Kun sanotaan että metsässä tai luonnossa liikkuminen laskee stressihormonitasoja ja lisää hyvinvointia niin mistä se vaikutus tulee? Mistä elimistö huomaa olevansa luonnossa? Huomaatko sinä eroa voinnissa?
Mistä elimistö tietää että on metsässä tai luonnossa? Onko se äänimaailma vai tuoksu vai äänet? Vai reagoivatko aivot siihen mitä ihminen näkee?
Tai puuttuuko sieltä jotain mikä sisällä ollessa tai asuinalueella häiritsee tai stressaa?
Kommentit (57)
Metsässä ilma on myös erilaista, sekä puut että metsäänpohja tuottavat yhdisteitä, joilla on tulehdusta vähentävä vaikutus. Nk. hiljainen tulehdus on usein depression takana.
Huomaan eron tosi suurena, vaikka siis en asu kaupungissa, vaan maalla. Metsässä on jotain kokonaisvaltaisen rauhoittavaa.
Vähemmän stimulanttia, saa aivo olla rauhassa?
Ei se kaikille tule, varsinkaan ryhmäretkellä. Tai lapselle luokan pakkoretkellä. Se tulee aikuiselle hyvällä säällä jolloin on pieni tuulenvire, ei ole kylmää, ei kuumaa, ei hyttysiä. Ja ehkä sopiva lenkki luonnon lähellä, jolta pääsee helposti kotiin. Kaikille se ei ole loputon vaellus tai eräretki, eikä maatalo. Se voi tulla vesistön aaltoja katsoessa, kuunnellessa, puron äärellä jossa eläimiä tai ehkä pellon laidalla. Tai hiekka-alue jossa voi kävellä.
Värähtelytaajuus on ihmiselle sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vähemmän stimulanttia, saa aivo olla rauhassa?
Kaupungeissa voi olla stressaavaa melua, valoja ja hajuja. Ja kerrostalo viileä kolkko. Ihminen etsii lämpöä vähän ja maisemia.
sielu lepää katsellessa vaikka vettä.
Kun katselee ja kuuntelee lintuja ,oravia on se söpöä.
Minua ei metsä rentouta lainkaan, päinvastoin. Mutta muu kaunis luonto kyllä, meren ja järven ranta, puistot, puutarhat jne. Metsä on liian umpinainen ja ahdas. Se ei ole mikään ihmisen alkuperäinen luontainen ympäristö edes, vaan avarat savannityyppiset ja niittymäiset tasanteet olivat ja alangot ja viheralueet veden äärellä.
Kun karhu tulee vastaan pitää esittää kuollutta.
Puhdas ilma, enemmän happea. Meluttomuus, rauhoittavat luonnon hiljaiset äänet.
Vihreys, luonnon kauniit yksityiskohdat visuaalisesti, ei häiritseviä vilkkuvia tai kirkkaita valoja.
Metsä on yhteinen, saa olla rennosti miten haluaa, ei tuijottavia ihmisiä, ei sosiaalisia sääntöjä, vaatetus voi olla mikä vaan, ei ulkonäön ajattelua.
Metsässä ei ole aikatauluja, kelloja, metsässä ei ole mitään mihin pitäisi kiirehtiä ehtiäkseen, metsä ei mene kiinni mihinkään vuorokaudenaikaan.
Metsässä saa kävellä, juosta, istua tai maata, miten vain haluaa.
Tämä kaikki rauhoittaa. Metsässä saa vain olla.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei metsä rentouta lainkaan, päinvastoin. Mutta muu kaunis luonto kyllä, meren ja järven ranta, puistot, puutarhat jne. Metsä on liian umpinainen ja ahdas. Se ei ole mikään ihmisen alkuperäinen luontainen ympäristö edes, vaan avarat savannityyppiset ja niittymäiset tasanteet olivat ja alangot ja viheralueet veden äärellä.
Metsä antaa suojaa, myös eläimille.
Vaikka kuinka olisi mukava työviikko ja kaikenlaista piristävää menoa kaupungissa huomaan luonnon vaikutuksen minussa juuri rauhoittumisena, kiireettömyyden tuntuna, hengitys lähtee palleasta, nukun hyvin, olen tässä hetkessä ja elämä vaikuttaa hallitummalta. Äänimaailma on helppo, minun ei tarvitse varoa mitään äkkinäistä niin kuin liikkuessa kaduilla autolla tai kävellen ja jonka vuoksi luonnossa oma energia suuntautuu enemmän kokonaisvaltaisempaan hyvään oloon,
Minulle lääkäri suositteli hoidoksi metsässä kävelyä. Epätasainen maasto vaikuttaa ihmiseen rentouttavasti,koska on alkuperäinen alusta,missä ihminen on liikkunut. Aloin mielenkiinnosta kokeilla metsäkävelyä ja toimi. Hetken liikkumisen jälkeen niska-ja selkälihakset alkoivat jotenkin kuumottaa ja tuli ihana tunne,aivan kuin olisi käynyt fyssarilla. Paranin stressin aiheuttamasta tilasta,jossa lihakset olivat ihan lukossa. Kiitos hyvälle lääkärille!
Etkö sinä ole käynyt kertaakaan elämässäsi metsässä? Käy joskus kokeilemassa. Tähän aikaa vuodesta sää ei ole oikein suosiollinen, mutta siitä huolimatta tänäkin päivänä moni liikkuu luonnossa.
En ole mitenkään erityisen perehtynyt tähän asiaan, mutta eläimet pystyvät kyllä säätelemään elimistönsä toimintaa psykologiseen tilannekuvansa perusteella, ja uskoisin, että suurin osa luonnon mahdollisista hyödyistä ihmisille perustuu myös tähän.
Klassinen esimerkki tällaisesta säätelystä on ns. taistele tai pakene -reaktio, johon kuuluu fyysisiä muutoksia kuten verisuonien kaventuminen ja suoliston toiminnan heikkeneminen.
Tämä reaktio ei kuitenkaan yleensä laukea säännöllisesti minkään tietynlaisen aistiärsykkeen pohjalta, vaan esimerkiksi samankaltainen kahina puskassa saattaa aiheuttaa tai olla aiheuttamatta tällaista reaktiota riippuen siitä, näitkö juuri siilin vai oletko kuullut alueella liikkuvan susia.
Se, mitä ajattelet jostain tilanteesta, saattaa siis vaikuttaa kehollisiin toimintoihisi. Samalla tavalla luonto voi vaikuttaa kehollisiin toimintoihin, kuten vaikka verenpaineeseen, jos se vain koetaan turvalliseksi, terveelliseksi tai muuten miellyttäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle lääkäri suositteli hoidoksi metsässä kävelyä. Epätasainen maasto vaikuttaa ihmiseen rentouttavasti,koska on alkuperäinen alusta,missä ihminen on liikkunut. Aloin mielenkiinnosta kokeilla metsäkävelyä ja toimi. Hetken liikkumisen jälkeen niska-ja selkälihakset alkoivat jotenkin kuumottaa ja tuli ihana tunne,aivan kuin olisi käynyt fyssarilla. Paranin stressin aiheuttamasta tilasta,jossa lihakset olivat ihan lukossa. Kiitos hyvälle lääkärille!
Aivoinfarktin jälkeen minulla oli tasapainon kanssa ongelmaa. Jostakin kumman syystä epätasaisessa metsämaastossa oli helpompi kävellä kuin tasaisella asfaltilla heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Hiljaisuus ja luonnon valo ainakin vaikuttavat mielialaan.