Aikuinen neitsyt ja häpeä

Vierailija kirjoitti:

Mummon sisko meni hautaansa neitsyenä. Ei kaikkia korkata koskaan 🤷

Olen aina miettinyt mitä tälläistä entisajan vapaaehtoisia sinkkuja tuli.

Oletteko miettineet ikinä olisikohän voinut olla sateenkaari ihminen tai minkä takia ei sitten pariutunut, vai pysyikö se ikuisena salaisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä, ja olen yli nelikymppinen. Häpeän silmät päästäni, mutta minkäs teet..

Ei tarvii hävetä. Maailma on täynnä pervoja, jotka haluaa panna neitsyttä. 

He haluavat NUORIA neitsyitä! Eivät yli kolme-, saati yli nelikymppisiä.

Oikeasti, älä häpeä mitään. Pidä itseäsi uniikkina harvinaisuutena. Mulla oli nuorena jo kauhea häpeä neitsyydestä ja 19-vuotiaana sen menetin. Nyt yli nelikymppisenä kadun mun yhdenillanjuttuja, koska en nauttinut niistä, harrastin kun luulin että niin kuuluu tehdä. Pidempiä suhteita en kadu.

Ja tarkennan, ettei mun mielestä yhdenillanjutuissa ei ole mitään väärää, moraalitonta enkä tosiaan tuomitse ketään vaikka niitä olisi ollut sata. Mutta jos ei tykkää eikä nauti niin ei ne sitten ole just mulle oikein. Me ollaan näemmä kaikki hyvinkin erilaisia seksin suhteen. Katso rauhassa, mitä elämä sulle tuo äläkä kiirehdi mihinkään :)

Enpä tiedä mitä sanoa muuta kuin älä häpeä..

Vierailija kirjoitti:

Mummon sisko meni hautaansa neitsyenä. Ei kaikkia korkata koskaan 🤷

Oletko varma että oli neitsyt? Sanoiko mummon sisko itse niin?

Mitä ihmeen hävettävää tuossa on?

Ei ihmisellä ole mitään velvollisuutta harrastaa seksiä koskaan.

Ja fyysisenä suorituksena nyt paneminen ei ole mitään varsinaista akrobatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, älä häpeä mitään. Pidä itseäsi uniikkina harvinaisuutena. Mulla oli nuorena jo kauhea häpeä neitsyydestä ja 19-vuotiaana sen menetin. Nyt yli nelikymppisenä kadun mun yhdenillanjuttuja, koska en nauttinut niistä, harrastin kun luulin että niin kuuluu tehdä. Pidempiä suhteita en kadu.

Ja tarkennan, ettei mun mielestä yhdenillanjutuissa ei ole mitään väärää, moraalitonta enkä tosiaan tuomitse ketään vaikka niitä olisi ollut sata. Mutta jos ei tykkää eikä nauti niin ei ne sitten ole just mulle oikein. Me ollaan näemmä kaikki hyvinkin erilaisia seksin suhteen. Katso rauhassa, mitä elämä sulle tuo äläkä kiirehdi mihinkään :)

Helppohan se on 19-vuotiaana seksiä harrastaneen sanoa noin. Ei uniikissa harvinaisuutena olemisessa OLE YHTÄÄN MITÄÄN HIENOA! Eri asia, jos kyseessä on jokin tavoiteltava asia, olet esim. maailman paras juoksija tai jokin muu positiivinen asia.

Ainakin itselleni neitsyys on vain ja ainoastaan negatiivinen asia. Suuri suru. Olen keskivertoihmistä seksuaalisempi, ja silti kohtalonani on mennä neitsyenä hautaan. Se on minulla todella tuskallinen asia.

Luin lapsena paljon romaaneja ja samaistuin aina siihen vanhapiikaan tai vanhapoikaan :D

Mitäpä hävettävää siinä on?Parempihan tuo kuin maannut monien kanssa.

Itse olen parikymppinen mies, ja myönnän kyllä hiljaa häpeäväni poikuuttani.

Ei tarvitse hävetä. Pää pystyyn ja elä elämää haluamallasi tavalla. Miksi olisi ongelma! Typerät ennakkoluulot roskiin ja tutustumaan puhtaalta pöydältä ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hävettävää? Neitsyytesi on seurausta elämäsi polusta, häpeätkö koko elämääsi? Lapsellista nolostella täysin luonnollista asiaa. Jos et ole tavannut vielä rakastasi, niin minkä sinä sille voit? 

En ole ap, mutta itse asiassa, silloin kun vielä jaksoin hävetä, häpesin nimenomaan sitä miten elämäni oli päätynyt sivuraiteille. Aiemmin olin katkera siitä, että minusta oli tullut luuseri "ilman omaa syytäni". Sitten myönsin itselleni että itsepähän olen huonot valintani tehnyt ja minulla ei ollut varsinaisesti mitään pakkoa tai velvollisuutta uhrata elämääni ja jumiutua paikalleen. Mutta häpesin sitä silti kauan. Vasta viime aikoina, kun tajusin että olisin tehnyt täsmälleen samat valinnat vaikka olisin tiennyt tarkalleen mihin päädyn, olen suoristanut selkäni ja lakannut häpeämästä. Minä en ollut mikään uhri, vaan uskoin tehneeni oikein.

Anteeksi salaperäiseltä kuulostava kuvaus - en halua kertoa elämäntarinaani liian tunnistettavasti, koska tiedän joidenkin tuttujeni lukevan tätä palstaa. Mutta halusin vain vastata tuohon, että minun kohdallani ei ole kyse siitä että olisin hävennyt sitä fyysistä faktaa, että olen neitsyt. Vaan häpesin puhtaasti sitä, että elämäni oli kaikin puolin niin säälittävää ja syrjäytynyttä, ja "vanhapiikana" olo oli vain yksi osa isompaa kokonaisuutta. Tiedän että tuntemani ihmiset suhtautuvat minuun alentuvasti edelleen. Se ei vaan kiinnosta minua enää.

Paradoksaalista kyllä, mitä syrjäytyneempi luuseri minusta on tullut, sitä korkeammaksi ovat vaatimukseni mielessäni kasvaneet. Joskus 10 vuotta sitten olisin voinut rakastua ihan tavalliseen mieheen. Ihastuinkin sellaisiin. Nykyään ihastun ainoastaan täysin saavuttamattomissa sfääreissä oleviin miehiin, eikä minulla ole mitään aikomusta koskaan kelpuuttaa ketään "omalla tasollani" olevaa. Groucho Marxin sanoin, "I refuse to join any club that would have me as a member." Olen elänyt fantasioissani niin kauan, että samapa tuo tavoitella vaikka kuuta taivaalta. Tiedän etten tule koskaan saamaan muilta ihmisiltä mitään sellaista - rakkautta ja läheisyyttä. Kaikki tavoitteeni nykyään liittyvät rikastumiseen.

Välillä olen kieltämättä utelias siitä fyysisestä puolesta. Mutta kuten sanottua, "I refuse to join any club" jne. Kuka tietää, ehkä joskus törmään johonkin taivaallisissa sfääreissä elävään uskomattoman komeaan ihmeolentoon joka heikkona hetkenä haksahtaa minuun, ja voin kokeilla miltä se tuntuu. Mitään sen enempää en odota.

Ei siinä mitään noloa ole. Ajattelen että ei vaan ole sopivaa kumppania tullut vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, älä häpeä mitään. Pidä itseäsi uniikkina harvinaisuutena. Mulla oli nuorena jo kauhea häpeä neitsyydestä ja 19-vuotiaana sen menetin. Nyt yli nelikymppisenä kadun mun yhdenillanjuttuja, koska en nauttinut niistä, harrastin kun luulin että niin kuuluu tehdä. Pidempiä suhteita en kadu.

Ja tarkennan, ettei mun mielestä yhdenillanjutuissa ei ole mitään väärää, moraalitonta enkä tosiaan tuomitse ketään vaikka niitä olisi ollut sata. Mutta jos ei tykkää eikä nauti niin ei ne sitten ole just mulle oikein. Me ollaan näemmä kaikki hyvinkin erilaisia seksin suhteen. Katso rauhassa, mitä elämä sulle tuo äläkä kiirehdi mihinkään :)

Helppohan se on 19-vuotiaana seksiä harrastaneen sanoa noin. Ei uniikissa harvinaisuutena olemisessa OLE YHTÄÄN MITÄÄN HIENOA! Eri asia, jos kyseessä on jokin tavoiteltava asia, olet esim. maailman paras juoksija tai jokin muu positiivinen asia.

Ainakin itselleni neitsyys on vain ja ainoastaan negatiivinen asia. Suuri suru. Olen keskivertoihmistä seksuaalisempi, ja silti kohtalonani on mennä neitsyenä hautaan. Se on minulla todella tuskallinen asia.

Yritin vain olla positiivinen. Mutta jos kerran seksuaalinen olet niin eipä siinä muuta kuin kipin kapin baariin tai Tinderiin, kyllä joku auttaa. Mutta älä odota ihmeitä seksiltä. Mä nyt sitten en osannut sanoa oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, älä häpeä mitään. Pidä itseäsi uniikkina harvinaisuutena. Mulla oli nuorena jo kauhea häpeä neitsyydestä ja 19-vuotiaana sen menetin. Nyt yli nelikymppisenä kadun mun yhdenillanjuttuja, koska en nauttinut niistä, harrastin kun luulin että niin kuuluu tehdä. Pidempiä suhteita en kadu.

Ja tarkennan, ettei mun mielestä yhdenillanjutuissa ei ole mitään väärää, moraalitonta enkä tosiaan tuomitse ketään vaikka niitä olisi ollut sata. Mutta jos ei tykkää eikä nauti niin ei ne sitten ole just mulle oikein. Me ollaan näemmä kaikki hyvinkin erilaisia seksin suhteen. Katso rauhassa, mitä elämä sulle tuo äläkä kiirehdi mihinkään :)

Helppohan se on 19-vuotiaana seksiä harrastaneen sanoa noin. Ei uniikissa harvinaisuutena olemisessa OLE YHTÄÄN MITÄÄN HIENOA! Eri asia, jos kyseessä on jokin tavoiteltava asia, olet esim. maailman paras juoksija tai jokin muu positiivinen asia.

Ainakin itselleni neitsyys on vain ja ainoastaan negatiivinen asia. Suuri suru. Olen keskivertoihmistä seksuaalisempi, ja silti kohtalonani on mennä neitsyenä hautaan. Se on minulla todella tuskallinen asia.

Yritin vain olla positiivinen. Mutta jos kerran seksuaalinen olet niin eipä siinä muuta kuin kipin kapin baariin tai Tinderiin, kyllä joku auttaa. Mutta älä odota ihmeitä seksiltä. Mä nyt sitten en osannut sanoa oikein. 

Tiedätkö, vahvoja seksuaalisia haluja voi olla ilman, että viitsisi kelpuuttaa vain "jonkun" niiden kanssa auttamaan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon sisko meni hautaansa neitsyenä. Ei kaikkia korkata koskaan 🤷

Olen aina miettinyt mitä tälläistä entisajan vapaaehtoisia sinkkuja tuli.

Oletteko miettineet ikinä olisikohän voinut olla sateenkaari ihminen tai minkä takia ei sitten pariutunut, vai pysyikö se ikuisena salaisuutena.

Niin, tai onko ollut hyväksikäyttöä tai muuta traagista taustalla. Ettei sitten ole enää pystynyt läheisyyteen. Eipä ennen mitään terapioitakaan ollut.

Minusta on tulossa ikineitsyt ja se hävettää jo näin 16-vuotiaana.

Ei sellaista kannata hävetä. Sitä paitsi eihän sitä ole mikään pakko kertoa kenellekään. Jos kaverit kysyy, niin voit myhäillä itseksesi arvoituksellisesti tai sanoa, ettet puhu seksielämästäsi kavereiden kanssa. Jos tapaat mahdollisen kumppanin, niin ei sillekään ole pakko kertoa. Jos on joku entinen häntäheikki tai naispuolinen vastine kyseessä, niin en varmaan itsekään kertoisi. Toisaalta en tiedä kannattaako sellaisen kanssa lähteä suhteeseen, jolle ei tuota asiaa voi kertoa. Olen ollut yli 20 vuotta yhdessä puolisoni kanssa, enkä vieläkään ole kertonut hänelle mitään entisestä seksielämästäni tai sen vähyydestä. En halunnut ja olisi kannattanut tajuta, että se jo itsessään on yhdenlainen varoitusmerkki. Hullua, että tämä on vieläkin tämmöistä. Luulin, että tämmöinen asenne jäi ysärille.

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista kannata hävetä. Sitä paitsi eihän sitä ole mikään pakko kertoa kenellekään. Jos kaverit kysyy, niin voit myhäillä itseksesi arvoituksellisesti tai sanoa, ettet puhu seksielämästäsi kavereiden kanssa. Jos tapaat mahdollisen kumppanin, niin ei sillekään ole pakko kertoa. Jos on joku entinen häntäheikki tai naispuolinen vastine kyseessä, niin en varmaan itsekään kertoisi. Toisaalta en tiedä kannattaako sellaisen kanssa lähteä suhteeseen, jolle ei tuota asiaa voi kertoa. Olen ollut yli 20 vuotta yhdessä puolisoni kanssa, enkä vieläkään ole kertonut hänelle mitään entisestä seksielämästäni tai sen vähyydestä. En halunnut ja olisi kannattanut tajuta, että se jo itsessään on yhdenlainen varoitusmerkki. Hullua, että tämä on vieläkin tämmöistä. Luulin, että tämmöinen asenne jäi ysärille.

Eikö ole vähän riskialtista olla kertomatta mahdolliselle kumppanille? Siis näin naisen näkökulmasta ajattelen. Pelottaisi jos se mies ei osaisi olla yhtään varovainen.

uppista