Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan saaminen, sen laatu ja määrä tuntuu olevan tulenarka aihe nykyäideille. Vedetään herneet nenään, jos ei saa anopilta just sitä lahjaa, minkä lapsen äiti tahtoo.
Hyvä tietää, että meno on mennyt tällaiseksi. Taidanpa jättää tulevaisuudessa lahjat antamatta.
Kaikki on siten tyytyväisiä.
Niin. Katsos kun ne nykyihmiset olemme sillä tavalla hassuja, että välitämme tulevista sukupolvista. Tiedostamme, että maailma hukkuu turhaan tavaraan. Sitä on kaikkien kaapit pullollaan.
Lisäksi tiedostamme, että ihmiset ovat ihan tutkitusti onnellisimpia kodissa, missä tavaran määrä on jonkinlaisessa hallinnassa.
Tämän takia emme ole iloisia, jos joku tahtoo sabotoida perheemme hyvinvointia tuomalla tarpeetonta ja epämieluisaa.
Nykyajan ongelma ei oikeasti ole juuri kenelläkään tarve ja niukkuus, vaan ihan päinvastainen.
Paras lahja melkein jokaiselle olisi se, että lähimmäinen tarjoutuu hävittämään puolet tavaroistasi.
Miksi nuoret naiset lapsineen pyörivät päivät ostoskeskuksissa vaate/ kosmetiikka-osastoilla? Joka päivä joku välttämätön tarve ja se ei suinkaan ole ruokamarket.
Mitäs sinä siellä pyörit???
Olen töissä.
Ja joka päivä on ne samat nuoret naiset ja lapset siellä? Niinkö? Kuinka paljon heitä on 😂 taitaa sinullakin olla aika tylsä työ...
Ja eilen sama häirikkö selitti ettei äidit nykyään edes ole nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Jos äiti käy kolmana päivänä viikossa kavereita tapaamassa jossain kauppakeskuksen kahviloissa kavereineen, lattet, pullat, pitsapalat, patongit, lapsille limsat, pullat ja jätskit viihdykkeeksi viikossa käytetyllä rahalla ostaisi ne puuttuvat housut.
Mutta ei, sen 5000 euroa? ? Eläkettä saavan anopin pitäisi ne älytä tuoda, oikeaa merkkiä, oikeaa väriä, koko hoikka tai normaali. Kun anopin eläke on suurempi kuin äidin palkka.
Mitäs niitä muita oli, turvaistuin jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan saaminen, sen laatu ja määrä tuntuu olevan tulenarka aihe nykyäideille. Vedetään herneet nenään, jos ei saa anopilta just sitä lahjaa, minkä lapsen äiti tahtoo.
Hyvä tietää, että meno on mennyt tällaiseksi. Taidanpa jättää tulevaisuudessa lahjat antamatta.
Kaikki on siten tyytyväisiä.
Niin. Katsos kun ne nykyihmiset olemme sillä tavalla hassuja, että välitämme tulevista sukupolvista. Tiedostamme, että maailma hukkuu turhaan tavaraan. Sitä on kaikkien kaapit pullollaan.
Lisäksi tiedostamme, että ihmiset ovat ihan tutkitusti onnellisimpia kodissa, missä tavaran määrä on jonkinlaisessa hallinnassa.
Tämän takia emme ole iloisia, jos joku tahtoo sabotoida perheemme hyvinvointia tuomalla tarpeetonta ja epämieluisaa.
Nykyajan ongelma ei oikeasti ole juuri kenelläkään tarve ja niukkuus, vaan ihan päinvastainen.
Paras lahja melkein jokaiselle olisi se, että lähimmäinen tarjoutuu hävittämään puolet tavaroistasi.
Mun mielestä olisi huippukivaa, jos lasten vanhemmat lopettais kokonaan sen lahjojen pitämistä itsestäänselvyytenä. Isovanhemmat ei anna lahjoja, ja lapsiperheet eivät ole siitä sitten naama norsunv. #ur@lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan saaminen, sen laatu ja määrä tuntuu olevan tulenarka aihe nykyäideille. Vedetään herneet nenään, jos ei saa anopilta just sitä lahjaa, minkä lapsen äiti tahtoo.
Hyvä tietää, että meno on mennyt tällaiseksi. Taidanpa jättää tulevaisuudessa lahjat antamatta.
Kaikki on siten tyytyväisiä.
Niin. Katsos kun ne nykyihmiset olemme sillä tavalla hassuja, että välitämme tulevista sukupolvista. Tiedostamme, että maailma hukkuu turhaan tavaraan. Sitä on kaikkien kaapit pullollaan.
Lisäksi tiedostamme, että ihmiset ovat ihan tutkitusti onnellisimpia kodissa, missä tavaran määrä on jonkinlaisessa hallinnassa.
Tämän takia emme ole iloisia, jos joku tahtoo sabotoida perheemme hyvinvointia tuomalla tarpeetonta ja epämieluisaa.
Nykyajan ongelma ei oikeasti ole juuri kenelläkään tarve ja niukkuus, vaan ihan päinvastainen.
Paras lahja melkein jokaiselle olisi se, että lähimmäinen tarjoutuu hävittämään puolet tavaroistasi.
Mun mielestä olisi huippukivaa, jos lasten vanhemmat lopettais kokonaan sen lahjojen pitämistä itsestäänselvyytenä. Isovanhemmat ei anna lahjoja, ja lapsiperheet eivät ole siitä sitten naama norsunv. #ur@lla.
Täällä on jankutettu koko ketjun ajan että olisi parempi ettei tuo mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?
Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?Miksi sinä et vie niitä vaatteita suoraan mainitsemiisi paikkoihin? Miksi haluat kiusata lapsiperheen yleensä kiireistä arkea elävää perhettä ylimääräisellä vaivalla?
No nää on niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä kahta asiaa samalla kertaa.
Saati useampaa.
Kun saa lahjaksi liian pienen vaatteen, se on heti lähdettävä viemään 50 kilometrin päähän kierrätyskeskukseen.
Itse kyllä pystyn omankin tekemäni hutiostoksen pistämään roskiin tai auton peräkonttiin odottamaan eteenpäin viemistä, menee se sitten uffille tai kaverille tai mihin vaan.
Mutta jos ei pysty kävelemään ja jauhamaan purkkaa samanaikaisesti, niin sille hän ei mitään voi.No olisiko tässä asenteessa syy siihen, miksi sitä turhaa, vääränlaista tavaraa ostellaan surutta: "hutiostos roskiin"? Shoppaillaan vaan mitä sattuu, ja sitten heitellään niitä roskiin? Pidetään vielä sitä, että haluaa kierrättää, jotenkin kädettömänä?
Ai että kukaan ihminen - sinä mukaanluettuna - ei olisi koskaan tehnyt hutiostosta?
Keksit nyt tästä vastauksesta oletuksen, että kirjoittaja ostelee vähän väliä summittaisesti mitä vaan ja heittelee noin vain sitten roskiin.
Tämähän oli vastaus ihmiselle, joka valittaa, ettei jaksa lähteä viemään jotain saamaansa tarpeetonta vaatetta sinne kierrätykseen.
Joten mikä sitten avuksi? Eikö silloin voi heittää sitä kampetta roskiin, jos sille ei kerrassaan mitään käyttöä ole eikä jaksa viedä sitä sinne järkevämpään paikkaan, eli kierrätykseen?
Minä olen heittänyt roskiin ostamani alushousut, jotka olivat oikeata kokoa, mutta hankasivat inhottavasti pitsikuvion kohdalta. Olen myös heittänyt roskiin sukat, jotka hiostivat kamalasti. Ja jotain muutakin vastaavaa.
Olen heittänyt roskiin myös pyyhkeet, jotka ei kuivanneet. Jonkun toisen riesaksiko ne olisi pitänyt viedä?
Minä en osta SURUTTA mitä vaan, etkä sinäkään, ja silti olet aivan takuulla joskus huomannut, että ei ollutkaan ihan hyvä ostos.
Juuri heitin bioroskiin purkillisen säilykekurkkuja, jotka maistui hiton pahalle, kukaan perheestä ei syönyt. Ei niitä etukäteen pystynyt maistamaan, luultiin hyviksikin.
Kierrätys nimenomaan on hyvä asia, mutta kun tämä ihminen valitti, ettei jaksa sitä tehdä, niin mihin sitten pitäisi ne paskat ostokset laittaa? Minä ehdotin suoraan, että roskiin.
Ehdota nyt sinä hänelle sitten jotain muuta.Hutiostoksia tulee. Ja sitten ne kierrätetään. Se ei tarkoita, että haluan alkaa kierrättämään myös jonkun muun hutiostoksia.
Et halua niin, mutta jotenkin sun niistäkin on eroon päästävä. Ei ne itsestään ilmaankaan haihdu.
Hei, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä takaisin anopille postissa!
Ai niin mutta kun ei jaksa....
Hankalaa on.
Kyllä rikkinäisen ja likaisen ryysyn voi laittaa roskikseen, eikö niin?
Vai onko se jotenkin epäeettistä?
Eikö se ihminen, joka on laittanut kirppikselle myyntiin rikkinäisiä ja likaisia vaatteita, ole kuitenkin se varsinainen toope? Ja joku toinen toope ostaa.
Tähän ei löydy mitään kunnollista ratkaisua, joten levitellään sitten vain käsiä. Tuolla yhdelläkin oli kuulemma joku varasto täynnä mummoilta saatuja lahjoja, jopa arvaamattomia paketteja monien vuosien varrelta.
Voisiko ne mummot pyytää kylään ja näyttää heille se varasto ja kysyä, että olisiko heillä joku vastaus tähän ongelmaan?Meidän krääsämummo voivottelee jatkuvasti, miten valtavasti meidän lapsilla on tavaraa. Tuotuaan samalla oven avauksella taas lisää sitä krääsää ja uusia värityskirjoja edellisten 50:n lisäksi.
Sama. Samaisella mummolla oli myös kiva leikki lapsille kun lapset oli pieniä, kaadetaan lelulaatikko ja levitetään kaikki lelut pitkin taloa. Sitten saikin taas ottaa muille kylän juoruämmille kuvatodisteita mun sotkuisuudesta. Mun sääntö että lelut pysyvät olkkarissa oli kuulemma lasten luovuutta rajoittava. Sekin oli väärin, kun kaaoksen taltuttamiseksi lapset saivat kerätä (mun avustuksella) lelut takaisin nukkumaan laatikoihinsa, kuulemma siivoaminen kuuluu vain minulle. Ei ne lapsetkaan tykänneet kun joka askeleella oli jotain jalan alla. Ihan mielellään osallistuivat puuhasteluun kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.
Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Jos vaihtoehdot ovat jatkuva virta pskaa ja roskaa tai ei mitään, niin valitsen ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?
Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?Miksi sinä et vie niitä vaatteita suoraan mainitsemiisi paikkoihin? Miksi haluat kiusata lapsiperheen yleensä kiireistä arkea elävää perhettä ylimääräisellä vaivalla?
No nää on niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä kahta asiaa samalla kertaa.
Saati useampaa.
Kun saa lahjaksi liian pienen vaatteen, se on heti lähdettävä viemään 50 kilometrin päähän kierrätyskeskukseen.
Itse kyllä pystyn omankin tekemäni hutiostoksen pistämään roskiin tai auton peräkonttiin odottamaan eteenpäin viemistä, menee se sitten uffille tai kaverille tai mihin vaan.
Mutta jos ei pysty kävelemään ja jauhamaan purkkaa samanaikaisesti, niin sille hän ei mitään voi.No olisiko tässä asenteessa syy siihen, miksi sitä turhaa, vääränlaista tavaraa ostellaan surutta: "hutiostos roskiin"? Shoppaillaan vaan mitä sattuu, ja sitten heitellään niitä roskiin? Pidetään vielä sitä, että haluaa kierrättää, jotenkin kädettömänä?
Ai että kukaan ihminen - sinä mukaanluettuna - ei olisi koskaan tehnyt hutiostosta?
Keksit nyt tästä vastauksesta oletuksen, että kirjoittaja ostelee vähän väliä summittaisesti mitä vaan ja heittelee noin vain sitten roskiin.
Tämähän oli vastaus ihmiselle, joka valittaa, ettei jaksa lähteä viemään jotain saamaansa tarpeetonta vaatetta sinne kierrätykseen.
Joten mikä sitten avuksi? Eikö silloin voi heittää sitä kampetta roskiin, jos sille ei kerrassaan mitään käyttöä ole eikä jaksa viedä sitä sinne järkevämpään paikkaan, eli kierrätykseen?
Minä olen heittänyt roskiin ostamani alushousut, jotka olivat oikeata kokoa, mutta hankasivat inhottavasti pitsikuvion kohdalta. Olen myös heittänyt roskiin sukat, jotka hiostivat kamalasti. Ja jotain muutakin vastaavaa.
Olen heittänyt roskiin myös pyyhkeet, jotka ei kuivanneet. Jonkun toisen riesaksiko ne olisi pitänyt viedä?
Minä en osta SURUTTA mitä vaan, etkä sinäkään, ja silti olet aivan takuulla joskus huomannut, että ei ollutkaan ihan hyvä ostos.
Juuri heitin bioroskiin purkillisen säilykekurkkuja, jotka maistui hiton pahalle, kukaan perheestä ei syönyt. Ei niitä etukäteen pystynyt maistamaan, luultiin hyviksikin.
Kierrätys nimenomaan on hyvä asia, mutta kun tämä ihminen valitti, ettei jaksa sitä tehdä, niin mihin sitten pitäisi ne paskat ostokset laittaa? Minä ehdotin suoraan, että roskiin.
Ehdota nyt sinä hänelle sitten jotain muuta.Hutiostoksia tulee. Ja sitten ne kierrätetään. Se ei tarkoita, että haluan alkaa kierrättämään myös jonkun muun hutiostoksia.
Et halua niin, mutta jotenkin sun niistäkin on eroon päästävä. Ei ne itsestään ilmaankaan haihdu.
Hei, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä takaisin anopille postissa!
Ai niin mutta kun ei jaksa....
Hankalaa on.
Kyllä rikkinäisen ja likaisen ryysyn voi laittaa roskikseen, eikö niin?
Vai onko se jotenkin epäeettistä?
Eikö se ihminen, joka on laittanut kirppikselle myyntiin rikkinäisiä ja likaisia vaatteita, ole kuitenkin se varsinainen toope? Ja joku toinen toope ostaa.
Tähän ei löydy mitään kunnollista ratkaisua, joten levitellään sitten vain käsiä. Tuolla yhdelläkin oli kuulemma joku varasto täynnä mummoilta saatuja lahjoja, jopa arvaamattomia paketteja monien vuosien varrelta.
Voisiko ne mummot pyytää kylään ja näyttää heille se varasto ja kysyä, että olisiko heillä joku vastaus tähän ongelmaan?Meidän krääsämummo voivottelee jatkuvasti, miten valtavasti meidän lapsilla on tavaraa. Tuotuaan samalla oven avauksella taas lisää sitä krääsää ja uusia värityskirjoja edellisten 50:n lisäksi.
Sama. Samaisella mummolla oli myös kiva leikki lapsille kun lapset oli pieniä, kaadetaan lelulaatikko ja levitetään kaikki lelut pitkin taloa. Sitten saikin taas ottaa muille kylän juoruämmille kuvatodisteita mun sotkuisuudesta. Mun sääntö että lelut pysyvät olkkarissa oli kuulemma lasten luovuutta rajoittava. Sekin oli väärin, kun kaaoksen taltuttamiseksi lapset saivat kerätä (mun avustuksella) lelut takaisin nukkumaan laatikoihinsa, kuulemma siivoaminen kuuluu vain minulle. Ei ne lapsetkaan tykänneet kun joka askeleella oli jotain jalan alla. Ihan mielellään osallistuivat puuhasteluun kotona.
Meillä ihan sama.
Lelut levitetään joka puolelle.
Ja kun olohuone halutaan potää leluttomana ja siistinä, se myllätään ja sotketaan ylösalaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En minä kanna mitään vaan annan rahana. Ja paljon muuten apuna kun lapset oli pieniä. Mieheltäni jo naapurit kysyivät olemmeko eronneet kun saatoin toista viikkoa olla toisessa kaupungissa. Lapsella ja puolisollaan kummallakin työmatkoja ulkomaille.
Toisen roska on toisen aarre. Kun miniä tulee ylemmästä yhteiskuntaluokasta voi kaikki mikä ei ole jotain huippumerkkiä olla ryönää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En minä kanna mitään vaan annan rahana. Ja paljon muuten apuna kun lapset oli pieniä. Mieheltäni jo naapurit kysyivät olemmeko eronneet kun saatoin toista viikkoa olla toisessa kaupungissa. Lapsella ja puolisollaan kummallakin työmatkoja ulkomaille.
Toisen roska on toisen aarre. Kun miniä tulee ylemmästä yhteiskuntaluokasta voi kaikki mikä ei ole jotain huippumerkkiä olla ryönää.
Jos et kanna ryönää miksi samaistut ryönän kantajiin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En uskalla ajatella miniöitten/ tytärten raivoa jos mummot muistaisivat jouluna vaan joulukortilla ja vielä synttärinäkin.
Nuorilla tämä lahja/tavarakulttuuri on hyvän elintason aikana kehittynyt. Aina pitää olla lahja, tuominen, kallis ja laadukas. Ei mikään
" marketin kimppu. "
Tuossa yhdessä keskustelussa äiti luetteli mitä vähintään pitää tuoda vauvaa katsoessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En minä kanna mitään vaan annan rahana. Ja paljon muuten apuna kun lapset oli pieniä. Mieheltäni jo naapurit kysyivät olemmeko eronneet kun saatoin toista viikkoa olla toisessa kaupungissa. Lapsella ja puolisollaan kummallakin työmatkoja ulkomaille.
Toisen roska on toisen aarre. Kun miniä tulee ylemmästä yhteiskuntaluokasta voi kaikki mikä ei ole jotain huippumerkkiä olla ryönää.
Jos et kanna ryönää miksi samaistut ryönän kantajiin???
Miksi toistat ja kirjoitat ihan turhia jankuttavia kommentteja?
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti käy kolmana päivänä viikossa kavereita tapaamassa jossain kauppakeskuksen kahviloissa kavereineen, lattet, pullat, pitsapalat, patongit, lapsille limsat, pullat ja jätskit viihdykkeeksi viikossa käytetyllä rahalla ostaisi ne puuttuvat housut.
Mutta ei, sen 5000 euroa? ? Eläkettä saavan anopin pitäisi ne älytä tuoda, oikeaa merkkiä, oikeaa väriä, koko hoikka tai normaali. Kun anopin eläke on suurempi kuin äidin palkka.
Mitäs niitä muita oli, turvaistuin jne
Osallistua turvaistuimen hankkimiseen, ei ostaa sitä turvaistuinta. Kaksi eri asiaa. Jos sitä rahaa on ostaa käyttökelvotonta roskaa jatkuvasti, miksi ei voisi pistää kymppiä tai kahta tarpeelliseen turvaistuimeen?
Vierailija kirjoitti:
Lahjan saaminen, sen laatu ja määrä tuntuu olevan tulenarka aihe nykyäideille. Vedetään herneet nenään, jos ei saa anopilta just sitä lahjaa, minkä lapsen äiti tahtoo.
Hyvä tietää, että meno on mennyt tällaiseksi. Taidanpa jättää tulevaisuudessa lahjat antamatta.
Kaikki on siten tyytyväisiä.
Eikä tämä koske ainoastaan mummoja, vaan yhtälailla kummeja, sukulaisia jne.
Kännykkääni ilmestyi viime vuoden marraskuussa kummilapsen äidiltä lähettämä viesti, mitä lapsi toivoi kummilta joululahjaksi tiettyä lahjaa, kuvien kera ja missä niitä myydään. Lahjan hinta oli 200€. Ja tilaus tuli pyytämättä ja tilaamatta.
Ja tämä tuntuu monella äidillä olevan normikäytäntö, tilataan muilta toivelahjat ja vanhemmat maksattavat muilla.
Itse olen laittanut näille itsekkäille lahjatoiveille jarrua päälle ja jätän tai "unohdan" tarkoituksella ostamatta.
Monelta näyttää menevän lahjan tarkoitus ohi, vaan käytetään häikäilettömästi muita hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?
Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?Miksi sinä et vie niitä vaatteita suoraan mainitsemiisi paikkoihin? Miksi haluat kiusata lapsiperheen yleensä kiireistä arkea elävää perhettä ylimääräisellä vaivalla?
No nää on niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä kahta asiaa samalla kertaa.
Saati useampaa.
Kun saa lahjaksi liian pienen vaatteen, se on heti lähdettävä viemään 50 kilometrin päähän kierrätyskeskukseen.
Itse kyllä pystyn omankin tekemäni hutiostoksen pistämään roskiin tai auton peräkonttiin odottamaan eteenpäin viemistä, menee se sitten uffille tai kaverille tai mihin vaan.
Mutta jos ei pysty kävelemään ja jauhamaan purkkaa samanaikaisesti, niin sille hän ei mitään voi.No olisiko tässä asenteessa syy siihen, miksi sitä turhaa, vääränlaista tavaraa ostellaan surutta: "hutiostos roskiin"? Shoppaillaan vaan mitä sattuu, ja sitten heitellään niitä roskiin? Pidetään vielä sitä, että haluaa kierrättää, jotenkin kädettömänä?
Ai että kukaan ihminen - sinä mukaanluettuna - ei olisi koskaan tehnyt hutiostosta?
Keksit nyt tästä vastauksesta oletuksen, että kirjoittaja ostelee vähän väliä summittaisesti mitä vaan ja heittelee noin vain sitten roskiin.
Tämähän oli vastaus ihmiselle, joka valittaa, ettei jaksa lähteä viemään jotain saamaansa tarpeetonta vaatetta sinne kierrätykseen.
Joten mikä sitten avuksi? Eikö silloin voi heittää sitä kampetta roskiin, jos sille ei kerrassaan mitään käyttöä ole eikä jaksa viedä sitä sinne järkevämpään paikkaan, eli kierrätykseen?
Minä olen heittänyt roskiin ostamani alushousut, jotka olivat oikeata kokoa, mutta hankasivat inhottavasti pitsikuvion kohdalta. Olen myös heittänyt roskiin sukat, jotka hiostivat kamalasti. Ja jotain muutakin vastaavaa.
Olen heittänyt roskiin myös pyyhkeet, jotka ei kuivanneet. Jonkun toisen riesaksiko ne olisi pitänyt viedä?
Minä en osta SURUTTA mitä vaan, etkä sinäkään, ja silti olet aivan takuulla joskus huomannut, että ei ollutkaan ihan hyvä ostos.
Juuri heitin bioroskiin purkillisen säilykekurkkuja, jotka maistui hiton pahalle, kukaan perheestä ei syönyt. Ei niitä etukäteen pystynyt maistamaan, luultiin hyviksikin.
Kierrätys nimenomaan on hyvä asia, mutta kun tämä ihminen valitti, ettei jaksa sitä tehdä, niin mihin sitten pitäisi ne paskat ostokset laittaa? Minä ehdotin suoraan, että roskiin.
Ehdota nyt sinä hänelle sitten jotain muuta.Hutiostoksia tulee. Ja sitten ne kierrätetään. Se ei tarkoita, että haluan alkaa kierrättämään myös jonkun muun hutiostoksia.
Et halua niin, mutta jotenkin sun niistäkin on eroon päästävä. Ei ne itsestään ilmaankaan haihdu.
Hei, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä takaisin anopille postissa!
Ai niin mutta kun ei jaksa....
Hankalaa on.
Kyllä rikkinäisen ja likaisen ryysyn voi laittaa roskikseen, eikö niin?
Vai onko se jotenkin epäeettistä?
Eikö se ihminen, joka on laittanut kirppikselle myyntiin rikkinäisiä ja likaisia vaatteita, ole kuitenkin se varsinainen toope? Ja joku toinen toope ostaa.
Tähän ei löydy mitään kunnollista ratkaisua, joten levitellään sitten vain käsiä. Tuolla yhdelläkin oli kuulemma joku varasto täynnä mummoilta saatuja lahjoja, jopa arvaamattomia paketteja monien vuosien varrelta.
Voisiko ne mummot pyytää kylään ja näyttää heille se varasto ja kysyä, että olisiko heillä joku vastaus tähän ongelmaan?Meidän krääsämummo voivottelee jatkuvasti, miten valtavasti meidän lapsilla on tavaraa. Tuotuaan samalla oven avauksella taas lisää sitä krääsää ja uusia värityskirjoja edellisten 50:n lisäksi.
Sama. Samaisella mummolla oli myös kiva leikki lapsille kun lapset oli pieniä, kaadetaan lelulaatikko ja levitetään kaikki lelut pitkin taloa. Sitten saikin taas ottaa muille kylän juoruämmille kuvatodisteita mun sotkuisuudesta. Mun sääntö että lelut pysyvät olkkarissa oli kuulemma lasten luovuutta rajoittava. Sekin oli väärin, kun kaaoksen taltuttamiseksi lapset saivat kerätä (mun avustuksella) lelut takaisin nukkumaan laatikoihinsa, kuulemma siivoaminen kuuluu vain minulle. Ei ne lapsetkaan tykänneet kun joka askeleella oli jotain jalan alla. Ihan mielellään osallistuivat puuhasteluun kotona.
Meillä ihan sama.
Lelut levitetään joka puolelle.
Ja kun olohuone halutaan potää leluttomana ja siistinä, se myllätään ja sotketaan ylösalaisin.
Koti on lapsenkin koti. Jopa miehenkin koti.
Joku asuu tilavasti, on varaa ja tilaa pitää se yksi huone tilana jossa perheen äiti käy istumassa valkoisella sohvalla.
Kuitenkin perheasunnot rivitaloissa ja kerrostaloissa ovat pienehköjä ja minun mielestäni lapset saa olla samassa tilassa vanhempiensa kanssa eikä siellä omassa huoneessaan mistä tullaan vaan komentamaan hampaan pesulle ja nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En minä kanna mitään vaan annan rahana. Ja paljon muuten apuna kun lapset oli pieniä. Mieheltäni jo naapurit kysyivät olemmeko eronneet kun saatoin toista viikkoa olla toisessa kaupungissa. Lapsella ja puolisollaan kummallakin työmatkoja ulkomaille.
Toisen roska on toisen aarre. Kun miniä tulee ylemmästä yhteiskuntaluokasta voi kaikki mikä ei ole jotain huippumerkkiä olla ryönää.
Jos et kanna ryönää miksi samaistut ryönän kantajiin???
Miksi toistat ja kirjoitat ihan turhia jankuttavia kommentteja?
Vastaa selkeään kysymykseen.
Ja joka päivä on ne samat nuoret naiset ja lapset siellä? Niinkö? Kuinka paljon heitä on 😂 taitaa sinullakin olla aika tylsä työ...