Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietävät oman lapsuutensa perusteella, että lapsia kiusataan vaatetuksen perusteella. Tietävät myös, että aikoinaan ne lapsena itse saamat lahjarahat kuluivat vanhempien omaan kulutukseen eli tupakointiin ja alkoholin juomiseen.

Lisäksi rahaa saanut ei ymmärrä saamaansa. Esimerkiksi usein pieniä summia antaneen isovanhemman rahaa ei mielletä minkään arvoiseksi, kun toinen isovanhempi on kerännyt könttäsumman, jonka antaa lapsenlapselleen vasta aikuisena.

Ostavat siksi epäsopivia vaatteita, että lastenlastakin kiusattaisiin vai mitä tarkoitat?

Pitäisi siis saada rahaa tupakkaan ja alkoholiin vai mitä tarkoitat?

Olen 56v ja siis jo mummoikäinen, tosin en vielä mummo.

Ei tulisi mielenkään alkaa ostelemaan jotain turhaa, vääränkokoista vaatetta tms. kenellekkään. Vai tapahtuuko mun aivoille jotain, jos saan lapsenlapsen? Äo laskee dramaattisesti?

Älkää ottako niitä vaatteita vastaan! Tai sitten otatte mutta käytte ne läpi antajien edessä ja toteatte että liian pieniä jne ja nakkaatte takaisin ne. Joskus on pakko olla "ilkeä" kuin ikuisesti mieliks :(

Varmasti uhriutuvat mutta jospa sitten oppivat kysymään mitä ja minkä kokoista tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet on helppoja lahjoja.

Ette ehkä ymmärrä sitä, että isovanhemmat ei varsinaisesti ole helpottamassa tai tukemassa teidän rahatalouttanne vaan he haluavat antaa vain lahjoja. Silleen vanhanaikaisesti. Ja jopa sillä ajatuksella, että lahjahevosen suuhun ei ole katsomista.

Se on se kuuluisa sukupolvien kuilu. Turha kysyä mitä järkeä on antaa sopimattomia tavaroita, eikä varmaan mitään olekaan mutta he eivät ajattele asiaa niin.

Heille tärkeintä on se lahjan antaminen.

Jos he eivät oma-aloitteisesti muuta tajua, niin asialle ei voi mitään. Ihan turhaa tapella tuulimyllyjä vastaan.

Tuollaisille isovanhemmille voi viedä joka ikinen kerta lahjaksi kirpparilta ostetun maljakon. Ei tarvitse miettiä, mitä ostaa, rahaa ei mene kuin pari euroa ja ajatushan se on tärkein.

Tämä oli hyvä ehdotus! Alkaisko sanoma mennä perille?

Vierailija kirjoitti:

Tuota hallintaa olen pohtinut itsekin. Sopisi kuvaan. AP

Mitä hiton hallintaa on jos mummo ostaa paidan tai 2 lapsenlapselleen.

Pistäkää välit poikki ni ei tarvii vinkua ja ärsyyntyä vääristä lahjoista.

Vierailija kirjoitti:

Olen 56v ja siis jo mummoikäinen, tosin en vielä mummo.

Ei tulisi mielenkään alkaa ostelemaan jotain turhaa, vääränkokoista vaatetta tms. kenellekkään. Vai tapahtuuko mun aivoille jotain, jos saan lapsenlapsen? Äo laskee dramaattisesti?

Ei varmaankaan sulle mutta kuvittelisin, että täällä valittaa nyt niitä, joiden isovanhemmat ovat vähän vanhempia. Tunnistan tuon ymmärtämättömyyden 70-80 vuotiaiden toimintatavaksi.

Niukkuus ja pula-aika kasvattivat ihmiset siihen, että kaikki tavara on arvokasta, oli se sopivaa ja tarpeellista tai ei.

"Aika tavaran kaupittee"

Ei kaupitse enää nykyään kylläkään mutta ajatus oli enben tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi.

T. Vaatteita kirpputoreilta tuova anoppi ja isoäiti

PS. Tuon kyllä annettujen ohjeiden mukaisia ja annettujen kokojen mukaisia, mutta Polarn o Pyretin vaatteita ei joka kirppikseltä löydä, joten joskus tuon muutakin merkkiä.

No mitä sitten pyytelet anteeksi jos tuot sitä mitä on toivottu? Onko joku sinulle valittanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet on helppoja lahjoja.

Ette ehkä ymmärrä sitä, että isovanhemmat ei varsinaisesti ole helpottamassa tai tukemassa teidän rahatalouttanne vaan he haluavat antaa vain lahjoja. Silleen vanhanaikaisesti. Ja jopa sillä ajatuksella, että lahjahevosen suuhun ei ole katsomista.

Se on se kuuluisa sukupolvien kuilu. Turha kysyä mitä järkeä on antaa sopimattomia tavaroita, eikä varmaan mitään olekaan mutta he eivät ajattele asiaa niin.

Heille tärkeintä on se lahjan antaminen.

Jos he eivät oma-aloitteisesti muuta tajua, niin asialle ei voi mitään. Ihan turhaa tapella tuulimyllyjä vastaan.

Tuollaisille isovanhemmille voi viedä joka ikinen kerta lahjaksi kirpparilta ostetun maljakon. Ei tarvitse miettiä, mitä ostaa, rahaa ei mene kuin pari euroa ja ajatushan se on tärkein.

Voit tehdäkin niin. Se viesti mitä sinä sillä yrität sanoa, ei mene perille. He saattavat olla hyvinkin tyytyväisiä.

Oma anoppini keräilee kaikenlaista sellaista esille ja paraatipaikalle kotonaan, mikä mulle on arvotonta roinaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä isovanhemmat sanoivat, kun kerroit heille, että heidän tuomansa vaatteet ovat epäsopivia ettekä halua niitä? 

"Kun mikään ei kelepaa, yhyyy"

Kun mummo tuo kirppikseltä "pientä laittamista" vaativan vaatteen, niin silloin v###uilee, että ihan helposti tuon korjaa. "Pientä laittamista" voi olla esim talvihaalari, jossa on polvet puhki ja rikkinäinen vetoketju. Ihan selkeästi haluaa vihjata, että olen laiska ja osaamaton, kun en mitään viitsi.

Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.

Meille tuodaan 30v vanhoja itseneulottuja vaatteita, läjäpäin. Ehkä paria niistä on oikeasti käytetty, muut ovat kaapissa. Joko niissä on 30v vanhoja tahroja, materiaali on jäykkää tai kutittavaa, värit semmoisia neonkirjavia muotivärejä v. 91, tai niissä on liian lyhyet hihat tai paidanhelma. Arkivaatteiksi ne ovat hyvin epäkäytännöllisiä ja vaikeasti pestäviä. Juhliin ei sovi, koska kärsineitä ja tosiaan, eivät istu. Ei niitä voi edes myydä eteenpäin tai pistää UFFille, koska kenelle kelpaa jonkun vanhat neuletyöt? Niissä on enemmän tunnearvoa kuin mitään muuta.

Sääli pitää niitä tuolla kaapissa, mutta minkäs teet. Lapsi niillä innostuu leikkimään kerran puolessa vuodessa. Ehkä uskallan pistää osan roskiin 20v päästä, kun olen ensin makuuttanut niitä varastossa 15v. Ai jospa museovirasto innostuisi..

Vierailija kirjoitti:

Älkää ottako niitä vaatteita vastaan! Tai sitten otatte mutta käytte ne läpi antajien edessä ja toteatte että liian pieniä jne ja nakkaatte takaisin ne. Joskus on pakko olla "ilkeä" kuin ikuisesti mieliks :(

Varmasti uhriutuvat mutta jospa sitten oppivat kysymään mitä ja minkä kokoista tarvitsee.

Huonoa kohtelua kun saa, oppii ettei anna mitään. Ihan perusasia ihmisten välisessä kommunikaatiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietävät oman lapsuutensa perusteella, että lapsia kiusataan vaatetuksen perusteella. Tietävät myös, että aikoinaan ne lapsena itse saamat lahjarahat kuluivat vanhempien omaan kulutukseen eli tupakointiin ja alkoholin juomiseen.

Lisäksi rahaa saanut ei ymmärrä saamaansa. Esimerkiksi usein pieniä summia antaneen isovanhemman rahaa ei mielletä minkään arvoiseksi, kun toinen isovanhempi on kerännyt könttäsumman, jonka antaa lapsenlapselleen vasta aikuisena.

Ostavat siksi epäsopivia vaatteita, että lastenlastakin kiusattaisiin vai mitä tarkoitat?

Pitäisi siis saada rahaa tupakkaan ja alkoholiin vai mitä tarkoitat?

Ei vaan lapsenlapselle voi ostaa mieluisia ja sopivia lahjoja. Jos sinulla tupakka ja alkoholi meni lastesi tarpeiden edelle, ei se korjaannu tarpeettoman tavaran ostamiselle lapsenlapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet on helppoja lahjoja.

Ette ehkä ymmärrä sitä, että isovanhemmat ei varsinaisesti ole helpottamassa tai tukemassa teidän rahatalouttanne vaan he haluavat antaa vain lahjoja. Silleen vanhanaikaisesti. Ja jopa sillä ajatuksella, että lahjahevosen suuhun ei ole katsomista.

Se on se kuuluisa sukupolvien kuilu. Turha kysyä mitä järkeä on antaa sopimattomia tavaroita, eikä varmaan mitään olekaan mutta he eivät ajattele asiaa niin.

Heille tärkeintä on se lahjan antaminen.

Jos he eivät oma-aloitteisesti muuta tajua, niin asialle ei voi mitään. Ihan turhaa tapella tuulimyllyjä vastaan.

Tuollaisille isovanhemmille voi viedä joka ikinen kerta lahjaksi kirpparilta ostetun maljakon. Ei tarvitse miettiä, mitä ostaa, rahaa ei mene kuin pari euroa ja ajatushan se on tärkein.

Tämä oli hyvä ehdotus! Alkaisko sanoma mennä perille?

Et ymmärtänyt. Vie vaan kirpparimaljakko, ei se mitään muuta. Teillä on jo lähtökohtaisesti ihan erilainen tapa suhtautua tavaraan ja lahjoihin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.

Miksi ihmeessä et kysy, mitä lapsi tarvitsee ja haluaa lahjaksi?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.

Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.

Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.

Eihän täällä ole tuomittu vaatteiden antamista vaan vääränkokoisten tai muuten epäsopivien vaatteiden tuomista.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.

Ei tarvitse lukea ajatuksia. Ihan vaan voi kysyä, mitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.

Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.

Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.

En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä isovanhemmat sanoivat, kun kerroit heille, että heidän tuomansa vaatteet ovat epäsopivia ettekä halua niitä? 

Meillä anoppi tiuskaisee tuohon: no myykää kirpparilla jos ei kelpaa.

Eli siis suuttuu.

Ohis.

Meillä suuttui myös kun sanottiin että osta kerrottua kokoa eikä liian pientä. Tiuskaisi, että ei vissiin enää tarvitse ostaa mitään kun ei lahja kelpaa. Eikä tosiaan ostanut enää mitään, ei edes lapselle joululahjaa.

Ja nytkö olet sitten katkera siitä, kun mitään ei osteta? :D Eli teitpä niin tai näin niin aina on miniä nokka nirpallaan. 

Kerro omille ja miehesi(?) Vanhemmille, että toivoisit lahjaksi kasan pa skaa. Me muut ei haluta, mutta sinä näköjään nauttisit sellaisesta. Meistä on moneksi.