Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Teidän roskis on varmaan suhteellisen lähellä. Vaikea ymmärtää?
Ei maalla ole jätehuoltoa, eikä rouvilla ymmärrystä. Sinne vajojen nurkkiin kasataan niin kanisterit kuin käytöstä poistetut vaatteet[/quote
Tehkää nuotio pihaan vaatteista. Tai polttakaa uunissa. Eikös maalla leivinuunit ole yleisiä
Kumma uikuttaja aloittaja. Ei muka pääse eroon vaatteista. Kyllä on uusavutonta porukkaa koko porukka,
niin miniät kuin anopit näköjään. Ilmeisesti aloittaja ei tule omillaan toimeen, anopin pitäisi kantaa rahaa rouvan kuluihin. Raha ainakin tuntuisi kelpaavan.Jokaisessa niemessä ja notkossa, myös maalla on kirrätyspisteet, myös vaatteille, se on lakisääteinen.
On, mutta kysymys edelleen kuuluu, mitä helvetin järkeä on ostaa tarpeetonta???
Ei olekaan. Kannattaa vaan lakata ostamasta tavaraa nuorelle polvelle. Käydä muuten vaan tapaamassa. Tuoda vaikka karkkipussi lapsille.
Oi oi. Karkkipussi se vasta väärin onkin. Vie vaikka palapeli tai pieni legosetti.
Ei hyvänen aika ainakaan karkkia uskalla viedä, meidän Liisapetteriä ei saa totuttaa makeaan (tosin vanhemmat itse ostavat sitä karkkia, mutta ilmeisesti se on "parempaa"). Palapeli on varmasti väärän värinen, mallinen tai ei ikäsopiva, ja legot väärää sarjaa. Näille nykymammeleille elämä on niin vaikeaa ja rankkaa, varsinkin lahjojen saaminen.
No on se kyllä hemmetti vie joillekin vaikeaa tuo lahjojenkin ostaminen. Miten voi olla niin vaikea katsoa minkä ikäiselle palapeli tai legosetti on tarkoitettu? Tällaiset avautumiset kertoo vain siitä, että tosiasiassa niitä lapsia ei edes tunneta, ei olla kiinnostuneita heidän mielenkiinnonkohteistaan ja leikeistään, kunhan pitää vaan saada ostaa jotain.
Kuinka sekaisin olet, kun et tajunnut, että tuo oli esimerkki siitä, että mikään ei teille nykymammeleille kelpaa. Vaikka olisi ostettu juuri oikean ikäiselle sopiva oikean värinen lahja, niin siitäkin löytyy jotakin valittamista. Hel"etin uusavuttomat ja hemmotellut milleniaalit.
Ennemmin uusavuttomalle kuulostaa mummo, joka ei osaa ostaa riittävän isoja vaatteita lapsenlapsilleen. Tai sopivia palapelejä, niissä kun yleensä vielä lukee ikäsuositus. Ja sit suututaan kun "mikään ei kelpaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?
Niin minäkin luulen. Ei näitten isovanhempien ajatuksena ole auttaminen, vaan se että on kiva ostella pientä söpöä lapsenlapsille.
Mikä velvollisuus isovanhemmilla on auttaa? Varsinkin kun lahjan saaja on kiittämätön, kaikesta valittava miniä.
Ei oo velvollisuutta auttaa, mut ei tarvis myöskään tahallaan vaikeuttaa elämää kantamalla tarpeetonta tavaraa, vaikka on erikseen pyydetty että ei toisi.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vanhat mummot ja papat on sydämellisiä. Jotkut on sairaan kieroja, itsekkäitä ja inhottavia, jotka "vanhuus" voisi korjata nopeasti.
Jotkut mammat ovat täysijärkisiä aikuisia. Jotkut mammat ovat sairaita, manipuloivia, itsekkäitä uikuttajia. Silti en toivo heille kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You shall not pass kirjoitti:
Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.
Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.
Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?
Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?
Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.
Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?
Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.
Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.
Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.
Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.
Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.
Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.
Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.
Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.
Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.
Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.
Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.
Tuo on kaikkein oudointa ettei lapselle edes kerrota että kyllä isovanhemmat ovat lahjan antaneet.
Sit vielä isovanhempi pistää kemut kuntoon ja lapsi luulee ettei saa lahjoja kuin kortin.Kyllä minä iha itse mainitsen lapselle että laitoin lahjasi pankkitillesi.
Tosi lapseni eivät varmaan hulhavoi noita rahoja itselleen vaan lapsenlapsi antaa niistä jonkin summan vaikka pyöräänsä.Epäilen että jossain perheessä lapsi ei niitä rahoja näe omilleenkaan muuttaessaan
Lapsi ilahtuu ihan niistä kemuista tai kemujen järjestelyyn _osallistuvasta_ isovanhemmasta. Ovat oppineet jo pienestä, että isovanhemmat eivät ole krääsäautomaatteja. Krääsän ostaminen ei sovi meidän perheen eikä isovanhempien arvoihin. Ja kun lapset ovat oppineet jo pienestä, että tämä on meidän perheen ja suvun tapa toimia, eivät he odota tavaralahjoja, he odottavat niitä juhlia ja juhlien järjestelyä.
Rahan tallettaminen on ollut isovanhempien oma ehdotus ja valinta. Ei lapset tee mitään sillä tiedolla, että jossain tilillä on heille rahaa. Sitten kun saavat tilit haltuunsa osaavat kyllä olla kiitollisia. Jos isovanhemmat eivät sitä kiitosta enää ole kuulemassa eivät sitä kyllä olisi odottaneetkaan, pyytettömästi ovat lahjarahat antaneet. Ei fiksu, normaali aikuinen kaipaa lapselta mitään sulkaa hattuun, että nyt mummi ja vaari laittoi sun tilille niin monta euroa rahaa, enkös olekin kiva?
Joo, se on kiva panna teini-ikäisen rippilahjatkin design-kolttuun kun antajat eivät saa sano muistaneensa pankkiin ja vanhemmat salaavat lapselta asian.
Kyllä lapsi jo alakoulu-iässä ymäärtää että mummo toi nyt sulle tämän tarrakirjan mutra laittoi pankkiin sulle pyörää/ harrastusta/ soitinta varten rahaa.
Miksi salaat lapsiltasi heidän saamansa rahalahjat?
Nyt puhutaan lapsista, lasten synttäreistä ei teineistä eikä rippilahjoista. Yhtään ripille päässyttä meillä ei ole, se on sitten tilanne erikseen. Ehkä silloin lahjarahat tulee kuoressa? En tiedä, ei ole ajankohtaista. Pienet lapset, koululaiset ei tee mitään tiedolla, että heillä on säästötilit. Voit nyt varmaan lopettaa jankkaamisen, koska tämä on meidän tapa toimia ja kukaan ei vahingoitu. Isovanhemmat itse eivät halua asiasta mitään numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?
Niin minäkin luulen. Ei näitten isovanhempien ajatuksena ole auttaminen, vaan se että on kiva ostella pientä söpöä lapsenlapsille.
Mikä velvollisuus isovanhemmilla on auttaa? Varsinkin kun lahjan saaja on kiittämätön, kaikesta valittava miniä.
No se kiittämätön mikälie nyt kuitenkin sattuu olemaan sen lapsenlapsen äiti. Joten kannattaisi yrittää löytää jonkinlainen kunnioitus siihen suhteeseen.
Ja velvollisuutta mihinkään ei tietenkään ole. Jos on halua ja kykyä lapsille jotain hankkia, on kuitenkin erittäin korrektia ja järkevää hankkia jotain tarpeellista. Eikä periaatteesta jotain tarpeetonta vain siksi, että näpäyttäisi sillä kiittämätöntä miniää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.
Luetun ymmärtäminen. Juurihan kirjoittaja kirjoitti, että lapsi arvosti niitä omia kirjoja.
Kokemukseni mukaan lapset tykkäävät omista kirjoista. Niitä voi vuosien varrella lukea juuri silloin kun tykkää. Varsinkin pienillä lapsilla on lempikirjoja, jotka he haluavat luettavaksi uudestaan ja uudestaan.
Se ei estä käymästä kirjastossa. Meillä käydään joka viikko kirjastossa ja lisäksi lapsilla on runsaasti omia kirjoja, jotka ovat heille rakkaita.
Tätä on vaikea ymmärtää, jos ei itse arvosta kirjoja.
-ohis
Luetun ymmärtäminen ihan itse vaan. Se että kotona ei ole kirjoja, ei ole merkki siitä etteikö siellä luettaisi. Sitä en sano, etteikö kirjoja hankkinut henkilö voisi sitä muuten tietää. Mutta pelkästään siitä, että kotona ei ole kirjoja, ei voi päätellä luetaanko vai ei.
Esim minulla ei ole kirjahyllyä nykyisessä kodissani, koska tänne ei mahdu. Silti kirjaston kirjoja on aina muutama lainassa, ne eivät vaan ole missään näkyvillä. Myös e-kirjoja tulee luettua paljon.
Ymmärrätkö lainkaan lukemaasi? Kommentoimassasi viestissä puhutaan omista kirjoista ja selitetään, miksi lapset tykkäävät usein siitä, että omistavat kirjan. Lapsilla on hyvä olla myös omia kirjoja vaikka kirjastossa käytäisiinkin. Miksi hoet asian vierestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You shall not pass kirjoitti:
Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.
Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.
Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?
Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?
Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.
Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?
Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.
Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.
Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.
Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.
Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.
Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.
Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.
Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.
Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.
Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.
Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.
Tuo on kaikkein oudointa ettei lapselle edes kerrota että kyllä isovanhemmat ovat lahjan antaneet.
Sit vielä isovanhempi pistää kemut kuntoon ja lapsi luulee ettei saa lahjoja kuin kortin.Kyllä minä iha itse mainitsen lapselle että laitoin lahjasi pankkitillesi.
Tosi lapseni eivät varmaan hulhavoi noita rahoja itselleen vaan lapsenlapsi antaa niistä jonkin summan vaikka pyöräänsä.Epäilen että jossain perheessä lapsi ei niitä rahoja näe omilleenkaan muuttaessaan
Lapsi ilahtuu ihan niistä kemuista tai kemujen järjestelyyn _osallistuvasta_ isovanhemmasta. Ovat oppineet jo pienestä, että isovanhemmat eivät ole krääsäautomaatteja. Krääsän ostaminen ei sovi meidän perheen eikä isovanhempien arvoihin. Ja kun lapset ovat oppineet jo pienestä, että tämä on meidän perheen ja suvun tapa toimia, eivät he odota tavaralahjoja, he odottavat niitä juhlia ja juhlien järjestelyä.
Rahan tallettaminen on ollut isovanhempien oma ehdotus ja valinta. Ei lapset tee mitään sillä tiedolla, että jossain tilillä on heille rahaa. Sitten kun saavat tilit haltuunsa osaavat kyllä olla kiitollisia. Jos isovanhemmat eivät sitä kiitosta enää ole kuulemassa eivät sitä kyllä olisi odottaneetkaan, pyytettömästi ovat lahjarahat antaneet. Ei fiksu, normaali aikuinen kaipaa lapselta mitään sulkaa hattuun, että nyt mummi ja vaari laittoi sun tilille niin monta euroa rahaa, enkös olekin kiva?
Joo, se on kiva panna teini-ikäisen rippilahjatkin design-kolttuun kun antajat eivät saa sano muistaneensa pankkiin ja vanhemmat salaavat lapselta asian.
Kyllä lapsi jo alakoulu-iässä ymäärtää että mummo toi nyt sulle tämän tarrakirjan mutra laittoi pankkiin sulle pyörää/ harrastusta/ soitinta varten rahaa.
Miksi salaat lapsiltasi heidän saamansa rahalahjat?
Raha on annettu lapselle, ei äidille . Rahan käytöstä voi lapsen kanssa sopia jos lapsi ei vielä omista omaa pankkikorttia.
Lapsenlapsilla oli kortti jo yläasteella, jos bussilippussa häikkää oli toinen kortti turvana.
En tie millaiselle tilille ja missä iässä lapsena saa pankkikortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?
Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.
Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?
Teidän roskis on varmaan suhteellisen lähellä. Vaikea ymmärtää?
Ei maalla ole jätehuoltoa, eikä rouvilla ymmärrystä. Sinne vajojen nurkkiin kasataan niin kanisterit kuin käytöstä poistetut vaatteet[/quote
Tehkää nuotio pihaan vaatteista. Tai polttakaa uunissa. Eikös maalla leivinuunit ole yleisiä
Kumma uikuttaja aloittaja. Ei muka pääse eroon vaatteista. Kyllä on uusavutonta porukkaa koko porukka,
niin miniät kuin anopit näköjään. Ilmeisesti aloittaja ei tule omillaan toimeen, anopin pitäisi kantaa rahaa rouvan kuluihin. Raha ainakin tuntuisi kelpaavan.Jokaisessa niemessä ja notkossa, myös maalla on kirrätyspisteet, myös vaatteille, se on lakisääteinen.
On, mutta kysymys edelleen kuuluu, mitä helvetin järkeä on ostaa tarpeetonta???
Ei olekaan. Kannattaa vaan lakata ostamasta tavaraa nuorelle polvelle. Käydä muuten vaan tapaamassa. Tuoda vaikka karkkipussi lapsille.
Oi oi. Karkkipussi se vasta väärin onkin. Vie vaikka palapeli tai pieni legosetti.
Ei hyvänen aika ainakaan karkkia uskalla viedä, meidän Liisapetteriä ei saa totuttaa makeaan (tosin vanhemmat itse ostavat sitä karkkia, mutta ilmeisesti se on "parempaa"). Palapeli on varmasti väärän värinen, mallinen tai ei ikäsopiva, ja legot väärää sarjaa. Näille nykymammeleille elämä on niin vaikeaa ja rankkaa, varsinkin lahjojen saaminen.
No on se kyllä hemmetti vie joillekin vaikeaa tuo lahjojenkin ostaminen. Miten voi olla niin vaikea katsoa minkä ikäiselle palapeli tai legosetti on tarkoitettu? Tällaiset avautumiset kertoo vain siitä, että tosiasiassa niitä lapsia ei edes tunneta, ei olla kiinnostuneita heidän mielenkiinnonkohteistaan ja leikeistään, kunhan pitää vaan saada ostaa jotain.
Kuinka sekaisin olet, kun et tajunnut, että tuo oli esimerkki siitä, että mikään ei teille nykymammeleille kelpaa. Vaikka olisi ostettu juuri oikean ikäiselle sopiva oikean värinen lahja, niin siitäkin löytyy jotakin valittamista. Hel"etin uusavuttomat ja hemmotellut milleniaalit.
Ennemmin uusavuttomalle kuulostaa mummo, joka ei osaa ostaa riittävän isoja vaatteita lapsenlapsilleen. Tai sopivia palapelejä, niissä kun yleensä vielä lukee ikäsuositus. Ja sit suututaan kun "mikään ei kelpaa".
Vaikka ostaisi kuinka pyydettyä tai "ikäsuosituksen" mukaisia lahjoja, äitylit vaan valittaa. Ehkä se on tapa hallita kaikkea ja kaikkia - vain äiti osaa ostaa juuri oikeanlaista. Joskus kävi niinkin, että olin hyvissä ajoin kysynyt mitä kummotyttö haluaisi joululahjaksi. Ostin listalta lahjan ja jouluna selvisi, että äiti olikin jo itse ostanut toivomansa lahjan etukäteen. Ilmeisesti pakko päästä loistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Nauran sulle. Älä tee päätelmiä asioista joista sulla ei ole hajuakaan. Vaikka mulle tietysti ihan sama, mitä joku random lässyri yrittää siellä kehitellä.
Äläkä nyt samperi tähän enää vastaa, ole jo aikuinen.
Se on ainoa keino tietää, mitä siellä kodissa on ja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.
Luetun ymmärtäminen. Juurihan kirjoittaja kirjoitti, että lapsi arvosti niitä omia kirjoja.
Kokemukseni mukaan lapset tykkäävät omista kirjoista. Niitä voi vuosien varrella lukea juuri silloin kun tykkää. Varsinkin pienillä lapsilla on lempikirjoja, jotka he haluavat luettavaksi uudestaan ja uudestaan.
Se ei estä käymästä kirjastossa. Meillä käydään joka viikko kirjastossa ja lisäksi lapsilla on runsaasti omia kirjoja, jotka ovat heille rakkaita.
Tätä on vaikea ymmärtää, jos ei itse arvosta kirjoja.
-ohis
Luetun ymmärtäminen ihan itse vaan. Se että kotona ei ole kirjoja, ei ole merkki siitä etteikö siellä luettaisi. Sitä en sano, etteikö kirjoja hankkinut henkilö voisi sitä muuten tietää. Mutta pelkästään siitä, että kotona ei ole kirjoja, ei voi päätellä luetaanko vai ei.
Esim minulla ei ole kirjahyllyä nykyisessä kodissani, koska tänne ei mahdu. Silti kirjaston kirjoja on aina muutama lainassa, ne eivät vaan ole missään näkyvillä. Myös e-kirjoja tulee luettua paljon.
Ymmärrätkö lainkaan lukemaasi? Kommentoimassasi viestissä puhutaan omista kirjoista ja selitetään, miksi lapset tykkäävät usein siitä, että omistavat kirjan. Lapsilla on hyvä olla myös omia kirjoja vaikka kirjastossa käytäisiinkin. Miksi hoet asian vierestä?
Kommentoin tätä alunperin "Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta."
Eli tästä saa sen käsityksen, että koska lahjan antaja ei ole nähnyt muita kuin itse antamiaan kirjoja lapsen kotona, hän päättelee siitä, ettei siellä lapsille lueta.
Ja kommentoin, että tuollaista johtopäätöstä ei voi tehdä, koska kirjoja ei tarvitse omistaa.
Se ei poissulje sitä, etteikö kirja olisi hyvä lahja sellaiselle lapselle, joka kirjoista pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You shall not pass kirjoitti:
Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.
Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.
Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?
Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?
Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.
Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?
Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.
Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.
Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.
Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.
Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.
Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.
Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.
Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.
Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.
Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.
Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.
Tuo on kaikkein oudointa ettei lapselle edes kerrota että kyllä isovanhemmat ovat lahjan antaneet.
Sit vielä isovanhempi pistää kemut kuntoon ja lapsi luulee ettei saa lahjoja kuin kortin.Kyllä minä iha itse mainitsen lapselle että laitoin lahjasi pankkitillesi.
Tosi lapseni eivät varmaan hulhavoi noita rahoja itselleen vaan lapsenlapsi antaa niistä jonkin summan vaikka pyöräänsä.Epäilen että jossain perheessä lapsi ei niitä rahoja näe omilleenkaan muuttaessaan
Lapsi ilahtuu ihan niistä kemuista tai kemujen järjestelyyn _osallistuvasta_ isovanhemmasta. Ovat oppineet jo pienestä, että isovanhemmat eivät ole krääsäautomaatteja. Krääsän ostaminen ei sovi meidän perheen eikä isovanhempien arvoihin. Ja kun lapset ovat oppineet jo pienestä, että tämä on meidän perheen ja suvun tapa toimia, eivät he odota tavaralahjoja, he odottavat niitä juhlia ja juhlien järjestelyä.
Rahan tallettaminen on ollut isovanhempien oma ehdotus ja valinta. Ei lapset tee mitään sillä tiedolla, että jossain tilillä on heille rahaa. Sitten kun saavat tilit haltuunsa osaavat kyllä olla kiitollisia. Jos isovanhemmat eivät sitä kiitosta enää ole kuulemassa eivät sitä kyllä olisi odottaneetkaan, pyytettömästi ovat lahjarahat antaneet. Ei fiksu, normaali aikuinen kaipaa lapselta mitään sulkaa hattuun, että nyt mummi ja vaari laittoi sun tilille niin monta euroa rahaa, enkös olekin kiva?
Joo, se on kiva panna teini-ikäisen rippilahjatkin design-kolttuun kun antajat eivät saa sano muistaneensa pankkiin ja vanhemmat salaavat lapselta asian.
Kyllä lapsi jo alakoulu-iässä ymäärtää että mummo toi nyt sulle tämän tarrakirjan mutra laittoi pankkiin sulle pyörää/ harrastusta/ soitinta varten rahaa.
Miksi salaat lapsiltasi heidän saamansa rahalahjat?
Nyt puhutaan lapsista, lasten synttäreistä ei teineistä eikä rippilahjoista. Yhtään ripille päässyttä meillä ei ole, se on sitten tilanne erikseen. Ehkä silloin lahjarahat tulee kuoressa? En tiedä, ei ole ajankohtaista. Pienet lapset, koululaiset ei tee mitään tiedolla, että heillä on säästötilit. Voit nyt varmaan lopettaa jankkaamisen, koska tämä on meidän tapa toimia ja kukaan ei vahingoitu. Isovanhemmat itse eivät halua asiasta mitään numeroa.
Ja lapsesi ovat uskossa ettei isovanhemmilta saa lahjoja. Joo, toivottavasti lapsesi saa josku raha-asioihin opastusta.
Kyllä rippilahjatkin menee pankkitilille mutta ei niitä teiniltä salata vaan ne on teinin rahaa.
Käteistä rahaa? Ehkä alle 10-vuotiaalle kymppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?
Niin minäkin luulen. Ei näitten isovanhempien ajatuksena ole auttaminen, vaan se että on kiva ostella pientä söpöä lapsenlapsille.
Mikä velvollisuus isovanhemmilla on auttaa? Varsinkin kun lahjan saaja on kiittämätön, kaikesta valittava miniä.
Miniällekkö ne vaatteet onkin eikä lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You shall not pass kirjoitti:
Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.
Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.
Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?
Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?
Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.
Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?
Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.
Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.
Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.
Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.
Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.
Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.
Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.
Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.
Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.
Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.
Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.
Tuo on kaikkein oudointa ettei lapselle edes kerrota että kyllä isovanhemmat ovat lahjan antaneet.
Sit vielä isovanhempi pistää kemut kuntoon ja lapsi luulee ettei saa lahjoja kuin kortin.Kyllä minä iha itse mainitsen lapselle että laitoin lahjasi pankkitillesi.
Tosi lapseni eivät varmaan hulhavoi noita rahoja itselleen vaan lapsenlapsi antaa niistä jonkin summan vaikka pyöräänsä.Epäilen että jossain perheessä lapsi ei niitä rahoja näe omilleenkaan muuttaessaan
Lapsi ilahtuu ihan niistä kemuista tai kemujen järjestelyyn _osallistuvasta_ isovanhemmasta. Ovat oppineet jo pienestä, että isovanhemmat eivät ole krääsäautomaatteja. Krääsän ostaminen ei sovi meidän perheen eikä isovanhempien arvoihin. Ja kun lapset ovat oppineet jo pienestä, että tämä on meidän perheen ja suvun tapa toimia, eivät he odota tavaralahjoja, he odottavat niitä juhlia ja juhlien järjestelyä.
Rahan tallettaminen on ollut isovanhempien oma ehdotus ja valinta. Ei lapset tee mitään sillä tiedolla, että jossain tilillä on heille rahaa. Sitten kun saavat tilit haltuunsa osaavat kyllä olla kiitollisia. Jos isovanhemmat eivät sitä kiitosta enää ole kuulemassa eivät sitä kyllä olisi odottaneetkaan, pyytettömästi ovat lahjarahat antaneet. Ei fiksu, normaali aikuinen kaipaa lapselta mitään sulkaa hattuun, että nyt mummi ja vaari laittoi sun tilille niin monta euroa rahaa, enkös olekin kiva?
Joo, se on kiva panna teini-ikäisen rippilahjatkin design-kolttuun kun antajat eivät saa sano muistaneensa pankkiin ja vanhemmat salaavat lapselta asian.
Kyllä lapsi jo alakoulu-iässä ymäärtää että mummo toi nyt sulle tämän tarrakirjan mutra laittoi pankkiin sulle pyörää/ harrastusta/ soitinta varten rahaa.
Miksi salaat lapsiltasi heidän saamansa rahalahjat?
Raha on annettu lapselle, ei äidille . Rahan käytöstä voi lapsen kanssa sopia jos lapsi ei vielä omista omaa pankkikorttia.
Lapsenlapsilla oli kortti jo yläasteella, jos bussilippussa häikkää oli toinen kortti turvana.En tie millaiselle tilille ja missä iässä lapsena saa pankkikortin.
Ihmettelinkin, että mikä tämä designkolttu juttu on ja miten tähän liittyy, mutta siis tuo kirjoittaja olettaa, että isovanhempien lahjarahat tulee minun tililleni, tuhlailen ne itseeni ja siksi "salaan" lapsilta.
Oi voi. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Tässä taas nähdään että mikään ei kelpaa mammeleille. Lapsi itse on kiitollinen ja säilyttänyt kirjat, mutta sun pitää edelleen ulista, kun et päässyt määräämään ja kontrolloimaan kaikkea. Luultavasti muut huomasi kuinka sivistymätön olet ja halusivat auttaa lapsiasi opin tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You shall not pass kirjoitti:
Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.
Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.
Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?
Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?
Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.
Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?
Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.
Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.
Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.
Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.
Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.
Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.
Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.
Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.
Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.
Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.
Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.
Tuo on kaikkein oudointa ettei lapselle edes kerrota että kyllä isovanhemmat ovat lahjan antaneet.
Sit vielä isovanhempi pistää kemut kuntoon ja lapsi luulee ettei saa lahjoja kuin kortin.Kyllä minä iha itse mainitsen lapselle että laitoin lahjasi pankkitillesi.
Tosi lapseni eivät varmaan hulhavoi noita rahoja itselleen vaan lapsenlapsi antaa niistä jonkin summan vaikka pyöräänsä.Epäilen että jossain perheessä lapsi ei niitä rahoja näe omilleenkaan muuttaessaan
Lapsi ilahtuu ihan niistä kemuista tai kemujen järjestelyyn _osallistuvasta_ isovanhemmasta. Ovat oppineet jo pienestä, että isovanhemmat eivät ole krääsäautomaatteja. Krääsän ostaminen ei sovi meidän perheen eikä isovanhempien arvoihin. Ja kun lapset ovat oppineet jo pienestä, että tämä on meidän perheen ja suvun tapa toimia, eivät he odota tavaralahjoja, he odottavat niitä juhlia ja juhlien järjestelyä.
Rahan tallettaminen on ollut isovanhempien oma ehdotus ja valinta. Ei lapset tee mitään sillä tiedolla, että jossain tilillä on heille rahaa. Sitten kun saavat tilit haltuunsa osaavat kyllä olla kiitollisia. Jos isovanhemmat eivät sitä kiitosta enää ole kuulemassa eivät sitä kyllä olisi odottaneetkaan, pyytettömästi ovat lahjarahat antaneet. Ei fiksu, normaali aikuinen kaipaa lapselta mitään sulkaa hattuun, että nyt mummi ja vaari laittoi sun tilille niin monta euroa rahaa, enkös olekin kiva?
Joo, se on kiva panna teini-ikäisen rippilahjatkin design-kolttuun kun antajat eivät saa sano muistaneensa pankkiin ja vanhemmat salaavat lapselta asian.
Kyllä lapsi jo alakoulu-iässä ymäärtää että mummo toi nyt sulle tämän tarrakirjan mutra laittoi pankkiin sulle pyörää/ harrastusta/ soitinta varten rahaa.
Miksi salaat lapsiltasi heidän saamansa rahalahjat?
Nyt puhutaan lapsista, lasten synttäreistä ei teineistä eikä rippilahjoista. Yhtään ripille päässyttä meillä ei ole, se on sitten tilanne erikseen. Ehkä silloin lahjarahat tulee kuoressa? En tiedä, ei ole ajankohtaista. Pienet lapset, koululaiset ei tee mitään tiedolla, että heillä on säästötilit. Voit nyt varmaan lopettaa jankkaamisen, koska tämä on meidän tapa toimia ja kukaan ei vahingoitu. Isovanhemmat itse eivät halua asiasta mitään numeroa.
Ja lapsesi ovat uskossa ettei isovanhemmilta saa lahjoja. Joo, toivottavasti lapsesi saa josku raha-asioihin opastusta.
Kyllä rippilahjatkin menee pankkitilille mutta ei niitä teiniltä salata vaan ne on teinin rahaa.
Käteistä rahaa? Ehkä alle 10-vuotiaalle kymppi?
Lopeta nyt. Teet itsestäsi naurettavan. Et myöskään näköjään ymmärrä säästämisestä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.
Luetun ymmärtäminen. Juurihan kirjoittaja kirjoitti, että lapsi arvosti niitä omia kirjoja.
Kokemukseni mukaan lapset tykkäävät omista kirjoista. Niitä voi vuosien varrella lukea juuri silloin kun tykkää. Varsinkin pienillä lapsilla on lempikirjoja, jotka he haluavat luettavaksi uudestaan ja uudestaan.
Se ei estä käymästä kirjastossa. Meillä käydään joka viikko kirjastossa ja lisäksi lapsilla on runsaasti omia kirjoja, jotka ovat heille rakkaita.
Tätä on vaikea ymmärtää, jos ei itse arvosta kirjoja.
-ohis
Luetun ymmärtäminen ihan itse vaan. Se että kotona ei ole kirjoja, ei ole merkki siitä etteikö siellä luettaisi. Sitä en sano, etteikö kirjoja hankkinut henkilö voisi sitä muuten tietää. Mutta pelkästään siitä, että kotona ei ole kirjoja, ei voi päätellä luetaanko vai ei.
Esim minulla ei ole kirjahyllyä nykyisessä kodissani, koska tänne ei mahdu. Silti kirjaston kirjoja on aina muutama lainassa, ne eivät vaan ole missään näkyvillä. Myös e-kirjoja tulee luettua paljon.
Ymmärrätkö lainkaan lukemaasi? Kommentoimassasi viestissä puhutaan omista kirjoista ja selitetään, miksi lapset tykkäävät usein siitä, että omistavat kirjan. Lapsilla on hyvä olla myös omia kirjoja vaikka kirjastossa käytäisiinkin. Miksi hoet asian vierestä?
Kommentoin tätä alunperin "Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta."
Eli tästä saa sen käsityksen, että koska lahjan antaja ei ole nähnyt muita kuin itse antamiaan kirjoja lapsen kotona, hän päättelee siitä, ettei siellä lapsille lueta.
Ja kommentoin, että tuollaista johtopäätöstä ei voi tehdä, koska kirjoja ei tarvitse omistaa.
Se ei poissulje sitä, etteikö kirja olisi hyvä lahja sellaiselle lapselle, joka kirjoista pitää.
Joo tässä menee nyt taas useampi keskustelija limittäin. Olen samaa mieltä, kirja on hyvä lahja usein, etenkin lapselle.
Silti perheen lukutottumuksia ei voi suoraan päätellä siitä, omistaako perhe kirjoja.
Tietävät oman lapsuutensa perusteella, että lapsia kiusataan vaatetuksen perusteella. Tietävät myös, että aikoinaan ne lapsena itse saamat lahjarahat kuluivat vanhempien omaan kulutukseen eli tupakointiin ja alkoholin juomiseen.
Lisäksi rahaa saanut ei ymmärrä saamaansa. Esimerkiksi usein pieniä summia antaneen isovanhemman rahaa ei mielletä minkään arvoiseksi, kun toinen isovanhempi on kerännyt könttäsumman, jonka antaa lapsenlapselleen vasta aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?
Niin minäkin luulen. Ei näitten isovanhempien ajatuksena ole auttaminen, vaan se että on kiva ostella pientä söpöä lapsenlapsille.
Mikä velvollisuus isovanhemmilla on auttaa? Varsinkin kun lahjan saaja on kiittämätön, kaikesta valittava miniä.
Se lahjahan tulee lapselle, ei miniälle. Siksikö ostetaan mitä sattuu, kun ajatellaan sen harmittavan juuri miniää. Lasta ei lahjan antaja mieti pätkääkään.
Lasten pitää olla mummon näköisiä? Ennen vanhaan oli sopimatonta antaa saamiaan lahjoja eteenpäin.
Jos kotona ei ole kirjoja, siitä voi päätellä, ettei lapsi omista kirjoja. Kirjan kun voi viedä lahjaksi, vaikka kotona luettaisiin kirjaston kirjoja. On kiva omistaa lapsena edes muutama kirja.