Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Miksi muuten täällä oletetaan heti tämän olevan joku anoppi vs. miniä -riita? En ole puhunut anopista mitään, vaan isovanhemmista. Kyseessä on siis molempien vanhemmat, ei vaan anoppi. Siksi ongelma on suurempi, kun vaatteita tulee kahdesta suunnasta paljon. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?
Niin minäkin luulen. Ei näitten isovanhempien ajatuksena ole auttaminen, vaan se että on kiva ostella pientä söpöä lapsenlapsille.
No voiko siis sanoa: tarvitsisimme apua jotta saamme pyörän viiville ostettua?
Kyllä minä yleensä yritän keksiä ihan kaikkien lahjat niin, ettå ne olisivat jotain kivaa, ja pieni lapsi nyt yleensä ilahtuu jostain "pientä söpöä" (varmasti monella meistä mummoista menee myös täysin huti).
Toki olen myös lapsenlapsille ostanut ihan funktionaalisuus edellä, vaikkapa (meidän) veneeseen pellarit. Se testatusti luotettavin malli "väristä ja tyylistä viis".
Miksi jokainen lahja/tuliainen pitäisikään olla "auttamista"?
Itse koen että voisitte sanoa, yrittävän vähentää tavaran määrää, ja opettaa lapsillenne, että vähemmälläkin tulee toimeen - joten juttuja lapsille ja teille vain kun on joku merkkipäivä kiitos! Tuokin voisi jo ainakin merkittävästi vähentää kertyvää tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Teidän roskis on varmaan suhteellisen lähellä. Vaikea ymmärtää?
Ei maalla ole jätehuoltoa, eikä rouvilla ymmärrystä. Sinne vajojen nurkkiin kasataan niin kanisterit kuin käytöstä poistetut vaatteet[/quote
Tehkää nuotio pihaan vaatteista. Tai polttakaa uunissa. Eikös maalla leivinuunit ole yleisiä
Kumma uikuttaja aloittaja. Ei muka pääse eroon vaatteista. Kyllä on uusavutonta porukkaa koko porukka,
niin miniät kuin anopit näköjään. Ilmeisesti aloittaja ei tule omillaan toimeen, anopin pitäisi kantaa rahaa rouvan kuluihin. Raha ainakin tuntuisi kelpaavan.Jokaisessa niemessä ja notkossa, myös maalla on kirrätyspisteet, myös vaatteille, se on lakisääteinen.
On, mutta kysymys edelleen kuuluu, mitä helvetin järkeä on ostaa tarpeetonta???
Ei olekaan. Kannattaa vaan lakata ostamasta tavaraa nuorelle polvelle. Käydä muuten vaan tapaamassa. Tuoda vaikka karkkipussi lapsille.
Oi oi. Karkkipussi se vasta väärin onkin. Vie vaikka palapeli tai pieni legosetti.
Ei hyvänen aika ainakaan karkkia uskalla viedä, meidän Liisapetteriä ei saa totuttaa makeaan (tosin vanhemmat itse ostavat sitä karkkia, mutta ilmeisesti se on "parempaa"). Palapeli on varmasti väärän värinen, mallinen tai ei ikäsopiva, ja legot väärää sarjaa. Näille nykymammeleille elämä on niin vaikeaa ja rankkaa, varsinkin lahjojen saaminen.
No on se kyllä hemmetti vie joillekin vaikeaa tuo lahjojenkin ostaminen. Miten voi olla niin vaikea katsoa minkä ikäiselle palapeli tai legosetti on tarkoitettu? Tällaiset avautumiset kertoo vain siitä, että tosiasiassa niitä lapsia ei edes tunneta, ei olla kiinnostuneita heidän mielenkiinnonkohteistaan ja leikeistään, kunhan pitää vaan saada ostaa jotain.
Tässä osuit ihan oikeaan siinä, ettei lapsia tunneta. Minä olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä ole lapsista tippaakaan kiinnostunut. Lähipiiriin on kuitenkin lapsia tullut, ja mielestäni normaaleihin käytöstapoihin kuuluu, että jos esim. lapsen synttäreille mennään, lapselle viedään lahja. Tällöin aina kysyn, mitä lapsi voisi haluta. Mulle on ihan sama, onko kyse jostain tarpeellisesta vai jostain kivasta, kunhan voin viedä jotain toivottua.
Toisin sanoen, tavallinen kohteliaisuus ja normaalit käytöstavat eivät edellytä, että siitä lapsesta jotenkin välittäisi tai olisi kiinnostunut. En minä kaupan kassahenkilöstäkään välitä tai ole kiinnostunut, mutta osaan silti tervehtiä, hymyillä, ja olla ihan normaali ihminen. Lahjojen ostaminen ei ole yhtään vaikeaa vaikka ei tosiaan tippaakaan kiinnostaisi se lahjan saaja, joten kaikenlaisen turha ryönän viemisen taustalla on ihan muut syyt kuin vaikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä päätellen miten paljon noilla pöytäkirppareilla on nuoria äitejä lapsineen vääntämässä uskon noiden äitien valehtelevan muille että anoppi toi. Eivät itse kehtaa sanoa ostavansa kirppareilta.
Käsitykseni mukaan kontissa, fidassa, pelastusarmeijalla on parempaa tavaraa halvemmalla kuin noilla pöytäkirppareilla.
Kirpparilta ostamisessa ei ole mitään noloa. Päinvastoin. Erittäin fiksua katsoa löytyykö tarvittavaa käytettynä. Ei sieltä silti pidä tarpeetonta ja huonokuntoisia tietenkään ostaa.
Anoppia voi silti syyttää kun riisuu päiväkodissa lasta tai oman pihan hiekkalaatikolla. "Se kantaa tämmösiä.. "
Millaisia? Kuluneita ja rikkinäisiä vaatteitako? Niin. Miksi ihmeessä anoppi sellaisia kantaa?
Niin kun lapsi on risoissa ja kulahtaneissa vaatteissa voi muille syyttää anoppia vaikka ihan itse olisi ostanut kirpparilta kun ei parempia löytynyt.ï
Rahapulankin ymmärrän mutta en sitä etteikö halpakaupasta voi ostaa vitosen sisäpaitaa vaan ennemmin joku hihoista ouhki hiutunut ja etumusta tahroissa saman hintainen merkkipaita kirpparilta on sitten parempi.Tiedän , miniäni ei laittaisi halpakaupan vaatetta lapsilleen päälle.
En laittanut lapselleni päälle halpakaupan alekorista bongattua lapsen päälle. Oli kyllä niin erinomaisen ruman ruskea keinokuituviritelmä, että ihmettelen miksi moista kuosia on edes halpakauppaan ostettu myyntiin.
Muuten en ole merkkitietoinen, mutta mitään noin kamalaa en usko että edes anoppini pistäisi päälleen. Mun lapsille kuitenkin pitäisi kelvata.
No löytyisikö sieltä halpalaarista joku järkky vaate anopille lahjaksi - mieluiten keinokuitu, ei hänen väriään ja vähän knafti. Sitten vaan aurinkoisesti kerrot, että lapset niin halusivat sen mummolle ostaa kun se oli niin "mummon oloinen" - ja sitten voi joka kerta ihmetellä, miksei hän käytä sitä puseroa, miksei se kelpaa, vaikka lapset.....
Tämä on kyllä ollut sinänsä silmiä avaava keskustelu, että en ole osannut ajatella lastenvaatteiden ostoa oman shoppailutarpeen tyydyttämisenä. Isovanhemmilla ei ole rahasta puutetta (kuten joku myös aiemmin epäili), joten tällaisesta voi myös olla kyse. Itse en ole oikein shoppailija, joten tämä ei tullut mieleen ilman tätä keskustelua. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet on helppoja lahjoja.
Ette ehkä ymmärrä sitä, että isovanhemmat ei varsinaisesti ole helpottamassa tai tukemassa teidän rahatalouttanne vaan he haluavat antaa vain lahjoja. Silleen vanhanaikaisesti. Ja jopa sillä ajatuksella, että lahjahevosen suuhun ei ole katsomista.
Se on se kuuluisa sukupolvien kuilu. Turha kysyä mitä järkeä on antaa sopimattomia tavaroita, eikä varmaan mitään olekaan mutta he eivät ajattele asiaa niin.
Heille tärkeintä on se lahjan antaminen.Jos he eivät oma-aloitteisesti muuta tajua, niin asialle ei voi mitään. Ihan turhaa tapella tuulimyllyjä vastaan.
Mutta selitäpäs se, miksi lahjan tärkein funktio on ilahduttaa lahjan antajaa, ei lahjan saajaa?
Lahjahevosen voisi jo vähitellen unohtaa. Kuka jotain kapista kaakkia riesakseen haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet on helppoja lahjoja.
Ette ehkä ymmärrä sitä, että isovanhemmat ei varsinaisesti ole helpottamassa tai tukemassa teidän rahatalouttanne vaan he haluavat antaa vain lahjoja. Silleen vanhanaikaisesti. Ja jopa sillä ajatuksella, että lahjahevosen suuhun ei ole katsomista.
Se on se kuuluisa sukupolvien kuilu. Turha kysyä mitä järkeä on antaa sopimattomia tavaroita, eikä varmaan mitään olekaan mutta he eivät ajattele asiaa niin.
Heille tärkeintä on se lahjan antaminen.Jos he eivät oma-aloitteisesti muuta tajua, niin asialle ei voi mitään. Ihan turhaa tapella tuulimyllyjä vastaan.
Mutta selitäpäs se, miksi lahjan tärkein funktio on ilahduttaa lahjan antajaa, ei lahjan saajaa?
Lahjahevosen voisi jo vähitellen unohtaa. Kuka jotain kapista kaakkia riesakseen haluaa?
Olet tainnut ymmärtää tuon sananlaskun lahjahevosesta kaikin tavoin väärin.
Meillä mummo muutti pienempään asuntoon ja karsi tavaraa.
Minusta olisi ollut normaalia, että kutsuu katsomaan niistä, mitä ei itse halua enää mukaansa eikä saa myytyä ne, joita me oikeasti tarvitsisimme.
Ei. Hän halusi päättää vielä senkin, että seuloo sieltä roskiin menevistä oman tahtonsa mukaisesti sen, mitä meille työntää. Mm. todella ruman valtavan monikymmenosaisen ysäriastiaston mun opiskelijalle, joka asuu 17 neliön asunnossa. Astmaa sairastavalle yläkoululaiselle pölyä puskevat pörrömatot, jotka ei sovi mihinkään hänen huoneessaan.
En ymmärrä tällaista käytöstä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä päätellen miten paljon noilla pöytäkirppareilla on nuoria äitejä lapsineen vääntämässä uskon noiden äitien valehtelevan muille että anoppi toi. Eivät itse kehtaa sanoa ostavansa kirppareilta.
Käsitykseni mukaan kontissa, fidassa, pelastusarmeijalla on parempaa tavaraa halvemmalla kuin noilla pöytäkirppareilla.
Kirpparilta ostamisessa ei ole mitään noloa. Päinvastoin. Erittäin fiksua katsoa löytyykö tarvittavaa käytettynä. Ei sieltä silti pidä tarpeetonta ja huonokuntoisia tietenkään ostaa.
Anoppia voi silti syyttää kun riisuu päiväkodissa lasta tai oman pihan hiekkalaatikolla. "Se kantaa tämmösiä.. "
Millaisia? Kuluneita ja rikkinäisiä vaatteitako? Niin. Miksi ihmeessä anoppi sellaisia kantaa?
Niin kun lapsi on risoissa ja kulahtaneissa vaatteissa voi muille syyttää anoppia vaikka ihan itse olisi ostanut kirpparilta kun ei parempia löytynyt.ï
Rahapulankin ymmärrän mutta en sitä etteikö halpakaupasta voi ostaa vitosen sisäpaitaa vaan ennemmin joku hihoista ouhki hiutunut ja etumusta tahroissa saman hintainen merkkipaita kirpparilta on sitten parempi.Tiedän , miniäni ei laittaisi halpakaupan vaatetta lapsilleen päälle.
En laittanut lapselleni päälle halpakaupan alekorista bongattua lapsen päälle. Oli kyllä niin erinomaisen ruman ruskea keinokuituviritelmä, että ihmettelen miksi moista kuosia on edes halpakauppaan ostettu myyntiin.
Muuten en ole merkkitietoinen, mutta mitään noin kamalaa en usko että edes anoppini pistäisi päälleen. Mun lapsille kuitenkin pitäisi kelvata.
No löytyisikö sieltä halpalaarista joku järkky vaate anopille lahjaksi - mieluiten keinokuitu, ei hänen väriään ja vähän knafti. Sitten vaan aurinkoisesti kerrot, että lapset niin halusivat sen mummolle ostaa kun se oli niin "mummon oloinen" - ja sitten voi joka kerta ihmetellä, miksei hän käytä sitä puseroa, miksei se kelpaa, vaikka lapset.....
Knafti.
Kuule, onko tullut mieleen, että anoppi yrittää ostaa teille mieluisaa, selvästi siinä onnistumatta.
Sä sen sijaan vaan pyrit widdduilemaan anopille.
Kumpi teistä on se fiksu?
Kun tämä mummo löytää kirppikseltä mieleisen vaatteen niin kohta kysyy joku lapsista tai lastenlapsista (teinejä). Voi saan mä tän tää on ihana..aina oon antanut mutta en kovin usein muista antaneeni. Joskus ihastelen lasten tai sukulaisten jotain vaatetta niin sanovat: ai jaa, olen saanut sen sinulta. Ei ole muistisairautta, en vaan ole kovin kiinnostunut vaatteista. Oon toki lastenlapsillekin ostanut ja kai ovat kelvanneet, en pidä lukua siitä onko niiden päällä mun ostamaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi.
T. Vaatteita kirpputoreilta tuova anoppi ja isoäitiPS. Tuon kyllä annettujen ohjeiden mukaisia ja annettujen kokojen mukaisia, mutta Polarn o Pyretin vaatteita ei joka kirppikseltä löydä, joten joskus tuon muutakin merkkiä.
Jos tuot mitä tarvitaan ja oikeassa koossa, niin miksi koet että tässä keskustellaan sinusta? Mun äiti tekee samaa, puolestaloukkautuu kun tästä ongelmasta on joskus juteltu. Mun ongelmana anoppi, ei äiti, vaikka hänkin on melkoinen kirppishaukka.
Äitini tehdessään löytöjä ottaa kuvan ja lähettää sen whatsappissa. Kommentoin, että kyllä tai ei. Ihan kätevä tapa hutiostosten välttämiseksi. Ei jää kenellekään tarvetta itkupotkuraivareihin, jos ei kelpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Ohiksena huutelen, että minä ainakin tiedän mitä kummilapseni perheessä on tai ei ole. Kummilapsen äiti on ollut paras ystäväni ekasta luokasta alkaen, ollaan yli 40 nyt. Minä todella tunnen hänet, yhtä hyvin kuin oman sisareni, ja olen hänen luonaan lähes yhtä kotonani kuin omassa kodissani. Siksi minä olenkin hänen lapsensa kummi.
Kyllä kummina mun ajatus on tukea vanhempia lapsen kanssa. Jos vanhemmille ei ole itselleen ominaista lukea, mutta minulle on, ja lapsi osoittaa samaa taipumusta, niin minä tuen vanhempia siinä, että heidän ei tarvitse miettiä lapsen lukemisia. Kun ei se heiltä luonnostaan tule. Normaali ihminen pystyy ja osaa kyllä, en minä keksi lapselle harrastuksia joita vanhemmat eivät hyväksy, tai jotka velvoittavat vanhempia johonkin kuskaamisiin tai maksuihin tms.
Meillä lapsenlapset saavat synttärinä ja jouluna kortin, ei muuta. En halua olla se isoäiti, jonka ostoksia moititaan julkisesti. Jos poikani sanoo, että pitäisi ostaa Tovelle pyörä, niin hymyilen lämpimästi ja muistelen, miten poikani pienenä nautti fillaroinnista. En sanallakaan osoita, että olisin halukas pyörän maksamaan, koska todennäköisesti tarjoamani summa olisi väärä ja siitä saisi aiheen valittaa.
Jos en kelpaa tällaisena lahjattomana isovanhempana, niin se on lastenlasteni vanhempien päätös, ei minun. Heillä on täysi oikeus katkaista yhteydenpito vedoten siihen, että en suostu elinkustannustensa maksajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Oma anoppi aikanaan aina antoi syyslapselle syntymäpäivälahjaksi talvikenkärahat.
Minä miniä halusin tämän jossain vaiheessa muuttaa (tai a nna vain osa niistä ja joku kiva peli tms) koska lapsi aina kuvitteli ettei mummo antanut mitään. Se ei minusta kuulostanut kovin reilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä päätellen miten paljon noilla pöytäkirppareilla on nuoria äitejä lapsineen vääntämässä uskon noiden äitien valehtelevan muille että anoppi toi. Eivät itse kehtaa sanoa ostavansa kirppareilta.
Käsitykseni mukaan kontissa, fidassa, pelastusarmeijalla on parempaa tavaraa halvemmalla kuin noilla pöytäkirppareilla.
Kirpparilta ostamisessa ei ole mitään noloa. Päinvastoin. Erittäin fiksua katsoa löytyykö tarvittavaa käytettynä. Ei sieltä silti pidä tarpeetonta ja huonokuntoisia tietenkään ostaa.
Anoppia voi silti syyttää kun riisuu päiväkodissa lasta tai oman pihan hiekkalaatikolla. "Se kantaa tämmösiä.. "
Millaisia? Kuluneita ja rikkinäisiä vaatteitako? Niin. Miksi ihmeessä anoppi sellaisia kantaa?
Niin kun lapsi on risoissa ja kulahtaneissa vaatteissa voi muille syyttää anoppia vaikka ihan itse olisi ostanut kirpparilta kun ei parempia löytynyt.ï
Rahapulankin ymmärrän mutta en sitä etteikö halpakaupasta voi ostaa vitosen sisäpaitaa vaan ennemmin joku hihoista ouhki hiutunut ja etumusta tahroissa saman hintainen merkkipaita kirpparilta on sitten parempi.Tiedän , miniäni ei laittaisi halpakaupan vaatetta lapsilleen päälle.
En laittanut lapselleni päälle halpakaupan alekorista bongattua lapsen päälle. Oli kyllä niin erinomaisen ruman ruskea keinokuituviritelmä, että ihmettelen miksi moista kuosia on edes halpakauppaan ostettu myyntiin.
Muuten en ole merkkitietoinen, mutta mitään noin kamalaa en usko että edes anoppini pistäisi päälleen. Mun lapsille kuitenkin pitäisi kelvata.
No löytyisikö sieltä halpalaarista joku järkky vaate anopille lahjaksi - mieluiten keinokuitu, ei hänen väriään ja vähän knafti. Sitten vaan aurinkoisesti kerrot, että lapset niin halusivat sen mummolle ostaa kun se oli niin "mummon oloinen" - ja sitten voi joka kerta ihmetellä, miksei hän käytä sitä puseroa, miksei se kelpaa, vaikka lapset.....
Knafti.
Kuule, onko tullut mieleen, että anoppi yrittää ostaa teille mieluisaa, selvästi siinä onnistumatta.
Sä sen sijaan vaan pyrit widdduilemaan anopille.
Kumpi teistä on se fiksu?
Mä en osta anopilleni kuin joulukukan. Mun anopista voin kertoa, että hän stereotyyppisenä narsistina pyrkii miellyttämään itseään. Muilla, edes omilla lapsilla tai lapsenlapsilla, ei ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Ohiksena huutelen, että minä ainakin tiedän mitä kummilapseni perheessä on tai ei ole. Kummilapsen äiti on ollut paras ystäväni ekasta luokasta alkaen, ollaan yli 40 nyt. Minä todella tunnen hänet, yhtä hyvin kuin oman sisareni, ja olen hänen luonaan lähes yhtä kotonani kuin omassa kodissani. Siksi minä olenkin hänen lapsensa kummi.
Kyllä kummina mun ajatus on tukea vanhempia lapsen kanssa. Jos vanhemmille ei ole itselleen ominaista lukea, mutta minulle on, ja lapsi osoittaa samaa taipumusta, niin minä tuen vanhempia siinä, että heidän ei tarvitse miettiä lapsen lukemisia. Kun ei se heiltä luonnostaan tule. Normaali ihminen pystyy ja osaa kyllä, en minä keksi lapselle harrastuksia joita vanhemmat eivät hyväksy, tai jotka velvoittavat vanhempia johonkin kuskaamisiin tai maksuihin tms.
Et sinä tiedä mitä heillä on, ellet pengo komeroja. Ja se että ylemmyydentuntoa puhkuen arvostelee lapsen perhettä ja tuhahtelee kirjojen puutetta ja vielä selkeästi jatkaa toimintaansa, vaikka näkee äidin pahoittaneen mielensä EI OLE TUKEMISTA.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsenlapset saavat synttärinä ja jouluna kortin, ei muuta. En halua olla se isoäiti, jonka ostoksia moititaan julkisesti. Jos poikani sanoo, että pitäisi ostaa Tovelle pyörä, niin hymyilen lämpimästi ja muistelen, miten poikani pienenä nautti fillaroinnista. En sanallakaan osoita, että olisin halukas pyörän maksamaan, koska todennäköisesti tarjoamani summa olisi väärä ja siitä saisi aiheen valittaa.
Jos en kelpaa tällaisena lahjattomana isovanhempana, niin se on lastenlasteni vanhempien päätös, ei minun. Heillä on täysi oikeus katkaista yhteydenpito vedoten siihen, että en suostu elinkustannustensa maksajaksi.
Sinulla ja lapsillasi on kyllä todella oudot välit, kun ette pysty juttelemaan mistään.
Jos kyseessä ei ole vaippaikäinen, niin lapset tykkäävät käydä elokuvissa, lastenkonserteissa ja -teatterissa. Sen jälkeen voi käydä vielä syömässä ravintolassa tai kahvilassa. Omaat lapseni tykkäsivät tuollaisesta enkä usko, että he olivat mitenkään poikkeuksellisia.