Lue keskustelun säännöt.
Mieleenpainuvin museokäyntisi?
Kommentit (366)
Repin-näyttely Ateneumissa. Silloin sitä ei tiennyt, mutta tuskin tulee ihan pian uutta tilaisuutta nähdä niin laajaa Repinin töiden kokoelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailu Vatikaanin museoissa vuonna 2019. Itkin kokemaani kauneutta. Olen kiitollinen, että sain kokea sen. Sikstuksen kappelissa käyminen tuntui jollain lailla epätodelliselta. Että todellako olin siellä.
Joskus vuosia sitten joku kysyi, tiedänkö miltä Sikstuksen kappelissa tuoksuu. Silloin en osannut. Sittemmin virhe on korjattu ja osaan sanoa, että siellä haisi kebabhiki. Olimme siellä sellaisessa tungoksessa, että varmasti jäi mieleen, mutta ei positiivisessa mielessä. 2010-luku.
Ei varsinaisesti museo, mutta Tampereen Tuomiokirkossa olevat Hugo Simbergin maalaukset lumoavat joka kerran. Siellä olen vieraillut monella vuosikymmenellä. Ja tänä kesänä Ateneumissa monen muun mestarillisen taideteoksen lisäksi nautiskelin näiden samojen Hugo Simbergin teosten eri versioista.
2011 Kiasmassa käynti käsi- ja taideteollisen koulun opintomatkana. En vain millään ymmärtänyt mitä hienoa on jossain 4 tuntia pitkässä videoinstallaatiossa missä mies istuu vedessä tai maidolla täytetyssä altaassa. Melkein koko porukkaa vtutti. Karattiin puupuolen opettajan kanssa kaljalle.
Varmaan se kerta, kun sain museossa sairaskohtauksen. Onneksi ystävä tiesi mitä tehdä eikä muiden apua tarvittu. Yli 20 vuotta aikaa tästä.
Espoossa Emma-museossa Michael Jackson On The wall -näyttely
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisin Albert Edelfeltin näyttely Ateneumissa. Oli ihan täynnä asiakkaita. Ihan kuin olisi ollut jossain Louvressa
Varmaan Uffizi. En ole matkustellut, niin se jäi ikuisesti mieleen. Tosin siellä oli enemmän turisteja kuin tauluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laukon kartanon näyttelyt on ollut mielenkiintoisia,parasta on puistomainen ympäristö näyttelypaikkoja alueella useita. siellä esillä esim.siinä tv ohjelmassa löydetty miekka ja koru jotka löytyi metallietsimellä alueelta.pohdon saari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita useita.
Heti tuli mieleen edesmenneen valokuvaajan Susanna Majurin näyttely. Hieno!
Huonoimpia mutta mieleen jääneitä on Kiasman alkutaipaleen näyttely, jossa verta ja spermaa pyörotettiin pesukoneessa. Kyllä, sitä nykytaidetta.
Spermat oli Ateneumin ARS95 näyttelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Espoon automuseo. Tukkisaaressa on myös muuamia, toisen aiheen museoita, vaan ei tullut käytyä kun oli ne työtehtävät prio yksi.
Olen käynyt museoissa satoja kertoja ja nähnyt paljonkin mieleenjäänyttä, mutta kaikkein vaikuttavin kokemus oli parikymmentä vuotta sitten Pariisissa Musée d'Orsayssa kun näin Van Goghin teoksen La Nuit étoilée. Katselin sitä ja aloin itkeä. Jotenkin se taulun ylimaallinen kauneus ja se että tiesin taiteilijan surullisen elämäntarinan, kosketti tavattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Viimeisin Albert Edelfeltin näyttely Ateneumissa. Oli ihan täynnä asiakkaita. Ihan kuin olisi ollut jossain Louvressa
Tuossa ärsytti se että siitä tuli jonkinlainen FOMO-ilmiö jonne tunki porukkaa jota eivät itse taulut olisi voineet vähempää kiinnostaa, kunhan halusivat someen laittaa että olivat olleet paikalla. Yhdenkin huoneen keskellä seisoi noin kahdeksan hengen porukka, nähtävästi vanhempia, aikuisia lapsia ja heidän puolisoitaan, ja puhuivat kovaan ääneen siitä miten yhden lapsen putkiremontti oli sujunut. Siinä nököttivät tientukkeena ja yksikään ei edes vilkaissut maalauksia. Ja näitä tyyppejä riitti. Lähdin pois näkemättä suurinta osaa näyttelystä kun alkoi ketuttaa.
Luojan kiitos luin Ateneumin tiedotuksesta vinkin että kannattaa tulla suht. myöhään illalla. Niin teinkin ja silloin oli ihanan väljää.
Venäjän taideaarteet jossai itä suomessa näyttely 90 luvulla tai museo en muista, kaksi teiniä myi lippuja ja lässytti purukumia niin että puheesta ei saanu selvää. Sisällä jotain muovi krääsää.
Oltiin treffeillä Turun linnassa. Kierrettiin pysyvää näyttelyä ja juteltiin kaikkea mahdollista, sellaista tajunnanvirtaa. Yhtäkkiä kumpikin hiljeni ja katsoi toisiaan silmiin. Tuli sellainen käsittämätön läsnäolon ja ymmärryksen tunne, jota en ole koskaan ennen tai jälkeen kokenut.
Toinen kerta.. Seinillä oli mm Picasson teoksia, mutta lopulta kaikista eniten sai aikaan innostusta ilmankosteusanturi!
Museoissa on ihanaa, jos mukana on joku, jonka kanssa voi tutkia ja ihmetellä kuin lapsi, leikkiä ajatuksilla ja mielikuvilla, käydä vaikka tuolille ylösalaisin katsomaan jotakin teosta, jos siltä tuntuu.
Mieleen painuvin on ollut Heurekassa kun olin hyvin nuori 2000 luvun alussa tai hiukan aikaisemmin. Silloin sen aiheena oli dinosaurukset ja mä pelkäsin niiden dinosaurus robottien syövän minut (varsinkin t-rex)
Oiskohan muutamia vuosia taaksepäin niin kävin äitini kanssa katsomassa Heurekassa Ihmisen anatomia näyttelyä. Se oli tosi kiehtova, kun ihan oikeasti ihmisten ruumiita näyttelyssä sisäelimiä myöten.
Amos Rexin kaikki näyttelyt. Erityisesti Hans Op de Beeckin Hiljainen paraati sekä TeamLabin Massless. Maanala oli myös hieno.
Yves Klein ja Giacometti Sara Hildenissä. Anish Kapoor Taidehallissa - vaikka olen kyllä myös sitä mieltä, että Kapoor on yliarvostettu. Louisiana ihan jo miljöönä toimii aina. Berliinin Neues Museumissa on Nefertiti, mutta jotenkin olin vaikuttuneempi myöhäispronssikauden kultahatusta ja sen tarinasta.
Ei tuo vässykkä ollut edes syntynyt vielä 80-luvulla.