Lue keskustelun säännöt.
Mieleenpainuvin museokäyntisi?
Kommentit (366)
Kai se oli se kerta lukion luokkaretkellä ulkomailla, kun haltioiduin Antiikin jumaluuden patsaasta niin, että koin uskonnollisen kokemuksen. Asia näkyy elämänkatsomuksessani vielä tänäkin päivänä.
Kakkosena tulee ensimmäinen visiitti British Museumiin. Kunniamaininta myös Louvrelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ördög kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N. 15 vuotta sitten kävimme kaverini kanssa Liettuan Vilnassa KGB-museossa. Kokemus oli karmea siinä mielessä että museo oli toiminut ennen Liettuan itsenäistymistä monien ihmisten kidutus-ja murhapaikkana. Oli äärettömän pieniä sellejä, joissa ihminen ei voinut mennä edes makuulle, tiloja joissa oli murhattu ihmisiä hiekkalattialle ja näkyvissä silputtuja asiakirjoja säkeissä. Kaikki asiakirjat yritettiin tuhota kun Neuvostoliitto hajosi, mutta osa säilyi.
Minäkin kävin siellä, vuonna 2007. Hyvin vaikuttava paikka.
Riikassa myös järkyttävä museo entisessä KGB:n rakennuksessa, Stura Maja. Englanninkielinen opastettu kierros kellarin kuulusteluhuoneissa oli todella mielenkiintoinen .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiasman eritepitoinen näyttely on selvästi jäänyt monelle mieleen- voikin kysyä, että saavuttiko se siinä mielessä vähän tarkoituksensakin?
Kiasmassa kuten nykytaiteessa yleensä on kyllä ollut hittejä ja huteja. Suosikkini on ollut Baabelin torni joka koostui kymmenille eri taajuudelle viriteysistä radioista jotka kaikki välittivät omankielisiä viestejään eetteristä. Huoneessa jota valaisi lähinnä vain radioiden asteikkovalot. Uskomaton fiilis.
No, ulkomaan museoista ehkä jännin kokemus oli Madridin Prado. Olimme shoppailleet kaupungilla vaikka piti mennä Pradoon, ja lopulta se vielä meni aikaisemmin kiinni. Syöksyimme sisään. Lipunmyyjä kielsi koska museo oli auki enää 15 min. Selitettiin että olemme de Finlandia ja ainoa mahdollisuus ja pliis ja niin päästiin. Silloin mietittiin portaissa että jos on yksi taiteilija jota halutaan nähdä niin mikä? OK Velasquezia oli muissakin museioissa ja lopultakin aika paljon hovimaalari...joten Francisco de Goya valittiin. Hänen elämänsä ja tuotantonsa osui melkoiseen murroskauteen ja mies ehti tehdä montaa lajia. Perro Semihundido, puoliksi hautautunut koira jäi hiljaisessa tuskaisuudessaan eniten mieleen. https://linusfontrodona.com/2017/06/25/perro-semihundido-half-buried-do….
Paitsi että se teos EI OLLUT KIASMASSA. Teos oli esillä Ars 1995 -näyttelyssä ja Kiasmaa ei ollut silloin olemassakaan. Se avattiin vasta 1998. Ars 1995 -näyttely oli Ateneumissa.
Älytöntä miten moni muistaa pöyristyneenä olleensa Kiasmassa katsomassa tuota teosta.
Rauhoitu, se on ollut näytillä Kiasmassa. https://www.kansallisgalleria.fi/en/object/610077
Siksi niin moni muistaa sen siellä nähneensä.
Linkissä on Babel joka on ihan eri teos (tosi hieno kyllä sekin, olen nähnyt sen Kiasmassa pariinkin kertaan). Onko sinulla linkkiä jossa näkyy että Plenge Jakobsenin teos "Valkea rakkaus" on ollut esillä Kiasmassa?
Kiasman nettisivuilta ainoa viittaus Plenge Jakobseniin on vuoden 1999 kaupunkitaideprojektiin.
Totuus tästä asiasta pitäisi nyt kyllä selvittää Kiasmasta!
Mieleenpainuneita kokemuksia on tullut yleensä pienistä museoista, joissa on ollut poikkeuksellisen hyvä opastus: Varkauden Mekaanisen musiikin museo ja Sastamalan Pukstaavi-kirjamuseo pääsevät tässä kärkeen. Tykkään myös Ainolasta ja muistakin Tuusulanjärven museokohteista.
Isoissa taidemuseoissa on tullut vaellettua ilman opasta ja mielikuvat ovat muhjuisia. Vatikaanin museosta muistan lähinnä epätoivon: eivätkö nämä huoneet koskaan lopu? Ateenan Acropolis-museo oli kiinnostava.
Meksikon Kansallinen antropologinen museo v. 1988.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoja museoita on monta kuten British Museum, Louvre Pariisissa, meidän Kiasma ja Berliinin Tekninen museo mutta Berliinin Holokausti muistomerkki sai sanattomaksi. En ollut ainut kuka tuli itku kurkussa ulos.
Visavuori on suosikkipaikkani Suomessa!
Edinburghissa Royal Yacht Britannia on erittäin mielenkiintoinen. Yllättävän vaatimaton historiaansa nähden. Hassua kuvitella Charles ja Diana siellä kuherruskuukauden vietossa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näyttelyn tasoon puuttumatta kaikista mieleenpainuvin museokokemukseni tapahtui Berliinissä syksyllä 2014. Näyttelykin oli kyllä erinomainen, sanon museoissa luuhaajana, joka olen käynyt Euroopan ja New Yorkin lähes kaikissa suurissa museoissa. Mutta asiaan: David Bowien fanina (keikkoja käyty, levyjä osteltu) menin yksin mutta todella kiinnostuneena Berliinin Martin-Gropius-Bauhun katsomaan suurta Bowie-aiheista kiertonäyttelyä. Lasivitriinissä oli muun muassa esillä sama syntetisaattori, jolla Bowien ns. Berliini-kauden musiikin tuottaja Brian Eno oli soittanut Heroes-kappaleen "ujelluksen". Heroes on ja oli minulle tuttu kappale jo n. 10 vuoden iästä alkaen, jolloin en vielä käytännössä osannut englantia, enkä jotenkin ollut koskaan pysähtynyt miettimään kappaleen sanoitusta. "Siinä nyt vaan on jotain tyyppejä, jotka voisivat olla sankareita yhden päivän."
Sen lasivitriinin ääressä yli 30 vuotta vanhempana seistessäni sain todella hitaan sytytyksen ahaa-elämyksen: biisin loppupuolen sanat "I can remember standing by the wall" eivät kerro mistään tusinaseinästä, vaan Berliinin muurista. Kappalehan on tehty Berliinissä, ja muuri erottaa kappaleen sanoissa rakastavaiset toisistaan, aww.
Näyttelyn jälkeen astuin museosta kadulle. Oli alkanut sataa, ja oltiin rakkaani kanssa sovittu, että nähdään parin korttelin päässä Potsdamer Platzilla baarissa. Jalkakäytävällä huomasin, että olin juuri kävellyt Berliinin muurin jäänteiden yli yhdellä askeleella. Muurin kivijalkaa on siinä kohdassa jätetty katukiven muotoiseksi ja korkuiseksi muistoksi keskelle jalkakäytävää. Minuutin päästä olin jo kävellyt baariin sateensuojaan rakkaani luo. Voi ihana Bowie ja ihana vapaus, jotka historia meille antoi!
Vierailija kirjoitti:
Mieleenpainuneita kokemuksia on tullut yleensä pienistä museoista, joissa on ollut poikkeuksellisen hyvä opastus: Varkauden Mekaanisen musiikin museo ja Sastamalan Pukstaavi-kirjamuseo pääsevät tässä kärkeen. Tykkään myös Ainolasta ja muistakin Tuusulanjärven museokohteista.
Isoissa taidemuseoissa on tullut vaellettua ilman opasta ja mielikuvat ovat muhjuisia. Vatikaanin museosta muistan lähinnä epätoivon: eivätkö nämä huoneet koskaan lopu? Ateenan Acropolis-museo oli kiinnostava.
Olen samaa mieltä siitä että opastettu kierros antaa niin paljon enemmän kuin pelkkä itsestään kiertely. Ja nimenomaan jonkun asiantuntevan ihmisen suorittamana, audio-oppaat ovat toki kivoja mutta parasta on kuulla asioita livenä. Versaillesissa pääsin tällaiselle kierrokselle ja se oli tosi mielenkiintoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meksikon Kansallinen antropologinen museo v. 1988.
Voin uskoa että on hieno. Minun mieleenpainuvin museokäyntini oli Ecuadorin Quitossa keskuspankin kansallismuseo.
Vanhojen intiaanikulttuurien esineistön uskomaton hienous yllätti minut täysin. Olin tuntikausia nautiskellut ja tutkinut näitä ihmeitä, kun hoksasin, että paikassa on yläkerta. Yläkerrassa oli espanjalaisten saapumisesta alkaneen kolonialistisen aikakauden taidetta joka oli taas silkkaa uskonnollista kitschiä. Ero oli mykistävä. Yläkertaan johtavien portaiden päällä oli banderolli jossa luki jotakin sen suuntaista että ja sitten sammutettiin valot. Ymmärsin sen vasta kun näin mitä siellä yläkerrassa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on paras ketju sitten Ayla-kirjojen muisteluiden!
Stasin museoitu päämaja Berliinissä. Kummeli jäi toiseksi. Sosialistit ovat väärinymmärrettyjä koomikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on päähänpinttymä että pitäisi päästä näkemään Bilbaon Guggenheimin pihalla seisova Louise Bourgeoisen Maman.
Tämä ketju on kyllä herättänyt taide-elämysnälkää ja muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Kai se oli se kerta lukion luokkaretkellä ulkomailla, kun haltioiduin Antiikin jumaluuden patsaasta niin, että koin uskonnollisen kokemuksen. Asia näkyy elämänkatsomuksessani vielä tänäkin päivänä.
Tästä olisi valtavan kiinnostavaa ja ihanaa kuulla lisää! Mitä koit, miten se vaikutti? Jos tuntuu luontevalta kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Lontoon museolaiva HMS Belfast. Huikeeta, miten paljon voi yhteen laivaan mahtua.
Sama juttu, 80-90 luvulla oli paljon työnantajan kursseja Lontoossa (Sudbury Hill), viikonloput oli vapaita ja HMS Belfastissa tuli vierailtua monen monta kertaa. Kiersin koko laivan opasreitin mukaan kannelta pohjalle ja 'pubin' kautta komentosillalle. Siitä museosta oppi taustaa Britannian taisteluista Toisessa maailman sodassa.
Islantilaisen kuvataiteilija Eggert Peturssonin näyttely kotikaupunkini taidemuseossa. Jäi mieleen, koska vein siskoni sinne osana hänen syntymäpäivänsä viettoa. Meillä oli muutenkin hauskaa tuona päivänä, jonka aluksi ihastelimme Peturssonin teoksia. Ne näyttävät kauempaa katsottuina abstrakteilta, mutta läheltä katsottuna koostuvat realistisesti maalatuista kasveista, jäkälistä ym.
Olen käynyt monissa upeissa museoissa ulkomailla, mutta niihin tulee ähky ja muistot sekoittuvat.
Miisa kirjoitti:
Hienoja museoita on monta kuten British Museum, Louvre Pariisissa, meidän Kiasma ja Berliinin Tekninen museo mutta Berliinin Holokausti muistomerkki sai sanattomaksi. En ollut ainut kuka tuli itku kurkussa ulos.
(10-luvulla) Berliinin Holokausti muistomerkki on totisen pysähdyttävä. Sellainen paikka ja amerikkalaiset nuoret tekevät pilaa ja kiipeilevät monumentillä.
Tampereelta matkustettiin joskus vuosien 2002 - 2003 tienoilla lukiosta pääkaupunkiin katsomaan taidetta. Käytiin Kiasmassa katsomassa Kalervo Palsan näyttelyä. Jäi todellakin taiteilija mieleen!
Muistaako kukaan muu ko näyttelyä? :D
Lontoon museolaiva HMS Belfast. Huikeeta, miten paljon voi yhteen laivaan mahtua.