TONSKAT SYYSKUUN ALKUUN

Ihanaa, vapaapäivä! Tätä olen odottanut koko viikon :) Ja niin on tainnut Idakin, kun onhan tuo neitikin aika poikki kun ei ole ennen ollut neljää päivää putkeen tarhassa ja vielä ihan koko päivän 7-8h.



Pesukarhu ehdotteli Maxia ja Leoa. Max on ihan kiva, olen itse hoitanutkin poikaa nimeltä Max ja hän oli aivan luttana, mutta ylläri mies ei sitten tykkää. Leo on yksi mun inhokki, kun tulee aina siitä nimestä mieleen muutama dementoitunut pappa jota olen hoitanut ;) Meillähän Idalla kesti kans navan irtoaminen muistaakseni pari viikkoa ja siinä oli pitkään, muistaakseni peräti kolme kk sellainen ylimääräinen osa ja se reuna auki. Terkka sanoi kyllä että ajan myötä paranee ja nyt neidillä on ihan tavallinen napa.



Larskun tyttö kuulostaa kyllä aika hyvältä nukkujalta, oikeastaan samalta kuin Idakin pikkuisena :)



Keskusteltiin tosiaan miehen kanssa taas niistä pojan nimistä ja Emil on kuulemma liian ruotsalainen :D Hmmm, eikös Idakin ole ruotsalainen nimi? Eemeliin mies kuulemma suostuisi ja ehkä Eemiinkiin vähän lämpeni vaikka aluksi kysyi onko sellaista nimeä olemassa :)



Coltsfootilla selkä vaivaa. Mulla oli Idasta kuukauden verran tosi kipeä selkä ja siihen auttoi hieman kylmägeeli, muttei kyllä sekään tarpeeksi. Ei muutakuin selkälihaksia jumppaamaan konttausasennossa :) Eikös muuten ole ihan laissa sanottu että 3 lääkärintarkastusta pitää olla raskauden aikana? Jos ei kunnalla ole tarjota niitä, niin ne on ostettava yksityiseltä?





MiaMik rv 21+2

AA:n taaperobic kuulostaa kivalle! :) Me harrastetaan sitä Oonan kanssa ihan keskenämme kotona. Tai siis saan kyllä jumppani jumpattua omilla tunneilla mutta kyllä me aika paljon kotona tanssitaan ja tehdään hassuja "jumppaliikkeitä".. Jos olisin kotona enkä töissä, varmaan käytäisiin minilattareissa - se oli sen verran nastaa puuhaa.



Ja noista kerhoista vielä (PESUKARHUKO niistä kyseli?), me käytiin Oonan kanssa vaan muutaman kerran tuossa meidän seurakunnan lähikerhossa (silloin kun olin vielä kotona). Oli ihan kivaa. Sinnekin vaan mentiin katselemaan. Mentiin sellaisina päivinä kun oli laulu- ja leikkihetki, eikä siellä tainnut olla kuin kerran sellaista "uskonnollista" juttua kun eräs seurakunnan lähetystyöntekijä kävi kertomassa isommille lapsille tarinoita Kiinasta. Ihan kivaa siellä oli vähän rupatella muiden äitien kanssa, Oona tosin oli siinä vaiheessa vielä aika pieni (max 8kk), joten ei sinänsä leikkinyt muiden lasten kanssa. Rohkeasti vaan tutustumaan!



KAMOMILLA & PESUKARHU kertoivat ihania vauva-arjen kuulumisia! :) kiitos niistä, kannustaa meitä muita, kun ainakin minä vähän välillä "panikoin" että miten ihmeessä sitä pärjää..



PIKKU-MILLI - voi sua väsymyksen kourissa kärsivää.. Tiedän tuon väsymyksen, se oli just tuossa alkuvaiheessa ihan kamalaa, mutta onneksi se meni ohi! Tsemppiä! Ja nautinnollista hotellilomaa miehen kanssa..



VIIPEROlle huiskutukset, toivottavasti uudet lääkkeet tepsii.. Ja nuo suonikohjut kyllä kuulostaa kurjille..



COLTSFOOT - siis sähän lähdet ihan kohta synnyttämään! Kun katselin noita sun viikkoja tuli ihan ihmetys! ;) Osanotto mummon poismenosta. Jos sulla on selkävaivoja & Hilun kanssa meno hautajaisiin noin pitkän matkan päähän arveluttaa, niin kylläpä ihmiset varmaan sen ymmärtää jos jätät menemättä. Mietit asiaa ja päätät sitten lähempänä.. Ja miehelle vaan tiukka "komento", kyllä niitä töitä ehtii tehdä myöhemminkin, tarvitset synnytyksen jälkeen apua kotona! :)



Neuvolalääkäristä, mulla ei ole ilmeisesti kuin yksi ainoa ja sekin vasta joskus muutaman viikon päästä. Eipä ole edes tullut mieleen kysyä useampaa käyntiä.. Käyn kuitenkin sitten loppuraskaudessa Kättärillä pariin otteeseen..



Ok, nyt on alettava taas hommiin. Ulkona on niin ihanan näköinen keli että mieli halajaa pihalle. Ehkäpä käyn ihan huvikseni lounaan jälkeen köpöttelemässä 10min raikkaassa ilmassa. Illalla kuitenkin tulee puuhasteltua neidin kanssa sisällä. Pääsen töiden jälkeen kampaajalle vähän hemmoteltavaksi - taitaa olla tänään ihan paikallaan! ;)



Aurinkoista syysviikonloppua kaikille! Voikaa hyvin!



Mammis työn touhusta + O rv 20+4 (Oona ph:lla leikkimässä)

Valitusvaroitus.. ;)

Olen ihan rättiväsynyt ja kiukkuinen kuin ampiainen - joten sori vaan kun purkaudun tänne näin heti alkuun.. Tällä hetkellä olen niin tylsistynyt mieheeni kuin vain olla ja voi. Keskusteltiin viimeksi (herran "biletyksestä" joka yleensä kyllä kestää max 1 vuorokauden mutta siinäkin on mulle ihan tarpeeksi) pari kolme viikkoa sitten aiheesta että mä en enää kestä sitä.. Jos lähtee viihteelle poikien kanssa niin kotiin tullaan yöksi ja ei ole mua kohtaan oikein jos on koko seuraavan päivän poissa kuvioista eli Oonan hoidosta. No, tässä sitä taas ollaan. Kahtena iltana on pitänyt poikien kanssa viilettää yössä ja minä kun en tunnetusti nuku hyvin silloin kun hän on viihteellä, 2 melkein unetonta yötä takana, rankat työpäivät ja siihen Oonan kanssa touhuilut illalla.. Sanomattakaan että kaikki kotityöt kasaantuu ja muutama muukin asia jotka piti hoitaa tällä viikolla ovat jääneet tekemättä. Onneksi mies on työmatkalla koko huomisen, saadaan viettää Oonan kanssa laatuaikaa ihan keskenämme - taidetaan mennä uimaan aamulla ja otetaan mummo, pappa ja kummitäti mukaan ja mennään uinnin jälkeen sitten mummolaan puuhastelemaan. Mulla tekisi mieli sanoa miehelle että voisi muuttaa vähäksi aikaa jomman kumman vanhempansa luo asumaan että saataisiin pieni "breikki".. Ei kyllä viimeksikään siihen oikein innolla reagoinut. Tai reagoi silleen että lupasi taas parantaa tapansa ja pari viikkoa menikin hyvin. Huoh. No joo, pienihän tämä mun ongelma on varmasti verrattuna toisten vähän vakavampiin, mutta itsellehän tämä tuntuu "suurelta". Raha-asiatkaan kun ei ole parhaalla mahdollisella tolalla, ottaa aivoon tommonen parin yön ryyppääminen kun tietää miten paljon mieheltä on siihen rahaa mennyt. Itse saan sit tehdä 2 työtä ja yrittää hankkia rahaa Oonan vaatteisiin jne. Blaah. En tiedä, oisko nyt sit ns. 7vuoden (sen verran on oltu yhdessä) kriisi meneillään.. Ehkä tämä taas tästä kun vähän kiukku laantuu ja mies taas "lupaa parantaa tapansa".. heh heh.



Maha voi kai ihan hyvin, tai siis sinänsä vaikea sanoa kun en edelleenkään tunne mitään liikettä siellä ja olen tietty välillä ihan vainoharhainen. Viime aikoina olen oikein yrittänyt kuulostella, mutta ei niin mitään havaintoa. Rasittavaa. Olen nauttinut kun olen saanut kaivaa esiin kaikki mammavaatteet ja kävinpä viime viikonloppuna ostoksillakin + ostin maailman ihanimmat mammasammarit! :)))



Kiva kuulla että sairastelleet enskataaperoiset voivat jo paremmin..



MÖRÖTIN on varmaan päässyt tositoimiin & nyyttikin on toivottavasti sylissä kun ei ole kuulunut hetkeen mitään.. Kuulumisia odotellaan! :)



OSSE - ihan oikein musta teit ton saikun kanssa. Etköhän sinä itse tiedä mikä on järkevää. Varmasti jos supparit äityy pahemmaksi, voit sitten tarpeen tullen jäädä saikulle..



MM - mites ois Iiro? ;) Tuli mieleen serkun suloistakin suloisempi pellavapää - joka tosin nyt on jo teini-iässä..

Kuten taisin jos aikasemmin sanoa, mä oon vähän varovainen sanomaan mitään noihin nimiasioihin, kun jokaisella on niin omanlaisensa maku... Mutta ehdotanpa nyt kuitenkin, että Idan veljeksi sopis Anton tai sitten esim. Noa. Tota jälkimmöistä mä en voisi kuvitella antavani omalle lapselleni, mutta jostain syystä kuitenkin tykkään siitä, kuten Aatusta, jota en sitäkään itse antais omalle lapselleni. Selkeetä!? :)



Pesukarhu, älä unohda, että täältä löytyy aina teille leikkiseuraa! Treffataan heti nyt syksyllä, kunhan teidän neidille tulee hieman lisää ikää.



Mörötin on varmaan synnyttämässä, huih! Toivottavasti kaikki menee hyvin!



Oon alkanut epäillä, onko meidän Aatulla koliikki vai mikä sitä riivaa iltaisin. Päivisin se on tosi ihana ja leppoisa vauva. Nyt se on alkanut hymyilläkin ja tapittaa niin suloisesti takaisin, kun ollaan sylikköin. Jotain ensimmäisiä äännähdyksiäkin, ikään kuin juttelua, ollaan jo havaittu. Aatu on aivan ihana pulleropallero, ihmettelen sitä aina, kun vaihdan vaippaa tai teen muita pesuja. Pikku-quullahan ei silloin juuri noita makkaroita ollut, niin nyt on ihan ihmeellistä, miten monta makkaraa ja mutkaa joka taipeesta voikaan löytyä! :) Aina välillä vaan kuljeskelen edes takaisin peilin edessä Aatu sylissä ja ihailen, miten suloiselta pikku toukalta se näyttää. Mun mielestä Aatulle on nyt alkanut tulla selvästi enemmän sellaisia omia piirteitä esiin eikä se näytä enää ihan vaan perus vastasyntyneeltä (mitä se ei kyllä enää ihan olekaan).



Mutta siis noi ilta/yöhuudot on välillä kyllä aivan mahdottomia, ei niille tunnu olevan mitään selitystä eikä niihin auta yhtään mikään. Mikään asento ei ole hyvä eikä Aatu huoli tuttia, kun kiukuttaa ehkä maailman eniten. Sälliksi käy, mutta en mä osaa sitä auttaa muuten kuin kannella vaan ympäriinsä. Toivottavasti aika auttaa ja kohta poitsu on öisin yhtä rauhallinen kuin päivällä (toivossa on hyvä elää!). Se vähän harmittaa, kun en tossa huutokonsertissa saa Aatua millään nukahtamaan omaan sänkyynsä, ja sit nukun itse tosi huonossa asennossa, kun en osaa nukkua vauvan vieressä rennosti. Toivottavasti ei tule mitään pahoja niskajumituksia ja päänsärkyjä, kun kannan tota jässikkää ja sit vielä nukun niskat nurin...



Eilen pääsin käymään saunassa ja join yhden siiderin, tosin alkoholittoman vielä kun noista Aatun rytmeistä ei vielä ota selvää, ja oli kyllä ihan luxusta!!!



Tänään oli muuten hauska, kun tultiin muskarista ja molemmat pojat nukahti bussissa rattaisiin. Kärräsin ne sit vaan takapihalle ja mietin, että onpahan varsinaiset veljesvankkurit... Sit kun quu heräs, niin hieman alko naurattaa, kun itkuhälyttimestä ei kuulunutkaan mitään vauvan itkua vaan yhtäkkiä, että "Täällä ei oo yhtään kylmä!". Mun vauva! ;)



Hyviä vointeja taas vaan kaikille mammoille!



-Q- ja pojat

Hauska pieni typo tuli tonne. Piti sanoa, että "sääliksi käy" eikä "sälliksi". :)



-Q-

Onpas täällä juttua miehistä...

Coltsfoot, sinuna käyttäisin kaikki reilut ja epäreilut keinot miehen kiristämiseksi isyyslomalle. On se sen verran tärkeä juttu perheen kannalta. Varsinkin, jos et tunne oloasi ihan superäidiksi, ja jos se ei ole teidän perheen kannalta molemminpuolisesti selkeä ratkaisu. Mä en kyllä mitekään antaisi miehen tehdä töitä isyysloman sijaan, koska en ole mikään supersuorittaja. Seinät (ja parisuhde) kaatuisi päälle, jos tietäisin, että mies VOISI olla kotona, mutta on mielummin töissä. Tietysti jokaisella on omanlaisensa parisuhde ja työnjako, mutta jos itse epäröit pärjäämistäsi kahden kanssa alkuun, olisi ihan suotavaa saada se mies kaveriksi alkuvaiheeseen.



Mammiksenkaan miehen touhu ei kuulosta ihan ihanteelliselta. Kai se on miehille vaikea ymmärtää, miten ahdistavaa kotona voi olla päivät pitkät kahden lapsen kanssa. Heille se 24/7 hoitovastuu on useimmiten poikkeusluonteista. Ihan järkevältä kuulostaa pistää kova kovaa vasten, itsekin varmaan tuossa tilanteessa käyttäisin järeitä keinoja. Voihan site juhlia sen verran rauhallisesti, että jaksaa seuraavana päivänä jo puolenpäivän jälkeen osallistua kodin hommiin. Musta on myös ihan hirveän raivostuttavaa, jos mies on krapulassa koko seuraavan päivän. Noelin syntymän jälkeen on tainnut kokonaista kaksi kertaa olla heikossa hapessa krapulan vuoksi, joten ei onneksi usein tapahdu :) Me kuitenkin Noelin kanssa ollaan silloin tällöin mummolassa "kahdestaan", ja yritänkin aina miehelle sanoa, että ajoittaisi ne juhlimiset niihin päiviin, kun on yksinään kotona.



Kiva kuulla Quun ja Pesukarhun arjesta. Miten te kahden lapsen äidit hoidatte nukuttamiset, jos mies ei ole illalla kotona? Sitä tässä jo murehdin, koska Noelin nukuttaminen on melkoinen prosessi, ja jos vauva on iltaisin pirteimmillään, miten pidän sen pimeässä huoneessa hiljaa Noelin rauhoittuessa unilleen..? Täytyy yrittää opettaa Noelia nukahtamaan itsekseen, vaikka se toistaiseksi on ihan toivottomalta tuntunutkin.



AA ja I-L ovatkin tulossa huomenna Sirkusmarkkinoille, joten yritän bongailla masuja :) Karssuli, jos kaipaatte viikonloppuretkeä, tulkaa la tai su markkinoille!



Omaa napaa: närästys iski, yök. Viime yö meni puoliksi valvoessa, kun korvasin päivällisen juustovoileivillä. Omaa hölmöyttä. Renniet liittyvät nyt seuraan, koska jjopa tavallisen teemukillisen jälkeenkin närästää...



Kandi 23+

Hoidan nukuttamiset ihan vaan just niin hyvin kuin mahdollista siinä tilanteessa, eli Aatu kiljuvana kainalossa. Pikku-quu sit temppuilee jotain oman aikansa, mutta on nyt kai jo todennut, että paras vaan mennä nukkumaan, että saa kiljukaulapikkuveljen ulos huoneestaan. Yks ilta se sanoikin jo ennen iltalauluja, että haluu, että äiti vie ton pikkuveljen pois, hihii! :)



Näitä showiltoja meillä onkin luvassa pian ihan mukavasti, kun mies lähtee ens viikolla kahdeksi viikoksi ulkomaille työmatkalle. Jaiks!



-Q-

Jos jotain raapustais, ennenkuin sänky kutsuu... Mä oon ihan puhki, onneksi ei oo kuin pari työpäivää ens viikolla, ja sitten alkaa loma! IHANAA!!!



Mulla oli sitten eilen se ultra plus sisätautilääkärillä käynti... Hmmm! No, vauva oli kookas painoarvio oli 1700g (yläkäyrällä siis mennään!) ja sisätautilääkäri määräs sitten kerta päivässä piston insuliinia koko loppuraskaudeksi, ja synnytyksen jälkeen katotaan tarviiko jatkaa... Pelottaa kyllä mahottomasti toi tuleva synnytys, vaikka nyt sitten pääsen vielä useampaan ultraan ja käyn/soitan säännöllisesti sisätautilääkärille ja kerron verensokerin "kuulumiset"... Siis ei muuten, mutta kun ei tiedä joudunko siihen sektioon, jos vauva kasvaa liikaa, insuliinista huolimatta vai miten tässä käy... Mulla on nyt vaan sekavia ajatuksia tulevaa kohtaan... ja pelottaa...



Tuli sitten eilen hyviäkin uutisia, mä löysin kelansivuilta tiedot mun äippälomarahoista ja pakkauksesta! Ja tänään ne tuli jo postinkin kautta!!! Ja kahen viikon päästä saan pakkauksen, jee!!! Sitä mä oon oottanut jo pitkään!



Tossa just kattoin tuon palstan läpi, ja enkö mä tosiaan oo kirjoittanut tässä kuussa vielä kertaakaan!!!



Queenin ja Quun elämä lasten kanssa kuulostaa kyllä raskaalta, mutta niin ihanalta, voi että mä ootan että saadaan olla kotona eka Eetun kanssa yhdessä ja sitten vielä kun vauva syntyy... Ja te kyllä kuulostatte niin onnellisilta ja elämäänsä ja lapsiaan rakastavilta äideiltä. Quun Aatu siellä potee kipuilevaa vattaansakin, en voi oikein kuin lähetellä jaksamisia, vaikka se kliseeltä kuulostaa...



Mörötin taitaa jo olla nyytti kainalossa...



Pesukarhulle kiitokset synnytyskertomuksesta, ihanalta kyllä kuulosti ja "helpolta"! Ja tyttärenne kuulostaa niin suloiselta!



Haalareista... Mä löysin yhen aivan ihanan toppahaalarin, sellatteen suklaanruskean Hämeenlinnan Prismasta, ja olin jo ostamassa sitä, mutta järki sanoi, ettei sitä tarvita, meillä kun on yksi 56cm haalari, turvakaukalopussi sekä sitten se äphaalari, joten eiköhän me noilla pärjätä? Sekä mun ystäväni on lupautunut lainaamaan jos tarvitaan useempi... Hällä kun on se vuoden ikäinen poika.



Pikkumillin "loma" kuulostaa kanssa ihanalta!



MM oli miettinyt nimiä... Se on kyllä tosi vaikeeta keksiä toisen lapselle nimeä! Kun jo omallekin tuottaa vaikeuksia... Mutta kauniita nimiehdotuksia olit saanut, ja kyllä mä luulen/tiedän että valitsette kauniin nimen toisellekin (/seuraaville) lapselle... Meillä on nyt pojan nimi päätetty (mutta nimen kerron vasta sitten ristiäisten jälkeen...) mutta jos tyttö sieltä tulee, niin ei edelleenkään oo mitään hajua, joten tännekin päin otetaan ehdotuksia vastaan!!!



Kylläpä kuulostaa ikävältä Mammiksen miehen juttu... Mä en oikeestaan osaa sanoo mitään, kun ei meillä tuo ukko missään käy! Vaikka oon hälle sanonut, että saa mennä baariin kavereitten kanssa (en sitten tiedä mitä tekisin/sanoisin jos näin kävisi!!!) Toteaa vaan, ettei hällä oo siellä mitään, kun tärkeimmät/rakkaimmat ovat kotona...



Mutta joo, eipä tänne mitään ihmeitä, nyt on pistämisen aika, joten täytyy rientää...



napero ja eemeli 29+3 sekä Eetu2v7kk

Eipä ole tullut sitten paljoa kirjoiteltua vaikka pinoa on yrittänyt käydä lukemassa. Nytkin luin kyllä taas uudet tekstit mut muistikuvaa siitä mitä on lukenut ei oikein löydykään, joten melko omanapaista tekstiä sitten..



Meillä koko perhe on saman flunssan kourissa. Pikku jätkä sairastui torstaina ja eipä äippä ole sitten pahemmin edes vapaa öinään nukkunut. Työvuorossahan yleensä nukkuminen jää myös vähälle (siis meillä mahdollisuus päivystäessa nukkua ellei keikkaa pukkaa)



Nyt sitten toisena harmituksena on pikku jätkän kipsi, joka on olkapäästä rystysiin asti. Kiipeilijänero osaa kyllä kiivetä mutta laskeutumisesta ei tietokaan, joten jätkä oli sitten tullut ilmeisesti pirtin penkiltä alas ja olkavarressa murtuma. =( Ei voi mitään, mutta ei ole vanhemmilla silmiä selässä ja joka paikkaan ei perässäkään ennätä. Nyt vielä parisen viikkoa kipsiä pitäisi pitää. Jätkää ei kyllä näytä kipsi enää haittaavan vaan entiseen malliin viilettää ja kiipeilee!!



Omassa voinnissa pahoinvointi jatkuu edelleen ja tämä flunssa+väsymys ei oloa ainakaan helpota. Ensi viikolla olis ensimmäinen neuvola ja kuullaan miten ne tarjotut ultrat oikein menee. Jätkää odottaessa tarjottiin vain rakenneultra.



Nyt taidan painua vielä pikku torkuille ennen varsinaisen työvuoron alkamista



Ninca ja tirppana 8+0 + mummon luona oleva Jonsku 1v4kk

Mua oli kaipailtukin, kiva! Kirjoittelut on tosiaan taas jäänyt vähemmälle, kun töissäkään ei oikein ehdi. Ihan tylsä työpaikka :) Ja Helmikin on ollut flunssassa, joten sekin hiukan rassaa. Mies oli perjnatain tytön kanssa kotonakin.



Meille ei kummempaa kuulu. Rakenne-ultrassa käytiin ja pieneksi vauvaksi arvioitiin. Ei kuitenkaan kuulemma mitään hätää, yksilöllisiä eroja jo voi olla. Paino oli silloin rv. 20+0 240g ja Helmin kortista katsoin, että samaan aikaan oltiin ultrassa ja siellä painoarvio oli 309g eli onhan siinä eroa. No, saapa siitä hiukan pienempi tullakin, vaikkei Helmikään mikään jättiläinen ollut, syntymäpaino 3690g. Ja voihan olla että helmillä oli juuri kasvupyrähdys ollut ja tällä toisella vasta tulossa. Ota noista selvää! Muuten kaikki oli mallikkaasti ja paikoillaan.



Mitäs muille kuuluikaan? Pesukarhulle kiitos synnytyskertomuksesta ja vauvastakaan en varmaan ole ehtinyt onnitella. Ja muillekin jo vauvan saaneille onnittelut! Ihanalta ja raskaalta kuulostaa nuo kaksilapsisen perheen arjet, mutta niin kai se kuuluukin. Pesukarhun kuopuksella vielä koliikkikin ja Queenin pikkuinen muuten vaan ärtsynä. Meilläkin Helmillä oli koliikki eikä siihen oikein mikään auttanut; 2-3 kk huusi pää punaisena joka ilta klo 23-03 melekin minuutintarkkuudella. Sitten se kyllä loppuikin kuin seinään. Yks ilta, kun vaimistaiuduin taas huutoon, niin sitä ei tullutkaan. Ihmeteltiin siinä hetki ja mentiin nukkuun. Ja siitä asti on nukuttu vaihtelevalla menestyksellä.



Mammiksella oli mieshuolia. Kovaa kovaa vastaan vaan. Eihän tuo ole oikein, että sä hoidat sekä lapsen että omat työsi. Meilläkin mies on saanut ottaa enemmän vastuuta, kun mä oon töissä ja hyvin se on onnistunutkin. Tuntuu että miehen ja Helmin välinen yhteyskin on löytynyt oikein kunnolla. Meinaan, että nyt kelpaa mieskin moniin hommiin, mihin aiemmin kelpasin vain minä. Mutta meillä ainakin kaikki pitää sanoa ja sopia. Ei tuo mies itsellään ymmärrä mihinkään ryhtyä.



Jeps, nyt nuo muut tekee lähtöä anoppilaan, joten kai pitää lähteä. Jee, huomenna on neuvola, heinäkuulla olinkin viimeksi, joten on se aikakin.



Jepsis 22+2

Vitsit mua nauratti tuo Q:n juttu kun isompi vejes oli tuuminut mielipiteensä säästä......mä voin ihan sieluni silmin nähdä tilanteen :D hymyilyttää vieläkin.



Huomenna aamulla on neuvola, nyt se alkaakin se ensin 2 viikon välein sitten 1 viikon ja sitten joka halvatun päivä tai vähintään joka toinen ramppaaminen.



Mies lähti reissuun tänään ja tulee takaisin vasta torstaina...ahistaa kun ei oo halikaveria.



Vitsin mää kattelin BB:tä ja itkin ihan hulluna kun sen Andreaksen avovaimo siellä pihalla niiden lappujen kanssa oli että kulta olen raskaana.........IHANAA ja miten tunteellisesti se otti sen, melkein taju lähti pojalta, vitsit miten aito ja suorastaan kadehdittavan herkkä suhtautuminen.



Mies huolia oli ainaskii Mammiksella, pitäisköhän sun ottaa se ukkeli puhutteluun tai laita se tänne niin mää kerron sille pari totuutta ;-I, vaikka ei meilläkään tuo mies mikään lastenhoitoihme ole mutta yrittää ainaskii, eikä se onneksi lähe mihenkään reissuille ( siis viihteellisille ) meillä hermoja piinaa tuo projekti nimeltä raksa jossa mies viettää kaikki illat ja viikonloput, eilenkin aamu 9 iltaan 7 kävi vaan välillä syömässä.



Jospa sitä menis maate, ainolla oli viimeyönä joku painajaisten yö heräsi 5 kertaa ja itki niin ettei loppua meinannu tulla, huusi vaan sellaisessa puoli horroksessa ja piti oikeen korottaa ääntä että sain sen hereille ja rauhoittumaan, jos sitä ei herätä niin huutaa pahimmillaan 30-45 minsaa.

Vähän siis väsyttää.



aa ae ja sohvi melki 30

Moikka kaikille!



AA, jos kaipailette leikkiseuraa tällä viikolla niin soittele. Jotain ohjelmaa on aamusta muutamana päivänä, mutta kiva olisi nähdä teitä. Niin ja jaksamista jos Ainolla on enemmänkin levottomia öitä. Meidän tyttönen on muutamana aamuna herännyt tosi aikaisin (klo 4-5) ja huutaa kauhuissaan sängyssä istuen. Tosissaan saa tehdä töitä, että pikkuinen rauhoittuu takaisin unille. Oon koittanut miettiä edellisen päivän tapahtumia, jotta löytyisikö sieltä selitys itkuun.



Mammikselle jaksamista töihin ja Oonan hoitoon. Ihan niin kuin muutkin ovat sanoneet, niin minäkin kannustan ottamaan miehen kunnon puhutteluun. Ei nuo miesparat taida aina oikein ymmärtää minkälaista on hoitaa lasta itsekseen pitempiä aikoja - varsinkin nyt kun sullakin on masuasukki voimia viemässä. Meillä mies ei juuri iltariennoissa käy ,mutta piiitkät työpäivät vie niin paljon voimia, ettei aina jaksa tyttösen kanssa kauheasti puuhastella työpäivien päälle. Yritän kyllä olla ymmärtäväinen, koska pakkohan niitä töitä on tehdä.



Meillä oli eilen sosiaalinen päivä, kun miehen synttäreiden johdosta kävi molempien perheenjäseniä kaffella. Ihan mukavaa, mutta myös voimia vievää. Tyttönen oli kyllä onnessaa, kun näki mummin ja kaikki kummit eilen. Päivällä löydettiin markkinoilta tyttöselle ja vauvalle samanlaiset mutta eriväriset pipot. Nyt on jotain uutta odottamassa pientä tulokasta. =)



Sitten vähän ällö-kysymys, mutta onko teillä muilla valkovuotoa paljon? En muista tyttösen raskaudesta, että sitä olisi ollut näin runsaasti kuin nyt. Hiivatulehdusta ei ole, koska sen oireet on tosi tutut eikä niitä nyt ole. No, kaippa tää vaan kuuluu asiaan...



Tyttönen nukkuu, joten kotihommia tekemään. Kun neiti heräilee niin lähdemme kauppaan. Ajattelin kokkailla jotain hyvää ruokaa ja oikein jälkkäriäkin, koska tänään on meidän 9-v kihlapäivä. Hurjalta tuntuu ajatella, että tammikuussa olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 10 vuotta! Meillä vähän kesti, ennen kuin naimisiin kerittiin, hih. Kesällä kun vietimme "vasta" toista hääpäivää. =)



Milloinkahan saadaa palstalle uusia vauvauutisia?!!



T: iida-linnea, "klasu" 25+1 ja tyttönen 1v 4kk zzzz

Kotona ollaan, käytiin aamulla nauvolassa ja mentiin suoraan kaverille kylään.

Aino sai tuta sillä siellä tytöllä on aikamoinen uhma päällä ja Ainoa revittiin tukasta, raavittiin revittiin ja purtiin jopa kerran, onneksi on ohi menevää.



mulla oli sf mitta kasvanu kuussa vaan 0,5 cm eli on nyt 21,5 vähän tuo terkka ihmetteli mutta sanoi ettei tarvii huolestua kun oon rampannu ultrassa ja lekurissa vähän väliä muutenkin. laitettiin seuraava aika vähän aikaisemmaksi ja seuraillaan tilannetta. Onko kellään samaa murhetta ???



IL: kiitos tarjouksesta meillä on onneksi nämä alkuviikon päivät touhua täynnä, huomenna on jumppa ja ke kerho joten vähän huonosti päivisin ehitään leikkimään, illat on rankempia.

ällöstä: mulla oli Ainosta tosi runsasta valkkaria ja lääkäri sanoi että se kuuluu asiaan.



Mun ällötys on se että sohvi potkii tosi paljon virtsarakkoon ja jos se on vähänkään täysi niin mulla falskaa housuihin pissaa tarttee olla joku suoja .



tiettekö että mä oon hukannu yhen kokonaisen laatikollisen ainon vanhoja vaatteita, oon käyny koko huushollin läpi eikä niitä löydy mistään, miehen duunissa sihteeri katto varastonkin eikä niitä löytyny, tarvii vielä ite mennä huomenna kattomaan josko se loota löytyis sieltä, tai sitten mä oon vaan niin sokea etten löydä niitä täältä kotoa vaikka joka paikan oon kolunnu.



sellaista siis tänne.



aa ae ja sohvi 29+2

ja huomenta, töissä taas.



Navan alla kaikki hyvin, Rajukin taas potkiskelee viikonlopun hulinoiden jälkeen. Illalla tuli joku ihmeellinen kipukohtaus, enkä meinannut pystyä kääntymään sängyssä, kun mahaan niin sattui, tais kuitenkin vaan olla jotain suolisolmua tms. kun meni itsellään ohi. Nukkua voisin koko ajan, mutta sitten kun erehdyin lukemaan Torey Haydenin kirjaa illalla, näin koko yön sekavia painajaismaisia unia ja aamulla väsytti entistä enemmän.



Katsottiin eilen telkkarista sitä dokumenttia ympäristössä olevien kemikaalien vaikutuksesta eläimiin ja ihmisten lisääntymiskykyyn jne. ja typy leikki omiaan, kunnes ruutuun tuli animaatiokuvaa sikiöstä kohdun sisällä ja tyttö pysähtyi keskustelemaan vauvasta. :) Kyselin taas, missäs tuollainen vauva on ja sitten siliteltiin äitin masua. Eli kyllä meidänkin vauva taitaa ymmärtää jotain tästä odotuspuuhasta vaikka muutama kk sitten vielä epäilin kovasti toisen kykyä ymmärtää asiaa. Muutenkin viikonloppuna ihasteltiin serkkujen vauvoja ja tyttö oikein nätisti istui mun sylissä (pakkohan oli tietenkin päästä äitin syliin, jos siellä joku vauva oli) ja silitteli ja ihaili pieniä.



Kommentointia sen verran, että toivottavasti möröttimen synnytys on onnellisesti takana! Ja IL, kyllä sitä valkkaria tulee vaikka muille jakaa jossain välissä...



Mutta eiköhän siinä tärkeimmät, palataan taas.



-Osse, typy 1v10kk ja Raju rv 32+6

Pitkät olivat valmistelut, mutta neiti päätti lopulta syntyä ihan oma-aloitteisesti maailmaan ke 10.9. klo20.14 :)) Strategiset mitat 3270g 50cm ja tällä kertaa apgar-pisteet 9/9. Parkaisu kuului komeasti syntyessä ja saimme vauvan rinnalle :)) Eli ihan toisenlainen oli tällä kertaa vauvan alku kuin viimeksi. Niin oli kyllä synnytyskin ja eron huomasi käynnistettyyn synnytykseen.



Mullahan alkoi silloin maanantaina supistelut joita tuli pitkin päivä ja yötä. Silloin tiistai-aamuna kuvittelin jo pääseväni synnyttämään, kun supistukset selvästi kipeytyivät. Keskiviikkona alkoi aamuyöstä yhden aikaan todella kipeät supistukset kestoltaan 2min, mutta ne eivät tahtoneet millään säännöllistyä ja vlillä aina lopahtivat kokonaan. Pyysin miestä viemään minut kuitenkin aamulla äitipolille, kutn olin niin kipeä ja väsynyt. Toiveissa oli, että sitä torstaiaamuksi suunniteltua kalvojen puhkaisua olisi voitu aikaistaa. Polilla olin tarkistuksessa jo neljä senttiä auki, mutta kalvojen puhkaisuun eivät suostuneet kun saleissa oli niin täyttä. Jäin osastolle lepäämään ja suunnitelmissa oli se kalvojen puhkaisu seuraavana aamuna. Minulle annettiin kipupiikki, että olisin saanut vähän levätä monen valvotun yön jälkeen. Kipupiikki ei vienyt kipua supistuksista, mutta sain olla rentona supistusten välit. Noin tunnin levättyäni huomasin, että supistuksia alkaa tulla tiheämpään ja soitin miehen takaisin sairaalaan. Säännölliset supistukset alkoivat klo16, vähän yli klo18 oltiin salissa, jossa sain spinaalin ja tosiaan klo20.14 ihana tyttöseni oli maailmassa 14 min ponnistelun jälkeen. Mitään repeämiä ei tullut, pelkästään pintanaarmuja ;) Ja tämän synnytyksen jälkeen oma olo oli kyllä ihan erilainen kuin viimeksi.



Perjantaina päästiin tyttösen kanssa jo kotiin ja kaikki mennyt hyvin. Eilen kävin neitosen punnituttamassa ja syntymäpaino oli jo saavutettu eli oma maito riittää hyvin. Imuotteessa on vielä vähän hiomista, ei tahdo pienen Ruususen suu aueta tarpeeksi isoksi äidin hurjan isoille tisseille ;) Ja neiti nukkuu vähän turhan pitkiä pätkiä yöllä ja joudun pumppailemaan maitoa ettei rinnat ihan räjähdä ja toisaalta se maidontuotanto pysyisi hyvänä. Tässä suhteessa on samanlainen kuin isoveljensä, joka myöskin tankkasi päivällä ja varsinkin illasta ja sitten nukkui yönsä. Poika on kovasti pikkusiskostaan kiinnostunut ja käy kuikkimassa, kun tyttöä syötän. Tekemistä tässä kyllä riittää, sitten kun jään näiden kahden kanssa yksistään kotiin. Tässä on nyt kaksi viikkoa armonaikaa oppia tunnistamaan tuon tyttösen rytmi ja yrittää sovittaa sitten lasten syömiset ja muut hoitojutut niin, ettei tarpeet menisi ihan hirveästi päällekäin.



Olo on kyllä tosi onnellinen ja mulla on niin voittajafiilis siitä, että synnytys käynnistyi kuitenkin lopulta itsestään ja selvisin siitä urakasta niin hienosti. Vaikka henkisesti tämä raskaus oli vaikea niin lopputulos oli kyllä paras mahdollinen. Ja tuntuu ettei tulevaisuudessa tarvitse kärsiä siitä synnytyspelostakaan. Vähän haikeana pakkailin nuo äitiysvaatteet pois, toivottavasti niille tulee tulevaisuudessa vielä käyttöä...



Terkuin,



Pikku-mörkylistä 1v10kk ja syksyntyttösestään 6vrk hyperonnellinen Mörötin

minä täällä tippa linssissä luen möröttimen uutisia, olen niin onnellinen, että synnytys meni noin hyvin!! Olen elänyt mukana sun jännityksessä koko ajan, joten olipa ihanaa, että tyttö tuli omalla tahdillaan ja hyvävoimaisena. :´)



Ja nukkuukin vielä hyvin.. älähän liikaa pumppaile yöllä, että maidontuotanto ei pysy LIIAN hyvänä. Kyllä se päivä/iltasyönti pitää tuotantoa yllä sen verran, kuin vauvalle on tarpeen. Toki turpeat rinnat ikävälle tuntuvat, mutta varo ettei pumppaus vain lisää maidontuotantoa. :)



Isot onnitteluhalit vielä!!



-Osse yhtenä hymynä

Lämpimät onnittelut Möröttimelle pikkuisesta prinsessasta! Tosi ihanaa, että kaikki meni noin hyvin ja terve tyttö tuli! Ja hienoo, että sulla jäi noin hyvä fiilis synnytyksestä. Kaikkea hyvää teille!



-Larsku, Eemeli 1v11kk ja tytsy 6vkoa

Möröttimelle myös tätäkin kautta! Mun oli myöskin aina aluksi pakko pumppailla öisin Idan synnytyksen jälkeen kun oli tosiaan vähän ylituotantoa, mutta pian siihen märkään sänkyyn tottui (heräsin aamulla järkyttävästä maitolammikosta) :)



Osse se vaan jaksaa töissä käydä vaikka väsy painaa. Mua tuntuu vielä toistaiseksi väsyttävän enemmän nämä päivät kun oon Idan kanssa kotona. Viime viikolla oli jotenkin niin virkeä olo työpäivien jälkeen. Kotona kun tulee vähän pakosta mentyä Idan kanssa samaan aikaan päivällä maate ja huppistaheijakkaa herää parin tunnin päästä ;) Sitten väsyttää vaan enemmän. Nooh, eiköhän muakin taas ensi viikon jälkeen väsytä kun alkaa vuorotyöt pyörimään.



I-L, täällä myös sitä ällöä ollut koko raskauden ajan ja niin oli myös Idan odotuksen aikana, synnytystä ootellessa, sitten ehkä helpottaa.



AA, minä saan myös aika moista iskua ja potkua monesti päivässä rakkoon, mutta toistaiseksi on pysynyt pissi rakossa ;) Ida potki kans jossain vaiheessa mun rakkoa mut paaljon myöhäisemmillä viikoilla.



Olikos se viime viikolla kun höpisin että supistelee aika herkästi. Sen jälkeen ne taas loppu oikeastaan ihan kokonaan. Onneksi! Sunnuntaina olin taas pelaamassa lenttistä ja ei tuntunut yhtään pahalta, tuntui jopa niin hyvältä että tuli pompittuakin aika paljon kun ei muka muista olevansa raskaana. Eipä se kai mitään haittaa niin kauan kun ei pahalta tunnu. Eilenkin sain illalla jonkun ihmeellisen piristysruiskeen ja kävin lenkillä. Juoksun aikaan alkoi kyllä niin kamalat vihlonnat tuolla kohdunsuulla että oli pakko himmata vauhtia. Sitten alkoikin liitoskivut, oli siis oikein mukava lenkki ;) Tänään on taas shindo, onneksi se on vain kevyttä venyttelyä.



Häädin eilen miehen töiden jälkeen ulos ja pääsin rauhassa hiplailemaan pikkuisia vauvan vaatteita ja noita pikkuisia kestovaippoja. Pesinkin ne jo ekan kerran, siis nuo ihan vastasyntyneen vaipat. Tilattiin myös juuri Jepsiksen kanssa yhdessä noita bumgeniuksen koko vaippaiän taskuvaippoja ja ne on nyt testissä Idalla päikkäreillä, taidan yöksikin kokeilla niitä tänään kun päikkäreillä saattaapi olla ihan kuiva. Toivottavasti sopivat sitten vauvallekin :) Mitäs kestoja esim quiero on nyt Aatulla käyttänyt? Mulla kun ei ole mitään kokemusta vastasyntyneen kestoilusta :)



MiaMik rv 21+6 ja Ida kohta 2 vuotta

häädin miehen Idan kanssa ulos :) Tietenkään mies ei häiritsisi mun touhuja, mutta tuo neiti kylläkin ;)

Hurjan paljon onnea Möröttimelle ihanasta tyttövauvasta ja hyvin menneestä synnytyksestä! Monta kertaa päivässä on pitänyt käydä sun kuulumisia kuikuilemassa. Kovasti minäkin jännäsin sun puolesta. Ihanaa, että kaikki meni niin kuin pitikin. Onnea kovasti koko perheelle! :)



pesukarhu