Minulle on aina ollut vaikeaa avun pyytäminen ja nyt kun uskaltauduin pyytämään miesystävältä apua, ei mennyt putkeen
Olen ollut kipeä viikonlopusta lähtien, ja eilen sunnuntaina oli tosi heikko olo. Kuumetta, kurkkukipua, lihaskipua, päänsärkyä jne. Laitoin eilen ammulla miesystävälle (asumme erillään) viestiä, että olo huonontunut lauantaista ja kerroin vähän oireista. Mies vastasi useamman tunnin päästä (nukkui pitkään aamupäivällä), että "ota iisisti ja mene takaisin nukkumaan", ja kertoi päivän suunnitelmistaan (kouluikäisten lastensa kanssa retkelle).
Minulle on lapsesta saakka ollut vaikeaa, tai oikeastaan lähes mahdotonta, pyytää apua henkilökohtaisissa asioissa. Kodin ilmapiiri oli tunnekylmä, ja avun tarvitsemisesta pilkattiin ja nöyryytettiin. Eilen flunssan pahimmassa vaiheessa olisin todella tahtonut pyytää apua ihan käytännön asioissa, kuten kahvin keitossa. Minulla ei ole pesukonetta ja kaikki astiat likaisena tiskialtaassa. Olisi ollut ihanaa, jos mies olisi eilen tullut käymään ennen suunnitelmiaan lasten kanssa: tiskannut, vienyt roskat, keittänyt kahvin, laittanut jotain pientä syötävää ja juotavaa (esim. suolaisia keksejä, mehua, hedelmiä) yöpöydän viereen, samoin yöpöydälle buranat ja nasolinit. En kuitenkaan kehdannut pyytää, etenkään kun mies ei kysynyt tarvitsenko jotain apua. Oikeasti olisin todellakin tarvinnut, sillä oli yllättävän heikko olo. Yleensä flunssassa minulla ei kuume nouse lainkaan mutta nyt se todellakin vei voimat pois, ja oli yllättävän raskasta ihan jo tiskata yksi kahvikuppi ja käydä käsilaukkuja läpi yksittäisiä särkylääkkeitä etsien (joo oma moka, ettei ole lääkekaappia).
Tänään aamulla olo oli parempi, mutta ei edelleenkään hyvä. Lisäksi mulla ei ollut oikein sellaista syötävää ja juotavaa, jota olisi tehnyt mieli. Esim. mehu loppunut edellisenä päivänä, samoin leipä. Laitoin aamulla miehelle viestiä, että voisiko tämä ennen töihin lähtöä nopeasti käydä hakemassa mulle kaupasta mehua, rasian viinirypäleitä ja jotain paistopisteen tuotteita kuten karjalanpiirakoita tai croisantteja. Miehellä on toimistotyö ja liukuva työaika, ja ajattelin että jos hänellä ei oikeasti onnistu kaupassa käyminen, niin ei haittaa, sitten töiden jälkeen. No mies kävi aamulla kaupasta, soitti sieltä kireän olosena että mitä nyt oikein haluat, ja sitten tuli tosi vihaisena tuomaan ostokset, jätti eteisen lattialle, huusi että eikö tänne Prisman ruoan kotiinkuljetus toimi, ja lähti menemään paiskaten oven mennessään. Töihin saavuttuaan soitti vihaisena, että etkö tajua tilata netistä ja kuulemma hänellä on muutenkin stressaava päivä, kun loman jälkeen ekaa päivää töissä, ja sitten tuli syyllistämistä siitä, että en kuulemma osaa pitää riittävästi hätävaraa kotona. Tämän jälkeen hän on laittanut vain viestin, että "paljonko kuumetta" ja kun vastasin kuumeen laskeneen buranan avulla, tuli vastaus "ok" takaisin.
Loppupäivän ajan mulla on ollut flunssan lisäksi aika kurja olo, eniten kyllä henkisesti. Tämä niin vahvistaa sitä lapsuuden kokemusta, että apua ei saa eikä pidä pyytää vaan pitäisi olla tosi pärjäävä. Toisaalta en myöskään halua elää sen vinouman kanssa, että en saisi pyytää apua. Mielipiteet ja kommentit olisi tervetulleita.
Kommentit (20)
Liian yksityiskohtainen selostus. 0/5
Ymmärrän sinua, minulle on myös todella vaikeaa pyytää apua. Silti olen opetellut siihen ja välillä nielen sen häpeän, mikä tulee toisten ihmisten negatiivisista reaktioista. Nyt on sun myös aika ajatella, että apua pyytämällä sä et voi menettää mitään.
Silti ihmettelen, että miksi et pyytänyt apua jo eilen illalla? Mies oli selkeästi stressissä ja oli ystävällinen kun toi sinulle haluamiasi herkkuja. Olisit kuitenkin voinut tehdä tuon pyynnön eilen. Lapsiperheessä ja muilla elävällä kun ne aamut tuppaa olemaan muutenkin todella hektisiä ja tarkkaan aikataulutettuja. Vaikka olisi kuinka joustava työaika niin silti siellä töissä pitää olla ajoissa. Ne joustot ei tarkoita sitä, että sä saavut paikalle milloin huvittaa edes sen jouston aikana. Mies teki myös hyvin kun kysyi sinun kuumeen tilaa ja selkeästi oli rauhoittunut.
Ethän pyytänyt apua. Mielessä vain oletit että mies ymmärtää mitä haluat. Tämä on se syy vaikeisiin suhteisiin. Ei sanota suoraan, vaan viestillä kirjoitetaan sinne päin ja oletetaan toisen ymmärtävän. Puhelin käteen, soitto ja selvä avun pyyntö.
Ehkäpä isäihmisen ei kannata käydä hakemassa tuommosta tautia sinulta, koska se voi tarttua hänen kautta lapsiinkin. Siinä voi mennä monen suunnitelmat päin peetä.
Ja tässä on rummutettu koronasta ja sen jälkeen sodasta pitkään, joten on todella erikoista, jos sinulla ei ole kunnollista kotivaraa. En sano tätä pahalla, mutta nyt ryhtiliikettä, jooko.
Ymmärrän, ettei ole hääviä tulla jätetyksi yksin sairaana, mutta vaadit nyt vähän liikoja.
Miksi miehen pitäisi olla sulle vanhemmuuden korvaaja? Ei ihan terveeltä parisuhteelta kuulostaa.
En jäis katselemaan tuollaista miestä. No totta puhuen olen jäänytkin liian pitkään.
Tosi veemäisesti huudettu häneltä. Olisi sanonut jo pyydettäessä ettei ehdi, eikä tuommoista v***ua.
Veikkaan että saat pahoittaa mielesi vielä monesti yhtä ilkeistä sanoista.
Johan on kummallinen miesystävä, jos ei voi omalle naiselleen pientä apua antaa, kun tämä on kipeä. Olisin itse todella ihmeissäni myös. Oma mieheni kyllä on ihan toista maata jos minä tarvitsen häntä..
Hyvä kun uskalsit kuitenkin pyytää, vaikka se on sinulle vaikeaa. Asia kannattaa selvittää sitten kun olet taas terve ja käydä rauhassa läpi.
Todennäköisesti olet ollut viesteissäsi uhriutuva ja syyllistävä kun mies ei heti osannut lukea ajatuksiasi ja tulla oma-aloitteisesti tiskaamaan.
Väität että sinulle on vaikea pyytää apua, mutta kuulostat oikeasti tosi vaativalta. Varmaan tuo vaikeus sitten toteutuu niin ettet sano asioita suoraan vaan vihjailet, oletat ja mariset. Pitääkö paikkansa?
Taas näitä että naisella on luonteeltaan paska jännä mies eksä tai nyksä ja nainen sitten kirjoittelee palstoille siitä. Koita nyt valita parempia miehiä ensi kerralla.
Kyllä todellakin mies olisi saanut käydä kaupassa ja tuoda ruuan lisäksi vaikka paperilautasia. Sen ymmärrän, ettei hän sinun luoksesi jää tiskaamaan kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ethän pyytänyt apua. Mielessä vain oletit että mies ymmärtää mitä haluat. Tämä on se syy vaikeisiin suhteisiin. Ei sanota suoraan, vaan viestillä kirjoitetaan sinne päin ja oletetaan toisen ymmärtävän. Puhelin käteen, soitto ja selvä avun pyyntö.
"Laitoin aamulla miehelle viestiä, että voisiko tämä ennen töihin lähtöä nopeasti käydä hakemassa mulle kaupasta mehua, rasian viinirypäleitä ja jotain paistopisteen tuotteita kuten karjalanpiirakoita tai croisantteja." Tämähän on selkeä pyyntö, mitä jäi epäselväksi. Tosin tollu ukolle näköjään jäi, kun ei viitsinyt lukea viestistä mitä tarvitaan, vaan kiukkuisen soitti kaupasta, turhaan. Vaihtoon mokoma!!
Älyttömään aikaan pyysit apua, aikaisin aamulla, kun miehellä on ekä työpäivä. Aikamoinen moka sinulta.
Lomaltapaluutyöpäivä on kyllä aina ihan kamala. Tuhat sähköpostia ja pyyntöä läpikäytävänä ja ihan väsynyt olo. Ei silloin voi aamusta jossain kaupassa vielä käydä.
Jos olet kipeä, hän ei saa ruokaa ja tussua, siksi ei käy. Jotkut miehet eivät välitä naisestaan yhtään, jos tämä on 'epäkunnossa'.
Itse olisin tilannut Prismasta kyllä. Ikävä pyydellä ketään aikaisin aamusta kauppaan.
Siis sinä olet sotkuinen ihminen, jolla ei ole kykyä suunnitella elämäänsä edes viikoksi eteenpäin. Halusit miehen saavan flunssan, tiskaavan tiskisi (usealta päivältä!), käyvän puoletasi kaupassa jne. tilanteessa, jossa olisit voinut tilata suoraa kaupastakin.
Ymmärrän miestä hyvin, hän ei osaa lukea ajatuksiasi eikä ymmärrä, miksi pitää tuoda herkkuja eikä terveellistä syötävää, sairashan sinä väitit olevasi.
En oo vielä tähän ikään mennessä ollut niin kipeä, että kaikki astiat olisivat likaisina eikä kotona mitään syötävää... ymmärrän kyllä jotenkin miesystävääsi. Jos ihminen on noin kipeä, taitaa oikea paikka olla jo sairaala.
n51
Älä ainakaan lapsia hanki, jos oman flunssasikin hoito on noin vaikeaa. Tottakai sinulla oli kurjaa, mutta miehellä oli kuitenkin lapset hoidettavana ja loman jälkeen ensimmäinen työaamu. Olisit voinut juoda ihan kraanavettä, jos mehu oli loppu.
Ei olisi ikimaailmassa sellaista tilannetta että jättäisin oman naisystäväni vastaavaan pulaan,kun kerran yhdessä ollaan niin sitten ollaan tuli mitä tuli .
Kuulostaa provolta.
En olisi tuollaisen 'miesystävän' kanssa.
Varmaan luonne olisi tullut esiin jo aiemmin.