Täysi-ikäinen tytär vihaa äitiään - kuinka suhtautua?

Yleensä aina on syy.

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäreni vihasi mua niin paljon, että teki izarin. Kahden muun lapseni kanssa olen todella läheinen.

Lapsiaan ei valitettavasti voi valita.

Tämä. Veljeni poika lähti täältä oman käden kautta ja jätti jälkeensä todella raastavan ja syyllistävän kirjeen.

Minä elin sen kanssa, ettei veli yhtäkkiä halunnut nähdä äitiämme. Olen itse mies, ja kun näin äidin itkemässä, se oli erittäin raskasta tunnetasolla, kun yleensä on ollut itse todella vahva ja tunnetasollakin vahva. Veljelle ollaan yritetty puhua, mitään syytä ei olla saatu käytökselle. Sanoi vain, ettei minun tarvitse äitille kertoa mitään, tai selitellä. Eli periaatteessa minäkään en voisi häntä nähdä, kun kyselee kuitenkin aina, että miten veljellä menee jne. Olen sittemmin vähentänyt oman yhteydenpidon veljeeni niin minimiin, kuin mahdollista. Minulla ei ole velvollisuutta rakastaa tai välittää hänestä ehdoitta, mikä on vanhemmilla.

Tottakai, kun aloittajan tytär on juuri täysi-ikäistynyt, on varmasti poikaystävä ja ihanaa seksiä, niin mitään ei saisi kritisoida, mutta noin itsekkäillä ihmisillä tuskin on mitään käsitystä, että kuinka pahasti he särkevät vanhempien sydämen, kun vanhemmat rakastaa joka tapauksessa. Luulen, että kyseessä on psykopaatti tai vähintään sosiopaatti, eikä mitään vastuuta pysty ottamaan omasta käytöksestä

Sinä et voi elää tyttäresi elämää, etkä voi syyttää itseäsi siitä, miten hän sinuun suhtautuu. Sinun olisi parempi irtautua tai ottaa henkistä etäisyyttä tyttäreesi. Vaikuttaa siltä, että myös tytär toivoo äidin irrottavan otettaan.

Kokeilepa sitä, että etsit itsestäsi selkärangan ja jämäkkyyden ja otat tyttären vihan vastaan asiallisesti ja turvallisesti ja selkeät rajat piirtäen - suuttua saa ja sen saa näyttää, asioista voi sitten keskustella, mutta asiatonta käytöstä ET HYVÄKSY. 

Et pakoile lapsen mielialoja ja etsi hänen hyväksyntänsä ja pelkää hänen vihaansa.

Näin voit luoda hänelle turvan vielä aikuisena. 

Jos homma ei lähde tuolla paremmaksi, ota etäisyyttä. Ketään ei voi rakastaa ehjäksi ilman rajoja. 

Vierailija kirjoitti:

Minä elin sen kanssa, ettei veli yhtäkkiä halunnut nähdä äitiämme. Olen itse mies, ja kun näin äidin itkemässä, se oli erittäin raskasta tunnetasolla, kun yleensä on ollut itse todella vahva ja tunnetasollakin vahva. Veljelle ollaan yritetty puhua, mitään syytä ei olla saatu käytökselle. Sanoi vain, ettei minun tarvitse äitille kertoa mitään, tai selitellä. Eli periaatteessa minäkään en voisi häntä nähdä, kun kyselee kuitenkin aina, että miten veljellä menee jne. Olen sittemmin vähentänyt oman yhteydenpidon veljeeni niin minimiin, kuin mahdollista. Minulla ei ole velvollisuutta rakastaa tai välittää hänestä ehdoitta, mikä on vanhemmilla.

Tottakai, kun aloittajan tytär on juuri täysi-ikäistynyt, on varmasti poikaystävä ja ihanaa seksiä, niin mitään ei saisi kritisoida, mutta noin itsekkäillä ihmisillä tuskin on mitään käsitystä, että kuinka pahasti he särkevät vanhempien sydämen, kun vanhemmat rakastaa joka tapaukses

Miten seksi tähän liittyy? Insesti?

Oletko tullut miettineeksi, että ne lapsipsykopaatit kasvavat joskus aikuisiksi ja lisääntyvät keskivertoa tehokkaammin?  

T. Psykopaatin lapsi, joka ei itse ole psykopaatti

Vierailija kirjoitti:

Yleensä aina on syy.

Kyllä. Ja se on joko vanhemmassa, lapsessa tai molemmissa.

Olisin vielä nelikymppisenäkin ollut ihan tyytyväinen korjaavaan kokemukseen äidiltä, jos sellaisen olisi saanut. Itsellä jäi murrosikä elämättä, kun äiti oli niin konfliktikammoinen olmi, ettei hän pystynyt luomaan mitään turvaa tai pohjaa kasvulleni vaan piti itse kasvattaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sille aikaa ja etäisyyttä. Käy nyt jotain omia juttujaan läpi. Ole tukena, jos hän sellaista kaipaa.

Mutta kun hän ei koskaan näytä tarvitsevan tukea. Ei kerro mitään. Myöhemmin saan vain kuulla, että vihaa. 

Jos tytär on vasta tullut täysi-ikäiseksi, hän on vielä siinä kehitysvaiheessa, että tietää ja osaa omasta mielestään kaiken paremmin, kuin vanhempansa. Siitä kertoo mm. se, että sanoo vihaavansa. Viha on äärimmäisen vahva ilmaus, ja jos se tulee sinulle tiedoksi kiertotietä, niin ei hän sitä näköjään kuitenkaan kehtaa laukaista kasvotusten.

Sinuna en ottaisi yhteyttä enää ollenkaan. Pallo on hänellä. Niin kovalta, kuin se kuulostaakin, niin anna olla. Jos hän ei halua tavata sinua, tai pitää mitään yhteyttä, et voi oikein pakottaakaan. Sitä paitsi, joskus se nuori vanhempiaan vihaava voi olla kasvanut kieroon, vaikka muut sisarukset ovat ok samanlaisella kasvatuksella ja kohtelulla. Saa vapaasti alapeukuttaa, mutta tullakseen vaikka nyt psykopaatiksi ei aina tarkoita sitä, että lapsuudenkoti olisi ollut paha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin sen kanssa, ettei veli yhtäkkiä halunnut nähdä äitiämme. Olen itse mies, ja kun näin äidin itkemässä, se oli erittäin raskasta tunnetasolla, kun yleensä on ollut itse todella vahva ja tunnetasollakin vahva. Veljelle ollaan yritetty puhua, mitään syytä ei olla saatu käytökselle. Sanoi vain, ettei minun tarvitse äitille kertoa mitään, tai selitellä. Eli periaatteessa minäkään en voisi häntä nähdä, kun kyselee kuitenkin aina, että miten veljellä menee jne. Olen sittemmin vähentänyt oman yhteydenpidon veljeeni niin minimiin, kuin mahdollista. Minulla ei ole velvollisuutta rakastaa tai välittää hänestä ehdoitta, mikä on vanhemmilla.

Tottakai, kun aloittajan tytär on juuri täysi-ikäistynyt, on varmasti poikaystävä ja ihanaa seksiä, niin mitään ei saisi kritisoida, mutta noin itsekkäillä ihmisillä tuskin on mitään käsitystä, että kuinka pahasti he särkevät vanhem

Psykopaatilta tuo kuulostaa. Jos ei ole mitään tunnetta tai kykyä ajatella vanhempien tunteita ja ajatuksia aiheesta, niin silloin on vähintäänkin itsekäs. Ja nuoriahan aina silitellään vaan päästä, eikä vastuuteta mistään. Silleensä niitä uusavuttomia kasvaa.

Psykopatia periytyy geneettisesti. Sinänsä lapsuuskoti voi olla hyvä, jos lapsi on adoptoitu tai se psykopaattivanhempi on vaikka kuollut tai muuten poissa.

Ap,millainen isä lapsella on (=millainen suhde teillä on/oli) ja millainen tyttären ja isän välinen suhde on? 

Viha on aina valinta. Heikon ihmisen valinta.

Ap pidätkö tyttäreesi mitään yhteyttä oletteko missään tekemisissä? Puhelut ym? Kauanko tuota on jatkunut? Miten Äitienpäivänä, merkkipäivinä? Vai onko kaikki ihan poikki?

Entä miten isä tätä on jo kysyttykin?

Psykopaatilta tuo kuulostaa. Jos ei ole mitään tunnetta tai kykyä ajatella vanhempien tunteita ja ajatuksia aiheesta, niin silloin on vähintäänkin itsekäs. Ja nuoriahan aina silitellään vaan päästä, eikä vastuuteta mistään. Silleensä niitä uusavuttomia kasvaa.

Tässä on vähintään totuuden siemen. Mutta ei se mene niin, että vanhempien on siedettävä mitä tahansa ilkeyttä ja kylmyyttä loputtomiin. Ketään ei voi pakottaa empaattiseksi ja muita huomioivaksi, vaikka miten kasvattaisi. Osalta ihmisiltä tämä palikka vain puuttuu päästä eikä siitä voi vanhempia aina syyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatilta tuo kuulostaa. Jos ei ole mitään tunnetta tai kykyä ajatella vanhempien tunteita ja ajatuksia aiheesta, niin silloin on vähintäänkin itsekäs. Ja nuoriahan aina silitellään vaan päästä, eikä vastuuteta mistään. Silleensä niitä uusavuttomia kasvaa.

Tässä on vähintään totuuden siemen. Mutta ei se mene niin, että vanhempien on siedettävä mitä tahansa ilkeyttä ja kylmyyttä loputtomiin. Ketään ei voi pakottaa empaattiseksi ja muita huomioivaksi, vaikka miten kasvattaisi. Osalta ihmisiltä tämä palikka vain puuttuu päästä eikä siitä voi vanhempia aina syyttää. 

Psykopatia on harvinaista. Paljon yleisempi syy lapsen vihaan on vanhemman väkivaltainen käytös lasta kohtaan. Myös lapsen laiminlyönti on väkivaltaa. 

Oletko kysynyt? Tytär voi ehkä vastata paremmin kuin vauvapalsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sille aikaa ja etäisyyttä. Käy nyt jotain omia juttujaan läpi. Ole tukena, jos hän sellaista kaipaa.

Mutta kun hän ei koskaan näytä tarvitsevan tukea. Ei kerro mitään. Myöhemmin saan vain kuulla, että vihaa. 

Jos tytär on vasta tullut täysi-ikäiseksi, hän on vielä siinä kehitysvaiheessa, että tietää ja osaa omasta mielestään kaiken paremmin, kuin vanhempansa. Siitä kertoo mm. se, että sanoo vihaavansa. Viha on äärimmäisen vahva ilmaus, ja jos se tulee sinulle tiedoksi kiertotietä, niin ei hän sitä näköjään kuitenkaan kehtaa laukaista kasvotusten.

Sinuna en ottaisi yhteyttä enää ollenkaan. Pallo on hänellä. Niin kovalta, kuin se kuulostaakin, niin anna olla. Jos hän ei halua tavata sinua, tai pitää mitään yhteyttä, et voi oikein pakottaakaan. Sitä paitsi, joskus se n

Minusta tähän liittyy vielä sekin, että tytär haluaa itsenäistyä ja ottaa hajurakoa perheeseensä. Monet kerrat tullut nähtyä, että parikymppiset haluavat elää omaa elämää ja saattavat pitää pitkiäkin taukoja, niin ettei ota yhteyttä äitiinsä tai isäänsä. Lisäksi kaikki vanhempien tekeminen ärsyttää ja on jollain lailla väärin. Menee ohi hiljalleen, kun lapsi aikuistuu. Siinä kolme kymppisenä voi alkaa odottelemaan aikuista kaveria lapsesta, jos sitäkään tilaa voi koskaan saavuttaa. 

Ei ihme, että tytärtä suututtaa, kun vatvot teidän äiti-tytärsuhdetta internetin avoimella keskustelupalstalla!

Mihin ap katosi?

Vierailija kirjoitti:

Sinuna en ottaisi yhteyttä enää ollenkaan. Pallo on hänellä. Niin kovalta, kuin se kuulostaakin, niin anna olla. Jos hän ei halua tavata sinua, tai pitää mitään yhteyttä, et voi oikein pakottaakaan. Sitä paitsi, joskus se nuori vanhempiaan vihaava voi olla kasvanut kieroon, vaikka muut sisarukset ovat ok samanlaisella kasvatuksella ja kohtelulla. Saa vapaasti alapeukuttaa, mutta tullakseen vaikka nyt psykopaatiksi ei aina tarkoita sitä, että lapsuudenkoti olisi ollut paha.

On hyvin harvinaista että lapsi vain kasvaisi kieroon ilman mitään syytä. Vaikka sisaruksia näennäisesti kasvatettaisiin samalla tavalla ja saman arvoisesti, niin harvemmin se kuitenkin toteutuu. Jokaisen lapsen tarpeet tulisi kohdata yksilönä, ja useampi lapsisessa perheessä joku lapsista voi helposti jäädä tunnetasolla laiminlyödyksi. Kyse ei ole välttämättä siis siitä mitä vanhempi teki, vaan mitä jätti tekemättä.