Psykologi teki lastensuojeluilmoituksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Sanottiin, että kun herää huoli lapsesta se ilmoitus on tehtävä. Miten ammattilainen voi aina luotettavasti tietää onko huoli todellinen vai kuviteltu? Esim. joku lääkäri vastaanottokäynnillä, miten hän arvioi luotettavasti lyhyen tapaamisen perusteella että huoli on turha? Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään ilmoituksia tai sitten reagoidaan vasta kun kiistattomasti tapahtuu jotain vakavaa. Silloin asiat on ehtineet jo mennä liian pitkälle.

Ei sillä lasulla ole mitään sen luotettavampia keinoja selvittää asiaa kuin lääkärilläkään. Ihan samalla tavalla nekin soittaa ja kysyy onko huoli aiheellinen vai ei. Ei lasulla ole resursseja laittaa jotain poliisitutkintaa käyntiin.

Joten se lääkäri voi ihan yhtä hyvin ja luotettavasti kysyä asiakkaaltaan, että onko lasuun tarvetta.

Niin että kuvittelet ihmisten aina joka tilanteessa vastaavan rehellisesti jos häneltä kysytään onko tarvetta lastensuojeluilmoitukselle?

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin mielellään ottanut apua vastaan kun olin väsynyt pienten lasten kanssa. Mutta kukaan ei sitä tarjonnut. Ei lastensuojelu tarkoita yhtä kuin huostaanotto. Sinulla on nyt turhia pelkoja.

Lastensuojelun kanssa tekemisiin joutuminen ei todellakaan ole mikään turha pelko.

Ja väsyneen vanhemman on turha kuvitella sieltä mitään apua saavansa. Kun tulevat kotiin, eivät he mitään tee tai auta, vaan tarkkailevat ja raportoivat.

Ja väsynyt vanhempi on tämän kaiken kyttäyksen seurauksena entistä väsyneempi ja stressaantuneempi.

Ja lasten huostaanottoja tapahtuu kyllä, ne ovatkin ison rahan bisnestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voi ei saat apua onpa ihan kamalaa nyyh nyyh

Ei lastensuojeluilmoitus tarkoita avun saamista.

Päinvastoin, huomattavasti todennäköisemmin ilmoituksesta seuraa vain stressiä, lukemattomia tapaamisia, seurantaa ja varpaillaan oloa. Hyvin harvoin se johtaa minkäänlaiseen avun saamiseen. Eli ilmoitus yleensä vain lisää huonovointisuutta perheessä.

Juuri tämä. Jospa automaattilasujen tekijät joskus kysyisitte, miltä tuntui joutua tällaisen kohteeksi ja mitä siitä seurasi... Vastaus ei monellakaan ilmentäisi kiitollisuutta.

Eipä sitä lasua ole koskaan mukavaa tehdä. Itselläni on siihen oltava aika painavat perusteet, että lähden sitä tekemään.

Yhteydenottoja työntekijä voi nähtävästi tehdä lastensuojeluun myös niin, ettei tarvitse tehdä mitään virallisia lastensuojeluilmoituksiakaan, mikäli tietää lastensuojelun asiakkuuksista. Kerrotaankin perheille itselleen kaikista näistä yhteydenotoista? Terveydenhuollosta vai sosiaalihuollosta?

Itselle käynyt samoin. Kerroin kuinka masentunut ja uupunut olen. SIitä seurasi lastensuojelu rumba 

vuodeksi.  Ei siitä ollut apua. Lähinnä lapset kärsi niistä loputtomista pakko keskusteluista kotikäynneillä.

Kerran kaksi viikossa kävi täti meillä. 

Vierailija kirjoitti:

voi ei saat apua onpa ihan kamalaa nyyh nyyh

Tämä viesti kertoo kirjoittajastaan

hanki nopeasti itsellesi apua!

Lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutuminen on tosi stressaava kokemus, vaikka mitään ei seuraisikaan. Lisäksi auna vii seurata jotain, kaikki lasun sosdut eivät ole hyviä. Psykologin tekemä ilmoitus myös tuhoaa hoitosuhteen edellyttämän luottamuksen, minkä vuoksi hoitoa tarvitseva jää ilman tarvitsemaansa hoitoa. Psykologilla on velvollisuuksia myös asiakkaitaan kohtaan.

Lastensuojeluilmoitus ei tarkoita, että sen tekijä olisi sitä mieltä, että henkilö on huono vanhempi ja lapset pitäisi häneltä ottaa pois tms. Se ei ole petos tai luottamuksen pettäminen, vaan yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ajattelee perheen tarvitsevan tukea. Ilmoituksen seurauksena tilanne arvioidaan, ja jos tuen tarve on, niin sitä tarjotaan. Useimmiten perhe on jälkikäteen iloinen saadusta tuesta.

Psykologi on tuossa tehnyt sen virheen, ettei ole tehnyt ilmoitusta yhdessä vanhemman kanssa. Asiasta olisi hyvä keskustella, kertoa että pohtii perheen lapsien tilannetta ja mahdollista tuen tarvetta, ja harkitsee ilmoituksen tekemistä. Silloin olisi mahdollisuus yhdessä pohtia asiaa ja ilmoituksen sisältöä jne, ja luottamus säilyisi parempana. En suosittele ilmoituksen tekemistä kenenkään selän takana, ellei kyseessä ole väkivaltaepäily jolloin tieto ilmoituksesta antaa vanhemmalle mahdollisuuden valmistella lapsia siihen mitä saa kertoa.

Miettikääpä myös lääkärin puolelta asiaa eli mikäli on pienikin mahdollisuus, että lapsille kävisi jotain ikävää, niin syyttävät sormet osoittaa heti hoitavaa tahoa ja,saa syytteen miksi ei ole puuttunut asiaan.

Olen tekemisissä lastensuojelun asiakkaiden kanssa ja ikävä kyllä perheet eivät itse koe olevan niin pihalla kuin usein ovat.

Ymmärrän jotta on rankkaa oman masennuksen keskellä jaksaa ylimääräistä, mutta muistakaa jotta lapsen etua tässä aina ajatellaan.

Nämä jotka pelkäävät lastensuojelua ja suhtautuvat siihen vihamielisesti ovat varmaan niitä, joilla on asiat pielessä. Jos kotona on asiat hyvin, mitä ihmeen "pelättävää" sossussa on? Ei se tule hakemaan lapsia pois ilman painavaa syytä. Apua saatetaan tarjota, mutta jos sille ei ole tarvetta, sitä ei tarvitse ottaa vastaan.

Todennäköisesti ap nyt jättää jotain kertomatta. Hän on ehkä psykologille puhunut halustaan tehdä itsemurha tai että pahoinpitelee lapsia väsyneenä. Pelkkä väsymys ei ole syy tehdä lasu, vaikka kyllähän näitä kuulee, että tekivät lasun kun olin minuutin myöhässä neuvolasta. No, se voi olla ihmisen oma tulkinta. Todellinen syy voi olla se, että lapsi on mustelmilla tai vanhempi päihtynyt. Taustalla on aina joku huoli, ja ammattilaisella on velvollisuus tehdä ilmoitus. Jos huoli osoittautuu aiheettomaksi, sitä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Sanottiin, että kun herää huoli lapsesta se ilmoitus on tehtävä. Miten ammattilainen voi aina luotettavasti tietää onko huoli todellinen vai kuviteltu? Esim. joku lääkäri vastaanottokäynnillä, miten hän arvioi luotettavasti lyhyen tapaamisen perusteella että huoli on turha? Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään ilmoituksia tai sitten reagoidaan vasta kun kiistattomasti tapahtuu jotain vakavaa. Silloin asiat on ehtineet jo mennä liian pitkälle.

Ei sillä lasulla ole mitään sen luotettavampia keinoja selvittää asiaa kuin lääkärilläkään. Ihan samalla tavalla nekin soittaa ja kysyy onko huoli aiheellinen vai ei. Ei lasulla ole resursseja laittaa jotain poliisitutkintaa käyntiin.

Joten se lääkäri voi ihan yhtä hyvin ja luotettavasti kysyä asiakkaaltaan, että onko lasuun tarvetta.

Se lasu ei ole mikään neuvoteltavissa oleva asia vaan se on tehtävä ja piste, jos lapsen olosuhteet vaarantuu. Erikseen voi sitten tarjota sosiaalihuoltolain mukaisia lapsiperhepalveluita, mitkä on eri asia kuin lastensuojelu. Jospa ap on sekoittanut nämä kaksi asiaa.

Mutta edelleen lapsen olosuhteet eivät automaattisesti vaarannu siitä, että äiti on masentunut tai väsynyt. Onhan lapsilla isäkin. Ei lastensuojeluilmoitusta kuulu tehdä äidistä. Se tehdään lapsista, jos päiväkodilla, koululla tai vaikka lasta hoitavalla lääkärillä herää huoli. Miksi ap:n tapauksessa psykologi ei luota siihen, että ne lapsia tapaavat ammattilaiset tekevät kyllä ne ilmoitukset. Että se ei ole sen psykologin asia, jolla ei ole mitään tietoa lasten voinnista.

Juuri näin! Systeemin ei kuuluisi olla väsyneen/surullisen/traumatisoituneen äidin ilmiantojärjestelmä, joka väsyttää/surettaa/ traumatisoi äitiä lisää. Systeemin pitäisi olla lapsiperustainen.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutuminen on tosi stressaava kokemus, vaikka mitään ei seuraisikaan. Lisäksi auna vii seurata jotain, kaikki lasun sosdut eivät ole hyviä. Psykologin tekemä ilmoitus myös tuhoaa hoitosuhteen edellyttämän luottamuksen, minkä vuoksi hoitoa tarvitseva jää ilman tarvitsemaansa hoitoa. Psykologilla on velvollisuuksia myös asiakkaitaan kohtaan.

Lastensuojelullinen ilmoitusvelvollisuus menee silti kaiken yli. Nämä on lakisääteisiä asioita, ei kenenkään työntekijän keksimiä. Tottakai asiasta tulee keskustella vanhemman kanssa ja pyrkiä toimimaan tilanteessa yhteistyössä. On kuitenkin tilanteita milloin näin ei ole mahdollista toimia, näihin on painavat syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Sanottiin, että kun herää huoli lapsesta se ilmoitus on tehtävä. Miten ammattilainen voi aina luotettavasti tietää onko huoli todellinen vai kuviteltu? Esim. joku lääkäri vastaanottokäynnillä, miten hän arvioi luotettavasti lyhyen tapaamisen perusteella että huoli on turha? Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään ilmoituksia tai sitten reagoidaan vasta kun kiistattomasti tapahtuu jotain vakavaa. Silloin asiat on ehtineet jo mennä liian pitkälle.

Ei sillä lasulla ole mitään sen luotettavampia keinoja selvittää asiaa kuin lääkärilläkään. Ihan samalla tavalla nekin soittaa ja kysyy onko huoli aiheellinen vai ei. Ei lasulla ole resursseja laittaa jotain poliisitutkintaa käyntiin.

Joten se lääkäri voi ihan yhtä hyvin ja luotettavasti kysyä asiakkaaltaan, että onko lasuun tarvetta.

Niin että kuvittelet ihmisten aina joka tilanteessa vastaavan rehellisesti jos häneltä kysytään onko tarvetta lastensuojeluilmoitukselle?

Ei että lääkärin ei kannata edes kysyä, koska vanhempi kuitenkin valehtelee?

Jos vanhempi valehtelisi lääkärille, niin mitä kuvittelen sen vanhemman sanovan, kun lasu soittaa ja kysyy samaa asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Kyselläänkö terveydenhuollossa tarkemmin, mitä vanhempi väsymyksellä tarkoittaa. Sehän voi tarkoittaa käytännössä, vaikka mitä.

Tietysti. Ap puhui tässä vain väsymyksestä, mutta taitaa olla kyse masennuksesta kuitenkin. Ei väsymyksen takia päädytä psykologille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitusvelvollisten on noudatettava lakia. Tehkää aloite lain muuttaniseksi, keiden mielestä lakia pitää muuttaa. Tuskin kukaan työntekijä haluaa syytettä ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta, jos jotain sattuu. Onhan näistä valitettavia esimerkkejä. Kodinhoitajat pitäisi saada takaisin.

On tietenkin lakia noudatettava. Mutta laissa ei sanota, että ammattilaisella on herättävä huoli siitä, jos äiti ilmaisee olevansa vähän väsynyt.

Tuskin on siitä ollut kiinni, että on normaalia ohimenevää väsymystä. Täällähän voi kertoa tilanteesta mitä vain. Jos ei jaksa väsynyksen vuoksi huolehtia itsestään tai lapsestaan tai vaikka räjähtelee väsyneenä ja käy kiinni lapseen, niin kyllä siitä pitää ilmoitus tehdä. Huomaa, että täällä keuhkoaa ne, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Minulla ainakin on ihan omakohtaista kokemusta aiheesta. Sairaanhoitaja teki lasun selän takana yllätyksenä, vaikka niin ei lasun sossujenkaan mukaan saisi tehdä. Kyse oli minun kriisistäni, ja lapsella on aina ollut kaikki hyvin. Ilmoituksesta tuli massiivia riitoja lapsen isän kanssa, älyttömästi huolta ja 3 kk: n odotus siitä, mitä tapahtuu tapaamisten jälkeen (lopulta ei mitään). Päiväkotiin soitettiin ja kaikki oli hyvin. Silti edelleenkin päiväkotiin mennessä tuntuu, että on joku toisarvoinen kansalainen, vaikka siihen ei ole syytä. Ja miettii, voiko joku random tehdä ilmoituksen, jos vahingossa teen pienenkin virheen tai kuulostan vääränlaiselta tai näytän vääränlaiselta tai käytän vääränlaisia ilmeitä.

Omat tuntemukset onkin aiheellista pyrkiä erottamaan kunnolla siitä onko se oikeastikin työntekijöiden asennetta perheitä kohtaan. Tarkkaillaanko kaikkia perheitä samalla tavalla vai pelkästään niitä, joissa tiedetään olevan/olleen lastensuojelun asiakkuus. Ennen ei aina päiväkoti välttämättä tiennyt tuollaisia asioita; etenkään lapsen ryhmän työntekijät. Nykyään on alettu toimia enemmän yhteistyötä tehden soteala keskenään vai perheetkin huomioon otettuna. Käsitykseni mukaan sen ei pitäisi perheille stressiä lisätä. Avohuollon tukitoimet on edullisempia kuin kodin ulkopuolelle sijoittamiset. Ei kai sentään tavoitteet ole käytännössä sentään toisin päin.

Onkohan tuollainen epäasiallinen vanhemman (lapsen?) kohtelu/tarkkailu päivähoidon/koulun/terveydenhuollon toimesta kaikenikäisten sotealan ihmisten ominaisuutta vai yksilötason asia, miten he ymmärtävät lastensuojelun tarkoituksen, tavoitteet. Eri paikkakunnilla saatetaan toimia eri tavoin. Vallankäytön välineenä ei lapsien pitäisi olla tässäkään niin kuin ei erotilanteissakaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko psykologilla perhettä? Tee hänestä takaisin lastensuojeluilmoitus.

Oletpa typerä.

Psykologi ei tee lasua ellei ole todella vakavasta asiasta kyse.

Olen ollut terapiassa, käynyt psykiatrilla ja muutamalla tk lääkärillä. Apua olen saanut vaikeiden asioiden käsittelyyn. Ei ole kukaan tehnyt lasuja. Olen sijaisvanhempi ja hyväksi todettu. Ei ole totta tuollaiset jutut mitä ap ja joku muu kertoo. Jos lasu tehdään, on huoli lapsesta ja silloin se täytyy tehdä. Aikuiset vaan nykyään pitävät itseään keskipisteenä.

Tässä ketjussa järkyttää se, että monille se oma häpeä ja stressi lasusta painaa enemmän kuin lasten hätä. Jos omilla lapsilla ei ole hätää, lasu ei aiheuta toimia. Ja toimet taas tarkoittavat harvoin huostaanottoa, jonka moni automaattisesti yhdistää lasuun. Mutta better safe than sorry.

Opettajilla, psykologeilla yms. on velvollisuus tehdä lasu, jos huoli herää, ja lastensuojelu ryhtyy toimiin, jos on aihetta. Aika usein vanhemmat pitävät itseään täydellisinä ja ovat sitä mieltä, että kaikki on ok, vaikka lapsi eläisi vakavan kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin alla. Vedotaan siihen, että lastensuojelua tarvitsevat vain moniongelmaiset päihdeperheet, mutta kyllä niitä ongelmia on myös perheissä, joissa kaikki on ulospäin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voi ei saat apua onpa ihan kamalaa nyyh nyyh

Ei lastensuojeluilmoitus tarkoita avun saamista.

Päinvastoin, huomattavasti todennäköisemmin ilmoituksesta seuraa vain stressiä, lukemattomia tapaamisia, seurantaa ja varpaillaan oloa. Hyvin harvoin se johtaa minkäänlaiseen avun saamiseen. Eli ilmoitus yleensä vain lisää huonovointisuutta perheessä.

Juuri tämä. Jospa automaattilasujen tekijät joskus kysyisitte, miltä tuntui joutua tällaisen kohteeksi ja mitä siitä seurasi... Vastaus ei monellakaan ilmentäisi kiitollisuutta.

Eipä sitä lasua ole koskaan mukavaa tehdä. Itselläni on siihen oltava aika painavat perusteet, että lähden sitä tekemään.

Yhteydenottoja työntekijä voi nähtävästi tehdä lastensuojeluun myös niin, ettei tarvitse tehdä mitään virallisia lastensuojeluilmoituksiakaan, mikäli tietää lastensuojelun asiakkuuksista. Kerrotaankin perheille itselleen kaikista näistä yhteydenotoista? Terveydenhuollosta vai sosiaalihuollosta?

Ei yhteydenottoa voi tehdä ellei ole vanhemmalta/lapselta lupaa. Jos lupaa ei anneta, on ilmoitusvelvollisuus kuitenkin olemassa ja tarvittaessa lasuilmoituksen voi tehdä kirjallisena (tai erittäin kiireellisessä tapauksessa suullisesti.

Jos lupa yhteistyöhön on annettu, sitten voi soittaa ja keskustella tilanteesta.

Ja lasulla on joissain tapauksissa oikeus pyytää tietoja jos tarvitsevat asiakaslapsesta. Mutta silloin tekevät kirjallisen pyynnön.

Eipä ole juurikaan turhia lasuja, pikeminkin toisinpäin. Monia lapsia kasvatetaan huonosti.