Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Minun äitini raijaa krumeluuriroinaa meille joka kerta käydessään.
Hänen uusi miehensä on kuulemma arkkitehtinä niin tyylitietoinen, ettei anna kerätä sitä heidän kotiinsa, mutta kuulemma meidän kodilla ei ole niin väliä, kun tämä on vain lapsiperheen koti, joka on kuitenkin sekainen.
Jos kiellän, niitä ilmestyy pussukoissa oven ripaan tai mökin terassille jätesäkeissä.
Ei, ei todellakaan ole kyse minun auttamisestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyhjennetään pieni roska-astia neljän viikon välein. Helsingissä. Biojätteille on komposti.
Ei meillä ole mitään jätti jäteastiaa, johon tunkea rajatta turhaa roskaa.
Niin meilläkin täällä pikkukaupungissa.
Jos mummo tuo kuukauden jokaisena päivänä lapselle sopimattoman vaatteen, niistä kertyy 30 pientä paitaa tai vastaavaa. Ne mahtuu hyvin sullottuna yhteen jätepussiin.
Niin että siitäkö kertyy sitten ylimääräisiä tyhjennyskertoja?
Varsinkin kun niitä kamppeita ei kukaan mummeli ihan joka päivä kanna.
Että hoh hoijaa.Tyhmää on itse veisin vaatekeräykseen. En tajua, kuka tollo laittaa ehjiä vaatteita roskikseen.
Niinpä, mutta kun näillä miniöillä täällä ei ole aikaa kuskailla niitä kierrätykseen!
Se on liian vaivalloista heille, joten helpointa on sitten vaan heittää roskiin.
Sekään ei tunnu käyvän, koska roska-astiat sitten täyttyy kuukausittain niistä sadoista pikkuvaatteista ihan äärimmilleen!
Anopillekaan ei voi asiasta sanoa, koska anoppi on sokea, kuuro ja tyhmä, ei ymmärrä.
Eli ainoa mahdollisuus purkaa ahdistusta on tämä vauvapalsta.
Tosin voisihan sitä kysyä vaikka joltain ystävältään neuvoa, onko heillä keksitty tähän vaatetulvaan mitään ratkaisua, tai peräti antaa ohjat käsiin miehelle, siis lasten isälle. Ehkä hän miehisenä miehenä osaisi tehdä asialle jotain. Naiset kun näköjään ei pysty muuta kuin valittamaan.Tajuatko miten typerälle kuulostat kun keksit tämmöisiä tarinoita? Miksei tämmöisistä ongelmakohdista saisi keskustella tällä palstalla? Tuleeko mummoille paha mieli?
Ei näitä tarvitse keksiä, nämä on täältä ketjusta poimittuja. Ihan elävää elämää.
Kädettömiä miniöitä ja pikkulasten äitejä, jotka hukkuu vaatetulvaan. Siitähän tässä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.
Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Äidit kaipaisivat siis jatkuvaa taloudellista apua koska sotkevat lahjan ja auttamisen keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You shall not pass kirjoitti:
Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.
Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.
Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?
Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?
Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.
Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?
Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.
Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.
Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.Tuskinpa ne puutteessa eläneetkään olisi erityisemmin ilahtuneet, jos olisivat saaneet "auttajilta" sopimattomia vaatteita, joista ei siis tietenkään ole mitään apua. Ei se ole auttamista, jos kantaa liian pieniä vaatteita toisen kotiin. Ja toisaalta, harvalla on nykypäivänä oikeasti pulaa tavarasta, vaatteet on nykyään halpoja, pienituloistenkin ongelma on ennemmin liika tavaramäärä ja tilan puute.
Minulle kyllä kelpaisi pienituloisten äitien tavara oikein hyvin. Vaikka vähän käytetympikin.
Ai sulle kelpaa mikä tahansa tavara? Kuulostaa himohamstraajalta.
He he he he... no joo, sitähän nää on...
Et kyllä nyt tajunnut yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sekä äiti että anoppi teki sitä, että jos erehdyin juttelemaan ääneen mistään lasten vaatteista tai tarvikkeista, suunnilleen seuraavana päivänä se jo kiikutettiin meille. Mulla oli kyllä vara hankkia kaikki itse, ja he tiesivät sen.
Olihan siinä aina vähän sellainen, noh, kiitos -fiilis. Periaatteessa olin kiitollinen, mutta toisaalta vähän harmitti se jonkinlainen ylikävely. Kun olisihan siinä tilanteessa voinut sanoa, et mennään joku päivä yhdessä sovittelemaan/ katselemaan, haluan maksaa. Sen sijaan kiiruhdettiin äkkiä tekemään ostos itse oman maun mukaan. Tähän sisältyi vielä isoäitien keskenäinen kilpailu, että kumpi ehtii ensin ja kumman mummin valitsemassa haalarissa se söpö lapsenlapsi tänä talvena kulkee.
Opin kyllä lopulta pitämään suuni kiinni ja myös sujuvasti valehtelemaan kysyttäessä, että tarvitaanko jotain. Toki silloin, jos joku hankinta oli itselleni ns. vähäpätöinen, annoin mummojen huseerata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Tiesinpäs.
Erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai saakeli, tämä ketju menee ihon alle. Mieleen muistuu ne kaikki täysin tarpeettomat ja ei-toivotut vaatelahjoitukset (laatikollinen ummehtunutta roskaa, joka on hautunut vuosikymmenen ajan sukulaisen ulkovarastossa, kiitos vaan) sekä se kerta, kun sain lapselle ulkohaalarin äidiltäni viikko sen jälkeen kun olin itse ostanut muksulleni uuden haalarin huonossa rahatilanteessa ja maininnut vielä erikseen, että haalari on hankittu. Viimeksi kuuntelin rahoissaan olevan äitini kauhistelua lapseni polkupyörän hinnasta (muutaman satasen markettipyörä) ja siihen päälle vielä jeesustelua ettei meidän lapsuudessaan pyöriin käytetty tuollaisia rahoja. Niin. Tiedän hyvin, koska minä olin se lapsi jolla ei sitä pyörää ei ollut koska sitä ei ostettu.
Muistan kanssa tällaisia hetkiä. Hirveä rahapula ja jostain säästää kuitenkin rahat ja hankkii laadukkaan haalarin lapselle. Sitten menee muutama viikko ja äitini tulee iloisesti esittelemään hankkineensa vielä vähän kalliimman haalarin. Sama monien lelujen kanssa. Oikein tietoisesti hankitaan jotain, mihin itse on vaivalla säästänyt, vähän vaan hienompana.
Mutta jos pyytää, että olisi tarve jollekin, huudetaan että taas ole mankumassa rahaa.
Ja TÄYSIN mahdotonta olisi ollut ilmoittaa äidille, että olen nyt menossa ostamaan lapselleni haalarin, joten älä sinä osta sitä. Tai lähdetkö mukaan ostamaan?
Kun kerran tämä oli niin toistuvaa, niin olisit jo ottanut opiksesi ja kertonut äidillesi, että vaate tai lelu on jo ostettu tai juuri aikeissa ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.
Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mä tiedän esim. sellaset, jotka ei oikein tykkää jos joku on materian tai rahan perään. Esim. isovanhemman mies/tai naisystävä voi neuvoa, että anna lahjaksi jotain "hyödyllistä". Oikeasti tarkoittaa jotain mahdollisimman halpaa ja häntä vituttaa rahan antaminen jollekin, kenelle hänen mielestään ei pitäisi sitä antaa. Joskus tietenkin haluavat vasn että raha menee järkevään, mutta kannattaa kysellä mitä tarvitaan ja halutaan.
Vaatteet ja kengät lahjana ok pikkulapsille, toki valveutunut lahjanantaja vähän tiedustelee, mitä tarvitaan ja mikä olisi mieluisaa. Jotkut vanhemmat ovat jopa niin "turhamaisia" että välittävät, mitä lapsellaan on päällä ja voi olla että maku ei stemmaa.
Siinä mielessä ei turhamaisuutta, että jos samalla rahalla saa mieluisaa, miksi lahjoittaa epämieluisaa.
Isovanhemmat ovat oman aikakautensa lapsia ja heille on opetettu jo äidinmaidossa vieraanvaraisuuden, lahjojen antaminen ja ettei mennä tyhjin käsin kylään vaan viedään tuliaisisia. Ja on ystävällistä sanoa kohteliaisuuksia esim. kauniista ja tyylikkäästä vaatteesta, mutta nykyään se koetaan vitt...
On tapahtunut kulttuurimuutos. Lahjoja ja tuliaisia ei viedä, vaan perheen äiti/nainen antaa tilauslistan, jota lahjan antajan on noudatetettava, ettei tulisi yllätyksiä. Ja jos pidetään perhejuhlia, kuten häitä, tupareita, sinne vieraat maksavat pääsymaksun, jolla katetaan vieraanvaraisuus ja tarjoilu. Ei edes puolisot osta toisilleen lahjoja tai muista merkkipäiviä, kuten hääpäiviä lahjoin ja kukin. Moni mies on perheessä yksi lapsi lisää, ainakin lapsen asemassa, kun nainen perheen pomo.
Itse olen saanut vanhanajan kasvatuksen, enkä pidä noista tilauslistoista, vaan suvun ja kummilapsien lahjat olen jättänyt ostamatta ja antamatta, kylmän viileesti, ettei tulisi vääriä valitoja ja muistan juhlakalua somessa tai hänen vanhempia ja rahat hyväntekeväisyyteen kehitysmaihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avaan tietokoneen ja sanon miniälle että valitse mieleisiä ja sitten maksan kun on valmista. Lisäksi annan rahaa istuimiin, rattaisiin ym. En osta itse, että ei tule hutiostoksi. Meille mummolaan ostan sitten leluja.
Hallinnasta on kyse, tai sitten on niin nuuka tai muuten on rahat tiukilla jos ei voi ostaa sitä mitä on pyydetty.
Voisko pyytää vaikka kympin tai kaksi siihen pyörään tms. ihan kokeilun vuoksi?
Mun äiti oli samanlainen, aina ihan liian pientä vaatetta tai ikään sopimattomia leluja. Ja kuitenkin teki lasten parissa töitä yli 40 vuotta. Hallintaa ja kiusaamista? Tuo vieläkin rikkinäisiä tavaroitaan ja muilta saamiaan lahjoja. Ei raaski heittää roskiin kuluneita lautasia, mutta voi antaa ne minulle. Taas on auton peräkontissa lahjoituksen menevää tavaraa. Kaikki nämä menee varmaan samaan ongelmanippuun: on tarve määrätä miten toiset elää.
Monet kiusaavat tahallaan. Narsistisiä piirteitä. Toi että ostetaan liian pientä taas on sitä että suurempaa, sitä oikeaa kokoa, ei löytynyt kirpputorilta, ollenkaan tai tarpeeks halvalla. Jos normikaupasta niin kuittia vastaahan sais vaihdettua suurempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai saakeli, tämä ketju menee ihon alle. Mieleen muistuu ne kaikki täysin tarpeettomat ja ei-toivotut vaatelahjoitukset (laatikollinen ummehtunutta roskaa, joka on hautunut vuosikymmenen ajan sukulaisen ulkovarastossa, kiitos vaan) sekä se kerta, kun sain lapselle ulkohaalarin äidiltäni viikko sen jälkeen kun olin itse ostanut muksulleni uuden haalarin huonossa rahatilanteessa ja maininnut vielä erikseen, että haalari on hankittu. Viimeksi kuuntelin rahoissaan olevan äitini kauhistelua lapseni polkupyörän hinnasta (muutaman satasen markettipyörä) ja siihen päälle vielä jeesustelua ettei meidän lapsuudessaan pyöriin käytetty tuollaisia rahoja. Niin. Tiedän hyvin, koska minä olin se lapsi jolla ei sitä pyörää ei ollut koska sitä ei ostettu.
Muistan kanssa tällaisia hetkiä. Hirveä rahapula ja jostain säästää kuitenkin rahat ja hankkii laadukkaan haalarin lapselle. Sitten menee muutama viikko ja äitini tulee iloisesti esittelemään hankkineensa vielä vähän kalliimman haalarin. Sama monien lelujen kanssa. Oikein tietoisesti hankitaan jotain, mihin itse on vaivalla säästänyt, vähän vaan hienompana.
Mutta jos pyytää, että olisi tarve jollekin, huudetaan että taas ole mankumassa rahaa.
Ja TÄYSIN mahdotonta olisi ollut ilmoittaa äidille, että olen nyt menossa ostamaan lapselleni haalarin, joten älä sinä osta sitä. Tai lähdetkö mukaan ostamaan?
Kun kerran tämä oli niin toistuvaa, niin olisit jo ottanut opiksesi ja kertonut äidillesi, että vaate tai lelu on jo ostettu tai juuri aikeissa ostaa.
No sehän se pointti juuri oli. Hankkia jotain mitä tiesin minun hankkineen, jotta voi olla lapsen silmissä parempi kuin äiti.
Näyttää siltä, ettei mikään kelpaa. Jos mummo antaa mieleisiä lahjoja, hän yrittää ostaa suosiota. Jos hän valitsee lahjat omien mieltymysten mukaan, hän on itsekäs. Mutta jos jättää lahjat ostamatta, se vasta hirveää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miniät eivät tunnu tekevän mitään muuta, kuin valittavan anopeistaan vauva-palstalla? Mikään ei kelpaa, kaikki on väärin tehty tai annettu, mutta silti rahaa ollaan vailla. Luulisin, että lapset voisivat paremmin, jos kaikki se aika, joka käytetään palstalla anoppien/äitien haukkumiseen, vietettäisiin lasten kanssa leikkien..
Nim. Vela
Sepä on juuri näin. Anoppi nyt saa olla miniälle päätä kiristävän vanteen paineenpurkamiskohde.
Itselläni ei vielä ole lapsenlapsia, mutta otan kyllä sen asenteen, että jos niitä joskus tulee, niin olen kyllä olemassa, mutta en tunge yhtään ja jos sen johdosta jää suhde lapsenlapseen ja omiin aikuisiin lapsiin ohueksi, niin jää. En ole niin läheisriippuvainen.
En myöskään itse ole automaattisesti käytettävissä kaikkiin tarpeisiin enkä miniöiden pompotteluun.
Ei sinulla nytkään ole kovin läheiset suhteet omiin lapsiisi, kun kirjoitat, että lastenlasten synnyttyä suhde omiin lapsiin voi jäädä ohueksi. Pompottelevat miniätkin on jo valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Nauran sulle. Älä tee päätelmiä asioista joista sulla ei ole hajuakaan. Vaikka mulle tietysti ihan sama, mitä joku random lässyri yrittää siellä kehitellä.
Äläkä nyt samperi tähän enää vastaa, ole jo aikuinen.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.