Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietävät oman lapsuutensa perusteella, että lapsia kiusataan vaatetuksen perusteella. Tietävät myös, että aikoinaan ne lapsena itse saamat lahjarahat kuluivat vanhempien omaan kulutukseen eli tupakointiin ja alkoholin juomiseen.
Lisäksi rahaa saanut ei ymmärrä saamaansa. Esimerkiksi usein pieniä summia antaneen isovanhemman rahaa ei mielletä minkään arvoiseksi, kun toinen isovanhempi on kerännyt könttäsumman, jonka antaa lapsenlapselleen vasta aikuisena.
Ostavat siksi epäsopivia vaatteita, että lastenlastakin kiusattaisiin vai mitä tarkoitat?
Pitäisi siis saada rahaa tupakkaan ja alkoholiin vai mitä tarkoitat?
Tietääkseni pienet lapset eivät tupakoi tai juo alkoholia. Ehkä teillä on ollut erilaiset säännöt, mutta ei se oikein ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 56v ja siis jo mummoikäinen, tosin en vielä mummo.
Ei tulisi mielenkään alkaa ostelemaan jotain turhaa, vääränkokoista vaatetta tms. kenellekkään. Vai tapahtuuko mun aivoille jotain, jos saan lapsenlapsen? Äo laskee dramaattisesti?
Mun anopilla ei ole älyssä vikaa. Paha persoonallisuushäiriö riittää.
Emme ole jatkuvan ylikävelyn vuoksi juurikaan missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä isovanhemmat sanoivat, kun kerroit heille, että heidän tuomansa vaatteet ovat epäsopivia ettekä halua niitä?
"Kun mikään ei kelepaa, yhyyy"
Kun mummo tuo kirppikseltä "pientä laittamista" vaativan vaatteen, niin silloin v###uilee, että ihan helposti tuon korjaa. "Pientä laittamista" voi olla esim talvihaalari, jossa on polvet puhki ja rikkinäinen vetoketju. Ihan selkeästi haluaa vihjata, että olen laiska ja osaamaton, kun en mitään viitsi.
Kuka ihme vie kirppikselle rikkinäisiä vaatteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You shall not pass kirjoitti:
Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.
Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.
Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?
Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?
Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.
Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?
Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.
Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.
Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.
Monilla mummoilla on vielä vuosia edessä työelämässä kun lapsenlapset ovat pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä isovanhemmat sanoivat, kun kerroit heille, että heidän tuomansa vaatteet ovat epäsopivia ettekä halua niitä?
"Kun mikään ei kelepaa, yhyyy"
Kun mummo tuo kirppikseltä "pientä laittamista" vaativan vaatteen, niin silloin v###uilee, että ihan helposti tuon korjaa. "Pientä laittamista" voi olla esim talvihaalari, jossa on polvet puhki ja rikkinäinen vetoketju. Ihan selkeästi haluaa vihjata, että olen laiska ja osaamaton, kun en mitään viitsi.
Kuka ihme vie kirppikselle rikkinäisiä vaatteita?
Vielä enemmän ihmettelen sitä, kuka sellaisen ostaa?
Vierailija kirjoitti:
Älkää ottako niitä vaatteita vastaan! Tai sitten otatte mutta käytte ne läpi antajien edessä ja toteatte että liian pieniä jne ja nakkaatte takaisin ne. Joskus on pakko olla "ilkeä" kuin ikuisesti mieliks :(
Varmasti uhriutuvat mutta jospa sitten oppivat kysymään mitä ja minkä kokoista tarvitsee.
Ei otetakaan, enää. Ei tuo enää mitään, mikä on ihanaa. Ei ole oppinut kysymään mitä eikä minkä kokoisena, koska hän ei mistään hinnasta miniän toiveita toteuta. Tämän on suoraan sanonut. Sitten uhriutui, kun tavarat eivät tulleet käyttöön. Sanoin suoraan, että mun koti ei ole mikään hiton kierrätyskeskuksen välivarasto.
Kun lähtökohtaisesti ei voi tuoda mitään mikä on meidän perheelle tarpeellista tai edes iloksi, niin sitten ei tarvitse tuoda mitään. Muutaman kerran itsesäälissä rypevä mummeli lähti tuomisineen ulvoen. Halveksittava paska, pelkkä manipulointiyritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä isovanhemmat sanoivat, kun kerroit heille, että heidän tuomansa vaatteet ovat epäsopivia ettekä halua niitä?
"Kun mikään ei kelepaa, yhyyy"
Kun mummo tuo kirppikseltä "pientä laittamista" vaativan vaatteen, niin silloin v###uilee, että ihan helposti tuon korjaa. "Pientä laittamista" voi olla esim talvihaalari, jossa on polvet puhki ja rikkinäinen vetoketju. Ihan selkeästi haluaa vihjata, että olen laiska ja osaamaton, kun en mitään viitsi.
Kuka ihme vie kirppikselle rikkinäisiä vaatteita?
Vielä enemmän ihmettelen sitä, kuka sellaisen ostaa?
No tän ketjun mummot!
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
Eli tällöin tärkeintä on se oma mielihyvä, eikä toisen ilahduttaminen. Sitten jos tämän tuo esiin, loukkaannutaan, koska on pukeuduttu pyytettömän hyväntekijän kaapuun. Ajatella, että jopa antamalla voi saada toisen tuntemaan olonsa arvottomaksi, jos viesti on noin ristiriitainen. Joka haluaa huomioida toiset, tekee sen kuuntelemalla ja joustamalla. Jotkut taas käyttävät muka-huomioivia eleitä nostaakseen itseään, eikä teon tarkoitus säily alkuperäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä isovanhemmat sanoivat, kun kerroit heille, että heidän tuomansa vaatteet ovat epäsopivia ettekä halua niitä?
"Kun mikään ei kelepaa, yhyyy"
Kun mummo tuo kirppikseltä "pientä laittamista" vaativan vaatteen, niin silloin v###uilee, että ihan helposti tuon korjaa. "Pientä laittamista" voi olla esim talvihaalari, jossa on polvet puhki ja rikkinäinen vetoketju. Ihan selkeästi haluaa vihjata, että olen laiska ja osaamaton, kun en mitään viitsi.
Kuka ihme vie kirppikselle rikkinäisiä vaatteita?
Vielä enemmän ihmettelen sitä, kuka sellaisen ostaa?
Mun anoppi 🤣
Minä (32v, kahden lapsen äiti) olen oman mammani kanssa sopinut, että ostan itse lapsilleni tarpeelliset asiat ja mammalleni näytän kuitit, hän antaa rahaa. Mammani ei tiedä haalareiden vedenpito-ominaisuuksista tai osaa arvioisa neljävuotiaan kengänkokoa, mutta ehdottomasti avustaa perhettäni ja osallistua tarpeellisten asioiden ostoon. Äitini osallistuu maksamalla osan tokaluokkalaisen harrastuksesta.
Taas saan muistutuksen siitä, miten onnekas olen kun on täyspäisiä sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Ne college-paidat on ihan yhtä lailla krääsää jos kaapit pursuaa niistä. Jos et haluat ostaa krääsää, niin voit vaikka hankkia lahjakortin eläinpuistoon tms.
Vierailija kirjoitti:
Oi, olisipa meilläkin isovanhemmat, jotka haluaisivat tukea edes jotenkin. Jos olisi, sanoisin varmaan ihan suoraan, että kiitos että autatte, arvostan kovasti, seuraava tarve meillä olisi turvaistuin, haluaisitteko osallistua siihen, kun noita vaatteita jo riittää?
Tossa tilanteessa saattaisi tulla toinen syöttötuoli tai potta, koska mummohan itse päättää mihin rahansa pistää. Toki näinkin, mutta mun ei tarvitse ihan mitä tahansa ottaa kodissani vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoista jis ei hyödy ei niistä ole mihinkään.
Toisaalta ihmettelen miten aikuiset ihmiset tarvitsevat niin paljon isovanhempien tukea.
Kun ei edes puhuta lahjoista vaan tukemisesta.
Lahjojen antamiseen puuttuminen on joillekin herkkä asia. Taustalla lienee (ainakin joskus) se, että isovanhempi ostaa oman mielihyvänsä takia, eikä niinkään sen lapsen (tai hänen vanhempiensa) tarpeen takia. Oma anoppini tykkäsi shoppailla kauniita juttuja ja toikin kaikenlaista pientä jatkuvasti. Vinkkasin joskus, että voisiko niillä samoilla rahoilla ostaa vaikka yhden isomman lelun, joka oli toiveissa. Ehkä tämä koettiin kritiikkinä tuotuja pikkutavaroita kohtaan, en tiedä. Jotenkin hankalaa kuitenkin oli tuokin, sellaista josta ei saanut otetta.
Vierailija kirjoitti:
Meille raahattiin vaatteita, joiden käyttötarkoutusta emme mieheni kanssa ymmärtäneet. Onko kyseessä mekko, vai yöpaita?
Mitä teemme sisähaalarin tapaisella vaatekappaleella, johon on kiinnitetty puinen orava?
Miksi pojalle tuodaan rasvatahrainen kukallinen liian pieni pusero?
Mistä niitä hirvityksiä edes löytää????En myöskään keksi käyttötarkoitusta pikkulasten peitolle, kun kaikille lapsille on ajat sitten hankittu sopivat peitot.
Mikään kaunis sanominen ei auta. Selkä vääränä raahataan roskiskamaa. Rahaa menee ihan turhaan ja meillä kaapit täytyy kuonasta.
Meillä tuotiin ikeakassillinen tyttöjen vaatteita, joltain tutun tyttärellä oli kuulemma jäänyt kirppiksellä myymättä. Vein koko kassin uffin laatikkoon sellaisenaan.
Pahinta on, että näiden anopin tuomisten mukana tuli velvollisuus säilyttää tavarat ikuisesti.
Me asumme tilavassa okt:ssa, mutta ei meillä ole ylimääräistä varastotilaa anopin roskille. Oma koti hänellä on jo täynnä aarteita, mun koti ei ole hänen kotinsa jatke, vaikka hän niin haluaa ajatella. Ihan riittävästi on omasta takaa mulla ja miehelläni tavaraa, lapsilla myös.
Vierailija kirjoitti:
Mummoista jis ei hyödy ei niistä ole mihinkään.
Toisaalta ihmettelen miten aikuiset ihmiset tarvitsevat niin paljon isovanhempien tukea.Kun ei edes puhuta lahjoista vaan tukemisesta.
Jaa. Kyllä minulle tulee hyvä mieli, kun lahjani ilahduttaa ja tulee tarpeeseen. Mielelläni tuen muutenkin rakkaitani, jos vain voin ja sellaiseen on tarvetta.
Siitä päätellen miten paljon noilla pöytäkirppareilla on nuoria äitejä lapsineen vääntämässä uskon noiden äitien valehtelevan muille että anoppi toi. Eivät itse kehtaa sanoa ostavansa kirppareilta.
Käsitykseni mukaan kontissa, fidassa, pelastusarmeijalla on parempaa tavaraa halvemmalla kuin noilla pöytäkirppareilla.
Kyllä vaan sitä mammat ostaa itse tuvan täydeltä roinaa kotiin!
Sitten valitetaan, kun mummi tuo jotain.
Sama kuin se, että itse annetaan lapselle herkkuja, mutta voi hirveää, jos päiväkodissa on marjakiisseliä.
Ei auta. Anoppi yritti väkisin kolme numeroa liian pientä paitaa lapsen päälle. Kun oli ihan kaupassa kysynyt minkä kokoinen vaate menee 4-vuotiaalle. No, mun lapsi oli melkein viisi, iso ikäisekseen ja muutenkin ko merkin vaatteet ovat mitoitukseltaan pieniä. Kyllä se myyjä tietää.
Ei saanut anoppi sitä paitaa edes pään yli, mutta mikään ei muuttunut. Kun se pieni vaate on söpömpikin!