Täysi-ikäinen tytär vihaa äitiään - kuinka suhtautua?
Yksinkertaisesti tilanne on tämä: täysi-ikäinen lapseni vihaa minua, minä rakastan häntä.
Nuorella on monia haasteita (neuropsykiatrisia ja mielenterveydellisiä + ehkä myös päihdeongelmaa). Näissä en ole onnistunut auttamaan, eivätkä ammattilaiset myöskään. Nuorella on myös paljon vahvuuksia: hoitaa koulun ja työt moitteettomasti, on selvinnyt sosiaalisesta ahdistuksesta, nykyään laaja kaveripiiri.
Kärsin tyttären avoimen vihamielisestä asenteesta minua kohtaan. Yritän toimia siten kuin oletan hänen toivovan: annan tilaa, suhtaudun ystävällisesti, kannustan, en tuomitse. Silti suren, kun esim. sukujuhlissa tytär juttelee kivasti kaikkien kanssa, mutta ohittaa minut täysin ja kääntää selkänsä jos lähestynkin.
Tytär on minulle rakas ja tärkeä. On vaikea hyväksyä, että itse olen hänelle ilmaa. Tilanne ei kuitenkaan osoita muuttumisen merkkejä. Minun pitäisi iloita 100 % tyttäreni pärjäämisestä ja lakata suremasta sitä, että hän ei halua minua osaksi elämäänsä. Mutta miten tämä tehdään?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan vähän liian kiinni tyttäressä? Suosittelisin terapiaa sinullekin, koska olet ehkä liian takertuva. Oma äitini on ärsyttänyt minua, koska on omien pelkojensa takia kontrolloiva ja jatkuvasti stressitilassa, mikä puolesyasn stressaa minua. Toivoisin niin, että hän menisi terapiaan hoitamaan omat traumansa.
Olen käynyt läpi terapian ja hoitanut omat painolastini jo ennen äidiksi tuloa. Vaikea myöskään nähdä, että takertuisin ko. lapseeni liiaksi. Meillä on kolme muuta lasta ja nuorin vielä päiväkodissa, täysi-ikäinen elää omaa elämäänsä ja olen pitänyt yhteyttä hänen ehdoillaan/rajoissaan.
Mitä voit tehdä? Et mitään. Ottaa yhteyttä jos ottaa, ärsyyntyy varmaankin enemmän jos otat yhteyttä. Anna olla.
Jotain sun läheisyydessäs/kommunikaatiotyylissäsi on epätervettä. Viha on aina vastaenergia - onko sinussa juurisyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan vähän liian kiinni tyttäressä? Suosittelisin terapiaa sinullekin, koska olet ehkä liian takertuva. Oma äitini on ärsyttänyt minua, koska on omien pelkojensa takia kontrolloiva ja jatkuvasti stressitilassa, mikä puolesyasn stressaa minua. Toivoisin niin, että hän menisi terapiaan hoitamaan omat traumansa.
Olen käynyt läpi terapian ja hoitanut omat painolastini jo ennen äidiksi tuloa. Vaikea myöskään nähdä, että takertuisin ko. lapseeni liiaksi. Meillä on kolme muuta lasta ja nuorin vielä päiväkodissa, täysi-ikäinen elää omaa elämäänsä ja olen pitänyt yhteyttä hänen ehdoillaan/rajoissaan.
Kertoisitko joitain syitä miksi tytär käyttäytyy sinua kohtaan näin, olet varmasti kysynyt ja saanut joitain vastauksia miksi hänen mielestään ansaitset tulla kohdelluksi näin. Se että hänellä on nepsyhaasteita jne ei ole syy, koska hän tulee muiden kanssa toimeen.
Jätit jotain kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan vähän liian kiinni tyttäressä? Suosittelisin terapiaa sinullekin, koska olet ehkä liian takertuva. Oma äitini on ärsyttänyt minua, koska on omien pelkojensa takia kontrolloiva ja jatkuvasti stressitilassa, mikä puolesyasn stressaa minua. Toivoisin niin, että hän menisi terapiaan hoitamaan omat traumansa.
Olen käynyt läpi terapian ja hoitanut omat painolastini jo ennen äidiksi tuloa. Vaikea myöskään nähdä, että takertuisin ko. lapseeni liiaksi. Meillä on kolme muuta lasta ja nuorin vielä päiväkodissa, täysi-ikäinen elää omaa elämäänsä ja olen pitänyt yhteyttä hänen ehdoillaan/rajoissaan.
No sinun pitäisi tietää että jossain vaiheessa nuoret tekee pesäeron vanhempiinsa niin yksinkertaista.
Minkä ikäinen tyttäresi on, sanot vaan, että täysi-ikäinen. Lisää infoa tuosta, että hoitaa opiskelut JA työn moitteettomasti ja on laaja kaveri piiri, mutta silti epäilet mysö päihdeongelmaa mt- ja nepsy-ongelmien lisäksi. En ole asiantuntija, mutta ei sinun tyttäresi nyt miltään moniongelmaiselta narkilta vaikuta.
Dorothy kirjoitti:
Minkä ikäinen tyttäresi on, sanot vaan, että täysi-ikäinen. Lisää infoa tuosta, että hoitaa opiskelut JA työn moitteettomasti ja on laaja kaveri piiri, mutta silti epäilet mysö päihdeongelmaa mt- ja nepsy-ongelmien lisäksi. En ole asiantuntija, mutta ei sinun tyttäresi nyt miltään moniongelmaiselta narkilta vaikuta.
Kuulostaa minulta siltä, että ongelma on ollut äiti (ehkä epävakaa tai kaksisuuntainen) eikä se lapsi itse.
Vaikuttaa siltä, että lapsen ongelmat kaikkosivat, kun hän katkaisi välit äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Jotain sun läheisyydessäs/kommunikaatiotyylissäsi on epätervettä. Viha on aina vastaenergia - onko sinussa juurisyy?
Varmasti on, en vain tiedä mitä. Sama koskee myös hänen isäänsä, pieleen menee hänelläkin. Taustalla on, että tytär on autismin kirjolla ja tulkitsee vuorovaikutustilanteita usein hieman eri tavalla kuin enemmistö. Tätä olemme yrittäneet huomioida, mutta en ole onnistunut löytämään sellaista vuorovaikutustyyliä, joka olisi hänestä ok.
Ole edes kerran hyvä äiti ja jätä hänet rauhaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain sun läheisyydessäs/kommunikaatiotyylissäsi on epätervettä. Viha on aina vastaenergia - onko sinussa juurisyy?
Varmasti on, en vain tiedä mitä. Sama koskee myös hänen isäänsä, pieleen menee hänelläkin. Taustalla on, että tytär on autismin kirjolla ja tulkitsee vuorovaikutustilanteita usein hieman eri tavalla kuin enemmistö. Tätä olemme yrittäneet huomioida, mutta en ole onnistunut löytämään sellaista vuorovaikutustyyliä, joka olisi hänestä ok.
Kirjoitit aikaisemmin, että hänellä on laaja kaveripiiri.
Jokin tässä nyt ei täsmää.
Ehkä asenteesi syyttää ja maalata tyttäresi jotenkin mielenvikaiseksi voisi olla syyllinen huonoihin väleihin. Syytät tytärtäsi, mutta et näe itsessäsi mitään vikaa.
Kannattaa katsoa peiliin niin löydät ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain sun läheisyydessäs/kommunikaatiotyylissäsi on epätervettä. Viha on aina vastaenergia - onko sinussa juurisyy?
Varmasti on, en vain tiedä mitä. Sama koskee myös hänen isäänsä, pieleen menee hänelläkin. Taustalla on, että tytär on autismin kirjolla ja tulkitsee vuorovaikutustilanteita usein hieman eri tavalla kuin enemmistö. Tätä olemme yrittäneet huomioida, mutta en ole onnistunut löytämään sellaista vuorovaikutustyyliä, joka olisi hänestä ok.
No tarkenna nyt hyvä ihminen vähän. Ja jos hän pärjää töissä ja koulussa ja ystäviäkin on, niin kohteletteko häntä jotenkin liian paapovasti tai jotain, vaikuttaa ihan hyvin pärjäävältä, ehkä kannattaisi vähän nyt katsoa peiliin ja miettiä miksi muut tulee lapsenne kanssa toimeen ja te ette.
Äiti, sinäkö siellä? Kuten aina, olet parjaamassa minua julkisesti jotta saat ihmiset "käännettyä minua vastaan" ja annat mahdollisimman huonon käsityksen minusta.
Ap annat sen tyttären olla ja lopetat sen arkaluontoisten terveystietojen postaamisen nettiin.
Ei stana eikö sulla ole yhtään järkeä päässä?
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että jatka tuolla ystävällisellä ja aikuista lasta tukevalla linjalla. Olet ehkä ainoa, jolle hän uskaltaa näyttää pahan olonsa. 18 on vielä tosi nuori, joten asiat varmasti vielä muuttuvat. Kuulostat hyvältä ja vastuullisesta äidiltä, joka osaa myös tarkastella omaa käytöstään ja omia virheitään. Käy juttelemassa ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, niin jaksat paremmin olla tyttäresi tukena. Paljon voimia sinulle! <3
Missä ap sanoo, että tytär on 18 vuotias? Vaikka sitä minäkin epäilen, että on tosiaan juuri täysi-ikäistynyt.
Anna sille aikaa ja etäisyyttä. Käy nyt jotain omia juttujaan läpi. Ole tukena, jos hän sellaista kaipaa.
En usko ihmistä joka ei löydä itsestään mitään vikaa, anteeksi vain. Jokainen meistä on joskus toista kohdellut väärin, ihan normaaleissakin ihmissuhteissa, jos ei sellaista pysty itsestään löytämään niin on päässä vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain sun läheisyydessäs/kommunikaatiotyylissäsi on epätervettä. Viha on aina vastaenergia - onko sinussa juurisyy?
Ei välttämättä. Juurisyy voi olla ihan vain toisen päässä, eikä toinen voi tehdä sille mitään. Tässäkin tapauksessa, jopa ap:tä ja tytärtä tuntemattomat, tuntuvat valitsevan puolensa omien demoniensa mukaan.
-sivusta
Jos lapset ovat kasvaneet oikeasti turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, niin eivät he ala vihaamaan vanhempiaansa tyhjästä. Tuo on sori vaan syvä mahdottomuus.
Täällä jotkut saattaa sitten sanoa, no mutta entä jos on persoonallisuushäiriö. No persoonallisuushäiriöt yleisemmin kehittyvät epävakaissa ja huonoissa perheympäristössä tai esimerkiksi hyväksikäytön syystä.
Ja tässä vaikuttaa siltä, että lapsella on ollut nuoresta asti ongelmia... Eli ongelmat ovat perheen sisällä.
Dorothy kirjoitti:
Minkä ikäinen tyttäresi on, sanot vaan, että täysi-ikäinen. Lisää infoa tuosta, että hoitaa opiskelut JA työn moitteettomasti ja on laaja kaveri piiri, mutta silti epäilet mysö päihdeongelmaa mt- ja nepsy-ongelmien lisäksi. En ole asiantuntija, mutta ei sinun tyttäresi nyt miltään moniongelmaiselta narkilta vaikuta.
Tytär on 18. Hän on hyvin älykäs ja on aina pärjännyt koulussa erittäin hyvin. Tekee osa-aikatyötä opintojen ohella. Hänellä on todella paljon vahvuuksia myös, kuten aloituksessakin sanoin.
Päihteiden käyttö on säännöllistä eikä rajoitu alkoholiin, mutta tarkkaa tietoa minulla ei tästä ole. Ystäväpiiri koostuu ihmisistä, joilla on jossain määrin vastaava tilanne.
Oletkohan vähän liian kiinni tyttäressä? Suosittelisin terapiaa sinullekin, koska olet ehkä liian takertuva. Oma äitini on ärsyttänyt minua, koska on omien pelkojensa takia kontrolloiva ja jatkuvasti stressitilassa, mikä puolesyasn stressaa minua. Toivoisin niin, että hän menisi terapiaan hoitamaan omat traumansa.