Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Tää on hauska ketju.
Kommentista toiseen valitetaan mummojen lahjoista, joistakin väärän kokoisista vaatteista tai kirjasta, kun joka paikassa löytyy vaate- ja paperikeräys ja sekäjäte, jonne mummojen lahjat voi kipata avaamattomana.
Ja ne väärät kirjat ja lelut voi antaa eteenpäin. Kirjat ovat hyvin kysyttyä tavaraa päiväkodissa, terv.keskuksissa ja muissa julkisissa paikoissa, jossa lapset käyvät.
Ja ihako oikeasti nykymammat kuvittelevat teidän omien lahjojen menevän aina nappiin ja on oikea koko, kun annatte lahjoja kummilapsille ja muille.
Tosin luulen, nämä jotka haukkuvat nyt mummoja, ovat itse tuleevaisuuden mummoja, jotka haukkuvat tyttäriään ja miniöitään aikanaan. Eihän koira karvoistaan pääse eroon, kun lasi on aina vajaa ja vika nähdään muissa, ei itsessä.
Me nykyvanhemmat osaamme kysyä kummilapsen vanhemmilta, mitä ne tahtovat lahjaksi. Paitsi minä olen ottanut sen linjan, että en anna lahjoja, kun kaikilla on niin paljon kaikkea valmiiksi. Kummilapsen "lahja" on yhteinen metsäretki. En mene edes sen syntäreille, vaan menen sitten erikseen viemään sen retkelle.
Toisekseen, miksi minun pitäisi nähdä se lahjan poisheittämisen vaiva, vaikka pienikin, kun ihan kaikkien vaivaa olisi säästynyt jos ei vaan olisi annettu yhtään mitään?
Itselläni ei ole tätä ketjussa kuvattua ongelmaa, koska täyspäiset isovanhemmat, mutta tiedän muita, joilla on. Ja onhan se nyt selvää, että vika on antajassa, jos toistuvasti ja sanomisesta huolimatta ei millään suostu antamaan lahjaksi jotain toivottua, ehjää, sopivan kokoista. Vaan ostaa random tavaraa ja sitten loukkaantuu jos ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?
Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?Miksi sinä et vie niitä vaatteita suoraan mainitsemiisi paikkoihin? Miksi haluat kiusata lapsiperheen yleensä kiireistä arkea elävää perhettä ylimääräisellä vaivalla?
No nää on niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä kahta asiaa samalla kertaa.
Saati useampaa.
Kun saa lahjaksi liian pienen vaatteen, se on heti lähdettävä viemään 50 kilometrin päähän kierrätyskeskukseen.
Itse kyllä pystyn omankin tekemäni hutiostoksen pistämään roskiin tai auton peräkonttiin odottamaan eteenpäin viemistä, menee se sitten uffille tai kaverille tai mihin vaan.
Mutta jos ei pysty kävelemään ja jauhamaan purkkaa samanaikaisesti, niin sille hän ei mitään voi.No olisiko tässä asenteessa syy siihen, miksi sitä turhaa, vääränlaista tavaraa ostellaan surutta: "hutiostos roskiin"? Shoppaillaan vaan mitä sattuu, ja sitten heitellään niitä roskiin? Pidetään vielä sitä, että haluaa kierrättää, jotenkin kädettömänä?
Ai että kukaan ihminen - sinä mukaanluettuna - ei olisi koskaan tehnyt hutiostosta?
Keksit nyt tästä vastauksesta oletuksen, että kirjoittaja ostelee vähän väliä summittaisesti mitä vaan ja heittelee noin vain sitten roskiin.
Tämähän oli vastaus ihmiselle, joka valittaa, ettei jaksa lähteä viemään jotain saamaansa tarpeetonta vaatetta sinne kierrätykseen.
Joten mikä sitten avuksi? Eikö silloin voi heittää sitä kampetta roskiin, jos sille ei kerrassaan mitään käyttöä ole eikä jaksa viedä sitä sinne järkevämpään paikkaan, eli kierrätykseen?
Minä olen heittänyt roskiin ostamani alushousut, jotka olivat oikeata kokoa, mutta hankasivat inhottavasti pitsikuvion kohdalta. Olen myös heittänyt roskiin sukat, jotka hiostivat kamalasti. Ja jotain muutakin vastaavaa.
Olen heittänyt roskiin myös pyyhkeet, jotka ei kuivanneet. Jonkun toisen riesaksiko ne olisi pitänyt viedä?
Minä en osta SURUTTA mitä vaan, etkä sinäkään, ja silti olet aivan takuulla joskus huomannut, että ei ollutkaan ihan hyvä ostos.
Juuri heitin bioroskiin purkillisen säilykekurkkuja, jotka maistui hiton pahalle, kukaan perheestä ei syönyt. Ei niitä etukäteen pystynyt maistamaan, luultiin hyviksikin.
Kierrätys nimenomaan on hyvä asia, mutta kun tämä ihminen valitti, ettei jaksa sitä tehdä, niin mihin sitten pitäisi ne paskat ostokset laittaa? Minä ehdotin suoraan, että roskiin.
Ehdota nyt sinä hänelle sitten jotain muuta.Hutiostoksia tulee. Ja sitten ne kierrätetään. Se ei tarkoita, että haluan alkaa kierrättämään myös jonkun muun hutiostoksia.
Et halua niin, mutta jotenkin sun niistäkin on eroon päästävä. Ei ne itsestään ilmaankaan haihdu.
Hei, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä takaisin anopille postissa!
Ai niin mutta kun ei jaksa....
Hankalaa on.
Kyllä rikkinäisen ja likaisen ryysyn voi laittaa roskikseen, eikö niin?
Vai onko se jotenkin epäeettistä?
Eikö se ihminen, joka on laittanut kirppikselle myyntiin rikkinäisiä ja likaisia vaatteita, ole kuitenkin se varsinainen toope? Ja joku toinen toope ostaa.
Tähän ei löydy mitään kunnollista ratkaisua, joten levitellään sitten vain käsiä. Tuolla yhdelläkin oli kuulemma joku varasto täynnä mummoilta saatuja lahjoja, jopa arvaamattomia paketteja monien vuosien varrelta.
Voisiko ne mummot pyytää kylään ja näyttää heille se varasto ja kysyä, että olisiko heillä joku vastaus tähän ongelmaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Jösses. Sääli lapsia tuollaisessa kuviossa. Teillä Venäjällä se elämä tosin muutenkin on usein ankeaa ja sivistymätöntä. Täällä Suomessa lähdetään lapsen oikeudesta isovanhempiin, ei aikuisten peleistä ja oikeuksista.
Venäjällä on kuule babushkat ihan eri tavalla arvossaan kuin Suomessa. Ei kannata huudella jos ei mistään mitään tiedä.
Lapsella ei muuten ole mitään juridista oikeutta isovanhempiin. Ei isovanhempien tarvitse niitä nähdä, jos eivät tahdo, ei siitä mitään seuraa.
Isovanhemmuudessa nimenomaan parasta on se, että se perustuu täyteen vapaaehtoisuuteen puolin ja toisin. Toki veriside on olemassa, mutta se ei velvoita sen enempää isovanhempaa kuin lastakaan, eikä lapsen vanhempia siinä välissä. Tämä mahdollistaisi todella hyvät ihmissuhteet.
Noista lapsen oikeuksista huutelee vain ne isovanhemmat, jotka eivät kykene luomaan oikeita, terveitä, vapaaehtoisuuteen perustuvia ihmissuhteita. Sitten täytyy naamioida se oma tarve "lapsen oikeudeksi", vaikka lapsella ei mitään tällaista oikeutta ole.
Hyvä isovanhempi on tietysti lapsen etu ja suuri voimavara, vaikka ei antaisi koskaan lahjaksi edes yhtä konvehtia. Mutta jos isovanhempi on itsekäs eikä kykene näkemään lasta yksilönä edes sen vertaa, että toisi oikean ikäiselle tarkoitettuja leluja, herää kysymys, mitä se lapsi sellaisella ihmissuhteella tekee?
Samahan meillä aikuisilla on: hyvät ihmissuhteet ovat suunnaton voimavara, mutta valitettavasti on olemassa ihmisiä, jotka ovat pahempi vaihtoehto kuin absoluuttinen yksinäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?
Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?Miksi sinä et vie niitä vaatteita suoraan mainitsemiisi paikkoihin? Miksi haluat kiusata lapsiperheen yleensä kiireistä arkea elävää perhettä ylimääräisellä vaivalla?
No nää on niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä kahta asiaa samalla kertaa.
Saati useampaa.
Kun saa lahjaksi liian pienen vaatteen, se on heti lähdettävä viemään 50 kilometrin päähän kierrätyskeskukseen.
Itse kyllä pystyn omankin tekemäni hutiostoksen pistämään roskiin tai auton peräkonttiin odottamaan eteenpäin viemistä, menee se sitten uffille tai kaverille tai mihin vaan.
Mutta jos ei pysty kävelemään ja jauhamaan purkkaa samanaikaisesti, niin sille hän ei mitään voi.No olisiko tässä asenteessa syy siihen, miksi sitä turhaa, vääränlaista tavaraa ostellaan surutta: "hutiostos roskiin"? Shoppaillaan vaan mitä sattuu, ja sitten heitellään niitä roskiin? Pidetään vielä sitä, että haluaa kierrättää, jotenkin kädettömänä?
Ai että kukaan ihminen - sinä mukaanluettuna - ei olisi koskaan tehnyt hutiostosta?
Keksit nyt tästä vastauksesta oletuksen, että kirjoittaja ostelee vähän väliä summittaisesti mitä vaan ja heittelee noin vain sitten roskiin.
Tämähän oli vastaus ihmiselle, joka valittaa, ettei jaksa lähteä viemään jotain saamaansa tarpeetonta vaatetta sinne kierrätykseen.
Joten mikä sitten avuksi? Eikö silloin voi heittää sitä kampetta roskiin, jos sille ei kerrassaan mitään käyttöä ole eikä jaksa viedä sitä sinne järkevämpään paikkaan, eli kierrätykseen?
Minä olen heittänyt roskiin ostamani alushousut, jotka olivat oikeata kokoa, mutta hankasivat inhottavasti pitsikuvion kohdalta. Olen myös heittänyt roskiin sukat, jotka hiostivat kamalasti. Ja jotain muutakin vastaavaa.
Olen heittänyt roskiin myös pyyhkeet, jotka ei kuivanneet. Jonkun toisen riesaksiko ne olisi pitänyt viedä?
Minä en osta SURUTTA mitä vaan, etkä sinäkään, ja silti olet aivan takuulla joskus huomannut, että ei ollutkaan ihan hyvä ostos.
Juuri heitin bioroskiin purkillisen säilykekurkkuja, jotka maistui hiton pahalle, kukaan perheestä ei syönyt. Ei niitä etukäteen pystynyt maistamaan, luultiin hyviksikin.
Kierrätys nimenomaan on hyvä asia, mutta kun tämä ihminen valitti, ettei jaksa sitä tehdä, niin mihin sitten pitäisi ne paskat ostokset laittaa? Minä ehdotin suoraan, että roskiin.
Ehdota nyt sinä hänelle sitten jotain muuta.Hutiostoksia tulee. Ja sitten ne kierrätetään. Se ei tarkoita, että haluan alkaa kierrättämään myös jonkun muun hutiostoksia.
Et halua niin, mutta jotenkin sun niistäkin on eroon päästävä. Ei ne itsestään ilmaankaan haihdu.
Hei, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä takaisin anopille postissa!
Ai niin mutta kun ei jaksa....
Hankalaa on.
Kyllä rikkinäisen ja likaisen ryysyn voi laittaa roskikseen, eikö niin?
Vai onko se jotenkin epäeettistä?
Eikö se ihminen, joka on laittanut kirppikselle myyntiin rikkinäisiä ja likaisia vaatteita, ole kuitenkin se varsinainen toope? Ja joku toinen toope ostaa.
Tähän ei löydy mitään kunnollista ratkaisua, joten levitellään sitten vain käsiä. Tuolla yhdelläkin oli kuulemma joku varasto täynnä mummoilta saatuja lahjoja, jopa arvaamattomia paketteja monien vuosien varrelta.
Voisiko ne mummot pyytää kylään ja näyttää heille se varasto ja kysyä, että olisiko heillä joku vastaus tähän ongelmaan?
Meidän krääsämummo voivottelee jatkuvasti, miten valtavasti meidän lapsilla on tavaraa. Tuotuaan samalla oven avauksella taas lisää sitä krääsää ja uusia värityskirjoja edellisten 50:n lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat sentään jotain tukea. Ole kiitollinen siitä. On meitäkin, jotka emme saa mitään apuja tai tukia. Ei edes joululahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Saat sentään jotain tukea. Ole kiitollinen siitä. On meitäkin, jotka emme saa mitään apuja tai tukia. Ei edes joululahjoja.
Ei ylimääräinen kuormittaminen ja pahan mielen tuottaminen ole tukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Mistä sinä tuon rahalla ostettavan keksit? Sekoitatko kirjoittajia? Minä en tarvitse minkäännäköisiä lahjoja yhtään keneltäkään, ja olen myös täysin kykenevä ostamaan lapsilleni sen, mitä tarvitsevat -toki lasten isän oletan maksavan oman osuutensa.
Minä en myöskään kiellä lapsiltani mitään ihmissuhteita. Mutta vastuullisena äitinäni katson, että en altista niitä kielteisille ihmissuhteille turhan päiten. Ja itsestäni vastuun kantavana aikuisena en altista itseänikään ihmissuhteille, joista en itse saa mitään -henkisellä tasolla. Kuten sanottu, aineellista on omasta takaa.
Mitä mieheeni tulee, hän on erinomainen isä ja viettää paljon aikaa lastensa kanssa. Aikuisena miehenä hän osaa myös hoitaa välit omiin vanhempiinsa ilman, että minä puutun siihen mitenkään. Jännästi mies on paljon tekemisissä isänsä kanssa, äitinsä ei niinkään.
Minä lakkasin jossain vaiheessa kutsumasta anoppia meille. Ajattelin, että kutsukoon mies. No, eipä ole kutsunut. Isäänsä kutsuu kyllä.
Anoppi ei ole hirveän tervetullut toisen poikansakaan huusholliin. Jännä, miten yhdelle naiselle on siunaantunut niin munattomat pojat, että hirviöminiät vaan vievät niitä kuin pässiä narussa ja kieltävät kaiken.
Vai olisiko kuitenkin niin, että on niin epäonnistunut ihmisenä, etteivät edes omat lapset tahdo olla tekemisissä?
Appiukkokin sen aikanaan jätti. Jos kukaan ei tahdo olla yhden tietyn ihmisen kanssa, missä on vika, siinä yhdessä ihmisessä vai kaikissa muissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on hauska ketju.
Kommentista toiseen valitetaan mummojen lahjoista, joistakin väärän kokoisista vaatteista tai kirjasta, kun joka paikassa löytyy vaate- ja paperikeräys ja sekäjäte, jonne mummojen lahjat voi kipata avaamattomana.
Ja ne väärät kirjat ja lelut voi antaa eteenpäin. Kirjat ovat hyvin kysyttyä tavaraa päiväkodissa, terv.keskuksissa ja muissa julkisissa paikoissa, jossa lapset käyvät.
Ja ihako oikeasti nykymammat kuvittelevat teidän omien lahjojen menevän aina nappiin ja on oikea koko, kun annatte lahjoja kummilapsille ja muille.
Tosin luulen, nämä jotka haukkuvat nyt mummoja, ovat itse tuleevaisuuden mummoja, jotka haukkuvat tyttäriään ja miniöitään aikanaan. Eihän koira karvoistaan pääse eroon, kun lasi on aina vajaa ja vika nähdään muissa, ei itsessä.Me nykyvanhemmat osaamme kysyä kummilapsen vanhemmilta, mitä ne tahtovat lahjaksi. Paitsi minä olen ottanut sen linjan, että en anna lahjoja, kun kaikilla on niin paljon kaikkea valmiiksi. Kummilapsen "lahja" on yhteinen metsäretki. En mene edes sen syntäreille, vaan menen sitten erikseen viemään sen retkelle.
Toisekseen, miksi minun pitäisi nähdä se lahjan poisheittämisen vaiva, vaikka pienikin, kun ihan kaikkien vaivaa olisi säästynyt jos ei vaan olisi annettu yhtään mitään?
Itselläni ei ole tätä ketjussa kuvattua ongelmaa, koska täyspäiset isovanhemmat, mutta tiedän muita, joilla on. Ja onhan se nyt selvää, että vika on antajassa, jos toistuvasti ja sanomisesta huolimatta ei millään suostu antamaan lahjaksi jotain toivottua, ehjää, sopivan kokoista. Vaan ostaa random tavaraa ja sitten loukkaantuu jos ei kelpaa.
Eihän sun sitä vaivaa pitäisikään nähdä, mutta kun pallo sulle jo heitettiin.
Et voi ajan pyörää taaksepäinkään kiertää.
Pakko se roina johonkin on kiikuttaa. Siis kysyit, että miksi. No siksi, kun se siinä sun jaloissasi pyörii ja sen siitä pois tahdot.
Eli tämä nyt niille, joille se roina tuotiin.
Kaikki meistä on saaneet älyttömiä lahjoja joskus. Niitten kanssa on sitten vaan jotenkin toimittava.
Meillä mies on raitistunut alkoholisti, ollut jo 20 vuotta. Vieläkään ei kaikki ole oppineet, ettei meille kannata tuoda lahjaksi alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Lapset ei kyllä kiitä aikuista, joka pelaa jotakin valtapelejä sen sijaan että antaisi lapselle oikeuden niihin isovanhempiin. Tunnen joitakin näitä, vahvasti w t .
Näytätkö sen lakipykälän, missä lapsen oikeus isovanhempiin määritellään?
Sellainen pykälä muuten aika kätevästi estäisi isovanhempia muuttamasta Espanjaan, koska lapsen oikeus isovanhempiin vaarantuisi. Tai toisaalta, lapsen perhe ei voisi muuttaa ulkomaille, koska isovanhemmat.
Hankalaa olisi sekin, jos lapsi asuisi Helsingissä ja isovanhemmat Inarissa. Nähtäisiinkö niin usein, että lapsen oikeus isovanhempiin säilyy?
Lapsen ja isovanhemman suhde on parhaimmillaan todella hieno asia, mutta ei siinä kyllä kummallakaan ole mitään oikeuksia suuntaan tai toiseen. Paitsi tietysti oikeus valita seuransa, eli olla olematta tekemisissä. Ja lasten kohdalla tämän päätöksen tekevät vanhemmat, kuten tekevät kaikki muutkin lapsen hyvinvointia koskevat päätökset.
Kyllä se kertoo miniän halveksivasta asenteesta jos 20 vuotta sittrn kun lapset on olleet pieniä, ei anopin paketteja ole heille annettu tai ei vaivaudutte edes avaamaan.
Kätketty sinne autotalliin, mitään ei ole kierrätetty, annettu jouluna hyväntekeväisyyskuusen alle tai pelastusarmeijan joulupataan tai myyty tai viety vaikka pakolaislapsille.
Sit kun iskee tyhjän pesän syndrooma ruvetaan autotallin hilloja purkamaan . Käyttökelpoinen tavara, jolla joku olisi aikoinaan leikkinyt, on mennyt pilalle. Kun ei raaskita antaa poiskaan, se materialismi kuitenkin pinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kertoo miniän halveksivasta asenteesta jos 20 vuotta sittrn kun lapset on olleet pieniä, ei anopin paketteja ole heille annettu tai ei vaivaudutte edes avaamaan.
Kätketty sinne autotalliin, mitään ei ole kierrätetty, annettu jouluna hyväntekeväisyyskuusen alle tai pelastusarmeijan joulupataan tai myyty tai viety vaikka pakolaislapsille.
Sit kun iskee tyhjän pesän syndrooma ruvetaan autotallin hilloja purkamaan . Käyttökelpoinen tavara, jolla joku olisi aikoinaan leikkinyt, on mennyt pilalle. Kun ei raaskita antaa poiskaan, se materialismi kuitenkin pinnalla.
Kyllä ne paketit on lapsille annettu, ne vaan eivät kiinnostaneet lapsia yhtään. Kun edelleenkään mun lapsia ei esimerkiksi nuket kiinnostaneet, vaikka niitä kannettiin kuinka monta kymmentä heille.
Eikä ne siellä autotallissa miksikään ole menneet, lämmitetty tilahan se on.
Meillä on oikeasti ollut muutakin tekemistä nämä 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kertoo miniän halveksivasta asenteesta jos 20 vuotta sittrn kun lapset on olleet pieniä, ei anopin paketteja ole heille annettu tai ei vaivaudutte edes avaamaan.
Kätketty sinne autotalliin, mitään ei ole kierrätetty, annettu jouluna hyväntekeväisyyskuusen alle tai pelastusarmeijan joulupataan tai myyty tai viety vaikka pakolaislapsille.
Sit kun iskee tyhjän pesän syndrooma ruvetaan autotallin hilloja purkamaan . Käyttökelpoinen tavara, jolla joku olisi aikoinaan leikkinyt, on mennyt pilalle. Kun ei raaskita antaa poiskaan, se materialismi kuitenkin pinnalla.
Kyllä ne paketit on lapsille annettu, ne vaan eivät kiinnostaneet lapsia yhtään. Kun edelleenkään mun lapsia ei esimerkiksi nuket kiinnostaneet, vaikka niitä kannettiin kuinka monta kymmentä heille.
Eikä ne siellä autotallissa miksikään ole menneet, lämmitetty tilahan se on.
Meillä on oikeasti ollut muutakin tekemistä nämä 20 vuotta.
Kyllä ne menee pilalle. Katsottiin jus tyttären barbeja, vaatteet jotenkin muuttaneet väriä ja hiutuneet, muovi mennyt oudoksi. Ja ovat olleet kerrostalossa sisällä yläkomerossa.
Muoviautot yms hapraantuu.
Jos avaamattomia pakettejakin lahjakääreissä, on teillä ollut elintasoa.
Miksi ei viimeistään seuraavana jouluna hyväntekeväisyyteen? Ai niin, eihän nyt tavarassa pyörivä sellaista raaski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kertoo miniän halveksivasta asenteesta jos 20 vuotta sittrn kun lapset on olleet pieniä, ei anopin paketteja ole heille annettu tai ei vaivaudutte edes avaamaan.
Kätketty sinne autotalliin, mitään ei ole kierrätetty, annettu jouluna hyväntekeväisyyskuusen alle tai pelastusarmeijan joulupataan tai myyty tai viety vaikka pakolaislapsille.
Sit kun iskee tyhjän pesän syndrooma ruvetaan autotallin hilloja purkamaan . Käyttökelpoinen tavara, jolla joku olisi aikoinaan leikkinyt, on mennyt pilalle. Kun ei raaskita antaa poiskaan, se materialismi kuitenkin pinnalla.
Kyllä ne paketit on lapsille annettu, ne vaan eivät kiinnostaneet lapsia yhtään. Kun edelleenkään mun lapsia ei esimerkiksi nuket kiinnostaneet, vaikka niitä kannettiin kuinka monta kymmentä heille.
Eikä ne siellä autotallissa miksikään ole menneet, lämmitetty tilahan se on.
Meillä on oikeasti ollut muutakin tekemistä nämä 20 vuotta.
Kyllä ne menee pilalle. Katsottiin jus tyttären barbeja, vaatteet jotenkin muuttaneet väriä ja hiutuneet, muovi mennyt oudoksi. Ja ovat olleet kerrostalossa sisällä yläkomerossa.
Muoviautot yms hapraantuu.
Jos avaamattomia pakettejakin lahjakääreissä, on teillä ollut elintasoa.Miksi ei viimeistään seuraavana jouluna hyväntekeväisyyteen? Ai niin, eihän nyt tavarassa pyörivä sellaista raaski.
No sitten menee. Meillä on ollut muutakin tekemistä kuin seuloa niitä typeriä lahjoja. En ole sanonut, että ne olisi lahjakääreissä vaan avaamattomissa paketeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kertoo miniän halveksivasta asenteesta jos 20 vuotta sittrn kun lapset on olleet pieniä, ei anopin paketteja ole heille annettu tai ei vaivaudutte edes avaamaan.
Kätketty sinne autotalliin, mitään ei ole kierrätetty, annettu jouluna hyväntekeväisyyskuusen alle tai pelastusarmeijan joulupataan tai myyty tai viety vaikka pakolaislapsille.
Sit kun iskee tyhjän pesän syndrooma ruvetaan autotallin hilloja purkamaan . Käyttökelpoinen tavara, jolla joku olisi aikoinaan leikkinyt, on mennyt pilalle. Kun ei raaskita antaa poiskaan, se materialismi kuitenkin pinnalla.
Kyllä ne paketit on lapsille annettu, ne vaan eivät kiinnostaneet lapsia yhtään. Kun edelleenkään mun lapsia ei esimerkiksi nuket kiinnostaneet, vaikka niitä kannettiin kuinka monta kymmentä heille.
Eikä ne siellä autotallissa miksikään ole menneet, lämmitetty tilahan se on.
Meillä on oikeasti ollut muutakin tekemistä nämä 20 vuotta.
Kyllä ne menee pilalle. Katsottiin jus tyttären barbeja, vaatteet jotenkin muuttaneet väriä ja hiutuneet, muovi mennyt oudoksi. Ja ovat olleet kerrostalossa sisällä yläkomerossa.
Muoviautot yms hapraantuu.
Jos avaamattomia pakettejakin lahjakääreissä, on teillä ollut elintasoa.Miksi ei viimeistään seuraavana jouluna hyväntekeväisyyteen? Ai niin, eihän nyt tavarassa pyörivä sellaista raaski.
Niin. Tuo juuri on sitä hallintaa. Kannetaan koti täyteen ei-haluttua tavaraa ja aletaan kytätä, pyöriikö se huusholli sen tavaran ympärillä.
Missä se on, onko vaalittu, arvostaako lapset varmasti jne. Se tavara on kuin antajansa siellä huushollissa määrittämässä mitä tehdään ja miten ollaan.
Kuka tahansa normaalijärkinen taas tajuaa, että lapsiperheillä oikeasti on muutakin, huomattsvasti tärkeämpää, tekemistä kuin sen lahjavuoren palvominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun päästiin niihin köyhiin eläkeläisiin, niin korjataan nyt vielä sen verran, että kyllä, isovanhemmat ovat eläkkeellä, mutta eivät köyhiä. Esimerkiksi anopin bruttoeläke on isompi kuin mitä olen itse ikinä elämässäni saanut bruttopalkkaa. Kirppiksellä käyminen on harrastus, ei pakollinen tarve. AP
Miten olet ammatinvalinnassa noin epäonnistunut ettet tienaa edes naisten eläkkeen suuruista palkkaa?
Jättänyt taloutesi varakkaitten vanhempien varan?Tässä ei nyt ollut kyse minun pienestä palkasta vaan anopin suuresta eläkkeestä. AP
Pienestä palkastasi oli nimenomaan kysymys jos se ei ole eläkkeenkään suuruinen.
Et taida paljon eläkkeistä tietää. Eläkkeet eivät ole sama asia kuin mitä henkilö tienasi työelämässä.Kaikkien naisten eläke on saman suuruinen tietenkin? Onko kaikkien miestenkin? Tiedän anopin bruttoeläkkeen euron tarkkuudella. Oma palkkanikaan ei ole pieni. AP
Herran pieksut sentään ap. Nyt jotakin rajoja.
Olet suuri tuloinen ja saat hyvää palkkaa ja olet täällä haukkumassa anoppiasi, joka ei osta sun lapsille housuja, vaan kantaa paitoja, eikä osallistu pyöränhankintaan tai auta rahallisesti perhettäsi.
Milloin sun lasi on täysi?
Olisiko aika kasvaa aikuiseksi ja katkaista napanuora anopin rahoihin ja laittaa oma rahan käyttö hallintaan, kun lapsilla on kaksi suurituloista vanhempaa, eikä elää anopin rahoilla.
Ja miten anopin eläkkeet ja raha-asiat kuuluvat edes miniälle, joka on sukuun tullut, vieras henkilö. Monessa perheessä miniät on suvun rahan ja perintöjen ulkopuolella, jo juridisesti.
Todella rumaa käytöstä ja hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun päästiin niihin köyhiin eläkeläisiin, niin korjataan nyt vielä sen verran, että kyllä, isovanhemmat ovat eläkkeellä, mutta eivät köyhiä. Esimerkiksi anopin bruttoeläke on isompi kuin mitä olen itse ikinä elämässäni saanut bruttopalkkaa. Kirppiksellä käyminen on harrastus, ei pakollinen tarve. AP
Miten olet ammatinvalinnassa noin epäonnistunut ettet tienaa edes naisten eläkkeen suuruista palkkaa?
Jättänyt taloutesi varakkaitten vanhempien varan?Tässä ei nyt ollut kyse minun pienestä palkasta vaan anopin suuresta eläkkeestä. AP
Pienestä palkastasi oli nimenomaan kysymys jos se ei ole eläkkeenkään suuruinen.
Et taida paljon eläkkeistä tietää. Eläkkeet eivät ole sama asia kuin mitä henkilö tienasi työelämässä.Kaikkien naisten eläke on saman suuruinen tietenkin? Onko kaikkien miestenkin? Tiedän anopin bruttoeläkkeen euron tarkkuudella. Oma palkkanikaan ei ole pieni. AP
Herran pieksut sentään ap. Nyt jotakin rajoja.
Olet suuri tuloinen ja saat hyvää palkkaa ja olet täällä haukkumassa anoppiasi, joka ei osta sun lapsille housuja, vaan kantaa paitoja, eikä osallistu pyöränhankintaan tai auta rahallisesti perhettäsi.
Milloin sun lasi on täysi?
Olisiko aika kasvaa aikuiseksi ja katkaista napanuora anopin rahoihin ja laittaa oma rahan käyttö hallintaan, kun lapsilla on kaksi suurituloista vanhempaa, eikä elää anopin rahoilla.
Ja miten anopin eläkkeet ja raha-asiat kuuluvat edes miniälle, joka on sukuun tullut, vieras henkilö. Monessa perheessä miniät on suvun rahan ja perintöjen ulkopuolella, jo juridisesti.
Todella rumaa käytöstä ja hyväksikäyttöä.
Ap ihmettelee miksi joku kantaa koko ajan liian pieniä vaatteita, vaikka asiasta on yritetty keskustella, ja sanoo että samainen ihminen voisi _halutessaan_ päästä koko lahjashowsta osallistumalla halutessaan kympillä lahjapolkupyörään. Tai olla tuomatta yhtään mitään.
Mutta ei, sama ruma öykkäröivä käytös ja ylikävely vain jatkuu ja jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Jösses. Sääli lapsia tuollaisessa kuviossa. Teillä Venäjällä se elämä tosin muutenkin on usein ankeaa ja sivistymätöntä. Täällä Suomessa lähdetään lapsen oikeudesta isovanhempiin, ei aikuisten peleistä ja oikeuksista.
Venäjällä on kuule babushkat ihan eri tavalla arvossaan kuin Suomessa. Ei kannata huudella jos ei mistään mitään tiedä.
Lapsella ei muuten ole mitään juridista oikeutta isovanhempiin. Ei isovanhempien tarvitse niitä nähdä, jos eivät tahdo, ei siitä mitään seuraa.
Isovanhemmuudessa nimenomaan parasta on se, että se perustuu täyteen vapaaehtoisuuteen puolin ja toisin. Toki veriside on olemassa, mutta se ei velvoita sen enempää isovanhempaa kuin lastakaan, eikä lapsen vanhempia siinä välissä. Tämä mahdollistaisi todella hyvät ihmissuhteet.
Noista lapsen oikeuksista huutelee vain ne isovanhemmat, jotka eivät kykene luomaan oikeita, terveitä, vapaaehtoisuuteen perustuvia ihmissuhteita. Sitten täytyy naamioida se oma tarve "lapsen oikeudeksi", vaikka lapsella ei mitään tällaista oikeutta ole.
Hyvä isovanhempi on tietysti lapsen etu ja suuri voimavara, vaikka ei antaisi koskaan lahjaksi edes yhtä konvehtia. Mutta jos isovanhempi on itsekäs eikä kykene näkemään lasta yksilönä edes sen vertaa, että toisi oikean ikäiselle tarkoitettuja leluja, herää kysymys, mitä se lapsi sellaisella ihmissuhteella tekee?
Samahan meillä aikuisilla on: hyvät ihmissuhteet ovat suunnaton voimavara, mutta valitettavasti on olemassa ihmisiä, jotka ovat pahempi vaihtoehto kuin absoluuttinen yksinäisyys.
Mun anoppi paasaa mummon oikeuksista. On oikeus pyyhkiä pers kaikilla lapsen perheen säännöillä, lupa ostaa mitä vaan ja kuinka paljon vaan lapsille, syöttää lapset täyteen karkkia, sokeria, muita herkkuja.... Aina pitäisi olla lapset valmiina näytettäväksi, kun Helena ja Martta tuli kahville, tuopas lapset käymään.
Ihan kaikessa rauhassa ostakoon vaikka jokaisen kirpparirievun ja lelun mitä myynnissä on. Meille hän ei niitä silti saa tuoda.
Tosi omituista, että jollain on otsaa määrätä anoppinsa rahankäyttöä. On otsaa vaatia, että mihin asioihin anoppi rahaa käyttää.
Julkeaa tehdä noin. Lahjan antaminen on vapaaehtoista. Ei tullut mieleenkään vaatia lasteni isovanhemmilta jotain lahjarahaa eikä mitään muutakaan.
Ihminen joka tunkee väkisin sisustamaan ja vaatettamaan toisen ihmisen kotiin on kyllä se sairas valtapelaaja, ei tuon kodin asukkaista kukaan.