Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnoittelet kotona tehdyn työn ja sanot että suostut avioehtoon siten että mahdollisessa erotilanteessa nykyiset yhteisomistukset jaetaan + miehesi maksaa Sinulle kiinteän summan lisää. Juristi jonka sinä valitset tekemään paperit.
Minusta tämä on parempi vaihtoehto kun "älä allekirjoita"-mantra. Tästä tulee bisnesdiili.
Itsellä on kaksi lasta ja olemme tehneet vaimon kanssa avioehdon, jossa molemmat pitää omat omaisuudet mutta jos ero tulee, maksan hänelle tietyn summan per lapsi korvausta hänen äitiysvuosistaan, jonka ajan panostin enemmän työhöni. Summa on kuusinumeroinen ja ei pienimmästä päästä. Sopimuksen taustana on ollut se, että olin jo avioliiton alussa huomattavasti varakkaampi kuin vaimoni. Minä maksan meillä kaikki perheen menot ja se on ihan fine, koska nettoansioni on 20x vrt vaimon tulot. Omalla palkallaan vaimo on kerryttänyt vuosien mittaan itselleen ihan sievoisen asunto- ja osakesalkun. Jos rakkaus tulee tiensä päähän, kumpikaan ei jää tyhjän päälle.
M45
Miksi ihmeessä avioehtoon laittaa korvaussumma? Se korvaushan pitää antaa vaikka eroa ei tulisikaan, jos näin sovitaan.
Minä apna siis laskisin mitä olen lisää vailla ja ennen avioehtoa ja rahojen eriyttämistä nostaisin sen summan yhteiseltä tililtä. Asia olisinpitänyt jo olla hoidossa, mutta kun ei, sit noin.
Avioehdon korvaussummana käy kuin Helenalle eikä sitä summaa koskaan välttämättä näekään.
Semmoinen korvaussumma on sitten jo lahjaverollista, jos puhutaan merkityksellisistä määristä, mutta eihän se silti paljoa vähennä.
Lahjaverollista siirtää tililtään toiselle rahaa? Vai avioehdon eroraha?
Hyvänen aika, tietysti on, omaisuutta harvemmin saa siirrettyä toiselle ilman veroseuraamuksia, vai miksi kukaan vaivautuisi kaikenmaailman kikkakolmosiin jos suora tilisiirtokin kävisi. Osituksen tasinko on säädetty erikseen verottomaksi silloin kun maksetaan ei-ulkopuolisilla varoilla, ja lahjaveroon on asetettu määrä mistä alkaen joutuu, jokainen sen tietää varsin hyvin.
Jos ap siirtää säästötililtä toiselle rahaa, se todellakaan ole mikään lahja. Kuka puhui omaisuuden siirtämisestä? Yhteistähän heidän omaisuus on.
Ei ole yhteistä vaikka olisi kuinka monta tiliä, se mitä työssäkäyvä tallettaa on edelleen vain ja yksinomaan hänen omaisuutta. Tämä on niin perustavanlaatuinen asia että olisi syytä käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnoittelet kotona tehdyn työn ja sanot että suostut avioehtoon siten että mahdollisessa erotilanteessa nykyiset yhteisomistukset jaetaan + miehesi maksaa Sinulle kiinteän summan lisää. Juristi jonka sinä valitset tekemään paperit.
Minusta tämä on parempi vaihtoehto kun "älä allekirjoita"-mantra. Tästä tulee bisnesdiili.
Itsellä on kaksi lasta ja olemme tehneet vaimon kanssa avioehdon, jossa molemmat pitää omat omaisuudet mutta jos ero tulee, maksan hänelle tietyn summan per lapsi korvausta hänen äitiysvuosistaan, jonka ajan panostin enemmän työhöni. Summa on kuusinumeroinen ja ei pienimmästä päästä. Sopimuksen taustana on ollut se, että olin jo avioliiton alussa huomattavasti varakkaampi kuin vaimoni. Minä maksan meillä kaikki perheen menot ja se on ihan fine, koska nettoansioni on 20x vrt vaimon tulot. Omalla palkallaan vaimo on kerryttänyt vuosien mittaan itselleen ihan sievoisen asunto- ja osakesalkun. Jos rakkaus tulee tiensä päähän, kumpikaan ei jää tyhjän päälle.
M45
Miksi ihmeessä avioehtoon laittaa korvaussumma? Se korvaushan pitää antaa vaikka eroa ei tulisikaan, jos näin sovitaan.
Minä apna siis laskisin mitä olen lisää vailla ja ennen avioehtoa ja rahojen eriyttämistä nostaisin sen summan yhteiseltä tililtä. Asia olisinpitänyt jo olla hoidossa, mutta kun ei, sit noin.
Avioehdon korvaussummana käy kuin Helenalle eikä sitä summaa koskaan välttämättä näekään.
Semmoinen korvaussumma on sitten jo lahjaverollista, jos puhutaan merkityksellisistä määristä, mutta eihän se silti paljoa vähennä.
Lahjaverollista siirtää tililtään toiselle rahaa? Vai avioehdon eroraha?
Hyvänen aika, tietysti on, omaisuutta harvemmin saa siirrettyä toiselle ilman veroseuraamuksia, vai miksi kukaan vaivautuisi kaikenmaailman kikkakolmosiin jos suora tilisiirtokin kävisi. Osituksen tasinko on säädetty erikseen verottomaksi silloin kun maksetaan ei-ulkopuolisilla varoilla, ja lahjaveroon on asetettu määrä mistä alkaen joutuu, jokainen sen tietää varsin hyvin.
Jos ap siirtää säästötililtä toiselle rahaa, se todellakaan ole mikään lahja. Kuka puhui omaisuuden siirtämisestä? Yhteistähän heidän omaisuus on.
Ei ole yhteistä vaikka olisi kuinka monta tiliä, se mitä työssäkäyvä tallettaa on edelleen vain ja yksinomaan hänen omaisuutta. Tämä on niin perustavanlaatuinen asia että olisi syytä käsittää.
No kyllä se vaan on edelleen ihan omalta tililtä rahan siirtoa vaikka kuinka luulisit sen olevan miehen lahja. He ivat rahaa käyttäneet yhteisenä ja ap saa sitä edelleen käyttää niin kauan kun hänellä on tilille käyttöoikeus. En mä sano että se reilua olisi, mutta jos se nyt on hänelle tärkeää, sit vaan nostamaan eikä mitään lahjaveroja maksella tollasesta siirrosta. Se rahahan aplle nyt on se kynnyskysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnoittelet kotona tehdyn työn ja sanot että suostut avioehtoon siten että mahdollisessa erotilanteessa nykyiset yhteisomistukset jaetaan + miehesi maksaa Sinulle kiinteän summan lisää. Juristi jonka sinä valitset tekemään paperit.
Minusta tämä on parempi vaihtoehto kun "älä allekirjoita"-mantra. Tästä tulee bisnesdiili.
Itsellä on kaksi lasta ja olemme tehneet vaimon kanssa avioehdon, jossa molemmat pitää omat omaisuudet mutta jos ero tulee, maksan hänelle tietyn summan per lapsi korvausta hänen äitiysvuosistaan, jonka ajan panostin enemmän työhöni. Summa on kuusinumeroinen ja ei pienimmästä päästä. Sopimuksen taustana on ollut se, että olin jo avioliiton alussa huomattavasti varakkaampi kuin vaimoni. Minä maksan meillä kaikki perheen menot ja se on ihan fine, koska nettoansioni on 20x vrt vaimon tulot. Omalla palkallaan vaimo on kerryttänyt vuosien mittaan itselleen ihan sievoisen asunto- ja osakesalkun. Jos rakkaus tulee tiensä päähän, kumpikaan ei jää tyhjän päälle.
M45
Miksi ihmeessä avioehtoon laittaa korvaussumma? Se korvaushan pitää antaa vaikka eroa ei tulisikaan, jos näin sovitaan.
Minä apna siis laskisin mitä olen lisää vailla ja ennen avioehtoa ja rahojen eriyttämistä nostaisin sen summan yhteiseltä tililtä. Asia olisinpitänyt jo olla hoidossa, mutta kun ei, sit noin.
Avioehdon korvaussummana käy kuin Helenalle eikä sitä summaa koskaan välttämättä näekään.
Semmoinen korvaussumma on sitten jo lahjaverollista, jos puhutaan merkityksellisistä määristä, mutta eihän se silti paljoa vähennä.
Lahjaverollista siirtää tililtään toiselle rahaa? Vai avioehdon eroraha?
Hyvänen aika, tietysti on, omaisuutta harvemmin saa siirrettyä toiselle ilman veroseuraamuksia, vai miksi kukaan vaivautuisi kaikenmaailman kikkakolmosiin jos suora tilisiirtokin kävisi. Osituksen tasinko on säädetty erikseen verottomaksi silloin kun maksetaan ei-ulkopuolisilla varoilla, ja lahjaveroon on asetettu määrä mistä alkaen joutuu, jokainen sen tietää varsin hyvin.
Jos ap siirtää säästötililtä toiselle rahaa, se todellakaan ole mikään lahja. Kuka puhui omaisuuden siirtämisestä? Yhteistähän heidän omaisuus on.
Ei ole yhteistä vaikka olisi kuinka monta tiliä, se mitä työssäkäyvä tallettaa on edelleen vain ja yksinomaan hänen omaisuutta. Tämä on niin perustavanlaatuinen asia että olisi syytä käsittää.
Jos sä siirrät rahasi teidän yhteiselle tilille, on se teidän yhteistä rahaa. Sori. Käy kokeilemassa tuleeko verottaja pyytämään selvitystä rahasta, jonka siirrät tililtäsi toiselle. Apn mies voi älähtää ihan rauhassa, mutta verottaja ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa. Sanot miehelle, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vetovastuuta enemmän kodista ja lapsista ja sinun aika panostaa uraasi.
Voi taivas mitä opportunisteja monet naiset on! Tätäkin ylipeukuttaa SATOJA.
Eli ensin jäädään OMASTA toiveesta kotiin ja sitten uhriudutaan kun ollaan uhrattu? Onpa sairas tapa. Ap:ko ei siinä hyötynyt mitään, että oli vuosikaudet toisen elätettävänä??
Ja tuo että kaikki maksut vielä miehelle tuohon päälle, kuten yhdessä kommentissa oli. Sadat yläpeukuttaa Jestas että nousee yrjö ylös naisena. Miten säälittävää! Eikö naisella tosiaan ole mitään selkärankaa ja vastuuntuntoa?
Kyllä naisella on samat velvollisuudet kustantaa jälkeläisten maksuja ja elättää. Jos perhe ratkaisee sen sillä tavalla, että toinen panostaa enemmän tekemällä kotona ja toinen kustantaa, niin ei niistä lyödä 100 % laskuja jälkikäteen tälle maksajalle. 50 % hoidosta on naisen omalla vastuulla.
LUISTKO ALOITUSTA? YHDESSÄ oli sovittu asioista. Nyt mies halua OMASTA puolestaan muuttaa sopimusta. Mies se on tässä selkärangaton ja vastuuntunnuton! Ei tässä olla lyömässä 100% laskua jälkikäteen vaan annetaan NAISELLE SAMA MAHDOLLISUUS, kun miehellä on ollut aiemmin. Keskittyä uran luomiseen, kun mies kantaa vuorostaan vastuunsa YHTEISTEN lasten kasvatuksesta. Jos tässä jostain pitäisi yrjötä, niin omaan napaan tuijottavat miehet olisivat ykkössijalla. Kerrotko ne ap:n saamat hyödyt?
Se että sai elää haluamaansa elämää toisen elätettävänä.
Ettekö te täällä hoe, että lapsenhoito tulee olla 50-50? Miksi miehen pitää maksaa siitä palkkaa (jälkikäteen?)
Onko nainen siis joku täysimääräisesti palkattu miehen apulainen eikä tasapuolinen elatusvelvollinen? Miksei naisen osuutta oteta huomioon näissä laskelmissa?
Halvemmaksihan olisi miehelle tullut palkata ulkopuolinen lastenhoitaja, sillä silloin naisella olisi ollut 50 % taloudellinen vastuu.
Nyt hän maksoi kaiken elämisen ja mammat rääkyy, et laita lasku koko perinnöstä (jota ap kaiketi itsekin käytti??) että lastenhoidosta.
Sairasta.
Naisen osuus oli hoitaa niitä yhteisiä lapsia, miehen osuus tienata rahaa yhteiseen pottiin. Siinä oli naisen osuus laskelmassa. On se kumma kun naisen työ on edelleen monille nollan arvoista.
Nainen sai täyden ylläpidon. Silläkö ei olekaan taloudellista arvoa ollenkaan?
Nainen on hoitanut myös OMIA lapsiaan, mikä.on 50 % hänen velvollisuutensa huolehtia.Nyt moni kuvittelee, että on ok, jos nainen lätkäsee miehelle laskun ikään kuin palkkatyönä tehdystä työstä. 100 %.
Ei ei ja ei.
Oho, en ollenkaan huomannut, että jossain luki, että nainen on saanut täyden ylläpidon. Mies siis maksoi kaiken? Nainen ei saanutkaan äitiyspäivärahaa, kotihoidontukea ja sitä kymppitonnien perintöä?
Ja silti mies hoiti lapsia 50 %, kävi kaupassa, siivosi kaiken, laittoi ruuan ja kantoi eteen? Pesi naisen ja lasten pyykit omien ohella, käytti lapsia neuvolassa ja lääkärissä, leikkipuistoja ja kavereiden hankkimisia unohtamatta? Osti lapsille ja naiselle Niket ja Vuittonit? Työnsä ohella, työmatkoista huolimatta? Ylläpiti naista..
Olipa hieno mies. Ei ollenkaan pitänyt naista ilmaisena piikanaan. Täysi ylläpito oli..niin mitä? Puhuitko jostain kurtisaanista vai vaimosta?
Mieti uudestaan ja katso samalla, mikä on lastenhoitajan, kokin, siivoojan ja pesulatyöntekijän palkka. Päästään aika isoihin summiin, koska kukaan ulkopuolinen ei tekisi noita hommia vain ruokapalkalla. Montaa miestä ei ole, jotka katsoisivat tällaisen diilin olevan hyvä itselleen. Miksi naisen pitäisi ajatella niin?
Ja kyllä, kotona oleva lapsia hoitava yleensä tekee suurimman osan näistä, yhteisen hyvän eteen. Se, joka ei tätä huomioi ja arvosta, on hyväksikäyttäjä. Sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Meillä on aina maksettu kulut kimpassa ja kumpikin käyttää ylijäävän osuuden omasta palkastaan miten lystää. Mieheni tienaa melkein kaksi kertaa minua enemmän, mutta en ole hänen rahojaan vailla. Elämässä merkitsee vallan muut asiat ja hän tosiaankin kantaa kortensa kekoon. Se riittää minulle.
Hieno juttu, ei vain taida oikein liittyä ap:n tilanteeseen. Vai oletko ollut pitkäänkin kotona lasten takia ja mies on vaatinut avioehtoa kesken perheprojektin?
Anteeksi, mutta miksi pitäisi liittyä apn tilanteeseen voidakseen kommentoida?
Kukaan ole vastaavassa tilanteessa varmasti. Silti minäkin voin kertoa miten meillä on tehty ja samalla todeta että apn kannattaisi tehdä samoin. Eihän kotiäitiys tai avioehto oikeasti vaikuta siihen voisiko heillä erilliset rahat toimia ihan yhtä hyvin jatkossa kuin muillakin.
-eriAp katsoo ettei ole reilua eriyttää rahoja tässä kohtaa kun hänen tulonsa ovat yhteisellä päätöksellä kotona vietettyjen vuosien takia sen mitä ovat. Jos he olisivat perhettä perustaessaan sopineet että molemmat pyrkii tekemään uraa samalla niin silloin mies ei olisi siinä asemassa missä on nyt eikä myöskään ap. Näin ollen on oikeasti härskiä tuoda paperia eteen, vieläpä erouhan kanssa.
Tai sit olisivat, täsmälleen samassa asemassa. Eihän oikeaa aikaa tulekaan, jos se että ap on ollut kotona, määrittää kaiken. Vai milloin se sit olisi? Äläkä sano sit kun ap tienaa yhtä paljon, koska se on utopiaa.
On ihan mielipuolista väittää, että mies olisi pystynyt keskittymään töihinsä samalla tavalla, jos hän olisi hoitanut oman osansa lapsista ja kotitöistä.
Miten niin? Niin työssäkäyvät vanhemmat tekee ja ihan ilman ongelmia.
Aloittaja kertoi, että esikoinen nukkui niin huonosti, että mies nukkui eri huoneessa. Miksi? Mies olisi voinut nukkua eli olla hereillä oman osansa lapsen kanssa öisin, viedä lapsen hoitoon ja hakea hoidosta. Miten lähdet työmatkalle, jos lapsi pitää hakea hoidosta klo 16? Se ei ole vaihtoehto, että nainen paikkaa aina miehen osuuden, kun mies niin keksii.
Ja sä väität että tämä järjestely tehtiin miehen aloitteesta ja koska hän keksi näin? Juu, olisi voinut päättää toisin, mutta päättivät nyt noin.
Meillä molemmilla lapsilla oli refluksia ja kipuilut hoidettiin yhdessä pääsääntöisesti. Sen sijaan mieheni ehdotukseen siitä että hän hoitaisi puolet yövalvomisista, en suostunut, koska en kuitenkaan olisi nukkunut kun vauva valvoo ja täysimetin. Tuletko mulle sanomaan että mieheni törppöyden vuoksi valvoin useammin? Mä sit nukuin päikyt tai kahdet, mieheni ei. Alkaa tuntua että nämä tasan kaikki-neuvojat eivät itse ole kotona lsten kanssa olleet. Siinä ei kuule toimita kuten rahallisesti ja juridisesti olisi tasavertaista vaan kuten perhe-elämä parhaiten toimii ihan kaikille.
Niin tietenkin toimitaan. Ja se toimii, ellei se toinen ala kesken sopimuskauden (sen hetkisen vaativan vaiheen) vaatia papereita, joka muuttaa sen suhteen toiseksi, toiselle taloudellisesti epäreiluksi.
Tasajakoko nyt onkin sit epäreilua?
Tapa hoitaa asia on epäreilu, jos uhataan avioerolla haluamatta kompensoida sopimuksen aiheuttamaa rahallista menetystä toiselle tilanteessa, jossa halutaan tasajakoa.
Jos avioliitto on liikesopimus rahan osalta, ja sopimusta halutaan eriyttää rahallisesti, muuttaa tilanteen muuttuessa, se pitää huomioida tasingolla sille, joka on panoksellaan mahdollistanut toiselle koituvaa rahallista etua ollen itse rahallisesti häviöllä.
Ei kai se liike-elämässäkään mene niin, että toinen osakas laittaa pottiin kymppitonneja ylimääräistä ja hoitaa yhteiset asiat ja toinen katsoo tilanteen uusiksi sitten kun tilanne on toisinpäin ja olisi se, joka sijoittaa enemmän tuottoa yhteiseen yritykseen.
Useimmiten avioliitto nähdään ihmissuhteena ja perhe yhteisenä yksikkönä. Silloin suulliseenkin sopimukseen voi erehtyä luottamaan. Toki sopimusta voi muuttaa, mutta se pitäisi pystyä tekemään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti uhkailematta.
EriNo meillä on nyt vain apn sana siitä että miehensä uhkaa erolla jos avioehtoa ei tehdä. Jos näin on, on se tuetenkin tosi väärin ja pskamaisesti sanottu. Tuskin on edes eka kerta kun tossa suhteessa ero heitetään riitaan mukaan. Ja se on sit heidän kykenemättömyyttään asioista keskustella.
Sit jos puhutaan ihan vain asiasta ja talouden hoitamisesta, en kyllä näe että ap olisi mitenkään alistetussa asemassa ollut tai että avioehto olisi sitä nyt aiheuttamassa. Ei ap ole ainut, joka siihen yhteiseen pottiin on rahansa laittanut ja jos kerran apn mies tienaa reilun tuplan apn palkasta, ollaan lähempänä 80-20-tilannetta kuin 50-50.
Ei kai sitä voi asiaa pohtia muuten, kuin sillä perusteella, mitä ap kertoo!
Eli olet kans sitä mieltä, ettei lasten ja kodin hoito ole minkään arvoisia, mitä rahaan tulee? Et se on arvokasta rakkaudesta, mutta ei muuten. Et se, et mies on saanut keskittyä uraansa, jonka takia hänen palkkansa on isompi, on arvokkaampaa, kuin se, et ap on hoitanut yhteisen kodin ja yhteiset lapset.
Järkkyä, miten vanhanaikaiset käsitykset ihmisillä edelleen on. Et sit vissiin ole korkekoulutettu nainen.
Mistä sä revit nää analyysisi? Miten niin lasten ja kodin hoito ei ole rahallisesti minkään arvoista? Tottakai on ja siksihän kulut yleensä silloin on just about 80-20 tai sit 100-0.
Se että apn miehen palkka on nyt isompi kuin apn, on täysin luonnollista, se aiheutuu siitä että ap on ollut kotona. Miksi tehty päätös pitäisi jotenkin erityisesti nyt merkitä summaksi tai kompensoida töillä tai nostaa jalustalle? Se on perhe-elämää, työambitipt on eri asia. Senkus jakavat kotityönsä nyt niin että ap pääsee totauttamaan itseään, kukaan kiellä. Mutta turha se on tehdä vain siksi että se olisi tasa-arvoista rahallisesti. Ymmärrätkö että se olisi sama kuin katua päätöstään hoitaa lapsia kotona tai rahan arvottamista perheen edelle.
Mä luulen että osa katsoo tätä asiaa nyt niin että tähän asti aplla on ollut perhe, josta on yhdessä huolehdittu ja jatkossa ei olisikaan. Vaikka oikeastihan se perhe ja kulut hoidetaan varmasti kuten ennenkin, vain palkkarahat on eri tileillä.
Tilanne ei olisi yhtään erilainen heilläkään vaikka rahat olisi olleet koko ajan eri tileillä. Joo, ap olisi saattanut mennä töihin ja lapset hoitoon, mutta mitä sitten? Miten se nyt heidän arkensa olisi muuttanut rahallisesti? Ap olisi maksanut suuremman osan ja mies vähemmän todennäköisesti. Eli ainut ero olisi se että ap kokisi tehneensä paremman päätöksen. Ok, päätösten kanssa pitää voida elää.
Siten, että apn palkka olisi nyt isompi. Olisi ollut jo ja olisi tästä eteenpäin. Eli hän olisi voinut kerrytää sitä henkilökohtaista omaisuutta, kuten miehensäkin. Yhteensä rahaa olisi tullut enemmän, ja nyt molemmilla olisi mahdollisesti enemmän rahaa. Tämä hetki eroaa sikäli, et jos nyt rahat eriytetään tästä eteenpäin, apn tulot ovat pienemmät, kuin ne olis ilman kotivuosia. Apn miehen tulot ovat korkeammat, kuin olis ilman apn kotivuosia.
Kuin tyhjä on toteamus, et tehtyjen päätösten kanssa pitää voida elää? Apn puolisonkin pitäisi elää omien päätösten kanssa, kun ne koskevat apta myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnoittelet kotona tehdyn työn ja sanot että suostut avioehtoon siten että mahdollisessa erotilanteessa nykyiset yhteisomistukset jaetaan + miehesi maksaa Sinulle kiinteän summan lisää. Juristi jonka sinä valitset tekemään paperit.
Minusta tämä on parempi vaihtoehto kun "älä allekirjoita"-mantra. Tästä tulee bisnesdiili.
Itsellä on kaksi lasta ja olemme tehneet vaimon kanssa avioehdon, jossa molemmat pitää omat omaisuudet mutta jos ero tulee, maksan hänelle tietyn summan per lapsi korvausta hänen äitiysvuosistaan, jonka ajan panostin enemmän työhöni. Summa on kuusinumeroinen ja ei pienimmästä päästä. Sopimuksen taustana on ollut se, että olin jo avioliiton alussa huomattavasti varakkaampi kuin vaimoni. Minä maksan meillä kaikki perheen menot ja se on ihan fine, koska nettoansioni on 20x vrt vaimon tulot. Omalla palkallaan vaimo on kerryttänyt vuosien mittaan itselleen ihan sievoisen asunto- ja osakesalkun. Jos rakkaus tulee tiensä päähän, kumpikaan ei jää tyhjän päälle.
M45
Miksi ihmeessä avioehtoon laittaa korvaussumma? Se korvaushan pitää antaa vaikka eroa ei tulisikaan, jos näin sovitaan.
Minä apna siis laskisin mitä olen lisää vailla ja ennen avioehtoa ja rahojen eriyttämistä nostaisin sen summan yhteiseltä tililtä. Asia olisinpitänyt jo olla hoidossa, mutta kun ei, sit noin.
Avioehdon korvaussummana käy kuin Helenalle eikä sitä summaa koskaan välttämättä näekään.
Semmoinen korvaussumma on sitten jo lahjaverollista, jos puhutaan merkityksellisistä määristä, mutta eihän se silti paljoa vähennä.
Lahjaverollista siirtää tililtään toiselle rahaa? Vai avioehdon eroraha?
Hyvänen aika, tietysti on, omaisuutta harvemmin saa siirrettyä toiselle ilman veroseuraamuksia, vai miksi kukaan vaivautuisi kaikenmaailman kikkakolmosiin jos suora tilisiirtokin kävisi. Osituksen tasinko on säädetty erikseen verottomaksi silloin kun maksetaan ei-ulkopuolisilla varoilla, ja lahjaveroon on asetettu määrä mistä alkaen joutuu, jokainen sen tietää varsin hyvin.
Jos ap siirtää säästötililtä toiselle rahaa, se todellakaan ole mikään lahja. Kuka puhui omaisuuden siirtämisestä? Yhteistähän heidän omaisuus on.
Ei ole yhteistä vaikka olisi kuinka monta tiliä, se mitä työssäkäyvä tallettaa on edelleen vain ja yksinomaan hänen omaisuutta. Tämä on niin perustavanlaatuinen asia että olisi syytä käsittää.
Lahjaverohan maksettaisiin jo siitä että mies siirtää tililtään vaimolleen rahaa, jos tilisiirrot olisi lahjaveron alaisia. Mietitkö uudelleen?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnoittelet kotona tehdyn työn ja sanot että suostut avioehtoon siten että mahdollisessa erotilanteessa nykyiset yhteisomistukset jaetaan + miehesi maksaa Sinulle kiinteän summan lisää. Juristi jonka sinä valitset tekemään paperit.
Minusta tämä on parempi vaihtoehto kun "älä allekirjoita"-mantra. Tästä tulee bisnesdiili.
Itsellä on kaksi lasta ja olemme tehneet vaimon kanssa avioehdon, jossa molemmat pitää omat omaisuudet mutta jos ero tulee, maksan hänelle tietyn summan per lapsi korvausta hänen äitiysvuosistaan, jonka ajan panostin enemmän työhöni. Summa on kuusinumeroinen ja ei pienimmästä päästä. Sopimuksen taustana on ollut se, että olin jo avioliiton alussa huomattavasti varakkaampi kuin vaimoni. Minä maksan meillä kaikki perheen menot ja se on ihan fine, koska nettoansioni on 20x vrt vaimon tulot. Omalla palkallaan vaimo on kerryttänyt vuosien mittaan itselleen ihan sievoisen asunto- ja osakesalkun. Jos rakkaus tulee tiensä päähän, kumpikaan ei jää tyhjän päälle.
M45
Miksi ihmeessä avioehtoon laittaa korvaussumma? Se korvaushan pitää antaa vaikka eroa ei tulisikaan, jos näin sovitaan.
Minä apna siis laskisin mitä olen lisää vailla ja ennen avioehtoa ja rahojen eriyttämistä nostaisin sen summan yhteiseltä tililtä. Asia olisinpitänyt jo olla hoidossa, mutta kun ei, sit noin.
Avioehdon korvaussummana käy kuin Helenalle eikä sitä summaa koskaan välttämättä näekään.
Semmoinen korvaussumma on sitten jo lahjaverollista, jos puhutaan merkityksellisistä määristä, mutta eihän se silti paljoa vähennä.
Lahjaverollista siirtää tililtään toiselle rahaa? Vai avioehdon eroraha?
Hyvänen aika, tietysti on, omaisuutta harvemmin saa siirrettyä toiselle ilman veroseuraamuksia, vai miksi kukaan vaivautuisi kaikenmaailman kikkakolmosiin jos suora tilisiirtokin kävisi. Osituksen tasinko on säädetty erikseen verottomaksi silloin kun maksetaan ei-ulkopuolisilla varoilla, ja lahjaveroon on asetettu määrä mistä alkaen joutuu, jokainen sen tietää varsin hyvin.
Jos ap siirtää säästötililtä toiselle rahaa, se todellakaan ole mikään lahja. Kuka puhui omaisuuden siirtämisestä? Yhteistähän heidän omaisuus on.
Ei ole yhteistä vaikka olisi kuinka monta tiliä, se mitä työssäkäyvä tallettaa on edelleen vain ja yksinomaan hänen omaisuutta. Tämä on niin perustavanlaatuinen asia että olisi syytä käsittää.
No kyllä se vaan on edelleen ihan omalta tililtä rahan siirtoa vaikka kuinka luulisit sen olevan miehen lahja. He ivat rahaa käyttäneet yhteisenä ja ap saa sitä edelleen käyttää niin kauan kun hänellä on tilille käyttöoikeus. En mä sano että se reilua olisi, mutta jos se nyt on hänelle tärkeää, sit vaan nostamaan eikä mitään lahjaveroja maksella tollasesta siirrosta. Se rahahan aplle nyt on se kynnyskysymys.
Omaisuus on erillistä avioliitossa, eikä siitä päästä yli eikä ympäri, mutta koska puolisoilla on elatusvelvollisuus niin sen vuoksi ei pidetä lahjana sen mitä käyttää 'puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämiseen', kuten lakiteksti sen ilmaisee.
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/milloin-pit%C3%A4%C…
Voiko aviopuolisolle lahjoittaa omaisuutta verottomasti? Aviopuolisoiden välisiä lahjoituksia käsitellään samoin kuin muitakin lahjoja. Lahjoista pitää maksaa lahjaveroa, jos niiden arvo on 5 000 euroa tai enemmän kolmen vuoden aikana. Vaikka kyseessä ovat aviopuolisot, se ei tee omaisuuden siirtämisestä verotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Jos lähtökohta on se, että puolison tulot ovat myös apn tulot, ei puoliso ole maksanut mitään enempää. Hänen omien sanojen mukaan, hänen rahat ovat myös apn rahat. Eli silloin hän on luovuttanut puolet tuloista ja menoista aplle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Vanha ansa = luottaa yhteiseen perinteiseen malliin ilman kirjallista sopimusta, esim. avioehto.
Oman elämän päätös, jota ei heti uskoisi korkeakoulutetun ihmisen valitsevan ilman kirjallista sopimusta TAI hyväksyen vaihtoehdon, jossa mies luistaa sopimuksesta.
Mies luisti sopimuksesta aggressiivisella tavalla ja ap:lle se oli yllätys, jota on vaikea hyväksyä. Tätä tarkoitin kommentin kirjoittaessani. Oletan, että korkeakoulutettu ihminen on looginen ja kykenee arvioimaan päätöstensä mahdollisia seurauksia etukäteen ja tiedostaa yleiset riskit.
No se, että joku olettaa korkeakoulutetun naisen osaavan varautua miehensä paskamaisuuteen tulevaisuudessa, ei muuta apn tilannetta mihinkään, eikä vapauta apn miestä moraalisesta vastuusta. Yhtälailla voi olettaa apn korkeastikoulutetun miehen ymmärtäneen, mikä on hänen vastuunsa tilanteessa, jossa ihan itse ehdotti kyseistä järjestelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Meillä on aina maksettu kulut kimpassa ja kumpikin käyttää ylijäävän osuuden omasta palkastaan miten lystää. Mieheni tienaa melkein kaksi kertaa minua enemmän, mutta en ole hänen rahojaan vailla. Elämässä merkitsee vallan muut asiat ja hän tosiaankin kantaa kortensa kekoon. Se riittää minulle.
Hieno juttu, ei vain taida oikein liittyä ap:n tilanteeseen. Vai oletko ollut pitkäänkin kotona lasten takia ja mies on vaatinut avioehtoa kesken perheprojektin?
Anteeksi, mutta miksi pitäisi liittyä apn tilanteeseen voidakseen kommentoida?
Kukaan ole vastaavassa tilanteessa varmasti. Silti minäkin voin kertoa miten meillä on tehty ja samalla todeta että apn kannattaisi tehdä samoin. Eihän kotiäitiys tai avioehto oikeasti vaikuta siihen voisiko heillä erilliset rahat toimia ihan yhtä hyvin jatkossa kuin muillakin.
-eriAp katsoo ettei ole reilua eriyttää rahoja tässä kohtaa kun hänen tulonsa ovat yhteisellä päätöksellä kotona vietettyjen vuosien takia sen mitä ovat. Jos he olisivat perhettä perustaessaan sopineet että molemmat pyrkii tekemään uraa samalla niin silloin mies ei olisi siinä asemassa missä on nyt eikä myöskään ap. Näin ollen on oikeasti härskiä tuoda paperia eteen, vieläpä erouhan kanssa.
Tai sit olisivat, täsmälleen samassa asemassa. Eihän oikeaa aikaa tulekaan, jos se että ap on ollut kotona, määrittää kaiken. Vai milloin se sit olisi? Äläkä sano sit kun ap tienaa yhtä paljon, koska se on utopiaa.
On ihan mielipuolista väittää, että mies olisi pystynyt keskittymään töihinsä samalla tavalla, jos hän olisi hoitanut oman osansa lapsista ja kotitöistä.
Miten niin? Niin työssäkäyvät vanhemmat tekee ja ihan ilman ongelmia.
Aloittaja kertoi, että esikoinen nukkui niin huonosti, että mies nukkui eri huoneessa. Miksi? Mies olisi voinut nukkua eli olla hereillä oman osansa lapsen kanssa öisin, viedä lapsen hoitoon ja hakea hoidosta. Miten lähdet työmatkalle, jos lapsi pitää hakea hoidosta klo 16? Se ei ole vaihtoehto, että nainen paikkaa aina miehen osuuden, kun mies niin keksii.
Ja sä väität että tämä järjestely tehtiin miehen aloitteesta ja koska hän keksi näin? Juu, olisi voinut päättää toisin, mutta päättivät nyt noin.
Meillä molemmilla lapsilla oli refluksia ja kipuilut hoidettiin yhdessä pääsääntöisesti. Sen sijaan mieheni ehdotukseen siitä että hän hoitaisi puolet yövalvomisista, en suostunut, koska en kuitenkaan olisi nukkunut kun vauva valvoo ja täysimetin. Tuletko mulle sanomaan että mieheni törppöyden vuoksi valvoin useammin? Mä sit nukuin päikyt tai kahdet, mieheni ei. Alkaa tuntua että nämä tasan kaikki-neuvojat eivät itse ole kotona lsten kanssa olleet. Siinä ei kuule toimita kuten rahallisesti ja juridisesti olisi tasavertaista vaan kuten perhe-elämä parhaiten toimii ihan kaikille.
Niin tietenkin toimitaan. Ja se toimii, ellei se toinen ala kesken sopimuskauden (sen hetkisen vaativan vaiheen) vaatia papereita, joka muuttaa sen suhteen toiseksi, toiselle taloudellisesti epäreiluksi.
Tasajakoko nyt onkin sit epäreilua?
Tapa hoitaa asia on epäreilu, jos uhataan avioerolla haluamatta kompensoida sopimuksen aiheuttamaa rahallista menetystä toiselle tilanteessa, jossa halutaan tasajakoa.
Jos avioliitto on liikesopimus rahan osalta, ja sopimusta halutaan eriyttää rahallisesti, muuttaa tilanteen muuttuessa, se pitää huomioida tasingolla sille, joka on panoksellaan mahdollistanut toiselle koituvaa rahallista etua ollen itse rahallisesti häviöllä.
Ei kai se liike-elämässäkään mene niin, että toinen osakas laittaa pottiin kymppitonneja ylimääräistä ja hoitaa yhteiset asiat ja toinen katsoo tilanteen uusiksi sitten kun tilanne on toisinpäin ja olisi se, joka sijoittaa enemmän tuottoa yhteiseen yritykseen.
Useimmiten avioliitto nähdään ihmissuhteena ja perhe yhteisenä yksikkönä. Silloin suulliseenkin sopimukseen voi erehtyä luottamaan. Toki sopimusta voi muuttaa, mutta se pitäisi pystyä tekemään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti uhkailematta.
EriNo meillä on nyt vain apn sana siitä että miehensä uhkaa erolla jos avioehtoa ei tehdä. Jos näin on, on se tuetenkin tosi väärin ja pskamaisesti sanottu. Tuskin on edes eka kerta kun tossa suhteessa ero heitetään riitaan mukaan. Ja se on sit heidän kykenemättömyyttään asioista keskustella.
Sit jos puhutaan ihan vain asiasta ja talouden hoitamisesta, en kyllä näe että ap olisi mitenkään alistetussa asemassa ollut tai että avioehto olisi sitä nyt aiheuttamassa. Ei ap ole ainut, joka siihen yhteiseen pottiin on rahansa laittanut ja jos kerran apn mies tienaa reilun tuplan apn palkasta, ollaan lähempänä 80-20-tilannetta kuin 50-50.
Ei kai sitä voi asiaa pohtia muuten, kuin sillä perusteella, mitä ap kertoo!
Eli olet kans sitä mieltä, ettei lasten ja kodin hoito ole minkään arvoisia, mitä rahaan tulee? Et se on arvokasta rakkaudesta, mutta ei muuten. Et se, et mies on saanut keskittyä uraansa, jonka takia hänen palkkansa on isompi, on arvokkaampaa, kuin se, et ap on hoitanut yhteisen kodin ja yhteiset lapset.
Järkkyä, miten vanhanaikaiset käsitykset ihmisillä edelleen on. Et sit vissiin ole korkekoulutettu nainen.
Mistä sä revit nää analyysisi? Miten niin lasten ja kodin hoito ei ole rahallisesti minkään arvoista? Tottakai on ja siksihän kulut yleensä silloin on just about 80-20 tai sit 100-0.
Se että apn miehen palkka on nyt isompi kuin apn, on täysin luonnollista, se aiheutuu siitä että ap on ollut kotona. Miksi tehty päätös pitäisi jotenkin erityisesti nyt merkitä summaksi tai kompensoida töillä tai nostaa jalustalle? Se on perhe-elämää, työambitipt on eri asia. Senkus jakavat kotityönsä nyt niin että ap pääsee totauttamaan itseään, kukaan kiellä. Mutta turha se on tehdä vain siksi että se olisi tasa-arvoista rahallisesti. Ymmärrätkö että se olisi sama kuin katua päätöstään hoitaa lapsia kotona tai rahan arvottamista perheen edelle.
Koska se miehen työambitiot mahdollistui sillä, et ap on kotona, niitä ei voi erottaa toisistaan. Ihan vaan siksi. Jalustalle ole nyt kukaan ketään nostamassa, mitä se hyödyttäisi?
Ja kyllä, kotitöiden jakaminen vaikuttaa rahallisesti. Tietenkin. Ja lastenhoidon. Omituista väittää, et näin ei olisi. Heidän tapauksessaan.
Ehkä perusduunareiden työhön ei.Tottakai se vaikuttaa rahallisesti ja urakehityksellisesti töihin, mutta sitä ei voi asettaa tärkeimmäksi kun puhutaan perheestä ja lapsista. Jos se rahallinen tasaaminen on tärkeintä, ei perusteta perhettä.
Ja jos sairaanhoitajat/lastenhoitajat/opettajat arvottavat työssään rahan tärkeäksi, heidän ei pidä näitä töitä tehdä. Eli heille ei tarvi maksaa työtään vastaavaa palkkaa. Jos vaativat kunnon korvausta, ovat väärillä aloilla. Eiks jeh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnoittelet kotona tehdyn työn ja sanot että suostut avioehtoon siten että mahdollisessa erotilanteessa nykyiset yhteisomistukset jaetaan + miehesi maksaa Sinulle kiinteän summan lisää. Juristi jonka sinä valitset tekemään paperit.
Minusta tämä on parempi vaihtoehto kun "älä allekirjoita"-mantra. Tästä tulee bisnesdiili.
Itsellä on kaksi lasta ja olemme tehneet vaimon kanssa avioehdon, jossa molemmat pitää omat omaisuudet mutta jos ero tulee, maksan hänelle tietyn summan per lapsi korvausta hänen äitiysvuosistaan, jonka ajan panostin enemmän työhöni. Summa on kuusinumeroinen ja ei pienimmästä päästä. Sopimuksen taustana on ollut se, että olin jo avioliiton alussa huomattavasti varakkaampi kuin vaimoni. Minä maksan meillä kaikki perheen menot ja se on ihan fine, koska nettoansioni on 20x vrt vaimon tulot. Omalla palkallaan vaimo on kerryttänyt vuosien mittaan itselleen ihan sievoisen asunto- ja osakesalkun. Jos rakkaus tulee tiensä päähän, kumpikaan ei jää tyhjän päälle.
M45
Miksi ihmeessä avioehtoon laittaa korvaussumma? Se korvaushan pitää antaa vaikka eroa ei tulisikaan, jos näin sovitaan.
Minä apna siis laskisin mitä olen lisää vailla ja ennen avioehtoa ja rahojen eriyttämistä nostaisin sen summan yhteiseltä tililtä. Asia olisinpitänyt jo olla hoidossa, mutta kun ei, sit noin.
Avioehdon korvaussummana käy kuin Helenalle eikä sitä summaa koskaan välttämättä näekään.
Semmoinen korvaussumma on sitten jo lahjaverollista, jos puhutaan merkityksellisistä määristä, mutta eihän se silti paljoa vähennä.
Lahjaverollista siirtää tililtään toiselle rahaa? Vai avioehdon eroraha?
Hyvänen aika, tietysti on, omaisuutta harvemmin saa siirrettyä toiselle ilman veroseuraamuksia, vai miksi kukaan vaivautuisi kaikenmaailman kikkakolmosiin jos suora tilisiirtokin kävisi. Osituksen tasinko on säädetty erikseen verottomaksi silloin kun maksetaan ei-ulkopuolisilla varoilla, ja lahjaveroon on asetettu määrä mistä alkaen joutuu, jokainen sen tietää varsin hyvin.
Jos ap siirtää säästötililtä toiselle rahaa, se todellakaan ole mikään lahja. Kuka puhui omaisuuden siirtämisestä? Yhteistähän heidän omaisuus on.
Ei ole yhteistä vaikka olisi kuinka monta tiliä, se mitä työssäkäyvä tallettaa on edelleen vain ja yksinomaan hänen omaisuutta. Tämä on niin perustavanlaatuinen asia että olisi syytä käsittää.
No kyllä se vaan on edelleen ihan omalta tililtä rahan siirtoa vaikka kuinka luulisit sen olevan miehen lahja. He ivat rahaa käyttäneet yhteisenä ja ap saa sitä edelleen käyttää niin kauan kun hänellä on tilille käyttöoikeus. En mä sano että se reilua olisi, mutta jos se nyt on hänelle tärkeää, sit vaan nostamaan eikä mitään lahjaveroja maksella tollasesta siirrosta. Se rahahan aplle nyt on se kynnyskysymys.
Omaisuus on erillistä avioliitossa, eikä siitä päästä yli eikä ympäri, mutta koska puolisoilla on elatusvelvollisuus niin sen vuoksi ei pidetä lahjana sen mitä käyttää 'puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämiseen', kuten lakiteksti sen ilmaisee.
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/milloin-pit%C3%A4%C…
Voiko aviopuolisolle lahjoittaa omaisuutta verottomasti? Aviopuolisoiden välisiä lahjoituksia käsitellään samoin kuin muitakin lahjoja. Lahjoista pitää maksaa lahjaveroa, jos niiden arvo on 5 000 euroa tai enemmän kolmen vuoden aikana. Vaikka kyseessä ovat aviopuolisot, se ei tee omaisuuden siirtämisestä verotonta.
Tilisiirrot eivät ole omaisuuden siirtoa. 🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Meillä on aina maksettu kulut kimpassa ja kumpikin käyttää ylijäävän osuuden omasta palkastaan miten lystää. Mieheni tienaa melkein kaksi kertaa minua enemmän, mutta en ole hänen rahojaan vailla. Elämässä merkitsee vallan muut asiat ja hän tosiaankin kantaa kortensa kekoon. Se riittää minulle.
Hieno juttu, ei vain taida oikein liittyä ap:n tilanteeseen. Vai oletko ollut pitkäänkin kotona lasten takia ja mies on vaatinut avioehtoa kesken perheprojektin?
Anteeksi, mutta miksi pitäisi liittyä apn tilanteeseen voidakseen kommentoida?
Kukaan ole vastaavassa tilanteessa varmasti. Silti minäkin voin kertoa miten meillä on tehty ja samalla todeta että apn kannattaisi tehdä samoin. Eihän kotiäitiys tai avioehto oikeasti vaikuta siihen voisiko heillä erilliset rahat toimia ihan yhtä hyvin jatkossa kuin muillakin.
-eriAp katsoo ettei ole reilua eriyttää rahoja tässä kohtaa kun hänen tulonsa ovat yhteisellä päätöksellä kotona vietettyjen vuosien takia sen mitä ovat. Jos he olisivat perhettä perustaessaan sopineet että molemmat pyrkii tekemään uraa samalla niin silloin mies ei olisi siinä asemassa missä on nyt eikä myöskään ap. Näin ollen on oikeasti härskiä tuoda paperia eteen, vieläpä erouhan kanssa.
Tai sit olisivat, täsmälleen samassa asemassa. Eihän oikeaa aikaa tulekaan, jos se että ap on ollut kotona, määrittää kaiken. Vai milloin se sit olisi? Äläkä sano sit kun ap tienaa yhtä paljon, koska se on utopiaa.
On ihan mielipuolista väittää, että mies olisi pystynyt keskittymään töihinsä samalla tavalla, jos hän olisi hoitanut oman osansa lapsista ja kotitöistä.
Miten niin? Niin työssäkäyvät vanhemmat tekee ja ihan ilman ongelmia.
Aloittaja kertoi, että esikoinen nukkui niin huonosti, että mies nukkui eri huoneessa. Miksi? Mies olisi voinut nukkua eli olla hereillä oman osansa lapsen kanssa öisin, viedä lapsen hoitoon ja hakea hoidosta. Miten lähdet työmatkalle, jos lapsi pitää hakea hoidosta klo 16? Se ei ole vaihtoehto, että nainen paikkaa aina miehen osuuden, kun mies niin keksii.
Ja sä väität että tämä järjestely tehtiin miehen aloitteesta ja koska hän keksi näin? Juu, olisi voinut päättää toisin, mutta päättivät nyt noin.
Meillä molemmilla lapsilla oli refluksia ja kipuilut hoidettiin yhdessä pääsääntöisesti. Sen sijaan mieheni ehdotukseen siitä että hän hoitaisi puolet yövalvomisista, en suostunut, koska en kuitenkaan olisi nukkunut kun vauva valvoo ja täysimetin. Tuletko mulle sanomaan että mieheni törppöyden vuoksi valvoin useammin? Mä sit nukuin päikyt tai kahdet, mieheni ei. Alkaa tuntua että nämä tasan kaikki-neuvojat eivät itse ole kotona lsten kanssa olleet. Siinä ei kuule toimita kuten rahallisesti ja juridisesti olisi tasavertaista vaan kuten perhe-elämä parhaiten toimii ihan kaikille.
Niin tietenkin toimitaan. Ja se toimii, ellei se toinen ala kesken sopimuskauden (sen hetkisen vaativan vaiheen) vaatia papereita, joka muuttaa sen suhteen toiseksi, toiselle taloudellisesti epäreiluksi.
Tasajakoko nyt onkin sit epäreilua?
Tapa hoitaa asia on epäreilu, jos uhataan avioerolla haluamatta kompensoida sopimuksen aiheuttamaa rahallista menetystä toiselle tilanteessa, jossa halutaan tasajakoa.
Jos avioliitto on liikesopimus rahan osalta, ja sopimusta halutaan eriyttää rahallisesti, muuttaa tilanteen muuttuessa, se pitää huomioida tasingolla sille, joka on panoksellaan mahdollistanut toiselle koituvaa rahallista etua ollen itse rahallisesti häviöllä.
Ei kai se liike-elämässäkään mene niin, että toinen osakas laittaa pottiin kymppitonneja ylimääräistä ja hoitaa yhteiset asiat ja toinen katsoo tilanteen uusiksi sitten kun tilanne on toisinpäin ja olisi se, joka sijoittaa enemmän tuottoa yhteiseen yritykseen.
Useimmiten avioliitto nähdään ihmissuhteena ja perhe yhteisenä yksikkönä. Silloin suulliseenkin sopimukseen voi erehtyä luottamaan. Toki sopimusta voi muuttaa, mutta se pitäisi pystyä tekemään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti uhkailematta.
EriNo meillä on nyt vain apn sana siitä että miehensä uhkaa erolla jos avioehtoa ei tehdä. Jos näin on, on se tuetenkin tosi väärin ja pskamaisesti sanottu. Tuskin on edes eka kerta kun tossa suhteessa ero heitetään riitaan mukaan. Ja se on sit heidän kykenemättömyyttään asioista keskustella.
Sit jos puhutaan ihan vain asiasta ja talouden hoitamisesta, en kyllä näe että ap olisi mitenkään alistetussa asemassa ollut tai että avioehto olisi sitä nyt aiheuttamassa. Ei ap ole ainut, joka siihen yhteiseen pottiin on rahansa laittanut ja jos kerran apn mies tienaa reilun tuplan apn palkasta, ollaan lähempänä 80-20-tilannetta kuin 50-50.
Ei kai sitä voi asiaa pohtia muuten, kuin sillä perusteella, mitä ap kertoo!
Eli olet kans sitä mieltä, ettei lasten ja kodin hoito ole minkään arvoisia, mitä rahaan tulee? Et se on arvokasta rakkaudesta, mutta ei muuten. Et se, et mies on saanut keskittyä uraansa, jonka takia hänen palkkansa on isompi, on arvokkaampaa, kuin se, et ap on hoitanut yhteisen kodin ja yhteiset lapset.
Järkkyä, miten vanhanaikaiset käsitykset ihmisillä edelleen on. Et sit vissiin ole korkekoulutettu nainen.
Mistä sä revit nää analyysisi? Miten niin lasten ja kodin hoito ei ole rahallisesti minkään arvoista? Tottakai on ja siksihän kulut yleensä silloin on just about 80-20 tai sit 100-0.
Se että apn miehen palkka on nyt isompi kuin apn, on täysin luonnollista, se aiheutuu siitä että ap on ollut kotona. Miksi tehty päätös pitäisi jotenkin erityisesti nyt merkitä summaksi tai kompensoida töillä tai nostaa jalustalle? Se on perhe-elämää, työambitipt on eri asia. Senkus jakavat kotityönsä nyt niin että ap pääsee totauttamaan itseään, kukaan kiellä. Mutta turha se on tehdä vain siksi että se olisi tasa-arvoista rahallisesti. Ymmärrätkö että se olisi sama kuin katua päätöstään hoitaa lapsia kotona tai rahan arvottamista perheen edelle.
Koska se miehen työambitiot mahdollistui sillä, et ap on kotona, niitä ei voi erottaa toisistaan. Ihan vaan siksi. Jalustalle ole nyt kukaan ketään nostamassa, mitä se hyödyttäisi?
Ja kyllä, kotitöiden jakaminen vaikuttaa rahallisesti. Tietenkin. Ja lastenhoidon. Omituista väittää, et näin ei olisi. Heidän tapauksessaan.
Ehkä perusduunareiden työhön ei.Tottakai se vaikuttaa rahallisesti ja urakehityksellisesti töihin, mutta sitä ei voi asettaa tärkeimmäksi kun puhutaan perheestä ja lapsista. Jos se rahallinen tasaaminen on tärkeintä, ei perusteta perhettä.
No eipä ole ap näin asiaa ilmaissutkaan. Nythän on niin, että apn mies ei arvota, eikä arvosta perhettä ja lapsia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Meillä on aina maksettu kulut kimpassa ja kumpikin käyttää ylijäävän osuuden omasta palkastaan miten lystää. Mieheni tienaa melkein kaksi kertaa minua enemmän, mutta en ole hänen rahojaan vailla. Elämässä merkitsee vallan muut asiat ja hän tosiaankin kantaa kortensa kekoon. Se riittää minulle.
Hieno juttu, ei vain taida oikein liittyä ap:n tilanteeseen. Vai oletko ollut pitkäänkin kotona lasten takia ja mies on vaatinut avioehtoa kesken perheprojektin?
Anteeksi, mutta miksi pitäisi liittyä apn tilanteeseen voidakseen kommentoida?
Kukaan ole vastaavassa tilanteessa varmasti. Silti minäkin voin kertoa miten meillä on tehty ja samalla todeta että apn kannattaisi tehdä samoin. Eihän kotiäitiys tai avioehto oikeasti vaikuta siihen voisiko heillä erilliset rahat toimia ihan yhtä hyvin jatkossa kuin muillakin.
-eriAp katsoo ettei ole reilua eriyttää rahoja tässä kohtaa kun hänen tulonsa ovat yhteisellä päätöksellä kotona vietettyjen vuosien takia sen mitä ovat. Jos he olisivat perhettä perustaessaan sopineet että molemmat pyrkii tekemään uraa samalla niin silloin mies ei olisi siinä asemassa missä on nyt eikä myöskään ap. Näin ollen on oikeasti härskiä tuoda paperia eteen, vieläpä erouhan kanssa.
Tai sit olisivat, täsmälleen samassa asemassa. Eihän oikeaa aikaa tulekaan, jos se että ap on ollut kotona, määrittää kaiken. Vai milloin se sit olisi? Äläkä sano sit kun ap tienaa yhtä paljon, koska se on utopiaa.
On ihan mielipuolista väittää, että mies olisi pystynyt keskittymään töihinsä samalla tavalla, jos hän olisi hoitanut oman osansa lapsista ja kotitöistä.
Miten niin? Niin työssäkäyvät vanhemmat tekee ja ihan ilman ongelmia.
Aloittaja kertoi, että esikoinen nukkui niin huonosti, että mies nukkui eri huoneessa. Miksi? Mies olisi voinut nukkua eli olla hereillä oman osansa lapsen kanssa öisin, viedä lapsen hoitoon ja hakea hoidosta. Miten lähdet työmatkalle, jos lapsi pitää hakea hoidosta klo 16? Se ei ole vaihtoehto, että nainen paikkaa aina miehen osuuden, kun mies niin keksii.
Ja sä väität että tämä järjestely tehtiin miehen aloitteesta ja koska hän keksi näin? Juu, olisi voinut päättää toisin, mutta päättivät nyt noin.
Meillä molemmilla lapsilla oli refluksia ja kipuilut hoidettiin yhdessä pääsääntöisesti. Sen sijaan mieheni ehdotukseen siitä että hän hoitaisi puolet yövalvomisista, en suostunut, koska en kuitenkaan olisi nukkunut kun vauva valvoo ja täysimetin. Tuletko mulle sanomaan että mieheni törppöyden vuoksi valvoin useammin? Mä sit nukuin päikyt tai kahdet, mieheni ei. Alkaa tuntua että nämä tasan kaikki-neuvojat eivät itse ole kotona lsten kanssa olleet. Siinä ei kuule toimita kuten rahallisesti ja juridisesti olisi tasavertaista vaan kuten perhe-elämä parhaiten toimii ihan kaikille.
Niin tietenkin toimitaan. Ja se toimii, ellei se toinen ala kesken sopimuskauden (sen hetkisen vaativan vaiheen) vaatia papereita, joka muuttaa sen suhteen toiseksi, toiselle taloudellisesti epäreiluksi.
Tasajakoko nyt onkin sit epäreilua?
Tapa hoitaa asia on epäreilu, jos uhataan avioerolla haluamatta kompensoida sopimuksen aiheuttamaa rahallista menetystä toiselle tilanteessa, jossa halutaan tasajakoa.
Jos avioliitto on liikesopimus rahan osalta, ja sopimusta halutaan eriyttää rahallisesti, muuttaa tilanteen muuttuessa, se pitää huomioida tasingolla sille, joka on panoksellaan mahdollistanut toiselle koituvaa rahallista etua ollen itse rahallisesti häviöllä.
Ei kai se liike-elämässäkään mene niin, että toinen osakas laittaa pottiin kymppitonneja ylimääräistä ja hoitaa yhteiset asiat ja toinen katsoo tilanteen uusiksi sitten kun tilanne on toisinpäin ja olisi se, joka sijoittaa enemmän tuottoa yhteiseen yritykseen.
Useimmiten avioliitto nähdään ihmissuhteena ja perhe yhteisenä yksikkönä. Silloin suulliseenkin sopimukseen voi erehtyä luottamaan. Toki sopimusta voi muuttaa, mutta se pitäisi pystyä tekemään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti uhkailematta.
EriNo meillä on nyt vain apn sana siitä että miehensä uhkaa erolla jos avioehtoa ei tehdä. Jos näin on, on se tuetenkin tosi väärin ja pskamaisesti sanottu. Tuskin on edes eka kerta kun tossa suhteessa ero heitetään riitaan mukaan. Ja se on sit heidän kykenemättömyyttään asioista keskustella.
Sit jos puhutaan ihan vain asiasta ja talouden hoitamisesta, en kyllä näe että ap olisi mitenkään alistetussa asemassa ollut tai että avioehto olisi sitä nyt aiheuttamassa. Ei ap ole ainut, joka siihen yhteiseen pottiin on rahansa laittanut ja jos kerran apn mies tienaa reilun tuplan apn palkasta, ollaan lähempänä 80-20-tilannetta kuin 50-50.
Ei kai sitä voi asiaa pohtia muuten, kuin sillä perusteella, mitä ap kertoo!
Eli olet kans sitä mieltä, ettei lasten ja kodin hoito ole minkään arvoisia, mitä rahaan tulee? Et se on arvokasta rakkaudesta, mutta ei muuten. Et se, et mies on saanut keskittyä uraansa, jonka takia hänen palkkansa on isompi, on arvokkaampaa, kuin se, et ap on hoitanut yhteisen kodin ja yhteiset lapset.
Järkkyä, miten vanhanaikaiset käsitykset ihmisillä edelleen on. Et sit vissiin ole korkekoulutettu nainen.
Mistä sä revit nää analyysisi? Miten niin lasten ja kodin hoito ei ole rahallisesti minkään arvoista? Tottakai on ja siksihän kulut yleensä silloin on just about 80-20 tai sit 100-0.
Se että apn miehen palkka on nyt isompi kuin apn, on täysin luonnollista, se aiheutuu siitä että ap on ollut kotona. Miksi tehty päätös pitäisi jotenkin erityisesti nyt merkitä summaksi tai kompensoida töillä tai nostaa jalustalle? Se on perhe-elämää, työambitipt on eri asia. Senkus jakavat kotityönsä nyt niin että ap pääsee totauttamaan itseään, kukaan kiellä. Mutta turha se on tehdä vain siksi että se olisi tasa-arvoista rahallisesti. Ymmärrätkö että se olisi sama kuin katua päätöstään hoitaa lapsia kotona tai rahan arvottamista perheen edelle.
Koska se miehen työambitiot mahdollistui sillä, et ap on kotona, niitä ei voi erottaa toisistaan. Ihan vaan siksi. Jalustalle ole nyt kukaan ketään nostamassa, mitä se hyödyttäisi?
Ja kyllä, kotitöiden jakaminen vaikuttaa rahallisesti. Tietenkin. Ja lastenhoidon. Omituista väittää, et näin ei olisi. Heidän tapauksessaan.
Ehkä perusduunareiden työhön ei.Tottakai se vaikuttaa rahallisesti ja urakehityksellisesti töihin, mutta sitä ei voi asettaa tärkeimmäksi kun puhutaan perheestä ja lapsista. Jos se rahallinen tasaaminen on tärkeintä, ei perusteta perhettä.
Ja jos sairaanhoitajat/lastenhoitajat/opettajat arvottavat työssään rahan tärkeäksi, heidän ei pidä näitä töitä tehdä. Eli heille ei tarvi maksaa työtään vastaavaa palkkaa. Jos vaativat kunnon korvausta, ovat väärillä aloilla. Eiks jeh!
Tässä on vaan semmonen perustavanlaatuinen ero että lapset eivät ole työtä eikä heidän hoitamisestaan tehdä työsopimusta. Saat ihan rauhassa arvottaa vanhemmuutesi rahassa jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Meillä on aina maksettu kulut kimpassa ja kumpikin käyttää ylijäävän osuuden omasta palkastaan miten lystää. Mieheni tienaa melkein kaksi kertaa minua enemmän, mutta en ole hänen rahojaan vailla. Elämässä merkitsee vallan muut asiat ja hän tosiaankin kantaa kortensa kekoon. Se riittää minulle.
Hieno juttu, ei vain taida oikein liittyä ap:n tilanteeseen. Vai oletko ollut pitkäänkin kotona lasten takia ja mies on vaatinut avioehtoa kesken perheprojektin?
Anteeksi, mutta miksi pitäisi liittyä apn tilanteeseen voidakseen kommentoida?
Kukaan ole vastaavassa tilanteessa varmasti. Silti minäkin voin kertoa miten meillä on tehty ja samalla todeta että apn kannattaisi tehdä samoin. Eihän kotiäitiys tai avioehto oikeasti vaikuta siihen voisiko heillä erilliset rahat toimia ihan yhtä hyvin jatkossa kuin muillakin.
-eriAp katsoo ettei ole reilua eriyttää rahoja tässä kohtaa kun hänen tulonsa ovat yhteisellä päätöksellä kotona vietettyjen vuosien takia sen mitä ovat. Jos he olisivat perhettä perustaessaan sopineet että molemmat pyrkii tekemään uraa samalla niin silloin mies ei olisi siinä asemassa missä on nyt eikä myöskään ap. Näin ollen on oikeasti härskiä tuoda paperia eteen, vieläpä erouhan kanssa.
Tai sit olisivat, täsmälleen samassa asemassa. Eihän oikeaa aikaa tulekaan, jos se että ap on ollut kotona, määrittää kaiken. Vai milloin se sit olisi? Äläkä sano sit kun ap tienaa yhtä paljon, koska se on utopiaa.
On ihan mielipuolista väittää, että mies olisi pystynyt keskittymään töihinsä samalla tavalla, jos hän olisi hoitanut oman osansa lapsista ja kotitöistä.
Miten niin? Niin työssäkäyvät vanhemmat tekee ja ihan ilman ongelmia.
Aloittaja kertoi, että esikoinen nukkui niin huonosti, että mies nukkui eri huoneessa. Miksi? Mies olisi voinut nukkua eli olla hereillä oman osansa lapsen kanssa öisin, viedä lapsen hoitoon ja hakea hoidosta. Miten lähdet työmatkalle, jos lapsi pitää hakea hoidosta klo 16? Se ei ole vaihtoehto, että nainen paikkaa aina miehen osuuden, kun mies niin keksii.
Ja sä väität että tämä järjestely tehtiin miehen aloitteesta ja koska hän keksi näin? Juu, olisi voinut päättää toisin, mutta päättivät nyt noin.
Meillä molemmilla lapsilla oli refluksia ja kipuilut hoidettiin yhdessä pääsääntöisesti. Sen sijaan mieheni ehdotukseen siitä että hän hoitaisi puolet yövalvomisista, en suostunut, koska en kuitenkaan olisi nukkunut kun vauva valvoo ja täysimetin. Tuletko mulle sanomaan että mieheni törppöyden vuoksi valvoin useammin? Mä sit nukuin päikyt tai kahdet, mieheni ei. Alkaa tuntua että nämä tasan kaikki-neuvojat eivät itse ole kotona lsten kanssa olleet. Siinä ei kuule toimita kuten rahallisesti ja juridisesti olisi tasavertaista vaan kuten perhe-elämä parhaiten toimii ihan kaikille.
Niin tietenkin toimitaan. Ja se toimii, ellei se toinen ala kesken sopimuskauden (sen hetkisen vaativan vaiheen) vaatia papereita, joka muuttaa sen suhteen toiseksi, toiselle taloudellisesti epäreiluksi.
Tasajakoko nyt onkin sit epäreilua?
Tapa hoitaa asia on epäreilu, jos uhataan avioerolla haluamatta kompensoida sopimuksen aiheuttamaa rahallista menetystä toiselle tilanteessa, jossa halutaan tasajakoa.
Jos avioliitto on liikesopimus rahan osalta, ja sopimusta halutaan eriyttää rahallisesti, muuttaa tilanteen muuttuessa, se pitää huomioida tasingolla sille, joka on panoksellaan mahdollistanut toiselle koituvaa rahallista etua ollen itse rahallisesti häviöllä.
Ei kai se liike-elämässäkään mene niin, että toinen osakas laittaa pottiin kymppitonneja ylimääräistä ja hoitaa yhteiset asiat ja toinen katsoo tilanteen uusiksi sitten kun tilanne on toisinpäin ja olisi se, joka sijoittaa enemmän tuottoa yhteiseen yritykseen.
Useimmiten avioliitto nähdään ihmissuhteena ja perhe yhteisenä yksikkönä. Silloin suulliseenkin sopimukseen voi erehtyä luottamaan. Toki sopimusta voi muuttaa, mutta se pitäisi pystyä tekemään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti uhkailematta.
EriNo meillä on nyt vain apn sana siitä että miehensä uhkaa erolla jos avioehtoa ei tehdä. Jos näin on, on se tuetenkin tosi väärin ja pskamaisesti sanottu. Tuskin on edes eka kerta kun tossa suhteessa ero heitetään riitaan mukaan. Ja se on sit heidän kykenemättömyyttään asioista keskustella.
Sit jos puhutaan ihan vain asiasta ja talouden hoitamisesta, en kyllä näe että ap olisi mitenkään alistetussa asemassa ollut tai että avioehto olisi sitä nyt aiheuttamassa. Ei ap ole ainut, joka siihen yhteiseen pottiin on rahansa laittanut ja jos kerran apn mies tienaa reilun tuplan apn palkasta, ollaan lähempänä 80-20-tilannetta kuin 50-50.
Ei kai sitä voi asiaa pohtia muuten, kuin sillä perusteella, mitä ap kertoo!
Eli olet kans sitä mieltä, ettei lasten ja kodin hoito ole minkään arvoisia, mitä rahaan tulee? Et se on arvokasta rakkaudesta, mutta ei muuten. Et se, et mies on saanut keskittyä uraansa, jonka takia hänen palkkansa on isompi, on arvokkaampaa, kuin se, et ap on hoitanut yhteisen kodin ja yhteiset lapset.
Järkkyä, miten vanhanaikaiset käsitykset ihmisillä edelleen on. Et sit vissiin ole korkekoulutettu nainen.
Mistä sä revit nää analyysisi? Miten niin lasten ja kodin hoito ei ole rahallisesti minkään arvoista? Tottakai on ja siksihän kulut yleensä silloin on just about 80-20 tai sit 100-0.
Se että apn miehen palkka on nyt isompi kuin apn, on täysin luonnollista, se aiheutuu siitä että ap on ollut kotona. Miksi tehty päätös pitäisi jotenkin erityisesti nyt merkitä summaksi tai kompensoida töillä tai nostaa jalustalle? Se on perhe-elämää, työambitipt on eri asia. Senkus jakavat kotityönsä nyt niin että ap pääsee totauttamaan itseään, kukaan kiellä. Mutta turha se on tehdä vain siksi että se olisi tasa-arvoista rahallisesti. Ymmärrätkö että se olisi sama kuin katua päätöstään hoitaa lapsia kotona tai rahan arvottamista perheen edelle.
Koska se miehen työambitiot mahdollistui sillä, et ap on kotona, niitä ei voi erottaa toisistaan. Ihan vaan siksi. Jalustalle ole nyt kukaan ketään nostamassa, mitä se hyödyttäisi?
Ja kyllä, kotitöiden jakaminen vaikuttaa rahallisesti. Tietenkin. Ja lastenhoidon. Omituista väittää, et näin ei olisi. Heidän tapauksessaan.
Ehkä perusduunareiden työhön ei.Tottakai se vaikuttaa rahallisesti ja urakehityksellisesti töihin, mutta sitä ei voi asettaa tärkeimmäksi kun puhutaan perheestä ja lapsista. Jos se rahallinen tasaaminen on tärkeintä, ei perusteta perhettä.
No eipä ole ap näin asiaa ilmaissutkaan. Nythän on niin, että apn mies ei arvota, eikä arvosta perhettä ja lapsia ollenkaan.
Mitä? Mistä sä tän revit?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin aikoinani muutaman vuoden pois töistä lasten ollessa pieniä. Sain siihen kotihoidon tukea. Minulle hommattiin minun töihinpaluun jälkeen eläkevakuutus paikkaamaan eläkkeen pienenemistä. Tämän hetkisten laskelmien mukaan saan eläkkeellä puhtaana tilille yhteensä noin 30 tuhatta euroa. Tuo on saatu ihmeen pienellä panostuksella, sillä me kumpikin tienataan alle keskipalkan. Ihme, että ökypalkkainen ei tuohon kykene.
Te toimitte fiksusti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Vanha ansa = luottaa yhteiseen perinteiseen malliin ilman kirjallista sopimusta, esim. avioehto.
Oman elämän päätös, jota ei heti uskoisi korkeakoulutetun ihmisen valitsevan ilman kirjallista sopimusta TAI hyväksyen vaihtoehdon, jossa mies luistaa sopimuksesta.
Mies luisti sopimuksesta aggressiivisella tavalla ja ap:lle se oli yllätys, jota on vaikea hyväksyä. Tätä tarkoitin kommentin kirjoittaessani. Oletan, että korkeakoulutettu ihminen on looginen ja kykenee arvioimaan päätöstensä mahdollisia seurauksia etukäteen ja tiedostaa yleiset riskit.No se, että joku olettaa korkeakoulutetun naisen osaavan varautua miehensä paskamaisuuteen tulevaisuudessa, ei muuta apn tilannetta mihinkään, eikä vapauta apn miestä moraalisesta vastuusta. Yhtälailla voi olettaa apn korkeastikoulutetun miehen ymmärtäneen, mikä on hänen vastuunsa tilanteessa, jossa ihan itse ehdotti kyseistä järjestelyä.
Eikö hän kantanut vastuunsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Juu, ap asettaa ajalleen hinnan ja laskee. Oikeastihan siis näin ei tehdä perheessä, mutta jos tmä nyt on lopputulos, noin on varmasti tehtävä.
Ai ei tehdä? Ihan varmasti jokainen, joka tekee toisenkin osuuden kotitöistä ja lastenhoidosta, alkaa napista, että tilanne on epäreilu. Toisen on helppo luistella omista velvollisuuksistaan perustelemalla sitä töiden tekemisellä ja työuran kehittymisellä.
Missä ap sanoo tehneensä miehensäkin osuuden? Ei me puhuta nyt velvollisuuksista luistelijoista tai epäreiluista suhteista vaan normaaleista perheistä ja peilataan sitä apn tilanteeseen. Mistä kohtaa ap osuu sun skenaarioon?
Sanoi tehneensä miehensä osuuden lastenhoidosta ja kodinhoidosta, jotta mies voi keskittyä uraansa. Sitähän se tarkoittaa, jos esim. nukkuu eri huoneessa huonosti nukkuvan lapsen kanssa, jotta miehen ei tarvi häiriintyä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin aikoinani muutaman vuoden pois töistä lasten ollessa pieniä. Sain siihen kotihoidon tukea. Minulle hommattiin minun töihinpaluun jälkeen eläkevakuutus paikkaamaan eläkkeen pienenemistä. Tämän hetkisten laskelmien mukaan saan eläkkeellä puhtaana tilille yhteensä noin 30 tuhatta euroa. Tuo on saatu ihmeen pienellä panostuksella, sillä me kumpikin tienataan alle keskipalkan. Ihme, että ökypalkkainen ei tuohon kykene.
Te toimitte fiksusti!
Eiköhän suurimmalla osalla ole eläkesäästötili tai osakesalkku eläkettä varten? Tarviiko tuo nyt erikseen kotiäidille kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Sanoiko ap ettei miehensä ole hoitanut isyyttään?
Sanotko missä vaiheessa miehensä ehti hoitaa isyyttään ja osallistua kotiasioihin? Ensin molemmilla oli pienet tulot. Lasten syntymän jälkeen mies loi uraa.
Onnistuuko jos on pienipalkkaisessa työssä eikä opiskele? Vaatiiko uran luominen enemmän panostusta kuin 8-16?
Riippuu työstä. Kun meidän lapset syntyi, tienasin noin 3000€ ja mieheni noin 5000€. Mun kotonaollessa mieheni palkka ei juuri kehittynyt, sai muistaakseni yhden palkankorotuksen pyytämällä sinä aikana. Nyt molemmat lapset on koulussa ja mun palkka on 9000€ ja mieheni varmaan hieman enemmän. Ja ihan 8-16 työtä hän tekee, mä sit vaihdellen, yleensä 10-15, just nyt pidän vapaapäivän, koska ajattelin siivota kotona.
Joo luin uudestaan eikä ap puhunutkaan pienipalkkaisesta työstä ja mainitsi olevansa korkeakoulutettu. Luin hutiloiden..
(Mediaani ei ollut 9 vuotta sitten 3000, eli pieni palkka olisi tarkoittanut reilusti vähemmän. Silti ap:n mies pystyi keskittymään uraansa enemmän ap:n ottaessa päävastuun kodista ja lapsista. Mies oli halunnut perinteisen liiton, että pystyi tekemään työmatkoja ja luomaan uraa. Olen aina olettanut, ettei korkeakoulutettu nainen astuisi vanhaan ansaan. )
Me korkeakoulutetut naiset ei astuta ansaan vaan hallitaan elämäämme. Silloin siihen mahtuu myös perhe ilman ongelmia.
Voi luoja, mitä ylimielisyyttä! Olen korkeakouluni käynyt, mut irtisanoudun tästä asenteesta täysin!
Jaa, mä en. Ei naisen asema perheessä liity mitenkään koulutustasoon, mutta jos joku sanoo että eipä uskoisi korkeakoulutetun astuvan ansaan, ainut oikea vastaus on että ei se ole ansaan astumista vaan ihan oman elämän päätöksiä (kuten kaikilla naisilla).
Ehkä sä luit ton eri tavalla tai irrallaan?
Kyllä, hän teki oman elämän päätöksen ja se olikin huono, koska luotti miehensä sanaan. Se tietty oli virhe, kuten nyt tiedetään. Tehdessään sen virheellisen päätöksen, ei ollut näköpiirissä, että suulliseen sopimukseen tulee muutos.
Edelleen se ei ole eettisesti oikein, mitä apn mies nyt yrittää, ehdoilla, joilla sen esittää. Ja järkevintä tietty olis, jos pelkkää rahaa ajattelee, että eroaisi nyt. Silloin saisi puolet omaisuudesta, mikä sen sopimuksen mukaan kuuluukin. Onko se oikea vaihtoehto kokonaisuudessaan, on sitten toinen kysymys.
Paras vaihtoehto on, että apn puoliso suostuu sopimukseen, jossa huomioidaan apn käyttämät vuodet perheeneteen/menetetyt työmahdollisuudet. Ja jatkavat mahdollisimman onnellisina yhteiselämää eteenpäin. Tosin voi olla, että joku perusluottamus on jo mennyt, eikä yhteistä hiiltä enää löydy puhallettavaksi.
Näihin vaihtoehtoihin ei mun korkeakoulu antanut vastauksia.
Tuossa skenaariossa sit kaikkein järkevintä on myös katsoa miten paljon enemmän apn mies on kuluja maksanut. Siitä sit vaan laskeskelemaan ositusta tehdessä. Saattaapa olla että ap ei saakaan sitä mitä hamuaa, mutta onpa sit ainakin tasan vaikka väkisin.
Aika on rahaan verrattava hyödyke. Jos puhutaan rahasta, pitää puhua myös ajasta.
Juu, ap asettaa ajalleen hinnan ja laskee. Oikeastihan siis näin ei tehdä perheessä, mutta jos tmä nyt on lopputulos, noin on varmasti tehtävä.
Ai ei tehdä? Ihan varmasti jokainen, joka tekee toisenkin osuuden kotitöistä ja lastenhoidosta, alkaa napista, että tilanne on epäreilu. Toisen on helppo luistella omista velvollisuuksistaan perustelemalla sitä töiden tekemisellä ja työuran kehittymisellä.
Lyllä se nyt oli ap, joka valitti ja perusteli päätöksensä olleen virhe sillä ettei olisi jäänyt kotiin jos olisi tiennyt ettei miehensä halua loppuelämää yhteistä taloustiliä vaan kehittänyt työuraansa, ei hänen miehensä.
Niin? Ap siis teki tän aloituksen. Ap kokee epäoikeudenmukaiseksi miehensä ehdotuksen. Mitä ap teki mielestäsi väärin?
Tuo on näin naisena ajatellen aika reilu ehto. Mun ex samassa tilanteessa 15 vuoden liiton jälkeen oli vaatimassa, että tilanne olisi kuin olisimme juuri avioitumassa. Hän siis teki uraa, mulla perhe. En suostunut ja painostaa ei saa.
1) Et suostu. Luulen, että aika pian sitten avioliiton suunta alkaa valjeta. Ennustan eroa.
2) Suostut, mutta neuvottelet ehdot. Eli, että sun uudelleen kouluttautumista ja työelämään ja uraan palaamista tuetaan. Ja vaikka niin, että tuki nyt rahamääräisesti kestää vaikka 5 vuotta. Miehen uraahan olet tukenut 9 vuotta.
3) Suostut, ja jos tilanteenne jatkuu samanlaisena, niin sitten vaadit jonkun osuuden omaisuuden karttumisesta. Ainakin sulle pitää alkaa säästää vapaaehtoista eläkettä tai sijoituksia tai jotain muuta.
Onnea. Hanki oma asianajaja (maksetaan yhteisistä varoista), joka kertoo mikä on viisasta tilanteessasi. Avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu.