Lue keskustelun säännöt.
Mieleenpainuvin museokäyntisi?
Kommentit (366)
Kiasma 1990-luvun loppu. Noin metri kertaa metri levy lappeellaan lattialla. Kiiltävän valkoiseksi maalattu. No mitä järkeä tuossa nyt on? Tarkemmin tarkasteltuna se ei ollutkaan kiiltävän valkoista maalia vaan laudan pinnalla oli maitoa. Koska sitä päivän mittaan aina haihtui hieman, taiteilija lisäsi joka päivä siihen lorauksen lisää maitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiasman eritepitoinen näyttely on selvästi jäänyt monelle mieleen- voikin kysyä, että saavuttiko se siinä mielessä vähän tarkoituksensakin?
Kiasmassa kuten nykytaiteessa yleensä on kyllä ollut hittejä ja huteja. Suosikkini on ollut Baabelin torni joka koostui kymmenille eri taajuudelle viriteysistä radioista jotka kaikki välittivät omankielisiä viestejään eetteristä. Huoneessa jota valaisi lähinnä vain radioiden asteikkovalot. Uskomaton fiilis.
No, ulkomaan museoista ehkä jännin kokemus oli Madridin Prado. Olimme shoppailleet kaupungilla vaikka piti mennä Pradoon, ja lopulta se vielä meni aikaisemmin kiinni. Syöksyimme sisään. Lipunmyyjä kielsi koska museo oli auki enää 15 min. Selitettiin että olemme de Finlandia ja ainoa mahdollisuus ja pliis ja niin päästiin. Silloin mietittiin portaissa että jos on yksi taiteilija jota halutaan nähdä niin mikä? OK Velasquezia oli muissakin museioissa ja lopultakin aika paljon hovimaalari...joten Francisco de Goya valittiin. Hänen elämänsä ja tuotantonsa osui melkoiseen murroskauteen ja mies ehti tehdä montaa lajia. Perro Semihundido, puoliksi hautautunut koira jäi hiljaisessa tuskaisuudessaan eniten mieleen. https://linusfontrodona.com/2017/06/25/perro-semihundido-half-buried-do….
Paitsi että se teos EI OLLUT KIASMASSA. Teos oli esillä Ars 1995 -näyttelyssä ja Kiasmaa ei ollut silloin olemassakaan. Se avattiin vasta 1998. Ars 1995 -näyttely oli Ateneumissa.
Älytöntä miten moni muistaa pöyristyneenä olleensa Kiasmassa katsomassa tuota teosta.
Mieleenpainuvin museokäyntini on 1960-70-luvun taitteessa. Itä-Hämeen museo oli kyseessä. Museonhoitajalla oli alle kouluikäinen poika, joka esitteli meille sujuvasti kaikki museon kohteet. Hän oli aivan ilmiömäinen tapaus, todella reipas pikkumies! Hänen isänsä toki oli kierroksella mukana, mutta antoi pojan hoitaa puhepuolen melkein kokonaan. Tuo käynti jäi kyllä lämpimästi mieleen.
Piirustuskurssilla Lontoon Victoria and Albert -museossa.
Kyllä se oli Teamlabin näyttely Amos Rexissä. Ainoa, jonka olen käynyt katsomassa monta kertaa. Toinen oli The Visitors Kiasmassa, sen haluaisin nähdä uudestaan. Nämä siitä huolimatta, että olen käynyt paljon taidemuseoissa muuallakin kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fondation Louis Vuitton Paris 2017. Icons of modern art, The Shchukin collection. Tämän näyttelyn järjestelyjä oli valmisteltu vuosia. Huikea näyttely. Olen kiitollinen, että pääsin näkemään ja kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailu Vatikaanin museoissa vuonna 2019. Itkin kokemaani kauneutta. Olen kiitollinen, että sain kokea sen. Sikstuksen kappelissa käyminen tuntui jollain lailla epätodelliselta. Että todellako olin siellä.
Joskus vuosia sitten joku kysyi, tiedänkö miltä Sikstuksen kappelissa tuoksuu. Silloin en osannut. Sittemmin virhe on korjattu ja osaan sanoa, että siellä haisi kebabhiki. Olimme siellä sellaisessa tungoksessa, että varmasti jäi mieleen, mutta ei positiivisessa mielessä. 2010-luku.
Ei varsinaisesti museo, mutta Tampereen Tuomiokirkossa olevat Hugo Simbergin maalaukset lumoavat joka kerran. Siellä olen vieraillut monella vuosikymmenellä. Ja tänä kesänä Ateneumissa monen muun mestarillisen taideteoksen lisäksi nautiskelin näiden samojen Hugo Simbergin teosten eri versioista.
Vierailin itse Roomassa ns. matalan sesongin aikaan ja kävin Vatikaanin museoissa sekä siellä Sikstuksen kappelissa varhain aamulla. Tätä tapaa suosittelenkin, kun on kyse erittäin suosituista kohteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Titanic-museo Belfastissa, kävin vuonna 2017.
Kalervo Palsa Lappeenrannan taidemuseossa. Vuosi oli 1988 tai 1989. Palsan kuolemasta oli joka tapauksessa vähän aikaa. Olin ällikällä lyöty lukiolainen.
Seuraavan kerran olin yhtä äimistynyt 2000-luvun alussa, kun näin Elina Merenmiehen maalauksia. Museo taisi olla Amos Anderson.
Viimeisin vahvasti mieleenpainuva museokäynti oli Designmuseon Kustaa Saksi Rajamailla -näyttely, joka on edelleen avoinna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli heti mieleen Helsingin keskusta vuonna 2023.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita useita.
Heti tuli mieleen edesmenneen valokuvaajan Susanna Majurin näyttely. Hieno!
Huonoimpia mutta mieleen jääneitä on Kiasman alkutaipaleen näyttely, jossa verta ja spermaa pyörotettiin pesukoneessa. Kyllä, sitä nykytaidetta.
Spermat oli Ateneumin ARS95 näyttelyssä.
Oli myös Kiasmassa, pesukoneissa.
Onko se oikeasti ollut esillä myös Kiasmassa vai onko joku yleinen valemuisto, jolla perustellaan miksi Kiasma ja nykytaide yleensäkin on ihan paskaa?
Alunperin Plenge Jakobsenin Valkea rakkaus-teos oli tosiaan Ateneumin ARS95 näyttelyssä.
On se ollut siellä. Muistan, kuinka avarakatseinen isäni järkyttyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita useita.
Heti tuli mieleen edesmenneen valokuvaajan Susanna Majurin näyttely. Hieno!
Huonoimpia mutta mieleen jääneitä on Kiasman alkutaipaleen näyttely, jossa verta ja spermaa pyörotettiin pesukoneessa. Kyllä, sitä nykytaidetta.
Kiasma avattiin 1998, hyvin on jäänyt mieleen verilinkous noin 25 vuoden takaa. Taide on tehnyt tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiasman eritepitoinen näyttely on selvästi jäänyt monelle mieleen- voikin kysyä, että saavuttiko se siinä mielessä vähän tarkoituksensakin?
Kiasmassa kuten nykytaiteessa yleensä on kyllä ollut hittejä ja huteja. Suosikkini on ollut Baabelin torni joka koostui kymmenille eri taajuudelle viriteysistä radioista jotka kaikki välittivät omankielisiä viestejään eetteristä. Huoneessa jota valaisi lähinnä vain radioiden asteikkovalot. Uskomaton fiilis.
No, ulkomaan museoista ehkä jännin kokemus oli Madridin Prado. Olimme shoppailleet kaupungilla vaikka piti mennä Pradoon, ja lopulta se vielä meni aikaisemmin kiinni. Syöksyimme sisään. Lipunmyyjä kielsi koska museo oli auki enää 15 min. Selitettiin että olemme de Finlandia ja ainoa mahdollisuus ja pliis ja niin päästiin. Silloin mietittiin portaissa että jos on yksi taiteilija jota halutaan nähdä niin mikä? OK Velasquezia oli muissakin museioissa ja lopultakin aika paljon hovimaalari...joten Francisco de Goya valittiin. Hänen elämänsä ja tuotantonsa osui melkoiseen murroskauteen ja mies ehti tehdä montaa lajia. Perro Semihundido, puoliksi hautautunut koira jäi hiljaisessa tuskaisuudessaan eniten mieleen. https://linusfontrodona.com/2017/06/25/perro-semihundido-half-buried-do….
Paitsi että se teos EI OLLUT KIASMASSA. Teos oli esillä Ars 1995 -näyttelyssä ja Kiasmaa ei ollut silloin olemassakaan. Se avattiin vasta 1998. Ars 1995 -näyttely oli Ateneumissa.
Älytöntä miten moni muistaa pöyristyneenä olleensa Kiasmassa katsomassa tuota teosta.
Rauhoitu, se on ollut näytillä Kiasmassa. https://www.kansallisgalleria.fi/en/object/610077
Siksi niin moni muistaa sen siellä nähneensä.
80-luvulla sateisena sunnuntaiaamuna, heti kymmeneltä kun Louvre aukesi. Turistit hytisi vielä hotellien bussipysäkillä, vain romaanilapsikerjäläiset pyöri Louvren edessä. Sisään ja suoraan Mona Lisan luo, kymmenkunta katsojaa, sai katsoa rauhassa muutaman metrin päässä vartijan koko ajan tarkkaillessa. Yllättävä, pieni mutta kaunis. Se on nähty.
Kiertelin tieten muuallakin kulkien omien mielikohteiden kautta.
Kiasmassa käytiin koulun kanssa 90luvun loppua tai 2000luvun alkua. traumatisoiva muisto oli se, että oli huone, jossa oli varmaan 50 vanhaa pottaa johon oli kakattu, kyllä sitä itseään ja siinä ruusu pystyssä! taidetta! taidetta siitä taisi tehdä vaan se että siitäkin maksettu maltaita verovaroista🤮
tuo kiasma taide oli niin uskomatonta sontaa etten ole aikuisenakaan ollut kiinnostunut museoista, juuri tuon takia!
Museum of Fine Arts, Bostonissa
San Marinossa keskiaikainen kidutusmuseo autenttisessa ympäristössä.
Rooman kaupunki itsessään melkoinen museoelämys.
Intrepid lentotukialus New Yorkissa.