Miten ennen vietettiin aikaa lasten kanssa?

Ennen laitettiin lapset yksin ulkoilemaan, tai siis keskenään. Ei niin väliä jos jotain sattui, koska lapset oli riesa.

Vierailija kirjoitti:

Olin pikkulapsi kasarilla, alakoululainen ysärillä, meitä kuskattiin kimppakyyteillä harrastuksiin jos ne oli kaukana. Mutta ei vanhemmat taipuneet jatkuvasti solmuun meitä viihdyttääkseen ja elämyksiä tarjotakseen.

Ihan itse oltiin ulkona kavereiden kanssa leikkimässä ja pelaamassa. Käytiin syömässä ja tultiin illalla kuuntelemaan iltasatu ja nukkumaan.

Vietiin toki mökille, mummolaan, marjastamaan, kalastamaan, potunnostoon, oltiin siis mukana normihommissa kotona ja mummoloissa. Näin on omienkin kanssa eletty.

Nykyään näyttää nuoremmilla sukulaisilla olevan yhtä sirkusta kun pieniäkin lapsia ja viedään joka ilta johonkin harrastuksiin ja viikonloppuisin aina johonkin elämyspuistoon.

Mitä sirkusta? Kai se elämyspuisto voi olla elämys myös aikuisille.

Ihan itse ulkoiltiin, joopa joo. Ja sekö oli hyvä juttu?

Ap, ei sitä aikaa mitenkään vietetty lasten kanssa, oltiin ja elettiin. Siinä se aika meni kotihommia tehdessä ja lapset viihdyttivät itse itseään. Kuvitelma siitä että vanhemman pitäis olla jokin saakutin vapaa-ajanohjaaja on pöyristyttävä ja aivan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen laitettiin lapset yksin ulkoilemaan, tai siis keskenään. Ei niin väliä jos jotain sattui, koska lapset oli riesa.

Kyllä monet laittavat nykyäänkin, eikä siitä seuraa huostaanottoa.

Isä järjesti sitten menoja yhdessä kun muutoin oli töiden kanssa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Silloin 80 - 90-luvulla lapset leikki keskenään. En muista, että äitini olisi koskaan ollut rakentamassa minulle hiekkakakkuja. Silloin ei hyysätty lapsia pilalle. Avainnauha kaulassa kulki mukana ja välillä käytiin kotona syömässä. Eikä sitä telkkua katsottu kun tiettyinä aikoina kun tuli lastenohjelmia. Niin silloinhan olikin vaan kolme tv-kanavaa :)

Hiekkakakkuja tehdään vuoden, kahden ikäisten lasten kanssa, joten et sitä voi muistaakaan .

70 luvulla ei vanhemmat olleet meidän kanssa ulkoilemassa vaan lapset oli keskenään pihalla. ainut yhteinen hetki oli saunassa, ruokapöydässä ja aamulla herätessä sekä nukkumaan mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pikkulapsi kasarilla, alakoululainen ysärillä, meitä kuskattiin kimppakyyteillä harrastuksiin jos ne oli kaukana. Mutta ei vanhemmat taipuneet jatkuvasti solmuun meitä viihdyttääkseen ja elämyksiä tarjotakseen.

Ihan itse oltiin ulkona kavereiden kanssa leikkimässä ja pelaamassa. Käytiin syömässä ja tultiin illalla kuuntelemaan iltasatu ja nukkumaan.

Vietiin toki mökille, mummolaan, marjastamaan, kalastamaan, potunnostoon, oltiin siis mukana normihommissa kotona ja mummoloissa. Näin on omienkin kanssa eletty.

Nykyään näyttää nuoremmilla sukulaisilla olevan yhtä sirkusta kun pieniäkin lapsia ja viedään joka ilta johonkin harrastuksiin ja viikonloppuisin aina johonkin elämyspuistoon.

Mitä sirkusta? Kai se elämyspuisto voi olla elämys myös aikuisille.

Ihan itse ulkoiltiin, joopa joo. Ja sekö oli hyvä juttu?

Kyllä se yhtä sirkusta näyttää olevan kun nämä elämyslapset ei osaa ollenkaan rauhoittua vaan heille pitää jatkuvasti järjestää lisää ja uutta ja ihmeellistä toimintaa. Elämyspuisto muutaman kerran vuodessa on vielä elämys mutta joka viikonloppu....

Kyllä oli hyvä juttu, oltiin paljon ulkona, liikuttiin omaehtoisesti paljon, kavereita oli paljon, mielikuvitus kehittyi.

Keskenään me talon lapset pihalla leikittiin 70 ja 80-lukujen taitteessa. Ei äiti tai isäpuoli kanssani leikkinyt pahemmin edes sisällä. Kavereita sai kyllä meille tulla. Arki iltaisin kotiin tulo aika taisi olla viimeistään 20.30 ja viikonloppuisin 22.00. Kotiintulo ajoista minun oli ehdottomasti pidettävä kiinni. Myöhästyä ei saanut.

En nyt muista että olisi jotenkin erityisesti vietetty lasten kanssa aikaa. Tavallisempaa se oli että lapset keskenään leikki ja ulkona oltiin paljon. Telkkarista tuli paljon lastenohjelmia viikonloppuaamuina ja niitä katsottiin ja nauhoitettiin ja katsottiin myöhemmin uudelleen. Jos valitti tylsyyttä niin käskettiin vaan mennä ulos tai tehdä jotain kotitöitä.

Aikuiset myös tapasi omia ystäviään ja lapset roikkui mukana.

Enemmän se arki oli sitä että siinä ne lapset menee siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pikkulapsi kasarilla, alakoululainen ysärillä, meitä kuskattiin kimppakyyteillä harrastuksiin jos ne oli kaukana. Mutta ei vanhemmat taipuneet jatkuvasti solmuun meitä viihdyttääkseen ja elämyksiä tarjotakseen.

Ihan itse oltiin ulkona kavereiden kanssa leikkimässä ja pelaamassa. Käytiin syömässä ja tultiin illalla kuuntelemaan iltasatu ja nukkumaan.

Vietiin toki mökille, mummolaan, marjastamaan, kalastamaan, potunnostoon, oltiin siis mukana normihommissa kotona ja mummoloissa. Näin on omienkin kanssa eletty.

Nykyään näyttää nuoremmilla sukulaisilla olevan yhtä sirkusta kun pieniäkin lapsia ja viedään joka ilta johonkin harrastuksiin ja viikonloppuisin aina johonkin elämyspuistoon.

Mitä sirkusta? Kai se elämyspuisto voi olla elämys myös aikuisille.

Ihan itse ulkoiltiin, joopa joo. Ja sekö oli hyvä juttu?

Kyllä se yhtä sirkusta näyttää olevan kun nämä elämyslapset ei osaa ollenkaan rauhoittua vaan heille pitää jatkuvasti järjestää lisää ja uutta ja ihmeellistä toimintaa. Elämyspuisto muutaman kerran vuodessa on vielä elämys mutta joka viikonloppu....

Kyllä oli hyvä juttu, oltiin paljon ulkona, liikuttiin omaehtoisesti paljon, kavereita oli paljon, mielikuvitus kehittyi.

Enpä sanoisi. Me ollaan ihan keskivertolapsiperhe, arki rytmittää elämää kaikista eniten. Aamulla aamuhommat, sitten lapset päiväkotiin ja itse töihin. Iltapäivällä lapset hoidosta ja kotiin, joskus kaupan kautta. Illalla ehkä vielä ulkoilua, iltahommat ja unisadut. Viikonloppuisin samat aamuhommat mutta rennompaan tahtiin, ehkä lastenohjelmia ja sitten lähdetään yhdessä ulos. Lapset ei ulkoile yksin. Joskus myös käydään kaupungilla ja kirjastossa. Lounas, pienimpien päikkärit ja ulkoilut taas iltapäivällä.

Me yritetään järjestää lapsille elämyksiä muutenkin kuin elämyspuistoilla. Esimerkiksi kesällä mentiin lounaalle puistoon, tutustuttiin läheiseen maatilaan, käytiin jonkin matkan päässä olevalla vieraalla uimarannalla uimassa, käytiin useammassa uudessa leikkipuistossa, tehtiin retki maalle ja metsään, yövyttiin mökissä sekä matkustettiin saaristossa ja mentiin lautalla. Kaiken tämän ohella tähtiin tuttuja ja kavereita sekä tutustuttiin myös uusiin ihmisiin ja lapset sai uusia kavereita.

Vaikka tarjoamme lapsille mielestäni ihan vaihtelevia elämyksiä, kuin ei ne kaikki elämykset mitään elämyspuistoja ole. Lapset osaa myös rauhoittua esimerkiksi kirjojen ääreen tai legorakenteluhommiin oikein hyvin.

60- luvulla sai kasvaa ihan rauhassa vanhemmilta. Aamulla lähdettiin ulos, kotona käytiin syömässä, sitten taas ulos. Kukaan ei vahtinut tai kysellyt perään, kunhan tuli illalla määrättynä aikana kotiin. Oman nimensä kuuli yleensä vain silloin, kun oli joku rangaistus uhkaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että aika kultaa muistot. Moni syyttää nykyvanhempia mm. puhelimenkäytöstä mutta omat lapsensa on kuitenkin istuneet telkkarin edessä koko 80-luvun.

Olen huomannut että ne jotka paheksua nykyäitejä puhelimen katsomisesta lapsen seurassa ja vänkyttää että miksei olla oikeasti ja vaikka jutella lapsen kanssa on niitä jotka on itse olleet poissaolevia vanhempia omille lapsilleen. Lapset on hoidatettu yhteiskunnalla, mummoilla ja telkkarilla.

Vanhemmilla oli 90-luvulla muutakin elämää kuin lapset, ei silloin liimauduttu lapsiin kuin nykyisin, vaan annettiin näiden välillä tylsistyä. Lapset sai jopa ulkoilla keskenään, ei ollut pedagogisesti mietittyjä yhteisiä retkiä pitkospuita pitkin laavulle, luonto oli meille sellainen vähemmänrakennettu.

Me olimme vanhempien kanssa töissä, sisko ajoi traktoria jo 9 v iässä todella taitavasti. Muistelen, että siinä istuimessa oli joku painominimi, isä laittoi 25 kg rehusäkin lisäpainoksi. Raivaussahaa sai käyttää, kun oli siihen tarpeeksi pitkä, muistaakseni odotin kuin kuuta nousevaa, että 135 cm pituus tulee täyteen (enkä edes tiedä, oliko se joku virallinen mitta).

Vanhempien kanssa käytiin Linnanmäet, Puuhamaat, isovanhempien mökit jne. kuten muissakin perheissä tapana oli, mutta en muista, että vanhemmat olisi leikkineen kanssamme. Leikkiä oli se, kun jaettiin rehua bobcatilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen kasarmin/ysärin lapsi. Veljen kanssa ulkoiltiin omassa pihassa tai sitten kavereiden kanssa. Ei meitä mitenkään erityisemmin valvottu, neljä vuotta nuoremman veljen perään katsoin isosiskona siinä kohden, kun pystyin. Kouluikäisenä koulu loppui sitten yhden ja kolmen välillä, sen jälkeen tultiin kotiin tekemään läksyt. Äiti tuli töistä joskus neljän jälkeen ellei ollut iltakokousta, isä kuuden aikoihin. Sitä ennen ei saanut lähteä ulos tai kavereiden luokse ellei ollut erityislupaa, samalla tuli läksyt hoidettua kun ei ollut muuta tekemistä vanhempia odotellessa. Mummille sai soittaa jos tuli jotain hätää, mutta harvemmin. Oltiin sen verran rauhallisia mukuloita ja tykkäsin lukea itsekseni jo ennen kouluikää.

Eli ei meillä ainakaan mitenkään erityisemmin lasten kanssa ulkoiltu, mitään vauva-aikoja en omalta osaltani tietenkään muista. Kerhoissa tai päikyssä en ole ollut, äitini oli kyllä kotona siihen saakka kun täytin kuusi.

Näinpä, paljon hyviä esimerkkejä täällä siitä, millaista oli ihan nirmaali elämä lapsena heille, joilla nyt on omia lapsia. Nykyään ei saisi enää olla sellainen äiti kuin oma äiti oli. Lastensuojeluasiahan se on, se lapsuus, jollaista itse elimme vielä ihan äsken. Hämmentävää. Muistan itse lapsuudessa olleen hyviä ja huonoja puolia. Se, että juostiin vapaasti ulkona kaitsematta, valvomatta, joskus aamupalan jälkeen iltaan saakka ruuatt viikonloppuna, oli ihan mukavaakin, pihapiirissä, lähiössä, asui paljon lapsia, kavereita.

Vierailija kirjoitti:

60- luvulla sai kasvaa ihan rauhassa vanhemmilta. Aamulla lähdettiin ulos, kotona käytiin syömässä, sitten taas ulos. Kukaan ei vahtinut tai kysellyt perään, kunhan tuli illalla määrättynä aikana kotiin. Oman nimensä kuuli yleensä vain silloin, kun oli joku rangaistus uhkaamassa.

Ja vielä 80-luvulla jotkut meistä, terv lääkäreiden lapsi. Itse pidin siitä, että sa8 olla rauhassa, mennä ties missä, kavereiden kanssa jne.

Ysäri oli lama-aikaa, joten päädyin veljeni lastenhoitajaksi useammaksi vuodeksi. Lapset olivat yksi ja kolme vuotta. PÄivät olivat aika pitkiä veljen ja kälyn painaessa pitkää työpäivää', mutta hoitotätinä lasten etu oli saada olla kotona ja leikkiä muiden kotonaan olevien naapurien lasten kanssa. 

Puin lapset aamusta ulos, lounaalle syömään, päikkärit ja sitten taas ulos. OIkein kurjina päivinä Muumit pyörimään. Muu ajanviete oli piirtäminen, lukeminen, jokunen retki johonkin museoon Hkiin tai askartelua. 

Veljeni vaimoineen kyllä viettivät aikaa lastensa kanssa, koska joskus joku askartelujuttu jäi heiltä illalla kesken ja minä jatkoin seuraavana päivänä. Mitään sellaista puhetta kuin vanhempien omaa aikaa ei koskaan keskusteltu ja valiteltu, vaan lapsia kyllä raahattiin moneen paikkaan mukaankin ja jota ei enää olisi suotavaa tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että aika kultaa muistot. Moni syyttää nykyvanhempia mm. puhelimenkäytöstä mutta omat lapsensa on kuitenkin istuneet telkkarin edessä koko 80-luvun.

Testikuvaako ne tuijotti?

Olen itse vm 72 ja ei meidän kanssa kyllä vanhemmat leikkineet tai viettäneet aikaa. Koska rahaa ei ollut, ei ikinä matkusteltu kotimaassa (vain herrat kävivät ulkomailla), meillä ei ollut edes autoa. Mitään maksullisia harrastuksia ei ollut, kesäisin käytiin keskenään lapsiporukalla uimassa, talvella luistelemassa. Pääasia, että oltiin ulkona eikä sisällä meluamassa ja sotkemassa. Kotiin tultiin kun ulkona tuli pimeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pikkulapsi kasarilla, alakoululainen ysärillä, meitä kuskattiin kimppakyyteillä harrastuksiin jos ne oli kaukana. Mutta ei vanhemmat taipuneet jatkuvasti solmuun meitä viihdyttääkseen ja elämyksiä tarjotakseen.

Ihan itse oltiin ulkona kavereiden kanssa leikkimässä ja pelaamassa. Käytiin syömässä ja tultiin illalla kuuntelemaan iltasatu ja nukkumaan.

Vietiin toki mökille, mummolaan, marjastamaan, kalastamaan, potunnostoon, oltiin siis mukana normihommissa kotona ja mummoloissa. Näin on omienkin kanssa eletty.

Nykyään näyttää nuoremmilla sukulaisilla olevan yhtä sirkusta kun pieniäkin lapsia ja viedään joka ilta johonkin harrastuksiin ja viikonloppuisin aina johonkin elämyspuistoon.

Mitä sirkusta? Kai se elämyspuisto voi olla elämys myös aikuisille.

Ihan itse ulkoiltiin, joopa joo. Ja sekö oli hyvä juttu?

Kyllä se yhtä sirkusta näyttää olevan kun nämä elämyslapset ei osaa ollenkaan rauhoittua vaan heille pitää jatkuvasti järjestää lisää ja uutta ja ihmeellistä toimintaa. Elämyspuisto muutaman kerran vuodessa on vielä elämys mutta joka viikonloppu....

Kyllä oli hyvä juttu, oltiin paljon ulkona, liikuttiin omaehtoisesti paljon, kavereita oli paljon, mielikuvitus kehittyi.

Enpä sanoisi. Me ollaan ihan keskivertolapsiperhe, arki rytmittää elämää kaikista eniten. Aamulla aamuhommat, sitten lapset päiväkotiin ja itse töihin. Iltapäivällä lapset hoidosta ja kotiin, joskus kaupan kautta. Illalla ehkä vielä ulkoilua, iltahommat ja unisadut. Viikonloppuisin samat aamuhommat mutta rennompaan tahtiin, ehkä lastenohjelmia ja sitten lähdetään yhdessä ulos. Lapset ei ulkoile yksin. Joskus myös käydään kaupungilla ja kirjastossa. Lounas, pienimpien päikkärit ja ulkoilut taas iltapäivällä.

Me yritetään järjestää lapsille elämyksiä muutenkin kuin elämyspuistoilla. Esimerkiksi kesällä mentiin lounaalle puistoon, tutustuttiin läheiseen maatilaan, käytiin jonkin matkan päässä olevalla vieraalla uimarannalla uimassa, käytiin useammassa uudessa leikkipuistossa, tehtiin retki maalle ja metsään, yövyttiin mökissä sekä matkustettiin saaristossa ja mentiin lautalla. Kaiken tämän ohella tähtiin tuttuja ja kavereita sekä tutustuttiin myös uusiin ihmisiin ja lapset sai uusia kavereita.

Vaikka tarjoamme lapsille mielestäni ihan vaihtelevia elämyksiä, kuin ei ne kaikki elämykset mitään elämyspuistoja ole. Lapset osaa myös rauhoittua esimerkiksi kirjojen ääreen tai legorakenteluhommiin oikein hyvin.

Teillä kuulostaa olevan hyvin. On niitä joilla sirkusta joudutaan pitämään vielä isoille koululaisille kun eivät osaa olla ilman järjestettyä ohjelmaa.