Miten ennen vietettiin aikaa lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että aika kultaa muistot. Moni syyttää nykyvanhempia mm. puhelimenkäytöstä mutta omat lapsensa on kuitenkin istuneet telkkarin edessä koko 80-luvun.

Testikuvaako ne tuijotti?

Oletko kuullut tv-ohjelmista ja videoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että aika kultaa muistot. Moni syyttää nykyvanhempia mm. puhelimenkäytöstä mutta omat lapsensa on kuitenkin istuneet telkkarin edessä koko 80-luvun.

Testikuvaako ne tuijotti?

Sitäkin on joskus lapsena tuijoteltu paljonkin, kun viikonloppuna aamulla odoteltiin, että lasten ohjelmat alkaisi, eikä vielä ollut oikein tietoa kellosta :D

Minusta on kauheaa miten lapset oli ennen oman onnensa nojassa ja millaista vastuuta lapsille yritettiin sysätä.

Olen hoitanut 7-vuotiaana vuotta vanhemman kaverin 1-vuotiasta pikkusiskoa yhdessä kaverin kanssa kesällä pari viikkoa 90-luvulla kaverin äidin työpäivien ajan. Näin aikuisena kauhistuttaa ja ihmetyttää mitä se kaverin äiti oikein on ajatellut. Mitä kaikkea olisi voinutkaan sattua.

Ja tämä "ennen lapset leikki pihalla keskenään". Joo, niin leikki. Ja lapsia kuoli onnettomuuksissa ja tapaturmissa paljon enemmän kuin nykyään. Mutta eipä sillä ollut silloin merkitystä.

Lapset olivat itsenäisiä. Paitsi pikkulapset. 3,5v saattoi leikkiä pihalla turvallisesti, nyt se ei vaikuta kauhean turvalliselta - isoja autoja. Lapset leikkivät itsenäisesti kotona huoneessaan, olohuoneessa oli tv/pelit/jumpat ja ulkoilivat, kun oli ikää sen verran että se onnistui. Äiti oli töissä, siivosi, teki välipaloja ja tv:llä. Lomalla äitiä näkyi hieman. Isä lämmitti jotain ruokaa joskus ja pelasi korttipeliä.

Olen syntynyt vuonna 1984 yrittäjäperheeseen. Vanhemmat tekivät töitä klo 8-19(20) arkisin ja paperihommia usein vloppuisin. Viihdytettiin itse itseämme ja kitistiin, kun ei oo tekemistä. Kavereita oli naapurissa onneksi hyvin, vaikka asuttiin ihan landella. Ekaluokalla jäin kotiin koulusta, pärjäsin hyvin jo 6-vuotiaana (olen syntynyt joulukuussa). Toki lankapuhelimella sain äidin tai isän kiinni tarvittaessa.

Suoraan sanoen en muista vanhempien juurikaan kauheasti aikaa meidän kanssamme viettäneen,ä ja äitini on jälkikäteen sanonut kärsivänsä omantunnontuskia tästä. Toisaalta, ollaan kasvettu kaikki ihan järkeviksi ja pärjääviksi siitä huolimatta. Mutta jos vertaa omiin lapsiin, joiden kanssa olen puuhannut aina paljon, niin kyllä ysärillä oli aika erilainen meno meillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1984 yrittäjäperheeseen. Vanhemmat tekivät töitä klo 8-19(20) arkisin ja paperihommia usein vloppuisin. Viihdytettiin itse itseämme ja kitistiin, kun ei oo tekemistä. Kavereita oli naapurissa onneksi hyvin, vaikka asuttiin ihan landella. Ekaluokalla jäin kotiin koulusta, pärjäsin hyvin jo 6-vuotiaana (olen syntynyt joulukuussa). Toki lankapuhelimella sain äidin tai isän kiinni tarvittaessa.

Suoraan sanoen en muista vanhempien juurikaan kauheasti aikaa meidän kanssamme viettäneen,ä ja äitini on jälkikäteen sanonut kärsivänsä omantunnontuskia tästä. Toisaalta, ollaan kasvettu kaikki ihan järkeviksi ja pärjääviksi siitä huolimatta. Mutta jos vertaa omiin lapsiin, joiden kanssa olen puuhannut aina paljon, niin kyllä ysärillä oli aika erilainen meno meillä.

Korjaus: ekaluokalla tulin kotiin koulusta. Ei ollut silloin iltistä meidän koululla.

Elin lapsuutta 70-luvulla, ja vaikka äitini oli kotiäiti, en muista, että äiti olisi varsinaisesti leikkinyt meidän lasten kanssa. Iltasadut kyllä luki, ja piirteli meille joskus paperinukkeja. Me sisarukset leikimme keskenämme, ja naapureiden lasten kanssa. Serkkuja näimme usein, ja olimme yökylässä. Lasten perään ei tuolloin paljoa katsottu, saatiin mennä todella vapaasti pitkin kyliä. Alle kouluikäisenä kävimme myös seurakunnan päiväkerhossa, jossa tutustuikin hyvin tuleviin luokkakavereihin.

Autoimme marjojen poimimisessa ja perunan kaivuussa, meillä oli siivous- ja tiskivuorot. Ei siinä mikään protestointi auttanut, nuo askareet eivät perustuneet vapaaehtoisuuteen.

Toki telkkarista katsottiin lastenohjelmia silloin, kun niitä sieltä tuli. Kun olin lapsi, oli vain kaksi kanavaa, maikkari aloitti vasta myöhemmin.

Olimme suhteellisen köyhiä, emme käyneet missään huvipuistoissa jne, toki eipä niitä teemapuistoja sun muita silloin paljoa ollutkaan. Joskus kävimme sukulaisten luona Lapissa, ja kerran Ähtärin eläinpuistossa. Mielestäni minulla oli silti hyvä, onnellinen ja aktiivinen lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Elin lapsuutta 70-luvulla, ja vaikka äitini oli kotiäiti, en muista, että äiti olisi varsinaisesti leikkinyt meidän lasten kanssa. Iltasadut kyllä luki, ja piirteli meille joskus paperinukkeja. Me sisarukset leikimme keskenämme, ja naapureiden lasten kanssa. Serkkuja näimme usein, ja olimme yökylässä. Lasten perään ei tuolloin paljoa katsottu, saatiin mennä todella vapaasti pitkin kyliä. Alle kouluikäisenä kävimme myös seurakunnan päiväkerhossa, jossa tutustuikin hyvin tuleviin luokkakavereihin.

Autoimme marjojen poimimisessa ja perunan kaivuussa, meillä oli siivous- ja tiskivuorot. Ei siinä mikään protestointi auttanut, nuo askareet eivät perustuneet vapaaehtoisuuteen.

Toki telkkarista katsottiin lastenohjelmia silloin, kun niitä sieltä tuli. Kun olin lapsi, oli vain kaksi kanavaa, maikkari aloitti vasta myöhemmin.

Olimme suhteellisen köyhiä, emme käyneet missään huvipuistoissa jne, toki eipä niitä teemapuistoja sun muita silloin paljoa ollutkaan. Joskus kävimme sukulaisten luona Lapissa, ja kerran Ähtärin eläinpuistossa. Mielestäni minulla oli silti hyvä, onnellinen ja aktiivinen lapsuus.

Joo, lapsuutesi kuulostaakin onnelliselta. Usein onnellisimmat hetket ja muistot koostuvat ihan pienistä ja tavallisista , turvallisista asioista. 

Olen ollut lapsi 70-80 -luvulla. Kun vanhemmat tekivät kotitöitä tai hoitivat perheen nuorempia lapsia, niin kaikkien perheiden isommat lapset viimeistään neljästä vuodesta ylöspäin leikkivät keskenään ulkona tai sisällä. Usein mukana oli pikusisaruksiakin. Kaikkien asioiden hoitaminen oli hitaampaa silloin, ja lapset olivat mukana jonottamassa pankissa, postissa, verovirastossa, kauppa-autolla jne.

Minun vanhemmillani ei ollut omia harrastuksia. Vapaa-aikana he olivat kotona perheen kanssa tai tavattiin sukulaisia ja tuttuja. Paljon käytiin eri paikoissa. Hyvin usein otettiin eväät ja lähdettiin retkelle, vaikka vain viereiseen metsään koko perheen voimin. Telkkaria katsottiin aina porukalla. Kyllä aikuiset osallistuivat leikkeihinkin, jos ehtivät.

Jos luet Minttu-kirjoja, niin niissä on aika aitoa 70-80 -luvun vaihteen vapaa-ajan viettoa. Sellaista aika rauhallista.

Olin paljon mummoni hoidossa. Hänellä oli valtavasti tuttuja mummoja, joiden kanssa kyläili, retkeili ym. Hän kuului todella moneen yhdostuöykseen. Mummo luki paljon ääneen minulle, mutta myös koko perheelle. Kirjoja ja lehtiä. Se oli ilmeisesti ollut suosittua ajanvietettä hänen nuoruudessaan, kun radioita ei vielä ollut. Tv:stä hän katsoi vain uutisia ja ajankohtaisohjelmia.

Olin lapsi ysärillä, synnyin 80-luvun loppupuolella.

En muista, että kukaan aikuinen (päiväkotia lukuunottamatta) olisi ollut kanssani ulkona leikkipuistossa. Itsekseen kuljettiin siskon ja pihakavereiden kanssa jo n. 4-5 -vuotiaista lähtien.