Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?
Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?Miksi sinä et vie niitä vaatteita suoraan mainitsemiisi paikkoihin? Miksi haluat kiusata lapsiperheen yleensä kiireistä arkea elävää perhettä ylimääräisellä vaivalla?
No nää on niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä kahta asiaa samalla kertaa.
Saati useampaa.
Kun saa lahjaksi liian pienen vaatteen, se on heti lähdettävä viemään 50 kilometrin päähän kierrätyskeskukseen.
Itse kyllä pystyn omankin tekemäni hutiostoksen pistämään roskiin tai auton peräkonttiin odottamaan eteenpäin viemistä, menee se sitten uffille tai kaverille tai mihin vaan.
Mutta jos ei pysty kävelemään ja jauhamaan purkkaa samanaikaisesti, niin sille hän ei mitään voi.No olisiko tässä asenteessa syy siihen, miksi sitä turhaa, vääränlaista tavaraa ostellaan surutta: "hutiostos roskiin"? Shoppaillaan vaan mitä sattuu, ja sitten heitellään niitä roskiin? Pidetään vielä sitä, että haluaa kierrättää, jotenkin kädettömänä?
Ai että kukaan ihminen - sinä mukaanluettuna - ei olisi koskaan tehnyt hutiostosta?
Keksit nyt tästä vastauksesta oletuksen, että kirjoittaja ostelee vähän väliä summittaisesti mitä vaan ja heittelee noin vain sitten roskiin.
Tämähän oli vastaus ihmiselle, joka valittaa, ettei jaksa lähteä viemään jotain saamaansa tarpeetonta vaatetta sinne kierrätykseen.
Joten mikä sitten avuksi? Eikö silloin voi heittää sitä kampetta roskiin, jos sille ei kerrassaan mitään käyttöä ole eikä jaksa viedä sitä sinne järkevämpään paikkaan, eli kierrätykseen?
Minä olen heittänyt roskiin ostamani alushousut, jotka olivat oikeata kokoa, mutta hankasivat inhottavasti pitsikuvion kohdalta. Olen myös heittänyt roskiin sukat, jotka hiostivat kamalasti. Ja jotain muutakin vastaavaa.
Olen heittänyt roskiin myös pyyhkeet, jotka ei kuivanneet. Jonkun toisen riesaksiko ne olisi pitänyt viedä?
Minä en osta SURUTTA mitä vaan, etkä sinäkään, ja silti olet aivan takuulla joskus huomannut, että ei ollutkaan ihan hyvä ostos.
Juuri heitin bioroskiin purkillisen säilykekurkkuja, jotka maistui hiton pahalle, kukaan perheestä ei syönyt. Ei niitä etukäteen pystynyt maistamaan, luultiin hyviksikin.
Kierrätys nimenomaan on hyvä asia, mutta kun tämä ihminen valitti, ettei jaksa sitä tehdä, niin mihin sitten pitäisi ne paskat ostokset laittaa? Minä ehdotin suoraan, että roskiin.
Ehdota nyt sinä hänelle sitten jotain muuta.Hutiostoksia tulee. Ja sitten ne kierrätetään. Se ei tarkoita, että haluan alkaa kierrättämään myös jonkun muun hutiostoksia.
Et halua niin, mutta jotenkin sun niistäkin on eroon päästävä. Ei ne itsestään ilmaankaan haihdu.
Hei, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä takaisin anopille postissa!
Ai niin mutta kun ei jaksa....
Hankalaa on.
Kyllä rikkinäisen ja likaisen ryysyn voi laittaa roskikseen, eikö niin?
Vai onko se jotenkin epäeettistä?
Eikö se ihminen, joka on laittanut kirppikselle myyntiin rikkinäisiä ja likaisia vaatteita, ole kuitenkin se varsinainen toope? Ja joku toinen toope ostaa.
Tähän ei löydy mitään kunnollista ratkaisua, joten levitellään sitten vain käsiä. Tuolla yhdelläkin oli kuulemma joku varasto täynnä mummoilta saatuja lahjoja, jopa arvaamattomia paketteja monien vuosien varrelta.
Voisiko ne mummot pyytää kylään ja näyttää heille se varasto ja kysyä, että olisiko heillä joku vastaus tähän ongelmaan?Meidän krääsämummo voivottelee jatkuvasti, miten valtavasti meidän lapsilla on tavaraa. Tuotuaan samalla oven avauksella taas lisää sitä krääsää ja uusia värityskirjoja edellisten 50:n lisäksi.
Sama. Samaisella mummolla oli myös kiva leikki lapsille kun lapset oli pieniä, kaadetaan lelulaatikko ja levitetään kaikki lelut pitkin taloa. Sitten saikin taas ottaa muille kylän juoruämmille kuvatodisteita mun sotkuisuudesta. Mun sääntö että lelut pysyvät olkkarissa oli kuulemma lasten luovuutta rajoittava. Sekin oli väärin, kun kaaoksen taltuttamiseksi lapset saivat kerätä (mun avustuksella) lelut takaisin nukkumaan laatikoihinsa, kuulemma siivoaminen kuuluu vain minulle. Ei ne lapsetkaan tykänneet kun joka askeleella oli jotain jalan alla. Ihan mielellään osallistuivat puuhasteluun kotona.
Meillä ihan sama.
Lelut levitetään joka puolelle.
Ja kun olohuone halutaan potää leluttomana ja siistinä, se myllätään ja sotketaan ylösalaisin.
Koti on lapsenkin koti. Jopa miehenkin koti.
Joku asuu tilavasti, on varaa ja tilaa pitää se yksi huone tilana jossa perheen äiti käy istumassa valkoisella sohvalla.Kuitenkin perheasunnot rivitaloissa ja kerrostaloissa ovat pienehköjä ja minun mielestäni lapset saa olla samassa tilassa vanhempiensa kanssa eikä siellä omassa huoneessaan mistä tullaan vaan komentamaan hampaan pesulle ja nukkumaan.
KOSKAAN se ei ole perheen ulkopuolisen asia päättää, että tämäjatämä on liian vähän täälläjatäällä, sotkenpa nyt tämänjatämän tilan, kun minun mielestäni juuri tämänjatämän tilan kuuluu olla sotkuinen, koska minä.
Meillä mummo kiskoi jopa petivaatteet sängyistä - ilmeisesti mui makkari on sui makkari - ja riipi lattialle uuden sohvankin palasiksi, kun hänen piti just olkkariin rakentaa lapsille se maja.
Vaikka meillä on valtava leikkihuone, jossa on kaikki tarveaineetkin majaan valmiina, siinä arkiolohuoneen vieressä.
Teilläpä on valtava palatsi kun huoneetkin on valtavan kokoisia.
Ymmärrän että kaikki tavisten tavara on ryönää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?
Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?Miksi sinä et vie niitä vaatteita suoraan mainitsemiisi paikkoihin? Miksi haluat kiusata lapsiperheen yleensä kiireistä arkea elävää perhettä ylimääräisellä vaivalla?
No nää on niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä kahta asiaa samalla kertaa.
Saati useampaa.
Kun saa lahjaksi liian pienen vaatteen, se on heti lähdettävä viemään 50 kilometrin päähän kierrätyskeskukseen.
Itse kyllä pystyn omankin tekemäni hutiostoksen pistämään roskiin tai auton peräkonttiin odottamaan eteenpäin viemistä, menee se sitten uffille tai kaverille tai mihin vaan.
Mutta jos ei pysty kävelemään ja jauhamaan purkkaa samanaikaisesti, niin sille hän ei mitään voi.No olisiko tässä asenteessa syy siihen, miksi sitä turhaa, vääränlaista tavaraa ostellaan surutta: "hutiostos roskiin"? Shoppaillaan vaan mitä sattuu, ja sitten heitellään niitä roskiin? Pidetään vielä sitä, että haluaa kierrättää, jotenkin kädettömänä?
Ai että kukaan ihminen - sinä mukaanluettuna - ei olisi koskaan tehnyt hutiostosta?
Keksit nyt tästä vastauksesta oletuksen, että kirjoittaja ostelee vähän väliä summittaisesti mitä vaan ja heittelee noin vain sitten roskiin.
Tämähän oli vastaus ihmiselle, joka valittaa, ettei jaksa lähteä viemään jotain saamaansa tarpeetonta vaatetta sinne kierrätykseen.
Joten mikä sitten avuksi? Eikö silloin voi heittää sitä kampetta roskiin, jos sille ei kerrassaan mitään käyttöä ole eikä jaksa viedä sitä sinne järkevämpään paikkaan, eli kierrätykseen?
Minä olen heittänyt roskiin ostamani alushousut, jotka olivat oikeata kokoa, mutta hankasivat inhottavasti pitsikuvion kohdalta. Olen myös heittänyt roskiin sukat, jotka hiostivat kamalasti. Ja jotain muutakin vastaavaa.
Olen heittänyt roskiin myös pyyhkeet, jotka ei kuivanneet. Jonkun toisen riesaksiko ne olisi pitänyt viedä?
Minä en osta SURUTTA mitä vaan, etkä sinäkään, ja silti olet aivan takuulla joskus huomannut, että ei ollutkaan ihan hyvä ostos.
Juuri heitin bioroskiin purkillisen säilykekurkkuja, jotka maistui hiton pahalle, kukaan perheestä ei syönyt. Ei niitä etukäteen pystynyt maistamaan, luultiin hyviksikin.
Kierrätys nimenomaan on hyvä asia, mutta kun tämä ihminen valitti, ettei jaksa sitä tehdä, niin mihin sitten pitäisi ne paskat ostokset laittaa? Minä ehdotin suoraan, että roskiin.
Ehdota nyt sinä hänelle sitten jotain muuta.Hutiostoksia tulee. Ja sitten ne kierrätetään. Se ei tarkoita, että haluan alkaa kierrättämään myös jonkun muun hutiostoksia.
Et halua niin, mutta jotenkin sun niistäkin on eroon päästävä. Ei ne itsestään ilmaankaan haihdu.
Hei, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä takaisin anopille postissa!
Ai niin mutta kun ei jaksa....
Hankalaa on.
Kyllä rikkinäisen ja likaisen ryysyn voi laittaa roskikseen, eikö niin?
Vai onko se jotenkin epäeettistä?
Eikö se ihminen, joka on laittanut kirppikselle myyntiin rikkinäisiä ja likaisia vaatteita, ole kuitenkin se varsinainen toope? Ja joku toinen toope ostaa.
Tähän ei löydy mitään kunnollista ratkaisua, joten levitellään sitten vain käsiä. Tuolla yhdelläkin oli kuulemma joku varasto täynnä mummoilta saatuja lahjoja, jopa arvaamattomia paketteja monien vuosien varrelta.
Voisiko ne mummot pyytää kylään ja näyttää heille se varasto ja kysyä, että olisiko heillä joku vastaus tähän ongelmaan?Meidän krääsämummo voivottelee jatkuvasti, miten valtavasti meidän lapsilla on tavaraa. Tuotuaan samalla oven avauksella taas lisää sitä krääsää ja uusia värityskirjoja edellisten 50:n lisäksi.
Sama. Samaisella mummolla oli myös kiva leikki lapsille kun lapset oli pieniä, kaadetaan lelulaatikko ja levitetään kaikki lelut pitkin taloa. Sitten saikin taas ottaa muille kylän juoruämmille kuvatodisteita mun sotkuisuudesta. Mun sääntö että lelut pysyvät olkkarissa oli kuulemma lasten luovuutta rajoittava. Sekin oli väärin, kun kaaoksen taltuttamiseksi lapset saivat kerätä (mun avustuksella) lelut takaisin nukkumaan laatikoihinsa, kuulemma siivoaminen kuuluu vain minulle. Ei ne lapsetkaan tykänneet kun joka askeleella oli jotain jalan alla. Ihan mielellään osallistuivat puuhasteluun kotona.
Meillä ihan sama.
Lelut levitetään joka puolelle.
Ja kun olohuone halutaan potää leluttomana ja siistinä, se myllätään ja sotketaan ylösalaisin.
Koti on lapsenkin koti. Jopa miehenkin koti.
Joku asuu tilavasti, on varaa ja tilaa pitää se yksi huone tilana jossa perheen äiti käy istumassa valkoisella sohvalla.Kuitenkin perheasunnot rivitaloissa ja kerrostaloissa ovat pienehköjä ja minun mielestäni lapset saa olla samassa tilassa vanhempiensa kanssa eikä siellä omassa huoneessaan mistä tullaan vaan komentamaan hampaan pesulle ja nukkumaan.
KOSKAAN se ei ole perheen ulkopuolisen asia päättää, että tämäjatämä on liian vähän täälläjatäällä, sotkenpa nyt tämänjatämän tilan, kun minun mielestäni juuri tämänjatämän tilan kuuluu olla sotkuinen, koska minä.
Meillä mummo kiskoi jopa petivaatteet sängyistä - ilmeisesti mui makkari on sui makkari - ja riipi lattialle uuden sohvankin palasiksi, kun hänen piti just olkkariin rakentaa lapsille se maja.
Vaikka meillä on valtava leikkihuone, jossa on kaikki tarveaineetkin majaan valmiina, siinä arkiolohuoneen vieressä.
Sulla on selvästi ongelmia avata suusi, ja sanoa, ettei saa tehdä noin.
Oleksää kynnysmatto, johon pyyhitään jalat mennen tullen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En minä kanna mitään vaan annan rahana. Ja paljon muuten apuna kun lapset oli pieniä. Mieheltäni jo naapurit kysyivät olemmeko eronneet kun saatoin toista viikkoa olla toisessa kaupungissa. Lapsella ja puolisollaan kummallakin työmatkoja ulkomaille.
Toisen roska on toisen aarre. Kun miniä tulee ylemmästä yhteiskuntaluokasta voi kaikki mikä ei ole jotain huippumerkkiä olla ryönää.
Jos et kanna ryönää miksi samaistut ryönän kantajiin???
Ehkäpä hän samaistuu niihin isovanhempiin, jotka tekevät kaikkensa auttaakseen, ja silti saavat paskaa niskaansa näiltä nykymammeleilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?
Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?Miksi sinä et vie niitä vaatteita suoraan mainitsemiisi paikkoihin? Miksi haluat kiusata lapsiperheen yleensä kiireistä arkea elävää perhettä ylimääräisellä vaivalla?
No nää on niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä kahta asiaa samalla kertaa.
Saati useampaa.
Kun saa lahjaksi liian pienen vaatteen, se on heti lähdettävä viemään 50 kilometrin päähän kierrätyskeskukseen.
Itse kyllä pystyn omankin tekemäni hutiostoksen pistämään roskiin tai auton peräkonttiin odottamaan eteenpäin viemistä, menee se sitten uffille tai kaverille tai mihin vaan.
Mutta jos ei pysty kävelemään ja jauhamaan purkkaa samanaikaisesti, niin sille hän ei mitään voi.No olisiko tässä asenteessa syy siihen, miksi sitä turhaa, vääränlaista tavaraa ostellaan surutta: "hutiostos roskiin"? Shoppaillaan vaan mitä sattuu, ja sitten heitellään niitä roskiin? Pidetään vielä sitä, että haluaa kierrättää, jotenkin kädettömänä?
Ai että kukaan ihminen - sinä mukaanluettuna - ei olisi koskaan tehnyt hutiostosta?
Keksit nyt tästä vastauksesta oletuksen, että kirjoittaja ostelee vähän väliä summittaisesti mitä vaan ja heittelee noin vain sitten roskiin.
Tämähän oli vastaus ihmiselle, joka valittaa, ettei jaksa lähteä viemään jotain saamaansa tarpeetonta vaatetta sinne kierrätykseen.
Joten mikä sitten avuksi? Eikö silloin voi heittää sitä kampetta roskiin, jos sille ei kerrassaan mitään käyttöä ole eikä jaksa viedä sitä sinne järkevämpään paikkaan, eli kierrätykseen?
Minä olen heittänyt roskiin ostamani alushousut, jotka olivat oikeata kokoa, mutta hankasivat inhottavasti pitsikuvion kohdalta. Olen myös heittänyt roskiin sukat, jotka hiostivat kamalasti. Ja jotain muutakin vastaavaa.
Olen heittänyt roskiin myös pyyhkeet, jotka ei kuivanneet. Jonkun toisen riesaksiko ne olisi pitänyt viedä?
Minä en osta SURUTTA mitä vaan, etkä sinäkään, ja silti olet aivan takuulla joskus huomannut, että ei ollutkaan ihan hyvä ostos.
Juuri heitin bioroskiin purkillisen säilykekurkkuja, jotka maistui hiton pahalle, kukaan perheestä ei syönyt. Ei niitä etukäteen pystynyt maistamaan, luultiin hyviksikin.
Kierrätys nimenomaan on hyvä asia, mutta kun tämä ihminen valitti, ettei jaksa sitä tehdä, niin mihin sitten pitäisi ne paskat ostokset laittaa? Minä ehdotin suoraan, että roskiin.
Ehdota nyt sinä hänelle sitten jotain muuta.Hutiostoksia tulee. Ja sitten ne kierrätetään. Se ei tarkoita, että haluan alkaa kierrättämään myös jonkun muun hutiostoksia.
Et halua niin, mutta jotenkin sun niistäkin on eroon päästävä. Ei ne itsestään ilmaankaan haihdu.
Hei, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä takaisin anopille postissa!
Ai niin mutta kun ei jaksa....
Hankalaa on.
Kyllä rikkinäisen ja likaisen ryysyn voi laittaa roskikseen, eikö niin?
Vai onko se jotenkin epäeettistä?
Eikö se ihminen, joka on laittanut kirppikselle myyntiin rikkinäisiä ja likaisia vaatteita, ole kuitenkin se varsinainen toope? Ja joku toinen toope ostaa.
Tähän ei löydy mitään kunnollista ratkaisua, joten levitellään sitten vain käsiä. Tuolla yhdelläkin oli kuulemma joku varasto täynnä mummoilta saatuja lahjoja, jopa arvaamattomia paketteja monien vuosien varrelta.
Voisiko ne mummot pyytää kylään ja näyttää heille se varasto ja kysyä, että olisiko heillä joku vastaus tähän ongelmaan?Meidän krääsämummo voivottelee jatkuvasti, miten valtavasti meidän lapsilla on tavaraa. Tuotuaan samalla oven avauksella taas lisää sitä krääsää ja uusia värityskirjoja edellisten 50:n lisäksi.
Sama. Samaisella mummolla oli myös kiva leikki lapsille kun lapset oli pieniä, kaadetaan lelulaatikko ja levitetään kaikki lelut pitkin taloa. Sitten saikin taas ottaa muille kylän juoruämmille kuvatodisteita mun sotkuisuudesta. Mun sääntö että lelut pysyvät olkkarissa oli kuulemma lasten luovuutta rajoittava. Sekin oli väärin, kun kaaoksen taltuttamiseksi lapset saivat kerätä (mun avustuksella) lelut takaisin nukkumaan laatikoihinsa, kuulemma siivoaminen kuuluu vain minulle. Ei ne lapsetkaan tykänneet kun joka askeleella oli jotain jalan alla. Ihan mielellään osallistuivat puuhasteluun kotona.
Meillä ihan sama.
Lelut levitetään joka puolelle.
Ja kun olohuone halutaan potää leluttomana ja siistinä, se myllätään ja sotketaan ylösalaisin.
Koti on lapsenkin koti. Jopa miehenkin koti.
Joku asuu tilavasti, on varaa ja tilaa pitää se yksi huone tilana jossa perheen äiti käy istumassa valkoisella sohvalla.Kuitenkin perheasunnot rivitaloissa ja kerrostaloissa ovat pienehköjä ja minun mielestäni lapset saa olla samassa tilassa vanhempiensa kanssa eikä siellä omassa huoneessaan mistä tullaan vaan komentamaan hampaan pesulle ja nukkumaan.
KOSKAAN se ei ole perheen ulkopuolisen asia päättää, että tämäjatämä on liian vähän täälläjatäällä, sotkenpa nyt tämänjatämän tilan, kun minun mielestäni juuri tämänjatämän tilan kuuluu olla sotkuinen, koska minä.
Meillä mummo kiskoi jopa petivaatteet sängyistä - ilmeisesti mui makkari on sui makkari - ja riipi lattialle uuden sohvankin palasiksi, kun hänen piti just olkkariin rakentaa lapsille se maja.
Vaikka meillä on valtava leikkihuone, jossa on kaikki tarveaineetkin majaan valmiina, siinä arkiolohuoneen vieressä.
Just joo, keksi lisää satuja. Luuletko oikeasti, että kukaan uskoo noita taruja? Paitsi tietenkin muut raivomammat.
En ole tässäkään ketjussa edes ainoa joka kertoo tällaisesta häiriökäytöksestä.
Sen kyllä huomaa kun hysteria ja valheet tarttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?
Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?Miksi sinä et vie niitä vaatteita suoraan mainitsemiisi paikkoihin? Miksi haluat kiusata lapsiperheen yleensä kiireistä arkea elävää perhettä ylimääräisellä vaivalla?
No nää on niitä ihmisiä, jotka ei osaa tehdä kahta asiaa samalla kertaa.
Saati useampaa.
Kun saa lahjaksi liian pienen vaatteen, se on heti lähdettävä viemään 50 kilometrin päähän kierrätyskeskukseen.
Itse kyllä pystyn omankin tekemäni hutiostoksen pistämään roskiin tai auton peräkonttiin odottamaan eteenpäin viemistä, menee se sitten uffille tai kaverille tai mihin vaan.
Mutta jos ei pysty kävelemään ja jauhamaan purkkaa samanaikaisesti, niin sille hän ei mitään voi.No olisiko tässä asenteessa syy siihen, miksi sitä turhaa, vääränlaista tavaraa ostellaan surutta: "hutiostos roskiin"? Shoppaillaan vaan mitä sattuu, ja sitten heitellään niitä roskiin? Pidetään vielä sitä, että haluaa kierrättää, jotenkin kädettömänä?
Ai että kukaan ihminen - sinä mukaanluettuna - ei olisi koskaan tehnyt hutiostosta?
Keksit nyt tästä vastauksesta oletuksen, että kirjoittaja ostelee vähän väliä summittaisesti mitä vaan ja heittelee noin vain sitten roskiin.
Tämähän oli vastaus ihmiselle, joka valittaa, ettei jaksa lähteä viemään jotain saamaansa tarpeetonta vaatetta sinne kierrätykseen.
Joten mikä sitten avuksi? Eikö silloin voi heittää sitä kampetta roskiin, jos sille ei kerrassaan mitään käyttöä ole eikä jaksa viedä sitä sinne järkevämpään paikkaan, eli kierrätykseen?
Minä olen heittänyt roskiin ostamani alushousut, jotka olivat oikeata kokoa, mutta hankasivat inhottavasti pitsikuvion kohdalta. Olen myös heittänyt roskiin sukat, jotka hiostivat kamalasti. Ja jotain muutakin vastaavaa.
Olen heittänyt roskiin myös pyyhkeet, jotka ei kuivanneet. Jonkun toisen riesaksiko ne olisi pitänyt viedä?
Minä en osta SURUTTA mitä vaan, etkä sinäkään, ja silti olet aivan takuulla joskus huomannut, että ei ollutkaan ihan hyvä ostos.
Juuri heitin bioroskiin purkillisen säilykekurkkuja, jotka maistui hiton pahalle, kukaan perheestä ei syönyt. Ei niitä etukäteen pystynyt maistamaan, luultiin hyviksikin.
Kierrätys nimenomaan on hyvä asia, mutta kun tämä ihminen valitti, ettei jaksa sitä tehdä, niin mihin sitten pitäisi ne paskat ostokset laittaa? Minä ehdotin suoraan, että roskiin.
Ehdota nyt sinä hänelle sitten jotain muuta.Hutiostoksia tulee. Ja sitten ne kierrätetään. Se ei tarkoita, että haluan alkaa kierrättämään myös jonkun muun hutiostoksia.
Et halua niin, mutta jotenkin sun niistäkin on eroon päästävä. Ei ne itsestään ilmaankaan haihdu.
Hei, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä takaisin anopille postissa!
Ai niin mutta kun ei jaksa....
Hankalaa on.
Kyllä rikkinäisen ja likaisen ryysyn voi laittaa roskikseen, eikö niin?
Vai onko se jotenkin epäeettistä?
Eikö se ihminen, joka on laittanut kirppikselle myyntiin rikkinäisiä ja likaisia vaatteita, ole kuitenkin se varsinainen toope? Ja joku toinen toope ostaa.
Tähän ei löydy mitään kunnollista ratkaisua, joten levitellään sitten vain käsiä. Tuolla yhdelläkin oli kuulemma joku varasto täynnä mummoilta saatuja lahjoja, jopa arvaamattomia paketteja monien vuosien varrelta.
Voisiko ne mummot pyytää kylään ja näyttää heille se varasto ja kysyä, että olisiko heillä joku vastaus tähän ongelmaan?Meidän krääsämummo voivottelee jatkuvasti, miten valtavasti meidän lapsilla on tavaraa. Tuotuaan samalla oven avauksella taas lisää sitä krääsää ja uusia värityskirjoja edellisten 50:n lisäksi.
Sama. Samaisella mummolla oli myös kiva leikki lapsille kun lapset oli pieniä, kaadetaan lelulaatikko ja levitetään kaikki lelut pitkin taloa. Sitten saikin taas ottaa muille kylän juoruämmille kuvatodisteita mun sotkuisuudesta. Mun sääntö että lelut pysyvät olkkarissa oli kuulemma lasten luovuutta rajoittava. Sekin oli väärin, kun kaaoksen taltuttamiseksi lapset saivat kerätä (mun avustuksella) lelut takaisin nukkumaan laatikoihinsa, kuulemma siivoaminen kuuluu vain minulle. Ei ne lapsetkaan tykänneet kun joka askeleella oli jotain jalan alla. Ihan mielellään osallistuivat puuhasteluun kotona.
Meillä ihan sama.
Lelut levitetään joka puolelle.
Ja kun olohuone halutaan potää leluttomana ja siistinä, se myllätään ja sotketaan ylösalaisin.
Koti on lapsenkin koti. Jopa miehenkin koti.
Joku asuu tilavasti, on varaa ja tilaa pitää se yksi huone tilana jossa perheen äiti käy istumassa valkoisella sohvalla.Kuitenkin perheasunnot rivitaloissa ja kerrostaloissa ovat pienehköjä ja minun mielestäni lapset saa olla samassa tilassa vanhempiensa kanssa eikä siellä omassa huoneessaan mistä tullaan vaan komentamaan hampaan pesulle ja nukkumaan.
KOSKAAN se ei ole perheen ulkopuolisen asia päättää, että tämäjatämä on liian vähän täälläjatäällä, sotkenpa nyt tämänjatämän tilan, kun minun mielestäni juuri tämänjatämän tilan kuuluu olla sotkuinen, koska minä.
Meillä mummo kiskoi jopa petivaatteet sängyistä - ilmeisesti mui makkari on sui makkari - ja riipi lattialle uuden sohvankin palasiksi, kun hänen piti just olkkariin rakentaa lapsille se maja.
Vaikka meillä on valtava leikkihuone, jossa on kaikki tarveaineetkin majaan valmiina, siinä arkiolohuoneen vieressä.
Mun anopin kämppä on kohta kandidaattina himohamstraajat -ohjelmaan. Ilmeisesti hänellä oli missiona, että saa mun kodin samaan kuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi omituista, että jollain on otsaa määrätä anoppinsa rahankäyttöä. On otsaa vaatia, että mihin asioihin anoppi rahaa käyttää.
Julkeaa tehdä noin. Lahjan antaminen on vapaaehtoista. Ei tullut mieleenkään vaatia lasteni isovanhemmilta jotain lahjarahaa eikä mitään muutakaan.
Ei sellaista ole kukaan täällä kirjoittanut. Sen sijaan kyllä siitä, miten ne isovanhemmat pyrkii määräilemään lastensa perheiden asioita.
Jo aloituksessa suitsitaan isovanhempien rahankäyttöä.
"Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin."
"Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu."
Tuossahan aloittaja pyrkii määräilemään isovanhempia.
Ei pyri vaan sitä ryönää mitä nämä kantavat hänen kotiinsa.
Lahjan antaja määrää ihan itse sen, minkä lahjan hän haluaa antaa.
Lahjaa ei ole pakko vastaanottaa.
Kukaan ei voi määrätä toista ihmistä antamaan rahalahjaa.- Kuten täällä on kerrottu, se ei kaikuu kuuroille korville, ryönä tungetaan väkisin
- Sitä ryönän elämää myös seurataan ja valvotaan ja huushollia pengotaan, jotta nähdään arvostetaanko ryönää
Ei sitä lahjaa ole pakko ottaa vastaan. En ihan usko, jos sanot mummolle, että tätä lahjaa en ota, niin mummo sen väkisin sun huusholliin aseella uhaten tuo.
Hän saa itkupotkuraivarin, uhriutuu kun mikään ei kelpaa, piilottaa sen lapsen kaappiin tai se löytyn portin kahvasta. Jos laitan viestiä, että hei, meidän mökin terassille on ilmesrtynyt kaksi jätesäkillistä meille kuluumatonta tavaraa, milloin haet pois, ei ole hakijaa näkynyt.
Usko huviksesi.
Kieltäytyä on yritetty satoja kertoja, mutta aina vaan meidän odotetaan ylläpitävän ryönämuseota.
Älä viitsi valehdella - tuota ei enää usko kukaan! Nää sun jutut on ketjun mittaan vaan paisuneet, kyllä sut tunnistaa trolliksi jo muutkin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En uskalla ajatella miniöitten/ tytärten raivoa jos mummot muistaisivat jouluna vaan joulukortilla ja vielä synttärinäkin.
Nuorilla tämä lahja/tavarakulttuuri on hyvän elintason aikana kehittynyt. Aina pitää olla lahja, tuominen, kallis ja laadukas. Ei mikään
" marketin kimppu. "
Tuossa yhdessä keskustelussa äiti luetteli mitä vähintään pitää tuoda vauvaa katsoessa.
Tämä!!
Raivomammat osaa vaatia ja uhkailla, ettei ikinä saa nähdä lastenlapsia, jos ei hypitä hänen pillinsä mukaan. Todella ala-arvoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi omituista, että jollain on otsaa määrätä anoppinsa rahankäyttöä. On otsaa vaatia, että mihin asioihin anoppi rahaa käyttää.
Julkeaa tehdä noin. Lahjan antaminen on vapaaehtoista. Ei tullut mieleenkään vaatia lasteni isovanhemmilta jotain lahjarahaa eikä mitään muutakaan.
Ei sellaista ole kukaan täällä kirjoittanut. Sen sijaan kyllä siitä, miten ne isovanhemmat pyrkii määräilemään lastensa perheiden asioita.
Jo aloituksessa suitsitaan isovanhempien rahankäyttöä.
"Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin."
"Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu."
Tuossahan aloittaja pyrkii määräilemään isovanhempia.
Ei pyri vaan sitä ryönää mitä nämä kantavat hänen kotiinsa.
Lahjan antaja määrää ihan itse sen, minkä lahjan hän haluaa antaa.
Lahjaa ei ole pakko vastaanottaa.
Kukaan ei voi määrätä toista ihmistä antamaan rahalahjaa.Miksi joku päättää antaa lahjaksi esim liian pieniä vaatteita? Kun näin käy toistuvasti, kyseessä ei ole yksittäinen hutiostos.
Lahjan antaja todennäköisesti saa hyvän mielen siitä, että toi lahjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan saaminen, sen laatu ja määrä tuntuu olevan tulenarka aihe nykyäideille. Vedetään herneet nenään, jos ei saa anopilta just sitä lahjaa, minkä lapsen äiti tahtoo.
Hyvä tietää, että meno on mennyt tällaiseksi. Taidanpa jättää tulevaisuudessa lahjat antamatta.
Kaikki on siten tyytyväisiä.
Eikä tämä koske ainoastaan mummoja, vaan yhtälailla kummeja, sukulaisia jne.
Kännykkääni ilmestyi viime vuoden marraskuussa kummilapsen äidiltä lähettämä viesti, mitä lapsi toivoi kummilta joululahjaksi tiettyä lahjaa, kuvien kera ja missä niitä myydään. Lahjan hinta oli 200€. Ja tilaus tuli pyytämättä ja tilaamatta.
Ja tämä tuntuu monella äidillä olevan normikäytäntö, tilataan muilta toivelahjat ja vanhemmat maksattavat muilla.Itse olen laittanut näille itsekkäille lahjatoiveille jarrua päälle ja jätän tai "unohdan" tarkoituksella ostamatta.
Monelta näyttää menevän lahjan tarkoitus ohi, vaan käytetään häikäilettömästi muita hyväksi.
Olen huomannut ihan saman. Kummeille tulee pyytämättä melkoiset listat ja vaatimukset tarkkoine ohjeineen. Tuntuu nämä nykyiset äidit olevan todella häikäilemättömiä oman edun tavoittelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En minä kanna mitään vaan annan rahana. Ja paljon muuten apuna kun lapset oli pieniä. Mieheltäni jo naapurit kysyivät olemmeko eronneet kun saatoin toista viikkoa olla toisessa kaupungissa. Lapsella ja puolisollaan kummallakin työmatkoja ulkomaille.
Toisen roska on toisen aarre. Kun miniä tulee ylemmästä yhteiskuntaluokasta voi kaikki mikä ei ole jotain huippumerkkiä olla ryönää.
Jos et kanna ryönää miksi samaistut ryönän kantajiin???
Ehkäpä hän samaistuu niihin isovanhempiin, jotka tekevät kaikkensa auttaakseen, ja silti saavat paskaa niskaansa näiltä nykymammeleilta.
Miksi hän samaistuu ryönän kantajiin, oli kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan saaminen, sen laatu ja määrä tuntuu olevan tulenarka aihe nykyäideille. Vedetään herneet nenään, jos ei saa anopilta just sitä lahjaa, minkä lapsen äiti tahtoo.
Hyvä tietää, että meno on mennyt tällaiseksi. Taidanpa jättää tulevaisuudessa lahjat antamatta.
Kaikki on siten tyytyväisiä.
Vau, yksi mummeli tajusi 60 sivun jälkeen! Vau!
Wau, joku itsekäs jankuttaja on viimein tyytyväinen. Paitsi kohta se kuitenkin lähettää lahjalistat kaikille joulua varten 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi omituista, että jollain on otsaa määrätä anoppinsa rahankäyttöä. On otsaa vaatia, että mihin asioihin anoppi rahaa käyttää.
Julkeaa tehdä noin. Lahjan antaminen on vapaaehtoista. Ei tullut mieleenkään vaatia lasteni isovanhemmilta jotain lahjarahaa eikä mitään muutakaan.
Ei sellaista ole kukaan täällä kirjoittanut. Sen sijaan kyllä siitä, miten ne isovanhemmat pyrkii määräilemään lastensa perheiden asioita.
Jo aloituksessa suitsitaan isovanhempien rahankäyttöä.
"Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin."
"Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu."
Tuossahan aloittaja pyrkii määräilemään isovanhempia.
Ei pyri vaan sitä ryönää mitä nämä kantavat hänen kotiinsa.
Kyllä määrää, missä muodossa lahja tulee olla.
Vai että oikein isovanhempien piikkiin pitäis voida itse valkata vaatelahjaAnna mun kestää tuota röyhkeyden määrää.
Ei määrää. Vaan ihmettelee käsittämätöntä käytöstä.
Vaatimukset on lueteltu. Aina ei saa tahtoaan läpi, vaikka miten määräillään.
Hänellä on täysi oikeus päättää omasta kodistaan😂😂😂
Ihan samalla tavoin kun lahjanantaja saa vapaaehtoisesti päättää mitä haluaa antaa, kaikista diktaattorin käskyistä huolimatta 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan saaminen, sen laatu ja määrä tuntuu olevan tulenarka aihe nykyäideille. Vedetään herneet nenään, jos ei saa anopilta just sitä lahjaa, minkä lapsen äiti tahtoo.
Hyvä tietää, että meno on mennyt tällaiseksi. Taidanpa jättää tulevaisuudessa lahjat antamatta.
Kaikki on siten tyytyväisiä.
Niin. Katsos kun ne nykyihmiset olemme sillä tavalla hassuja, että välitämme tulevista sukupolvista. Tiedostamme, että maailma hukkuu turhaan tavaraan. Sitä on kaikkien kaapit pullollaan.
Lisäksi tiedostamme, että ihmiset ovat ihan tutkitusti onnellisimpia kodissa, missä tavaran määrä on jonkinlaisessa hallinnassa.
Tämän takia emme ole iloisia, jos joku tahtoo sabotoida perheemme hyvinvointia tuomalla tarpeetonta ja epämieluisaa.
Nykyajan ongelma ei oikeasti ole juuri kenelläkään tarve ja niukkuus, vaan ihan päinvastainen.
Paras lahja melkein jokaiselle olisi se, että lähimmäinen tarjoutuu hävittämään puolet tavaroistasi.
Kuulostaa todella ihanteellisen kauniilta, ja voisin melkein uskoa sinua, mutta todellisuus on, että nykymammat ostelee ja vaatii kaikkea paljon enemmän kuin kukaan aiempi sukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi omituista, että jollain on otsaa määrätä anoppinsa rahankäyttöä. On otsaa vaatia, että mihin asioihin anoppi rahaa käyttää.
Julkeaa tehdä noin. Lahjan antaminen on vapaaehtoista. Ei tullut mieleenkään vaatia lasteni isovanhemmilta jotain lahjarahaa eikä mitään muutakaan.
Ei sellaista ole kukaan täällä kirjoittanut. Sen sijaan kyllä siitä, miten ne isovanhemmat pyrkii määräilemään lastensa perheiden asioita.
Jo aloituksessa suitsitaan isovanhempien rahankäyttöä.
"Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin."
"Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu."
Tuossahan aloittaja pyrkii määräilemään isovanhempia.
Ei pyri vaan sitä ryönää mitä nämä kantavat hänen kotiinsa.
Kyllä määrää, missä muodossa lahja tulee olla.
Vai että oikein isovanhempien piikkiin pitäis voida itse valkata vaatelahjaAnna mun kestää tuota röyhkeyden määrää.
Ei määrää. Vaan ihmettelee käsittämätöntä käytöstä.
Vaatimukset on lueteltu. Aina ei saa tahtoaan läpi, vaikka miten määräillään.
Hänellä on täysi oikeus päättää omasta kodistaan😂😂😂
Ihan samalla tavoin kun lahjanantaja saa vapaaehtoisesti päättää mitä haluaa antaa, kaikista diktaattorin käskyistä huolimatta 😂😂
Törkeän lahjan saajalla on myös oikeus ihmetellä miksi sellaisia saa vieläpä toistuvasti ja oikeus neuvoa mikä olisi parempi lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En minä kanna mitään vaan annan rahana. Ja paljon muuten apuna kun lapset oli pieniä. Mieheltäni jo naapurit kysyivät olemmeko eronneet kun saatoin toista viikkoa olla toisessa kaupungissa. Lapsella ja puolisollaan kummallakin työmatkoja ulkomaille.
Toisen roska on toisen aarre. Kun miniä tulee ylemmästä yhteiskuntaluokasta voi kaikki mikä ei ole jotain huippumerkkiä olla ryönää.
Jos et kanna ryönää miksi samaistut ryönän kantajiin???
Ehkäpä hän samaistuu niihin isovanhempiin, jotka tekevät kaikkensa auttaakseen, ja silti saavat paskaa niskaansa näiltä nykymammeleilta.
Miksi hän samaistuu ryönän kantajiin, oli kysymys.
Ja vastauksen saitkin jo. Vastaaja oikaisi sinulle, että mihin samastui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan saaminen, sen laatu ja määrä tuntuu olevan tulenarka aihe nykyäideille. Vedetään herneet nenään, jos ei saa anopilta just sitä lahjaa, minkä lapsen äiti tahtoo.
Hyvä tietää, että meno on mennyt tällaiseksi. Taidanpa jättää tulevaisuudessa lahjat antamatta.
Kaikki on siten tyytyväisiä.
Niin. Katsos kun ne nykyihmiset olemme sillä tavalla hassuja, että välitämme tulevista sukupolvista. Tiedostamme, että maailma hukkuu turhaan tavaraan. Sitä on kaikkien kaapit pullollaan.
Lisäksi tiedostamme, että ihmiset ovat ihan tutkitusti onnellisimpia kodissa, missä tavaran määrä on jonkinlaisessa hallinnassa.
Tämän takia emme ole iloisia, jos joku tahtoo sabotoida perheemme hyvinvointia tuomalla tarpeetonta ja epämieluisaa.
Nykyajan ongelma ei oikeasti ole juuri kenelläkään tarve ja niukkuus, vaan ihan päinvastainen.
Paras lahja melkein jokaiselle olisi se, että lähimmäinen tarjoutuu hävittämään puolet tavaroistasi.
Kuulostaa todella ihanteellisen kauniilta, ja voisin melkein uskoa sinua, mutta todellisuus on, että nykymammat ostelee ja vaatii kaikkea paljon enemmän kuin kukaan aiempi sukupolvi.
Tämähän ei ole totta. Nykyään ollaan huomattavan kulutustietoisia, kierrätetään paljon ja pyritään pitämään tavaramäärä kohtuullisena. Juuri siitähän nämä ristiriidat syntyvät, joita tässä ketjussakin kuvataan.
Kun tavaraa kannetaan ja kannetaan, vaikkei sitä haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö pian takaisin siihen tapaan, joka oli kauan sitten. Aikoinaan isovanhemmilta ei edes odotettu lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin.
Nykyään oletetaan, että isovanhempien pitää olla lahja-automaatteja. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Aikoinaan lapsenlapset kyläili mummoloissa, ja se oli sitä välittämistä, läsnäoloa. Se oli riittävää lapsille.
Nykyisin isovanhempien pitää ansaita hyväksyntä lahjakortein ja rahalahjoin. Muuten on ihan kamalia.
Jos yhdessäolo ei riitä isovanhemmuuteen, niin pitäkää tunkkinne.
Milloin aikoinaan? Kyllähän aika kauan on ollut tapana, että lähisukulaiset muistavat lapsia esimerkiksi jouluisin ja syntymäpäivisin. Ihan omasta halusta vielä.
Mikä on aika kauan? 70- luvulla joulukortti riitti, joku kummi laittoi lapselle oman.
Me perheelliset lapset veimme jouluna äidillemme kahvipaketin, suklaata, joku sen vaaleanpunaisen kerraston, joulukukkia ei viety pieneen yksiöön, äiti saattoi itse ostaa joulutähden.
Mutta ei meille lukuisilla lapsilleen ja meidän lapsillemme kuin sen joulukortin jonka siihen kirjoitti hänen puolestaan yhden lapsenlapsen silloinen tyttöystävä, muutamana vuotena.Ja ailti isovanhempina kannatte ryönää koko ajan? Miksi?
En minä kanna mitään vaan annan rahana. Ja paljon muuten apuna kun lapset oli pieniä. Mieheltäni jo naapurit kysyivät olemmeko eronneet kun saatoin toista viikkoa olla toisessa kaupungissa. Lapsella ja puolisollaan kummallakin työmatkoja ulkomaille.
Toisen roska on toisen aarre. Kun miniä tulee ylemmästä yhteiskuntaluokasta voi kaikki mikä ei ole jotain huippumerkkiä olla ryönää.
Jos et kanna ryönää miksi samaistut ryönän kantajiin???
Ehkäpä hän samaistuu niihin isovanhempiin, jotka tekevät kaikkensa auttaakseen, ja silti saavat paskaa niskaansa näiltä nykymammeleilta.
Miksi hän samaistuu ryönän kantajiin, oli kysymys.
Ja vastauksen saitkin jo. Vastaaja oikaisi sinulle, että mihin samastui.
Ei oikaissut, vaan sössötti aiheen vierestä ja uhriutui. Miksi ihmeessä isoäiti joka ei toimi kutne on kuvattu kuitenkin saa marttyyrikohtauksen? Voisitko vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Lapset ei kyllä kiitä aikuista, joka pelaa jotakin valtapelejä sen sijaan että antaisi lapselle oikeuden niihin isovanhempiin. Tunnen joitakin näitä, vahvasti w t .
Ihminen joka tunkee väkisin sisustamaan ja vaatettamaan toisen ihmisen kotiin on kyllä se sairas valtapelaaja, ei tuon kodin asukkaista kukaan.
Ei, vaan näin se hirviöäiti toimii - uhkaa katkaista kaikki välit sukulaisiin, jos ei eivät pilkulleen noudata hänen määräyksiään. Se on sairasta ja ikävä kyllä turhan yleistä nykyään. Vedetään olevinaan "rajoja" ja vieraannutetaan lapset kaikista läheisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Mun anoppi kun liiteli korppikotkan lailla meidän perheen yllä kyyläämässä, ettei vaan mitään "lahjaksi" saatua hävitetä.
Lopullinen ratkaisu oli, että keräsin ihan kaiken mitä anoppi oli meille tuonut. Ne vaatteet, lelut (paitsi yhden kirjan, josta lapsi tykkäsi), sisustustekstiilit, ne hiton ruskeat lasimöhkäleet, valmiiksi säröllä olevat astiat... kaiken, mitä löysin. Palautin ne antajalleen. Saatesanoiksi kerroin että jatkossa saa tuoda yhden paketin molemmille lapsille jouluna ja synttäreinä. Mitään muuta hänellä ei ole lupa tuoda.
Nuo lahjukset eivät yhdellä kerralla mahtuneet farmariautoon.
Voi kuulostaa tylyltä, mutta mikään nätisti sanominen tai normaali keskustelu ei johtanut mihinkään.
Kieltäisin poikaani ja miniääni tulemasta edes hautajaisiini. Tekisin testamentin jossa poika ei saisi kuin lakiosansa. Ja että se on maksettava hänelle rahana, ei tonttina.
Jos poikani on nainut hirviön saa elämänsä elää ilman minua. Ja samoin lapsensa jotka onkin jo opetettu vihaamasn minua.
Kaikenkaisia tallukasmiehiä joilla ei ole mitään valtaa kotonaan eivätkä vaadi puolisolta ihmismäistä käytöstä.
Vallankäyttöä. Koska yrität käyttää sitä aina, on heille parempi, että rajaus on tehty. Jos ei ole vielä, olisi siis heille parempi. Usko pois, mitkään perintörahat eivät korvaa vallanhaluisen sukulaisen ikeen alla olemista. Lakiosa on itseasiassa keksitty juuri vallanhaluisten despoottien vuoksi, jotta valtaa vähän rajataan. Ettei pelkäksi kiristämiseksi mene kaikkien elämät.
Miksi ajattelet että anoppien pitää sietää kaikki sonta mitä vaan joku vähän pipi miniä keksii sanoa tai tehdä.
Sentään miniä jolla on aina migreeni on siedettävä tekosyynsä kanssa kuin suoraan törkeä ja raivopäinen miniä.Millä lailla se miniä on törkeä tai raivopäinen, jos hän sanoo, ettei halua että kotiinsa tuoda holtitta tavaraa ja vielä vahditaan että ne pysyy siellä?
Meillä se rajaton tunkeminen piti sisällään paitsi tuota loputonta tavaran työntämistä, myös sen että kaikki ns ensitavarat piti ehtiä ostaa ennen vanhempia, yhtään juhlaa ei saanut järjestää ilman sekaantumista, lasten kaverisuhteita pyrki säätämään, jopa naapureihin tungettiin ja joka ikinen harrastuksen tai koulun päätösjuhla muuttui sotatantereeksi, kun ei mennyt perille, ettei niihin pääse kuin vanhemmat ja sisarukset.
Koko elämä oli oikeasti ihan hirveää sen tunkemisen takia.
Onneks älysin maalta lähteä etten jäänyt sinne oman kodin nurkille tai miehelle kotiminiäksi.
Ja onneks mun lapset ovat taas lähteneet yliopistokaupunkeihin ja löytäneet työt maailmalta.
Ei tarvi miniöitten kanssa ottaa matsejaMatsien todennäköisyys vähenee jos kohtelee miniäänsä asiallisesti.
Tai jos kohtelee anoppiaan asiallisesti.
Ei se näin mene. Se joustaa, joka enemmän toiselta jotain tarvitsee.
Miniä harvemmin tarvitsee anopiltaan yhtään mitään. Anopilla sen sijaan on hysteerinen mummovimma nähdä niitä rakkaita kultalapsosia. Joten jos se tahtoo niiden kanssa vuorovaikuttaa, menee miniän pillin mukaan.
Kaikki nämä ongelmat ratkeaisi sillä, että mummelit suvaitsisivat tehdä itse aikanaan riittävän määrän lapsia hoivaviettinsä täyttämiseksi, ettei sitten tarvitsisi ruveta hurmosmummoilemaan ja omimaan toisten lapsia.
Isoäideillä tai -isillä ei ole mitään juridista oikeutta niihin lastenlapsiin. Eikä oikein moraalistakaan.
Tuolla jossain kohtaa oli puhe lapsistaan mustasukkaisista äideistä. Taidat olla sitä kategoriaa, kiukkuisena ihmisenä epävarma oman äitiytesi hyvyydestä niin kiellät lapsilta muut ihmissuhteet.
Sinä olet vielä rahalla ostettavakin. Tarpeeksi arvokkailla lahjoilla.
Hyvä jos appivanhemmillasi on poikaansa ja hänen lapsiaan kohtaan rakkautta yrittää pitää yhteyttä heihin vaikka miniä tekee kiusaa minkä ehtii.
Muista, lapsesi ovat myös miehesi lapsia.
Lapset ei kyllä kiitä aikuista, joka pelaa jotakin valtapelejä sen sijaan että antaisi lapselle oikeuden niihin isovanhempiin. Tunnen joitakin näitä, vahvasti w t .
Ihminen joka tunkee väkisin sisustamaan ja vaatettamaan toisen ihmisen kotiin on kyllä se sairas valtapelaaja, ei tuon kodin asukkaista kukaan.
Ei, vaan näin se hirviöäiti toimii - uhkaa katkaista kaikki välit sukulaisiin, jos ei eivät pilkulleen noudata hänen määräyksiään. Se on sairasta ja ikävä kyllä turhan yleistä nykyään. Vedetään olevinaan "rajoja" ja vieraannutetaan lapset kaikista läheisistä.
Se koti on sen äidin. Tietenkin hänellä on oikeus määrätä siitä kodistaan ja siitä miten siellä käyttäydytään.
Ja milloin siitä yhdestä mummosta tuli koko suku ja kaikki läheiset???
En ole tässäkään ketjussa edes ainoa joka kertoo tällaisesta häiriökäytöksestä.