Psykologi teki lastensuojeluilmoituksen

Voi hitto mitä trollausta! Lasun tarkoitus on auttaa perhettä, ottakaa hyvänen aika se apu vastaan, jos sitä on oikeasti tarjolla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Sanottiin, että kun herää huoli lapsesta se ilmoitus on tehtävä. Miten ammattilainen voi aina luotettavasti tietää onko huoli todellinen vai kuviteltu? Esim. joku lääkäri vastaanottokäynnillä, miten hän arvioi luotettavasti lyhyen tapaamisen perusteella että huoli on turha? Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään ilmoituksia tai sitten reagoidaan vasta kun kiistattomasti tapahtuu jotain vakavaa. Silloin asiat on ehtineet jo mennä liian pitkälle.

Ei sillä lasulla ole mitään sen luotettavampia keinoja selvittää asiaa kuin lääkärilläkään. Ihan samalla tavalla nekin soittaa ja kysyy onko huoli aiheellinen vai ei. Ei lasulla ole resursseja laittaa jotain poliisitutkintaa käyntiin.

Joten se lääkäri voi ihan yhtä hyvin ja luotettavasti kysyä asiakkaaltaan, että onko lasuun tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitusvelvollisten on noudatettava lakia. Tehkää aloite lain muuttaniseksi, keiden mielestä lakia pitää muuttaa. Tuskin kukaan työntekijä haluaa syytettä ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta, jos jotain sattuu. Onhan näistä valitettavia esimerkkejä. Kodinhoitajat pitäisi saada takaisin.

On tietenkin lakia noudatettava. Mutta laissa ei sanota, että ammattilaisella on herättävä huoli siitä, jos äiti ilmaisee olevansa vähän väsynyt.

Tuskin on siitä ollut kiinni, että on normaalia ohimenevää väsymystä. Täällähän voi kertoa tilanteesta mitä vain. Jos ei jaksa väsynyksen vuoksi huolehtia itsestään tai lapsestaan tai vaikka räjähtelee väsyneenä ja käy kiinni lapseen, niin kyllä siitä pitää ilmoitus tehdä. Huomaa, että täällä keuhkoaa ne, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Tässä taas nähdään, kuinka pihalla osa vanhemmista on. Olisitte ottaneet sitä apua vastaan, kun tarjotaan, niin tuleva jälkikasvunnekin perseilisi vähemmän. Sitten sitä lasua vasta pukkaakin.

Pitää nyt muistaa, että se lastensuojeluilmoitus ei merkkaa mitään.

se voi olla hyväkin asia. Sieltä saat esimerkiksi apua, jos tarvitset ja myös infoa millaista apua sinun on mahdollisuus saada.

Välillä vanhemmat jotka ovat ihan poikki eivät hae apua ennen kuin on liian myöhäistä. On hyvä, että puututaan vähän aikaisemmin ettei vanhemmat pala loppuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Sanottiin, että kun herää huoli lapsesta se ilmoitus on tehtävä. Miten ammattilainen voi aina luotettavasti tietää onko huoli todellinen vai kuviteltu? Esim. joku lääkäri vastaanottokäynnillä, miten hän arvioi luotettavasti lyhyen tapaamisen perusteella että huoli on turha? Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään ilmoituksia tai sitten reagoidaan vasta kun kiistattomasti tapahtuu jotain vakavaa. Silloin asiat on ehtineet jo mennä liian pitkälle.

"kun herää huoli lapsesta" -- sen pitäisi oikeasti olla jotain konkreettisesti perusteltavaa, eikä vain että vanhempi käy läpi jotain. Tämä nykymalli johtaa vain siihen, että osa ei hakeudu ollenkaan esim. keskustelemaan ja osa valehtelee suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Sanottiin, että kun herää huoli lapsesta se ilmoitus on tehtävä. Miten ammattilainen voi aina luotettavasti tietää onko huoli todellinen vai kuviteltu? Esim. joku lääkäri vastaanottokäynnillä, miten hän arvioi luotettavasti lyhyen tapaamisen perusteella että huoli on turha? Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään ilmoituksia tai sitten reagoidaan vasta kun kiistattomasti tapahtuu jotain vakavaa. Silloin asiat on ehtineet jo mennä liian pitkälle.

Ei sillä lasulla ole mitään sen luotettavampia keinoja selvittää asiaa kuin lääkärilläkään. Ihan samalla tavalla nekin soittaa ja kysyy onko huoli aiheellinen vai ei. Ei lasulla ole resursseja laittaa jotain poliisitutkintaa käyntiin.

Joten se lääkäri voi ihan yhtä hyvin ja luotettavasti kysyä asiakkaaltaan, että onko lasuun tarvetta.

Se lasu ei ole mikään neuvoteltavissa oleva asia vaan se on tehtävä ja piste, jos lapsen olosuhteet vaarantuu. Erikseen voi sitten tarjota sosiaalihuoltolain mukaisia lapsiperhepalveluita, mitkä on eri asia kuin lastensuojelu. Jospa ap on sekoittanut nämä kaksi asiaa.

Jos ilmoituksia tehtailtaisi jostain väsymyksestä niin mihinkään muuhun ei aikaa jäisi. Saisi koko työaikansa kaiket päivät käyttää ilmoittelemiseen. Silloin siellä taustalla on jotain muutakin mistä se huoli on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas tehdään lasusta mörkö 😔. Itse teen työkseni lapsiperheiden palvelutarpeen arviointeja ja meille tulee koko hyvinvointialueen lastensuojeluilmoitukset käsiteltäväksi. Jos minä saisin tuollaisen ilmoituksen käsiteltäväksi niin lähinnä soittaisin lapsien vanhemmille ja toteaisin että hienoa kun haette apua jaksamiseen, jos toivotte niin voimme miettiä lisäapua esim. lapsiperheiden kotipalvelusta mikäli tarvitset tilapäistä lastenhoitoapua psykologikäyntien ajaksi. Kiitos ja hei. Joku virtaintoisempi kollega voisi kutsua paikanpäälle tapaamiseen ja kertoa samat asiat.

Kivasti vähättelet sitä stressin määrää, joka tuollaisesta ilmoituksesta tavalliselle perheelle tulee. Vaikka ei olisi mitään lastensuojelun tarvetta eikä pelättävää, niin kyllä se stressi tuosta on valtava. Sillä sossut ovat hanakoita ymmärtämään asiat väärin, vääristelemään ja jakamaan tuomioita. Olen ollut muiden lasun ulkopuolella sosiaalialan ihmisten kanssa tekemisissä, ja olen ällistynyt tuon ammattikunnan työkulttuurista. Se on hyvin ylimielinen ja vaarallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Sanottiin, että kun herää huoli lapsesta se ilmoitus on tehtävä. Miten ammattilainen voi aina luotettavasti tietää onko huoli todellinen vai kuviteltu? Esim. joku lääkäri vastaanottokäynnillä, miten hän arvioi luotettavasti lyhyen tapaamisen perusteella että huoli on turha? Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään ilmoituksia tai sitten reagoidaan vasta kun kiistattomasti tapahtuu jotain vakavaa. Silloin asiat on ehtineet jo mennä liian pitkälle.

"kun herää huoli lapsesta" -- sen pitäisi oikeasti olla jotain konkreettisesti perusteltavaa, eikä vain että vanhempi käy läpi jotain. Tämä nykymalli johtaa vain siihen, että osa ei hakeudu ollenkaan esim. keskustelemaan ja osa valehtelee suoraan.

Sekoitatko nyt lastensuojelun ja sen, että tuolla ilmoituksella tarjotaan vanhemmille perhepalveluita ja -apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Sanottiin, että kun herää huoli lapsesta se ilmoitus on tehtävä. Miten ammattilainen voi aina luotettavasti tietää onko huoli todellinen vai kuviteltu? Esim. joku lääkäri vastaanottokäynnillä, miten hän arvioi luotettavasti lyhyen tapaamisen perusteella että huoli on turha? Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään ilmoituksia tai sitten reagoidaan vasta kun kiistattomasti tapahtuu jotain vakavaa. Silloin asiat on ehtineet jo mennä liian pitkälle.

"kun herää huoli lapsesta" -- sen pitäisi oikeasti olla jotain konkreettisesti perusteltavaa, eikä vain että vanhempi käy läpi jotain. Tämä nykymalli johtaa vain siihen, että osa ei hakeudu ollenkaan esim. keskustelemaan ja osa valehtelee suoraan.

Laki on silti laki. Työntekijöiden on sen mukaisesti toimittava pitivät siitä itsekään tai eivät.

Meillä kanssa teki aikanaan joku lastenpsykologi lapsesta, jota ei ollut ikinä edes nähnyt? Yksi erityislapsi eri oli hällä kyllä käynyt, mutta ei tosiaan tämä josta teki, hänellä vain koulu-uupumusta, tosta ei tullut mitään meille, pari kertaa jotain jutustelua, ihmettelivät sos.toimessa lähinnä eikä tullut esim. kotikäyntiä tai muuta, poika oli ihmeissään kun jotain taikasauvajuttua häneltä kyselivät ja poika sanoi että haluaisi maailmaan rauhan, jos hänellä olisi taikasauva, ei tullut asiakkuutta eikä tukitoimia, mutta teki varovaiseksi kyllä jätti jonkun trauman vuosi ainakin oli normaalia varovaisempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Sanottiin, että kun herää huoli lapsesta se ilmoitus on tehtävä. Miten ammattilainen voi aina luotettavasti tietää onko huoli todellinen vai kuviteltu? Esim. joku lääkäri vastaanottokäynnillä, miten hän arvioi luotettavasti lyhyen tapaamisen perusteella että huoli on turha? Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään ilmoituksia tai sitten reagoidaan vasta kun kiistattomasti tapahtuu jotain vakavaa. Silloin asiat on ehtineet jo mennä liian pitkälle.

Ei sillä lasulla ole mitään sen luotettavampia keinoja selvittää asiaa kuin lääkärilläkään. Ihan samalla tavalla nekin soittaa ja kysyy onko huoli aiheellinen vai ei. Ei lasulla ole resursseja laittaa jotain poliisitutkintaa käyntiin.

Joten se lääkäri voi ihan yhtä hyvin ja luotettavasti kysyä asiakkaaltaan, että onko lasuun tarvetta.

Se lasu ei ole mikään neuvoteltavissa oleva asia vaan se on tehtävä ja piste, jos lapsen olosuhteet vaarantuu. Erikseen voi sitten tarjota sosiaalihuoltolain mukaisia lapsiperhepalveluita, mitkä on eri asia kuin lastensuojelu. Jospa ap on sekoittanut nämä kaksi asiaa.

Mutta edelleen lapsen olosuhteet eivät automaattisesti vaarannu siitä, että äiti on masentunut tai väsynyt. Onhan lapsilla isäkin. Ei lastensuojeluilmoitusta kuulu tehdä äidistä. Se tehdään lapsista, jos päiväkodilla, koululla tai vaikka lasta hoitavalla lääkärillä herää huoli. Miksi ap:n tapauksessa psykologi ei luota siihen, että ne lapsia tapaavat ammattilaiset tekevät kyllä ne ilmoitukset. Että se ei ole sen psykologin asia, jolla ei ole mitään tietoa lasten voinnista.

Nää pakkolasujen kannattajat eivät varmaan ole koskaan kuulleetkaan asiakaslähtöisestä suhtautumisesta.

Kyllä me nyt pakkoautetaan teitä, halusittepa tai ette, senkin luuserit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas tehdään lasusta mörkö 😔. Itse teen työkseni lapsiperheiden palvelutarpeen arviointeja ja meille tulee koko hyvinvointialueen lastensuojeluilmoitukset käsiteltäväksi. Jos minä saisin tuollaisen ilmoituksen käsiteltäväksi niin lähinnä soittaisin lapsien vanhemmille ja toteaisin että hienoa kun haette apua jaksamiseen, jos toivotte niin voimme miettiä lisäapua esim. lapsiperheiden kotipalvelusta mikäli tarvitset tilapäistä lastenhoitoapua psykologikäyntien ajaksi. Kiitos ja hei. Joku virtaintoisempi kollega voisi kutsua paikanpäälle tapaamiseen ja kertoa samat asiat.

Kivasti vähättelet sitä stressin määrää, joka tuollaisesta ilmoituksesta tavalliselle perheelle tulee. Vaikka ei olisi mitään lastensuojelun tarvetta eikä pelättävää, niin kyllä se stressi tuosta on valtava. Sillä sossut ovat hanakoita ymmärtämään asiat väärin, vääristelemään ja jakamaan tuomioita. Olen ollut muiden lasun ulkopuolella sosiaalialan ihmisten kanssa tekemisissä, ja olen ällistynyt tuon ammattikunnan työkulttuurista. Se on hyvin ylimielinen ja vaarallinen.

Sitten kannattaisi miettiä omaa suhtautumista asioihin jos yksi ilmoitus aiheuttaa hirveästi stressiä. Lasun ei ole tarkoitus aiheuttaa kellekään stressiä vaan tarjota apua ajoissa, että ongelmat ei pääse kasaantumaan.

Jos olisin tiennyt, että hakemalla apua traumoihin, annan ilmeisesti oikeuden kaivella traumojani aina, kun jotakuta huvittaa, en olisi hakenut apua.

Minusta pitäisi olla selvää, että sen jälkeen, kun ihminen on läpikäynyt traumaterapian ja on sinut asioiden kanssa ja kykenee elämään normaalia elämää, asioiden annetaan olla eikä aleta kaivelemaan. Vastauksen kykenen elämään normaalia elämää eivätkä traumat enää juuri koskaan häiritse elämääni pitäisi olla aivan riittävä ilman, että ihmisen pitää alkaa selostaa, mitä ne traumat ovat.

Pahimmillaan minut on leimattu hoitovastaiseksi. Jep jep. Todella hoitovastaista viettää yli puoli vuosikymmentä viikoittain terapiassa käsittelemässä elämäni kipeimpiä asioita ja tuon jälkeen olla sitä mieltä, että minun ei tarvitse enää puhua niistä kenellekään ellen itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Nää pakkolasujen kannattajat eivät varmaan ole koskaan kuulleetkaan asiakaslähtöisestä suhtautumisesta.

Kyllä me nyt pakkoautetaan teitä, halusittepa tai ette, senkin luuserit.

Kun mukana on lapsia, niin tuo on vähän pakollista. Kun on vähän liikaakin vanhempia, jotka kuvittelevat ettei heidän lapset kärsi, vaikka lapsia ei aina välillä jaksaisikaan kunnolla hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Kyselläänkö terveydenhuollossa tarkemmin, mitä vanhempi väsymyksellä tarkoittaa. Sehän voi tarkoittaa käytännössä, vaikka mitä.

Eipä oo ollu koskaan mitään haittaa että ollaan oltu avoimia jokasuuntaan ja lasu tehtiin. Saimme apua ja sossuasiakkuus päättyi jo kauan sitten. Pian muksu lentää pesästä. Mitähän haittaa mulle joskus tulee kun 12v sitten kerroin väsymyksestä. Vielä ei ole näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitusvelvollisten on noudatettava lakia. Tehkää aloite lain muuttaniseksi, keiden mielestä lakia pitää muuttaa. Tuskin kukaan työntekijä haluaa syytettä ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta, jos jotain sattuu. Onhan näistä valitettavia esimerkkejä. Kodinhoitajat pitäisi saada takaisin.

On tietenkin lakia noudatettava. Mutta laissa ei sanota, että ammattilaisella on herättävä huoli siitä, jos äiti ilmaisee olevansa vähän väsynyt.

Tuskin on siitä ollut kiinni, että on normaalia ohimenevää väsymystä. Täällähän voi kertoa tilanteesta mitä vain. Jos ei jaksa väsynyksen vuoksi huolehtia itsestään tai lapsestaan tai vaikka räjähtelee väsyneenä ja käy kiinni lapseen, niin kyllä siitä pitää ilmoitus tehdä. Huomaa, että täällä keuhkoaa ne, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Minulla ainakin on ihan omakohtaista kokemusta aiheesta. Sairaanhoitaja teki lasun selän takana yllätyksenä, vaikka niin ei lasun sossujenkaan mukaan saisi tehdä. Kyse oli minun kriisistäni, ja lapsella on aina ollut kaikki hyvin. Ilmoituksesta tuli massiivia riitoja lapsen isän kanssa, älyttömästi huolta ja 3 kk: n odotus siitä, mitä tapahtuu tapaamisten jälkeen (lopulta ei mitään). Päiväkotiin soitettiin ja kaikki oli hyvin. Silti edelleenkin päiväkotiin mennessä tuntuu, että on joku toisarvoinen kansalainen, vaikka siihen ei ole syytä. Ja miettii, voiko joku random tehdä ilmoituksen, jos vahingossa teen pienenkin virheen tai kuulostan vääränlaiselta tai näytän vääränlaiselta tai käytän vääränlaisia ilmeitä.