Kun sanotaan että metsässä tai luonnossa liikkuminen laskee stressihormonitasoja ja lisää hyvinvointia niin mistä se vaikutus tulee? Mistä elimistö huomaa olevansa luonnossa? Huomaatko sinä eroa voinnissa?

Vierailija kirjoitti:

Minua ei metsä rentouta lainkaan, päinvastoin. Mutta muu kaunis luonto kyllä, meren ja järven ranta, puistot, puutarhat jne. Metsä on liian umpinainen ja ahdas. Se ei ole mikään ihmisen alkuperäinen luontainen ympäristö edes, vaan avarat savannityyppiset ja niittymäiset tasanteet olivat ja alangot ja viheralueet veden äärellä.

Minä koen kyllä metsän rauhoittavana, mutta mieluummin hakeudun veden äärelle kuin umpimetsään. Luontoa se on vesistökin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kaikille tule, varsinkaan ryhmäretkellä. Tai lapselle luokan pakkoretkellä. Se tulee aikuiselle hyvällä säällä jolloin on pieni tuulenvire, ei ole kylmää, ei kuumaa, ei hyttysiä. Ja ehkä sopiva lenkki luonnon lähellä, jolta pääsee helposti kotiin. Kaikille se ei ole loputon vaellus tai eräretki, eikä maatalo. Se voi tulla vesistön aaltoja katsoessa, kuunnellessa, puron äärellä jossa eläimiä tai ehkä pellon laidalla. Tai hiekka-alue jossa voi kävellä.

On se noinkin, ettei kaikille ja joka tilanteessa, mutta hyvä olo voi tulla iästä riippumatta säällä kuin säällä.

Ihmisen on tarkoituksenmukaisempaa kävellä luonnonmaastossa.

..ja katsoa lähelle ja kaukaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän stimulanttia, saa aivo olla rauhassa?

Itse asiassa juuri päin vastoin, luonnossa on paljon enemmän ärsykkeitä kuin kaupunkiympäristössä. Ne ovat vain erilaisia.

Ihan aistien kautta elimistö huomaa olevansa metsässä. Näet metsän jne. Kaikki muodot ovat luonnollisesti kasvanutta elämän fraktaalia eikä mitään betonielementtiä.

4 vuodenaikaa on ihme.

Luontosuhdekirjoissa kerrotaan alitajunnan vaikutuksesta. Esim. tuli vaikuttaa moniin ihmisiin alitajuisesti rauhaa ja turvaa luoden. Sehän on tarkoittanut jo muinaisista ajoista sitä, että lämpöä on ja ruokaa on tulossa. Vihreällä värillä on myös alitajuinen vaikutus ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Alkukodin aistimisesta.

Metsä ei ole ihmisen alkukoti, vaan puuton, avara ja tasainen savanni on.

Elimistöllä on käytettävissään aistimia kuten näkö, haju ja kuulo, jotka kertovat aivoille, että nyt ollaan mettässä ja aivot rentouttaa elimistön.

Metsässä liikkuessa vaan nauttii enemmän kuin verrattuna Helsingin keskustassa tai jossain kerrostalolähiössä asfalttikatua kulkiessa. Metsän tuoksu, puhdas ilma, hiljaisuus,jalalle pehmeä maa.

Vihreä väri rauhoittaa ja ilma on puiden keskellä erilainen, puhtaampi.

Kaupungissa kävellessä pitää koko ajan huomioida liikennettä ym. Itsellä älykello huomauttaa rentoutuksen tarpeesta tullessani kotiin. Metsälenkin jälkeen näin ei käy vaikka tekisin monen tunnin lenkin. Minusta on ihanaa lähteä metsään tuiskuun ja tuuleen jopa pakkaseen. Kun on pukeutuminen kohdallaan , sää ei haittaa. Ainut sää on helle joka haittaa, silloinkin voi metsään mennä varpaita veteen lilluttelemaan jos rantsu liki. Minulle metsä edustaa yksinoloa, irti muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkukodin aistimisesta.

Metsä ei ole ihmisen alkukoti, vaan puuton, avara ja tasainen savanni on.

Ei me oikeastaan tiedetä mikä limalötjö se lopulta oli. Koko ajan paljastuu, että ihminen (joku muoto) on vanhempi ja taas vanhempi otus kun on oletettu. Eipä tuota tiedä miltä silloin on näyttänyt. Tuskin samalta kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Minulle lääkäri suositteli hoidoksi metsässä kävelyä. Epätasainen maasto vaikuttaa ihmiseen rentouttavasti,koska on alkuperäinen alusta,missä ihminen on liikkunut. Aloin mielenkiinnosta kokeilla metsäkävelyä ja toimi. Hetken liikkumisen jälkeen niska-ja selkälihakset alkoivat jotenkin kuumottaa ja tuli ihana tunne,aivan kuin olisi käynyt fyssarilla. Paranin stressin aiheuttamasta tilasta,jossa lihakset olivat ihan lukossa. Kiitos hyvälle lääkärille!

Metsässä pitää käyttää monipuolisemmin lihaksia kuin tasaisella kävellessä. Metsässä kulkiessa siis tasapainokin pysyy hyvänä vielä vanhanakin. Juuri kaiken ikäisten kaatumiset ihan tasaisella alustalla, jossa sattuu olemaan pieni nyppylä tai kuoppa, voivat olla hyvinkin kohtalokkaita etenkin, jos lyö päänsä asfalttiin tai reunan kiveykseen. Ryhti suoristuu metsäkävelyillä automaattisesti. Sinulla oli viisas lääkäri.

Lapsena leikittiin suolla suoraan selälleen kaatumista. Ihanan pehmeä sammal otti hellästi vastaan. Metsässä voi kiireettömästi jäädä ihailemaan kauniita luonnon asetelmia. Vuodenajat näkyvät siellä helposti. Keväällä lumien alettua sulamaan löytää ihanan makeita talvehtineita puolukoita. Ai että ne ovat herkkua.

Metsä todellakin rauhoittaa mielen häiritsevistä ja stressaavista asioista. Keskittyy vaan hengittämään syvään raikasta ilmaa ja myös keskittyy luonnon kauneuteen.

Hassu ajatus, että vaikuttajana olis äänet tai tuoksut pelkästään. Eiköhän se ole se kokonaisuus, ympäristö. Ei ihmiskeho ole sillleen erillinen, vaan osa ympäristöään, joten eiköhän se metsäympäristö voi olla koko keholla ja joka solulla aistittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkukodin aistimisesta.

Metsä ei ole ihmisen alkukoti, vaan puuton, avara ja tasainen savanni on.

Puuttomalla ja avaralla savannilla ei yksikään, jolla itsesäilytysvaisto toimii, ei todellakaan kuljeskele huolettomasti vihellellen. Äkkiä huomaa olevansa petoeläimen saaliina tai useamman piirittämänä. Minkäs teet, henki meni. Aivan älytön idea, että puuttomalla savannilla oltaisiin kuljeskeltu kaikille vaaroille alttiina ja ilman polttopuita lämmittämään iltaa ja yötä sekä ruoan valmistukseen. Eiköhän ihminen niinkuin muutkin eläimet tunne olevansa yöt turvassa jossain luolassa. Siellä näkee heti luolan suulta, uhkaako joku oma laumaansa ja vahtivuorossa olevat hankkiutuvat vaarasta eroon.

Metsässä huomaa, että aistit terävöityvät. Kuulee hiljaisetkin rapinat ja näkee hyvin lähelle ja kauas. Hajuaisti tarkentuu.

Mä en saa nukuttua jos en käy metsäkävelyllä.. Lapsesta asti olen kulkenut metsissä, monta kymmentä vuotta, infarktin jälkeen heti kun pystyin, menin läheiseen metsään koirani kanssa, kannolla istuin, hengittelin puhdasta ilmaa ja sain voimani takaisin. Tänäänkin kävin tunnin metsälenkillä, vettä tihuutti, mahtava happirikas ilma, keuhkot puhtaat, iho raikas ja huolet jää metsään..

Lintujen pesimisen aikaan tai hyttysaikaan /paarma-aikaan luonto voi olla yhtä helvottia. Ei sinne. Samoin liian kylmällä ja kuumalla, tahi mudassa. Pitää käyttää järkeä. Jollekin sopii ja jollekin ei. Myös yksin, kaksin tai kolmin voi olla kivempi kuin valtava ryhmä. Niin että mielikuvitus saa seikkailla. Paitsi yksin ei eksymään metsään, voi olla metsän reunalla tai tuttu kotipolku. Luonnossa tulee nopeasti hyvin pimeää syksyllä ja keväällä, se pitää huomioida.