Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Yksipuolinen sopimuksen muutos vertautuu tilanteeseen varsin hyvin. Oletko autisti? Ai niin ei kun sähän olit trolli.
Yksipuolistajan sä et saa tosta mitenkään. Jos työntekijä ei suostu, sit se sopimus puretaan.
Kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
No niin. Ja onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
No niin. Ja onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Yleensä se ehdotus jommalta kummalta tulee ensin. Varmasti tuntuu ikävältä, mutta eiköhän hänellä ole syynsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
No niin. Ja onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Yleensä se ehdotus jommalta kummalta tulee ensin. Varmasti tuntuu ikävältä, mutta eiköhän hänellä ole syynsä.
Ehdotus olisikin vielä eri asia, se voisi olla keskustelun aloitus. Nyt apn mukaan kyse ei ole ehdotuksesta, vaan miehensä on ehdoton asian suhteen. Siitä hän ei halua keskustella. Kuulostaa kyl vähän siltä, että lähdössä on tämä jäpikkä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jotenkin pakotettu tai painostettu jäämään kotiin perhevapaan jälkeen? Perhevapaa-ajalta kertyy eläkettä. Vai onko ap jotenkin niin ymmärtämätön, että ei ole tajunnut, mitä merkitsee se, että vapaaehtoisesti on poissa töistä vuosikausia?
Ap on ihan itse tehnyt valintansa ja aikuisen ihmisen on elettävä valintojensa seurausten kanssa.
Ja voisin vielä huomauttaa, että ei niitä lapsiakaan kukaan pakota tekemään, kyllä siinäkin on kyse ihan omasta valinnasta.
AP ja miehensä ovat valinneet haluta perheen. Ap on halunnut jäädä kotiin kuin myös miehensä on halunnut että ap jää kotiin lasten kanssa. Ovat katsoneet, että se on paras ratkaisu heille ja yhteisille lapsille myös parhaaksi. Mies on halunnut vapaaehtoisesesti myös yhteiset rahat. Hän voi keskittyä uraansa ja tienaamieen kun nainen hoitaa pääasiassa kodin ja lapset. Kaikki tekee hommia perheen eteen ja edut tästä nautitaan myös yhdessä. Näin on yhdessä valittu, haluttu ja sovittu. Kaikki hyvin.
Mutta nyt mies haluaa muuttaa tätä sovittua käytäntöä kiristämällä erolla?! Mies haluaa nyt aivan välttämättä kerryttää omaa omaisuuttaan nyt erikseen. Nauttia tulevaisuudessa vain itse isosta palkastaan tms, vaikka ap on mahdollistanut perheelliselle miehelle lastenhoidollaan koko urakehityksen. Onko tämä miehen mielen suunnanmuutos ja "valinta" nyt todella mielestäsi reilua?
Mies valmistautuu todennäköisesti eroon ja haluaa olla siinä itsekäs. Ei halua antaa aiemmin sovitun mukaan ap:n panokselle perheessä sitä arvoa mitä on aiemmin luvannut, eikä halua itsekkäästi myöskään nähdä ap:n lastenhoidon vaikutusta molempien palkkoihin. Tästä kaikesta oli jo sovittu kun perhettä perustettiin, mies haluaa muuttaa näitä yhdessä sovittuja tärkeitä asioita - kiristämällä ja painostamalla. Tuo on erpätervettä vallankäyttöä, oli sitten motiivi tuleva ero taikka "vain" ap:n alistaminen.
Onneksi ap:n ei tarvitse tuollaisen törkeään painostamiseen taipua. Mies ehkäpä "tarvii" ap:tä vielä pari vuotta lastenhoitajana, ennenkuin mies on saanut ap:stä kaiken edun itsekkäästi irti ja on helpomaa erota kun lapset ovat vähän isompia ja on samalla kerryttänyt jo omaa varallisuuttaan :/
Jos ap on pelkästään vauvavuosien verran jäänyt jälkeen täysin vastaavasta urakehityksestä niin sittenhän ap on viiden vuoden päästä saavuttanut saman tulotason kuin miehellä on nyt. Jos ap taas on valinnut leppoisammat työtehtävät ja elellyt miehen tuloilla mukavaa elämää tekemättä mitään oman urakehitykseensä eteen, niin silloin saa katsoa peiliin ja pitkään. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä eli oletan että ap on jo aloittanut tekemään jotain. Vai onko kenties valinnut kirjoitella av-palstalle sen sijaan että tekisi sitä rahulia.
Viiden vuoden päästä ap elää jo jonkun toisen siivellä. Jotkut naiset eivät vaan koskaan pysty siihen mitä ura oikeasti vaatii. Av-palstailuun kyllä riittää energiaa.
Näkyy sinullakin riittävän, oletko sinäkin sellainen siipeilijä?
Ne syyt tässä juuri kiinnostaa... Mistä tämä 'herääminen itsekkyyteen' on oikein peräisin...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
No niin. Ja onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Yleensä se ehdotus jommalta kummalta tulee ensin. Varmasti tuntuu ikävältä, mutta eiköhän hänellä ole syynsä.
Sulta kysyttiin kysymys. Vastaa jos osaat.
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Kyllä se aivopieru on ollut se että ei ple aiemmin eletty kuin aikuiset. Avioehto ei ole mitään miuta kuin hyvä juttu, ihan molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Jostain kumman syystä ne miehet, jotka eivät perhettä halua, "joutuvat" aina vastentahtoisesti perheenisiksi. On se kumma, miten naiset vievät heitä kuin litran mittaa. Miesparoilla ei ole minkäänlaista keinoa olla lisääntymättä. Naiset pakottavat. Nyyh.
Että kuka tässä oikein uhriutuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
No niin. Ja onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Yleensä se ehdotus jommalta kummalta tulee ensin. Varmasti tuntuu ikävältä, mutta eiköhän hänellä ole syynsä.
Ehdotus olisikin vielä eri asia, se voisi olla keskustelun aloitus. Nyt apn mukaan kyse ei ole ehdotuksesta, vaan miehensä on ehdoton asian suhteen. Siitä hän ei halua keskustella. Kuulostaa kyl vähän siltä, että lähdössä on tämä jäpikkä
Miten sen haluaa nähdä, molemmat taktikoi milläkeinoin netota mahdollisimman tehokkaasti tulevassa erossa, onhan siinä aihetta silloin lähteä kuin jäädä ihmettelemään sitä että toinen on liitossa pelkästään ansaintamielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Kyllä se aivopieru on ollut se että ei ple aiemmin eletty kuin aikuiset. Avioehto ei ole mitään miuta kuin hyvä juttu, ihan molemmille.
Tiedä sitten onko tuo tyypillistä suhteissa, joissa on menty kimppaan nuorena, mutta meille ainakin meinasi käydä samoin. Toki meillä on aina ollut erilliset tilit, mutta opiskeluaikana kun elettiin opintotuilla ja mun pikku palkalla, totuttiin laittamaan lähes kaikki yhteiselle taloustilille. Ja sehän toimi opiskelijoina oikein hyvin kun melkeinpä kaikki meni mitä tuli. Sit kun valmistuttin ja mentiin töihin, tuon älyttömyys kävi hyvin nopeasti selväksi. Meillä oli yhteistilillä aina rahaa, josta ei tiennyt kumman se on ja se nyt on lähtökohtaisesti niin että aikuinen ihminen hallitsee varojaan vaikka kuinka kaikki on yhteistä. Tässä vaiheessa rahat eriytettiin ja yhteinen tili jäi vain lainanhoitotiliksi, johon siirtyi ennen lapsia 50/50 jaolla rahaa, mun lasten kanssa kotona ollessa 0/100 jaolla ja sit taas kun palasin töihin 50/50 jaolla. Nyt kun laina on maksettu, sinne siirtyy enää hoitovastike 50/50.
Kaikki muu raha käytetään just miten käytetään, yhteiseen, omaan tai toisen hyvään/hyväksi.
Joten sanoisin että apn mies toimii aikuismaisesti, mutta ap sitä ei ehkä nyt näe kun tämä kaamea avioehto-pommi on heitetty ilmoille. Asia selvinnee kun istuu alas ja keskustelee eikä riidan keskellä huutele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
No niin. Ja onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Yleensä se ehdotus jommalta kummalta tulee ensin. Varmasti tuntuu ikävältä, mutta eiköhän hänellä ole syynsä.
Ehdotus olisikin vielä eri asia, se voisi olla keskustelun aloitus. Nyt apn mukaan kyse ei ole ehdotuksesta, vaan miehensä on ehdoton asian suhteen. Siitä hän ei halua keskustella. Kuulostaa kyl vähän siltä, että lähdössä on tämä jäpikkä
Miten sen haluaa nähdä, molemmat taktikoi milläkeinoin netota mahdollisimman tehokkaasti tulevassa erossa, onhan siinä aihetta silloin lähteä kuin jäädä ihmettelemään sitä että toinen on liitossa pelkästään ansaintamielessä.
Mun mielestä ap on ainut, joka on ansaintamielessä liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Tai nainen, puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
No niin. Ja onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Yleensä se ehdotus jommalta kummalta tulee ensin. Varmasti tuntuu ikävältä, mutta eiköhän hänellä ole syynsä.
Ehdotus olisikin vielä eri asia, se voisi olla keskustelun aloitus. Nyt apn mukaan kyse ei ole ehdotuksesta, vaan miehensä on ehdoton asian suhteen. Siitä hän ei halua keskustella. Kuulostaa kyl vähän siltä, että lähdössä on tämä jäpikkä
Miten sen haluaa nähdä, molemmat taktikoi milläkeinoin netota mahdollisimman tehokkaasti tulevassa erossa, onhan siinä aihetta silloin lähteä kuin jäädä ihmettelemään sitä että toinen on liitossa pelkästään ansaintamielessä.
Mun mielestä ap on ainut, joka on ansaintamielessä liikkeellä.
Kommenteista päätellen on aika monelle, mutta se voi johtua myös siitä että ymmärtävät kohtalonsa, hyvin ansaitseva mies etsii uuden kun entinen alkaa olla finaalissa.
Yksipuolistajan sä et saa tosta mitenkään. Jos työntekijä ei suostu, sit se sopimus puretaan.