Täysi-ikäinen tytär vihaa äitiään - kuinka suhtautua?

Yksinkertaisesti tilanne on tämä: täysi-ikäinen lapseni vihaa minua, minä rakastan häntä.

Nuorella on monia haasteita (neuropsykiatrisia ja mielenterveydellisiä + ehkä myös päihdeongelmaa). Näissä en ole onnistunut auttamaan, eivätkä ammattilaiset myöskään. Nuorella on myös paljon vahvuuksia: hoitaa koulun ja työt moitteettomasti, on selvinnyt sosiaalisesta ahdistuksesta, nykyään laaja kaveripiiri.

Kärsin tyttären avoimen vihamielisestä asenteesta minua kohtaan. Yritän toimia siten kuin oletan hänen toivovan: annan tilaa, suhtaudun ystävällisesti, kannustan, en tuomitse. Silti suren, kun esim. sukujuhlissa tytär juttelee kivasti kaikkien kanssa, mutta ohittaa minut täysin ja kääntää selkänsä jos lähestynkin.

Tytär on minulle rakas ja tärkeä. On vaikea hyväksyä, että itse olen hänelle ilmaa. Tilanne ei kuitenkaan osoita muuttumisen merkkejä. Minun pitäisi iloita 100 % tyttäreni pärjäämisestä ja lakata suremasta sitä, että hän ei halua minua osaksi elämäänsä. Mutta miten tämä tehdään?