Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Miten niin aina? Jos teillä niin tapahtuu, et voi yleistää, että kaikilla muillakin on samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi et kysy vanhemmalta mitä lapsia tarvitsee tai mistä tykkää? Tätä en ymmärrä, että ei pysty kysymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni perhe sai toisen lapsensa ja heillä anoppi eli tätini innostui neulomaan villa-hahtuvalangasta sukkia, pipoja, villatakkeja jne. Tiedättekö sen villalangan, joka huopuu kuumassa vedessä? Perheen äiti ja isä olivat tiukillä sekä ajallisesti että rahallisesti tuolloin niinkuin vähän kaikki nuoret perheet ovat.
Miniä-parka sitten erehtyi pesemään nämä vaatekappaleet pesukoneessa ja nehän kutistuivat ja menivät ihan käyttökelvottomiksi. Voi mikä poru siitä nousi kun tätini sisaruksineen, äitini mukaanlukien, arvostelivat miniän taloustaitoja. Ennen sitä jouduttiin avannolla pesemään ja nykyään ei edes sukkia saada pestyä jne. Kukaan kyseisistä mammoista ei ole avantoon käsiänsä kastellut vaan ihan pesukoneessa ovat pyykkinsä pyörittäneet.
Tuli ajatus, että ihan kuin tarkoituksella oli valittu lapsiperheeseen mahdollisimman hankala materaali, ja sitten jänskätty mitehän miniä tämän klaaraa. Olsi ollut edes seiskaveikkaa ne tekeleet.
Tirsk! Lapsikin tietää, että villavaatteita ei pestä pesukoneessa. Miten tämäkin on saatu lahjanantajan syyksi? Miten uusavuttomia ihmisiä voi edes olla?
Minä olen aikuinen, lapseton ihminen. Ihan tavallinen työssäkäyvä nelikymppinen. Minä en osta mitään vaatteita mitä en voi pestä pesukoneessa. Ikinä. Ei mulla ole aikaa, saati mielenkiintoa alkaa nyrkkipyykille jossain pesuhuoneen lattialla. Luuletko että lapsiperheessä siihen on jotenkin enemmän aikaa ja mielenkiintoa kuin mulla, lapsettomalla ihmisellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hirveä shoppailunhimo kaikilla on? Ajassa, jossa kulutusta pitäisi vähentää.
Lapsille hankitaan vain pakollinen ja tarpeeseen. Ei niistä tarvitse tehdä mitään mallinukkeja, joita vanhemmat ja isovanhemmat kilpaa varustelevat. Todellisista tarpeista voi sitten keskustella, jos isovanhempi haluaa osallistua tai hankkia ja silloinkin pohtia voisiko sen löytää käytettynä vai kannattaako hankkia uusi.
Hutiostokset roskiin? Mitä ihmettä? Eihän sellaista tilannetta edes pitäisi syntyä, että jotenkin isoissa määrissä on jotain hutiostoksia.
Niinpä. Mutta yritäpä sanoa tämä sille krääsää ja turhaa vaatetta kantavalle mummoikäiselle.
Meillä sitä tulee joka käynnillä ja esimerkiksi kun jollakulla on synttärit, myös sisaruksille tulee lahjat.
Viimeksi sovin että mummeli vie lapsen leikkipuistoon, oli karannut lapsen kanssa markettiin ja taas tuli lisää krääsää, joka oli yli 7-vuotiaille (lapset alle sen) ja paketti oli avattu jo pihalla ja osa osista hukassa ennen kuin edes kotiin päästiin.
Meillä mummolla oli tärkeintä, että lahjoja on paljon, lelut mahdollisimman isoja ja äänekkäitä. Laatu oli täysin toissijainen asia, samoin lasten mielenkiinnon kohteet. Lasta kiinnosti avaruusraketit, lahjaksi tuli traktori. Toinen rakasti dinosauruksia, paketista tuli lehmä. Sitten vielä kehtasi suuttua sille lapselle, kun ne anopin lahjat synttäreillä eivät olleet suosikkeja, vaan ne lasten omien toiveiden mukaiset lahjat olivat mieluisampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä päätellen miten paljon noilla pöytäkirppareilla on nuoria äitejä lapsineen vääntämässä uskon noiden äitien valehtelevan muille että anoppi toi. Eivät itse kehtaa sanoa ostavansa kirppareilta.
Käsitykseni mukaan kontissa, fidassa, pelastusarmeijalla on parempaa tavaraa halvemmalla kuin noilla pöytäkirppareilla.
Kirpparilta ostamisessa ei ole mitään noloa. Päinvastoin. Erittäin fiksua katsoa löytyykö tarvittavaa käytettynä. Ei sieltä silti pidä tarpeetonta ja huonokuntoisia tietenkään ostaa.
Anoppia voi silti syyttää kun riisuu päiväkodissa lasta tai oman pihan hiekkalaatikolla. "Se kantaa tämmösiä.. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä päätellen miten paljon noilla pöytäkirppareilla on nuoria äitejä lapsineen vääntämässä uskon noiden äitien valehtelevan muille että anoppi toi. Eivät itse kehtaa sanoa ostavansa kirppareilta.
Käsitykseni mukaan kontissa, fidassa, pelastusarmeijalla on parempaa tavaraa halvemmalla kuin noilla pöytäkirppareilla.
Kirpparilta ostamisessa ei ole mitään noloa. Päinvastoin. Erittäin fiksua katsoa löytyykö tarvittavaa käytettynä. Ei sieltä silti pidä tarpeetonta ja huonokuntoisia tietenkään ostaa.
Anoppia voi silti syyttää kun riisuu päiväkodissa lasta tai oman pihan hiekkalaatikolla. "Se kantaa tämmösiä.. "
Mitä ihmettä horiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä päätellen miten paljon noilla pöytäkirppareilla on nuoria äitejä lapsineen vääntämässä uskon noiden äitien valehtelevan muille että anoppi toi. Eivät itse kehtaa sanoa ostavansa kirppareilta.
Käsitykseni mukaan kontissa, fidassa, pelastusarmeijalla on parempaa tavaraa halvemmalla kuin noilla pöytäkirppareilla.
Kirpparilta ostamisessa ei ole mitään noloa. Päinvastoin. Erittäin fiksua katsoa löytyykö tarvittavaa käytettynä. Ei sieltä silti pidä tarpeetonta ja huonokuntoisia tietenkään ostaa.
Anoppia voi silti syyttää kun riisuu päiväkodissa lasta tai oman pihan hiekkalaatikolla. "Se kantaa tämmösiä.. "
Millaisia? Kuluneita ja rikkinäisiä vaatteitako? Niin. Miksi ihmeessä anoppi sellaisia kantaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni perhe sai toisen lapsensa ja heillä anoppi eli tätini innostui neulomaan villa-hahtuvalangasta sukkia, pipoja, villatakkeja jne. Tiedättekö sen villalangan, joka huopuu kuumassa vedessä? Perheen äiti ja isä olivat tiukillä sekä ajallisesti että rahallisesti tuolloin niinkuin vähän kaikki nuoret perheet ovat.
Miniä-parka sitten erehtyi pesemään nämä vaatekappaleet pesukoneessa ja nehän kutistuivat ja menivät ihan käyttökelvottomiksi. Voi mikä poru siitä nousi kun tätini sisaruksineen, äitini mukaanlukien, arvostelivat miniän taloustaitoja. Ennen sitä jouduttiin avannolla pesemään ja nykyään ei edes sukkia saada pestyä jne. Kukaan kyseisistä mammoista ei ole avantoon käsiänsä kastellut vaan ihan pesukoneessa ovat pyykkinsä pyörittäneet.
Tuli ajatus, että ihan kuin tarkoituksella oli valittu lapsiperheeseen mahdollisimman hankala materaali, ja sitten jänskätty mitehän miniä tämän klaaraa. Olsi ollut edes seiskaveikkaa ne tekeleet.
Tirsk! Lapsikin tietää, että villavaatteita ei pestä pesukoneessa. Miten tämäkin on saatu lahjanantajan syyksi? Miten uusavuttomia ihmisiä voi edes olla?
Minäkin olen jo lapsena oppinut, ettei villavaatteita voi pestä normaalisti. Mutta n vuosi sitten opin, että nykyään voikin! Materiaalit on kehittyneet.
Tässä tapauksessa oli tosiaan valittu huopuva lanka tarkoituksella. Ajatus, että pikkuvauvan ja taaperon vanhemman pitäisi alkaa kaiken arjen keskellä vielä nyrkkipyykille, koska anoppi ei voinut valita konepesua kestävää lankaa, on tarinan pointti.
Huopuvat kangatkin kestävät villapesuohjelmaa. Eikö perheessä tosiaan ole mitään villasukkia ja muita villavaatteita ennestään? Ihan sama juttu niiden kanssa eli tavallinen konepesuohjelma ei käy.
Villavaatteita harvoin muutenkaan pestään vaan tuulettaminen yleensä riittää.
Kyllä mun villasukat kestää ihan hyvin pesun muun pyykin joukossa. En tietty päivittäisvaatteita näin aikuisena ja lapsettomana missään ysikympissä pesekään, mutta ihan normaalissa neljänkympin pesussa mun villasukat menee, on menneet jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Mä saattaisin antaakin rahaa, kympin tai pari. Vähänkö tuon ikäiselle on kivaa mennä kauppaan kun saa omalla rahalla ostaa jotain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä päätellen miten paljon noilla pöytäkirppareilla on nuoria äitejä lapsineen vääntämässä uskon noiden äitien valehtelevan muille että anoppi toi. Eivät itse kehtaa sanoa ostavansa kirppareilta.
Käsitykseni mukaan kontissa, fidassa, pelastusarmeijalla on parempaa tavaraa halvemmalla kuin noilla pöytäkirppareilla.
Kirpparilta ostamisessa ei ole mitään noloa. Päinvastoin. Erittäin fiksua katsoa löytyykö tarvittavaa käytettynä. Ei sieltä silti pidä tarpeetonta ja huonokuntoisia tietenkään ostaa.
Anoppia voi silti syyttää kun riisuu päiväkodissa lasta tai oman pihan hiekkalaatikolla. "Se kantaa tämmösiä.. "
Millaisia? Kuluneita ja rikkinäisiä vaatteitako? Niin. Miksi ihmeessä anoppi sellaisia kantaa?
Niin kun lapsi on risoissa ja kulahtaneissa vaatteissa voi muille syyttää anoppia vaikka ihan itse olisi ostanut kirpparilta kun ei parempia löytynyt.ï
Rahapulankin ymmärrän mutta en sitä etteikö halpakaupasta voi ostaa vitosen sisäpaitaa vaan ennemmin joku hihoista ouhki hiutunut ja etumusta tahroissa saman hintainen merkkipaita kirpparilta on sitten parempi.
Tiedän , miniäni ei laittaisi halpakaupan vaatetta lapsilleen päälle.
En anna lapselle rahaa lahjaksi. Työtön äitinsä polttaa 1,5 askia tupakkaa päivässä joten helppo arvata mihin raha menee. Ruokaa, sellaista josta lapsi pitää, ostan välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Ei tarvitse lukea ajatuksia. Ihan vaan voi kysyä, mitä tarvitaan.
Siinä on vaan se juttu, että oikeasti lapsi ei tarvitse mitään, sen näen silmilläni. Joskus olen kysynyt. Lapsen vanhemmat ilmeisesti ymmärtävät tilanteen, sillä koskaan ei ole sanottu mitään negatiivista tai näytetty hapanta naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Ei tarvitse lukea ajatuksia. Ihan vaan voi kysyä, mitä tarvitaan.
Siinä on vaan se juttu, että oikeasti lapsi ei tarvitse mitään, sen näen silmilläni. Joskus olen kysynyt. Lapsen vanhemmat ilmeisesti ymmärtävät tilanteen, sillä koskaan ei ole sanottu mitään negatiivista tai näytetty hapanta naamaa.
Tässäpä oikein ylikävelemisen ja uhriutumisen mestari taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Ei tarvitse lukea ajatuksia. Ihan vaan voi kysyä, mitä tarvitaan.
Siinä on vaan se juttu, että oikeasti lapsi ei tarvitse mitään, sen näen silmilläni. Joskus olen kysynyt. Lapsen vanhemmat ilmeisesti ymmärtävät tilanteen, sillä koskaan ei ole sanottu mitään negatiivista tai näytetty hapanta naamaa.
Jos lapsella on kaikki tarvittava, kyllä minä silloin kysyisin vanhemmilta, voiko hänelle alkaa säästää jonnekin, voiko osallistua harrastuksen tukemiseen, voiko tarjota jonkin elämyksen.
Vierailija kirjoitti:
AP. Siinä sä IHAN tosissasi ihmettele ja kitiset asiasta vauvapalstalla sen sijaan että aukaisisit suusi ja kertoisit asian näille isovanhemmille?
Eiväthän he voi tietää jos et sinä tätä heille kerro. AVAA HYVÄ IHMINEN SUUSI JA LAKKAA UHRIUTUMASTAKiesus että täällä on tyhmiä ihmisiä.
Kyllä, tyhmimpiä ovat ne, jotka luulevat että noille krääsää raahaaville isovanhemmille hyödyttää sanoa mitään. Eivät he ymmärrä ongelmaa, suuttuvat vaan. Ja he muuten ovat usein mestareita uhriutumisessa, kun heille mainitsee että Kalle on jo metrin, eikä ne 68 kokoa olevat potkuhousut enää mahdu päälle. Ihan on maailmanloppu kun kehdataan sanoa että ostos ei tule käyttöön ikinä.
Kertauksen vuoksi vielä, minulle (AP) on ihan ok, että lapsille tuodaan vaatteita, jos ne ovat:
- Oikeaa kokoa (nykyinen koko tai sitä isompi)
- Ehjiä
- Käytännöllisiä (tarkoittaa siis sitä, että niitä ei tarvitse korjata ennen käyttöä ja ne voi esim. huoletta pestä pesukoneessa normaalin lapsiperhearjen kiireessä)
Minulla ei ole aikaa eikä jaksamista korjata rikkinäisiä vaatteita ja harmittaa kun kaappiin kerääntyy niitä liian pieniä vaatteita. Isommalle ostetaan vielä paljon kaikkea vaaleanpunaista kun on tyttö, joten en viitsi niitä liian pieniä ja rikkinäisiä vaaleanpunaisia vaatteita jemmata pienemmälle pojalle. Kuoseista en ole nirso, mutta hieman vanhanaikainen kyllä sen suhteen, että en poikaa päräytä röyhelömekossa pihalle (joku kivittää kohta tästäkin). AP
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole tukemista, vaan hallintaa. Älkää ottako vastaan teille epäsopivia vaatteita.
No eiköhän appivanhemmat itse päätä, millaisen vittuilukiintiön hankkivat ja maksavat?? 🤭
Me siivotaan parhaillaan varastoja. Lapset on yli kaksikymppisiä, olen kaikki nämä vuodet myynyt kirppiksillä ja torissa tavaraa ja yhä sitä löytyy.
Kolme avaamatonta nukkepakettia nyt taas pulpahti jostain. Ei mitään muistikuvaa edes milloin se on tänne tungettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä päätellen miten paljon noilla pöytäkirppareilla on nuoria äitejä lapsineen vääntämässä uskon noiden äitien valehtelevan muille että anoppi toi. Eivät itse kehtaa sanoa ostavansa kirppareilta.
Käsitykseni mukaan kontissa, fidassa, pelastusarmeijalla on parempaa tavaraa halvemmalla kuin noilla pöytäkirppareilla.
Kirpparilta ostamisessa ei ole mitään noloa. Päinvastoin. Erittäin fiksua katsoa löytyykö tarvittavaa käytettynä. Ei sieltä silti pidä tarpeetonta ja huonokuntoisia tietenkään ostaa.
Anoppia voi silti syyttää kun riisuu päiväkodissa lasta tai oman pihan hiekkalaatikolla. "Se kantaa tämmösiä.. "
Millaisia? Kuluneita ja rikkinäisiä vaatteitako? Niin. Miksi ihmeessä anoppi sellaisia kantaa?
Niin kun lapsi on risoissa ja kulahtaneissa vaatteissa voi muille syyttää anoppia vaikka ihan itse olisi ostanut kirpparilta kun ei parempia löytynyt.ï
Rahapulankin ymmärrän mutta en sitä etteikö halpakaupasta voi ostaa vitosen sisäpaitaa vaan ennemmin joku hihoista ouhki hiutunut ja etumusta tahroissa saman hintainen merkkipaita kirpparilta on sitten parempi.Tiedän , miniäni ei laittaisi halpakaupan vaatetta lapsilleen päälle.
En laittanut lapselleni päälle halpakaupan alekorista bongattua lapsen päälle. Oli kyllä niin erinomaisen ruman ruskea keinokuituviritelmä, että ihmettelen miksi moista kuosia on edes halpakauppaan ostettu myyntiin.
Muuten en ole merkkitietoinen, mutta mitään noin kamalaa en usko että edes anoppini pistäisi päälleen. Mun lapsille kuitenkin pitäisi kelvata.
Kirpparilta ostamisessa ei ole mitään noloa. Päinvastoin. Erittäin fiksua katsoa löytyykö tarvittavaa käytettynä. Ei sieltä silti pidä tarpeetonta ja huonokuntoisia tietenkään ostaa.