Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
No siinäpä realistinen ja hyvin perusteltu näkemys.
Ennen lapsia samat tulot, miksi vain miehen ansiot olisivat kasvaneet, mutta ei apn?Koska he ovat kaksi eri ihmistä kahdessa eri työssä.
Niin mitä sitten? Millä perusteella tulot eivät voisi olla samat? Tai jopa paremmat! Se, että et luule, ei ole perustelu.
Varmaan samalla perusteella kuin sun ja apn arvaillessa että olisi.
-eriEikä tuo apn palkka tunnu kehittyneen ihan hirveän nopeasti muutoinkaan, miksi se olisi kehottynyt just silloin kun hän päätti jäädä kotiin? Kuulostaa enemmänkin selittelyltä ja kohkaamiselta.
Melkoisen tyhmä saa olla jos kotiin jää kahdesti just siinä kohtaa kun palkka on just pomppaamassa jos se on oikeesti tärkeää 😅
Sen takia ne lapset jääkin useimmilta nykyään tekemättä.
Ja hyvä niin. Jos se ura on tärkeämpi, pitää jäädäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa ap olisi antanut perintöään perheen hyväksi jos olisi avioehdosta tiennyt vaan pitänyt itsellä pahan päivän varalle.
Ap on hyvä ja ottaa sen pois, jos päätös kismittää.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa ap olisi antanut perintöään perheen hyväksi jos olisi avioehdosta tiennyt vaan pitänyt itsellä pahan päivän varalle.
Jaa? Harvapa sitä tekee päätöksiään arjessa sen perusteella että joskus saattaa erota. Mutta jos näin on apn kohdalla, korjaa sit vaan virhepäätöksensä jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies miettisi eroa, niin miksei hän siis yksinkertaisesti eroasi, jos kerran olisi, kuten ap kertoo, tyytyväinen avioehtoon joka ottaa huomioon vain hankitun omaisuuden nykyhetkestä eteenpäin.
Näinollen looginen päätelmä on että hän ei mieti eroa vaan pikemminkin kokee jotain sisäistä ristiriitaa asiassa, siis siinä että hän tienaa eikä saa kaikkia rahoja "itselleen".
Vähän mindsetin muutosta kannattaisi miehen miettiä, että miksi kokee niinkuin kokee. Vaikea nähdä esitetyn perusteella että muusta olisi kysymys.
Miksi hän ei miettisi onko siinä mitään järkeä että hän ei kerrytä omaa omaisuutta? Ei avioehto tarkoita sitä että mies ei enää maksaisi perheen menoista mitään, todennäköisesti hän edelleen maksaisi enemmä kuin ap, koska hänen palkkansa on suurempi.
Joten mihin hän sitä avioehtoa tarvitsee?
Eroa tai kuolemaa varten oman omaisuuden suojaamiseen. Siihen avioehto tehdään.
Kumpaakaan näistä syistä mies ei ap:n mukaan ole tuonut esille vaan mies haluaisi ap:n kertoman mukaan " eriyttää myös raha-asiat." Eli ts. alkaa pelaamaan eri säännöillä kuin millä aikanaan pistivät hynttyyt yhteen.
Niin myös eriyttää rahat. Kaksi eri asiaa. Hän haluaa aviohdon ja eriyttää rahat. Helpompihan sitä omaa omaisuutta on kartuttaa jos kaikkea rahaa ei työnnä yhteiselle tilille ja sitä omaisuutta hän sit haluaa suojata avioehdolla.
Joo tämä on käynyt selväksi kyllä. Miehelle vaan tuntuu olevan hiukan haasteellista elää sen realiteetin kanssa että on naimisissa ja tapa jolla yhteistä taloutta hoidetaan on yhteisellä sopimuksella se mikä on.
Miksi ei saisi muuttaa taloudenhoitoaan? Jos se nyt olisi ap, joka haluaisi alkaa kerryttää myös omaa omaisuuttaan, sä olisit ihan että juu kyllä!
Sulla ei taida olla perhettä kun koko ajan ajattelet vain "omaa" omaisuutta.
Meillä esim. molemmat tienaa minkä tienaa, kulut on puoliksi ja säästyneellä rahalla kerrytetään meidän perhekunnan varallisuutta. Sijoituspäätöksiä tehdessäni ajattelen toki "itse" sijoittavani mutta en ikinä lähtisi riitelemään siitä että ne varat on "oikeasti" mun, vaan sen perheen minkä olen halunnutkin.
Ei mekään riidellä rahasta. Meillä on yhteistä omaisuutta, molemmilla omaa omaisuutta ja sijoituksia. Omat palkkamme käytämme just niinkuin käytämme sen jälkeen kun yhteiset kulut on maksettu. Hyvin usein perheen matkustamiseen tai yhteisen omaisuuden kerryttämiseen, mutta myös ihan itseen. Ja se on tosi ok.
Eiköhän ap:n perheessä tilanne ole about sama. Mutta joku ongelma silti on suhteessa rahaan.
Eipä siltä näytä. Kaikki laitetaan yhteiselle tilille, perunnöstä lähtien ja se nyt sit apta ahdistaa kun mies haluaisikin käyttää palkastaan osan ihan itse ja jopa (siis omg) hankkia omaakin omaisuutta. Siitähän koko kerju sai alkunsa.
Tuo on oma tulkintasi. Eikä se, että perintö laitetaan yhteiselle tilille ole mikään ongelma tai harvinaisuus. Missään ei siis ole sanottu, että mies ei olisi saanut käyttää tienaamiaan rahoja haluamallaan tavallaan. Ihan varmasti on saanut (miten ei olis voinut), ja tähän asti tilanne on ollut ihan ok. AP:han on sanonut että kaikki sijoitukset ja rahankäyttöön liittyvät asiat on hoituneet yhteisymmärryksessä ilman kitkaa. Ainoa minkä voi lukea on se, että miehelle on jotenkin ongelma se ettei hän voi nimellisesti haalia omaisuutta joka esim. erotilanteessa päätyisi täysin hänelle itselleen.
Miksi hän ei saisi *haalia* sitä omaisuutta vain itselleen? Puhut kuin apn ja miehensä taloudenhoito olisi jotenkin tosi yleistä ja liittyisi lapsien hankintaan. En tunne yhtäkään perhettä, jossa ongelmaksi muodostuu oma omaisuus yhteisen lisäksi, saati avioehto. Kiellätkö testamentinkin?
Hän on naimisiin mennessä tehnyt sen valinnan että perheen omaisuus menee tasan erotilanteessa. Ja vielä yhteisestä päätöksestä tehdyillä valinnoilla tukenut sitä mallia että toinen tienaa enemmän kuin toinen. Tehtyjä valintoja joilla sai vaimon ja perheen. Kuulostaa melkoiselta kitisijältä jos tämä ei sitten yhtäkkiä käy ja on valmis uhraamaan toimivan perheen asian takia.
Väität siis ettei ap olisi mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia, jos he olisivat sopineet toisin? Tosi rakkautta.
Tottakai perheen talouden hoito muuttuu ajan kanssa. Muutoinhan tosi monessa perheessä kotiin jäänyt menisi konkurssiin tai työttömyys johtaisi perikatoon.
Jep. Tottakai kaikki on yhteistä lun eletään lädestä suuhun vaikkapa opiskelijoina tai sossutuilla, mutta sit kun tilanne on vakiintunut ja taloudellisesti parempi ja vaikkapa ne lapset hoidettu kotona, kannattaa asia miettiä uudelleen.
Mikä estää apta nyt sit myös käyttämästä sitä omaa palkkaa oman omaisuuden kartuttamiseen? Salkku tai sijoitusasunto esim. hankintaan.
Kysytään toisinpäin. Miksi pitäisi yksipuolisesti vaihtaa hyvin toimivaa systeemiä jossa molemmat osapuolet ovat tasaveroisesti kantaneet oman kortensa kekoon?
Selvästi se ei apn miehen mielestä toimi. Enkä ihmettele yhtään. Taloudellinen riippuvuus toisesta ihmisestä on paitsi typerää, myös vallan väärinkäyttöä.
Ensinmäkin valta on sillä, jolla raha. Toiseksi apn miehen olisi pitänyt olla aikuinen ENNEN kuin sopi sopimuksen, johon ei enää jostain syytä halua sitoutua. Toki mielensä voi myös muuttaa, mutta se on tehtävä samassa reiluuden hengessä, kuin alkuperäinenkin sopimus.
He on olleet ihan lapsia tuolloin. Mäkin lupasin että en koskaan perusta perhettä ja niin vaan muutin mieleni. Kuka elää koko elämänsä kuin parikymppinen?
Sellasta se on, aikuisen elämä. Pitää pitää kiinni sitoumuksista, joita on tullut tehtyä..käsittääkseni eivät kuitenkaan 15v. kun valmistuivat ammattiin ja perustivat perheen...paskadiilejä voi elämässä tulla tehtyä, mut ne pitää sit purkaa aikuismaisesti, jos on pakko.
Juu. Sekö on aikuismaista että pitää kiinni jostain aiemmin luvatusta ja haukkuu toisen pataluhaksi petturiksi? Täälläkin toitotetaan miten apn mies on pilannut kaiken ja tällä mennään kun kerran on sovittu. Ristus jos elämän pitäisi jatkua samana kuin 10-15 vuotta sitten on uskonut olevan järkevää.
Et kai nyt syytä apta jostain, mitä palstalla on sanottu? Missä kohtaa ap haukkui miehensä pataluhaks petturiks? Kai hän saa olla hämillään, jos kerran siltä tuntuu? Jos nyt tapaus on ees oikea.
Hienosti näkyy kommenteissa asenne vastuunkantoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies miettisi eroa, niin miksei hän siis yksinkertaisesti eroasi, jos kerran olisi, kuten ap kertoo, tyytyväinen avioehtoon joka ottaa huomioon vain hankitun omaisuuden nykyhetkestä eteenpäin.
Näinollen looginen päätelmä on että hän ei mieti eroa vaan pikemminkin kokee jotain sisäistä ristiriitaa asiassa, siis siinä että hän tienaa eikä saa kaikkia rahoja "itselleen".
Vähän mindsetin muutosta kannattaisi miehen miettiä, että miksi kokee niinkuin kokee. Vaikea nähdä esitetyn perusteella että muusta olisi kysymys.
Miksi hän ei miettisi onko siinä mitään järkeä että hän ei kerrytä omaa omaisuutta? Ei avioehto tarkoita sitä että mies ei enää maksaisi perheen menoista mitään, todennäköisesti hän edelleen maksaisi enemmä kuin ap, koska hänen palkkansa on suurempi.
Joten mihin hän sitä avioehtoa tarvitsee?
Eroa tai kuolemaa varten oman omaisuuden suojaamiseen. Siihen avioehto tehdään.
Kumpaakaan näistä syistä mies ei ap:n mukaan ole tuonut esille vaan mies haluaisi ap:n kertoman mukaan " eriyttää myös raha-asiat." Eli ts. alkaa pelaamaan eri säännöillä kuin millä aikanaan pistivät hynttyyt yhteen.
Niin myös eriyttää rahat. Kaksi eri asiaa. Hän haluaa aviohdon ja eriyttää rahat. Helpompihan sitä omaa omaisuutta on kartuttaa jos kaikkea rahaa ei työnnä yhteiselle tilille ja sitä omaisuutta hän sit haluaa suojata avioehdolla.
Joo tämä on käynyt selväksi kyllä. Miehelle vaan tuntuu olevan hiukan haasteellista elää sen realiteetin kanssa että on naimisissa ja tapa jolla yhteistä taloutta hoidetaan on yhteisellä sopimuksella se mikä on.
Miksi ei saisi muuttaa taloudenhoitoaan? Jos se nyt olisi ap, joka haluaisi alkaa kerryttää myös omaa omaisuuttaan, sä olisit ihan että juu kyllä!
Sulla ei taida olla perhettä kun koko ajan ajattelet vain "omaa" omaisuutta.
Meillä esim. molemmat tienaa minkä tienaa, kulut on puoliksi ja säästyneellä rahalla kerrytetään meidän perhekunnan varallisuutta. Sijoituspäätöksiä tehdessäni ajattelen toki "itse" sijoittavani mutta en ikinä lähtisi riitelemään siitä että ne varat on "oikeasti" mun, vaan sen perheen minkä olen halunnutkin.
Ei mekään riidellä rahasta. Meillä on yhteistä omaisuutta, molemmilla omaa omaisuutta ja sijoituksia. Omat palkkamme käytämme just niinkuin käytämme sen jälkeen kun yhteiset kulut on maksettu. Hyvin usein perheen matkustamiseen tai yhteisen omaisuuden kerryttämiseen, mutta myös ihan itseen. Ja se on tosi ok.
Eiköhän ap:n perheessä tilanne ole about sama. Mutta joku ongelma silti on suhteessa rahaan.
Eipä siltä näytä. Kaikki laitetaan yhteiselle tilille, perunnöstä lähtien ja se nyt sit apta ahdistaa kun mies haluaisikin käyttää palkastaan osan ihan itse ja jopa (siis omg) hankkia omaakin omaisuutta. Siitähän koko kerju sai alkunsa.
Tuo on oma tulkintasi. Eikä se, että perintö laitetaan yhteiselle tilille ole mikään ongelma tai harvinaisuus. Missään ei siis ole sanottu, että mies ei olisi saanut käyttää tienaamiaan rahoja haluamallaan tavallaan. Ihan varmasti on saanut (miten ei olis voinut), ja tähän asti tilanne on ollut ihan ok. AP:han on sanonut että kaikki sijoitukset ja rahankäyttöön liittyvät asiat on hoituneet yhteisymmärryksessä ilman kitkaa. Ainoa minkä voi lukea on se, että miehelle on jotenkin ongelma se ettei hän voi nimellisesti haalia omaisuutta joka esim. erotilanteessa päätyisi täysin hänelle itselleen.
Miksi hän ei saisi *haalia* sitä omaisuutta vain itselleen? Puhut kuin apn ja miehensä taloudenhoito olisi jotenkin tosi yleistä ja liittyisi lapsien hankintaan. En tunne yhtäkään perhettä, jossa ongelmaksi muodostuu oma omaisuus yhteisen lisäksi, saati avioehto. Kiellätkö testamentinkin?
Hän on naimisiin mennessä tehnyt sen valinnan että perheen omaisuus menee tasan erotilanteessa. Ja vielä yhteisestä päätöksestä tehdyillä valinnoilla tukenut sitä mallia että toinen tienaa enemmän kuin toinen. Tehtyjä valintoja joilla sai vaimon ja perheen. Kuulostaa melkoiselta kitisijältä jos tämä ei sitten yhtäkkiä käy ja on valmis uhraamaan toimivan perheen asian takia.
Väität siis ettei ap olisi mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia, jos he olisivat sopineet toisin? Tosi rakkautta.
Tottakai perheen talouden hoito muuttuu ajan kanssa. Muutoinhan tosi monessa perheessä kotiin jäänyt menisi konkurssiin tai työttömyys johtaisi perikatoon.
Jep. Tottakai kaikki on yhteistä lun eletään lädestä suuhun vaikkapa opiskelijoina tai sossutuilla, mutta sit kun tilanne on vakiintunut ja taloudellisesti parempi ja vaikkapa ne lapset hoidettu kotona, kannattaa asia miettiä uudelleen.
Mikä estää apta nyt sit myös käyttämästä sitä omaa palkkaa oman omaisuuden kartuttamiseen? Salkku tai sijoitusasunto esim. hankintaan.
Kysytään toisinpäin. Miksi pitäisi yksipuolisesti vaihtaa hyvin toimivaa systeemiä jossa molemmat osapuolet ovat tasaveroisesti kantaneet oman kortensa kekoon?
Selvästi se ei apn miehen mielestä toimi. Enkä ihmettele yhtään. Taloudellinen riippuvuus toisesta ihmisestä on paitsi typerää, myös vallan väärinkäyttöä.
Ensinmäkin valta on sillä, jolla raha. Toiseksi apn miehen olisi pitänyt olla aikuinen ENNEN kuin sopi sopimuksen, johon ei enää jostain syytä halua sitoutua. Toki mielensä voi myös muuttaa, mutta se on tehtävä samassa reiluuden hengessä, kuin alkuperäinenkin sopimus.
He on olleet ihan lapsia tuolloin. Mäkin lupasin että en koskaan perusta perhettä ja niin vaan muutin mieleni. Kuka elää koko elämänsä kuin parikymppinen?
Sellasta se on, aikuisen elämä. Pitää pitää kiinni sitoumuksista, joita on tullut tehtyä..käsittääkseni eivät kuitenkaan 15v. kun valmistuivat ammattiin ja perustivat perheen...paskadiilejä voi elämässä tulla tehtyä, mut ne pitää sit purkaa aikuismaisesti, jos on pakko.
Juu. Sekö on aikuismaista että pitää kiinni jostain aiemmin luvatusta ja haukkuu toisen pataluhaksi petturiksi? Täälläkin toitotetaan miten apn mies on pilannut kaiken ja tällä mennään kun kerran on sovittu. Ristus jos elämän pitäisi jatkua samana kuin 10-15 vuotta sitten on uskonut olevan järkevää.
Et kai nyt syytä apta jostain, mitä palstalla on sanottu? Missä kohtaa ap haukkui miehensä pataluhaks petturiks? Kai hän saa olla hämillään, jos kerran siltä tuntuu? Jos nyt tapaus on ees oikea.
Hienosti näkyy kommenteissa asenne vastuunkantoon.
Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona.
Ottaako ap vastuun päätöksistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies miettisi eroa, niin miksei hän siis yksinkertaisesti eroasi, jos kerran olisi, kuten ap kertoo, tyytyväinen avioehtoon joka ottaa huomioon vain hankitun omaisuuden nykyhetkestä eteenpäin.
Näinollen looginen päätelmä on että hän ei mieti eroa vaan pikemminkin kokee jotain sisäistä ristiriitaa asiassa, siis siinä että hän tienaa eikä saa kaikkia rahoja "itselleen".
Vähän mindsetin muutosta kannattaisi miehen miettiä, että miksi kokee niinkuin kokee. Vaikea nähdä esitetyn perusteella että muusta olisi kysymys.
Miksi hän ei miettisi onko siinä mitään järkeä että hän ei kerrytä omaa omaisuutta? Ei avioehto tarkoita sitä että mies ei enää maksaisi perheen menoista mitään, todennäköisesti hän edelleen maksaisi enemmä kuin ap, koska hänen palkkansa on suurempi.
Joten mihin hän sitä avioehtoa tarvitsee?
Eroa tai kuolemaa varten oman omaisuuden suojaamiseen. Siihen avioehto tehdään.
Kumpaakaan näistä syistä mies ei ap:n mukaan ole tuonut esille vaan mies haluaisi ap:n kertoman mukaan " eriyttää myös raha-asiat." Eli ts. alkaa pelaamaan eri säännöillä kuin millä aikanaan pistivät hynttyyt yhteen.
Niin myös eriyttää rahat. Kaksi eri asiaa. Hän haluaa aviohdon ja eriyttää rahat. Helpompihan sitä omaa omaisuutta on kartuttaa jos kaikkea rahaa ei työnnä yhteiselle tilille ja sitä omaisuutta hän sit haluaa suojata avioehdolla.
Joo tämä on käynyt selväksi kyllä. Miehelle vaan tuntuu olevan hiukan haasteellista elää sen realiteetin kanssa että on naimisissa ja tapa jolla yhteistä taloutta hoidetaan on yhteisellä sopimuksella se mikä on.
Miksi ei saisi muuttaa taloudenhoitoaan? Jos se nyt olisi ap, joka haluaisi alkaa kerryttää myös omaa omaisuuttaan, sä olisit ihan että juu kyllä!
Sulla ei taida olla perhettä kun koko ajan ajattelet vain "omaa" omaisuutta.
Meillä esim. molemmat tienaa minkä tienaa, kulut on puoliksi ja säästyneellä rahalla kerrytetään meidän perhekunnan varallisuutta. Sijoituspäätöksiä tehdessäni ajattelen toki "itse" sijoittavani mutta en ikinä lähtisi riitelemään siitä että ne varat on "oikeasti" mun, vaan sen perheen minkä olen halunnutkin.
Ei mekään riidellä rahasta. Meillä on yhteistä omaisuutta, molemmilla omaa omaisuutta ja sijoituksia. Omat palkkamme käytämme just niinkuin käytämme sen jälkeen kun yhteiset kulut on maksettu. Hyvin usein perheen matkustamiseen tai yhteisen omaisuuden kerryttämiseen, mutta myös ihan itseen. Ja se on tosi ok.
Eiköhän ap:n perheessä tilanne ole about sama. Mutta joku ongelma silti on suhteessa rahaan.
Eipä siltä näytä. Kaikki laitetaan yhteiselle tilille, perunnöstä lähtien ja se nyt sit apta ahdistaa kun mies haluaisikin käyttää palkastaan osan ihan itse ja jopa (siis omg) hankkia omaakin omaisuutta. Siitähän koko kerju sai alkunsa.
Tuo on oma tulkintasi. Eikä se, että perintö laitetaan yhteiselle tilille ole mikään ongelma tai harvinaisuus. Missään ei siis ole sanottu, että mies ei olisi saanut käyttää tienaamiaan rahoja haluamallaan tavallaan. Ihan varmasti on saanut (miten ei olis voinut), ja tähän asti tilanne on ollut ihan ok. AP:han on sanonut että kaikki sijoitukset ja rahankäyttöön liittyvät asiat on hoituneet yhteisymmärryksessä ilman kitkaa. Ainoa minkä voi lukea on se, että miehelle on jotenkin ongelma se ettei hän voi nimellisesti haalia omaisuutta joka esim. erotilanteessa päätyisi täysin hänelle itselleen.
Miksi hän ei saisi *haalia* sitä omaisuutta vain itselleen? Puhut kuin apn ja miehensä taloudenhoito olisi jotenkin tosi yleistä ja liittyisi lapsien hankintaan. En tunne yhtäkään perhettä, jossa ongelmaksi muodostuu oma omaisuus yhteisen lisäksi, saati avioehto. Kiellätkö testamentinkin?
Hän on naimisiin mennessä tehnyt sen valinnan että perheen omaisuus menee tasan erotilanteessa. Ja vielä yhteisestä päätöksestä tehdyillä valinnoilla tukenut sitä mallia että toinen tienaa enemmän kuin toinen. Tehtyjä valintoja joilla sai vaimon ja perheen. Kuulostaa melkoiselta kitisijältä jos tämä ei sitten yhtäkkiä käy ja on valmis uhraamaan toimivan perheen asian takia.
Väität siis ettei ap olisi mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia, jos he olisivat sopineet toisin? Tosi rakkautta.
Tottakai perheen talouden hoito muuttuu ajan kanssa. Muutoinhan tosi monessa perheessä kotiin jäänyt menisi konkurssiin tai työttömyys johtaisi perikatoon.
Jep. Tottakai kaikki on yhteistä lun eletään lädestä suuhun vaikkapa opiskelijoina tai sossutuilla, mutta sit kun tilanne on vakiintunut ja taloudellisesti parempi ja vaikkapa ne lapset hoidettu kotona, kannattaa asia miettiä uudelleen.
Mikä estää apta nyt sit myös käyttämästä sitä omaa palkkaa oman omaisuuden kartuttamiseen? Salkku tai sijoitusasunto esim. hankintaan.
Kysytään toisinpäin. Miksi pitäisi yksipuolisesti vaihtaa hyvin toimivaa systeemiä jossa molemmat osapuolet ovat tasaveroisesti kantaneet oman kortensa kekoon?
Selvästi se ei apn miehen mielestä toimi. Enkä ihmettele yhtään. Taloudellinen riippuvuus toisesta ihmisestä on paitsi typerää, myös vallan väärinkäyttöä.
Ensinmäkin valta on sillä, jolla raha. Toiseksi apn miehen olisi pitänyt olla aikuinen ENNEN kuin sopi sopimuksen, johon ei enää jostain syytä halua sitoutua. Toki mielensä voi myös muuttaa, mutta se on tehtävä samassa reiluuden hengessä, kuin alkuperäinenkin sopimus.
He on olleet ihan lapsia tuolloin. Mäkin lupasin että en koskaan perusta perhettä ja niin vaan muutin mieleni. Kuka elää koko elämänsä kuin parikymppinen?
Sellasta se on, aikuisen elämä. Pitää pitää kiinni sitoumuksista, joita on tullut tehtyä..käsittääkseni eivät kuitenkaan 15v. kun valmistuivat ammattiin ja perustivat perheen...paskadiilejä voi elämässä tulla tehtyä, mut ne pitää sit purkaa aikuismaisesti, jos on pakko.
Juu. Sekö on aikuismaista että pitää kiinni jostain aiemmin luvatusta ja haukkuu toisen pataluhaksi petturiksi? Täälläkin toitotetaan miten apn mies on pilannut kaiken ja tällä mennään kun kerran on sovittu. Ristus jos elämän pitäisi jatkua samana kuin 10-15 vuotta sitten on uskonut olevan järkevää.
Et kai nyt syytä apta jostain, mitä palstalla on sanottu? Missä kohtaa ap haukkui miehensä pataluhaks petturiks? Kai hän saa olla hämillään, jos kerran siltä tuntuu? Jos nyt tapaus on ees oikea.
Hienosti näkyy kommenteissa asenne vastuunkantoon.Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona.
Ottaako ap vastuun päätöksistään?
Ai harmitellessaan miehen ÄKILLISTä mielenmuutosta ja sitä, ettei enää voi toimia toisin, varmistaakseen oman toimeentulon? Ap ei voi enää menneisyyttä muuttaa, joten hän ei voi myöskään vetäytyä vastuusta. Kuten miehensä aikoo tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies miettisi eroa, niin miksei hän siis yksinkertaisesti eroasi, jos kerran olisi, kuten ap kertoo, tyytyväinen avioehtoon joka ottaa huomioon vain hankitun omaisuuden nykyhetkestä eteenpäin.
Näinollen looginen päätelmä on että hän ei mieti eroa vaan pikemminkin kokee jotain sisäistä ristiriitaa asiassa, siis siinä että hän tienaa eikä saa kaikkia rahoja "itselleen".
Vähän mindsetin muutosta kannattaisi miehen miettiä, että miksi kokee niinkuin kokee. Vaikea nähdä esitetyn perusteella että muusta olisi kysymys.
Miksi hän ei miettisi onko siinä mitään järkeä että hän ei kerrytä omaa omaisuutta? Ei avioehto tarkoita sitä että mies ei enää maksaisi perheen menoista mitään, todennäköisesti hän edelleen maksaisi enemmä kuin ap, koska hänen palkkansa on suurempi.
Joten mihin hän sitä avioehtoa tarvitsee?
Eroa tai kuolemaa varten oman omaisuuden suojaamiseen. Siihen avioehto tehdään.
Kumpaakaan näistä syistä mies ei ap:n mukaan ole tuonut esille vaan mies haluaisi ap:n kertoman mukaan " eriyttää myös raha-asiat." Eli ts. alkaa pelaamaan eri säännöillä kuin millä aikanaan pistivät hynttyyt yhteen.
Niin myös eriyttää rahat. Kaksi eri asiaa. Hän haluaa aviohdon ja eriyttää rahat. Helpompihan sitä omaa omaisuutta on kartuttaa jos kaikkea rahaa ei työnnä yhteiselle tilille ja sitä omaisuutta hän sit haluaa suojata avioehdolla.
Joo tämä on käynyt selväksi kyllä. Miehelle vaan tuntuu olevan hiukan haasteellista elää sen realiteetin kanssa että on naimisissa ja tapa jolla yhteistä taloutta hoidetaan on yhteisellä sopimuksella se mikä on.
Miksi ei saisi muuttaa taloudenhoitoaan? Jos se nyt olisi ap, joka haluaisi alkaa kerryttää myös omaa omaisuuttaan, sä olisit ihan että juu kyllä!
Sulla ei taida olla perhettä kun koko ajan ajattelet vain "omaa" omaisuutta.
Meillä esim. molemmat tienaa minkä tienaa, kulut on puoliksi ja säästyneellä rahalla kerrytetään meidän perhekunnan varallisuutta. Sijoituspäätöksiä tehdessäni ajattelen toki "itse" sijoittavani mutta en ikinä lähtisi riitelemään siitä että ne varat on "oikeasti" mun, vaan sen perheen minkä olen halunnutkin.
Ei mekään riidellä rahasta. Meillä on yhteistä omaisuutta, molemmilla omaa omaisuutta ja sijoituksia. Omat palkkamme käytämme just niinkuin käytämme sen jälkeen kun yhteiset kulut on maksettu. Hyvin usein perheen matkustamiseen tai yhteisen omaisuuden kerryttämiseen, mutta myös ihan itseen. Ja se on tosi ok.
Eiköhän ap:n perheessä tilanne ole about sama. Mutta joku ongelma silti on suhteessa rahaan.
Eipä siltä näytä. Kaikki laitetaan yhteiselle tilille, perunnöstä lähtien ja se nyt sit apta ahdistaa kun mies haluaisikin käyttää palkastaan osan ihan itse ja jopa (siis omg) hankkia omaakin omaisuutta. Siitähän koko kerju sai alkunsa.
Tuo on oma tulkintasi. Eikä se, että perintö laitetaan yhteiselle tilille ole mikään ongelma tai harvinaisuus. Missään ei siis ole sanottu, että mies ei olisi saanut käyttää tienaamiaan rahoja haluamallaan tavallaan. Ihan varmasti on saanut (miten ei olis voinut), ja tähän asti tilanne on ollut ihan ok. AP:han on sanonut että kaikki sijoitukset ja rahankäyttöön liittyvät asiat on hoituneet yhteisymmärryksessä ilman kitkaa. Ainoa minkä voi lukea on se, että miehelle on jotenkin ongelma se ettei hän voi nimellisesti haalia omaisuutta joka esim. erotilanteessa päätyisi täysin hänelle itselleen.
Miksi hän ei saisi *haalia* sitä omaisuutta vain itselleen? Puhut kuin apn ja miehensä taloudenhoito olisi jotenkin tosi yleistä ja liittyisi lapsien hankintaan. En tunne yhtäkään perhettä, jossa ongelmaksi muodostuu oma omaisuus yhteisen lisäksi, saati avioehto. Kiellätkö testamentinkin?
Hän on naimisiin mennessä tehnyt sen valinnan että perheen omaisuus menee tasan erotilanteessa. Ja vielä yhteisestä päätöksestä tehdyillä valinnoilla tukenut sitä mallia että toinen tienaa enemmän kuin toinen. Tehtyjä valintoja joilla sai vaimon ja perheen. Kuulostaa melkoiselta kitisijältä jos tämä ei sitten yhtäkkiä käy ja on valmis uhraamaan toimivan perheen asian takia.
Väität siis ettei ap olisi mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia, jos he olisivat sopineet toisin? Tosi rakkautta.
Tottakai perheen talouden hoito muuttuu ajan kanssa. Muutoinhan tosi monessa perheessä kotiin jäänyt menisi konkurssiin tai työttömyys johtaisi perikatoon.
Jep. Tottakai kaikki on yhteistä lun eletään lädestä suuhun vaikkapa opiskelijoina tai sossutuilla, mutta sit kun tilanne on vakiintunut ja taloudellisesti parempi ja vaikkapa ne lapset hoidettu kotona, kannattaa asia miettiä uudelleen.
Mikä estää apta nyt sit myös käyttämästä sitä omaa palkkaa oman omaisuuden kartuttamiseen? Salkku tai sijoitusasunto esim. hankintaan.
Kysytään toisinpäin. Miksi pitäisi yksipuolisesti vaihtaa hyvin toimivaa systeemiä jossa molemmat osapuolet ovat tasaveroisesti kantaneet oman kortensa kekoon?
Selvästi se ei apn miehen mielestä toimi. Enkä ihmettele yhtään. Taloudellinen riippuvuus toisesta ihmisestä on paitsi typerää, myös vallan väärinkäyttöä.
Ensinmäkin valta on sillä, jolla raha. Toiseksi apn miehen olisi pitänyt olla aikuinen ENNEN kuin sopi sopimuksen, johon ei enää jostain syytä halua sitoutua. Toki mielensä voi myös muuttaa, mutta se on tehtävä samassa reiluuden hengessä, kuin alkuperäinenkin sopimus.
He on olleet ihan lapsia tuolloin. Mäkin lupasin että en koskaan perusta perhettä ja niin vaan muutin mieleni. Kuka elää koko elämänsä kuin parikymppinen?
Sellasta se on, aikuisen elämä. Pitää pitää kiinni sitoumuksista, joita on tullut tehtyä..käsittääkseni eivät kuitenkaan 15v. kun valmistuivat ammattiin ja perustivat perheen...paskadiilejä voi elämässä tulla tehtyä, mut ne pitää sit purkaa aikuismaisesti, jos on pakko.
Juu. Sekö on aikuismaista että pitää kiinni jostain aiemmin luvatusta ja haukkuu toisen pataluhaksi petturiksi? Täälläkin toitotetaan miten apn mies on pilannut kaiken ja tällä mennään kun kerran on sovittu. Ristus jos elämän pitäisi jatkua samana kuin 10-15 vuotta sitten on uskonut olevan järkevää.
Et kai nyt syytä apta jostain, mitä palstalla on sanottu? Missä kohtaa ap haukkui miehensä pataluhaks petturiks? Kai hän saa olla hämillään, jos kerran siltä tuntuu? Jos nyt tapaus on ees oikea.
Hienosti näkyy kommenteissa asenne vastuunkantoon.Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona.
Ottaako ap vastuun päätöksistään?
Ei tietenkään ota. Hän kun ei ole niitä tehnyt vaan rullannut vaan eteenpäin. Tyypillistä tällöin syyttää omista päätöksistään toista ja väittää että en mä olisi kyllä näin päättänyt jos sitä ja tätä.
Sit kun harmittaa, edelleenkään osata tehdä päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies miettisi eroa, niin miksei hän siis yksinkertaisesti eroasi, jos kerran olisi, kuten ap kertoo, tyytyväinen avioehtoon joka ottaa huomioon vain hankitun omaisuuden nykyhetkestä eteenpäin.
Näinollen looginen päätelmä on että hän ei mieti eroa vaan pikemminkin kokee jotain sisäistä ristiriitaa asiassa, siis siinä että hän tienaa eikä saa kaikkia rahoja "itselleen".
Vähän mindsetin muutosta kannattaisi miehen miettiä, että miksi kokee niinkuin kokee. Vaikea nähdä esitetyn perusteella että muusta olisi kysymys.
Miksi hän ei miettisi onko siinä mitään järkeä että hän ei kerrytä omaa omaisuutta? Ei avioehto tarkoita sitä että mies ei enää maksaisi perheen menoista mitään, todennäköisesti hän edelleen maksaisi enemmä kuin ap, koska hänen palkkansa on suurempi.
Joten mihin hän sitä avioehtoa tarvitsee?
Eroa tai kuolemaa varten oman omaisuuden suojaamiseen. Siihen avioehto tehdään.
Kumpaakaan näistä syistä mies ei ap:n mukaan ole tuonut esille vaan mies haluaisi ap:n kertoman mukaan " eriyttää myös raha-asiat." Eli ts. alkaa pelaamaan eri säännöillä kuin millä aikanaan pistivät hynttyyt yhteen.
Niin myös eriyttää rahat. Kaksi eri asiaa. Hän haluaa aviohdon ja eriyttää rahat. Helpompihan sitä omaa omaisuutta on kartuttaa jos kaikkea rahaa ei työnnä yhteiselle tilille ja sitä omaisuutta hän sit haluaa suojata avioehdolla.
Joo tämä on käynyt selväksi kyllä. Miehelle vaan tuntuu olevan hiukan haasteellista elää sen realiteetin kanssa että on naimisissa ja tapa jolla yhteistä taloutta hoidetaan on yhteisellä sopimuksella se mikä on.
Miksi ei saisi muuttaa taloudenhoitoaan? Jos se nyt olisi ap, joka haluaisi alkaa kerryttää myös omaa omaisuuttaan, sä olisit ihan että juu kyllä!
Sulla ei taida olla perhettä kun koko ajan ajattelet vain "omaa" omaisuutta.
Meillä esim. molemmat tienaa minkä tienaa, kulut on puoliksi ja säästyneellä rahalla kerrytetään meidän perhekunnan varallisuutta. Sijoituspäätöksiä tehdessäni ajattelen toki "itse" sijoittavani mutta en ikinä lähtisi riitelemään siitä että ne varat on "oikeasti" mun, vaan sen perheen minkä olen halunnutkin.
Ei mekään riidellä rahasta. Meillä on yhteistä omaisuutta, molemmilla omaa omaisuutta ja sijoituksia. Omat palkkamme käytämme just niinkuin käytämme sen jälkeen kun yhteiset kulut on maksettu. Hyvin usein perheen matkustamiseen tai yhteisen omaisuuden kerryttämiseen, mutta myös ihan itseen. Ja se on tosi ok.
Eiköhän ap:n perheessä tilanne ole about sama. Mutta joku ongelma silti on suhteessa rahaan.
Eipä siltä näytä. Kaikki laitetaan yhteiselle tilille, perunnöstä lähtien ja se nyt sit apta ahdistaa kun mies haluaisikin käyttää palkastaan osan ihan itse ja jopa (siis omg) hankkia omaakin omaisuutta. Siitähän koko kerju sai alkunsa.
Tuo on oma tulkintasi. Eikä se, että perintö laitetaan yhteiselle tilille ole mikään ongelma tai harvinaisuus. Missään ei siis ole sanottu, että mies ei olisi saanut käyttää tienaamiaan rahoja haluamallaan tavallaan. Ihan varmasti on saanut (miten ei olis voinut), ja tähän asti tilanne on ollut ihan ok. AP:han on sanonut että kaikki sijoitukset ja rahankäyttöön liittyvät asiat on hoituneet yhteisymmärryksessä ilman kitkaa. Ainoa minkä voi lukea on se, että miehelle on jotenkin ongelma se ettei hän voi nimellisesti haalia omaisuutta joka esim. erotilanteessa päätyisi täysin hänelle itselleen.
Miksi hän ei saisi *haalia* sitä omaisuutta vain itselleen? Puhut kuin apn ja miehensä taloudenhoito olisi jotenkin tosi yleistä ja liittyisi lapsien hankintaan. En tunne yhtäkään perhettä, jossa ongelmaksi muodostuu oma omaisuus yhteisen lisäksi, saati avioehto. Kiellätkö testamentinkin?
Hän on naimisiin mennessä tehnyt sen valinnan että perheen omaisuus menee tasan erotilanteessa. Ja vielä yhteisestä päätöksestä tehdyillä valinnoilla tukenut sitä mallia että toinen tienaa enemmän kuin toinen. Tehtyjä valintoja joilla sai vaimon ja perheen. Kuulostaa melkoiselta kitisijältä jos tämä ei sitten yhtäkkiä käy ja on valmis uhraamaan toimivan perheen asian takia.
Väität siis ettei ap olisi mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia, jos he olisivat sopineet toisin? Tosi rakkautta.
Tottakai perheen talouden hoito muuttuu ajan kanssa. Muutoinhan tosi monessa perheessä kotiin jäänyt menisi konkurssiin tai työttömyys johtaisi perikatoon.
Jep. Tottakai kaikki on yhteistä lun eletään lädestä suuhun vaikkapa opiskelijoina tai sossutuilla, mutta sit kun tilanne on vakiintunut ja taloudellisesti parempi ja vaikkapa ne lapset hoidettu kotona, kannattaa asia miettiä uudelleen.
Mikä estää apta nyt sit myös käyttämästä sitä omaa palkkaa oman omaisuuden kartuttamiseen? Salkku tai sijoitusasunto esim. hankintaan.
Kysytään toisinpäin. Miksi pitäisi yksipuolisesti vaihtaa hyvin toimivaa systeemiä jossa molemmat osapuolet ovat tasaveroisesti kantaneet oman kortensa kekoon?
Selvästi se ei apn miehen mielestä toimi. Enkä ihmettele yhtään. Taloudellinen riippuvuus toisesta ihmisestä on paitsi typerää, myös vallan väärinkäyttöä.
Ensinmäkin valta on sillä, jolla raha. Toiseksi apn miehen olisi pitänyt olla aikuinen ENNEN kuin sopi sopimuksen, johon ei enää jostain syytä halua sitoutua. Toki mielensä voi myös muuttaa, mutta se on tehtävä samassa reiluuden hengessä, kuin alkuperäinenkin sopimus.
He on olleet ihan lapsia tuolloin. Mäkin lupasin että en koskaan perusta perhettä ja niin vaan muutin mieleni. Kuka elää koko elämänsä kuin parikymppinen?
Sellasta se on, aikuisen elämä. Pitää pitää kiinni sitoumuksista, joita on tullut tehtyä..käsittääkseni eivät kuitenkaan 15v. kun valmistuivat ammattiin ja perustivat perheen...paskadiilejä voi elämässä tulla tehtyä, mut ne pitää sit purkaa aikuismaisesti, jos on pakko.
Juu. Sekö on aikuismaista että pitää kiinni jostain aiemmin luvatusta ja haukkuu toisen pataluhaksi petturiksi? Täälläkin toitotetaan miten apn mies on pilannut kaiken ja tällä mennään kun kerran on sovittu. Ristus jos elämän pitäisi jatkua samana kuin 10-15 vuotta sitten on uskonut olevan järkevää.
Et kai nyt syytä apta jostain, mitä palstalla on sanottu? Missä kohtaa ap haukkui miehensä pataluhaks petturiks? Kai hän saa olla hämillään, jos kerran siltä tuntuu? Jos nyt tapaus on ees oikea.
Hienosti näkyy kommenteissa asenne vastuunkantoon.Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona.
Ottaako ap vastuun päätöksistään?
Ei tietenkään ota. Hän kun ei ole niitä tehnyt vaan rullannut vaan eteenpäin. Tyypillistä tällöin syyttää omista päätöksistään toista ja väittää että en mä olisi kyllä näin päättänyt jos sitä ja tätä.
Sit kun harmittaa, edelleenkään osata tehdä päätöksiä.
Päätöksen olivat yhteiset ja apn mies niitä nimenomaan toivoi. Miten ap ei nyt ota vastuuta? Mielenpahoitusko on sitä vastuuttomuutta? Ja pahempaa kuin se, et apn mies muuttaa toimintaansa? Toinen tapahtuu mielessä, toinen käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies miettisi eroa, niin miksei hän siis yksinkertaisesti eroasi, jos kerran olisi, kuten ap kertoo, tyytyväinen avioehtoon joka ottaa huomioon vain hankitun omaisuuden nykyhetkestä eteenpäin.
Näinollen looginen päätelmä on että hän ei mieti eroa vaan pikemminkin kokee jotain sisäistä ristiriitaa asiassa, siis siinä että hän tienaa eikä saa kaikkia rahoja "itselleen".
Vähän mindsetin muutosta kannattaisi miehen miettiä, että miksi kokee niinkuin kokee. Vaikea nähdä esitetyn perusteella että muusta olisi kysymys.
Miksi hän ei miettisi onko siinä mitään järkeä että hän ei kerrytä omaa omaisuutta? Ei avioehto tarkoita sitä että mies ei enää maksaisi perheen menoista mitään, todennäköisesti hän edelleen maksaisi enemmä kuin ap, koska hänen palkkansa on suurempi.
Joten mihin hän sitä avioehtoa tarvitsee?
Eroa tai kuolemaa varten oman omaisuuden suojaamiseen. Siihen avioehto tehdään.
Kumpaakaan näistä syistä mies ei ap:n mukaan ole tuonut esille vaan mies haluaisi ap:n kertoman mukaan " eriyttää myös raha-asiat." Eli ts. alkaa pelaamaan eri säännöillä kuin millä aikanaan pistivät hynttyyt yhteen.
Niin myös eriyttää rahat. Kaksi eri asiaa. Hän haluaa aviohdon ja eriyttää rahat. Helpompihan sitä omaa omaisuutta on kartuttaa jos kaikkea rahaa ei työnnä yhteiselle tilille ja sitä omaisuutta hän sit haluaa suojata avioehdolla.
Joo tämä on käynyt selväksi kyllä. Miehelle vaan tuntuu olevan hiukan haasteellista elää sen realiteetin kanssa että on naimisissa ja tapa jolla yhteistä taloutta hoidetaan on yhteisellä sopimuksella se mikä on.
Miksi ei saisi muuttaa taloudenhoitoaan? Jos se nyt olisi ap, joka haluaisi alkaa kerryttää myös omaa omaisuuttaan, sä olisit ihan että juu kyllä!
Sulla ei taida olla perhettä kun koko ajan ajattelet vain "omaa" omaisuutta.
Meillä esim. molemmat tienaa minkä tienaa, kulut on puoliksi ja säästyneellä rahalla kerrytetään meidän perhekunnan varallisuutta. Sijoituspäätöksiä tehdessäni ajattelen toki "itse" sijoittavani mutta en ikinä lähtisi riitelemään siitä että ne varat on "oikeasti" mun, vaan sen perheen minkä olen halunnutkin.
Ei mekään riidellä rahasta. Meillä on yhteistä omaisuutta, molemmilla omaa omaisuutta ja sijoituksia. Omat palkkamme käytämme just niinkuin käytämme sen jälkeen kun yhteiset kulut on maksettu. Hyvin usein perheen matkustamiseen tai yhteisen omaisuuden kerryttämiseen, mutta myös ihan itseen. Ja se on tosi ok.
Eiköhän ap:n perheessä tilanne ole about sama. Mutta joku ongelma silti on suhteessa rahaan.
Eipä siltä näytä. Kaikki laitetaan yhteiselle tilille, perunnöstä lähtien ja se nyt sit apta ahdistaa kun mies haluaisikin käyttää palkastaan osan ihan itse ja jopa (siis omg) hankkia omaakin omaisuutta. Siitähän koko kerju sai alkunsa.
Tuo on oma tulkintasi. Eikä se, että perintö laitetaan yhteiselle tilille ole mikään ongelma tai harvinaisuus. Missään ei siis ole sanottu, että mies ei olisi saanut käyttää tienaamiaan rahoja haluamallaan tavallaan. Ihan varmasti on saanut (miten ei olis voinut), ja tähän asti tilanne on ollut ihan ok. AP:han on sanonut että kaikki sijoitukset ja rahankäyttöön liittyvät asiat on hoituneet yhteisymmärryksessä ilman kitkaa. Ainoa minkä voi lukea on se, että miehelle on jotenkin ongelma se ettei hän voi nimellisesti haalia omaisuutta joka esim. erotilanteessa päätyisi täysin hänelle itselleen.
Miksi hän ei saisi *haalia* sitä omaisuutta vain itselleen? Puhut kuin apn ja miehensä taloudenhoito olisi jotenkin tosi yleistä ja liittyisi lapsien hankintaan. En tunne yhtäkään perhettä, jossa ongelmaksi muodostuu oma omaisuus yhteisen lisäksi, saati avioehto. Kiellätkö testamentinkin?
Hän on naimisiin mennessä tehnyt sen valinnan että perheen omaisuus menee tasan erotilanteessa. Ja vielä yhteisestä päätöksestä tehdyillä valinnoilla tukenut sitä mallia että toinen tienaa enemmän kuin toinen. Tehtyjä valintoja joilla sai vaimon ja perheen. Kuulostaa melkoiselta kitisijältä jos tämä ei sitten yhtäkkiä käy ja on valmis uhraamaan toimivan perheen asian takia.
Väität siis ettei ap olisi mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia, jos he olisivat sopineet toisin? Tosi rakkautta.
Tottakai perheen talouden hoito muuttuu ajan kanssa. Muutoinhan tosi monessa perheessä kotiin jäänyt menisi konkurssiin tai työttömyys johtaisi perikatoon.
Jep. Tottakai kaikki on yhteistä lun eletään lädestä suuhun vaikkapa opiskelijoina tai sossutuilla, mutta sit kun tilanne on vakiintunut ja taloudellisesti parempi ja vaikkapa ne lapset hoidettu kotona, kannattaa asia miettiä uudelleen.
Mikä estää apta nyt sit myös käyttämästä sitä omaa palkkaa oman omaisuuden kartuttamiseen? Salkku tai sijoitusasunto esim. hankintaan.
Kysytään toisinpäin. Miksi pitäisi yksipuolisesti vaihtaa hyvin toimivaa systeemiä jossa molemmat osapuolet ovat tasaveroisesti kantaneet oman kortensa kekoon?
Selvästi se ei apn miehen mielestä toimi. Enkä ihmettele yhtään. Taloudellinen riippuvuus toisesta ihmisestä on paitsi typerää, myös vallan väärinkäyttöä.
Ensinmäkin valta on sillä, jolla raha. Toiseksi apn miehen olisi pitänyt olla aikuinen ENNEN kuin sopi sopimuksen, johon ei enää jostain syytä halua sitoutua. Toki mielensä voi myös muuttaa, mutta se on tehtävä samassa reiluuden hengessä, kuin alkuperäinenkin sopimus.
He on olleet ihan lapsia tuolloin. Mäkin lupasin että en koskaan perusta perhettä ja niin vaan muutin mieleni. Kuka elää koko elämänsä kuin parikymppinen?
Sellasta se on, aikuisen elämä. Pitää pitää kiinni sitoumuksista, joita on tullut tehtyä..käsittääkseni eivät kuitenkaan 15v. kun valmistuivat ammattiin ja perustivat perheen...paskadiilejä voi elämässä tulla tehtyä, mut ne pitää sit purkaa aikuismaisesti, jos on pakko.
Juu. Sekö on aikuismaista että pitää kiinni jostain aiemmin luvatusta ja haukkuu toisen pataluhaksi petturiksi? Täälläkin toitotetaan miten apn mies on pilannut kaiken ja tällä mennään kun kerran on sovittu. Ristus jos elämän pitäisi jatkua samana kuin 10-15 vuotta sitten on uskonut olevan järkevää.
No sehän tässä on kun mies ei ole odottamassa sitä 10-15 vuotta vaan alkaa muuttelemaan sopimuksia juuri kun vaimo on vähitellen pääsemässä taas työnsyrjään kiinni. Odotteliskin tosiaan ehdotuksensa kanssa siihen asti että vaimo on taloudellisesti taas tukevasti omillaan niin emme kävisi tätä keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n mukaan molemmat tulevat hyvin vähävaraisista perheistä. Se lienee tässä taustalla, mies ei ole tottunut varallisuuteen ja nousseet tulot ovat saaneet hänen arvomaailmansa vähitellen kääntymään väärään asentoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa ap olisi antanut perintöään perheen hyväksi jos olisi avioehdosta tiennyt vaan pitänyt itsellä pahan päivän varalle.
Ap on hyvä ja ottaa sen pois, jos päätös kismittää.
Tuossa yritettiin havainnollistaa sitä että ap:n tekemät ratkaisut oman uransa ja mahdollisesti perheensäkin suhteen olisivat olleet toiset jos olisi ollut tiedossa että mies vetää maton alta kun lapset aloittelee koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies miettisi eroa, niin miksei hän siis yksinkertaisesti eroasi, jos kerran olisi, kuten ap kertoo, tyytyväinen avioehtoon joka ottaa huomioon vain hankitun omaisuuden nykyhetkestä eteenpäin.
Näinollen looginen päätelmä on että hän ei mieti eroa vaan pikemminkin kokee jotain sisäistä ristiriitaa asiassa, siis siinä että hän tienaa eikä saa kaikkia rahoja "itselleen".
Vähän mindsetin muutosta kannattaisi miehen miettiä, että miksi kokee niinkuin kokee. Vaikea nähdä esitetyn perusteella että muusta olisi kysymys.
Miksi hän ei miettisi onko siinä mitään järkeä että hän ei kerrytä omaa omaisuutta? Ei avioehto tarkoita sitä että mies ei enää maksaisi perheen menoista mitään, todennäköisesti hän edelleen maksaisi enemmä kuin ap, koska hänen palkkansa on suurempi.
Joten mihin hän sitä avioehtoa tarvitsee?
Eroa tai kuolemaa varten oman omaisuuden suojaamiseen. Siihen avioehto tehdään.
Kumpaakaan näistä syistä mies ei ap:n mukaan ole tuonut esille vaan mies haluaisi ap:n kertoman mukaan " eriyttää myös raha-asiat." Eli ts. alkaa pelaamaan eri säännöillä kuin millä aikanaan pistivät hynttyyt yhteen.
Niin myös eriyttää rahat. Kaksi eri asiaa. Hän haluaa aviohdon ja eriyttää rahat. Helpompihan sitä omaa omaisuutta on kartuttaa jos kaikkea rahaa ei työnnä yhteiselle tilille ja sitä omaisuutta hän sit haluaa suojata avioehdolla.
Joo tämä on käynyt selväksi kyllä. Miehelle vaan tuntuu olevan hiukan haasteellista elää sen realiteetin kanssa että on naimisissa ja tapa jolla yhteistä taloutta hoidetaan on yhteisellä sopimuksella se mikä on.
Miksi ei saisi muuttaa taloudenhoitoaan? Jos se nyt olisi ap, joka haluaisi alkaa kerryttää myös omaa omaisuuttaan, sä olisit ihan että juu kyllä!
Sulla ei taida olla perhettä kun koko ajan ajattelet vain "omaa" omaisuutta.
Meillä esim. molemmat tienaa minkä tienaa, kulut on puoliksi ja säästyneellä rahalla kerrytetään meidän perhekunnan varallisuutta. Sijoituspäätöksiä tehdessäni ajattelen toki "itse" sijoittavani mutta en ikinä lähtisi riitelemään siitä että ne varat on "oikeasti" mun, vaan sen perheen minkä olen halunnutkin.
Ei mekään riidellä rahasta. Meillä on yhteistä omaisuutta, molemmilla omaa omaisuutta ja sijoituksia. Omat palkkamme käytämme just niinkuin käytämme sen jälkeen kun yhteiset kulut on maksettu. Hyvin usein perheen matkustamiseen tai yhteisen omaisuuden kerryttämiseen, mutta myös ihan itseen. Ja se on tosi ok.
Eiköhän ap:n perheessä tilanne ole about sama. Mutta joku ongelma silti on suhteessa rahaan.
Eipä siltä näytä. Kaikki laitetaan yhteiselle tilille, perunnöstä lähtien ja se nyt sit apta ahdistaa kun mies haluaisikin käyttää palkastaan osan ihan itse ja jopa (siis omg) hankkia omaakin omaisuutta. Siitähän koko kerju sai alkunsa.
Tuo on oma tulkintasi. Eikä se, että perintö laitetaan yhteiselle tilille ole mikään ongelma tai harvinaisuus. Missään ei siis ole sanottu, että mies ei olisi saanut käyttää tienaamiaan rahoja haluamallaan tavallaan. Ihan varmasti on saanut (miten ei olis voinut), ja tähän asti tilanne on ollut ihan ok. AP:han on sanonut että kaikki sijoitukset ja rahankäyttöön liittyvät asiat on hoituneet yhteisymmärryksessä ilman kitkaa. Ainoa minkä voi lukea on se, että miehelle on jotenkin ongelma se ettei hän voi nimellisesti haalia omaisuutta joka esim. erotilanteessa päätyisi täysin hänelle itselleen.
Miksi hän ei saisi *haalia* sitä omaisuutta vain itselleen? Puhut kuin apn ja miehensä taloudenhoito olisi jotenkin tosi yleistä ja liittyisi lapsien hankintaan. En tunne yhtäkään perhettä, jossa ongelmaksi muodostuu oma omaisuus yhteisen lisäksi, saati avioehto. Kiellätkö testamentinkin?
Hän on naimisiin mennessä tehnyt sen valinnan että perheen omaisuus menee tasan erotilanteessa. Ja vielä yhteisestä päätöksestä tehdyillä valinnoilla tukenut sitä mallia että toinen tienaa enemmän kuin toinen. Tehtyjä valintoja joilla sai vaimon ja perheen. Kuulostaa melkoiselta kitisijältä jos tämä ei sitten yhtäkkiä käy ja on valmis uhraamaan toimivan perheen asian takia.
Väität siis ettei ap olisi mennyt naimisiin tai tehnyt lapsia, jos he olisivat sopineet toisin? Tosi rakkautta.
Tottakai perheen talouden hoito muuttuu ajan kanssa. Muutoinhan tosi monessa perheessä kotiin jäänyt menisi konkurssiin tai työttömyys johtaisi perikatoon.
Jep. Tottakai kaikki on yhteistä lun eletään lädestä suuhun vaikkapa opiskelijoina tai sossutuilla, mutta sit kun tilanne on vakiintunut ja taloudellisesti parempi ja vaikkapa ne lapset hoidettu kotona, kannattaa asia miettiä uudelleen.
Mikä estää apta nyt sit myös käyttämästä sitä omaa palkkaa oman omaisuuden kartuttamiseen? Salkku tai sijoitusasunto esim. hankintaan.
Kysytään toisinpäin. Miksi pitäisi yksipuolisesti vaihtaa hyvin toimivaa systeemiä jossa molemmat osapuolet ovat tasaveroisesti kantaneet oman kortensa kekoon?
Selvästi se ei apn miehen mielestä toimi. Enkä ihmettele yhtään. Taloudellinen riippuvuus toisesta ihmisestä on paitsi typerää, myös vallan väärinkäyttöä.
Ensinmäkin valta on sillä, jolla raha. Toiseksi apn miehen olisi pitänyt olla aikuinen ENNEN kuin sopi sopimuksen, johon ei enää jostain syytä halua sitoutua. Toki mielensä voi myös muuttaa, mutta se on tehtävä samassa reiluuden hengessä, kuin alkuperäinenkin sopimus.
He on olleet ihan lapsia tuolloin. Mäkin lupasin että en koskaan perusta perhettä ja niin vaan muutin mieleni. Kuka elää koko elämänsä kuin parikymppinen?
Sellasta se on, aikuisen elämä. Pitää pitää kiinni sitoumuksista, joita on tullut tehtyä..käsittääkseni eivät kuitenkaan 15v. kun valmistuivat ammattiin ja perustivat perheen...paskadiilejä voi elämässä tulla tehtyä, mut ne pitää sit purkaa aikuismaisesti, jos on pakko.
Juu. Sekö on aikuismaista että pitää kiinni jostain aiemmin luvatusta ja haukkuu toisen pataluhaksi petturiksi? Täälläkin toitotetaan miten apn mies on pilannut kaiken ja tällä mennään kun kerran on sovittu. Ristus jos elämän pitäisi jatkua samana kuin 10-15 vuotta sitten on uskonut olevan järkevää.
Et kai nyt syytä apta jostain, mitä palstalla on sanottu? Missä kohtaa ap haukkui miehensä pataluhaks petturiks? Kai hän saa olla hämillään, jos kerran siltä tuntuu? Jos nyt tapaus on ees oikea.
Hienosti näkyy kommenteissa asenne vastuunkantoon.Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona.
Ottaako ap vastuun päätöksistään?
Ei tietenkään ota. Hän kun ei ole niitä tehnyt vaan rullannut vaan eteenpäin. Tyypillistä tällöin syyttää omista päätöksistään toista ja väittää että en mä olisi kyllä näin päättänyt jos sitä ja tätä.
Sit kun harmittaa, edelleenkään osata tehdä päätöksiä.
Koetko sisäistä ristiriitaa leikkiessäsi kusipäätä?
Vierailija kirjoitti:
AP:n mukaan molemmat tulevat hyvin vähävaraisista perheistä. Se lienee tässä taustalla, mies ei ole tottunut varallisuuteen ja nousseet tulot ovat saaneet hänen arvomaailmansa vähitellen kääntymään väärään asentoon.
Se voi olla humalluttava ja voimaannuttava tunne, kun tuloja alkaakin tulla. Ymmärrän sen täysin.
Eikä sen sopimuksen muuttaminen itsessään ole tuomittavaa. Kunhan tekee sen reilusti ja toista kunnioittaen. Eikä vastuuta pelkästään toista omista menneisyyden toiveista ja ratkaisuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä kotiin.
Riippuu kenen kannalta asiaa katsoo. Lapsia ajatellen en ikinä laittais alle 3v. päiväkotiin, jos on mikään muu vaihtoehto olis olemassa. Nykypäivänä se voisi olla mies myös. Meillä se oli osittain minä, osittain isoäiti. Mutta kompensaatiota saisi olla edes eläkkeen kohdalla, vaikka tulonmenetyksiä ei voi korvata.
Minusta todella loukkaavaa käytöstä mieheltäsi, kun olet hoitanut lapset ja kodin, kun niitä ei voi mitata rahassa, että luopuu omasta urasta lasten tähden. Jos rakastaa lapsiaan ja antaa heille aikaansa, niin heistä kasvaa kunnollisia ihmisiä, jotka arvostavat itseään ja siten myös toisia. Naisten osuutta lasten kasvatuksessa niin vähätellään meidän yhteiskunnassa, että vain raha määrää? Ja mikä on tulos? Kunnioitan sinua ap, että olet kasvattanut lapset ja ollut kotona. Moni mies ei ymmärrä, mitä se vaatii. Olisiko oma miehesi luopunut omasta urastaan ja ollut lasten kanssa kotona? On todella törkeää ehdottaa avioehtoa tässä vaiheessa, joten älä suostu. Miehesi varmaan haluaa pelata vain rahaa, eikä sillä ole mitään enää tekemistä rakkauden kanssa. Miehillä on 16 % vähemmän empatia kykyä kuin naisilla, näin vain Luoja tehnyt. Mutta jos miehet kohtelevat naisia huonosti, niin mitä siitä seuraa? Kadulla näkee pahoin voivia lapsia ja nuoria ja väkivalta lisääntyy, kun kukaan ei välitä? Naisten osuutta vieläkin vähätellään, kuin hoitajien työtä ja kaikkia naisten aloja kohtaan. Toki sinulla korkea koulutus taso, mutta olen huomannut, että jos naisella on korkea titteli työyhteisössä, niin häneen ei jostain syystä uskota, vain miehen sana painaa enemmän kuin naisen. Yhteiskunnan on muuttuva aika radikaalisesti, että me kaikki ihmiset olemme joku päivä täysin tasavertaisia.
ET ALLEKIRJOITA! Ei, ei ja ei. Surullisen kuuloinen case :/ Onko parisuhde muuten ok? Kyllä miehen pitäisi ymmärtää, että olet mahdollistanut hänelle rahakkaamman uran JA lapset. Tiedän kyllä monia pariskuntia, joissa molemmilla on yhtäläinen vastuu lapsista eikä kummankaan uraa priorisoida, ja se vaikuttaa oikeasti ihan tosi, TOSI paljon! Ei sitä uraa vaan ole samalla tavalla helppo luoda, jos arki on niskassa. Mielestäni jos ero tulee, on oikeudenmukaista, että saat "korvausta" siitä, että olet mahdollistanut miehen uran luonnin.
Tulee mieleen, että ehkä ulkopuolisesta keskusteluavusta eli vaikka pariterapiasta olisi apua. Tsemppiä paljon!
Hinnoittelet kotona tehdyn työn ja sanot että suostut avioehtoon siten että mahdollisessa erotilanteessa nykyiset yhteisomistukset jaetaan + miehesi maksaa Sinulle kiinteän summan lisää. Juristi jonka sinä valitset tekemään paperit.
Minusta tämä on parempi vaihtoehto kun "älä allekirjoita"-mantra. Tästä tulee bisnesdiili.
Itsellä on kaksi lasta ja olemme tehneet vaimon kanssa avioehdon, jossa molemmat pitää omat omaisuudet mutta jos ero tulee, maksan hänelle tietyn summan per lapsi korvausta hänen äitiysvuosistaan, jonka ajan panostin enemmän työhöni. Summa on kuusinumeroinen ja ei pienimmästä päästä. Sopimuksen taustana on ollut se, että olin jo avioliiton alussa huomattavasti varakkaampi kuin vaimoni. Minä maksan meillä kaikki perheen menot ja se on ihan fine, koska nettoansioni on 20x vrt vaimon tulot. Omalla palkallaan vaimo on kerryttänyt vuosien mittaan itselleen ihan sievoisen asunto- ja osakesalkun. Jos rakkaus tulee tiensä päähän, kumpikaan ei jää tyhjän päälle.
M45
Ota juristi äläkä enää lue näitä, ainoa järkevä neuvo.
Alue: Aihe vapaa
Tuskinpa ap olisi antanut perintöään perheen hyväksi jos olisi avioehdosta tiennyt vaan pitänyt itsellä pahan päivän varalle.