TONSKAT SYYSKUUN ALKUUN

Ja ONNEA VAUVAANTUNEILLE PESUKARHULLE JA KAMOMILLALLE! <3 :)



Ei tässä nyt paljoa ehdi kirjoitella, kun pitäis siivoilla ja pojankin kanssa touhuta välillä...



Ultrassa käytiin toissapäivänä ja kovasti liikkuvainen epeli tulossa (no se kyllä on huomattu jo ennen ultraakin :D) <3 Muutenkin terveenoloinen sikiö. Haaroväli oli tyhjä, mutta ei ultraaja silti uskaltanut luvata tyttöä, koska ei saanut parempaa kuvaa kuin mitä sai. Tyttöolo mulla kyllä olis, että silleen kyllä ei ihmetyttänyt yhtään, että haaroväli näytti tyhjältä, mutta ei me tämän varaan lasketa. Me odotetaan vauvaa eikä tyttöä tai poikaa :) Ja vauva oli perätilassa, vaikka eihän se välttämättä tässä vaiheessa tarkoita mitään. Tosin poikakin on ollut puolivälistä asti perätilassa, että vähän kyllä mietityttää....



KANDIKIN oli saanut tyttölupauksen ultrassa, jopas sattui! Ja kyllä täälläkin tuntuu menevän normaalia tehokkaammin hermot esikoiseen, vaikka yleensä oon tuon ipanan kanssa ihan viilipytty. Oon jopa pari kertaa karjaissut pojalle, mikä on tuntunut kyllä ihan hirveältä :( Toivon että johtuu vain raskaudesta ja hormoneista eikä siitä, että olisin oikeasti muuttumassa hirviöksi :/



COLTSFOOT, aika pelottavan kuuloinen kohtaus :/ Onneksi selvisit säikähdyksellä. Ootko neuvolassa puhunut tuosta? Kannattaa varmaan mainita varmuuden varalta.



Yritän myöhemmin paneutua edelliseen pinoonkin kunnolla. Ollaan oltu reissussa niin en oo päässyt vähään aikaan edes lukemaan muiden kuulumisia.



Han, S 1v7kk ja Basisti 20+4

Taisi tuo neitikin vihosta ja viimein nukahtaa päikyille, 1,5h tuolla pölötti ummet ja lammet. Olin kyllä tyhmä kun laitoin neidin jo puoliltapäivin sänkyyn vaikka herättiin vasta klo 9.30. Mutta Ida itse sanoi heti ruuan jälkeen "nukkumaan" ja äiti teki työtä käskettyä ;)



Kamomillalle onnittelut pikkuisesta prinsessasta. Aikas nopeasti kaikki sitten kävi :) Ja tosiaan aika tarkka elokuinen oli :)



Viiperolla tulee jo maitoa. Mulla ei tullut Idaa odottaessa tipan tippaa maitoa ja oikeastaan vasta vuorokausi synnytyksestä havaitsin ekan pienen pienen tipan :) Tässäkään raskaudessa ei ole maitoa yhtään tullut vaikka muutaman kerran olen oikein yrittänyt puristamalla puristaa :D Yritykseksi se on kyllä jäänytkin, sillä nännit on niin mahottoman kipeät ettei oikein rintaliivejäkään haluaisi käyttää, saatikka sitten nännit tuollaista puristelua kestä.



Vai saa se Oona ehkä pikkusiskon :) Niin ja Noel myös. Meitäkin ehkä jo vähän kaduttaa ettei kysytty sitä sukupuolta siellä rakenneultrassa...



Coltsfootin kohtaus kuulosti kyllä aika pelottavalta. Soittelitko siitä ollenkaan neuvolaan? Hilla ja Senni sopii oikein hyvin yhteen :)



Monet ovat miettineet sitä kuinka pystyy olla erossa esikoisesta sairaalassa olon aikana. Minä olen vähän samoilla linjoilla kuin Coltsfootkin, aion olla siellä niin kauan kuin antavat olla ;) Aion nauttia siitä että ruoka tulee valmiina ja saan vaan pötköttää. Vaikka kyllähän siinä aika varmasti käykin pitkäksi.



Kuinkas teillä muilla on mielitekoja? Mulla ei oikein Idaa odottaessa ollut mitään sellaista mitä teki koko ajan mieli, aamulla piti kyllä saada kahvia ja ruisleipää. Nyt mun on oikeastaan alusta asti raskautta tehnyt mieli jouluruokaa :D Eilen oli sitten pakko ostaa saarioisten porkkanalaatikkoa, namnam :P



Mua on nyt muutamina päivinä vähän supistellut, ehkä johtunee yövuoroista? Muutama päivä sitten yritin käydä juoksulenkillä, mutta se tuntui jotenkin niin pahalta että oli pakko kävellä suurin osa matkasta. Sunnuntaina menen kokeilemaan vieläkö onnistuu lentopallon peluu. Vesijumppa oli ihan pakko perua kun pääsinkin siihen shindoon enkä sitten kehtaa uudessa työpaikkassa laittaa kauheita työvuorotoiveita toivevihkoon ;)



Vauva on edelleen masussa aika aktiivinen, tai siis oikeastaan ei ole päivisin puolta tuntia kauempaa liikkumatta ;) Mieskin on jo tuntenut kuukauden masun läpi sitä möyrimistä ja nyt viikon verran on saanut myös potkuistakin esimakua ;) Myös Idan käteen vauva on potkinut, mutta eipä tuo neiti tunnu mitään tajuavan.



Kertokaa nyt hyvät ihmiset meille joku hyvä pojan nimi mikä sopisi Idan veljen nimeksi :D



Nyt on pakko mennä vähän huilaamaan, kun vedin kunnon sapuskat massuun ja vielä kourallisen irtokarkkejakin. Huomenna neuvolan vaaka saattaa näyttää taas mukavia lukemia. En ole edes uskaltanut käydä vaa'alla kuukauteen :)



MiaMik tasan puoliväli ja Ida 1v11kk

Olipas tosiaan täsmällinen ja nopsa teidän neidin maailmaantulo. :) Ihanaa, että kaikki meni hyvin!



Onnittelut vielä Pesukarhullekin myös tätä kautta! Kylläpäs teillä nukutaan hyvin. Mutta toi kasvuvauhti kyllä kertoo, että tyttö saa varmasti ihan riittävästi maitoa, joten älä turhaan huolehdi. Joko ootte päässeet kärryttelemään? ;)



No voihan...! Just kun mä ajattelin repäistä jostain edes hieman omaa aikaa ja vihdoin tulla kertomaan teille kuulumisia niin eiköhän anoppi ja appiukko paukannut tänne kylään! Eli got to go...



Yritän jälleen palata asiaan illalla. Paino sanalla "yritän". :)



-Q- ja -q- 2v1kk ja aatu 5vko

Tosi paljon onnea Kamomillalle perheineen! Nopeaa toimintaa teillä... Ihana kuulla, että vauhdikkaasta synnytyksestä huolimatta kaikki meni hienosti. Onnea, onnea!



Kiva kuulla kaikista jo kahden lapsen äideistä miten arki sujuu. =) Itsellä kun välillä jännitys on ihan katossa miettiessäni vauvan syntymän tuomaa muutosta tyttösen elämään...



Päivä ollut neidin kanssa toimintaa täynnä (ei uskoisi että tytsyllä on korvatulehdus ja lääkekuuri päällä), joten iltapalalle ja nukkumaan.



Hyvää vointia kaikille! Palailen varmaan perjantaina, kun neuvolakäynti on takana päin.



T. iida-linnea, "klasu" 23+4 ja tyttönen 1v 4kk (9 pvän päästä) zzz

Olihan siitä pitkähköstä kypsyttelystä sitten hyötyäkin, kun noin nopsaan sait vauvan pykättyä ulos :)



Pesukarhun Kirppu vaan nukkuu... On varmaan kivaa, vaikkei kokemusta olekaan :D On se esikoisen kannalta varmaan paras mahdollinen tilanne, että uusi tulokas on alkuun kova nukkumaan. Saa vielä omaa äitiaikaa vauvan nukkuessa. Kyllähän vauvat yleensä syö tarpeeksi. Ja jos se vauva nukkuu paljon, niin eihän se kulutakaan samalla lailla kuin jatkuvasti imemishommia (ja perään kakkaa) tekevä vauva. Nauti vaan siitä, että saat välillä tehdä jotain ilman vauvaa rinnalla!



Kiitoksia kaikille raivokohtauksia kokeneille, jos näin voi sanoa ;) Meillä on ihan sama juttu kuin Viiperolla, eli oikeasti se huutaminen on aivan turhaa; Noel vaan provisoituu entisestään. Kun vaan aina muistaisi sen, että helpommalla pääsee, kun hakee pojan pois, eikä yritäkään autoritäärisesti komentaa toiselta puolelta huonetta...



Mitähän mun vielä piti kommentoida... Coltsfootille, ota Panacodia ensihätään, jos sitä löytyy kaapista. Saa ottaa raskauden aikana, ja ainakin mulla tepsii todella tehokkaasti. Siinä on paracetamolia ja kodeiinia, kumpikin suhteellisen turvallisia raskauden aikana.



Mun maha on nyt kasvanut ihan kunnolla. Hurjaa, koska Noelia odottaessa tällainen kumpu oli ehkä viikolla 24 tai 25. Toivottavasti ei kuitenkaan lopulta ole isompi kuin Noelista, sillä sekin oli jo ihan mieletön pulla.



Ja mun lonkka pettää alta! OIkean puolen pakarassa on kauhea hermopinne, en meinaa välillä pystyä kävelemään kunnolla. Jos erehdyn makaamaan kyljelläni kovalla alustalla, loppupäivän linkutan. Mikä avuksi? Venyttely, lämpö, hieronta??



Katsotaan osaanko laittaa kuvan mun mahasta viime viikolta...



Kandi 21+
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=989be202-79e4-11dd-b770-…!

Mulla tuli viikko sitten ilmeisesti myöskin tuollainen hermopinne, kun alkoi niin vietävästä vetämään jalasta. Tai siis silleen, että ihan kuin joku olisi työntänyt puukkoa jonnekin, jota en oikein edes osannut paikallistaa. Se kipu ja järkyttävä vetäminen tuntui pakarassa, lonkassa ja takareidessä ja välillä tuntui että varpaistakin lähtee tunto. Laitoin sitten miehen hieromaan ensin reiden, ei auttanut, sitten mies hieroi pakaran kun olin aivan varma että juuri siellä joku vääntää puukkoa. Sekään ei auttanut niin käskin hieroa koko alaselän ja kas kummaa viiltäminen loppui siihen! Seuraavan päivän oli vielä sellainen tulehdusmainen kipu alaselässä, mutta tosiaan se varsinainen kipu loppui :) Ei muutakuin mies hieromaan ;) Ps. mulla tuo kuva ei ainakaan näy...

Kandille ihan ekaks, että mulla oli just samanlainen hermopinne tai joku lonkassa raskausaikana. Oikeestaan ajattelin, että se oli jotain issiasvaivaa. Toinen jalka tosiaan meinas mennä aina välillä alta. Mutta siihen ei tuntunut auttavan mikään, vaikka kuinka venyttelin ja vatkasin. Tukivyö jostain syystä auttoi ehkä hieman. Onko sulla sellasta? Kannattaa kokeilla ainakin.



Ja nyt sit omia kuulumisia, ennen kuin kirjoittelu taas keskeytyy.



Meidän Aatu on siis nyt 5 vko. Aika menee kuin siivillä, ei tätä pysty käsittämään! Nyt meillä on oikeesti sellanen vaihe, että äidin omasta ajasta saa todella taistella. Päivät menee poikien kanssa puuhastellessa, jompi kumpi on aina hereillä. Aamu alkaa yleensä 6.30, kun ei quukaan jaksa nukkua sitä pidempään vaan ilmoittaa heränneensä. Muuten Aatu on oikein suloinen ja viihtyy hyvin hereillä ollessaankin, mutta sillä kellonlyömällä, kun quu laittaa pään illalla tyynyyn, Aatu saa jonkun ihme hepulin! Sitä kurkku suorana karjuntaa kestääkin sitten vaihdellen 2-3 tuntia, minkä aikana tulee kieltämättä usein mieleen, että loppuukohan tää ikinä. Mut sitten kun se lopulta nukahtaa, niin se nukkuukin ihan rauhassa ja mukavasti yöt. Aatu herää noin 3 kertaa yössä syömään, mutta jatkaa sitten siitä suoraan unia, joten yöt saan nukkua oikeastaan oikein hyvin. Meillä on äippäpakkauksen laatikko meidän makkarissa mun sängyn vieressä ja siitä vaan kaappaan vauvan mun viereen syömään yöllä. Jotenkin paljon näppärämpää kuin silloin kun quu oli vauva. Mä en jostain syystä silloin muka osannut imettää sängyssä makuuasennossa, niin menin sit aina sohvalle istumaan. Nyt toi makuuasennossa imettäminen tuntuu ihan luontevalta, ja torkun tietty siinä itekin sit samalla, kun Aatu syö.



En olis muuten ikinä uskonut, mutta tosiaan, kaikki vauvat ei osaa syödä tuttia! Meidän Aatu vasta kovasti opettelee, koska mä niin toivoisin, että se alkais syödä tuttia. Tiedän, että tästä voi moni olla montaakin mieltä, mutta mun mielestä se on parempi kuin syödä peukaloa. Eikä meillä quun kanssa tutistavierottaminen ollut ollenkaan hankalaa. Muistaakseni 10kk-ikäisestä lähtien se söi tuttia vaan unilla ja olisko ollut 1v4kk kun tutit hävis lopullisesti. Mutta siis eilen saattoi tapahtua pieni läpimurto tuttirintamalla, ja musta tuntuu, että Aatu on häviämässä taistelun tutteja vastaan. Se jopa söi tuttia tyytyväisenä pariin otteeseen eikä huitonut sitä hengenhädässä pois.

Kerroinko mä jo uusimpia mittoja? No joka tapauksessa reilu viikko sitten Aatu oli 5700 g ja 58,4 cm. Luulisin, että se on nyt aika tarkalleen 6kg ja 60 cm. Ainakin sain eilen jo pakata pois 60-senttiset bodyt, kun ne ei vaan enää mahdu. Tietty meillä noi kestovaipat tuo oman lisänsä, mutta ei 60-senttiset mene enää edes kertisvaipan kanssa ilman, että ne olis ihan pinkeitä, niin siirrytään suosiolla isompiin vaatteisiin. Musta on kiva, että vauvalla on mukavat ja löysät vaatteet. Oon ihan ihastunut noihin potkarihousuihin, kun ne on niin lötköjä ja kestiksien kanssa Aatusta tulee niissä ihan hurmaava paketti! :)



Kestovaipoista tulikin mieleeni, että minä, joka vielä pari kuukautta sitten sanoin, että musta olis outoa käyttää vauvalla villiksiä päivällä, oon nyt itse ihan hurahtanut villiksiin! :) Tilasin Onnikkaalta Aatulle tosi ihanat apinavillikset, ja nyt oon jo tehny sille itekin yhdet housut. Huovutustakin ajattelin kokeilla, kunhan Aatulle tulis jotain rytmiä ja kunhan noi iltahulinat joskus (toivottavasti) rauhottuu. Eilen kävin jo ostamassa askarteluliikkeestä huovutustarvikkeita samalla kun ostin ristiäiskutsuja varten kamat.



Täytyy sanoa, että mulle toisen lapsen saaminen ei oo tuntunut yhtään siltä, että "no joo, tää on jo nähty ja meneehän toi toinen lapsi vaan tässä sivussa ihan huomaamatta". Päinvastoin, musta nää ensimmäiset viikot on taas ollut ihan sellasta pumpulimaista vauvantuoksuista aikaa. Itellä on pää ihan pyörällä kaikista ihanista vauvajutuista ja nautin täysin siemauksin! :) Oon tosi tyytyväinen, että hankin etukäteen itellekin kaikki kunnon imetysliivit ja -paidat yms. niin nyt on jotenkin niin helppo olla ja saa vaan nauttia kaikesta vauvahömpötyksestä. Kyllähän se on vähän epätoivoista, kun yrittää rauhottaa Aatua iltaisin ja miettii vaan, mitä kaikkia kivoja omia juttuja haluis tehdä, mutta sit aina välillä tulee sellanen oikein ahaa-elämys, kun tajuaa, että mihin mulla oikein on tässä kiire? Kyllähän sitä ehtii esim. sähköposteja lähetellä ja käsitöitä tehdä koko loppuelämänsä. Nää hetket kuitenkin voi elää vaan kerran tai pari, kun oma pieni vauva, niin pieni mytty, on siinä sylissä. Eikä se ilkeyttään tietysti itkeskele, vaan kun on vaan yksinkertaisesti niin pieni. Oonkin sit tossa Aatua rauhoitellessani vaan mm. mielessäni suunnitellut mahtavia hahtuvavilliksiä ja huovutuskuvioita. :)



Olitte jo puhuneet lisälapsista. Meillä kun on kaksi poikaa, niin ei voi perustella sillä, että on jo molempia. Mutta mun mies on ainakin toistaiseksi sillä kannalla, että hän on tyytyväinen näihin kahteen poikaan. Mä haaveilisin vielä kolmannesta lapsesta, mutta oon kyllä yrittänyt nyt asennoitua siihen, että ehkä kolmatta ei koskaan tulekaan. Ollaan nyt vaan onnellisia näistä kahdesta, pienestä, jotka ollaan saatu! Tosin, olishan mulla jo nimi valmiina kolmannelle pojalle ja myös kaksostytöille. ;)



Lisälapsista tuli mieleeni myös ehkäisy. Sitäkin pitäis pikkuhiljaa alkaa miettiä. Viimeks ei ollut tällaista pulmaa, mut nyt oikeesti mietityttää. En enää ikinä haluis e-pillereitä, koska näin jälkeenpäin ajateltuna ne ei tainnut oikein sopia mulle. Ainakin pillereiden lopettamisen jälkeen mulla on ollut tosi paljon vähemmän päänsärkyä ja migreeniä. Muutenkaan en oo innostunut mistään hormonaalisesta ehkäisystä... Pitäis varmaan jossain välissä ehtiä selvitellä totakin asiaa.

Aatun ristiäiset meillä on vasta 5.10., mutta koko nimi on jo päätetty ja julkistettukin heti sairaalassa. En nyt sitä tässä paljasta, mutta toki taas kuulette sen, kun tavataan.



Mörötin oli kysellyt toisen vauvan laskeutumisesta. Aatu oli laskeutunut ja lähtökuopissaan jostain viikosta 37 lähtien. Ja poitsuhan syntyi 39+3.



Ja koska teitä varmaan vielä kiinnostaa, miten esikoinen on suhtautunut vauvaan, niin voin nyt vielä rohkaisuksi kertoa, että quu on ollut tosi ihana isoveli! Toki se aina välillä yrittää kaikenlaisia temppuja (kiipeilee mun niskassa ja vetää hiuksista yms.) just kun oon syöttämässä vauvaa, mutta pääsääntöisesti antaa syöttää ihan rauhassa. Jos meno yltyy ihan hurjaksi niin vien quun hetkeksi omaan huoneeseensa rauhoittumaan ja "miettimään, miten ollaan nätisti". Sit taas yhdessä sovitaan, että ketään ei saa satuttaa eikä lyödä eikä potkia eikä muutakaan ja kaikki on hyvin. Aamulla ja illalla quu auttaa tekemään pesut Aatulle. Se tuo ja vie edes takaisin vanulappuja ja öljyä ja harsoja yms. ja on tosi tärkeenä. Suurta huvia on, kun ilmakylvyissä tapahtuu usein pieniä "vahinkoja" ja quu pääsee kiljumaan innoissaan: "Nyt tulee lisää kakkaa!". ;) Pikku-quu taitaa odottaa kovasti, että Aatu vähän kasvais, kun se joka päivä aina toteaa jossain välissä, että "Pikkuveli ei haluu leikkiä. Se ei osaa, kun se on vielä niin pieni". Ja sit se aina innoissaan tutkii Aatua ja sanoo esim. että "Pikkuveljellä on niiiiiiiiin pieni käsi". Voi että quu oli muuten iloinen yks päivä, kun tajusi olevansa isoveli! Nyt se aina menee taputtelemaan Aatun päätä, että "Tässä on pikkuveli" ja sit taputtaa omaa päätään ja toteaa ylpeänä: "Tässä on isoveli". :) Kauheasti quu tietty kaipais mun huomiota, ja yritänkin aina päivässä pari kertaa mennä vaikka portaiden alle sen majaan leikkimään tai lukea kirjaa. Yks päivä tuli ihan kyyneleet silmiin, kun olin syöttänyt Aatun ja laittanut sen vaunuihin nukkumaan. Sit quu kipaisi äkkiä kirja kädessä mun syliin ja totesi, että "Nyt on mun vuoro". Suloista, että nyt se jo ajattelee noin, että molemmilla pojilla on omat vuoronsa. :)



Ja nyt taisi loppu äidin palstailuaika. Palailen taas jossain vaiheessa. Luen kyllä juttuja, mutta kirjoittamiseen ei kovin usein löydy aikaa eikä jaksamista.



Tsemppiä ja suppareita Möröttimelle!!!



-Q- ja pojat 2v1kk ja 5vko

vihdoin sain itseni läpi tänne vauva sivuille. Tuolla kuumeilijoissa kävin kovasti kirjoittelemassa mutta kas kummaa olen tässä välillä raskautunut. Tällä hetkellä viikolla 9+1 mutta ultara varmasti kertoo eri viikot jahka sinne viimeinen päivä menen. Toivottavasti kestää mukana kaveri.

Töitä päivä ja illalla koulutusta.. Pääsen siis vasta iltasadulle Oonan luo.. Yh. No, onneksi huomenna ja sunnuntaina saa nauttia yhteisestä ajasta ihan koko päivän! :) Ajateltiin mennä sunnuntaina uimaan.. me kun lopetettiin vauvauinti - mennään ihan itseksemme.



Vähän on pakko valittaa. Nyt mulla alkoi sama vaiva kuin Oonaa odottaessa, nimittäin pohkeiden kramppaaminen. Olen kyllä syönyt magnesiumia, mutta ei ole auttanut. Tänään vedin ekaa kertaa lento/tukisukat jalkaan. Täytyy toivoa että jeesaa. On nimittäin harvinaisen kamalaa herätä yöllä moneen kertaan siihen kun kramppaa.. uh. Eilen myös kävely teki tiukkaa. Tuntui että jotkut luut tuolla alakerrassa oli ihan väärässä paikassa.. Joka askeleella teki mieli vähän irvistää. Onneksi tänään fiilis on jo ihan suht normaali. Se siitä omasta navasta..



Toivottavasti COLTSFOOT ei toista samanlaista kohtausta tule. Kuulostaa kyllä hurjalle. Oletkos kenellekään (neuvola tms) jutellut aiheesta vielä?



Sairaalassa olosta oli ollut puhetta. Itsekin ajattelin että toivomuksena olisi perhehuone, sinnehän voisi sitten Oonakin tulla ainakin osaksi aikaa. Muuten kyllä ihan mielelläni annan neidin hoitoon mummolaan (mun vanhemmat ovat varmaankin jo silloin molemmat eläkkeellä), vaikka pariksikin yöksi. Viihtyy niin hyvin mummon & papan kanssa. :) Saa nähdä sitten mikä on tilanne.. Hoitoon Oona varmasti menee jos mennään taas sektioon O:n kanssa. Voi olla pelottavaakin nähdä äiti niin "surkeana"..



HAN oli kans käynyt ultrassa - hyviä kuulumisia sielläkin! Ihan samaa minäkin mietin - vauvaa odotetaan, vaikka ultraaja veikkasi tyttöä, uskon sen vasta sitten kun näen livenä - eli siihen asti O pysyy O:na ja mietitään nyt ne tytön nimetkin varmuuden vuoksi (pojan ovat jo mietittynä).



MIAMIK kyseli mielitekoja.. Hmm. Ei hirveästi ole ollut, tosin kesällä meni ihan hirveästi kirsikka/miniluumutomaatteja, 1-2 pakettia päivässä. :) Silloin ei kauheesti ruoka maistunut.. Nyt on ollut "suosiossa" sinappikurkkusalaatti ;) ja tietysti suklaa..



IIDA-LINNEAn tyttönen on lääkekuurilla - toivottavasti helpottaisi pian. Kannattaa tosiaan varmaan sieltä yksityisen kautta hakeutua sitten putkitukseen jos sellainen tulee eteen. Aika monella tutun lapsella on putket ollut ja ei se musta niin pelottavalle kuulostanut.. :)



KANDI sullahan on ihana maha! :))) Mulla alkaa olla jo about samoissa mitoissa. Tällä viikolla taas yksi jumppa-asiakas kysyi että joko kohta on laskettu aika. ;) hih. Sanoin että ei ole vielä edes puoliväli.. Kovasti kehuivat että on NIIN IHANAN NÄKÖINEN maha, kanna sitä ylpeydellä.. Kurjalle kuulosti tuo sun hermopinne - onko helpottanut? En kyllä keksi oikein muita konsteja kuin mainitsit, ehkä mä itse kokeilisin sitä mun lempparia - lämmintä kaurapussia..



Q:n Aatukin on jo 5 vkoa.. Niin se aika vaan rientää. Upeat mitat! Ihana kun kerroit miten quu on suhtautunut Aatuun - mahtava isoveli siellä! :)))



PIKKUMEMMILLE tervetulotoivotukset porukkaan! Mistäs päin suomea olette?



Nyt on taas alettavat hommiin.. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja toivotaan että aurinkokin kävisi välillä kurkkimassa eikä olisi koko ajan märkää. Voikaa hyvin!



Mammis taas töissä + O rv 19+4 (Oona isin kanssa kotona)

Onnittelut kamomillalle ja pesukarhulle!!!



Quukin oli käynyt kuulumia kertomassa, mä en viitsi sen ihmeemmin meidän elämästä kertoa,menee vaan pelottelun puolelle;) Lyhyesti sen verran että poika ei ole edelleenkään sen parempi nukkuja/tyytyväisempi kuin siskonsakaan pienenä, huutaa ihan tauotta mm. autossa ja vaunuissa, kantoliinassa sentään nukkuu aamupäivisin sen aikaa että pääsen tytön kanssa ulos, yöt menee parhaiten niin että pidän pojan kokoajan vieressä, sellaista ähinää ja jatkuvaa heräilyä on yöt silti, omasta sängystään herää suoraan parkuun vähän väliä. Liia puolestaan on alkanut heräilemaan vielä enemmän öisin kuin yleensä, herää myös melkein aina vauvan ääniin. Mies reppana nukahtelee sitten välillä tytön huoneen lattialle kun saa pitkän työpäivän jälkeen rampata siellä pitkin yötä, miehen ollessa myöhään töissä mä yritän parhaani mukaan nukutella molempia..lohdutellaan aina toisiamme että tämä pahin vaihe menee kyllä nopsaan ohi ja vannotaan ettei tehdä enempää lapsia kun meidän geeneillä ei näköjään niitä helppoja tapauksia tule;) Omaa aikaa ei ole yhtään mutta ehtiihän sitä sitten joskus, mun äiti oli kyllä ihana kun tuli yhtenä iltana yllättäen päästämään mut suihkuun ja toi vielä uutta shampoota ja hoitsikkaa, kyllä oli mahtava vartti kun sain yksin suihkutella, yleensä käyn vaan tytön kanssa nopsaan ja poika karjuu koko ajan sitterissä siinä vieressä:D



Quu taistelee tuttien kanssa, meillä ei tyttö koskaan kelpuuttanut tuttia vaikka sitkeästi yritettiin, ei kyllä syönyt peukkuakaan, poika on siinäkin kuin siskonsa, oikein yökkää tutin suusta pois:D



Viiperolla jo maito virtaa, mä jouduin Liiaa odottaessa myös käyttämään liivinsuojia mutta tällä kertaa ei tullut pisaraakaan etukäteen..paitsi tietty silloin kun vielä imetin tyttöä raskausaikana. muutenkin tissit toimii nyt ihan erilailla, viimeksi oli yli kymmenen rintatulehdusta, nyt ei yhtään, nyt rinnat myös jysähtää omituisesti hetkessä ihan täyteen maitoa niin että ihan sattuu kun viimeksi täyttyivät pikkuhiljaa.Maitoa kyllä suihkuaa kaaressa samaan malliin kuin viimeksikin:)



Tulipa sittenkin pitkä sepostus..



Tosi väsynyt mutta lapsistaan hirmu onnellinen Queen

Hepsis!



Nyt on sitten laskettu aika ylitetty, mutta ei tullut hirveää kriisiä asiasta. Vähän kyllä jännitti eilen illalla normaalia enemmän, kun oli tullut koko päivän ihan tiukkojakin supistuksia ja vielä ennen nukkumaanmenoa supisteli 10min välein. Tyttönen vaan haluaa viihtyä vielä hetken masussa ;)



Kävin eilen siellä äitipolilla ja pääsin sieltä lähtemään hyvillä mielin, kun vauvalla oli kaikki kunnossa, minulla paikat kypsyneet suht hyvin (1cm kanavaa ja kohdunsuu väljästi sormelle auki) ja sain uuden ajan ensi viikon torstaille, jolloin kaikella todennäköisyydellä synnytyksen käynnistymistä aletaan vauhdittaa kalvojen puhkaisulla. Pieni toivo vielä elää, että synnytys käynnistyisi ennen tuota torstaita itsekseen, mutta onpahan se torstai siellä toivona. Jospa meillä olisi vauva ensi viikon loppuun mennessä maailmassa bd



Nyt ajattelin nautiskella viikonlopusta näiden miehieni kanssa ja puuhastella vielä jotain pientä kotiin, esikoiseen ja vauvaan liittyen. Ja levätä ja syödä ajattelin myös kunnolla ja kerätä voimia tulevaa varten. Pojalla alkaa vauvauinnin jatkoryhmä huomenna ja odotan pääseväni näkemään vesipedon taas elementissään. Ja askeleitakin meillä on taas kovasti harjoiteltu :))



Queenille ja miehelle jaksamista valvomisten kanssa. Voi kun saisitte jostain apua lastenhoitoon ja pääsisitte hetkeksi hengähtämään. Jaksat kuitenkin noin positiivinen olla kaikesta uupumuksesta huolimatta.



Q:lle kiitokset myös kuulumisista :) Minä haluaisin myös opettaa tämän toisen vauvan tutille, esikoinen ei suostunut tuttia syömään ollenkaan. Täysimetys siis tavoitteena, mutta olisi kätevää ja meidän huushollissa varmaan tarpeellistakin saada vauva rauhoittumaan muutenkin kuin rinnalle.



Jospa uni taas alkaisi voittaa nyt kun on vähän yösyöntiäkin harrastanut. Eli takaisin miehen ja mahan viereen ;)



Hyvät viikonloput kaikille!



Mörötin rv40+1

Mörötin on kirjoitellut melko erikoiseen aikaan :) Luulin jo, että tiedossa on synnärille lähdön ilmoitus, mutta ilmeisesti vaan raskaushormonit valvottaa..?

Kiva kun sait lupailuja käynnistyksestä, jos ei itsestään lähde tapahtumaan. Mutta onhan sulla jo sen verran kypsä tilanne, että varmasti luontokin avittaa jo.



Queenille tulee kyllä komea kolmen vuoden valvomisputki... Mä just tässä nautiskelen nukutusta yöstä, kun Noel kuitenkin nukkuu ehkä viisi yötä viikossa ihan putkeen omassa sängyssään. Tulee tosi tarpeeseen tässä välissä, niin jaksaa taas sitä valvomisrumbaa. Noelkin alkoi vasta

1v4kk iässä nukkua edes suunnilleen koko yön, joten aika tuoretta herkkua tämä vielä on. Kesällä otettiin taas takapakkia poskihampaiden myötä, mutta nyt tuntuu, että sujuu hyvin.



Mun täytyykin lähteä leikkimään Noelin kanssa, se kun harjoittelee stunttisyöksyjä portaista alas, huomion puutteessa.



Piti noista suonenvedoista sanoa, että löysivät tiensä tännekin. Toistaiseksi menevät aika vähäisellä venyttelyllä ohi, mutta muistelen, että Noelia odottaessa joskus meni yöllä kauankin, ennen kuin kramppi loppui. Sitä odotellessa...



Hauskaa aurinkoista lauantaita kaikille!



Kandi 22+jotain

Istun töissä ja nyt on supistanut harkkoja lähes tulkoon jatkuvasti siitä asti, kun istuin aamukahvin jälkeen työtuoliin. Herttaista... Vielä pitäisi kolme viikkoa istua, en oikein ymmärrä, mistä kohtu nyt noin on ärtynyt. Tosin osa voi olla ihan vaan selkälihasten kipua, joka vaan laukaisee sit välillä supparin.



Meillä tytölle tuli elämänsä toinen korvatulehdus, ei reppana saanut nukuttua la-su yönä, kun "kokkee hampaan". Eli vissiin kipu säteili suuhun ja typy tulkitsi, että hammas on kipeä. Istui pieni tunnin ajan alakerrassa vuorotellen isin, äitin ja kummitätin sylissä, ja itki aina välillä sydäntäsärkevästi "äiti tänne", kun missään ei ollut hyvä. Lopulta vissiin väsymys ja kipulääkkeet tainnuttivat isin kainaloon. Eilen käytiin sit lääkärissä ja korva oli "Puolan lippu", eli ihan punavalkoinen. Antibiooteilla nyt sit mennään vajaan viikon ajan. Hälytettiin mun täti vielä täksi päiväksi hoitamaan, kun odotellaan, josko olis eka täysin lämmötön päivä tänään (ei eilenkään ollut kuin 37,2 kainalosta, mutta vähän nuhlea neiti oli, kun ei halunnut esim. aamulla ulos mun ehdotuksista huolimatta).



Olin eilen aamulla ihan poikki, kun edellisenä yönä piti typyä hoivailla ja lauantaina meillä kävi iso joukko vieraita. Musta tuntui la-iltana, etten ollut tuntenut koko päivänä yhtään liikettä mahassa, kun oli niin kova hälinä koko ajan ollut. Parhaimmillaan pyöri viisi lasta meidän olkkarissa ja levitteli tavaroita. :) Mäkään en ole mikään siivoushirmu, mutta tykkään silti, että lelut löytävät paikalleen leikkien jälkeen, mutta viittä on jo vähän hankala kontrolloida. :D No ei se nyt oikeasti kovin vakavaa ollut, on vaan hassua huomata, että minustakin löytyy tällaista kontrollifriikkiä edes joskus.



Mun kaveri palautti myös lauantaina loput meiltä lainassa olleet typyn vaatteet ja voi hyvä ihme, millainen määrä vaatteita meidän tytöllä on ollut!! Mähän siis möin jo kolme isoa vaatepakettia ennen kuin Raju ilmoitti tulostaan ja nyt kaverilta saatiin vielä melkein kaikki meidän lempivaatteet takas. Hirveästi ei siis tarvitsisi uusia ostaa, mutta tottahan toki mä niitä ostan, jos kivoja tulee vastaan. Nuo kun ovat kuitekin olleet kahdella lapsella, niin kulumaakin on jo näkyvissä. Tähän mennessä ostelu ei ole vielä onneksi sitä luokkaa, kuin tytölle, tosin ulkovaatteita uudelle vauvalle on ostettu jo useammat vs. ei mitään tytölle aikoinaan, kun saatiin kaikki lainaan. Mutta ulkovaatteetkin olen kaikki ostanut huutonetistä käytettynä, joten en pode niistä huonoa omaatuntoa. Varastossa on siis jo Travallen toppapussi 62/68, Reimatecin toppahaalari 68 ja Reiman vk-haalari 68 + kaksi Lindexin fleecehaalaria 56 ja 68 kokoa. Eiköhän niillä pärjätä :D. (Nyt kun luen tuota listaa, tunnen itseni taas ihan hölmöksi, eihän kukaan vauva tartte noin hirveää määrää ulkovaatteita...)



Vielä omaa napaa sen verran, että eilen aamulla oli tosi kurjaa, kun tyttö heräsi kipeänä ja kiukutteli ja halusi vain isin eikä äiti saanut edes koskea. Tuntui tosi pahalle... etenkin kun edellisenä iltana valvoessa tosiaan huusi koko ajan "äiti tänne, äiti tänne", mutta minä en kelvannut syliksi, vaan isin sylissä oli paras. Onneksi päivän aikana tilanne muuttui kokonaan ja tyttö istui illalla vain minun sylissä ja kantoi kirjoja luettavaksi, nojasi oikein rakastavasti äitiin ja isi kelpasi vain iltapusun antajaksi. On se hyvä, että tyttö välillä antaa äitillekin näitä hellyyspäiviä, muuten raskaushormonit heittelisivät mielen aika matalaksi... :)



Möröttimelle kovasti synnytyksen alkua täältä ja muille mukavaa raskausaikaa noin muuten! Nyt nimittäin on pakko ryhtyä töihin, kun supistuksetkin vähän hellittävät...



-Osse, korvakipuinen typy 1v10kk ja Raju rv 31+5

Täällä sitä vielä ollaan ihan yhtenä pakettina. Eilen olin päivän äitipolilla, kun vauva oli ihan liian rauhallinen. Ultrassa ja käyrillä kuitenkin kaikki kunnossa ja illasta vauva lopulta alkoi liikkua ja sain lähteä rauhallisin mielin kotiin. Viime yö onkin nukuttu nyt poikkeuksellisen hyvin, että nyt olisi voimia synnyttää kun tajuaisi käynnistyä. Päivystävä lääkäri sai kyllä tylyllä kohtelullaan minut taas tuntemaan itseni niin onnettomaksi torveloksi ja oikein synnyttäjien maanmatoseksi, että yhtään "turhaa" käyntiä en enää polille toivo. Onneksi kätilöt osasivat suhtautua huoleeni asiallisesti ja ymmärtäväisesti. Kun ei enää tarvitsisi kohdata yhden yhtä lääkäriä tämän odotuksen aikana!



Osse nyt vähän rauhoittaa menoaan, ettei tarvitse ennenaikaisesti sairaslomalle jäädä! Paranemisia typylle, nuo korvatulehdukset ovat kyllä kurjia.



Nyt lyö pää tyhjää muiden kuulumisista, mutta kommentoin sitten vaikka toisella kertaa.



Liikelaskentaa taas tekemään...



Mörötin rv40+3

ISOT onnittelut Kamomillalle ja perheelle pikkuisesta!!



Möröttimelle suppareita, kun nyt ois voimia synnytellä hyvin nukutun yön jälkeen!



Osse, tulkaas käymään meillä sitten kun kerkeette! Vaikka sulla taitaa olla vähän kiirettä töissä... Mutta viim. sitte kun jäät kotimammaks :)



Queenille tsemppiä ei-niin-helpon vauvan kanssa! Kuulostaa kyllä hurjan rankalta teidän arki... Jaksamista!



Omista kuulumisista sen verran, että täällä on kaikki mallillaan. Mulla on maailman ihanimmat lapset, joista jaksan joka päivä olla niiiiiin iloinen. Eemeli on aivan ihana isoveli (vaikkakin uhma pahenee ja pahenee päivä päivältä) ja tosi hellä vauvalle. Ei oo kertaakaan tahallaan yrittäny satuttaa vauvaa. Ja naamalle leviää aina iso hymy, kun vauva herää unilta. Mua ihan itkettää, että voikin noin pieni mies olla niin ihanan hellä isoveli. Pelkäsin ennalta hirveesti, että miten Eemeli suhtautuu vauvaan, kun sillä sitä temperamenttia riittää. Mut onneks pelko oli aiheetonta.

Ja vauvahan on tähän mennessä ainakin ollut helppo tapaus. Nukkuu yöt heräten kerran tai kaks syömään. Aamulla vauva nousee joskus 9 aikaan ja on sit hereillä koko aamun ja sit joskus 12 aikaan menee nukkuun ja herää kolmen aikaan syömään, jonka jälkeen jatkaa unia ja herää 18 aikaan.Ja sit on taas hereillä johonki 20 asti ja sit meneekin yöunille.



Että semmosta täällä. nyt pitää mennä vähä siivoomaan, kun on aikaa. Vilkutuksia kaikille!



-Larsku, Eemeli 1v ja kohta 11kk sekä Vaaveli 5vkoa

Alotetaan nyt heti alkuun sillä lupaamallani kertomuksella, jos Kirppu vaan antaa mun kirjottaa (on nukkumassa ja isi ja Jonsku on anoppilassa).



Eli 27.8. klo 04:15 tunsin ekan kipeen supistuksen ja tiesin, että tästä se lähtee. Jonsku tuli samoihin aikoihin meidän viereen omasta huoneesta ja mieskin huomasi mun puhinat, mutta käskin sitä vielä nukkumaan. Menin olkkariin kellottamaan supistuksia ja niitä tulikin 3 minuutin välein. Olivat kipeitä, mutta ei vielä tarpeeksi kipeitä. Mua alkoi jännittämään ihan hirveesti ja mietinkin, että tuleekohan tässä kiire, kun niitä tulee jo niin tiuhaan ja kestokin oli yli 30 sekuntia.



Joskus viiden aikaan menin suihkuttelemaan, jotta tiedän onko synnytys oikeesti käynnissä. Olin varmaan puolituntia suihkussa ja sen jälkeen supistukset edelleen jatkuivat. Söin yhden jogurtin ja menin pötköttelemään sohvalle ja odottamaan aamuohjelmia. Sohvalla supistusten teho laski ja niitä tuli enään 10 minuutin välein, mutta heti, kun nousin ylös, tuli kunnon kipeä supistus. Marssin siis välillä ympäri kämppää ja välillä lepäsin sohvalla. Väsytti ihan hirveesti ja teki mieli vaan mennä sänkyyn nukkumaan, mutta pelkäsin, että supistukset loppuvat siihen.



Noin 7:15 päätin lähteä ulos kävelemään, jotta saan supistuksiin lisää potkua. Heti ulos päästyäni alkoikin tosi kipeet supistukset ja niitä tuli alle 5 minuutin välein. Synnytys siis katsotaan alkaneeksi klo 07:30. Tosin mun papereissa lukee, että alkoi tuntia aiemmin vaikka kätilön kanssa sovitiin yhdessä, että säännölliset supistukset alkoi 07:30. No, eipä sillä niin väliä ole... Kävelin pururadalla aikani kärvistellen ja kahdeksan aikoihin tulin takaisin kotiin. Sattui jo tosi paljon ja oli pakko herättää mies. Siinä alkoikin tulemaan aika kiire, koska supistukset koko ajan vaan voimistuivat ja miehen piti vielä syödä aamupala ja Jonskulle piti hankkia hoitaja. Soitin Naikkarille ja kerroin, että ollaan kohta tulossa sinne.



Saatiin Jonsku mun äidille hoitoon ja mies sai syötyä ja saatiin kaikki tavarat pakattua ja yhdeksän aikoihin lähdettiin synnäriä kohti. Automatka oli yhtä tuskaa ja mies oli ihan stressissä, että ehditäänkö me ajoissa. Supistuksia tuli neljän minuutin välein. Olin tosi yllättynyt, että synnytys lähti niin nopeesti käyntiin ja supistukset yltyivät lyhyessä ajassa tosi kipeiksi. Edellisellä kerralla se alku oli paljon hitaampi ja nytkin aamulla ajattelin, että varmaan puolenpäivän aikaan lähdetään laitokselle.

Päästiin sitten naikkarille kymmenen aikaan ja siellä ei tietenkään ollut yhtään parkkipaikkoja. Mä menin yksin sissän ja mies jäi etsimään paikkaa. En kuitenkaa halunnut mennä yksin vielä sunnytyssalien puolelle, joten odottelin miestä aulassa. Hävetti oikein puhkua siellä kaikkien katseltavana, mutta minkäs teet. Miehen tultua uskaltauduttiin sisälle ja päästiinkin samantien synnytyssaliin, kun kätilö näki, miten kipee jo olin. Siinä vaiheessa mä ajattelin, että vähänkö noloa mennä synnytyssaliin, jos ei tää synnytys ookkaan käynnissä ja meidät lähetetään kotiin. Juu, varmaan mua niissä kivuissa olis kotiin lähetetty :D.



Oltiin miehen kanssa ihan pyörällä päästämme, kun tultiin saliin ja kätilö lähti hakemaan mulle vaatteita. Mä en tiennyt, mitä olis pitänyt tehdä ja se koko paikka oli ihan outo, kun ei oltu kumpikaan koskaan siellä käyty paitsi minä syntymässä ja kerran äitiyspolilla.



Kätilö teki sitten sisätutkimuksen ja olin 4,5 senttiä auki. Olipa helpotus, että en ihan turhaan ollut kärvistellyt. Siitä mut laitettiin sitten käyrään kiinni ja menin keinutuoliin ilokaasun turvin. Siinä kärvistelin noin tunni ja sitten lääkäri kävi ultraamassa vauvan tarjonnan, joka oli täydellinen perätila. Makasin siinä sängyllä ja tuntui, että enään en pysty nousemaan ylös. Supistuksia tuli tosi tiheesti ja teki älyttömän kipeetä. Mies oli jo monta kertaa kehottanut mua pyytämään epiduraalia, mutta mä halusin vielä sinnitellä. Jossain vaiheessa Kätilö kysyi jaksanko nousta ylös ja sanoi, sitten, että nyt olisi sopiva aika laittaa se epiduraali. Olin ihan samaa mieltä, koska halusin vähän levätä ennen ponnistusvaihetta. Jännitin sitä jo ihan hirveesti.



Kätilö teki taas sisätutkimuksen ja olinkin jo 7,5 senttiä auki. Epiduraali laitettiin klo 12:00 ja se auttoi hyvin kipuun. Ei tosin ihan yhtä hyvin, kun edellisessä synnytyksessä, jossa kaikki kivut lähtivät. Nyt tunsin supistukset edelleen. Puolentoistatunnin jälkeen epiduraalin vaikutus alkoi poistumaan ja kauheet kivut palasivat. Sitten alkoikin pikkuhiljaa tulemaan ponnistamisen tarve. Hälytin kätilön paikalle, joka ei osannut päättää, onko vielä reunaa jäljellä vai ei. Sitten tuli lääkärikin kokeilemaan ja ei hänkään ollut ihan varma, mutta ylilääkärin ohjeistuksella sain alkaa ponnistamaan. Tässä vaiheessa olin ihan kauhuissani. Jännitti ja pelotti ihan hirveesti ja, kun mitään kivun lievitystäkään ei ollut, joten tiesin, että ponnistusvaihe tulee olemaan kipeä.



Ponnistuksen alkaessa klo 14:10 saliin lappasi siin mun kätilön lisäksi pari muuta kätilöä ja kolme lääkäriä. Yksi lääkäreistä oli joku päällikkö, joka määräsi tahdin ja yksi oli avustamassa siinä ponnistuksessa vauvan päätä ulos. Yksi tuli vaan katsomaan, kun ei ollut montaa perätilasynnytystä nähnyt. Tää pomolääkäri määräsi mulle lisää supistusta vauhdittavaa lääkettä, kun tuntui, että, kun aloitin ponnistamisen supistusten väli piteni hiukan. Taisi olla toisella ponnistuksella vasta, kun kalvopussi repesi ja lapsivedet pärskähti nätisti mun kätilön taskuun :D. Lääkäri ihmettelikin kalvopussin sitkeyttä, kun ei puhjennut vaikka hän sisätutkimuksessa ronklasi oikein kovakouraisesti. Seuraavalla ponnistuksella taisikin syntyä Kirpun jalat ja alaselkä sellasessa hassussa kanamuna-asennossa. Seuraavalla ponnistuksella tuli muu vartalo ja sitten pää lääkärin avustamana. Napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympärillä, mutta oli lääkärin mukaan löysällä, joten ei aiheuttanut hapenpuutetta vauvalle. Napanuora oli kuulema pitkä ja siksi löysällä ja ei perätilan takia kiristynytkään. Olisi voinut lääkärin mukaan kiristyä, jos Kirppu olis syntynyt raivotarjonnassa. Oliskohan siinä saattanut olla syy Kirpun perätilaan?

Ponnistin sellaselta poikkipöydätä ja se olikin yllättävän hyvä ponnistusasento. Ponnistuksen kesto oli 9 minuuttia ja se meni lääkäreiden mielestä tosi hvyin. Huomas kyllä ponnistaneensa, kun mulla oli monta päivää synnytyksen jälkeen naamassa ja rinnassa hirveet verenpurkaumat.



Kirppu sai 9 pistettä. Yksi piste meni väristä niin kuin Joonallakin. Kirpun pylly oli perätilan vuoksi mustelmilla ja molemmissa kyljissä isot mustelmat lääkärin käsistä. Sain heti siitä Kirpun paitani alle ihasteltavaksi. Oli aika erinäköinen, kuin Jonsku. Takana pitkää tummaa tukkaa, kun Jonsku on aina ollut ihan vaaleatukkainen.Kirpulla on miehen nenä, kun taas Jonskulla mun nenä. Siinä sitten imeteltiin ja me syötiin ja meidät vietiin ihanalle lapsivuodeosastolle, jossa oli tosi kivaa henkilökuntaa. Mut vietiin pyörätuolissa, koska suihkussa synnytyssalissa alkoi huimaamaan ja kätilön mielestä olin ihan kalpee. Päästiin osatolle 61, joka on perheosasto, mutta mä olin kahdenhengen huoneessa, kun miehen piti mennä kotiin Jonsku luokse.



Oli kyllä kaikenkaikkiaan tosi hyvä kokemus ja kaikki meni yllättävän hyvin. Voin tosiaan suositella perätilan alatiesynnytystä jos vaan lantiomitat on hyvät, vauva ei ole iso, raskaus on mennyt hyvin, ja ennen kaikkea on kokenut yhden hyvin onnistuneen alatiesynnytyksen ja toivoo itse alatiesynnytystä.



pesukarhu, Josnku 2v4kk ja Kirppu melkein 2 viikkoa :)