Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?

Ai saakeli, tämä ketju menee ihon alle. Mieleen muistuu ne kaikki täysin tarpeettomat ja ei-toivotut vaatelahjoitukset (laatikollinen ummehtunutta roskaa, joka on hautunut vuosikymmenen ajan sukulaisen ulkovarastossa, kiitos vaan) sekä se kerta, kun sain lapselle ulkohaalarin äidiltäni viikko sen jälkeen kun olin itse ostanut muksulleni uuden haalarin huonossa rahatilanteessa ja maininnut vielä erikseen, että haalari on hankittu. Viimeksi kuuntelin rahoissaan olevan äitini kauhistelua lapseni polkupyörän hinnasta (muutaman satasen markettipyörä) ja siihen päälle vielä jeesustelua ettei meidän lapsuudessaan pyöriin käytetty tuollaisia rahoja. Niin. Tiedän hyvin, koska minä olin se lapsi jolla ei sitä pyörää ei ollut koska sitä ei ostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

You shall not pass kirjoitti:

Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.

Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.

Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?

Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.

Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?

Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.

Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.

Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?

Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.

Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.

Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.

Tuskinpa ne puutteessa eläneetkään olisi erityisemmin ilahtuneet, jos olisivat saaneet "auttajilta" sopimattomia vaatteita, joista ei siis tietenkään ole mitään apua. Ei se ole auttamista, jos kantaa liian pieniä vaatteita toisen kotiin. Ja toisaalta, harvalla on nykypäivänä oikeasti pulaa tavarasta, vaatteet on nykyään halpoja, pienituloistenkin ongelma on ennemmin liika tavaramäärä ja tilan puute.

Miksi etkiittäen palauttaisi kaikkia niitä vääränkokoisia vaatteita lahjan antajalle. Hän saisi palauttaa ne, tai viedä takaisin kirpparille.

Niin ja selkeästi tukijärjestelmä on aivan liian höveli, kun näköjään juuri vähätuloisilla on aikaa ja rahaa vaan shoppailla. Keksisivät järkevämpää sisältöä elämäänsä.

Kuka nyt on puhunut jostain tuilla elävistä? Eiköhän tässäkin keskustelussa nyt suurin osa ole ihan työssäkäyviä aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyhjennetään pieni roska-astia neljän viikon välein. Helsingissä. Biojätteille on komposti.

Ei meillä ole mitään jätti jäteastiaa, johon tunkea rajatta turhaa roskaa.

Niin meilläkin täällä pikkukaupungissa.

Jos mummo tuo kuukauden jokaisena päivänä lapselle sopimattoman vaatteen, niistä kertyy 30 pientä paitaa tai vastaavaa. Ne mahtuu hyvin sullottuna yhteen jätepussiin.

Niin että siitäkö kertyy sitten ylimääräisiä tyhjennyskertoja?

Varsinkin kun niitä kamppeita ei kukaan mummeli ihan joka päivä kanna.

Että hoh hoijaa.

Tyhmää on itse veisin vaatekeräykseen. En tajua, kuka tollo laittaa ehjiä vaatteita roskikseen.

Niinpä, mutta kun näillä miniöillä täällä ei ole aikaa kuskailla niitä kierrätykseen!

Se on liian vaivalloista heille, joten helpointa on sitten vaan heittää roskiin.

Sekään ei tunnu käyvän, koska roska-astiat sitten täyttyy kuukausittain niistä sadoista pikkuvaatteista ihan äärimmilleen!

Anopillekaan ei voi asiasta sanoa, koska anoppi on sokea, kuuro ja tyhmä, ei ymmärrä.

Eli ainoa mahdollisuus purkaa ahdistusta on tämä vauvapalsta.

Tosin voisihan sitä kysyä vaikka joltain ystävältään neuvoa, onko heillä keksitty tähän vaatetulvaan mitään ratkaisua, tai peräti antaa ohjat käsiin miehelle, siis lasten isälle. Ehkä hän miehisenä miehenä osaisi tehdä asialle jotain. Naiset kun näköjään ei pysty muuta kuin valittamaan.

Tajuatko miten typerälle kuulostat kun keksit tämmöisiä tarinoita? Miksei tämmöisistä ongelmakohdista saisi keskustella tällä palstalla? Tuleeko mummoille paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

You shall not pass kirjoitti:

Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.

Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.

Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?

Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.

Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?

Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.

Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.

Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?

Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.

Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.

Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.

Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.

Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.

Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.

Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.

Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.

Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.

Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.

Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.

Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.

Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.

Tämä palsta on jännä juttu, mummojen tekemät neuleet ja annetut vaatteet nähdään hyvin ongelmaisena, mutta paremmissa piireissä tai kuninkaalisissa ne nähdään suvunkalleutena, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle ja niitä vaalitaan ja ollaan ylpeitä ja vaatteisiin liitetään tarina, jopa neljässä polvessa ja liitetåän sukupolvien ketjuun.

Siinä missä suomimamma laittaa anopin antamat vaatteet kierrätykseen tai roskikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

You shall not pass kirjoitti:

Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.

Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.

Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?

Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.

Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?

Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.

Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.

Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?

Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.

Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.

Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.

Tuskinpa ne puutteessa eläneetkään olisi erityisemmin ilahtuneet, jos olisivat saaneet "auttajilta" sopimattomia vaatteita, joista ei siis tietenkään ole mitään apua. Ei se ole auttamista, jos kantaa liian pieniä vaatteita toisen kotiin. Ja toisaalta, harvalla on nykypäivänä oikeasti pulaa tavarasta, vaatteet on nykyään halpoja, pienituloistenkin ongelma on ennemmin liika tavaramäärä ja tilan puute.

Minulle kyllä kelpaisi pienituloisten äitien tavara oikein hyvin. Vaikka vähän käytetympikin.

Ai sulle kelpaa mikä tahansa tavara? Kuulostaa himohamstraajalta.

Vierailija kirjoitti:

Ai saakeli, tämä ketju menee ihon alle. Mieleen muistuu ne kaikki täysin tarpeettomat ja ei-toivotut vaatelahjoitukset (laatikollinen ummehtunutta roskaa, joka on hautunut vuosikymmenen ajan sukulaisen ulkovarastossa, kiitos vaan) sekä se kerta, kun sain lapselle ulkohaalarin äidiltäni viikko sen jälkeen kun olin itse ostanut muksulleni uuden haalarin huonossa rahatilanteessa ja maininnut vielä erikseen, että haalari on hankittu. Viimeksi kuuntelin rahoissaan olevan äitini kauhistelua lapseni polkupyörän hinnasta (muutaman satasen markettipyörä) ja siihen päälle vielä jeesustelua ettei meidän lapsuudessaan pyöriin käytetty tuollaisia rahoja. Niin. Tiedän hyvin, koska minä olin se lapsi jolla ei sitä pyörää ei ollut koska sitä ei ostettu.

Muistan kanssa tällaisia hetkiä. Hirveä rahapula ja jostain säästää kuitenkin rahat ja hankkii laadukkaan haalarin lapselle. Sitten menee muutama viikko ja äitini tulee iloisesti esittelemään hankkineensa vielä vähän kalliimman haalarin. Sama monien lelujen kanssa. Oikein tietoisesti hankitaan jotain, mihin itse on vaivalla säästänyt, vähän vaan hienompana.

Mutta jos pyytää, että olisi tarve jollekin, huudetaan että taas ole mankumassa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.

On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?

Ärsyttävää varmasti, mutta ei tosiaan mielestäni niin iso asia, että siitä kannattaisi riitaa saada aikaiseksi. Viekää Pelastusarmeijalle mitä ette tarvitse. Lapset mukaan niin saavat kokea antamisen iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat haluaa itse ostaa kaikki turhat roinat lapsillensa. Lapsiperheiden kodit on täynnä roinaa, joten jokuhan ne on hankkinut, epäilen vanhempia itseään.

Roinaa kertyy väkisinkin, jollei koko ajan lajittele ja järjestele ja kierrätä. On useaa kokoa vaatetta käytössä, on leluja joita lapsi ehkä vielä haluaa käyttää, on periaatteessa varakappaleet vaikka kengille, ulkovaatteille... saattaa olla sisarukselta pieneksi jäänyttä tavaraa odottamassa seuraavaa. Sitä tavaraa vaan kertyy, ei sitä tarvitse tieten tahtoen lisää tuoda isoissa määrissä.

Ja mistä sitä kertyy. No omat hankinnat, erilaiset lahjat, kierrätettynä sukulais/tuttavien lapsilta, jnejne.

Minun äitini tekee jonkinmoista kuolinsiivousta. Viimeksi sain omille lapsille (16-20v) 40v vanhoja pikkusiskon uimapukuja, sekä sanakirjan.

Meillä toimiva käytäntö on ollut, että otamme kaiken vastaan mutta jos tuote on roska viemme sen jo heti äitini kerrostalon jäte/kierrätyspisteisiin . Jos näemme että sillä voisi olla jotain käyttöä jollekin, ei meille, laitamme sen autotallissa olevaan jätesäkkiin (mihin myös omat käytöstä poistuneet päätyvät). Kun pussi jossain vaiheessa tulee sopivasti mukaan, viskaamme sen Konttiin.

Kaikkein paras tapa siis on, että tarpeeton tavara ei tule meillä edes eteiseen. Mutta toki se sieltäkin sitten sinne jätesäkkiin löytää.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.

On rahallisesti aina eri asia ostaa kirppikeltä joku parilla eurolla tai alesta kun tulee vastaan, kuin vaesta vasten lähteä hankkimaan se kallis polkupyörä. Ap:n tapauksessa ehkä nuo isovanhemmat eivät ole valmiita käyttämäänkään isompia summia? Heistä on mukava ostella jotain pientä kivaa kun tulee vastaan? Harmillista jos nämä "löydöt" halvalla eivät osu oikeaan. Isompi rahallinen tukeminen on kuitenkin eri asia. Voiko kyse olla tällaisesta ap: tapauksessa?

Niin minäkin luulen. Ei näitten isovanhempien ajatuksena ole auttaminen, vaan se että on kiva ostella pientä söpöä lapsenlapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

You shall not pass kirjoitti:

Siksi eivät anna rahaa tai lahjakortteja koska käyttäisitte ne omiin ostoksiinne.. kaljaan tai vastaavaan.

Päätellen ihan siitä, että vaikka olette saaneet lahjoituksena paitoja ym niin ette niiden ansiosta säästyneistä rahoista huolimatta ole edes housuja saaneet ostettua.

Tajuatko,että valittaessasi täällä,lähinnä häpäiset itsesi,niin äitinä kuin talouden hoidon osalta ?

Mitäpä jos vaikka seuraavasta lapsilisästä käyt kipaisemassa lapsellesi muutamat uudet housut kaupasta niinkuin kunnon äidit tekevät? Siihen ne on tarkoitettukin.

Ymmärrätkö, että nämä äidit ovat tottuneet saamaan kaiken elämässään valmiina?

Vain ihmiset joilla menee liian hyvin valittavat kun saavat lahjaksi jotakin.

Näille ihmisille tärkeintä on vain raha ja materia,eivät nämä ole humanisteja vaan kapitalisteja joille inhimillisyys ja ihmiset eivät ole merkityksellisiä. Minä minä minä ihmisiä. Eivät he sano kiitos,sillä he eivät tunne koko sanaa ,eikä sen merkitystä.

Kerropa sitten myös, mitä ne rajattomat mummot ovat tottuneet saamaan elämässään?

Nämä mummot ovat niitä oikeasti köyhiä ihmisiä joille pienikin apu on kelvannut,kuten naapuruston lahjoittamat vaatteet ym ja he ovat olleet kiiiitollisia saamastaan avusta.

Hyvä antaa vähästäänkin minkä voi,mutta nämä omahyväiset liian hyvälle tottuneet pumpulissa kasvaneet valtion runsaskätisesti rahoittamat äityliinit eivät ole ikinä tyytyväisiä mistään.

Kaikki tuet vaan pienemmiksi niin oppivat olemaan.

Kyllä olisi eläkkeiden leikkauksille tarvetta, kun mummoilla on varaa ostella turhaa tavaraa, jolle ei ole käyttöä.

Ei kysymys ole turhasta tavarasta, vaan lahjasta, joka on väline, jolla osoitetaan välittämistä, rakkautta ja tunnesidettä. Olet ajatuksissani, muista sinua.

Ihan samalla tavalla, kuin sinun lapsesi päiväkodissa antaa hoitajalle sen 67:npiirustuksen, joka on piiretty ruutupaperille ruualla ja likaisilla kädillä valmiiksi tahrimalle paperille, eikä aiheesta saa selvää.

Pitäisikö hoitaja antaa kurinpalautusta ja haukkua töherryksen ja sanoa, etkö osaa pestä edes käsiä, vaan ottaa se ilolla ja kiitollisena vastaa. Sama opettajien lahjoista, kun on saanut sadannen tuikkulasin tai kukan.

Ja miten nämä valittajat voisivat olla kansainvälisissä työtehtävissä, kun siellä pieniä lahjoja vaihdetaan aina kun tavataan tai saadaan joku projekti tai kauppa päätökseen.

Nämä olisivat niitä peruskäytöstapoja, jotka jääneet oppimatta. On vain minäminäminä.

Herää sinäkin tähän aikaan, kun maailma ja ihmiset hukkuu krääsään.

Mieheni tekee työtä, jossa kaikenlaiset pienet liikelahjat olivat vielä kymmenen vuotta sitten ihan yleinen käytäntö. Tässä vuosien varrella nuo on jääneet pikkuhiljaa pois. Jouluna joiltakin yhteistyökumppaneilta voi tulla vielä suklaata, kahvia, glögiä tms. syötävää (järkevää), mutta kaikenmaailman firman logoilla varustetut kaulaliinat, kahvimukit ym turhuus on onneksi jäänyt pois.

Lasteni luokissa on jo vuosia kerätty lahjakortteja opettajille ja yleensä vielä johonkin palveluun ei tavaran ostoon. Jokainen ei siis enää vie sitä omaa tuikkukuppia opettajalle. Lapsen opettajalle antama piirustus ei nyt taida mennä ihan tähän turhuuden kategoriaan, mistä tässä puhutaan. Myös kansainväliset liiketapaamiset ja lahjat taitaa olla tämän aiheen yläpuolella.

Sekä omat että miehen vanhemmat ovat antaneet lapsille lahjat rahana jo pitkään, suoraan lasten tileille. Jouluina ja synttäreinä vietetään aikaa yhdessä. Tilanteesta riippuen isovanhempi voi olla mukana leipomassa ja järjestämässä juhlia tai tuo jotain lapselle mieleistä kahvipöytään tullessaan tai tulee ihan vain itsenään kutsuttuna paikalle. Ja se pieni tuliainen synttäreille on usein kukkakimppu, kortti ja vaikka namupussi, rahoista eivät lapset tiedä mitään ja saavat ne sitten joskus omille lähtiessään.

Tuo on kaikkein oudointa ettei lapselle edes kerrota että kyllä isovanhemmat ovat lahjan antaneet.

Sit vielä isovanhempi pistää kemut kuntoon ja lapsi luulee ettei saa lahjoja kuin kortin.

Kyllä minä iha itse mainitsen lapselle että laitoin lahjasi pankkitillesi.

Tosi lapseni eivät varmaan hulhavoi noita rahoja itselleen vaan lapsenlapsi antaa niistä jonkin summan vaikka pyöräänsä.

Epäilen että jossain perheessä lapsi ei niitä rahoja näe omilleenkaan muuttaessaan

Vierailija kirjoitti:

Minä ostan lasteni lapsille lahjoja vain syntymäpäivinä ja jouluna. Kysyn lapsiltani onko jotain erityistä mitä tarvitaan tai lapset ovat toivoneet. Vanhin lapsenlapseni on jo sen ikäinen, että häneltä voi kysyä itseltäänkin. Aina on lahjat olleet mieluisia ja ahkerassa käytössä ja uskoisin, että kaikilla hyvä mieli.

Mitään hupishoppailua en harrasta, kenellekään. Välillä olen kysynyt, koska tiedän rahan olevan kortilla lapsiperheissä, että onko tulossa jotain isompia hankintoja joissa kaipaavat avustusta. Ihan satunnaisia hankintoja on näin tullut tehtyä, pääosin hoitavat itse.

Enkä kyllä yhtään kunnioita ketään, joka jatkuvasti ostelee asioita muuhun kuin tarpeeseen. Oli kyseessä vanhempi tai isovanhempi. Paras lahja lapsille on pyrkiä säilyttämään heille elinkelpoinen planeetta.

Tuosta viimeisestä niin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?

Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.

t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.

Naapurin lapsen synttäreillä kävin. Siellä istui yksi nuori äiti tekoripsissään, tekokynsissään ja tatuoituna, valitti, ettei heillä isovanhemmat anna lapsille ikinä rahaa, vaikka heillä on taloudellisesti jo pitkään ollut hirveän tiukkaa. Oli katkera kun synttärisankarin paketista paljastui mummon antama pikkulelu ja kirjekuori, jossa 150 euroa.

Myöhemmin kehuskelivat miehensä kanssa kuinka toivat Tallinnan laivalta jätti suuret määrät kaljaa ja siideriä.

Mies kävi vähän väliä ulkona tupakalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Kirjat voivat olla osuva lahja tai sitten ei. Riippuu täysin nauttiiko lapsi lukemisesta. Esim meillä kaksi lasta on kovasti nauttineet kirjoista, yksi itkee välillä sitä, että hänen mielenkiinnon kohteitaan ei kunnioiteta yhtään, kun eräs sukulainen ostaa aina kirjoja. Mutta hienoa, että teillä oli yhteinen mieluisa lahja kummilapsesi kanssa ja sisälsi vielä yhteistä lukuaikaa.

Sen sijaan liian pienet vaatteet eivät ilahduta ketään. Tai täysin epäkäytännölliset. Tai se sadas samankokoinen paita, kun monesta muusta olisi pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää varmasti, mutta ei tosiaan mielestäni niin iso asia, että siitä kannattaisi riitaa saada aikaiseksi. Viekää Pelastusarmeijalle mitä ette tarvitse. Lapset mukaan niin saavat kokea antamisen iloa.

Helpottaisiko se, jos ajattelee että se roinan ostelu on vaan isovanhemman oma päänsisäinen ongelma jolle tämä ei voi mitään? Vähän niinkuin joku mt-ongelma. Ärsyttävää, kyllä, mutta ei siihen oikein voi vaikuttaa. Voi vaikuttaa vain siihen, miten itse suhtautuu asiaan.

Avaan tietokoneen ja sanon miniälle että valitse mieleisiä ja sitten maksan kun on valmista. Lisäksi annan rahaa istuimiin, rattaisiin ym. En osta itse, että ei tule hutiostoksi. Meille mummolaan ostan sitten leluja.

Hallinnasta on kyse, tai sitten on niin nuuka tai muuten on rahat tiukilla jos ei voi ostaa sitä mitä on pyydetty.

Voisko pyytää vaikka kympin tai kaksi siihen pyörään tms. ihan kokeilun vuoksi?

Mun äiti oli samanlainen, aina ihan liian pientä vaatetta tai ikään sopimattomia leluja. Ja kuitenkin teki lasten parissa töitä yli 40 vuotta. Hallintaa ja kiusaamista? Tuo vieläkin rikkinäisiä tavaroitaan ja muilta saamiaan lahjoja. Ei raaski heittää roskiin kuluneita lautasia, mutta voi antaa ne minulle. Taas on auton peräkontissa lahjoituksen menevää tavaraa. Kaikki nämä menee varmaan samaan ongelmanippuun: on tarve määrätä miten toiset elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää varmasti, mutta ei tosiaan mielestäni niin iso asia, että siitä kannattaisi riitaa saada aikaiseksi. Viekää Pelastusarmeijalle mitä ette tarvitse. Lapset mukaan niin saavat kokea antamisen iloa.

Helpottaisiko se, jos ajattelee että se roinan ostelu on vaan isovanhemman oma päänsisäinen ongelma jolle tämä ei voi mitään? Vähän niinkuin joku mt-ongelma. Ärsyttävää, kyllä, mutta ei siihen oikein voi vaikuttaa. Voi vaikuttaa vain siihen, miten itse suhtautuu asiaan.

Kyllä siihen pitää vaikuttaa, koska se kohdistuu alaikäiseen lapseen ja aiheuttaa ongelmia siellä omassa kodissa.