Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
1781/2071
|
27.09.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Meillä on aina maksettu kulut kimpassa ja kumpikin käyttää ylijäävän osuuden omasta palkastaan miten lystää. Mieheni tienaa melkein kaksi kertaa minua enemmän, mutta en ole hänen rahojaan vailla. Elämässä merkitsee vallan muut asiat ja hän tosiaankin kantaa kortensa kekoon. Se riittää minulle.
Hieno juttu, ei vain taida oikein liittyä ap:n tilanteeseen. Vai oletko ollut pitkäänkin kotona lasten takia ja mies on vaatinut avioehtoa kesken perheprojektin?
Anteeksi, mutta miksi pitäisi liittyä apn tilanteeseen voidakseen kommentoida?
Kukaan ole vastaavassa tilanteessa varmasti. Silti minäkin voin kertoa miten meillä on tehty ja samalla todeta että apn kannattaisi tehdä samoin. Eihän kotiäitiys tai avioehto oikeasti vaikuta siihen voisiko heillä erilliset rahat toimia ihan yhtä hyvin jatkossa kuin muillakin.
-eriAp katsoo ettei ole reilua eriyttää rahoja tässä kohtaa kun hänen tulonsa ovat yhteisellä päätöksellä kotona vietettyjen vuosien takia sen mitä ovat. Jos he olisivat perhettä perustaessaan sopineet että molemmat pyrkii tekemään uraa samalla niin silloin mies ei olisi siinä asemassa missä on nyt eikä myöskään ap. Näin ollen on oikeasti härskiä tuoda paperia eteen, vieläpä erouhan kanssa.
Tai sit olisivat, täsmälleen samassa asemassa. Eihän oikeaa aikaa tulekaan, jos se että ap on ollut kotona, määrittää kaiken. Vai milloin se sit olisi? Äläkä sano sit kun ap tienaa yhtä paljon, koska se on utopiaa.
On ihan mielipuolista väittää, että mies olisi pystynyt keskittymään töihinsä samalla tavalla, jos hän olisi hoitanut oman osansa lapsista ja kotitöistä.
Miten niin? Niin työssäkäyvät vanhemmat tekee ja ihan ilman ongelmia.
Aloittaja kertoi, että esikoinen nukkui niin huonosti, että mies nukkui eri huoneessa. Miksi? Mies olisi voinut nukkua eli olla hereillä oman osansa lapsen kanssa öisin, viedä lapsen hoitoon ja hakea hoidosta. Miten lähdet työmatkalle, jos lapsi pitää hakea hoidosta klo 16? Se ei ole vaihtoehto, että nainen paikkaa aina miehen osuuden, kun mies niin keksii.
Ja sä väität että tämä järjestely tehtiin miehen aloitteesta ja koska hän keksi näin? Juu, olisi voinut päättää toisin, mutta päättivät nyt noin.
Meillä molemmilla lapsilla oli refluksia ja kipuilut hoidettiin yhdessä pääsääntöisesti. Sen sijaan mieheni ehdotukseen siitä että hän hoitaisi puolet yövalvomisista, en suostunut, koska en kuitenkaan olisi nukkunut kun vauva valvoo ja täysimetin. Tuletko mulle sanomaan että mieheni törppöyden vuoksi valvoin useammin? Mä sit nukuin päikyt tai kahdet, mieheni ei. Alkaa tuntua että nämä tasan kaikki-neuvojat eivät itse ole kotona lsten kanssa olleet. Siinä ei kuule toimita kuten rahallisesti ja juridisesti olisi tasavertaista vaan kuten perhe-elämä parhaiten toimii ihan kaikille.
Niin tietenkin toimitaan. Ja se toimii, ellei se toinen ala kesken sopimuskauden (sen hetkisen vaativan vaiheen) vaatia papereita, joka muuttaa sen suhteen toiseksi, toiselle taloudellisesti epäreiluksi.
Tasajakoko nyt onkin sit epäreilua?
Tapa hoitaa asia on epäreilu, jos uhataan avioerolla haluamatta kompensoida sopimuksen aiheuttamaa rahallista menetystä toiselle tilanteessa, jossa halutaan tasajakoa.
Jos avioliitto on liikesopimus rahan osalta, ja sopimusta halutaan eriyttää rahallisesti, muuttaa tilanteen muuttuessa, se pitää huomioida tasingolla sille, joka on panoksellaan mahdollistanut toiselle koituvaa rahallista etua ollen itse rahallisesti häviöllä.
Ei kai se liike-elämässäkään mene niin, että toinen osakas laittaa pottiin kymppitonneja ylimääräistä ja hoitaa yhteiset asiat ja toinen katsoo tilanteen uusiksi sitten kun tilanne on toisinpäin ja olisi se, joka sijoittaa enemmän tuottoa yhteiseen yritykseen.
Useimmiten avioliitto nähdään ihmissuhteena ja perhe yhteisenä yksikkönä. Silloin suulliseenkin sopimukseen voi erehtyä luottamaan. Toki sopimusta voi muuttaa, mutta se pitäisi pystyä tekemään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti uhkailematta.
EriNo meillä on nyt vain apn sana siitä että miehensä uhkaa erolla jos avioehtoa ei tehdä. Jos näin on, on se tuetenkin tosi väärin ja pskamaisesti sanottu. Tuskin on edes eka kerta kun tossa suhteessa ero heitetään riitaan mukaan. Ja se on sit heidän kykenemättömyyttään asioista keskustella.
Sit jos puhutaan ihan vain asiasta ja talouden hoitamisesta, en kyllä näe että ap olisi mitenkään alistetussa asemassa ollut tai että avioehto olisi sitä nyt aiheuttamassa. Ei ap ole ainut, joka siihen yhteiseen pottiin on rahansa laittanut ja jos kerran apn mies tienaa reilun tuplan apn palkasta, ollaan lähempänä 80-20-tilannetta kuin 50-50.
Ei kai sitä voi asiaa pohtia muuten, kuin sillä perusteella, mitä ap kertoo!
Eli olet kans sitä mieltä, ettei lasten ja kodin hoito ole minkään arvoisia, mitä rahaan tulee? Et se on arvokasta rakkaudesta, mutta ei muuten. Et se, et mies on saanut keskittyä uraansa, jonka takia hänen palkkansa on isompi, on arvokkaampaa, kuin se, et ap on hoitanut yhteisen kodin ja yhteiset lapset.
Järkkyä, miten vanhanaikaiset käsitykset ihmisillä edelleen on. Et sit vissiin ole korkekoulutettu nainen.
Mistä sä revit nää analyysisi? Miten niin lasten ja kodin hoito ei ole rahallisesti minkään arvoista? Tottakai on ja siksihän kulut yleensä silloin on just about 80-20 tai sit 100-0.
Se että apn miehen palkka on nyt isompi kuin apn, on täysin luonnollista, se aiheutuu siitä että ap on ollut kotona. Miksi tehty päätös pitäisi jotenkin erityisesti nyt merkitä summaksi tai kompensoida töillä tai nostaa jalustalle? Se on perhe-elämää, työambitipt on eri asia. Senkus jakavat kotityönsä nyt niin että ap pääsee totauttamaan itseään, kukaan kiellä. Mutta turha se on tehdä vain siksi että se olisi tasa-arvoista rahallisesti. Ymmärrätkö että se olisi sama kuin katua päätöstään hoitaa lapsia kotona tai rahan arvottamista perheen edelle.
Mä luulen että osa katsoo tätä asiaa nyt niin että tähän asti aplla on ollut perhe, josta on yhdessä huolehdittu ja jatkossa ei olisikaan. Vaikka oikeastihan se perhe ja kulut hoidetaan varmasti kuten ennenkin, vain palkkarahat on eri tileillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Meillä on aina maksettu kulut kimpassa ja kumpikin käyttää ylijäävän osuuden omasta palkastaan miten lystää. Mieheni tienaa melkein kaksi kertaa minua enemmän, mutta en ole hänen rahojaan vailla. Elämässä merkitsee vallan muut asiat ja hän tosiaankin kantaa kortensa kekoon. Se riittää minulle.
Hieno juttu, ei vain taida oikein liittyä ap:n tilanteeseen. Vai oletko ollut pitkäänkin kotona lasten takia ja mies on vaatinut avioehtoa kesken perheprojektin?
Anteeksi, mutta miksi pitäisi liittyä apn tilanteeseen voidakseen kommentoida?
Kukaan ole vastaavassa tilanteessa varmasti. Silti minäkin voin kertoa miten meillä on tehty ja samalla todeta että apn kannattaisi tehdä samoin. Eihän kotiäitiys tai avioehto oikeasti vaikuta siihen voisiko heillä erilliset rahat toimia ihan yhtä hyvin jatkossa kuin muillakin.
-eriAp katsoo ettei ole reilua eriyttää rahoja tässä kohtaa kun hänen tulonsa ovat yhteisellä päätöksellä kotona vietettyjen vuosien takia sen mitä ovat. Jos he olisivat perhettä perustaessaan sopineet että molemmat pyrkii tekemään uraa samalla niin silloin mies ei olisi siinä asemassa missä on nyt eikä myöskään ap. Näin ollen on oikeasti härskiä tuoda paperia eteen, vieläpä erouhan kanssa.
Tai sit olisivat, täsmälleen samassa asemassa. Eihän oikeaa aikaa tulekaan, jos se että ap on ollut kotona, määrittää kaiken. Vai milloin se sit olisi? Äläkä sano sit kun ap tienaa yhtä paljon, koska se on utopiaa.
On ihan mielipuolista väittää, että mies olisi pystynyt keskittymään töihinsä samalla tavalla, jos hän olisi hoitanut oman osansa lapsista ja kotitöistä.
Miten niin? Niin työssäkäyvät vanhemmat tekee ja ihan ilman ongelmia.
Aloittaja kertoi, että esikoinen nukkui niin huonosti, että mies nukkui eri huoneessa. Miksi? Mies olisi voinut nukkua eli olla hereillä oman osansa lapsen kanssa öisin, viedä lapsen hoitoon ja hakea hoidosta. Miten lähdet työmatkalle, jos lapsi pitää hakea hoidosta klo 16? Se ei ole vaihtoehto, että nainen paikkaa aina miehen osuuden, kun mies niin keksii.
Ja sä väität että tämä järjestely tehtiin miehen aloitteesta ja koska hän keksi näin? Juu, olisi voinut päättää toisin, mutta päättivät nyt noin.
Meillä molemmilla lapsilla oli refluksia ja kipuilut hoidettiin yhdessä pääsääntöisesti. Sen sijaan mieheni ehdotukseen siitä että hän hoitaisi puolet yövalvomisista, en suostunut, koska en kuitenkaan olisi nukkunut kun vauva valvoo ja täysimetin. Tuletko mulle sanomaan että mieheni törppöyden vuoksi valvoin useammin? Mä sit nukuin päikyt tai kahdet, mieheni ei. Alkaa tuntua että nämä tasan kaikki-neuvojat eivät itse ole kotona lsten kanssa olleet. Siinä ei kuule toimita kuten rahallisesti ja juridisesti olisi tasavertaista vaan kuten perhe-elämä parhaiten toimii ihan kaikille.
Niin tietenkin toimitaan. Ja se toimii, ellei se toinen ala kesken sopimuskauden (sen hetkisen vaativan vaiheen) vaatia papereita, joka muuttaa sen suhteen toiseksi, toiselle taloudellisesti epäreiluksi.
Tasajakoko nyt onkin sit epäreilua?
Tapa hoitaa asia on epäreilu, jos uhataan avioerolla haluamatta kompensoida sopimuksen aiheuttamaa rahallista menetystä toiselle tilanteessa, jossa halutaan tasajakoa.
Jos avioliitto on liikesopimus rahan osalta, ja sopimusta halutaan eriyttää rahallisesti, muuttaa tilanteen muuttuessa, se pitää huomioida tasingolla sille, joka on panoksellaan mahdollistanut toiselle koituvaa rahallista etua ollen itse rahallisesti häviöllä.
Ei kai se liike-elämässäkään mene niin, että toinen osakas laittaa pottiin kymppitonneja ylimääräistä ja hoitaa yhteiset asiat ja toinen katsoo tilanteen uusiksi sitten kun tilanne on toisinpäin ja olisi se, joka sijoittaa enemmän tuottoa yhteiseen yritykseen.
Useimmiten avioliitto nähdään ihmissuhteena ja perhe yhteisenä yksikkönä. Silloin suulliseenkin sopimukseen voi erehtyä luottamaan. Toki sopimusta voi muuttaa, mutta se pitäisi pystyä tekemään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti uhkailematta.
EriNo meillä on nyt vain apn sana siitä että miehensä uhkaa erolla jos avioehtoa ei tehdä. Jos näin on, on se tuetenkin tosi väärin ja pskamaisesti sanottu. Tuskin on edes eka kerta kun tossa suhteessa ero heitetään riitaan mukaan. Ja se on sit heidän kykenemättömyyttään asioista keskustella.
Sit jos puhutaan ihan vain asiasta ja talouden hoitamisesta, en kyllä näe että ap olisi mitenkään alistetussa asemassa ollut tai että avioehto olisi sitä nyt aiheuttamassa. Ei ap ole ainut, joka siihen yhteiseen pottiin on rahansa laittanut ja jos kerran apn mies tienaa reilun tuplan apn palkasta, ollaan lähempänä 80-20-tilannetta kuin 50-50.
Ei kai sitä voi asiaa pohtia muuten, kuin sillä perusteella, mitä ap kertoo!
Eli olet kans sitä mieltä, ettei lasten ja kodin hoito ole minkään arvoisia, mitä rahaan tulee? Et se on arvokasta rakkaudesta, mutta ei muuten. Et se, et mies on saanut keskittyä uraansa, jonka takia hänen palkkansa on isompi, on arvokkaampaa, kuin se, et ap on hoitanut yhteisen kodin ja yhteiset lapset.
Järkkyä, miten vanhanaikaiset käsitykset ihmisillä edelleen on. Et sit vissiin ole korkekoulutettu nainen.
Mistä sä revit nää analyysisi? Miten niin lasten ja kodin hoito ei ole rahallisesti minkään arvoista? Tottakai on ja siksihän kulut yleensä silloin on just about 80-20 tai sit 100-0.
Se että apn miehen palkka on nyt isompi kuin apn, on täysin luonnollista, se aiheutuu siitä että ap on ollut kotona. Miksi tehty päätös pitäisi jotenkin erityisesti nyt merkitä summaksi tai kompensoida töillä tai nostaa jalustalle? Se on perhe-elämää, työambitipt on eri asia. Senkus jakavat kotityönsä nyt niin että ap pääsee totauttamaan itseään, kukaan kiellä. Mutta turha se on tehdä vain siksi että se olisi tasa-arvoista rahallisesti. Ymmärrätkö että se olisi sama kuin katua päätöstään hoitaa lapsia kotona tai rahan arvottamista perheen edelle.
Mä luulen että osa katsoo tätä asiaa nyt niin että tähän asti aplla on ollut perhe, josta on yhdessä huolehdittu ja jatkossa ei olisikaan. Vaikka oikeastihan se perhe ja kulut hoidetaan varmasti kuten ennenkin, vain palkkarahat on eri tileillä.
Tilanne ei olisi yhtään erilainen heilläkään vaikka rahat olisi olleet koko ajan eri tileillä. Joo, ap olisi saattanut mennä töihin ja lapset hoitoon, mutta mitä sitten? Miten se nyt heidän arkensa olisi muuttanut rahallisesti? Ap olisi maksanut suuremman osan ja mies vähemmän todennäköisesti. Eli ainut ero olisi se että ap kokisi tehneensä paremman päätöksen. Ok, päätösten kanssa pitää voida elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Meillä on aina maksettu kulut kimpassa ja kumpikin käyttää ylijäävän osuuden omasta palkastaan miten lystää. Mieheni tienaa melkein kaksi kertaa minua enemmän, mutta en ole hänen rahojaan vailla. Elämässä merkitsee vallan muut asiat ja hän tosiaankin kantaa kortensa kekoon. Se riittää minulle.
Hieno juttu, ei vain taida oikein liittyä ap:n tilanteeseen. Vai oletko ollut pitkäänkin kotona lasten takia ja mies on vaatinut avioehtoa kesken perheprojektin?
Anteeksi, mutta miksi pitäisi liittyä apn tilanteeseen voidakseen kommentoida?
Kukaan ole vastaavassa tilanteessa varmasti. Silti minäkin voin kertoa miten meillä on tehty ja samalla todeta että apn kannattaisi tehdä samoin. Eihän kotiäitiys tai avioehto oikeasti vaikuta siihen voisiko heillä erilliset rahat toimia ihan yhtä hyvin jatkossa kuin muillakin.
-eriAp katsoo ettei ole reilua eriyttää rahoja tässä kohtaa kun hänen tulonsa ovat yhteisellä päätöksellä kotona vietettyjen vuosien takia sen mitä ovat. Jos he olisivat perhettä perustaessaan sopineet että molemmat pyrkii tekemään uraa samalla niin silloin mies ei olisi siinä asemassa missä on nyt eikä myöskään ap. Näin ollen on oikeasti härskiä tuoda paperia eteen, vieläpä erouhan kanssa.
Tai sit olisivat, täsmälleen samassa asemassa. Eihän oikeaa aikaa tulekaan, jos se että ap on ollut kotona, määrittää kaiken. Vai milloin se sit olisi? Äläkä sano sit kun ap tienaa yhtä paljon, koska se on utopiaa.
On ihan mielipuolista väittää, että mies olisi pystynyt keskittymään töihinsä samalla tavalla, jos hän olisi hoitanut oman osansa lapsista ja kotitöistä.
Miten niin? Niin työssäkäyvät vanhemmat tekee ja ihan ilman ongelmia.
Aloittaja kertoi, että esikoinen nukkui niin huonosti, että mies nukkui eri huoneessa. Miksi? Mies olisi voinut nukkua eli olla hereillä oman osansa lapsen kanssa öisin, viedä lapsen hoitoon ja hakea hoidosta. Miten lähdet työmatkalle, jos lapsi pitää hakea hoidosta klo 16? Se ei ole vaihtoehto, että nainen paikkaa aina miehen osuuden, kun mies niin keksii.
Ja sä väität että tämä järjestely tehtiin miehen aloitteesta ja koska hän keksi näin? Juu, olisi voinut päättää toisin, mutta päättivät nyt noin.
Meillä molemmilla lapsilla oli refluksia ja kipuilut hoidettiin yhdessä pääsääntöisesti. Sen sijaan mieheni ehdotukseen siitä että hän hoitaisi puolet yövalvomisista, en suostunut, koska en kuitenkaan olisi nukkunut kun vauva valvoo ja täysimetin. Tuletko mulle sanomaan että mieheni törppöyden vuoksi valvoin useammin? Mä sit nukuin päikyt tai kahdet, mieheni ei. Alkaa tuntua että nämä tasan kaikki-neuvojat eivät itse ole kotona lsten kanssa olleet. Siinä ei kuule toimita kuten rahallisesti ja juridisesti olisi tasavertaista vaan kuten perhe-elämä parhaiten toimii ihan kaikille.
Niin tietenkin toimitaan. Ja se toimii, ellei se toinen ala kesken sopimuskauden (sen hetkisen vaativan vaiheen) vaatia papereita, joka muuttaa sen suhteen toiseksi, toiselle taloudellisesti epäreiluksi.
Tasajakoko nyt onkin sit epäreilua?
Tapa hoitaa asia on epäreilu, jos uhataan avioerolla haluamatta kompensoida sopimuksen aiheuttamaa rahallista menetystä toiselle tilanteessa, jossa halutaan tasajakoa.
Jos avioliitto on liikesopimus rahan osalta, ja sopimusta halutaan eriyttää rahallisesti, muuttaa tilanteen muuttuessa, se pitää huomioida tasingolla sille, joka on panoksellaan mahdollistanut toiselle koituvaa rahallista etua ollen itse rahallisesti häviöllä.
Ei kai se liike-elämässäkään mene niin, että toinen osakas laittaa pottiin kymppitonneja ylimääräistä ja hoitaa yhteiset asiat ja toinen katsoo tilanteen uusiksi sitten kun tilanne on toisinpäin ja olisi se, joka sijoittaa enemmän tuottoa yhteiseen yritykseen.
Useimmiten avioliitto nähdään ihmissuhteena ja perhe yhteisenä yksikkönä. Silloin suulliseenkin sopimukseen voi erehtyä luottamaan. Toki sopimusta voi muuttaa, mutta se pitäisi pystyä tekemään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti uhkailematta.
EriNo meillä on nyt vain apn sana siitä että miehensä uhkaa erolla jos avioehtoa ei tehdä. Jos näin on, on se tuetenkin tosi väärin ja pskamaisesti sanottu. Tuskin on edes eka kerta kun tossa suhteessa ero heitetään riitaan mukaan. Ja se on sit heidän kykenemättömyyttään asioista keskustella.
Sit jos puhutaan ihan vain asiasta ja talouden hoitamisesta, en kyllä näe että ap olisi mitenkään alistetussa asemassa ollut tai että avioehto olisi sitä nyt aiheuttamassa. Ei ap ole ainut, joka siihen yhteiseen pottiin on rahansa laittanut ja jos kerran apn mies tienaa reilun tuplan apn palkasta, ollaan lähempänä 80-20-tilannetta kuin 50-50.
Ei kai sitä voi asiaa pohtia muuten, kuin sillä perusteella, mitä ap kertoo!
Eli olet kans sitä mieltä, ettei lasten ja kodin hoito ole minkään arvoisia, mitä rahaan tulee? Et se on arvokasta rakkaudesta, mutta ei muuten. Et se, et mies on saanut keskittyä uraansa, jonka takia hänen palkkansa on isompi, on arvokkaampaa, kuin se, et ap on hoitanut yhteisen kodin ja yhteiset lapset.
Järkkyä, miten vanhanaikaiset käsitykset ihmisillä edelleen on. Et sit vissiin ole korkekoulutettu nainen.
Mistä sä revit nää analyysisi? Miten niin lasten ja kodin hoito ei ole rahallisesti minkään arvoista? Tottakai on ja siksihän kulut yleensä silloin on just about 80-20 tai sit 100-0.
Se että apn miehen palkka on nyt isompi kuin apn, on täysin luonnollista, se aiheutuu siitä että ap on ollut kotona. Miksi tehty päätös pitäisi jotenkin erityisesti nyt merkitä summaksi tai kompensoida töillä tai nostaa jalustalle? Se on perhe-elämää, työambitipt on eri asia. Senkus jakavat kotityönsä nyt niin että ap pääsee totauttamaan itseään, kukaan kiellä. Mutta turha se on tehdä vain siksi että se olisi tasa-arvoista rahallisesti. Ymmärrätkö että se olisi sama kuin katua päätöstään hoitaa lapsia kotona tai rahan arvottamista perheen edelle.
Koska se miehen työambitiot mahdollistui sillä, et ap on kotona, niitä ei voi erottaa toisistaan. Ihan vaan siksi. Jalustalle ole nyt kukaan ketään nostamassa, mitä se hyödyttäisi?
Ja kyllä, kotitöiden jakaminen vaikuttaa rahallisesti. Tietenkin. Ja lastenhoidon. Omituista väittää, et näin ei olisi. Heidän tapauksessaan.
Ehkä perusduunareiden työhön ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Vanha ansa = luottaa yhteiseen perinteiseen malliin ilman kirjallista sopimusta, esim. avioehto.
Oman elämän päätös, jota ei heti uskoisi korkeakoulutetun ihmisen valitsevan ilman kirjallista sopimusta TAI hyväksyen vaihtoehdon, jossa mies luistaa sopimuksesta.
Mies luisti sopimuksesta aggressiivisella tavalla ja ap:lle se oli yllätys, jota on vaikea hyväksyä. Tätä tarkoitin kommentin kirjoittaessani. Oletan, että korkeakoulutettu ihminen on looginen ja kykenee arvioimaan päätöstensä mahdollisia seurauksia etukäteen ja tiedostaa yleiset riskit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Meillä on aina maksettu kulut kimpassa ja kumpikin käyttää ylijäävän osuuden omasta palkastaan miten lystää. Mieheni tienaa melkein kaksi kertaa minua enemmän, mutta en ole hänen rahojaan vailla. Elämässä merkitsee vallan muut asiat ja hän tosiaankin kantaa kortensa kekoon. Se riittää minulle.
Hieno juttu, ei vain taida oikein liittyä ap:n tilanteeseen. Vai oletko ollut pitkäänkin kotona lasten takia ja mies on vaatinut avioehtoa kesken perheprojektin?
Anteeksi, mutta miksi pitäisi liittyä apn tilanteeseen voidakseen kommentoida?
Kukaan ole vastaavassa tilanteessa varmasti. Silti minäkin voin kertoa miten meillä on tehty ja samalla todeta että apn kannattaisi tehdä samoin. Eihän kotiäitiys tai avioehto oikeasti vaikuta siihen voisiko heillä erilliset rahat toimia ihan yhtä hyvin jatkossa kuin muillakin.
-eriAp katsoo ettei ole reilua eriyttää rahoja tässä kohtaa kun hänen tulonsa ovat yhteisellä päätöksellä kotona vietettyjen vuosien takia sen mitä ovat. Jos he olisivat perhettä perustaessaan sopineet että molemmat pyrkii tekemään uraa samalla niin silloin mies ei olisi siinä asemassa missä on nyt eikä myöskään ap. Näin ollen on oikeasti härskiä tuoda paperia eteen, vieläpä erouhan kanssa.
Tai sit olisivat, täsmälleen samassa asemassa. Eihän oikeaa aikaa tulekaan, jos se että ap on ollut kotona, määrittää kaiken. Vai milloin se sit olisi? Äläkä sano sit kun ap tienaa yhtä paljon, koska se on utopiaa.
On ihan mielipuolista väittää, että mies olisi pystynyt keskittymään töihinsä samalla tavalla, jos hän olisi hoitanut oman osansa lapsista ja kotitöistä.
Miten niin? Niin työssäkäyvät vanhemmat tekee ja ihan ilman ongelmia.
Aloittaja kertoi, että esikoinen nukkui niin huonosti, että mies nukkui eri huoneessa. Miksi? Mies olisi voinut nukkua eli olla hereillä oman osansa lapsen kanssa öisin, viedä lapsen hoitoon ja hakea hoidosta. Miten lähdet työmatkalle, jos lapsi pitää hakea hoidosta klo 16? Se ei ole vaihtoehto, että nainen paikkaa aina miehen osuuden, kun mies niin keksii.
Ja sä väität että tämä järjestely tehtiin miehen aloitteesta ja koska hän keksi näin? Juu, olisi voinut päättää toisin, mutta päättivät nyt noin.
Meillä molemmilla lapsilla oli refluksia ja kipuilut hoidettiin yhdessä pääsääntöisesti. Sen sijaan mieheni ehdotukseen siitä että hän hoitaisi puolet yövalvomisista, en suostunut, koska en kuitenkaan olisi nukkunut kun vauva valvoo ja täysimetin. Tuletko mulle sanomaan että mieheni törppöyden vuoksi valvoin useammin? Mä sit nukuin päikyt tai kahdet, mieheni ei. Alkaa tuntua että nämä tasan kaikki-neuvojat eivät itse ole kotona lsten kanssa olleet. Siinä ei kuule toimita kuten rahallisesti ja juridisesti olisi tasavertaista vaan kuten perhe-elämä parhaiten toimii ihan kaikille.
Niin tietenkin toimitaan. Ja se toimii, ellei se toinen ala kesken sopimuskauden (sen hetkisen vaativan vaiheen) vaatia papereita, joka muuttaa sen suhteen toiseksi, toiselle taloudellisesti epäreiluksi.
Tasajakoko nyt onkin sit epäreilua?
Tapa hoitaa asia on epäreilu, jos uhataan avioerolla haluamatta kompensoida sopimuksen aiheuttamaa rahallista menetystä toiselle tilanteessa, jossa halutaan tasajakoa.
Jos avioliitto on liikesopimus rahan osalta, ja sopimusta halutaan eriyttää rahallisesti, muuttaa tilanteen muuttuessa, se pitää huomioida tasingolla sille, joka on panoksellaan mahdollistanut toiselle koituvaa rahallista etua ollen itse rahallisesti häviöllä.
Ei kai se liike-elämässäkään mene niin, että toinen osakas laittaa pottiin kymppitonneja ylimääräistä ja hoitaa yhteiset asiat ja toinen katsoo tilanteen uusiksi sitten kun tilanne on toisinpäin ja olisi se, joka sijoittaa enemmän tuottoa yhteiseen yritykseen.
Useimmiten avioliitto nähdään ihmissuhteena ja perhe yhteisenä yksikkönä. Silloin suulliseenkin sopimukseen voi erehtyä luottamaan. Toki sopimusta voi muuttaa, mutta se pitäisi pystyä tekemään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti uhkailematta.
EriNo meillä on nyt vain apn sana siitä että miehensä uhkaa erolla jos avioehtoa ei tehdä. Jos näin on, on se tuetenkin tosi väärin ja pskamaisesti sanottu. Tuskin on edes eka kerta kun tossa suhteessa ero heitetään riitaan mukaan. Ja se on sit heidän kykenemättömyyttään asioista keskustella.
Sit jos puhutaan ihan vain asiasta ja talouden hoitamisesta, en kyllä näe että ap olisi mitenkään alistetussa asemassa ollut tai että avioehto olisi sitä nyt aiheuttamassa. Ei ap ole ainut, joka siihen yhteiseen pottiin on rahansa laittanut ja jos kerran apn mies tienaa reilun tuplan apn palkasta, ollaan lähempänä 80-20-tilannetta kuin 50-50.
Ei kai sitä voi asiaa pohtia muuten, kuin sillä perusteella, mitä ap kertoo!
Eli olet kans sitä mieltä, ettei lasten ja kodin hoito ole minkään arvoisia, mitä rahaan tulee? Et se on arvokasta rakkaudesta, mutta ei muuten. Et se, et mies on saanut keskittyä uraansa, jonka takia hänen palkkansa on isompi, on arvokkaampaa, kuin se, et ap on hoitanut yhteisen kodin ja yhteiset lapset.
Järkkyä, miten vanhanaikaiset käsitykset ihmisillä edelleen on. Et sit vissiin ole korkekoulutettu nainen.
Mistä sä revit nää analyysisi? Miten niin lasten ja kodin hoito ei ole rahallisesti minkään arvoista? Tottakai on ja siksihän kulut yleensä silloin on just about 80-20 tai sit 100-0.
Se että apn miehen palkka on nyt isompi kuin apn, on täysin luonnollista, se aiheutuu siitä että ap on ollut kotona. Miksi tehty päätös pitäisi jotenkin erityisesti nyt merkitä summaksi tai kompensoida töillä tai nostaa jalustalle? Se on perhe-elämää, työambitipt on eri asia. Senkus jakavat kotityönsä nyt niin että ap pääsee totauttamaan itseään, kukaan kiellä. Mutta turha se on tehdä vain siksi että se olisi tasa-arvoista rahallisesti. Ymmärrätkö että se olisi sama kuin katua päätöstään hoitaa lapsia kotona tai rahan arvottamista perheen edelle.
Koska se miehen työambitiot mahdollistui sillä, et ap on kotona, niitä ei voi erottaa toisistaan. Ihan vaan siksi. Jalustalle ole nyt kukaan ketään nostamassa, mitä se hyödyttäisi?
Ja kyllä, kotitöiden jakaminen vaikuttaa rahallisesti. Tietenkin. Ja lastenhoidon. Omituista väittää, et näin ei olisi. Heidän tapauksessaan.
Ehkä perusduunareiden työhön ei.Tottakai se vaikuttaa rahallisesti ja urakehityksellisesti töihin, mutta sitä ei voi asettaa tärkeimmäksi kun puhutaan perheestä ja lapsista. Jos se rahallinen tasaaminen on tärkeintä, ei perusteta perhettä.
Minä olin aikoinani muutaman vuoden pois töistä lasten ollessa pieniä. Sain siihen kotihoidon tukea. Minulle hommattiin minun töihinpaluun jälkeen eläkevakuutus paikkaamaan eläkkeen pienenemistä. Tämän hetkisten laskelmien mukaan saan eläkkeellä puhtaana tilille yhteensä noin 30 tuhatta euroa. Tuo on saatu ihmeen pienellä panostuksella, sillä me kumpikin tienataan alle keskipalkan. Ihme, että ökypalkkainen ei tuohon kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Juu, ap asettaa ajalleen hinnan ja laskee. Oikeastihan siis näin ei tehdä perheessä, mutta jos tmä nyt on lopputulos, noin on varmasti tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Vanha ansa = luottaa yhteiseen perinteiseen malliin ilman kirjallista sopimusta, esim. avioehto.
Oman elämän päätös, jota ei heti uskoisi korkeakoulutetun ihmisen valitsevan ilman kirjallista sopimusta TAI hyväksyen vaihtoehdon, jossa mies luistaa sopimuksesta.
Mies luisti sopimuksesta aggressiivisella tavalla ja ap:lle se oli yllätys, jota on vaikea hyväksyä. Tätä tarkoitin kommentin kirjoittaessani. Oletan, että korkeakoulutettu ihminen on looginen ja kykenee arvioimaan päätöstensä mahdollisia seurauksia etukäteen ja tiedostaa yleiset riskit.
Aa, okei ymmärsin (koulutuksestani huolimatta) väärin. Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Juu, ap asettaa ajalleen hinnan ja laskee. Oikeastihan siis näin ei tehdä perheessä, mutta jos tmä nyt on lopputulos, noin on varmasti tehtävä.
Ai ei tehdä? Ihan varmasti jokainen, joka tekee toisenkin osuuden kotitöistä ja lastenhoidosta, alkaa napista, että tilanne on epäreilu. Toisen on helppo luistella omista velvollisuuksistaan perustelemalla sitä töiden tekemisellä ja työuran kehittymisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Juu, ap asettaa ajalleen hinnan ja laskee. Oikeastihan siis näin ei tehdä perheessä, mutta jos tmä nyt on lopputulos, noin on varmasti tehtävä.
Ai ei tehdä? Ihan varmasti jokainen, joka tekee toisenkin osuuden kotitöistä ja lastenhoidosta, alkaa napista, että tilanne on epäreilu. Toisen on helppo luistella omista velvollisuuksistaan perustelemalla sitä töiden tekemisellä ja työuran kehittymisellä.
Missä ap sanoo tehneensä miehensäkin osuuden? Ei me puhuta nyt velvollisuuksista luistelijoista tai epäreiluista suhteista vaan normaaleista perheistä ja peilataan sitä apn tilanteeseen. Mistä kohtaa ap osuu sun skenaarioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Juu, ap asettaa ajalleen hinnan ja laskee. Oikeastihan siis näin ei tehdä perheessä, mutta jos tmä nyt on lopputulos, noin on varmasti tehtävä.
Ai ei tehdä? Ihan varmasti jokainen, joka tekee toisenkin osuuden kotitöistä ja lastenhoidosta, alkaa napista, että tilanne on epäreilu. Toisen on helppo luistella omista velvollisuuksistaan perustelemalla sitä töiden tekemisellä ja työuran kehittymisellä.
Lyllä se nyt oli ap, joka valitti ja perusteli päätöksensä olleen virhe sillä ettei olisi jäänyt kotiin jos olisi tiennyt ettei miehensä halua loppuelämää yhteistä taloustiliä vaan kehittänyt työuraansa, ei hänen miehensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Juu, ap asettaa ajalleen hinnan ja laskee. Oikeastihan siis näin ei tehdä perheessä, mutta jos tmä nyt on lopputulos, noin on varmasti tehtävä.
Ai ei tehdä? Ihan varmasti jokainen, joka tekee toisenkin osuuden kotitöistä ja lastenhoidosta, alkaa napista, että tilanne on epäreilu. Toisen on helppo luistella omista velvollisuuksistaan perustelemalla sitä töiden tekemisellä ja työuran kehittymisellä.
Missä ap sanoo tehneensä miehensäkin osuuden? Ei me puhuta nyt velvollisuuksista luistelijoista tai epäreiluista suhteista vaan normaaleista perheistä ja peilataan sitä apn tilanteeseen. Mistä kohtaa ap osuu sun skenaarioon?
Mies on ollut lasten kanssa silloin, kun on halunnut, ei silloin, kun on ollut pakko. On helppo olla lasten kanssa pari tuntia leikkipuistossa kuin siivota yöllä oksentelevan lapsen jälkiä. Mieshän oli nukkunut eri huoneessa, kun esikoinen oli huono nukkumaan. Ja miten se työmatkoilla oleva mies tekee mitään kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Juu, ap asettaa ajalleen hinnan ja laskee. Oikeastihan siis näin ei tehdä perheessä, mutta jos tmä nyt on lopputulos, noin on varmasti tehtävä.
Ai ei tehdä? Ihan varmasti jokainen, joka tekee toisenkin osuuden kotitöistä ja lastenhoidosta, alkaa napista, että tilanne on epäreilu. Toisen on helppo luistella omista velvollisuuksistaan perustelemalla sitä töiden tekemisellä ja työuran kehittymisellä.
Lyllä se nyt oli ap, joka valitti ja perusteli päätöksensä olleen virhe sillä ettei olisi jäänyt kotiin jos olisi tiennyt ettei miehensä halua loppuelämää yhteistä taloustiliä vaan kehittänyt työuraansa, ei hänen miehensä.
Niin valitti ja ihan aiheesta valitti. Miehellä oli aikaa kertoa halustaan avioehtoon suhteen alusta asti. Jos mies nyt avioehdon haluaa, niin aloittajan kannattaa käydä lakimiehen luona ja tuoda oma versionsa siitä miehelle allekirjoitettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Juu, ap asettaa ajalleen hinnan ja laskee. Oikeastihan siis näin ei tehdä perheessä, mutta jos tmä nyt on lopputulos, noin on varmasti tehtävä.
Ai ei tehdä? Ihan varmasti jokainen, joka tekee toisenkin osuuden kotitöistä ja lastenhoidosta, alkaa napista, että tilanne on epäreilu. Toisen on helppo luistella omista velvollisuuksistaan perustelemalla sitä töiden tekemisellä ja työuran kehittymisellä.
Lyllä se nyt oli ap, joka valitti ja perusteli päätöksensä olleen virhe sillä ettei olisi jäänyt kotiin jos olisi tiennyt ettei miehensä halua loppuelämää yhteistä taloustiliä vaan kehittänyt työuraansa, ei hänen miehensä.
Niin valitti ja ihan aiheesta valitti. Miehellä oli aikaa kertoa halustaan avioehtoon suhteen alusta asti. Jos mies nyt avioehdon haluaa, niin aloittajan kannattaa käydä lakimiehen luona ja tuoda oma versionsa siitä miehelle allekirjoitettavaksi.
Avioehto on siis tässä se ongelma eikä heidän elämänsä ratkaisut? No pienestäpä on homma kiinni jos pieleen menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Juu, ap asettaa ajalleen hinnan ja laskee. Oikeastihan siis näin ei tehdä perheessä, mutta jos tmä nyt on lopputulos, noin on varmasti tehtävä.
Ai ei tehdä? Ihan varmasti jokainen, joka tekee toisenkin osuuden kotitöistä ja lastenhoidosta, alkaa napista, että tilanne on epäreilu. Toisen on helppo luistella omista velvollisuuksistaan perustelemalla sitä töiden tekemisellä ja työuran kehittymisellä.
Missä ap sanoo tehneensä miehensäkin osuuden? Ei me puhuta nyt velvollisuuksista luistelijoista tai epäreiluista suhteista vaan normaaleista perheistä ja peilataan sitä apn tilanteeseen. Mistä kohtaa ap osuu sun skenaarioon?
Mies on ollut lasten kanssa silloin, kun on halunnut, ei silloin, kun on ollut pakko. On helppo olla lasten kanssa pari tuntia leikkipuistossa kuin siivota yöllä oksentelevan lapsen jälkiä. Mieshän oli nukkunut eri huoneessa, kun esikoinen oli huono nukkumaan. Ja miten se työmatkoilla oleva mies tekee mitään kotona?
😂 Mun mies oli viikot töissä toisessa maassa kun lapset oli 2, 4 ja5 ja kuule todellakin teki osuutensa. En tajua naista, joka laskee oksennusten siivoukset ja vaippojen vaihdotkin arvottaessaan vanhemmuutta. Kai ap tiesi kun päättivät että hän jää kotiin eikä miehensä että hän niitä asioita siellä kotona on hoitamassa? Vai eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
Selitätkö vielä, miksi miehen ei tarvitsisi tajuta sitä, että sama koskee häntä myös?
Tottakai koskee ja tajuaa, ei miehet yleensä tyhmiä ole. Molemmat tajuaa että kaunis ajatus tasajaosta ei lasten kanssa vain voi tarkoittaa sitä että viikko tai edes vuositasolla puntit tasataan. Lasten kanssa eletään kulloisessakin hetkessä eikä laskeskella vuoroja tai euroja tai pyykkikoneellisia.
-eriMiksi mies haluaisi sitten tasata puntit rahallisesti 9 vuoden jälkeen epäasiallisesti, vaikka ymmärtää että hyötysuhde muussa on roimasti hänen hyväkseen? Olisiko asian voinut hoitaa muutenkin kuin läimäisemällä yksipuolisen sopimuksen nenän eteen ja uhkaamalla erolla?
Olettaen, että aloitus koskee oikeasti tätä yleistä _höynäytyshommaa tilanteessa_, jossa miehen palkkataso on noussut ja ero uuden naisen takia suunnitteilla?Miksi sitä ei osata lukea mitä apn mies ehdottaa, tähän saakka puoliksi, jotta onko se epäreilua jotenkin, eihän avio-oikeus ole sen kummoisempi.