Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?
Niin minäkin luulen. Ei näitten isovanhempien ajatuksena ole auttaminen, vaan se että on kiva ostella pientä söpöä lapsenlapsille.
Mikä velvollisuus isovanhemmilla on auttaa? Varsinkin kun lahjan saaja on kiittämätön, kaikesta valittava miniä.
Se lahjahan tulee lapselle, ei miniälle. Siksikö ostetaan mitä sattuu, kun ajatellaan sen harmittavan juuri miniää. Lasta ei lahjan antaja mieti pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Anoppi toi 2-vuotiaalle juuri varmaankin viidennet farkut. Ei ole yksiäkään niistä käyttänyt! On niin epäkäytännölliset tuon ikäisellä, ei touhuava taapero farkkuja tarvitse mihinkään. Haluan pukea hänelle pehmeitä ja joustavia vaatteita joissa on hyvä leikkiä. Ei oteta kuuleviin korviin, kun olen puhunut että jos jotain haluaa tuoda niin esim sukat on sellaisia joita kuluu koko ajan ja vaihtosukkia saa olla paljon märillä keleillä.
Tee turhista vaatteista anopille joulupaketti. Menee varmasti vihje perille.
Tässä taitaa olla molemmilla osapuolilla iso ongelma: Vihjeet eivät mene perille. Ratkaisuna ei voi olla antaa lisää vihjeitä tai epämääräisiä höpinöitä. Nyt kannattaa kokeilla selkeää viestintää ja suoraa (kohteliasta) ilmaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Tässä taas nähdään että mikään ei kelpaa mammeleille. Lapsi itse on kiitollinen ja säilyttänyt kirjat, mutta sun pitää edelleen ulista, kun et päässyt määräämään ja kontrolloimaan kaikkea. Luultavasti muut huomasi kuinka sivistymätön olet ja halusivat auttaa lapsiasi opin tiellä.
En minä ulise, vaan kerron sen järkisyyn sille, miksi se äiti esittää niitä toiveita, eikä välttämättä ilahdu lahjasta, joka tulee jo muualtakin, koska se tietää hänelle vain lisähommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat oman aikakautensa lapsia ja heille on opetettu jo äidinmaidossa vieraanvaraisuuden, lahjojen antaminen ja ettei mennä tyhjin käsin kylään vaan viedään tuliaisisia. Ja on ystävällistä sanoa kohteliaisuuksia esim. kauniista ja tyylikkäästä vaatteesta, mutta nykyään se koetaan vitt...
On tapahtunut kulttuurimuutos. Lahjoja ja tuliaisia ei viedä, vaan perheen äiti/nainen antaa tilauslistan, jota lahjan antajan on noudatetettava, ettei tulisi yllätyksiä. Ja jos pidetään perhejuhlia, kuten häitä, tupareita, sinne vieraat maksavat pääsymaksun, jolla katetaan vieraanvaraisuus ja tarjoilu. Ei edes puolisot osta toisilleen lahjoja tai muista merkkipäiviä, kuten hääpäiviä lahjoin ja kukin. Moni mies on perheessä yksi lapsi lisää, ainakin lapsen asemassa, kun nainen perheen pomo.
Itse olen saanut vanhanajan kasvatuksen, enkä pidä noista tilauslistoista, vaan suvun ja kummilapsien lahjat olen jättänyt ostamatta ja antamatta, kylmän viileesti, ettei tulisi vääriä valitoja ja muistan juhlakalua somessa tai hänen vanhempia ja rahat hyväntekeväisyyteen kehitysmaihin.
Mihin maailman aikaan isät on siis tyypillisesti ostaneet lapsilleen vaatteet ja muut tarvikkeet?
Ja ei, koskaan ei ole ollut kohteliasta viedä jollekulle isoja määriä tarpeetonta tavaraa. Jos lahjan tai tuliaisen antaja on kohtelias, hän ei vie omien halujensa mukaan vaan miettii sitä lahjan saajaa. Niin minut on kasvatettu.
No ainakinjo 80-luvulla kun olin lapsi. Isäni melko usein osti meille lapsille vaatteita. Ja jo silloin jakoivat perhevapaat äidin kanssa puoliksi ja isä oli koti-isänä pari vuotta. Samoin kaikki nämä vuodet isäni on vastannut ruokahuollosta ja on erinomainen kokki.
Sama nyt omassa perheessä. Mies juuri kävi ostamassa pojalle uudet kengät, kun hänen mielestään entiset käyvät pieneksi, ihan miehen omasta-aloitteesta. Perhe ja lapset ovat meillä yhteinen projekti ja molemmat haluavat tehdä sen eteen työtä ja huolehtia lapsista hyvin. Se päätettiin kun jo kun suunniteltiin perheen perustamista ja lapsia.
Kommenteista päätellen, moni on perustanut perheen ja hankkinut lapset tunne edellä, eikä järki edelle ja mies on yksi lapsi lisää tai ainakin lapsen asemassa ja nainen pyörittää perhettä pomon ottein - minä haluan, minä, minä, minä.
Siinä tasa-arvo ja oijeudenmukaisuus on kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Tässä taas nähdään että mikään ei kelpaa mammeleille. Lapsi itse on kiitollinen ja säilyttänyt kirjat, mutta sun pitää edelleen ulista, kun et päässyt määräämään ja kontrolloimaan kaikkea. Luultavasti muut huomasi kuinka sivistymätön olet ja halusivat auttaa lapsiasi opin tiellä.
Ihan sivusta, ei kauheasti naurattanut, kun meidän lapsi sai parin vuoden sisään neljä kappaletta Mauri kunnaksen avaruuskirjoja. Ne ovat vielä kalliitakin ja harmitti, kun olin yrittänyt kertoa niille sukulaisille, joilta tiedän kirjoja tulevan, että mitkä uutuudet esim olisivat mieluisia (ja jokaiselle siis eri kirjoja).
Saihan ne vaihdettua ja näin, kun oli uutena hankittuja, mutta aivan turhaa vaivaa kaikille ja mielipahaa lapsellekin, kun "taas tuli yksi avaruuskirja" paketista. Se ei vaan sitten tuntunut samalta mennä palauttamaan ja valikoimaan toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu. Tätini haluavat aina ostaa lapsille vaatteita. Joskus tulee jotain hienoa, joskus jotain aivan kamalaa. Teinille antavat nykyään vaan rahaa, sen verran sentään ymmärtävät. Omat vanhempani myös ostavat vaatteita ja isäni vanhoja polkupyöriä ja raahaa niitä meille. Vastaan ei voi sanoa ilman välirikkoa. Vanhempani kokevat suurena loukkauksena jos edes mainitsen lahjakortin tai rahan.
Vaatteiden vieminen on ihan arpapeliä muutenkin. Ihmisillä on niin eri maku. Esimerkiksi jotkut ei halua vauvalle bodya, toiset haluaa vain kietaisupaitoja, joku ei tykkää vauvalla mistään, mikä vedetään pään yli jne. Isompien lasten kohdalla vielä vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietävät oman lapsuutensa perusteella, että lapsia kiusataan vaatetuksen perusteella. Tietävät myös, että aikoinaan ne lapsena itse saamat lahjarahat kuluivat vanhempien omaan kulutukseen eli tupakointiin ja alkoholin juomiseen.
Lisäksi rahaa saanut ei ymmärrä saamaansa. Esimerkiksi usein pieniä summia antaneen isovanhemman rahaa ei mielletä minkään arvoiseksi, kun toinen isovanhempi on kerännyt könttäsumman, jonka antaa lapsenlapselleen vasta aikuisena.
Ostavat siksi epäsopivia vaatteita, että lastenlastakin kiusattaisiin vai mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?
Niin minäkin luulen. Ei näitten isovanhempien ajatuksena ole auttaminen, vaan se että on kiva ostella pientä söpöä lapsenlapsille.
Mikä velvollisuus isovanhemmilla on auttaa? Varsinkin kun lahjan saaja on kiittämätön, kaikesta valittava miniä.
Se lahjahan tulee lapselle, ei miniälle. Siksikö ostetaan mitä sattuu, kun ajatellaan sen harmittavan juuri miniää. Lasta ei lahjan antaja mieti pätkääkään.
Juuri siksi mutta tuollaisille voi haistataa v.. tu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You shall not pass kirjoitti:
Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.
Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.
Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?
Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?
Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.
Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?
Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.
Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.
Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.
Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.
Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.
Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.
Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.
Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.
Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.
Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.
Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.
Tuo on kaikkein oudointa ettei lapselle edes kerrota että kyllä isovanhemmat ovat lahjan antaneet.
Sit vielä isovanhempi pistää kemut kuntoon ja lapsi luulee ettei saa lahjoja kuin kortin.Kyllä minä iha itse mainitsen lapselle että laitoin lahjasi pankkitillesi.
Tosi lapseni eivät varmaan hulhavoi noita rahoja itselleen vaan lapsenlapsi antaa niistä jonkin summan vaikka pyöräänsä.Epäilen että jossain perheessä lapsi ei niitä rahoja näe omilleenkaan muuttaessaan
Lapsi ilahtuu ihan niistä kemuista tai kemujen järjestelyyn _osallistuvasta_ isovanhemmasta. Ovat oppineet jo pienestä, että isovanhemmat eivät ole krääsäautomaatteja. Krääsän ostaminen ei sovi meidän perheen eikä isovanhempien arvoihin. Ja kun lapset ovat oppineet jo pienestä, että tämä on meidän perheen ja suvun tapa toimia, eivät he odota tavaralahjoja, he odottavat niitä juhlia ja juhlien järjestelyä.
Rahan tallettaminen on ollut isovanhempien oma ehdotus ja valinta. Ei lapset tee mitään sillä tiedolla, että jossain tilillä on heille rahaa. Sitten kun saavat tilit haltuunsa osaavat kyllä olla kiitollisia. Jos isovanhemmat eivät sitä kiitosta enää ole kuulemassa eivät sitä kyllä olisi odottaneetkaan, pyytettömästi ovat lahjarahat antaneet. Ei fiksu, normaali aikuinen kaipaa lapselta mitään sulkaa hattuun, että nyt mummi ja vaari laittoi sun tilille niin monta euroa rahaa, enkös olekin kiva?
Joo, se on kiva panna teini-ikäisen rippilahjatkin design-kolttuun kun antajat eivät saa sano muistaneensa pankkiin ja vanhemmat salaavat lapselta asian.
Kyllä lapsi jo alakoulu-iässä ymäärtää että mummo toi nyt sulle tämän tarrakirjan mutra laittoi pankkiin sulle pyörää/ harrastusta/ soitinta varten rahaa.
Miksi salaat lapsiltasi heidän saamansa rahalahjat?
Raha on annettu lapselle, ei äidille . Rahan käytöstä voi lapsen kanssa sopia jos lapsi ei vielä omista omaa pankkikorttia.
Lapsenlapsilla oli kortti jo yläasteella, jos bussilippussa häikkää oli toinen kortti turvana.En tie millaiselle tilille ja missä iässä lapsena saa pankkikortin.
Ihmettelinkin, että mikä tämä designkolttu juttu on ja miten tähän liittyy, mutta siis tuo kirjoittaja olettaa, että isovanhempien lahjarahat tulee minun tililleni, tuhlailen ne itseeni ja siksi "salaan" lapsilta.
Oi voi. 😂
Siltähän se tuntuu. Muiden isovanhemmat tuo lahjoja , me ei saada koskaan mitään. Isovanhemmat tuo juhlatarjottavat, kiitosta eivät saa.
No, ehkä teidän perheessä ei puhuta satasista vaan kymppitonnien sijoitussalkusta 8- vuotislahjaksi .
Arvostan omien lasteni tapaa kasvattaa lapsensa. Joitakin vuosia sitten kysyin 10- vuotiaalta mitä toivot? Laita mummi rahaa mun tilille minkä haluat, säästän pelikoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.
Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?
On varmaan. Meilläkin oli tätä, nyt lapset ovat jo vähän isompia, että ihan sanoivat lapsille, että eikös tämä mummon ostama lelu/haalari/... olekin kivempi kuin äidin hankkima. Ja että viedäänpä teidät hienolle matkalle, kun ei äiti halua teihin panostaa rahaa. Nojoo, ei ollut äidillä sellaisia summia todellakaan.
Nykyäänkin yrittävät teineille aina välillä soitella, että jos laitan rahaa tulisitko käymään. Meillä on välit käytännössä poikki muutamaa puhelua vuodessa lukuunottamatta ja teinitkin onneksi ovat sen verran fiksuja, että näkevät kuvion sairauden.
Onpa surullista lukea miten kontrolloit ja manipuloit lapsiasi. Oikein myhäilet sitä, kuinka olet saanut katkaistua lasten suhteen isovanhempien - kuinka sairas ihminen voi olla?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Tässä taas nähdään että mikään ei kelpaa mammeleille. Lapsi itse on kiitollinen ja säilyttänyt kirjat, mutta sun pitää edelleen ulista, kun et päässyt määräämään ja kontrolloimaan kaikkea. Luultavasti muut huomasi kuinka sivistymätön olet ja halusivat auttaa lapsiasi opin tiellä.
Ihan sivusta, ei kauheasti naurattanut, kun meidän lapsi sai parin vuoden sisään neljä kappaletta Mauri kunnaksen avaruuskirjoja. Ne ovat vielä kalliitakin ja harmitti, kun olin yrittänyt kertoa niille sukulaisille, joilta tiedän kirjoja tulevan, että mitkä uutuudet esim olisivat mieluisia (ja jokaiselle siis eri kirjoja).
Saihan ne vaihdettua ja näin, kun oli uutena hankittuja, mutta aivan turhaa vaivaa kaikille ja mielipahaa lapsellekin, kun "taas tuli yksi avaruuskirja" paketista. Se ei vaan sitten tuntunut samalta mennä palauttamaan ja valikoimaan toista.
Meille tuli noita yhtenä jouluna kolme. Kahdelle eri lapselle kyllä. Mutta oli vähän tympeä fiilis, etenkin kun kaksi lahjanantajaa oli sitten hukanneet kuitit ja niitä ei vaihdettukaan (tämä oli aikana kun käteismaksu oli paljon yleisempää kuin nykyään).
Entäs kuulkaas kun ne lapset kasvaa esiteineiksi ja teineiksi, eikä enää vaan suostu käyttämään niitä Maire-mummon kantamia vaatteita.
Meillä sekin on minun vikani, siis äidin.
Ja se Maire-mummo ei vaan voi taipua antamaan sitten rahaa esiteinille/teinille, että tämä voi ostaa mieleistä, vaan edelleen pitää päästä kontrolloimaan ja antaa lahjakortteja vain hyväksymiinsä liikkeisiin, tyyliin Tokmanni ja Halonen.
Ja taaas on minun vikani, kun sekään ei mene nappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You shall not pass kirjoitti:
Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.
Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.
Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?
Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?
Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.
Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?
Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.
Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.
Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.
Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.
Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.
Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.
Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.
Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.
Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.
Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.
Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.
Tuo on kaikkein oudointa ettei lapselle edes kerrota että kyllä isovanhemmat ovat lahjan antaneet.
Sit vielä isovanhempi pistää kemut kuntoon ja lapsi luulee ettei saa lahjoja kuin kortin.Kyllä minä iha itse mainitsen lapselle että laitoin lahjasi pankkitillesi.
Tosi lapseni eivät varmaan hulhavoi noita rahoja itselleen vaan lapsenlapsi antaa niistä jonkin summan vaikka pyöräänsä.Epäilen että jossain perheessä lapsi ei niitä rahoja näe omilleenkaan muuttaessaan
Lapsi ilahtuu ihan niistä kemuista tai kemujen järjestelyyn _osallistuvasta_ isovanhemmasta. Ovat oppineet jo pienestä, että isovanhemmat eivät ole krääsäautomaatteja. Krääsän ostaminen ei sovi meidän perheen eikä isovanhempien arvoihin. Ja kun lapset ovat oppineet jo pienestä, että tämä on meidän perheen ja suvun tapa toimia, eivät he odota tavaralahjoja, he odottavat niitä juhlia ja juhlien järjestelyä.
Rahan tallettaminen on ollut isovanhempien oma ehdotus ja valinta. Ei lapset tee mitään sillä tiedolla, että jossain tilillä on heille rahaa. Sitten kun saavat tilit haltuunsa osaavat kyllä olla kiitollisia. Jos isovanhemmat eivät sitä kiitosta enää ole kuulemassa eivät sitä kyllä olisi odottaneetkaan, pyytettömästi ovat lahjarahat antaneet. Ei fiksu, normaali aikuinen kaipaa lapselta mitään sulkaa hattuun, että nyt mummi ja vaari laittoi sun tilille niin monta euroa rahaa, enkös olekin kiva?
Joo, se on kiva panna teini-ikäisen rippilahjatkin design-kolttuun kun antajat eivät saa sano muistaneensa pankkiin ja vanhemmat salaavat lapselta asian.
Kyllä lapsi jo alakoulu-iässä ymäärtää että mummo toi nyt sulle tämän tarrakirjan mutra laittoi pankkiin sulle pyörää/ harrastusta/ soitinta varten rahaa.
Miksi salaat lapsiltasi heidän saamansa rahalahjat?
Nyt puhutaan lapsista, lasten synttäreistä ei teineistä eikä rippilahjoista. Yhtään ripille päässyttä meillä ei ole, se on sitten tilanne erikseen. Ehkä silloin lahjarahat tulee kuoressa? En tiedä, ei ole ajankohtaista. Pienet lapset, koululaiset ei tee mitään tiedolla, että heillä on säästötilit. Voit nyt varmaan lopettaa jankkaamisen, koska tämä on meidän tapa toimia ja kukaan ei vahingoitu. Isovanhemmat itse eivät halua asiasta mitään numeroa.
Ja lapsesi ovat uskossa ettei isovanhemmilta saa lahjoja. Joo, toivottavasti lapsesi saa josku raha-asioihin opastusta.
Kyllä rippilahjatkin menee pankkitilille mutta ei niitä teiniltä salata vaan ne on teinin rahaa.
Käteistä rahaa? Ehkä alle 10-vuotiaalle kymppi?Lopeta nyt. Teet itsestäsi naurettavan. Et myöskään näköjään ymmärrä säästämisestä mitään.
En tiedä onko naurettavaa olla rehellinen lapsille, arvostaa isovanhempien antamia rahoja vai pitää ne selkänsä takana piilossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?
Niin minäkin luulen. Ei näitten isovanhempien ajatuksena ole auttaminen, vaan se että on kiva ostella pientä söpöä lapsenlapsille.
Mikä velvollisuus isovanhemmilla on auttaa? Varsinkin kun lahjan saaja on kiittämätön, kaikesta valittava miniä.
Se lahjahan tulee lapselle, ei miniälle. Siksikö ostetaan mitä sattuu, kun ajatellaan sen harmittavan juuri miniää. Lasta ei lahjan antaja mieti pätkääkään.
Lahja yritetään ostaa kyllä lapselle, mutta sehän ei miniälle kelpaa, vaan hän kontrolloi kaiken lapsen/nuoren elämässä. Lapsi voi olla hyvinkin ilahtunut, mutta äityli on naama nutturalla.
Vierailija kirjoitti:
Entäs kuulkaas kun ne lapset kasvaa esiteineiksi ja teineiksi, eikä enää vaan suostu käyttämään niitä Maire-mummon kantamia vaatteita.
Meillä sekin on minun vikani, siis äidin.
Ja se Maire-mummo ei vaan voi taipua antamaan sitten rahaa esiteinille/teinille, että tämä voi ostaa mieleistä, vaan edelleen pitää päästä kontrolloimaan ja antaa lahjakortteja vain hyväksymiinsä liikkeisiin, tyyliin Tokmanni ja Halonen.
Ja taaas on minun vikani, kun sekään ei mene nappiin.
Eli tässä nähdään totuus, ne lahjakortitkaan ei kelpaa, vaan mammeli vaatii nimenomaan rahaa 🙄 Jos ei teini löydä mitään sopivaa Tokmannilta tai Haloselta, ongelma on hänen kasvatuksessaan ja (äidiltä perityssä) kiittämättömyydessä.
TÄMÄ ISOVANHEMMILLE: Älkää viekö mitään tavaraa tai vaatetta . Antakaa lahja tai muuten AINA rahana. Näin olen toiminut jo todella kauan . Vanhemmat ovat ostanee ,kun tietävät mitä lapset/nuoret haluaa ja tarvitsee. Paketoivat ja päällä lukee Matille , mummilta ja ukilta ect. Näin toimimme oli joulu tai juhannus 🤗
Helppoa ja hyödyllistä. Mikään ei mene hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Tässä taas nähdään että mikään ei kelpaa mammeleille. Lapsi itse on kiitollinen ja säilyttänyt kirjat, mutta sun pitää edelleen ulista, kun et päässyt määräämään ja kontrolloimaan kaikkea. Luultavasti muut huomasi kuinka sivistymätön olet ja halusivat auttaa lapsiasi opin tiellä.
Ihan sivusta, ei kauheasti naurattanut, kun meidän lapsi sai parin vuoden sisään neljä kappaletta Mauri kunnaksen avaruuskirjoja. Ne ovat vielä kalliitakin ja harmitti, kun olin yrittänyt kertoa niille sukulaisille, joilta tiedän kirjoja tulevan, että mitkä uutuudet esim olisivat mieluisia (ja jokaiselle siis eri kirjoja).
Saihan ne vaihdettua ja näin, kun oli uutena hankittuja, mutta aivan turhaa vaivaa kaikille ja mielipahaa lapsellekin, kun "taas tuli yksi avaruuskirja" paketista. Se ei vaan sitten tuntunut samalta mennä palauttamaan ja valikoimaan toista.
Meille tuli noita yhtenä jouluna kolme. Kahdelle eri lapselle kyllä. Mutta oli vähän tympeä fiilis, etenkin kun kaksi lahjanantajaa oli sitten hukanneet kuitit ja niitä ei vaihdettukaan (tämä oli aikana kun käteismaksu oli paljon yleisempää kuin nykyään).
Ei uskoisi miten pikkuasiasta voi tulla elämää suurempi ongelma 🙄 onko nykyäidit oikeasti noin avuttomia ja tympeitä? Toivottavasti tämä palsta ei edusta kaikkien äitien älykkyysosamäärää ja käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kuulkaas kun ne lapset kasvaa esiteineiksi ja teineiksi, eikä enää vaan suostu käyttämään niitä Maire-mummon kantamia vaatteita.
Meillä sekin on minun vikani, siis äidin.
Ja se Maire-mummo ei vaan voi taipua antamaan sitten rahaa esiteinille/teinille, että tämä voi ostaa mieleistä, vaan edelleen pitää päästä kontrolloimaan ja antaa lahjakortteja vain hyväksymiinsä liikkeisiin, tyyliin Tokmanni ja Halonen.
Ja taaas on minun vikani, kun sekään ei mene nappiin.
Eli tässä nähdään totuus, ne lahjakortitkaan ei kelpaa, vaan mammeli vaatii nimenomaan rahaa 🙄 Jos ei teini löydä mitään sopivaa Tokmannilta tai Haloselta, ongelma on hänen kasvatuksessaan ja (äidiltä perityssä) kiittämättömyydessä.
Miksi pitää kontrolloida sekin, mitä se teini sillä pienellä lahjakortilla ostaa? Miksi ei voi kuunnella sitä teiniä, kunnioittaa hänen toivettaan ja auttaa toteuttamaan se? Mikä se on se hysteerisen maaninen ylikävelemisen, lyttäämisen, pettymyksen tuottamisen ja kontrolloimisen tarve??? Onko se äidin solvaamisen tarve suurempi kuin halu ilahduttaa teiniä?
Tätä ajatustapaa en ymmärrä. Kenenkään mielestä ei olisi ok, että naapuri kuskaisi kaikenmaailman turhat roinansa meille, ja meidän tehtävä olisi hoitaa ne roskiin tai kierrätykseen. Miksi tämä on ok isovanhempien ja tarpeettomien lastenvaatteiden suhteen?