Lue keskustelun säännöt.
Vauvojen vanhemmat, kuinka pitkää päivää/viikkoa isommat lapsenne ovat varhaiskasvatuksessa?
21.09.2023 |
Meillä on 4kk vauva ja 3-vuotias.
3-vuotiaalla meneillään todella haastava vaihe, erityisesti minä saan kokea hänen uhmansa voiman. Hän on päiväkodissa kolme päivää viikosta, 8-14.30 välisen ajan.
Ja haluaisin hurjan paljon lisätä hänen hoitopäivien määrää neljään ja/tai pidentää hoitopäivien kestoa. Hieman puskee legendaarista huono äiti-fiilistä myöntää tämä, mutta eipä minua täällä tunneta. Ne päivät kun mies vie esikoisen päiväkotiin ovat täyttä luksusta minulle. Heräillään vauvan kanssa vasta 9 maissa ja vietetään hidasta aamupäivää. Vauva nukahtaa kärryihin unille ja sinä aikana pystyn hoitamaan vaikka mitä asioita/siivoamaan/pesemään pyykkiä/rentoutumaan.
Kun taas niinä päivinä kun 3-vuotias on kotona, herään 7.15 kun mies lähtee töihin ja vietän aamun yrittäen estää esikoista herättämästä vauvaa. Yleensä aamupäivä on täynnä uhmaraivareita ja mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Kotona hän ei nuku päiväunia, joten hetkenkään hengähdystä ei tule. Suoraan sanottuna arki on taistelua siihen asti kunnes mies tulee kotiin ja toinen meistä pystyy keskittämään huomion 3-vuotiaaseen ja toinen vauvaan. Muutenkin esikoinen käyttäytyy hurjan paljon paremmin miehen seurassa (päiväkodista puhumattakaan)
Ja kyllä, rakastan lapsiani ihan yhtä paljon, tällä hetkellä vaan toinen heistä tuottaa hieman enemmän päänvaivaa...
Apua, vertaistukea?
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Vauvan kiintymyssuhde häiriintyy jos se erotetana vanhemmistaan.
Sen sijaan apua muuten palkata. Siivoojan jne
Kolmevuotiaanko kiintymyssuhde ei häiriinny, jos äiti ei jaksa olla tälle läsnä?
Muualla maailmassa mennään ihan erilaisilla opeilla. Täällä äidit pakotetaan jaksamaan yksin kiintymyssuhdesyyllistyksen varjolla.
Jep. Hirveä syyllistys jos 3v on muutaman tunnin erossa äidistä, käsittämätöntä. Ei missään muualla maailmassa ajatella näin.
6 ei ole muutama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Vauvan kiintymyssuhde häiriintyy jos se erotetana vanhemmistaan.
Sen sijaan apua muuten palkata. Siivoojan jne
Kolmevuotiaanko kiintymyssuhde ei häiriinny, jos äiti ei jaksa olla tälle läsnä?
Muualla maailmassa mennään ihan erilaisilla opeilla. Täällä äidit pakotetaan jaksamaan yksin kiintymyssuhdesyyllistyksen varjolla.
Kiintymyssuhteen muodostaminen tärkeää vauvalla. Kolmevuotias taas hyötyy jo leikkiseurasta.
Mikään leikkiseura ei korvaa kolmevuotiaalle sitä ensisijaista kiintymyksen kohdetta, joka ilmeisesti on tällä kertaa äiti.
Nyt on sellainen tilanne, että äiti ei jaksa. Kolmevuotias on joustanut jo paljon, niin paljon että hän oireilee. Välillä täytyy vauvankin joustaa. Isä on vauvalle aivan hyvä hoitaja, ja samoin muu luotettava aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Vauvan kiintymyssuhde häiriintyy jos se erotetana vanhemmistaan.
Sen sijaan apua muuten palkata. Siivoojan jne
Kolmevuotiaanko kiintymyssuhde ei häiriinny, jos äiti ei jaksa olla tälle läsnä?
Muualla maailmassa mennään ihan erilaisilla opeilla. Täällä äidit pakotetaan jaksamaan yksin kiintymyssuhdesyyllistyksen varjolla.
Jep. Hirveä syyllistys jos 3v on muutaman tunnin erossa äidistä, käsittämätöntä. Ei missään muualla maailmassa ajatella näin.
6 ei ole muutama.
6, 8 tai 10 tuntia, samapa se. Kolmevuotiaan kiintymyssuhteella ei ole väliä. Sen sijaan vauvaa ei voi jättää hetkeksikään hoitoon, vaikka äiti kertoisi olevansa uupunut juuri siksi, että vauva valvottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
Miksi oman lapsen hoitaminen koetaan nykyään niin raskaana?
Olkaa lastenne kanssa! Lukekaa, laulakaa, piirtäkää, ulkoilkaa, jutelkaa! Yhdessä tekemällä asiat luistavat paremmin.
Sillon lastenhoito ei ollut niin tarkkaa ja tukiverkot oli usein paremmat. 3-vuotiaan saattoi tönätä vaan ulos ovesta yksin pihalle tai mummolaan vaikka viikoksi. Koko kylä kasvatti.
Olen eri, mutta minulla on 20-vuotias esikoinen, eikä muuten ollut tuollaista enää. Koin paineita vanhemmuudesta ja mummot asuivat kaukana. Pidin kuitenkin tärkeänä kantaa itse päävastuun lapsestani. Hän jäi kotiin 4-vuotiaana toisen lapsen syntyessä ja kävi kunnan varhaiskasvatuskerhossa 3 päivänä viikossa. Eikä ulkoillut silloinkaan yksin.
Se, että sinä olet kokenut paineita vanhemmuudesta 20 vuotta sitten ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin olisivat tuolloin kokeneet. Kyllä lastenhoito on ottanut melkoisen harppauksen tuossa ajassa. Tuolloin ei tiedetty juuri mitään esim kiintymyssuhteista tai positiivisesta kasvatuksesta.
Ja silti niistä meidän lapsista tuli ihan täyspäisiä ihmisiä. Ehkä jotain hyvää oli siinä aikaisemmassa kasvatustyylissäkin.
Hirveä hätä kolmevuotiaasta, joka saattaa jo vähän hyötyä päiväkotipäivistä. Itse olen enemmän huolestunut siitä kehityksestä, että päiväkodit pullistelevat yksivuotiaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kyllä silloinkin huolehdittiin lasten hyvinvoinnista ihan kuten nytkin. Voitko kertoa jonkun konkreettisen asian, joka mielestäsi silloin tehtiin eri tavalla ja jonka perusteella lapset nykyään otettaisiin huostaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kyllä silloinkin huolehdittiin lasten hyvinvoinnista ihan kuten nytkin. Voitko kertoa jonkun konkreettisen asian, joka mielestäsi silloin tehtiin eri tavalla ja jonka perusteella lapset nykyään otettaisiin huostaan?
Eri, mutta ennen ainakin annettiin lasten leikkiä huolettomammin ilman valvontaa ulkona. Tai isommat vahtivat pienempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Vauvan kiintymyssuhde häiriintyy jos se erotetana vanhemmistaan.
Sen sijaan apua muuten palkata. Siivoojan jne
Kolmevuotiaanko kiintymyssuhde ei häiriinny, jos äiti ei jaksa olla tälle läsnä?
Muualla maailmassa mennään ihan erilaisilla opeilla. Täällä äidit pakotetaan jaksamaan yksin kiintymyssuhdesyyllistyksen varjolla.
Jep. Hirveä syyllistys jos 3v on muutaman tunnin erossa äidistä, käsittämätöntä. Ei missään muualla maailmassa ajatella näin.
6 ei ole muutama.
6, 8 tai 10 tuntia, samapa se. Kolmevuotiaan kiintymyssuhteella ei ole väliä. Sen sijaan vauvaa ei voi jättää hetkeksikään hoitoon, vaikka äiti kertoisi olevansa uupunut juuri siksi, että vauva valvottaa.
6 ei ole muutama.
Kiintymyssuhde rakennetaan vauvavuonna. Opettelisit nyt edes alkeet ennen kuin kirjoittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kyllä silloinkin huolehdittiin lasten hyvinvoinnista ihan kuten nytkin. Voitko kertoa jonkun konkreettisen asian, joka mielestäsi silloin tehtiin eri tavalla ja jonka perusteella lapset nykyään otettaisiin huostaan?
Kolmevuotiaat pantiin pihalle itsekseen leikkimään. Itsekin hiihtelin viisivuotiaana ties missä järven jäällä jne - ja minun äitiäni pidettiin tuolloin ylisuojelevana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kyllä silloinkin huolehdittiin lasten hyvinvoinnista ihan kuten nytkin. Voitko kertoa jonkun konkreettisen asian, joka mielestäsi silloin tehtiin eri tavalla ja jonka perusteella lapset nykyään otettaisiin huostaan?
Oon eri mutta esim ennen oli ihan hyväksyttävää jättää lapset hoitoon naapurin alkoholisoituneelle PirjoPertille. Nykyään pamahtaisi lasu samantien.
Mieheni valvoi leikki-ikäisenä vuotta nuorempaa ja kahta vuotta nuorempaa siskoaan ihan rutiinisti. Asuivat ison, siis todella ison, joen rannassa. Se kaksi vuotta nuorempi mm. tippui navetan ylisiltä tuollaisessa tilanteessa.
Itse hoidin viisivuotiaana vastasyntynyttä siskoani, kun äitini harrasti kunnallispolitiikkaa iltaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia viestejä, mutta alkuun iso osa oli kyllä kumman syyllistäviä. "On vaan jaksettava" "Miksi veisin 3-vuotiaan päiväkotiin kun olen vauvan kanssa kotona" jne... Täydelliset äidit taas liikkeellä. Enkä ole katkera kun en itse ole edes äiti.
Olen kyllä silti välillä huomannut, että lapsi käyttäytyy ihan erilailla äidin seurassa kuin muiden. Se on varmasti äidille raskasta.
Onko Ap mahdollista tehdä kolmevuotiaan kanssa jotain joskus kaksin? Jos aika ei joskus riitä kolmevuotiaalle, "syytätkö" vauvaa, tyyliin "en voi kun vauva itkee"? Voi tapahtua huomaamatta ja kolmevuotias rupeaa sitten kanssa syyttämään vauvaa. Ehkä lasten suhdetta voisi jotenkin auttaa kehittymään? "Auttaisitko 3v. laittamaan vauvan sängyn univalmiiksi" tms en tiedä mitä vauvojen kanssa tehdään.
Mietin vaan että jos koittaisi auttaa sitä lasta mustasukkaisuuden yli noilla tavoin tai jotenkin muuten.
Päiväkotiasiaan mulla ei oikein ole mielipidettä, itse seuraisin varmaan vaistojani, jos tuntuu, että ne ovat yhtään mahdollisessa hormonimyrskyssä ja metelissä hereillä. Tsemppiä joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Vauvan kiintymyssuhde häiriintyy jos se erotetana vanhemmistaan.
Sen sijaan apua muuten palkata. Siivoojan jne
Kolmevuotiaanko kiintymyssuhde ei häiriinny, jos äiti ei jaksa olla tälle läsnä?
Muualla maailmassa mennään ihan erilaisilla opeilla. Täällä äidit pakotetaan jaksamaan yksin kiintymyssuhdesyyllistyksen varjolla.
Jep. Hirveä syyllistys jos 3v on muutaman tunnin erossa äidistä, käsittämätöntä. Ei missään muualla maailmassa ajatella näin.
6 ei ole muutama.
6, 8 tai 10 tuntia, samapa se. Kolmevuotiaan kiintymyssuhteella ei ole väliä. Sen sijaan vauvaa ei voi jättää hetkeksikään hoitoon, vaikka äiti kertoisi olevansa uupunut juuri siksi, että vauva valvottaa.
Minulta meni ohi viesti, jossa ap sanoi olevansa väsynyt ja että vauva valvottaa. Voi kyllä olla että sanoikin näin. Jos on jo nyt monta kertaa viikossa petissä vaikka 22-09, niin luulisi että hieman saa univelkaa pois jo niinä päivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaatimukset ja tukiverkot ole tuossa 15-20 vuodessa juurikaan muuttuneet. Omat lapseni olivat tuolloin pieniä.
Silloin ei ollut tavallista, että lapsi vietiin päiväkotiin, jos äiti oli vauvan kanssa kotona. Sellaista pidettiin outona touhuna.
Kun lapseni olivat pieniä, meillä ei tosiaankaan ollut sukulaisia lähellä, joten arjesta selvittiin ihan itse. Samoin oli kaikilla ystävilläni. Olimme muualta muuttaneita.
Tuohon aikaan lapsia ei todellakaan laitettu ulos yksikseen. Ulkoilimme säännöllisesti yhdessä. Vauva nukkui ulkoilun aikana vaunuissa.
Tuohon aikaan käytiin neuvolassa, hammaslääkärissä jne. Päiväkodissa oli vasut jne ja niistä käytiin keskustelemassa.
Kun lapseni olivat pieniä, me vanhemmat emme harrastaneet säännöllisesti omia juttuja. Niiden aika tuli sitten, kun lapset kasvoivat.
En oikein tiedä, mitä ne valtavat nykyiset vaatimukset äideille ja isille on? Kuka kertoisi asiasta?
Sen tiedän, että nykyään usein vanhemmat luulevat itse, että lasta pitää jatkuvasti kouluttaa ja kuskata alle viisivuotiaita (!!!!!) kaiket illat johonkin treeneihin. Ei tarvitse. Kuka käskee? Kun omat lapseni olivat pieniä, en halunnut lähteä kertaakaan vauvauinteihin, muskareihin tai värikylpyihin. Monet kävivät kyllä, kodka halusivat. Minä en halunnut, eikä minun tarvinnut. Hyviä niistä lapsista tuli. Lauloimme kotona. Kylvyt olivat kotona. Ja lapseni oppivat kyllä uimaan. Ei kannata mennä jatkuvasti, jos omat voimat eivät riitä. Ns. turhasta kannattaa karsia.
Mitä ovat ne uudet vaatimukset, joita nykyvanhemmilta odotetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Vauvan kiintymyssuhde häiriintyy jos se erotetana vanhemmistaan.
Sen sijaan apua muuten palkata. Siivoojan jne
Kolmevuotiaanko kiintymyssuhde ei häiriinny, jos äiti ei jaksa olla tälle läsnä?
Muualla maailmassa mennään ihan erilaisilla opeilla. Täällä äidit pakotetaan jaksamaan yksin kiintymyssuhdesyyllistyksen varjolla.
Jep. Hirveä syyllistys jos 3v on muutaman tunnin erossa äidistä, käsittämätöntä. Ei missään muualla maailmassa ajatella näin.
6 ei ole muutama.
6, 8 tai 10 tuntia, samapa se. Kolmevuotiaan kiintymyssuhteella ei ole väliä. Sen sijaan vauvaa ei voi jättää hetkeksikään hoitoon, vaikka äiti kertoisi olevansa uupunut juuri siksi, että vauva valvottaa.
6 ei ole muutama.
Kiintymyssuhde rakennetaan vauvavuonna. Opettelisit nyt edes alkeet ennen kuin kirjoittelet.
Ei se vauvan kiintymyssuhde siitä tuhoudu, jos väsynyt äiti välillä saa nukkua yön tai viettää päivän pelkästään esikoisen kanssa.
Ja sanotaan vielä, että itse olin vauvojeni kanssa 24/7, enkä antanut pisaraakaan korviketta, ja silloin ajattelin että se on ainoa oikea tapa toimia. Myöhemmin olen tavannut erilaisia perheitä ja nähnyt eri kulttuurien tapoja toimia, ja ymmärtänyt miten iso taakka voi ehdottomuus olla yhdistettynä syyllistämiseen.
Me puhumme tässä ketjussa oireilevasta kolmevuotiaasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse tekisin niin että vaihtaisin tuon jokapäiväiseksi lyhyeksi päiväksi.
Voi olla lapselle haastavaa vuoroteleen paikalla ja poissa. Veisin aamupiiriin, ulkoiluun ja lounaalle ja hakusin ennen päiväunia.
Mä tekisin myös paitsi hakisin päiväunien jälkeen, parempi niin jos päiväunet antaa jaksamista iltaan kun kotona ei niille nukahda ap:n mukaan.
Oireilevasta kolmevuotiaastako? Käsitin, että kyse oli tavallisesta uhmaikäisestä lapsesta.
Uhmaikä on lapsen yksi normaali kehityskausi. Toisella uhma on voimakkaampaa kuin toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sanoo olevansa väsynyt. Ymmärrän sen. Mutta miksi ratkaisu olisi automaattisesti vain esikoisen hoitopäivien pidentäminen? Miksei ratkaisu voisi olla myös hoitaja vauvalle? Miksi vain esikoisen pitää luopua äidistä ja kahdenkeskisistä hetkistä?
Vauvan kiintymyssuhde häiriintyy jos se erotetana vanhemmistaan.
Sen sijaan apua muuten palkata. Siivoojan jne
Kolmevuotiaanko kiintymyssuhde ei häiriinny, jos äiti ei jaksa olla tälle läsnä?
Muualla maailmassa mennään ihan erilaisilla opeilla. Täällä äidit pakotetaan jaksamaan yksin kiintymyssuhdesyyllistyksen varjolla.
Jep. Hirveä syyllistys jos 3v on muutaman tunnin erossa äidistä, käsittämätöntä. Ei missään muualla maailmassa ajatella näin.
6 ei ole muutama.
6, 8 tai 10 tuntia, samapa se. Kolmevuotiaan kiintymyssuhteella ei ole väliä. Sen sijaan vauvaa ei voi jättää hetkeksikään hoitoon, vaikka äiti kertoisi olevansa uupunut juuri siksi, että vauva valvottaa.
6 ei ole muutama.
Kiintymyssuhde rakennetaan vauvavuonna. Opettelisit nyt edes alkeet ennen kuin kirjoittelet.
Ei se vauvan kiintymyssuhde siitä tuhoudu, jos väsynyt äiti välillä saa nukkua yön tai viettää päivän pelkästään esikoisen kanssa.
Ja sanotaan vielä, että itse olin vauvojeni kanssa 24/7, enkä antanut pisaraakaan korviketta, ja silloin ajattelin että se on ainoa oikea tapa toimia. Myöhemmin olen tavannut erilaisia perheitä ja nähnyt eri kulttuurien tapoja toimia, ja ymmärtänyt miten iso taakka voi ehdottomuus olla yhdistettynä syyllistämiseen.
Me puhumme tässä ketjussa oireilevasta kolmevuotiaasta.
Siihen riittää viikonloput jolloin isä voi olla vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
Jep. Hirveä syyllistys jos 3v on muutaman tunnin erossa äidistä, käsittämätöntä. Ei missään muualla maailmassa ajatella näin.