Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Siksi että lastenteon vaikutukset omaan taloudelliseen asemaan (mm. työuran, palkkauksen ja eläkekertymän vaikutus) ei pitäisi koskea enemmän vain toista vanhempaa, yleensä siis äitiä. Sillä lapset ovat kummankin vanhemman ja kotona lasten hoito on yhtä tärkeää työtä kuin palkkatyökin. Työnjaon taloudelliset vaikutukset olisi siis reilua tasata, jos toinen hoitaa enemmän lapsia kotona. Perhe on yhteinen.
Eikö se tasaannu sillä että mies maksaa elämän toisen ollessa kotona? Jos mies maksaisi vain kompensaation (vaikka sen keskimääräisen 100€/kk), millä se talous pyörisi? Vai miten se pitää tasata?
Ei, se ei tasaannu sillä. Ota huomioon kaikki kauaskantoiset vaikutukset esim molempien työelämään.
On reilua, että molemmat voivat nauttia toistensa tekemän työn tuloksista (lasten teko ja kasvatus ja hoito / miehen urapanostus) myös pikkulapsiajan jälkeen. Ei vain niin, että mies nauttii naisen lapsenkasvatuksen tuloksista ja perheestä, mutta nainen ei miehen isommasta palkasta, jonka on kuitenkin mahdollistanut omalla työllään kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iloinen siitä että sain hoitaa itse lapseni ja olla hoitovapaallakin. Rakastan lapsiani eniten maailmassa. Harmittaa vaan oman puolisonija joidenkin muiden kylmien isien rakkaudettomuus ja suhtautuminen perhe-elämään ja siihen yhteiseen hyvään satsaukseen josta perheen onni muodostuu. Onneksi on muunkinlaisia miehiä ja isiä.
Tässä on hyvä esimerkki siitä että ei kannata jäädä kotiin vuosikausiksi lasten kanssa. Mahdollisimman pian päivähoitoon ja sitten takaisin uraputkeen. Se on ihan huuhaata että lasten pitäisi mukamas olla kotona kolmivuotiaiksi ennen päivähoitoa. Toisin kuin monet väittävät, lapset eivät olleet äitiensä hoidettavina tuohon ikään asti, vaan hoidosta vastasivat isovanhemmat, vanhemmat sisarukset ja muut jotka eivät kyenneet työhön. Äidit ahkeroivat tuolloin pellolla, karjaa hoitamassa jne.
Nykypäivänä jotkut jäävät pidemmäksi aikaa töistä kotiin siksi että haluavat rakentaa jonkinlaista äitikulttia jonka keskiössä he itse olisivat. Kotona ollessa kertyy ainakin omasta mielestä roppakaupalla marttyyripisteitä. Monet haluavat esittää kotiin jäämisen uhrautumisena, vaikka todellisuudessa ovat tyytyväisiä siitä että ei tarvitse mennä töihin.
Jos suostut ehtoon, niin sinuna vaatisin omiin nimiin ainakin sijoitustilille laitetun sekä sen avulla kerrytetyn omaisuuden ja ehkä sopivan kompensaation kotona vietetyistä vuosista. Miehen pointtihan on sinänsä ymmärrettävä, sillä hän vastaa tällä hetkellä isommalla osalla perheen taloudesta. Se, että on joskus ollut kotona hoitamassa lapsia, ei toimi selityksenä laahaavalle ansiokehitykselle useita vuosia. Viimeistään kun lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin nainen voi panostaa etenemiseensä yhtä suurella tarmolla kuin miehensä.
Tässä systeemissä on myös suomalainen yhteiskunta syypää, mies on aina arvostetumpi, kaikessa ja saa palkkaa usein paljon enemmän kuin nainen. Siitä se kuoppa alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä esimerkki siitä että ei kannata jäädä kotiin vuosikausiksi lasten kanssa. Mahdollisimman pian päivähoitoon ja sitten takaisin uraputkeen. Se on ihan huuhaata että lasten pitäisi mukamas olla kotona kolmivuotiaiksi ennen päivähoitoa. Toisin kuin monet väittävät, lapset eivät olleet äitiensä hoidettavina tuohon ikään asti, vaan hoidosta vastasivat isovanhemmat, vanhemmat sisarukset ja muut jotka eivät kyenneet työhön. Äidit ahkeroivat tuolloin pellolla, karjaa hoitamassa jne.
Nykypäivänä jotkut jäävät pidemmäksi aikaa töistä kotiin siksi että haluavat rakentaa jonkinlaista äitikulttia jonka keskiössä he itse olisivat. Kotona ollessa kertyy ainakin omasta mielestä roppakaupalla marttyyripisteitä. Monet haluavat esittää kotiin jäämisen uhrautumisena, vaikka todellisuudessa ovat tyytyväisiä siitä että ei tarvitse mennä töihin.
Jos suostut ehtoon, niin sinuna vaatisin omiin nimiin ainakin sijoitustilille laitetun sekä sen avulla kerrytetyn omaisuuden ja ehkä sopivan kompensaation kotona vietetyistä vuosista. Miehen pointtihan on sinänsä ymmärrettävä, sillä hän vastaa tällä hetkellä isommalla osalla perheen taloudesta. Se, että on joskus ollut kotona hoitamassa lapsia, ei toimi selityksenä laahaavalle ansiokehitykselle useita vuosia. Viimeistään kun lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin nainen voi panostaa etenemiseensä yhtä suurella tarmolla kuin miehensä.
Että kummallekin työmatkoja ja pitkiä päiviä. Kuka ne pikkukoululaiset hoitaa ja ruokkii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen tienaamat rahat ovat hänen omia rahojaan. Olet itse valinnut maata kotona sillä välin kun mies on käynyt töissä. Mietippä hetki kuinka paljon rahaa mies on jo käyttänyt sinun elättämiseesi.
Sanoo henkilö joka ei selviäisi päivääkään kotiäidin työtaakasta.
Näille kannattaa laskea markkina-arvo: paljonko kaikesta kotiäidin tekemästä työstä jouduttaisiin maksamaan lastenhoitajalle ja siivoajalle, jos kyseinen henkilö olisi töissä? Sieltä se työn arvo löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Olihan tämä sarkasmia? Ja siis ap:n menettämä eläke on 360€/kk koko eläkeajan ajalla, JOS hänen palkkansa on vain 4000€/kk. Palkka voi olla suurempikin, jos ap:lla on yhtä hyvä koulutus kuin miehellänsä. Silloin myös menetys on suurempi.
Eikä ole. Se eläke kertyy kun hän palaa töihin ja se *menetetty* kertymä tasaantuu koko ajan. Se olisi 360€/kk jos hän jäisi suoraan kotoa eläkkeelle.
Ei tasaannu. Eläkettä kertyy vuosi vuodelta, ja vaikka minullekin kertyy tänä vuonna yli 150€/kk eläkettä, se ei mitenkään tasa sitä, että minulta puuttuu 20 vuoden takaa neljän vuoden kertymät. Se vaje on aina ja ikuisesti sen minkä on.
Höpsis. Eläkekertymä on suurimmillaan juuri ennen eläkkeelle jääntiä.
Esimerkki: sä olet kotona kolme vuotta ja sillä ajalla sun eläkekertymäsi on vaikkapa sen 360€ pienempi kuin se olisi jos olisit ollut töissä. Sanotaan nyt että eläkekertymäsi on 1700€ kun palaat töihin ja se olisi ilman kotonaoloa 1960€. Sit sä teet töitä 30 vuotta ja jäät eläkkeelle 3000€ eläkkeellä. Missä se 360€ näkyy? Saathan sä ajatella että se olisi 3360€, mutta tuskinpa olisi, korkeintaan se ero on edelleen sen 100-200€.
Nyt kannattaa ruveta seuraamaan sitä eläkeotetta ihan kuukausittain, niin ehkä jo ensi vuonna ymmärrät, miksi puhut tosi tyhmiä tässä.
Ei edes puhu. Sä kuvittelet ilmeisesti että eläkekertymä kertyy itsensä päälle? Ei kerry vaan tulojen mukaan. Eri asia eläkesäästö ja sijoitukset. Ihan perus eläkekertymä ei ole riippuvainen siitä mitä se kertymä milloinkin on.
Mitä ihmettä selität?
Eläkettä kerätään laskennallisesti noin 40 vuotta ja jokaisen vuoden tuloista laskettuna 1,5 % tulee sen vuoden osanen ja nämä osaset ynnätään yhteen = kertymä.
No niin on. Täällä on annettu ymmärtää että jos tän vuoden tuloilla se kertymä olisi vaikkapa 400€, se onkin 40€, koska oli kotona kolme vuotta aiemmin. Se kertymä kotona ollessa on pienenpi niin, mutta ei se siinä kertymässä näy enää sit kun sä palaat töihin. Ja mitä pidempään sä olet töissä, sitä pienemmäksi se kotonaoloajan vaikutus painuu. Se ei ole 360€ enää sit kun sä jäät eläkkeelle. Ymmärsitkö nyt? On naurettavaa sanoa että jos mä en olisi ollut kotona kolmea vuotta, mun eläke olisi 360€ suurempi. Ei olisi, se olisi 360€ suurempi jos sä et olisi palkkatöihin palannutkaan. Ja jos ajatellaan että se palkka olisi kehittynyt sen kolmen vuoden aikana jotenkin suuresti, niin joo, sit voi ajatella noin, mutta siitä nyt tuskin kovin monella on kyse.
Jos sinä katsot omaa työeläkeotetta, niin siellä näkyy palkat vuosittain ja jokaiselta vuodelta kertynyt eläke erikseen. Jos jonain vuonna kertymä on nolla tai kolme euroa, se summa on suunnilleen sama kaikki vuodet eläkeikään asti. Kyllä se näkyy vielä eläkkeellä ollessa pienempänä eläkkeenä. Sinä itse et nyt tajua, miten eläke muodostuu.
eri
Ihan oikeassa hän on.
-eläkeasiantuntijaMä luulen että he puhuvat nyt kahdesta eri näkökulmasta. Juu, ei se eläkekertymä sinne kotivuosiin jälkikäteen pompsahda takaisin, mutta ne vuodet eivät myöskään pysäytä tai pienennä tulevaa kertymää.
Jos ajatellaan että kotiäidin palkka pysyisi eläkkeeseen asti vakiona (mikä ei siis ole mahdollista), se vaikutus todella olisi sen 360€/kk. Kuinka todennäköistä on, että se mies ei olisi tuota summaa kompensoinut jo moneen otteeseen niiden kotivuosien aikana? Ja jos haluaa että hän kompensoi sen jälkikäteen, on se tietenkin kuitattu siinä samassa ajassa kuin se aukko syntyikin. Eli kolmessa vuodessa.
Ei vaan vaikutus on ihan joka tapauksessa vähintään sen 360€. Luultavasti enemmän, koska vie aikaa ennen kuin ap:n palkka saa kiinni sen tason, millä se olisi ilman lapsia. Tuon360 jää kuitenkin ihan joka tapauksessa puuttumaan, vaikka ap:n palkka nousisi heti huomenna samalle tasolle kuin sen 6v pitempään töissä olleilla on.
Miten paljon sä kuvittelet sen palkan kehittyneen kolmessa vuodessa? Ja miksi se droppaisi? Ja mikä on riittävä korvaus siis mieheltä? Kolme vuotta 360€ vai 25 vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen tienaamat rahat ovat hänen omia rahojaan. Olet itse valinnut maata kotona sillä välin kun mies on käynyt töissä. Mietippä hetki kuinka paljon rahaa mies on jo käyttänyt sinun elättämiseesi.
Sanoo henkilö joka ei selviäisi päivääkään kotiäidin työtaakasta.
Näille kannattaa laskea markkina-arvo: paljonko kaikesta kotiäidin tekemästä työstä jouduttaisiin maksamaan lastenhoitajalle ja siivoajalle, jos kyseinen henkilö olisi töissä? Sieltä se työn arvo löytyy.
Ei löydy. Äidin koulutustaso periytyy lapsille vahvasti. Siis jos vaikka lääkäriäiti tai juristiäiti on lasten kanssa, tämä parantaa lasten ennustetta elämässä ja arvo on ihan suhteessa äidin työn arvoon työmarkkinoilla. Siis lääkäriäidin lapsesta tulee todennäköisemmin lääkäri, ja tämä on lisähyöty siitä, että äiti viettää aikaa lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Eihän sillä tietenkään olekaan, kun teillä homma jatkuu. Apn tilanne sikäli eri, jos ero tulee. Ilman avioehtoa (riippuu toki ehdon ehdoista) erossa otetaan huomioon hänen kotona viettämänsä aika. Ehdon kera sitä ei välttämättä huomioida. Kotivuodet verottavat sekä työurasta että eläkkeestä.
Sehän on huomioitu jo. Kuinka kauan se pitää huomioida?
Niin kauan kunnes ap tienaa yhtä paljon kuin miehensäkin, tietysti. Nopeimmin siihen päästään, kun mies alkaa nyt tehdä lyhennettyä 6h työpäivää, jotta pystyy hoitamaan vuorostaan lapset ja kodin.
Jaahas. Kuinka moni tienaa eksaktisti saman verran muutoinkaan? Ja ennenkaikkea miksi ihmeessä? Ihanko olet varma että ap tienaisi nyt saman verran kuin miehensä jos ei olisi ollut kotona?
Kiistätkö nyt naisen kotiinjäämisen lasten kanssa isot vaikutukset molempien työelämään?
Mies tienaisi hyvin todennäköisesti nyt vähemmän, jos hän olisi hoitanut enemmän lapsiaan, jos ap ei olisi mahdollistanut kertomansa mukaisia miehen työmatkoja, ja muuta työuraan panostamista ottaessaan lapsista pääasiallisen hoitovastuun.
Oman ymmärrykseni mukaan ap oli hyvässä työssä ja korkeasti koulutettu, joten on hyvin todennäköistä, että ilman vuosien lastenhoitoa hänen palkkansa olisi myös nykyistä reilusti suurempi.
Ei ole yleisellä tasolla kyse siitä, olisiko palkka puolisoilla sama vai eri, siihen vaikuttaa moni mukin asia, kuten vaikka ammatinvalinta jnejne, vaan on kyse lastensaannin isoista vaikutuksista työelämään ja sen kauasantoisista taloudellisista vaikutuksista, joka tottakai pitää ottaa isona tekijänä huomioon tasapuolisesti ja reilusti tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä esimerkki siitä että ei kannata jäädä kotiin vuosikausiksi lasten kanssa. Mahdollisimman pian päivähoitoon ja sitten takaisin uraputkeen. Se on ihan huuhaata että lasten pitäisi mukamas olla kotona kolmivuotiaiksi ennen päivähoitoa. Toisin kuin monet väittävät, lapset eivät olleet äitiensä hoidettavina tuohon ikään asti, vaan hoidosta vastasivat isovanhemmat, vanhemmat sisarukset ja muut jotka eivät kyenneet työhön. Äidit ahkeroivat tuolloin pellolla, karjaa hoitamassa jne.
Nykypäivänä jotkut jäävät pidemmäksi aikaa töistä kotiin siksi että haluavat rakentaa jonkinlaista äitikulttia jonka keskiössä he itse olisivat. Kotona ollessa kertyy ainakin omasta mielestä roppakaupalla marttyyripisteitä. Monet haluavat esittää kotiin jäämisen uhrautumisena, vaikka todellisuudessa ovat tyytyväisiä siitä että ei tarvitse mennä töihin.
Jos suostut ehtoon, niin sinuna vaatisin omiin nimiin ainakin sijoitustilille laitetun sekä sen avulla kerrytetyn omaisuuden ja ehkä sopivan kompensaation kotona vietetyistä vuosista. Miehen pointtihan on sinänsä ymmärrettävä, sillä hän vastaa tällä hetkellä isommalla osalla perheen taloudesta. Se, että on joskus ollut kotona hoitamassa lapsia, ei toimi selityksenä laahaavalle ansiokehitykselle useita vuosia. Viimeistään kun lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin nainen voi panostaa etenemiseensä yhtä suurella tarmolla kuin miehensä.
Että kummallekin työmatkoja ja pitkiä päiviä. Kuka ne pikkukoululaiset hoitaa ja ruokkii?
Tietenkin isä. Nythän on hänen vuoronsa panostaa kotielämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Olihan tämä sarkasmia? Ja siis ap:n menettämä eläke on 360€/kk koko eläkeajan ajalla, JOS hänen palkkansa on vain 4000€/kk. Palkka voi olla suurempikin, jos ap:lla on yhtä hyvä koulutus kuin miehellänsä. Silloin myös menetys on suurempi.
Eikä ole. Se eläke kertyy kun hän palaa töihin ja se *menetetty* kertymä tasaantuu koko ajan. Se olisi 360€/kk jos hän jäisi suoraan kotoa eläkkeelle.
Ei tasaannu. Eläkettä kertyy vuosi vuodelta, ja vaikka minullekin kertyy tänä vuonna yli 150€/kk eläkettä, se ei mitenkään tasa sitä, että minulta puuttuu 20 vuoden takaa neljän vuoden kertymät. Se vaje on aina ja ikuisesti sen minkä on.
Höpsis. Eläkekertymä on suurimmillaan juuri ennen eläkkeelle jääntiä.
Esimerkki: sä olet kotona kolme vuotta ja sillä ajalla sun eläkekertymäsi on vaikkapa sen 360€ pienempi kuin se olisi jos olisit ollut töissä. Sanotaan nyt että eläkekertymäsi on 1700€ kun palaat töihin ja se olisi ilman kotonaoloa 1960€. Sit sä teet töitä 30 vuotta ja jäät eläkkeelle 3000€ eläkkeellä. Missä se 360€ näkyy? Saathan sä ajatella että se olisi 3360€, mutta tuskinpa olisi, korkeintaan se ero on edelleen sen 100-200€.
Nyt kannattaa ruveta seuraamaan sitä eläkeotetta ihan kuukausittain, niin ehkä jo ensi vuonna ymmärrät, miksi puhut tosi tyhmiä tässä.
Ei edes puhu. Sä kuvittelet ilmeisesti että eläkekertymä kertyy itsensä päälle? Ei kerry vaan tulojen mukaan. Eri asia eläkesäästö ja sijoitukset. Ihan perus eläkekertymä ei ole riippuvainen siitä mitä se kertymä milloinkin on.
Mitä ihmettä selität?
Eläkettä kerätään laskennallisesti noin 40 vuotta ja jokaisen vuoden tuloista laskettuna 1,5 % tulee sen vuoden osanen ja nämä osaset ynnätään yhteen = kertymä.
No niin on. Täällä on annettu ymmärtää että jos tän vuoden tuloilla se kertymä olisi vaikkapa 400€, se onkin 40€, koska oli kotona kolme vuotta aiemmin. Se kertymä kotona ollessa on pienenpi niin, mutta ei se siinä kertymässä näy enää sit kun sä palaat töihin. Ja mitä pidempään sä olet töissä, sitä pienemmäksi se kotonaoloajan vaikutus painuu. Se ei ole 360€ enää sit kun sä jäät eläkkeelle. Ymmärsitkö nyt? On naurettavaa sanoa että jos mä en olisi ollut kotona kolmea vuotta, mun eläke olisi 360€ suurempi. Ei olisi, se olisi 360€ suurempi jos sä et olisi palkkatöihin palannutkaan. Ja jos ajatellaan että se palkka olisi kehittynyt sen kolmen vuoden aikana jotenkin suuresti, niin joo, sit voi ajatella noin, mutta siitä nyt tuskin kovin monella on kyse.
Jos sinä katsot omaa työeläkeotetta, niin siellä näkyy palkat vuosittain ja jokaiselta vuodelta kertynyt eläke erikseen. Jos jonain vuonna kertymä on nolla tai kolme euroa, se summa on suunnilleen sama kaikki vuodet eläkeikään asti. Kyllä se näkyy vielä eläkkeellä ollessa pienempänä eläkkeenä. Sinä itse et nyt tajua, miten eläke muodostuu.
eri
Ihan oikeassa hän on.
-eläkeasiantuntijaMä luulen että he puhuvat nyt kahdesta eri näkökulmasta. Juu, ei se eläkekertymä sinne kotivuosiin jälkikäteen pompsahda takaisin, mutta ne vuodet eivät myöskään pysäytä tai pienennä tulevaa kertymää.
Jos ajatellaan että kotiäidin palkka pysyisi eläkkeeseen asti vakiona (mikä ei siis ole mahdollista), se vaikutus todella olisi sen 360€/kk. Kuinka todennäköistä on, että se mies ei olisi tuota summaa kompensoinut jo moneen otteeseen niiden kotivuosien aikana? Ja jos haluaa että hän kompensoi sen jälkikäteen, on se tietenkin kuitattu siinä samassa ajassa kuin se aukko syntyikin. Eli kolmessa vuodessa.
Ei vaan vaikutus on ihan joka tapauksessa vähintään sen 360€. Luultavasti enemmän, koska vie aikaa ennen kuin ap:n palkka saa kiinni sen tason, millä se olisi ilman lapsia. Tuon360 jää kuitenkin ihan joka tapauksessa puuttumaan, vaikka ap:n palkka nousisi heti huomenna samalle tasolle kuin sen 6v pitempään töissä olleilla on.
Miten paljon sä kuvittelet sen palkan kehittyneen kolmessa vuodessa? Ja miksi se droppaisi? Ja mikä on riittävä korvaus siis mieheltä? Kolme vuotta 360€ vai 25 vuotta?
Se palkka voi olla esim bruttona tonnin kuussa heikompi.
Kohtuullista olisi jatkaa loppuelämä sillä alkuperäisellä sopimuksella. Jos siitä haluaa irti niin puolet 25 vuodelta, jääköön toinen puoli ap:n katettavaksi itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Eihän sillä tietenkään olekaan, kun teillä homma jatkuu. Apn tilanne sikäli eri, jos ero tulee. Ilman avioehtoa (riippuu toki ehdon ehdoista) erossa otetaan huomioon hänen kotona viettämänsä aika. Ehdon kera sitä ei välttämättä huomioida. Kotivuodet verottavat sekä työurasta että eläkkeestä.
Sehän on huomioitu jo. Kuinka kauan se pitää huomioida?
Miten se on huomioitu?
Pitäisikö tässä käyttää analogiana työsopimusta?
Työntekijä (ap) ja työnantaja (ap:n mies) ovat x vuotta sitten allekirjoittaneet työsopimuksen tietyin yhdessä neuvotelluin ehdoin. Sanotaan, että siihen olisi kuulunut tietty palkkataso ja vaikkapa kultainen kädenpuristussumma siltä varalta, että jompikumpi päättää sopimuksen yllättäen. Nyt työnantaja tuo ap:lle uuden työsopimuksen allekirjoitettavaksi, jossa aiemmin sovittuja ehtoja on huononnettu. Esimerkiksi siitä kultaisesta kädenpuristuksesta on luovuttu.
Kuinka moni ohjeistaisi yhtäkään työntekijän asemassa olevaa allekirjoittamaan huonomman työsopimuksen? Kai nyt kaikki ymmärtävät, että sen uuden työsopimuksen jälkeen riski siihen, että työnantaja päättää työsuhteen ilman korvaussummaa, kasvaa aivan tuntuvasti? Kannattaako ap:n siis lähteä itse (ja saada korvaussumma), allekirjoittaa uusi sopimus ja tulla erotetuksi (ilman korvaussummaa) vai olla allekirjoittamatta uutta sopimusta ja jatkaa työsuhdetta entisin ehdoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Olihan tämä sarkasmia? Ja siis ap:n menettämä eläke on 360€/kk koko eläkeajan ajalla, JOS hänen palkkansa on vain 4000€/kk. Palkka voi olla suurempikin, jos ap:lla on yhtä hyvä koulutus kuin miehellänsä. Silloin myös menetys on suurempi.
Eikä ole. Se eläke kertyy kun hän palaa töihin ja se *menetetty* kertymä tasaantuu koko ajan. Se olisi 360€/kk jos hän jäisi suoraan kotoa eläkkeelle.
Ei tasaannu. Eläkettä kertyy vuosi vuodelta, ja vaikka minullekin kertyy tänä vuonna yli 150€/kk eläkettä, se ei mitenkään tasa sitä, että minulta puuttuu 20 vuoden takaa neljän vuoden kertymät. Se vaje on aina ja ikuisesti sen minkä on.
Höpsis. Eläkekertymä on suurimmillaan juuri ennen eläkkeelle jääntiä.
Esimerkki: sä olet kotona kolme vuotta ja sillä ajalla sun eläkekertymäsi on vaikkapa sen 360€ pienempi kuin se olisi jos olisit ollut töissä. Sanotaan nyt että eläkekertymäsi on 1700€ kun palaat töihin ja se olisi ilman kotonaoloa 1960€. Sit sä teet töitä 30 vuotta ja jäät eläkkeelle 3000€ eläkkeellä. Missä se 360€ näkyy? Saathan sä ajatella että se olisi 3360€, mutta tuskinpa olisi, korkeintaan se ero on edelleen sen 100-200€.
Nyt kannattaa ruveta seuraamaan sitä eläkeotetta ihan kuukausittain, niin ehkä jo ensi vuonna ymmärrät, miksi puhut tosi tyhmiä tässä.
Ei edes puhu. Sä kuvittelet ilmeisesti että eläkekertymä kertyy itsensä päälle? Ei kerry vaan tulojen mukaan. Eri asia eläkesäästö ja sijoitukset. Ihan perus eläkekertymä ei ole riippuvainen siitä mitä se kertymä milloinkin on.
Mitä ihmettä selität?
Eläkettä kerätään laskennallisesti noin 40 vuotta ja jokaisen vuoden tuloista laskettuna 1,5 % tulee sen vuoden osanen ja nämä osaset ynnätään yhteen = kertymä.
No niin on. Täällä on annettu ymmärtää että jos tän vuoden tuloilla se kertymä olisi vaikkapa 400€, se onkin 40€, koska oli kotona kolme vuotta aiemmin. Se kertymä kotona ollessa on pienenpi niin, mutta ei se siinä kertymässä näy enää sit kun sä palaat töihin. Ja mitä pidempään sä olet töissä, sitä pienemmäksi se kotonaoloajan vaikutus painuu. Se ei ole 360€ enää sit kun sä jäät eläkkeelle. Ymmärsitkö nyt? On naurettavaa sanoa että jos mä en olisi ollut kotona kolmea vuotta, mun eläke olisi 360€ suurempi. Ei olisi, se olisi 360€ suurempi jos sä et olisi palkkatöihin palannutkaan. Ja jos ajatellaan että se palkka olisi kehittynyt sen kolmen vuoden aikana jotenkin suuresti, niin joo, sit voi ajatella noin, mutta siitä nyt tuskin kovin monella on kyse.
Jos sinä katsot omaa työeläkeotetta, niin siellä näkyy palkat vuosittain ja jokaiselta vuodelta kertynyt eläke erikseen. Jos jonain vuonna kertymä on nolla tai kolme euroa, se summa on suunnilleen sama kaikki vuodet eläkeikään asti. Kyllä se näkyy vielä eläkkeellä ollessa pienempänä eläkkeenä. Sinä itse et nyt tajua, miten eläke muodostuu.
eri
Ihan oikeassa hän on.
-eläkeasiantuntijaMä luulen että he puhuvat nyt kahdesta eri näkökulmasta. Juu, ei se eläkekertymä sinne kotivuosiin jälkikäteen pompsahda takaisin, mutta ne vuodet eivät myöskään pysäytä tai pienennä tulevaa kertymää.
Jos ajatellaan että kotiäidin palkka pysyisi eläkkeeseen asti vakiona (mikä ei siis ole mahdollista), se vaikutus todella olisi sen 360€/kk. Kuinka todennäköistä on, että se mies ei olisi tuota summaa kompensoinut jo moneen otteeseen niiden kotivuosien aikana? Ja jos haluaa että hän kompensoi sen jälkikäteen, on se tietenkin kuitattu siinä samassa ajassa kuin se aukko syntyikin. Eli kolmessa vuodessa.
Ei vaan vaikutus on ihan joka tapauksessa vähintään sen 360€. Luultavasti enemmän, koska vie aikaa ennen kuin ap:n palkka saa kiinni sen tason, millä se olisi ilman lapsia. Tuon360 jää kuitenkin ihan joka tapauksessa puuttumaan, vaikka ap:n palkka nousisi heti huomenna samalle tasolle kuin sen 6v pitempään töissä olleilla on.
Miten paljon sä kuvittelet sen palkan kehittyneen kolmessa vuodessa? Ja miksi se droppaisi? Ja mikä on riittävä korvaus siis mieheltä? Kolme vuotta 360€ vai 25 vuotta?
Todellisuudessa se palkkakehitys on ihan utopiaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tässä käyttää analogiana työsopimusta?
Työntekijä (ap) ja työnantaja (ap:n mies) ovat x vuotta sitten allekirjoittaneet työsopimuksen tietyin yhdessä neuvotelluin ehdoin. Sanotaan, että siihen olisi kuulunut tietty palkkataso ja vaikkapa kultainen kädenpuristussumma siltä varalta, että jompikumpi päättää sopimuksen yllättäen. Nyt työnantaja tuo ap:lle uuden työsopimuksen allekirjoitettavaksi, jossa aiemmin sovittuja ehtoja on huononnettu. Esimerkiksi siitä kultaisesta kädenpuristuksesta on luovuttu.
Kuinka moni ohjeistaisi yhtäkään työntekijän asemassa olevaa allekirjoittamaan huonomman työsopimuksen? Kai nyt kaikki ymmärtävät, että sen uuden työsopimuksen jälkeen riski siihen, että työnantaja päättää työsuhteen ilman korvaussummaa, kasvaa aivan tuntuvasti? Kannattaako ap:n siis lähteä itse (ja saada korvaussumma), allekirjoittaa uusi sopimus ja tulla erotetuksi (ilman korvaussummaa) vai olla allekirjoittamatta uutta sopimusta ja jatkaa työsuhdetta entisin ehdoin?
Mukä se kultainen kädenpuristus tai korvaussumma tässä on?
Apn mies (työnantaja) tarjoaa uutta työsopimusta, jossa palkka pysyy samana ja jo saadut edut säilyvät, mutta uusia etuja ei anneta.
Se kannattaako tuota allekirjoittaa on siitä kiinni haluaako edelleen töissä olla vaiko ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Olihan tämä sarkasmia? Ja siis ap:n menettämä eläke on 360€/kk koko eläkeajan ajalla, JOS hänen palkkansa on vain 4000€/kk. Palkka voi olla suurempikin, jos ap:lla on yhtä hyvä koulutus kuin miehellänsä. Silloin myös menetys on suurempi.
Eikä ole. Se eläke kertyy kun hän palaa töihin ja se *menetetty* kertymä tasaantuu koko ajan. Se olisi 360€/kk jos hän jäisi suoraan kotoa eläkkeelle.
Ei tasaannu. Eläkettä kertyy vuosi vuodelta, ja vaikka minullekin kertyy tänä vuonna yli 150€/kk eläkettä, se ei mitenkään tasa sitä, että minulta puuttuu 20 vuoden takaa neljän vuoden kertymät. Se vaje on aina ja ikuisesti sen minkä on.
Höpsis. Eläkekertymä on suurimmillaan juuri ennen eläkkeelle jääntiä.
Esimerkki: sä olet kotona kolme vuotta ja sillä ajalla sun eläkekertymäsi on vaikkapa sen 360€ pienempi kuin se olisi jos olisit ollut töissä. Sanotaan nyt että eläkekertymäsi on 1700€ kun palaat töihin ja se olisi ilman kotonaoloa 1960€. Sit sä teet töitä 30 vuotta ja jäät eläkkeelle 3000€ eläkkeellä. Missä se 360€ näkyy? Saathan sä ajatella että se olisi 3360€, mutta tuskinpa olisi, korkeintaan se ero on edelleen sen 100-200€.
Nyt kannattaa ruveta seuraamaan sitä eläkeotetta ihan kuukausittain, niin ehkä jo ensi vuonna ymmärrät, miksi puhut tosi tyhmiä tässä.
Ei edes puhu. Sä kuvittelet ilmeisesti että eläkekertymä kertyy itsensä päälle? Ei kerry vaan tulojen mukaan. Eri asia eläkesäästö ja sijoitukset. Ihan perus eläkekertymä ei ole riippuvainen siitä mitä se kertymä milloinkin on.
Mitä ihmettä selität?
Eläkettä kerätään laskennallisesti noin 40 vuotta ja jokaisen vuoden tuloista laskettuna 1,5 % tulee sen vuoden osanen ja nämä osaset ynnätään yhteen = kertymä.
No niin on. Täällä on annettu ymmärtää että jos tän vuoden tuloilla se kertymä olisi vaikkapa 400€, se onkin 40€, koska oli kotona kolme vuotta aiemmin. Se kertymä kotona ollessa on pienenpi niin, mutta ei se siinä kertymässä näy enää sit kun sä palaat töihin. Ja mitä pidempään sä olet töissä, sitä pienemmäksi se kotonaoloajan vaikutus painuu. Se ei ole 360€ enää sit kun sä jäät eläkkeelle. Ymmärsitkö nyt? On naurettavaa sanoa että jos mä en olisi ollut kotona kolmea vuotta, mun eläke olisi 360€ suurempi. Ei olisi, se olisi 360€ suurempi jos sä et olisi palkkatöihin palannutkaan. Ja jos ajatellaan että se palkka olisi kehittynyt sen kolmen vuoden aikana jotenkin suuresti, niin joo, sit voi ajatella noin, mutta siitä nyt tuskin kovin monella on kyse.
Jos sinä katsot omaa työeläkeotetta, niin siellä näkyy palkat vuosittain ja jokaiselta vuodelta kertynyt eläke erikseen. Jos jonain vuonna kertymä on nolla tai kolme euroa, se summa on suunnilleen sama kaikki vuodet eläkeikään asti. Kyllä se näkyy vielä eläkkeellä ollessa pienempänä eläkkeenä. Sinä itse et nyt tajua, miten eläke muodostuu.
eri
Ihan oikeassa hän on.
-eläkeasiantuntijaMä luulen että he puhuvat nyt kahdesta eri näkökulmasta. Juu, ei se eläkekertymä sinne kotivuosiin jälkikäteen pompsahda takaisin, mutta ne vuodet eivät myöskään pysäytä tai pienennä tulevaa kertymää.
Jos ajatellaan että kotiäidin palkka pysyisi eläkkeeseen asti vakiona (mikä ei siis ole mahdollista), se vaikutus todella olisi sen 360€/kk. Kuinka todennäköistä on, että se mies ei olisi tuota summaa kompensoinut jo moneen otteeseen niiden kotivuosien aikana? Ja jos haluaa että hän kompensoi sen jälkikäteen, on se tietenkin kuitattu siinä samassa ajassa kuin se aukko syntyikin. Eli kolmessa vuodessa.
Ei vaan vaikutus on ihan joka tapauksessa vähintään sen 360€. Luultavasti enemmän, koska vie aikaa ennen kuin ap:n palkka saa kiinni sen tason, millä se olisi ilman lapsia. Tuon360 jää kuitenkin ihan joka tapauksessa puuttumaan, vaikka ap:n palkka nousisi heti huomenna samalle tasolle kuin sen 6v pitempään töissä olleilla on.
Miten paljon sä kuvittelet sen palkan kehittyneen kolmessa vuodessa? Ja miksi se droppaisi? Ja mikä on riittävä korvaus siis mieheltä? Kolme vuotta 360€ vai 25 vuotta?
Todellisuudessa se palkkakehitys on ihan utopiaa.
Ai se on utopiaa jos puhutaan naisesta, miehelle toki luonnollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ajattelevat ainoastaan rahaa?
Sekö tässä maailmassa on heille tärkein asia paljonko he saavat mieheltä lypsettyä omaisuutta?Se on yhteistä omaisuutta tuossa vaihessa, kun on sovittu tuollaisesta työnjaosta ja yhteisistä rahoista perheessä. Ei miehen omaa omaisuutta. Molemmat ovat tehneet töitä sovitusti yhteiseen pottiin (pehe, lapset, toimeentulo, hyvinvointi jne) ja nainen mahdollistanut miehen urakehityksen ja nykyiset tienestit oman uransa ja tienestiensä jäädessä sovitun lasten- ja kodinhoidon takia reippaasti jälkeen. Molemmat ovat olleet tähän asti tyytyväisä työjaosta.
Ei se nyt vain mene niin, että toinen saa kaikki taloudelliset hyödyt yhteisesti sovitusta tasapuolisesta työnjaosta ja toinen kaikki taloudelliset haitat. Ap:n esimerkki ja tapaus on tässä mielessä harvinaisen selvä. Miehen nykyiset palkkatulot eivät ole tällä hetkellä miehen ikiomia yksitysiä tuloja, vaan yhteisiä, yhteisen työn ja työnjaon tulosta, ihan samalla tavalla kuin lapsetkin ovat yhteisiä, ja niistä huolehtimisen järjestäminen on ollut molemman vanhemman yhtälainen velvollisuus, jonka taas puolestaan nainen on pääasassa tässä tehnyt. Miten voi ollakin tämä yksinkertainen asia nyt noin vaikea ymmärtää?
Jos on tuo perinteinen työnjako, niin sitten on on myös miehen palkkatulot yhteisiä. Jos on omat rahat, niin on reilua silloin, että lapset ja koti hoidetaan silloin puoliksi ja mies toki myös kompensoi myös raskausajan ja synnytyksen jollain tavoin. Jos siis pyritään tekemään "tasan".
Itse olen kyllä sitä mieltä muutenkin, että perhe on yksikkö ja kaikki tekee kykyjensä mukaan yhteiseen pottiin, niin rahallisesti kuin monella muulla tavalla eikä voi olla ei elintasoja, jos yhdessä eletään, varsnkin kun on lapsia. Voi olla myös esim. sairautta ja muuta ongelmaa jne jne. eikä aina mene "tasan". Miksi ihmiset ovat niin valtavan itsekkäitä ja nykyään ja raha on niin iso mittari ja saanut suhteettoman ison roolin? Eikö tärkeää olisi kaikkien hyvinvointi ja, se että voidaan yhdessä elää mielekästä elämää perheenä ja toki myös yksilöinä? Eikö esim. ne läheiset ihmissuhteet ja terveys ole kuitenkin tärkeimpiä asioita millä on merkitystä, rahalla vain välinearvo?
Jos nyt ajatellaan että miehen tulevatkin tulot on perheen yhteisiä, niin tulisi tietää mitä se mies nyt tienaisi, jos niitä lapsia ei olisi ap ollut hoitamassa. Periaatteessa ainoa mahdollinen mittari on palkankorotukset siltä ajalta, mutta olisi hän ne varmasti saanut vaikka molemmat olisivat olleet töissäkin. Eli jäljelle jää pyytämättä annetut lisät ja indeksikorotukset. Niistä sit vähennetään tietenkin se mitä ap on jo saanut. Sanoisin että aika liki nollaan tuo jää, tai jopa miinukselle kun mies on kustantanut apn kotonaolon. Palkkatulot ei koskaan ole yhteisiä, ne saa tehdystä työstä.
Silloin mies olisi ollut kotona lapsia hoitamassa, eikä olisi saanut mitään palkankorotuksia. Selvä juttu.
jep, ei olisi saanut palkkaakaan suurimmaksi osaksi, kun halusi, että lapset olisi parempi hoitaa pitkään kotona ja itse olisi siellä sitten ollut tietenkin hoitamassa, jos ap ei olisi ollut. Eikä olisi nykyistä työtä, vaan huonompi.
Tuo edellinen kommentoija ei tajunnut myöskään, että ap hoiti miehen omia lapsia, heidän yhteisiä lapsiaan. Ap: elämisen kustantaminen sisältyi siis tähän "palkkaan" lasten- ja kodinhoidosta. Taitaa olla jäänyt vielä yötyöt maksamatta ja käyttämättömät lomat rahana kiitos nyt myös. ja eläkerahat. Ei ap:n elämisen maksaminen mitään hyväntekeväisyyttä ollut, vaan miehen oma rahallinen etu. Joka mahdollisti miehen uran ja työssäkäynnin ja nykyisen palkan ja työtilanteen sekä samanaikaisesti lapset ja perheen perustamisen.
Että nuo yhdet onkin hölmöjä kun ei tätä oikeasti tajua. Että miehen pitäisi saada kaikki, perhe ja ura ja se olisi vain ja ainoastaan naisen selkänahasta ja tuoloista pois, niin menneistä kuin nykyisistäkin ja tulevista. Että jotkut osaakin olla hölmöjä ja ymmärtämättömiä. Vai että indeksikorotus jää jäljelle ja miinukselle mennään, hohhoijaa, mitä jos laskeskelisi "vähän" uudestaan
Voi luoja 😅 Mitä muuta sen miehen siis pitäisi tehdä kuin elättää ja hoitaa osuutensa? Maksaa palkkaa yösyötöistä? Jaahas, millaistas summaa ajattelit? Älä tee lapsia, jos ne on sua riistämässä noin. Eiköhän he sen isompina sit huomaa että he pilasivat sun uran ja elämän.
Tämä on muuten yllättävän yleistä että lapset sit teineinä kokee todella pilanneensa äitinsä elämän kun äiti jauhaa miten hän olisi sitä tätä ja tuota ilman lapsia.
-ohis
En ole ikinä kuullut yhdenkään äidin tällaista puhuvan. Eri asia on se, jos kertovat realiteetteja, et miten näiden nuorten kannattaa tulevaisuudessa omat asiat järjestää. Noin niinkuin esimerkin kautta. Se ei ole katkeruutta vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Eihän sillä tietenkään olekaan, kun teillä homma jatkuu. Apn tilanne sikäli eri, jos ero tulee. Ilman avioehtoa (riippuu toki ehdon ehdoista) erossa otetaan huomioon hänen kotona viettämänsä aika. Ehdon kera sitä ei välttämättä huomioida. Kotivuodet verottavat sekä työurasta että eläkkeestä.
Sehän on huomioitu jo. Kuinka kauan se pitää huomioida?
Miten se on huomioitu?
Mies on maksanut kulut kun ap on ollut kotona.
Lusikat jakoon.Moro ja näkemiin?
Alue: Aihe vapaa
Olen tällaisen miesasiamiehen lapsi.
Äiti laitettiin kokopäivätyöhön 2 kk synnytyksestä ja minut hoitoon 9-10 h/ arkipäivä. Ei kyllä tehnyt mitenkään hyvää äidille eikä vauvalle. Isä tietysti sai pitää elämänsä mahdollisimman muuttumattomana.