Mieleenpainuvin museokäyntisi?

Jäämies Ötzi Bolzanossa.

Kolme museota tulee mieleen:

1) Tallinnan Merimuseo, siellä oli aito toisen maailmansodan aikainen sukellusvene, jota ei oltu pilattu samalla tavalla kuin Vesikkoa Suomenlinnassa; siinä missä Vesikko on runneltu leikkaamalla kylkiin aukot, joista voi kulkea sisään ja ulos, Tallinnassa kulku tapahtui samoista luukuista ja samoja tikkaita kuin miehistökin kulki. Vene oli muutenkin paljon parempi kokemus, autettisempi.

2) Tukholman Fotographiska museo ja siellä ollut näyttely urheiluvalokuvista; niillä pääsi mukavasti palaamaan muistoissa taaksepäin muistelemaan urheilun huippuhetkiä.

3) Milanon Tekniikanmuseo. Siellä oli paljon todella hienoja esineitä ja runsaasti tietoa niistä.

Ördög wrote:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Pieta, Vatikaani. Sen yksityiskohdat laittoivat kyyneleet virtaamaan. -Louvre, Samorrachen Nike, vaikuttava.

-Auschwitz. Tarviiko perustella?

British Natural History museum, hieno.

 

Auschwitz, kyllä varmaan moni haluaa perustelut. Minua Auchwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo lähinnä järkytti, enpä menisi uudestaan, vaikka joku maksaisi. 3 tuntia kestää turistikierros, jota en suosittele kenellekään. Museohan on aikoinaan perustettu, ettei vastaavaa enää ikinä ihmiskunnan historiassa tapahtuisi, siis pelotteeksi. Huonolla tavalla tietysti jäi mieleen, mutta yleensäkin ihmisenä olen sellainen, että haluan mieluummin muistella niitä hyviä kokemuksia kuin huonoja.

 

Joo, Auschwitz oli järkyttävä osoitus ihmisen pahuudesta. Mutta kannatti käydä, ehdottomasti.

Samaa tapahtuu nyt Venäjällä. 

Niitä on kaksi, Dachaun keskitysleiri Münchenin kyljessä ja 80-luvun lopussa Tutankhamon näyttely Lontoossa. En edes tiennyt että siellä oli silloin se, menin ihan muusta mielenkiinnosta paikalle. 

Vierailija wrote:

Pyhä Yrjö veistos Tukholman stora kyrkanissa.

Ajatella, että yrjölläkin on suojeluspyhimys!

Kyllähän Louvre oli aikamoinen kokemus 90-luvun laman aikaan pienehkössä maalaiskaupungissa asuvalle teinille. Ja kyllä siitä nautti myös pari vuotta sitten uudestaan tällaisena aika paljon maailmaa nähneenä aikuisena. 

Ihana ketju! Tässä on jo kerrottu monta unohtumatonta paikkaa, joissa itsekin olen käynyt.

Olen käynyt katsomassa useammankin Kuutti Lavosen näyttelyn, ja joka kerta hänen taiteensa saa mut liikuttumaan, joskus jopa itkemään. Se syvä rauha ja henkisyys, joka teoksista välittyy, on maagista.

Sitten karmein kokemus: Wienin Pyhän Tapanin tuomiokirkon katakombit. Järjetön määrä luita, puolilahoja ruumisarkkuja sekä ruumiskaivo. Tulin siellä todella huonovointiseksi eikä se haju meinannut lähteä nenästä päiväkausiin. Lisänä vielä oppaan yksityiskohtaiset kertomukset katakombin historiasta ja tapahtumista.

Helsingin kaupunginmuseossa oli muutama vuosi sitten särkyneiden sydänten - näyttely. Siis esineitä ja tarinoita joita oli kerätty helsinkiläisiltä päättyneisiin rakkaustarinoihin liittyen. Etsin tuolloin kumppania ja menin yhden Tinder matchin kanssa treffeille näyttelyä katsomaan. Mies hieman epäili paikkavalintaa ja näyttelyä, mutta se oli ikimuistoinen käynti ja meistä tuli pari. Muiden sydänsuruista ja koomisistakin tarinoista sai helppoja keskustelun ja naurun aihetta. 



Suhteemme valitettavasti päättyi muutaman vuoden jälkeen, mutta onnistuneilla museo-treffeillä olen käynyt sen jälkeenkin. Esim Tamminimessä  päätimme ekstemporee heti aulassa että ollaan kuin oltaisiin asuntonäytössä etsimässä meille yhteistä kämppää. Oli kyllä tosi hauska museokierros. En tiedä onko museot ihan tajunneet treffipaikkapotenttiaaliaan.

Louvre ja Eremitaasi. Useita kertoja käynyt, useilla vuosikymmenellä. Ja sitten jotkin barokkilinnat Etelä-Saksassa.

Ei kun tämä pahaa skolioosia sairastava oli sanoittaja Sirkka-Liisa Krapinoja-Sass, josta tehtiin valokuva ym näyttely KIasmaan. Erittäin vaikuttava, minäkin olin aivan järkyttynyt. googlaa hänet ja hänestä löytyy myös omaelämänkertakirja Noidankehä, jota ei halua päästää käsistään. Skolioosin korjaamiseksi hänen päänsä ympärille kalloonsa porattiin rautavanne josta hän osin riippui telineessä... ei voi sanoin kuvata. 

Sen hetken elän vain, mi nyt on kohdallain... Terv. Tipsu

Eeva ja Paavo Ryynäsen koti ja kirkko Lieksan Vuonislahdessa, hieno paikka.

En muista.

Auschwitz.

Berliinin museosaari muutama vuosi sitten.

Normandian maihinnousun museo ja muistomerkit Ranskassa. Se valaisi todella hyvin toisen maailmansodan ratkaisevia hetkiä. Mieleenpainuva kokemus.

No se oli se kun minä olin katsomassa egyptiläistä muumiota ja tämä muumio sitten rupesi puhumaan minulle ja siinä sitten kaikenlaista rupateltiin. Muumio siinä avautui hankalasta elämän/kuolemantilanteestaan, että siinä joutuu makoilemaan ihmisten pällisteltävänä, vaikka haluaisi juosta ulkona vapaana. Niin minä sitten päätin auttaa häntä tuuraamalla, jotta hän saisi raitista ilmaa. Hänen vanhoja käärinliinojaan en olisi tohtinut päälleni laittaa ja eikä hänkään halunnut ulkona nakkena kuljeksia ettei poliisi pidätä niin minä otin siitä museon ensiapukaapista sideharsoa ja siitä yhdessä taiteilimme minulle verraten uskottavat käärinliinat. Niin minä sitten menin siihen sarkofagiin ja yritin näyttää muumiolta ja muumio hän lähti pois. Olen minä yhä häntä sijaistamassa kun ei ole häntä näkynytkuulunut takaisin ja tämä tapahtui 1880-luvulla tämä vaihto. 

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa on kasvien evoluutiota esittelevä näyttely, siis elävät kasvit siinä järjestettynä elämän alkuajoilta nykypäivään. Vaihe vaiheelta näki, kuinka kasvit ovat "keksineet" oksat, juuret, lehdet jne.

Parhaita evoluution saavutuksia on yhteistyö: alkukasvit yrittivät suojata siemeniään yhä kovemmin panssarein. Jossain vaiheessa ne alkoivatkin tehdä yhteistyötä syötävää tavoittelevien eläinten kanssa, ja kas: saatiin hedelmät, jotka hyödyttävät kumpaakin osapuolta. Yhteistyölinjasta on tullut evoluution voittaja.

On vaikea nostaa esille yhtä suosikkia, joten listaan muutaman:

- Bilbaon Guggenheim on jäänyt mieleen vaikuttavimpana näkemänäni rakennuksena. Vaikka rakennus on näennäisen epäsymmetrinen, ovat sen kaikki muodot ja linjat täydellisessä harmoniassa keskenään sekä ulkona että sisällä. 

- Galleria degli Ufficissa Firenzessä näkee yhdellä kertaa valtavan määrän taidetta, joka on tullut tutuksi koulukirjoista ja populaarikulttuurista. Museo on pakahduttavan täysi, suorastaan ylenpalttinen, ja kuvastaa hyvin sitä, kuinka käsittämättömän rikas ja vaikutusvaltainen Medicien suku oli ja kuinka merkittävä aikakausi renessanssi oli Euroopan kulttuurihistoriassa. 

- Vasa-museo Tukholmassa yllätti minut myönteisesti. Museo osoittautui ainutlaatuiseksi elämykseksi. Laivan ympärille rakennettu museorakennus korostaa laivan valtavaa kokoa. Meressähän laivoista osa jää vedenpinnan alle. Laivan eri osat pääsee näkemään lähes kosketusetäisyydeltä, mikä ainakin minuun vaikutti niin, että tunsin syvää yhteyttä ihmisiin, jotka laivan neitsytmatkallaan näkivät. Laivan koristeet, varsinkin räikeän väriset patsaat ja muut kaiverrukset laivan perässä, ovat hirvittävän rumia. Pidän barokkiajan taidetta ja pukeutumismuotia ihmiskunnan historian epäesteettisimpänä aikakautena. Patsaiden rumuudessa oli jotain oudolla tavalla vetoavaa. 

- Yksittäisistä taideteoksista huomaan ajattelevani useimmiten Markus Copperin Kursk-teosta Kiasmassa. Muistan seuranneeni Kursk-aluksen tapahtumia mediassa tiiviisti, ja kuolleiden sotilaiden kohtalo kosketti minua. Teos tavoitti kekseliäällä tavalla miehistön kokeman pakokauhun. 

Vierailija kirjoitti:

Auschwitz

Krakowassa Schindlerin museo.

Vierailija kirjoitti:

Kiasmassa Pipi-Lotti Ristin näyttely. Varmaan 2000-luvun alku.

Se oli upea näyttely!