Millaisen elämän olisit halunnut ja millaisen sait

Ei valittamista.

Halusin kuninkaallisen ja sain duunarin.

Terveenä synnyin, mutta en pysynyt.

Opiskelin väärän ammatin.

Normaalista en tiedä, mutta 30v. on yhdessä oltu.

En syntymästä asti tervettä, mutta parantuneen ihanan lapsen sain.

Olisin halunnut toisenlaisen elämän, tämä on ollut liian raskas.

Olen ajelehtija. En halunnut koskaan lapsia. Rennosti eteenpäin. Elämässä paljon hyviä yllätyksiä, opiskelut, avioliitto ym.

Odotuksia ei ollut, mutta ne ylittyivät huikeasti. 

Elän oman näköistä elämää täysin. 

Yli 60 v jo, nainen

Luulin haluavani akateemisen tutkinnon, uran ja perjeen lapsineen.

Vuosien saatossa haaveet ovat muuttuneet. Olin koulussa laiska, joten ei tullut akateemista. Työnteko sen sijaan sujui ja ura urkeni. Muutin ulkomaille ja löysin vaimon, joka ei halunnut lapsia. Nyt sitten matkustellaan ja nautitaan elämästä kaksin.

Turha sitä on miettiä. Näillä mennään mitä on annettu :D

Oli huomattavan erilaiset toiveet kuin tämä nykyinen kotona olemisen paskaversio. 

Elämä on antanut ja ottanut.

Halusin asua maalla, ja että minulla on paljon eläimiä. Opiskelin ne unelma-ammattini, ei mitään hienoa, duunari työtä.

Asuinkin maalla vuosia, jossain kohti tuli vauvakuume, ja huomasin pitäväni lapsista ja haluavani monta lasta. Sainkin. 

Parisuhde oli huono, joten päätin muuttaa pois sieltä unelmieni kodista. Kasvatin lapseni yksin, kivassa talossa, ja tein sitä opiskelemaani työtä. 

Olisin ehkä halunnut vielä pari lasta, ja hyvän parisuhteen, niitä en saanut silloin. Nyt, kun lapset on aikuisia , löysin hyvän miehen. 

Eläimiä on ollut kokoajan. Tietenkin elämään mahtuu niin iloa kuin surua. On ollut raskasta, todella tuhoisa suhde, itsellä sairautta jne. Mutta olen positiivinen ihminen, näen kaikessa hyvät puolet. 

Nykyinen talo on kiva. Voin jäädä tähän. Tai voin muuttaa sinne maalle, jos siltä tuntuu. 

Elämä on sitä, millaiseksi sen itse tekee. 

Olen tyytyväinen ja onnellinen

Paremman työelämän. Olen lama-ajan nuori aikuinen. 

Ei mennyt kuten toivoin, sain kuitenkin vähän iloa ja terveyttä

Vierailija kirjoitti:

Halusin asua maalla, ja että minulla on paljon eläimiä. Opiskelin ne unelma-ammattini, ei mitään hienoa, duunari työtä.

Asuinkin maalla vuosia, jossain kohti tuli vauvakuume, ja huomasin pitäväni lapsista ja haluavani monta lasta. Sainkin. 

Parisuhde oli huono, joten päätin muuttaa pois sieltä unelmieni kodista. Kasvatin lapseni yksin, kivassa talossa, ja tein sitä opiskelemaani työtä. 

Olisin ehkä halunnut vielä pari lasta, ja hyvän parisuhteen, niitä en saanut silloin. Nyt, kun lapset on aikuisia , löysin hyvän miehen. 

Eläimiä on ollut kokoajan. Tietenkin elämään mahtuu niin iloa kuin surua. On ollut raskasta, todella tuhoisa suhde, itsellä sairautta jne. Mutta olen positiivinen ihminen, näen kaikessa hyvät puolet. 

Nykyinen talo on kiva. Voin jäädä tähän. Tai voin muuttaa sinne maalle, jos siltä tuntuu. 

Elämä on sitä, millaiseksi sen itse tekee. 

Ei todella ole miksi sen tekee, mieti nyt hetki asiaa. Täällä on monta muuttuvaa tekijää, et voi niitä muuttaa.

Synnyin kuollakseni. Sitä odotellessa...

En ole koskaan sen enempiä miettinyt, mitä haluan. Olen vain elänyt ja saanut ihan kiitettävästi.

Koulutus jäi laiskuuttani alemmalle tasolle, mitä olin ajatellut, mutta työtä on riittänyt hyvin tälläkin koulutustasolla.

Perheen sain, enkä ole eronnut yli 50-vuotisesta liitostamme.

Nuorena podin jonkinlaista elämänpelkoa. Syrjäänvetäytyvä luonne ja arka olemus tuntuivat estävän mahdollisuuksia, joita elämä ehkä yritti tarjota.                Sosiaalisten tilanteiden pelko ja huono itsetunto olivat riesana koulussa, opiskelussa ja työelämässä. 

Satuin ajautumaan alalle, jossa työtä on löytynyt lama-ajoista huolimatta. Palkka on melko vaatimaton mutta riittää.

Vastoin omaa ja lähipiirin odotuksia sain ihan hyvän miehen ja kaksi lasta. 

Vanha omakotitalo remontteineen on kiristänyt välillä mieltä ja parisuhdetta, mutta vain välillä. Enimmäkseen kaikki on ollut hyvin.

Ystävyyssuhteita en ole osannut luoda saatikka ylläpitää. Kuitenkin yksi ystävä lapsuusajoilta on säilynyt.

Sukulaisia näen harvoin. Ehkä juuri siksi heihin on hyvät välit.

Minulla ei ole erityistaitoja. En ole erityisen kaunis tai älykäs. Sosiaaliset tilanteet ovat edelleen vaikeita, mutta nyt eläkeikää lähestyessäni alan  jo hyväksyä puutteeni. Olen ihan hyvä näin. Elämä on hyvä näin.

Ihan tavallisen elämän olisin halunnut  eli puoliso, lapsi(a), vakituinen hyvä työpaikka, omakotitalo jossain pikkupaikkakunnalla/maalla, auto ja koira)

En onnistunut saamaan mitään haaveilemaani vaan olen pätkätyötön ja lapseton ikisinkku jumissa pk-seudun betonilähiössä. Mulla ei ole edes fillaria.

Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän? Risaisen elämän.

Synnyin väärille vanhemmille, välinpitämättömään sukuun. Vanhemmat erosi, jäin äidille joka oli sekaisin, väkivaltainen ja juoppo.

Ei ollut oikeutta edes yöuneen tai koskemattomuuteen. Taisin masentua jo lapsena. Koulussa olin hyvä kunnes en enää jaksanut. Menin rikki.

Yritin kuitenkin, pätkäduuneja, välillä työttömänä, koko ajan uupuneena. 

Jokunen pitempi parisuhde, ei rikkinäinen osannut sitoutua, vääriä valintoja.

Eläkkeelle jäämistä tarjottiin reilu 10v sitten, en hölmö tarttunut tilaisuuteen kun pitäähän sitä yrittää eikä kelarottana elää.

LIsää pätkäduuneja, vuosi sitten voimat loppui. Nyt työttömänä, oikea paikka olisi eläkkeellä. 

Kelan leikkaukset tekee vielä minusta lopun, elämänhalu kateissa.

Toivon etten olisi edes syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin väärille vanhemmille, välinpitämättömään sukuun. Vanhemmat erosi, jäin äidille joka oli sekaisin, väkivaltainen ja juoppo.

Ei ollut oikeutta edes yöuneen tai koskemattomuuteen. Taisin masentua jo lapsena. Koulussa olin hyvä kunnes en enää jaksanut. Menin rikki.

Yritin kuitenkin, pätkäduuneja, välillä työttömänä, koko ajan uupuneena. 

Jokunen pitempi parisuhde, ei rikkinäinen osannut sitoutua, vääriä valintoja.

Eläkkeelle jäämistä tarjottiin reilu 10v sitten, en hölmö tarttunut tilaisuuteen kun pitäähän sitä yrittää eikä kelarottana elää.

LIsää pätkäduuneja, vuosi sitten voimat loppui. Nyt työttömänä, oikea paikka olisi eläkkeellä. 

Kelan leikkaukset tekee vielä minusta lopun, elämänhalu kateissa.

Toivon etten olisi edes syntynyt.

jatkoa edelliseen..

Olisin hakunnut tavallisen elämän. Turvallisen lapsuuden, mahdollisuuden opiskeluun. KOtirauhan. Perheen.

Ajattelitko, että nyt 46-vuotiaana löisin liinat kiinni ja luulisin, ettei mitään uutta tai muutosta tulisi? Ei hienot asiat, sattumat eikä toisaalta sairaudetkaan kysy aikaa. Niitä on tarjolla KOKO ELÄMÄNKAARI.

TÄLLÄ HETKELLÄ OLEN ONNELLINEN JA VAPAA. TYÖTÖN VAPAA OPISKELIJA, JOKA LIIKKUU 8 tuntia päivässä. Kerää tölkkejä ja laittaa kenot voimaan ja elää voittorahoilla. Lapset yliopistossa. 

 

kunto sellainen, että vedän pyörällä 40-80 km lenkkejä. Aina vetänyt. Kiitollinen siitäkin.