Lue keskustelun säännöt.
Mieleenpainuvin museokäyntisi?
Kommentit (366)
Monista hienoista kokemuksista yksi on silti yhä ylitse muiden: Max Ernstin 100- vuotisjuhlanäyttely. Kaupunki Lontoo, museo Tate Gallery (vai Tate Modern?), vuosi n. 1991.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vierailu on aivan erityislaatuinen, koska museo on varmasti jo lopetettu. Uskonnon historian ja ateismin museo. Leningrad (nyk. Pietari) 1981. Kiehtovia esineitä ja taideteoksia, mutta konteksti jäi etäiseksi, koska kaikki tekstit olivat venäjäksi. Osaan aakkoset ja pystyn lukemaan, mutta kielitaito suppea. Museo toimi Kazanin kirkossa, jos muistan oikein, joka on taas tietääkseni hengellisessä käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt museoissa satoja kertoja ja nähnyt paljonkin mieleenjäänyttä, mutta kaikkein vaikuttavin kokemus oli parikymmentä vuotta sitten Pariisissa Musée d'Orsayssa kun näin Van Goghin teoksen La Nuit étoilée. Katselin sitä ja aloin itkeä. Jotenkin se taulun ylimaallinen kauneus ja se että tiesin taiteilijan surullisen elämäntarinan, kosketti tavattomasti.
Minäkin liikutuin yllättäen Van Goghin peltomaiseman äärellä Wienissä. Miten yksinkertaisen mutta väkevän eläväksi hän oli maalannut tuulessa liikkuvan viljan. Tuli tunne kuin olisi hetkeksi päässyt taiteilijan pään sisään ja nähnyt, miten voimakkaasti hän koki ympäristönsä.
Kyllä se on ehdottomasti se kerta, kun kiertelin museossa ja siinä aikani esineitä katsoessani rupesi jalkoja vähän väsyttämään. No minä sitten istahdin hetkeksi eräälle tuolille, niin eikös siihen paikalle tullut äkkiä museon vahtimestari joka sanoi että "Ei siihen saa istua, se on Ludvig XIV:n tuoli". Minä tietysti pahoittelin asiaa kovasti. Enhän minä sitä tiennyt. No minä sitten jatkoin sitä museossa kiertelyä, kun silmiini sattui kerrassaan omaperäinen näky. Minä sitä sitten kehuin sille vahtimestarille, joka jostain syystä katsoi minua vähän kiukkuisesti mulkoillen. Sanoin hänelle että "Tuossapa onkin todella omaperäinen, historiallinen kokonaisuus. Mikä hienostuneen muodon täydellisyys". Vahtimestari sanoi minulle "Niin, tuota... ne ovat museon kierreportaat".
British Museumin faraoiden sargofagit 70-luvulla 18-vuotiaana olivat unohtumaton elämys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ehdottomasti se kerta, kun kiertelin museossa ja siinä aikani esineitä katsoessani rupesi jalkoja vähän väsyttämään. No minä sitten istahdin hetkeksi eräälle tuolille, niin eikös siihen paikalle tullut äkkiä museon vahtimestari joka sanoi että "Ei siihen saa istua, se on Ludvig XIV:n tuoli". Minä tietysti pahoittelin asiaa kovasti. Enhän minä sitä tiennyt. No minä sitten jatkoin sitä museossa kiertelyä, kun silmiini sattui kerrassaan omaperäinen näky. Minä sitä sitten kehuin sille vahtimestarille, joka jostain syystä katsoi minua vähän kiukkuisesti mulkoillen. Sanoin hänelle että "Tuossapa onkin todella omaperäinen, historiallinen kokonaisuus. Mikä hienostuneen muodon täydellisyys". Vahtimestari sanoi minulle "Niin, tuota... ne ovat museon kierreportaat".
Kuvittelet varmaan keksineesi nokkelan ja omaperäisen näkökulman aiheeseen. Tämä on ehkä kymmenes "ihastelemani taideteos olikin vaahtosammutin" -letkautus tässä ketjussa. Vitsi on yhtä tuore kuin Anne-nukkevitsit ensiapukoulutuksessa. Et ole myöskään niin taitava kirjoittaja tai jutunkertoja kuin kuvittelet. Olet varmaan se joka suvusta löytyvä setä, joka kuvittelee kohottavansa juhlien tunnelmaa hauskoilla jutuillaan mutta joka oikeasti herättää vain myötähäpeää vanhoista sketseistä varustetuilla vitseillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ehdottomasti se kerta, kun kiertelin museossa ja siinä aikani esineitä katsoessani rupesi jalkoja vähän väsyttämään. No minä sitten istahdin hetkeksi eräälle tuolille, niin eikös siihen paikalle tullut äkkiä museon vahtimestari joka sanoi että "Ei siihen saa istua, se on Ludvig XIV:n tuoli". Minä tietysti pahoittelin asiaa kovasti. Enhän minä sitä tiennyt. No minä sitten jatkoin sitä museossa kiertelyä, kun silmiini sattui kerrassaan omaperäinen näky. Minä sitä sitten kehuin sille vahtimestarille, joka jostain syystä katsoi minua vähän kiukkuisesti mulkoillen. Sanoin hänelle että "Tuossapa onkin todella omaperäinen, historiallinen kokonaisuus. Mikä hienostuneen muodon täydellisyys". Vahtimestari sanoi minulle "Niin, tuota... ne ovat museon kierreportaat".
Kuvittelet varmaan keksineesi nokkelan ja omaperäisen näkökulman aiheeseen. Tämä on ehkä kymmenes "ihastelemani taideteos olikin vaahtosammutin" -letkautus tässä ketjussa. Vitsi on yhtä tuore kuin Anne-nukkevitsit ensiapukoulutuksessa. Et ole myöskään niin taitava kirjoittaja tai jutunkertoja kuin kuvittelet. Olet varmaan se joka suvusta löytyvä setä, joka kuvittelee kohottavansa juhlien tunnelmaa hauskoilla jutuillaan mutta joka oikeasti herättää vain myötähäpeää vanhoista sketseistä varustetuilla vitseillään.
Oliko oma tekstisi sitten jostain turhan pätemisen museosta kun tuotakin on nähty maailman mittaan aika usein?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti Auschwitz.
Toisena Vatikaanin museo. Sinne olimme ostaneet opastetun kierroksen, mutta koska homma tuntui opastuksen kanssa kestävän ikuisuuden, halusimme "oikaista". Opas neuvoi meille lyhyemmän reitin, mutta senkin läpikäymiseen meni pari tuntia! Oppaan kanssa olisi siis mennyt vielä pidempään. Joka paikassa oli myös kiinalaisia selfiekeppien kanssa. Ne tuntuivat olevan muotia tuolloin (2019).
Egyptiläinen museo Kairossa
Dachau
Checkpoint Charlie muurimuseo Berliinissä
- vaikea sanoa, mikä mieleenpainuvin, ovat niin erilaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sara Hildenillä Thomas Hauseagon veistokset pari vuotta sitten. Käsittämätön "veistos" kyhätty punapuiden sahanpuruista ja mahtavia luurankomalleja eri materiaaleista. Löysin ikään kuin taiteen neljännen ulottuvuuden. Ja oli ihan kiva fiilistellä myös Brad Pittin ja Nick Caven töiden äärellä. Mutta punapuusta tehdyt veistokset ja rautalankakipsi luurangot olivat sitä jotain.
Toinen ikimuistoinen kokemus Torinon Egyptiläisestä museosta. Järkyttävän suuria mustia kivipatsaita ja sargofageja. Muistikuvassa vain olen jähmettynyt niiden tuijotuksesta ja tuntui siltä kuin olisin yksin siellä museossa.
Ai niin, vuosi Torinon Egyptiläisessä käynnilleni oli sama kuin Torinon Talviolympialaiset 2006, mutta kävin vasta syksyllä Italiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Waldemarsudden Tukholmassa.,jo matka sinne vaaleansinisellä raitsikalla oli kokemus. Noin 15 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on paras ketju sitten Ayla-kirjojen muisteluiden!
Ehdottomasti samaa mieltä! Tässähän ihan liikuttuu näistä tarinoista.
Laittakaa lisää näitä! Minustakin tämä on kiinnostava ja liikuttava ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä tuli mieleen Amsterdamin Banksy näyttely.
Satuimme olemaan Amsterdamissa ja päätimme lähteä Museumplainille katsomaan vain jotain. Ja hitto vieköön siellä oli Banksy näyttely. Se oli melkoinen kokemus. Jäi moni teos mietityttämään pitkäksi aikaa. Todella oivaltavaa taidetta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita useita.
Heti tuli mieleen edesmenneen valokuvaajan Susanna Majurin näyttely. Hieno!
Huonoimpia mutta mieleen jääneitä on Kiasman alkutaipaleen näyttely, jossa verta ja spermaa pyörotettiin pesukoneessa. Kyllä, sitä nykytaidetta.
Kyllä, vielä lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin ihmiset uskoivat mitä heille kerrottiin verestä ja spermasta. Ja usea ei edes nähnyt koko näyttelyä.
Kauhistelijat armaan uskovat että elokuvan murhatusta vuotaa oikeaa verta?
Tallinnan keskustassa kidutusmuseo. Ihmisen julmuus on rajatonta. Venytyspenkki, peräsuoleen työnnettävä seiväs, silmät puhkova laite, tukehdutuskoppi jne.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita useita.
Heti tuli mieleen edesmenneen valokuvaajan Susanna Majurin näyttely. Hieno!
Huonoimpia mutta mieleen jääneitä on Kiasman alkutaipaleen näyttely, jossa verta ja spermaa pyörotettiin pesukoneessa.
Paitsi, että niitä pyöritettiin tehosekoittimessa ja paikka oli Ateneum.
Kyllähän Kiasmassa on sellasta paskaa, että joka kerta mietin, että näille sitä taideapurahaa mätetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Pyhä Yrjö veistos Tukholman stora kyrkanissa.
Ajatella, että yrjölläkin on suojeluspyhimys!
No kun paavi on yrjön kanonisoinut.
Jännä, näin itse samaan aikaan saman näyttelyn, mutta toisaalla. Jyväskylässä? Kiertänyt siis eri paikkakunnilla. Tapailin tuolloin naista, katsoimme näyttelyn yhdessä. Jo eka maalaus räväytti: Palsan omakuva, jossa värkki viriilissä erektiossa.