Sori vaan, mutta minä en usko, että hyvä mies muuttuu tuosta noin vain huonoksi retaleeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 1. aviomies oli periaatteessa hyvä mies.

Ei alkoa, ei väkivaltaa, omistautunut aktiivinen ja rakastava isä, rehellinen ja oikeudenmukainen, kova tekemään töitä, kätevä käsistään ja toi palkan kotiin.

Eron jälkeen selvisi että oli pettänyt ainakin vuoden. Ikinä ei hakenut eikä tuonut lapsia viikkotapaamisiin vaan jos halusin että lapset tapasivat isäänsä joko minä kuskasin tai lapset menivät 3 julkisella suuntaansa (nuorin 4v). Muutenkin tapaamiset oli vain vuorokauden eikä viikonlopun mittaisia. 1. vuonna oli lasten kanssa 1 viikon lomalla, sen jälkeen ei koskaan. Elarit minimin.

Sanoisin että muuttui samalla hetkellä kun sulki kotioven takanaan. Ei hän mua kohtaan koskaan ollut erityisen rakastava eikä arvostava mutta kaikki muukin nollaantui heti.

Nyt vaarina on olevinaan niin mukavaa miestä että!

Mikähän lienee ollut sinun osuus siihen, että mies muuttui noin paljon hyvästä miehestä negatiiviseen suuntaan. Veikkaan, että äärimmäisen suuri. Tässä on juuri klassinen esimerkki, että kerrotaan vain puolet tarinasta.

Ei mikään muu kuin se etten enää ollut kiltti ja nöyrä vaimo vaan ymmärsin oman arvoni. Loukkasin häntä kun halusin erota. Esim seksiä oli monta kertaa viikossa loppuun saakka joten sekään ei ollut syynä.

Vielä nyt 29v myöhemminkään esim lapset eivät tiedä isänsä olleen tunnekylmä pettäjä. Päinvastoin kuskasin lapsia, olisin maksanut lasten lomia, maksoin 99% kuluista muutenkin jne tein kaikkeni pitääkseni heidän välinsä hyvinä. Olen aina kutsunut tuon 2. naisen (jonka kanssa avioitui) juhliin osana perhettä.

Kaikki exvaimot eivät ole paskoja

Kiva sulle jos et ole törmännyt.

Kävin itse traumaterapian kun kunnon mies muuttui vä kivaltaiseksi yms.

Terapeutti sanoi, että ne muutokset tapahtuu yleensä just jonkin elämäntapahtuman seurauksena, kuten yhteenmuutto, kihlaus, avioliitto tai lapsen syntymä.

Tokihan se on pieni osa miehistä, jotka muuttuu, mutta on se tilastollinen laukaiseva tekijä, kun lapsi syntyy tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 1. aviomies oli periaatteessa hyvä mies.

Ei alkoa, ei väkivaltaa, omistautunut aktiivinen ja rakastava isä, rehellinen ja oikeudenmukainen, kova tekemään töitä, kätevä käsistään ja toi palkan kotiin.

Eron jälkeen selvisi että oli pettänyt ainakin vuoden. Ikinä ei hakenut eikä tuonut lapsia viikkotapaamisiin vaan jos halusin että lapset tapasivat isäänsä joko minä kuskasin tai lapset menivät 3 julkisella suuntaansa (nuorin 4v). Muutenkin tapaamiset oli vain vuorokauden eikä viikonlopun mittaisia. 1. vuonna oli lasten kanssa 1 viikon lomalla, sen jälkeen ei koskaan. Elarit minimin.

Sanoisin että muuttui samalla hetkellä kun sulki kotioven takanaan. Ei hän mua kohtaan koskaan ollut erityisen rakastava eikä arvostava mutta kaikki muukin nollaantui heti.

Nyt vaarina on olevinaan niin mukavaa miestä että!

Mikähän lienee ollut sinun osuus siihen, että mies muuttui noin paljon hyvästä miehestä negatiiviseen suuntaan. Veikkaan, että äärimmäisen suuri. Tässä on juuri klassinen esimerkki, että kerrotaan vain puolet tarinasta.

Ei mikään muu kuin se etten enää ollut kiltti ja nöyrä vaimo vaan ymmärsin oman arvoni. Loukkasin häntä kun halusin erota. Esim seksiä oli monta kertaa viikossa loppuun saakka joten sekään ei ollut syynä.

Vielä nyt 29v myöhemminkään esim lapset eivät tiedä isänsä olleen tunnekylmä pettäjä. Päinvastoin kuskasin lapsia, olisin maksanut lasten lomia, maksoin 99% kuluista muutenkin jne tein kaikkeni pitääkseni heidän välinsä hyvinä. Olen aina kutsunut tuon 2. naisen (jonka kanssa avioitui) juhliin osana perhettä.

Kaikki exvaimot eivät ole paskoja

Olet uskomaton. Ehkä ex-vaimona et ole paska, mutta itsekunnioitusta ei tuossa näy. Ei, en tarkoita, että pitäisi ilkeillä kenellekään, mutta hei, jotain rajaa. Ihminen ei ole paska, vaikka ei kantaisi itse sitä vastuuta, mikä ei itselle kuulu.

Jaha. Ette te häntä ehkä tunnekkaan, mutta lasteni isä on RUK:n käynyt esimiesasemassa oleva pukumies ja sivutoiminen yrittäjä, joka keski-iän kyllästymisessään päätti alkaa vetään kokaiinia ja upottikin siihen sitten 100 000 euroa.

Vakuutusyhtiön mainosta mukaillen; eihän sitä tuotakaan olisi osannut odottaa.

Eipä tuota kukaan olisi hänestä uskonut, eikä töissä varmasti kukaan tiedä vieläkään. Itse ulkoistin itseni tuosta, kun meni vähän niin kuin luottamus ihmiseen.

Elämä on tarua ihmeellisempää.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan helppo syyttää toista siitä vaikka vika voikin olla itsessä tai parisuhdetta ei ole osattu hoitaa. Nämä toisesta osapuolesta syyn hakevat eivät itse kehity millään tasolla koska pysyvät tuossa samassa teoriassa. Itse olen laittanut kiertoon kaikki jotka esim syyttää exää kaikesta, olisin vain yksi lisää siihen jatkumoon.

Voi se vika joskus olla ihan siinäkin henkilössä jossa niiden sanotaan olevan. Ajatella.

Mä ihmettelen niitä naisia, jotka hankkivat lapsen sellaisen miehen kanssa, jolla on jo ennestään lapsia useamman kuin yhden naisen kanssa ja erityisesti jos mies on eronnut lapsen ollessa pieni. Jos se mies on jo kahdesti (tai useammib) eronnut lapsen ollessa pieni, niin miksi sä olisit poikkeustapaus?

Esimerkiksi minä kävin kerran Tinder-treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa, joka oli kertonut, että hänellä on 11- ja 3-vuotiaat lapset. Minä tietenkin luulin, että niillä lapsilla on sama äiti, kunnes mies kertoi, että heillä on eri äidit. Eli se mies on eronnut kahdesti lapsen ollessa pieni. Ja kaiken lisäksi se mies kertoi, että hän haluaisi mielellään vielä kaksi Lasta lisää.

Sitten kerran matchasin Tinderissä 38-vuotiaan miehen kanssa, joka kertoi, että hänellä on 12-, 11-, 7- ja 3-vuotiaat lapset kolmen eri naisen kanssa. Hän kertoi, että toivoo saavansa ainakin vielä yhden lapsen lisää