapsista kuin koskaan ja erojen määrä kasvaa. Tilastojen valossa asia on täysin päinvastoin.
Ongelmia joita koin miehenä lapsen synnyttyä.
En saanut osallistua lapsen hoitoon.
Tein kaiken väärin.
En ymmärtänyt että lapselle ei voi pukea tietyn värisiä vaatteita.
Minua ei arvostettu lainkaan vanhempana
Panostani työelämässä, sekä kotitöiden tekemistä ei arvostettu laisinkaan, ja ne ajat minun olisi jotenkin pitänyt olla myös lapsen kanssa
Luovuin harrastuksesta joka vei aikaa 2h/viikko, mutta sekään ei auttanut.
Seksuaalisista tarpeistani ei välitetty kertakaan kahden vuoden aikana, sitten otin eron.
Minun mielestä naisten pää sekoaa kun he saavat lapsia.
Näiden faktojen takia sitä kannattaa lisääntyä ainoastaan jos se lapsen saaminen on koko elämän tärkein asia, ja on valmis tekemään sen vaikka se johtaa parisuhteen tuhoutumiseen, tulevaan erovanhemmuuteen, rahan menoon ja lukuisiin muihin elämää hankaloittaviin tekijöihin.
Kun on sisäistänyt kaikki mahdolliset raatorealistiset tulevat skenaariot ja silti haluaa lisääntymistä, niin eipähän tule mikään asia yllätyksenä ja ei tarvitse jatkossa parkua esim. vauvapalstalla kohtaloaan joka johtui omien valintojen seurauksena.
Ennen oli ihan tavallista laittaa 2-vuotias lapsi pihalle ja 4-vuotias sitä vahtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma olisi pienempi, jos molemmat vanhemmat osallistuisivat tasaveroisina lapsiperhearkeen. Toisen vanhemman vastuusta vetäytymistä pikkulapsiaikana ei yleensä pysty anteeksiantamaan. Se, että yhteiskunta korvaa pienen osan toisen vanhemman vastuunpakoilusta ei pelasta vastuunsa kantavaa puolisoa uupumiselta tai liittoa, koska perusongelma ei katoa.
Suurimmassa osassa perheitä isä on ihan aktiivisesti mukana lapsiperhearjessa, ja silti tulee eroja ihan samalla tavalla.
No ei kyllä tule samalla tavalla. Kyllä se on ainakin omassa tuttavapiirissä just niin, että eronneista pariskunnista kaikissa on lapset ollut enemmän "äidin juttu" ja isällä paljon enemmän omia menoja. Varsinkin pikkulapsiaikoina. Isompien kohdalla se lapsiin käytetty aikamäärä voi tasoittua, mutta usein se vastuunkantajan rooli jää äidille edelleen.
Eikö tämä asia ollut mitenkään näkyvillä, ennen kuin lapsia alettiin yrittää?
Täytyy sanoa, että ihan oikeasti se ei ole aina mitenkään näkyvillä. Monelle saattaa tulla suurenakin järkytyksenä se millainen isä se mies oikeasti on! Jotkut ovat myös näitä, jotka haluavat jälkikasvua naista enemmän ja oikein hekumoivat kuinka tekevät sitä ja tätä, mutta totuus on ihan muuta, kun se vauva syntyy.
Luulin, että naiset näkevät ja vaistoavat tällaiset asiat 100 kilometrin päähän. Ei ilmeisesti sitten kuitenkaan.
Ihan yhtä hyvin kuin miehet, jotka näkevät ennalta, mikä nainen lihoo, pihtaa ja nalkuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin että ap vietät aikaa pienituloisten ihmisten parissa? Eipä ainakaan oma keskiluokkainen ystäväpiirini eroile, masennu, kadu lasten saatia. Kaikilla näyttäisi menevän ihan hyvin ja vietämme paljon aikaa perheinä nauramme ja nautimme lasten seurasta.
Vierailija kirjoitti:
Sun 7 ystäväperhettä onkin tilasto. Kertoo vain sen minkälaiasten ihmisten kanssa seurustelet.
Lapsipariskunnat eivät eroa sen enempää kuin lapsettomatkaan.
Aika ylimielinen olet, kun kuvittelet, että keskiluokkaisuus suojaa masennukselta. Et sinä tiedä, mitä mömmöjä sinun tuttavasi vetävät. Varsinkin vauvamasennukselle irvaileminen on törkeää.
Aina vaan yhteiskunnan pitäisi auttaa. Mitä jos aikuiset ihmiset ottaisivat itse vastuuta parisuhteestaan ja lastensa kasvattamisesta? Kumpikin osapuoli, eli myös miehet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on kansantaloudellekin vahingollista, jos myös se toinen vanhempi, joka tienaa hyvin, hilluu vanhempainvapailla äidin kanssa. Alle vuoden ikäinen vauva ei tarvitse isän läsnäoloa, eikä isä saa vauva-ajasta oikeasti mitään ihanuus-fiboja, vasta taaperoiästä alkaen kehittyy oikeasti suhde myös siihen toiseen hoitavaan vanhempaan. Vai väittääkö joku täällä ihan oikeasti muistavansa vauva-ajastaan sen miten iskä vaihteli vaippoja ja nukutti sitteriin?
Siksi juurikin yhteiskunnan tulisi ennen kaikkea tukea parisuhdetta vauva-arjessa ja antaa toisen vanhemman käydä työssä normaalisti sen vauva-ajan ilman että syyllistetään jatkuvasti, miksi mies ei hoida tasa-arvoisesti vauvaa. No siksi, kun se ei ole luonnollista.
Anteeksi, mitä..?
Oma isäni hoisi minua nimenomaan silloin kun olin vauva. Samaten mieheni hoisi tytärtämme jo synnäriltä asti ja heillä kahdella ovat hyvät välit, ollut jo vauvasta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen kuitenkin oma ja vapaaehtoinen päätös, jokainen ymmärtää sen kauaskantoisuuden. Enää kukaan katso pitkään lapsetonta, alkaa olemaan jopa niin päin että lisääntyneet kateellisia lapsettomille. Ja hyvä että syntyvyys laskee, maailma kiittää.
"Enää kukaan katso pitkään lapsetonta"
Se on toisten päin, kukaan ei katsele pitkään jo lapsia saaneita eronneita . Oon salaa tyytyväinen että mua aina lapsettomuudesta ja muutenkin kiusannut väkivaltainen siskoni sai 5 lasta ja nyt on ihan kusessa. Kannatti naureskella et en voi lapsia tehdä.
Siskosi on kunnon pas*apää.
Oma isäni osallistui meidän lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen lähes yhtä paljon kuin äitini. Erityisesti silloin kun oltiin pieniä. Hän ei haukkunut äitiäni, kun parisuhde ei ollut ennallaan pikkulapsiaikana, vaan kantoi vastuuta ykkösasiastaan eli perheestään. Ei miettinyt vain omaa napaansa. Miten tämä on nykyään niin vaikeaa? Onko itsekkyys lisääntynyt niin räjähdysmäisesti?
Miehet kantavat enemmän vastuuta lapsista kuin koskaan ja erojen määrä kasvaa. Tilastojen valossa asia on täysin päinvastoin.
Ongelmia joita koin miehenä lapsen synnyttyä.
En saanut osallistua lapsen hoitoon.
Tein kaiken väärin.
En ymmärtänyt että lapselle ei voi pukea tietyn värisiä vaatteita.
Minua ei arvostettu lainkaan vanhempana
Panostani työelämässä, sekä kotitöiden tekemistä ei arvostettu laisinkaan, ja ne ajat minun olisi jotenkin pitänyt olla myös lapsen kanssa
Luovuin harrastuksesta joka vei aikaa 2h/viikko, mutta sekään ei auttanut.
Seksuaalisista tarpeistani ei välitetty kertakaan kahden vuoden aikana, sitten otin eron.
Minun mielestä naisten pää sekoaa kun he saavat lapsia.