Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Oispa kaljaa..🍺huoks..

Tai edes ehjät sukat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai saakeli, tämä ketju menee ihon alle. Mieleen muistuu ne kaikki täysin tarpeettomat ja ei-toivotut vaatelahjoitukset (laatikollinen ummehtunutta roskaa, joka on hautunut vuosikymmenen ajan sukulaisen ulkovarastossa, kiitos vaan) sekä se kerta, kun sain lapselle ulkohaalarin äidiltäni viikko sen jälkeen kun olin itse ostanut muksulleni uuden haalarin huonossa rahatilanteessa ja maininnut vielä erikseen, että haalari on hankittu. Viimeksi kuuntelin rahoissaan olevan äitini kauhistelua lapseni polkupyörän hinnasta (muutaman satasen markettipyörä) ja siihen päälle vielä jeesustelua ettei meidän lapsuudessaan pyöriin käytetty tuollaisia rahoja. Niin. Tiedän hyvin, koska minä olin se lapsi jolla ei sitä pyörää ei ollut koska sitä ei ostettu.

Muistan kanssa tällaisia hetkiä. Hirveä rahapula ja jostain säästää kuitenkin rahat ja hankkii laadukkaan haalarin lapselle. Sitten menee muutama viikko ja äitini tulee iloisesti esittelemään hankkineensa vielä vähän kalliimman haalarin. Sama monien lelujen kanssa. Oikein tietoisesti hankitaan jotain, mihin itse on vaivalla säästänyt, vähän vaan hienompana.

Mutta jos pyytää, että olisi tarve jollekin, huudetaan että taas ole mankumassa rahaa.

Ja TÄYSIN mahdotonta olisi ollut ilmoittaa äidille, että olen nyt menossa ostamaan lapselleni haalarin, joten älä sinä osta sitä. Tai lähdetkö mukaan ostamaan?

Kun kerran tämä oli niin toistuvaa, niin olisit jo ottanut opiksesi ja kertonut äidillesi, että vaate tai lelu on jo ostettu tai juuri aikeissa ostaa.

Niinhän tuo edellinen kertoikin tehneensä. Silti äiti osti sen haalarin.

Vierailija kirjoitti:

Tuota hallintaa olen pohtinut itsekin. Sopisi kuvaan. AP

Hallintaahan se on, minä ostan mitä minä haluan ja sen jälkeen se on sun ongelmasi. 

Meillä samaa, sekä vaatteiden että herkkujen suhteen. Mummo haluaa antaa just tän, perheen ongelmaksi jää rajoittaa herkkujen syömistä ja päästä eroon liian pienistä/haisevista/vuodenaikaan sopimattomista/epäkäytännöllisistä/lapselle epämieluisista (tuntuma/väri/ulkonäkö/vaatetyyppi, kyseessä 10v) vaatteista, jotka ei kelpaa edes ilmaiseksi (lähellä ei esim. hopea vaan pitäisi ajaa 50-60km vaan sen takia). 

Lahjakorttiahan ei voi ostaa, koska tärkeintä on se että _Mummo_ saa valita mitä ostaa, p* siitä mitä lapsi haluaisi tai tarvitsisi. Viimeksi kysyin olisiko kenties kuittia tallella, koska vaatteet olivat 2 kokoa liian pieniä - "Ei ole, mutta kyllä nämä sopii, minä katsoin!" joo.. kyllähän minä ängen 140cm pitkän lapsen 128 koon vaattaisiin helposti. 

Olen myös kauniisti esittänyt toiveen kysyä kokoa ja konkreettisesti näyttänyt aiemmin vaatteiden saman koon sisällä esiintyvät erot kun valmistaja on eri (92koko oli suurempi kuin 92/98 toiselta valmistajalta). Mutta kyllähän Mummo tietää paremmin kuin perheen aikuiset tai lapsi itse (näin kouluikäisenä).

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, ettei mikään kelpaa. Jos mummo antaa mieleisiä lahjoja, hän yrittää ostaa suosiota. Jos hän valitsee lahjat omien mieltymysten mukaan, hän on itsekäs. Mutta jos jättää lahjat ostamatta, se vasta hirveää on.

No täällä lienee aika monta keskustelijaa ja siksi mielipiteitä laidasta laitaan. Sitä en vaan ymmärrä miksei mummot jne voi kysyä perheeltä, nauttivatko he pienistä lahjoista ja hän tykkäisi ostella kirppareilta asioita. Ja kunnioittaa sitten mitä vastataan. Samoin voi jutella miten perhe toivoo osallistuttavan. Että se kunnioitus olisi avainsana tässä.

Sama tietenkin toisin päin. Mutta tässä pitää nyt sanoa, ettei se ole kunnioituksen puutetta, jos ei halua kotiinsa kannettavan turhia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.

Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. 

Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?

Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.

Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?

Teidän roskis on varmaan suhteellisen lähellä. Vaikea ymmärtää?

Ei maalla ole jätehuoltoa, eikä rouvilla ymmärrystä. Sinne vajojen nurkkiin kasataan niin kanisterit kuin käytöstä poistetut vaatteet[/quote

Tehkää nuotio pihaan vaatteista. Tai polttakaa uunissa. Eikös maalla leivinuunit ole yleisiä

Kumma uikuttaja aloittaja. Ei muka pääse eroon vaatteista. Kyllä on uusavutonta porukkaa koko porukka,

niin miniät kuin anopit näköjään. Ilmeisesti aloittaja ei tule omillaan toimeen, anopin pitäisi kantaa rahaa rouvan kuluihin. Raha ainakin tuntuisi kelpaavan.

Jokaisessa niemessä ja notkossa, myös maalla on kirrätyspisteet, myös vaatteille, se on lakisääteinen.

On, mutta kysymys edelleen kuuluu, mitä helvetin järkeä on ostaa tarpeetonta???

Ei olekaan. Kannattaa vaan lakata ostamasta tavaraa nuorelle polvelle. Käydä muuten vaan tapaamassa. Tuoda vaikka karkkipussi lapsille.

Oi oi. Karkkipussi se vasta väärin onkin. Vie vaikka palapeli tai pieni legosetti.

Ei hyvänen aika ainakaan karkkia uskalla viedä, meidän Liisapetteriä ei saa totuttaa makeaan (tosin vanhemmat itse ostavat sitä karkkia, mutta ilmeisesti se on "parempaa"). Palapeli on varmasti väärän värinen, mallinen tai ei ikäsopiva, ja legot väärää sarjaa. Näille nykymammeleille elämä on niin vaikeaa ja rankkaa, varsinkin lahjojen saaminen.

No on se kyllä hemmetti vie joillekin vaikeaa tuo lahjojenkin ostaminen. Miten voi olla niin vaikea katsoa minkä ikäiselle palapeli tai legosetti on tarkoitettu? Tällaiset avautumiset kertoo vain siitä, että tosiasiassa niitä lapsia ei edes tunneta, ei olla kiinnostuneita heidän mielenkiinnonkohteistaan ja leikeistään, kunhan pitää vaan saada ostaa jotain.

Kuinka sekaisin olet, kun et tajunnut, että tuo oli esimerkki siitä, että mikään ei teille nykymammeleille kelpaa. Vaikka olisi ostettu juuri oikean ikäiselle sopiva oikean värinen lahja, niin siitäkin löytyy jotakin valittamista. Hel"etin uusavuttomat ja hemmotellut milleniaalit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?

Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.

t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.

Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan

Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.

Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?

Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.

Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.

Nauran sulle. Älä tee päätelmiä asioista joista sulla ei ole hajuakaan. Vaikka mulle tietysti ihan sama, mitä joku random lässyri yrittää siellä kehitellä.

Äläkä nyt samperi tähän enää vastaa, ole jo aikuinen.

Älä oo taas tollanen..pölhö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?

Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.

t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.

Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan

Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.

Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.

Luetun ymmärtäminen. Juurihan kirjoittaja kirjoitti, että lapsi arvosti niitä omia kirjoja.

Kokemukseni mukaan lapset tykkäävät omista kirjoista. Niitä voi vuosien varrella lukea juuri silloin kun tykkää. Varsinkin pienillä lapsilla on lempikirjoja, jotka he haluavat luettavaksi uudestaan ja uudestaan.

Se ei estä käymästä kirjastossa. Meillä käydään joka viikko kirjastossa ja lisäksi lapsilla on runsaasti omia kirjoja, jotka ovat heille rakkaita.

Tätä on vaikea ymmärtää, jos ei itse arvosta kirjoja.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai saakeli, tämä ketju menee ihon alle. Mieleen muistuu ne kaikki täysin tarpeettomat ja ei-toivotut vaatelahjoitukset (laatikollinen ummehtunutta roskaa, joka on hautunut vuosikymmenen ajan sukulaisen ulkovarastossa, kiitos vaan) sekä se kerta, kun sain lapselle ulkohaalarin äidiltäni viikko sen jälkeen kun olin itse ostanut muksulleni uuden haalarin huonossa rahatilanteessa ja maininnut vielä erikseen, että haalari on hankittu. Viimeksi kuuntelin rahoissaan olevan äitini kauhistelua lapseni polkupyörän hinnasta (muutaman satasen markettipyörä) ja siihen päälle vielä jeesustelua ettei meidän lapsuudessaan pyöriin käytetty tuollaisia rahoja. Niin. Tiedän hyvin, koska minä olin se lapsi jolla ei sitä pyörää ei ollut koska sitä ei ostettu.

Muistan kanssa tällaisia hetkiä. Hirveä rahapula ja jostain säästää kuitenkin rahat ja hankkii laadukkaan haalarin lapselle. Sitten menee muutama viikko ja äitini tulee iloisesti esittelemään hankkineensa vielä vähän kalliimman haalarin. Sama monien lelujen kanssa. Oikein tietoisesti hankitaan jotain, mihin itse on vaivalla säästänyt, vähän vaan hienompana.

Mutta jos pyytää, että olisi tarve jollekin, huudetaan että taas ole mankumassa rahaa.

Ja TÄYSIN mahdotonta olisi ollut ilmoittaa äidille, että olen nyt menossa ostamaan lapselleni haalarin, joten älä sinä osta sitä. Tai lähdetkö mukaan ostamaan?

Kun kerran tämä oli niin toistuvaa, niin olisit jo ottanut opiksesi ja kertonut äidillesi, että vaate tai lelu on jo ostettu tai juuri aikeissa ostaa.

Niinhän tuo edellinen kertoikin tehneensä. Silti äiti osti sen haalarin.

Suora lainaus: "se kerta, kun sain lapselle ulkohaalarin äidiltäni viikko sen jälkeen kun olin itse ostanut muksulleni uuden haalarin huonossa rahatilanteessa ja maininnut vielä erikseen, että haalari on hankittu".

Vierailija kirjoitti:

Mulla sekä äiti että anoppi teki sitä, että jos erehdyin juttelemaan ääneen mistään lasten vaatteista tai tarvikkeista, suunnilleen seuraavana päivänä se jo kiikutettiin meille. Mulla oli kyllä vara hankkia kaikki itse, ja he tiesivät sen.

Olihan siinä aina vähän sellainen, noh, kiitos -fiilis. Periaatteessa olin kiitollinen, mutta toisaalta vähän harmitti se jonkinlainen ylikävely. Kun olisihan siinä tilanteessa voinut sanoa, et mennään joku päivä yhdessä sovittelemaan/ katselemaan, haluan maksaa. Sen sijaan kiiruhdettiin äkkiä tekemään ostos itse oman maun mukaan. Tähän sisältyi vielä isoäitien keskenäinen kilpailu, että kumpi ehtii ensin ja kumman mummin valitsemassa haalarissa se söpö lapsenlapsi tänä talvena kulkee.

Opin kyllä lopulta pitämään suuni kiinni ja myös sujuvasti valehtelemaan kysyttäessä, että tarvitaanko jotain. Toki silloin, jos joku hankinta oli itselleni ns. vähäpätöinen, annoin mummojen huseerata.

Meillä onneksi mummi on sen verran järkevä, että kysyy, mitä tarvitaan ja jopa kuvastosta näyttää olisiko tämä hyvä, jos lapsenlapsille haluaa jotain ostaa.

Lapsille kyllä kouluiässä ei enää vaatteita voi ostaa randomina. Sen verran välittävät mitä päällä.

Kaiken huippu kun manipuloitu ostamaan jotain terveystuotteita netistä mitä ei tarvita. Jotain painopeittoa ja löhötyynyä. Roskiin meni ja kalliit olivat.

No, on tullut selkeästi sanottua että "Älä osta mitään, mitä ei ole pyydetty" pyydetään tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

You shall not pass kirjoitti:

Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.

Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.

Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?

Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.

Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?

Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.

Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.

Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?

Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.

Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.

Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.

Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.

Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.

Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.

Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.

Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.

Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.

Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.

Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.

Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.

Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.

Tuo on kaikkein oudointa ettei lapselle edes kerrota että kyllä isovanhemmat ovat lahjan antaneet.

Sit vielä isovanhempi pistää kemut kuntoon ja lapsi luulee ettei saa lahjoja kuin kortin.

Kyllä minä iha itse mainitsen lapselle että laitoin lahjasi pankkitillesi.

Tosi lapseni eivät varmaan hulhavoi noita rahoja itselleen vaan lapsenlapsi antaa niistä jonkin summan vaikka pyöräänsä.

Epäilen että jossain perheessä lapsi ei niitä rahoja näe omilleenkaan muuttaessaan

Lapsi ilahtuu ihan niistä kemuista tai kemujen järjestelyyn _osallistuvasta_ isovanhemmasta. Ovat oppineet jo pienestä, että isovanhemmat eivät ole krääsäautomaatteja. Krääsän ostaminen ei sovi meidän perheen eikä isovanhempien arvoihin. Ja kun lapset ovat oppineet jo pienestä, että tämä on meidän perheen ja suvun tapa toimia, eivät he odota tavaralahjoja, he odottavat niitä juhlia ja juhlien järjestelyä.

Rahan tallettaminen on ollut isovanhempien oma ehdotus ja valinta. Ei lapset tee mitään sillä tiedolla, että jossain tilillä on heille rahaa. Sitten kun saavat tilit haltuunsa osaavat kyllä olla kiitollisia. Jos isovanhemmat eivät sitä kiitosta enää ole kuulemassa eivät sitä kyllä olisi odottaneetkaan, pyytettömästi ovat lahjarahat antaneet. Ei fiksu, normaali aikuinen kaipaa lapselta mitään sulkaa hattuun, että nyt mummi ja vaari laittoi sun tilille niin monta euroa rahaa, enkös olekin kiva?

Minun kummilapset ovat jo aikuisia ja osalla on jo omia lapsia. Kyllä minä jo aikoinaan kysyin kummilasten äideiltä, onko heillä antaa vinkkiä lahjoista. Ja onneksi hyvin usein olikin.

Omien lasten ollessa pieniä miehen äiti ja hänen siskonsa, mieheni kummitäti, tykkäsivät ostaa lahjoja tyyliin määrä korvaa laadun. Sitä tavaraa lastenhuoneessa sitten olikin. Joskus teki mieli pyöritellä silmiä, kun kylään tullessa heillä oli aina monta tavaraa lapsille ja he silti kauhisteli, miten lapsilla on paljon kaikkea. Syy-yhteyttä he eivät nähneet.

Jotkut vanhat mummot ja papat on sydämellisiä. Jotkut on sairaan kieroja, itsekkäitä ja inhottavia, jotka "vanhuus" voisi korjata nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?

Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.

t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.

Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan

Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.

Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.

Luetun ymmärtäminen. Juurihan kirjoittaja kirjoitti, että lapsi arvosti niitä omia kirjoja.

Kokemukseni mukaan lapset tykkäävät omista kirjoista. Niitä voi vuosien varrella lukea juuri silloin kun tykkää. Varsinkin pienillä lapsilla on lempikirjoja, jotka he haluavat luettavaksi uudestaan ja uudestaan.

Se ei estä käymästä kirjastossa. Meillä käydään joka viikko kirjastossa ja lisäksi lapsilla on runsaasti omia kirjoja, jotka ovat heille rakkaita.

Tätä on vaikea ymmärtää, jos ei itse arvosta kirjoja.

-ohis

Luetun ymmärtäminen ihan itse vaan. Se että kotona ei ole kirjoja, ei ole merkki siitä etteikö siellä luettaisi. Sitä en sano, etteikö kirjoja hankkinut henkilö voisi sitä muuten tietää. Mutta pelkästään siitä, että kotona ei ole kirjoja, ei voi päätellä luetaanko vai ei.

Esim minulla ei ole kirjahyllyä nykyisessä kodissani, koska tänne ei mahdu. Silti kirjaston kirjoja on aina muutama lainassa, ne eivät vaan ole missään näkyvillä. Myös e-kirjoja tulee luettua paljon.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat ovat oman aikakautensa lapsia ja heille on opetettu jo äidinmaidossa vieraanvaraisuuden, lahjojen antaminen ja ettei mennä tyhjin käsin kylään vaan viedään tuliaisisia. Ja on ystävällistä sanoa kohteliaisuuksia esim. kauniista ja tyylikkäästä vaatteesta, mutta nykyään se koetaan vitt...

On tapahtunut kulttuurimuutos. Lahjoja ja tuliaisia ei viedä, vaan perheen äiti/nainen antaa tilauslistan, jota lahjan antajan on noudatetettava, ettei tulisi yllätyksiä. Ja jos pidetään perhejuhlia, kuten häitä, tupareita, sinne vieraat maksavat pääsymaksun, jolla katetaan vieraanvaraisuus ja tarjoilu. Ei edes puolisot osta toisilleen lahjoja tai muista merkkipäiviä, kuten hääpäiviä lahjoin ja kukin. Moni mies on perheessä yksi lapsi lisää, ainakin lapsen asemassa, kun nainen perheen pomo.

Itse olen saanut vanhanajan kasvatuksen, enkä pidä noista tilauslistoista, vaan suvun ja kummilapsien lahjat olen jättänyt ostamatta ja antamatta, kylmän viileesti, ettei tulisi vääriä valitoja ja muistan juhlakalua somessa tai hänen vanhempia ja rahat hyväntekeväisyyteen kehitysmaihin.

Mihin maailman aikaan isät on siis tyypillisesti ostaneet lapsilleen vaatteet ja muut tarvikkeet?

Ja ei, koskaan ei ole ollut kohteliasta viedä jollekulle isoja määriä tarpeetonta tavaraa. Jos lahjan tai tuliaisen antaja on kohtelias, hän ei vie omien halujensa mukaan vaan miettii sitä lahjan saajaa. Niin minut on kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?

Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.

t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.

Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan

Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.

Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.

Huomaa, että joku sivistymätön mammeli on vetänyt herneen pahasti nenään kirjoista - siis ei oikeesti voi olla noin vaikeaa. Kun joku haluaa satsata sun lasten lukutaitoon ja sivistykseen, niin luulisi sen olevan hyvä asia, varsinkin kun lapsi itse on säilyttänyt nämä tärkeät lahjat.

Tässäkin ketjussa näkee kuinka etuoikeutettuja ja kiittämättömiä nykymammelit on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?

Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.

t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.

Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan

Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.

Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.

Huomaa, että joku sivistymätön mammeli on vetänyt herneen pahasti nenään kirjoista - siis ei oikeesti voi olla noin vaikeaa. Kun joku haluaa satsata sun lasten lukutaitoon ja sivistykseen, niin luulisi sen olevan hyvä asia, varsinkin kun lapsi itse on säilyttänyt nämä tärkeät lahjat.

Tässäkin ketjussa näkee kuinka etuoikeutettuja ja kiittämättömiä nykymammelit on.

Höpsis. Minusta kirja on hieno lahja. Harmittaa vaan, jos joku pelkästään siitä, että kotona ei ole kirjoja näkyvillä tekee päätelmiä, ettei kotona luettaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

You shall not pass kirjoitti:

Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.

Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.

Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?

Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.

Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?

Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.

Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.

Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?

Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.

Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.

Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.

Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.

Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.

Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.

Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.

Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.

Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.

Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.

Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.

Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.

Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.

Tuo on kaikkein oudointa ettei lapselle edes kerrota että kyllä isovanhemmat ovat lahjan antaneet.

Sit vielä isovanhempi pistää kemut kuntoon ja lapsi luulee ettei saa lahjoja kuin kortin.

Kyllä minä iha itse mainitsen lapselle että laitoin lahjasi pankkitillesi.

Tosi lapseni eivät varmaan hulhavoi noita rahoja itselleen vaan lapsenlapsi antaa niistä jonkin summan vaikka pyöräänsä.

Epäilen että jossain perheessä lapsi ei niitä rahoja näe omilleenkaan muuttaessaan

Lapsi ilahtuu ihan niistä kemuista tai kemujen järjestelyyn _osallistuvasta_ isovanhemmasta. Ovat oppineet jo pienestä, että isovanhemmat eivät ole krääsäautomaatteja. Krääsän ostaminen ei sovi meidän perheen eikä isovanhempien arvoihin. Ja kun lapset ovat oppineet jo pienestä, että tämä on meidän perheen ja suvun tapa toimia, eivät he odota tavaralahjoja, he odottavat niitä juhlia ja juhlien järjestelyä.

Rahan tallettaminen on ollut isovanhempien oma ehdotus ja valinta. Ei lapset tee mitään sillä tiedolla, että jossain tilillä on heille rahaa. Sitten kun saavat tilit haltuunsa osaavat kyllä olla kiitollisia. Jos isovanhemmat eivät sitä kiitosta enää ole kuulemassa eivät sitä kyllä olisi odottaneetkaan, pyytettömästi ovat lahjarahat antaneet. Ei fiksu, normaali aikuinen kaipaa lapselta mitään sulkaa hattuun, että nyt mummi ja vaari laittoi sun tilille niin monta euroa rahaa, enkös olekin kiva?

Joo, se on kiva panna teini-ikäisen rippilahjatkin design-kolttuun kun antajat eivät saa sano muistaneensa pankkiin ja vanhemmat salaavat lapselta asian.

Kyllä lapsi jo alakoulu-iässä ymäärtää että mummo toi nyt sulle tämän tarrakirjan mutra laittoi pankkiin sulle pyörää/ harrastusta/ soitinta varten rahaa.

Miksi salaat lapsiltasi heidän saamansa rahalahjat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.

Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. 

Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?

Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.

Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?

Teidän roskis on varmaan suhteellisen lähellä. Vaikea ymmärtää?

Ei maalla ole jätehuoltoa, eikä rouvilla ymmärrystä. Sinne vajojen nurkkiin kasataan niin kanisterit kuin käytöstä poistetut vaatteet[/quote

Tehkää nuotio pihaan vaatteista. Tai polttakaa uunissa. Eikös maalla leivinuunit ole yleisiä

Kumma uikuttaja aloittaja. Ei muka pääse eroon vaatteista. Kyllä on uusavutonta porukkaa koko porukka,

niin miniät kuin anopit näköjään. Ilmeisesti aloittaja ei tule omillaan toimeen, anopin pitäisi kantaa rahaa rouvan kuluihin. Raha ainakin tuntuisi kelpaavan.

Jokaisessa niemessä ja notkossa, myös maalla on kirrätyspisteet, myös vaatteille, se on lakisääteinen.

On, mutta kysymys edelleen kuuluu, mitä helvetin järkeä on ostaa tarpeetonta???

Ei olekaan. Kannattaa vaan lakata ostamasta tavaraa nuorelle polvelle. Käydä muuten vaan tapaamassa. Tuoda vaikka karkkipussi lapsille.

Oi oi. Karkkipussi se vasta väärin onkin. Vie vaikka palapeli tai pieni legosetti.

Ei hyvänen aika ainakaan karkkia uskalla viedä, meidän Liisapetteriä ei saa totuttaa makeaan (tosin vanhemmat itse ostavat sitä karkkia, mutta ilmeisesti se on "parempaa"). Palapeli on varmasti väärän värinen, mallinen tai ei ikäsopiva, ja legot väärää sarjaa. Näille nykymammeleille elämä on niin vaikeaa ja rankkaa, varsinkin lahjojen saaminen.

No on se kyllä hemmetti vie joillekin vaikeaa tuo lahjojenkin ostaminen. Miten voi olla niin vaikea katsoa minkä ikäiselle palapeli tai legosetti on tarkoitettu? Tällaiset avautumiset kertoo vain siitä, että tosiasiassa niitä lapsia ei edes tunneta, ei olla kiinnostuneita heidän mielenkiinnonkohteistaan ja leikeistään, kunhan pitää vaan saada ostaa jotain.

Kuinka sekaisin olet, kun et tajunnut, että tuo oli esimerkki siitä, että mikään ei teille nykymammeleille kelpaa. Vaikka olisi ostettu juuri oikean ikäiselle sopiva oikean värinen lahja, niin siitäkin löytyy jotakin valittamista. Hel"etin uusavuttomat ja hemmotellut milleniaalit.

No kuka meidät kasvatti?😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.

Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. 

Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?

Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.

Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?

Teidän roskis on varmaan suhteellisen lähellä. Vaikea ymmärtää?

Ei maalla ole jätehuoltoa, eikä rouvilla ymmärrystä. Sinne vajojen nurkkiin kasataan niin kanisterit kuin käytöstä poistetut vaatteet[/quote

Tehkää nuotio pihaan vaatteista. Tai polttakaa uunissa. Eikös maalla leivinuunit ole yleisiä

Kumma uikuttaja aloittaja. Ei muka pääse eroon vaatteista. Kyllä on uusavutonta porukkaa koko porukka,

niin miniät kuin anopit näköjään. Ilmeisesti aloittaja ei tule omillaan toimeen, anopin pitäisi kantaa rahaa rouvan kuluihin. Raha ainakin tuntuisi kelpaavan.

Jokaisessa niemessä ja notkossa, myös maalla on kirrätyspisteet, myös vaatteille, se on lakisääteinen.

On, mutta kysymys edelleen kuuluu, mitä helvetin järkeä on ostaa tarpeetonta???

Ei olekaan. Kannattaa vaan lakata ostamasta tavaraa nuorelle polvelle. Käydä muuten vaan tapaamassa. Tuoda vaikka karkkipussi lapsille.

Oi oi. Karkkipussi se vasta väärin onkin. Vie vaikka palapeli tai pieni legosetti.

Ei hyvänen aika ainakaan karkkia uskalla viedä, meidän Liisapetteriä ei saa totuttaa makeaan (tosin vanhemmat itse ostavat sitä karkkia, mutta ilmeisesti se on "parempaa"). Palapeli on varmasti väärän värinen, mallinen tai ei ikäsopiva, ja legot väärää sarjaa. Näille nykymammeleille elämä on niin vaikeaa ja rankkaa, varsinkin lahjojen saaminen.

No on se kyllä hemmetti vie joillekin vaikeaa tuo lahjojenkin ostaminen. Miten voi olla niin vaikea katsoa minkä ikäiselle palapeli tai legosetti on tarkoitettu? Tällaiset avautumiset kertoo vain siitä, että tosiasiassa niitä lapsia ei edes tunneta, ei olla kiinnostuneita heidän mielenkiinnonkohteistaan ja leikeistään, kunhan pitää vaan saada ostaa jotain.

Kuinka sekaisin olet, kun et tajunnut, että tuo oli esimerkki siitä, että mikään ei teille nykymammeleille kelpaa. Vaikka olisi ostettu juuri oikean ikäiselle sopiva oikean värinen lahja, niin siitäkin löytyy jotakin valittamista. Hel"etin uusavuttomat ja hemmotellut milleniaalit.

No kuka meidät kasvatti?😅

Niinpä. Tätä kysyn aina äidiltäni, kun hän tulee märisemään kuinka olen jotenkin vääränlainen. Ei noilla geeneillä ja kasvatustaidoilla parempaa tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.

On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?

Niin minäkin luulen. Ei näitten isovanhempien ajatuksena ole auttaminen, vaan se että on kiva ostella pientä söpöä lapsenlapsille.

Mikä velvollisuus isovanhemmilla on auttaa? Varsinkin kun lahjan saaja on kiittämätön, kaikesta valittava miniä.