Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..
20.09.2023 |
Olen 30 + nainen, jolla on Asperger.
En osaa, enkä ymmärrä tänäkään päivänä näitä "kirjoittamattomia sääntöjä" ihmisten välillä.
Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia elämääni/ihmissuhteisiini, minua on pidetty mm ylimielisenä ja vihattukin.
En kehtaa pyytää ketään perheenjäsentä/kaveria tms selittämään ns neuronormaalien "perusasioita" jotka pitäisi tietää..
En myöskään ole kertonut edes perheelleni diagnoosistani eli en oikein voi lopettaa maskaamista.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Kommentit (752)
Vierailija kirjoitti:
Autisti! Muista, että suuri osa näistä kirjoittamattomista säännöistä perustuu biologisiin vaistoihin. Ihmiset reagoivat automaattisesti ja synnynnäisesti tietynlaiseen käytökseen. Näitä vaistoja ei ole helppoa laittaa pois päältä ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa reagointiaan.
Jos käyttäydyt nentin aivojen mielestä töykeästi, olet töykeä.
Eli kun nentti on töykeä ja ilkeä sitä voi kutsua autistiksi. Selvä. Teen niin tästä lähtien. Saako vielä täsmentää autistivajakki vai alkaako sitten jo neurotyypillistä itkettää? Toisaaltaan eihän meidänkään tunteista välitetä niin mitäs me muiden
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on kuule teatteria, hienovaraista sellaista.
Sori siitä ja mene hoitoon!Vaikka sinun elämäsi onkin esiintymistä ja teesentelyä, ei se toki kaikilla sitä ole 😅 Kyllä se lataamokeikka taitaa olla sinulle sopivampi.
No sieltähän se tuli! Minulle on myös Asperger huutanut suuttuessaan, että olen teeskentelijä ja esiintyjä, sieluton paska, perseennuolija, hyväksikäyttäjä ja mielistelijä! Oli viimeinen kerta kun yritin selittää sosiaalisia sääntöjä.
Olen huomannut, että joillekin AS-henkilöille on vaikeaa ymmärtää sitä, että monet neurotyypilliset haluavat aidosti huomioida toisia ja heille eläytyminen keskusteluissa esimerkiksi äänenpainojen ja ilmeiden kautta tulee luonnostaan. Se ei siis ole mitään mielistelyä, teatteria tai teeskentelyä vaan heidän normaali tapansa kommunikoida. Sama silmiin katsomisen kanssa. Eivät neurotyypilliset katso silmiin siksi, että heidän "täytyy" vaan että he kokevat saavansa sitä kautta yhteyden toiseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Älä piereskele muiden seurassa
- Jos tarjolla on ruokaa/herkkuja/juhlatarjottavia, niin suhteuta syömisesi muiden ihmisten määrään. Katso ruoan ja ihmisten määrä ja syö max. oma osuutesi. Älä ala imuroimaan lisää vaikka jotkut eivät ottaisi tarjottavaa ollenkaan
- Jos olet porukan kanssa reissussa ja käyt aamulla suihkussa, älä ota maratonisuihkua vaan mieti että muutkin tarvitsevat kylpyhuonetta eli suihkuttele itse joku max. 10 minuuttia
- Älä kerro kakkavitsejä ruokapöydässä...tai muutenkaan yli 3-vuotiaalle yleisölle
- Käy vessassa hiljaa, mieti töräyttelysi ääniä, älä viheltele vessassa, pidä kehonäänten volyymi hiljaisena jos paikalla on muita ihmisiä
- Vessan ovi on kiinni siellä istuessa, älä jatka keskusteluja pöntöltä käsin
- Ravintolassa suhteuta syömisnopeutesi seurueen muihin ihmisiin ja keskustele ruokaillessa. Ravintolassa käynti on sosiaalinen tapahtuma eikä mikään silmitön huoltotankkaus
Voi kun olisin asperger-eksälle kehdannut selittää tuollaiset. Loppujen lopuksi jätin tyypin kuin tuntui että seurustelin jonkun ladossa kasvaneen kehitysvammaisen taaperon kanssa.Tuo on vaan huonoa käytöstä ja kasvatuksen puutetta.
Oli tosi vaikea vetää raja missä sosiaalinen sokeus alkoi ja käytöstapojen puute alkoi. Aina tilanteen ollessa päällä purin vain hammasta ja ajattelin tämäkö on sitä sosiaalisten sokeutta ja normien ymmärtämyyttä niin ajattelin että ei miehelle voi nalkuttaa sen synnynnäisen kehitysvamman takia. Ennen suhdetta kuvani autisteista oli paljon positiivisempi, nyt odotusteni mataluudella ei ole edes pohjaa.
Yhden kerran se mätti yksin juhlissa toisen vieraan kovalla vaivalla leipoman hapanjuurileivän. Mies tunki leipää siivu siivun jälkeen suuhunsa ja sieltä pullamössön välistä mässytti muille miten hyvää leipä oli! Käsi vispasi jatkuvasti leivän ja suun väliä kun muut yrittivät keskustella ja nauttia illasta yhdessä. Leivän leiponut vieras tuli lopuksi pelastamaan jälkelle jääneen käntyn, vei sen monen metrin päähän ja leikkasi ihan minipaloiksi että muutkin pääsivät maistamaan. En usko että mies edes huomasi käytöksensä, enkä minäkään jälkikäteen ruvennut valistamaan kaksimetristä 35-vuotiasta jätkää tavallisista juhla- ja pöytätavoista.
Kai nyt luulisi että joku sosiaalinen maalaisjärki ja peruskäytös pitäisi löytyä? Enää en uskalla odottaa autismispiirteisiltä enää tuotakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.
Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.
Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa
Pyysit meidän normaalien tapoja sinulle selitettävän. Näin se nyt vaan on. Me olemme enemmistö ja meidän mukaan mennään. Emme me rupea tuijottamaan kenkiä koska sinä et kykene käsittelemään.
En ole vielä lukenut koko keskustelua, mutta: on mielenkiintoista, kuinka AS-ihmiset kokevat tarvetta käyttäytyä, aivan kuin he tuntisivat normaalisti - miksi he sen tuntevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät läheskään aina tarkoita sitä mitä sanovat. Esim kohteliaisuudesta voidaan sanoa, että pitäisi soitella tai kyläillä vaikka oikeasti se ei kiinnosta.
Tai sitten ihmiset eivät sano sitä mitä haluavat. Esim vaimo voi kertoa miehelleen, miten jokin asia on aivan sama. Vaikka oikeasti sillä on merkitystä...
Näissä ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa äänenpainot, ilmeet ja elekieli ovat keskeisessä roolissa.
Ja niin suomalaista tuo sanominen, että voi esimerkiksi milloin tahansa soittaa tai tulla kylään. Sitten kun joku ottaa sen kirjaimellisesti, niin ollaan valtavan hämmentyneitä ja vaivaantuneita, ja eihän nyt oikein, kun on sitä, tätä ja tota kiirettä.
Vierailija kirjoitti:
Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.
Kuka puhuu yli 10 s yhdellä puheenvuorolla, toinen AS?
Ja naisen ei ole soveliasta tuijottaa miehiä. On se muutenkin outoa, ellei kyseessä ole vakava aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Älä piereskele muiden seurassa
- Jos tarjolla on ruokaa/herkkuja/juhlatarjottavia, niin suhteuta syömisesi muiden ihmisten määrään. Katso ruoan ja ihmisten määrä ja syö max. oma osuutesi. Älä ala imuroimaan lisää vaikka jotkut eivät ottaisi tarjottavaa ollenkaan
- Jos olet porukan kanssa reissussa ja käyt aamulla suihkussa, älä ota maratonisuihkua vaan mieti että muutkin tarvitsevat kylpyhuonetta eli suihkuttele itse joku max. 10 minuuttia
- Älä kerro kakkavitsejä ruokapöydässä...tai muutenkaan yli 3-vuotiaalle yleisölle
- Käy vessassa hiljaa, mieti töräyttelysi ääniä, älä viheltele vessassa, pidä kehonäänten volyymi hiljaisena jos paikalla on muita ihmisiä
- Vessan ovi on kiinni siellä istuessa, älä jatka keskusteluja pöntöltä käsin
- Ravintolassa suhteuta syömisnopeutesi seurueen muihin ihmisiin ja keskustele ruokaillessa. Ravintolassa käynti on sosiaalinen tapahtuma eikä mikään silmitön huoltotankkaus
Voi kun olisin asperger-eksälle kehdannut selittää tuollaiset. Loppujen lopuksi jätin tyypin kuin tuntui että seurustelin jonkun ladossa kasvaneen kehitysvammaisen taaperon kanssa.Tuo on vaan huonoa käytöstä ja kasvatuksen puutetta.
Oli tosi vaikea vetää raja missä sosiaalinen sokeus alkoi ja käytöstapojen puute alkoi. Aina tilanteen ollessa päällä purin vain hammasta ja ajattelin tämäkö on sitä sosiaalisten sokeutta ja normien ymmärtämyyttä niin ajattelin että ei miehelle voi nalkuttaa sen synnynnäisen kehitysvamman takia. Ennen suhdetta kuvani autisteista oli paljon positiivisempi, nyt odotusteni mataluudella ei ole edes pohjaa.
Yhden kerran se mätti yksin juhlissa toisen vieraan kovalla vaivalla leipoman hapanjuurileivän. Mies tunki leipää siivu siivun jälkeen suuhunsa ja sieltä pullamössön välistä mässytti muille miten hyvää leipä oli! Käsi vispasi jatkuvasti leivän ja suun väliä kun muut yrittivät keskustella ja nauttia illasta yhdessä. Leivän leiponut vieras tuli lopuksi pelastamaan jälkelle jääneen käntyn, vei sen monen metrin päähän ja leikkasi ihan minipaloiksi että muutkin pääsivät maistamaan. En usko että mies edes huomasi käytöksensä, enkä minäkään jälkikäteen ruvennut valistamaan kaksimetristä 35-vuotiasta jätkää tavallisista juhla- ja pöytätavoista.
Kai nyt luulisi että joku sosiaalinen maalaisjärki ja peruskäytös pitäisi löytyä? Enää en uskalla odottaa autismispiirteisiltä enää tuotakaan.
Asia kun on niin, ettei ole vain yhdenlaisia autisteja, vaan niitä on valtava kirjo. Joku toisenlainen autistisi olisi saattanut jättää kokonaan ottamatta sitä känttyä, ettei vain muut jäisi ilman ja huomautella vielä muillekin, ettei saa ottaa liikaa.
Olen itse kirjolla, mutta pärjään ihan ok sosiaalisesti. Vinkkejä siis siitä vinkkelistä.
-Kiinnostu toisesta ihmisestä ja heidän asioistaan, ihan aidosti. Hekin kiinnostuvat sinusta, sinun ei tarvitse tuoda omia asioitasi heti kärkeen esille. Vastavuoroisuus on mukavaa ja synnyttää yhteyden ystävään. Pelkkä omien asioiden ympärillä pyöriminen aiheuttaa yksinäisyyttä ja maailmasi kapenemista.
-Vaikka et välittäisi jostain tuttavasta, ole silti kohtelias heillekin. Vastaa tervehdykseen. Hymyile ohimennen. Ei tarvitse alkaa juttelemaan sen kummemmin, mutta jos ei edes moikkaa takaisin, lähettää siinä sellaista viestiä että "olet alapuolellani/inhoan sinua". Miksi satuttaa toisia ihmisiä ehdoin tahdoin?
-Muista, että ihmisillä on usein joku taka-ajatus, ja pyri oppimaan miltä se kuulostaa vrt. tavallinen small-talk. Taka-ajatuksen tunnistaa esim. siitä, että kysymys on vähän outo ja tarkka, ehkä tungettelevakin. Tyyliin "mitä teet huomenna illalla" voi olla vain jutustelua, mutta voi myös tarkoittaa, että kysyjällä on jotain suunnitelmia huomisillalle, ja haluaa sinut niihin mukaan. On aina ok kysyä ystävällisesti, että kuinka niin, miksi kysyt/mitä suunnittelet? Mukavia suunnitellut ihminen kertoo kyllä avoimesti. Pahoja suunnitellut alkaa kysellä lisää tungettelevia juttuja tai selittää hämäriä kuvioita, jolloin kannattaa vaan jättää vastaamatta ja vaikka lähteä pois tilanteesta.
-Pidä kriittiset mielipiteesi omana tietonasi, ellei niitä kysytä. Jos kysytäänkin, niin kerro niistä kiihkotta ja kysy toisenkin mielipidettä, keskustele, älä vaan saarnaa.
-Ns. maskin ylläpitäminen uuvuttaa. Siihen voi ladata liikaakin paineita itselleen. Normitkin maskaa aina vähän. On ihan ok sanoa, että ei hallitse jotain sosiaalista kuviota kovin hyvin ja se harmittaa ja väsyttää. Normi voi ymmärtää hyvinkin ja heillä voi olla samanlaista. Siitä avoimuudesta voi sitten tulla kaveruutta ja rentoutta meininkiin. Yleensäkin pieni haavoittuvuus ja avoimuus luo luottamusta hyvien tyyppien seurassa, ja pääset pintaa syvemmälle ihmissuhteissa. Aina ei tartte eikä kannata pitää kulissia yllä.
Tsemppiä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Älä piereskele muiden seurassa
- Jos tarjolla on ruokaa/herkkuja/juhlatarjottavia, niin suhteuta syömisesi muiden ihmisten määrään. Katso ruoan ja ihmisten määrä ja syö max. oma osuutesi. Älä ala imuroimaan lisää vaikka jotkut eivät ottaisi tarjottavaa ollenkaan
- Jos olet porukan kanssa reissussa ja käyt aamulla suihkussa, älä ota maratonisuihkua vaan mieti että muutkin tarvitsevat kylpyhuonetta eli suihkuttele itse joku max. 10 minuuttia
- Älä kerro kakkavitsejä ruokapöydässä...tai muutenkaan yli 3-vuotiaalle yleisölle
- Käy vessassa hiljaa, mieti töräyttelysi ääniä, älä viheltele vessassa, pidä kehonäänten volyymi hiljaisena jos paikalla on muita ihmisiä
- Vessan ovi on kiinni siellä istuessa, älä jatka keskusteluja pöntöltä käsin
- Ravintolassa suhteuta syömisnopeutesi seurueen muihin ihmisiin ja keskustele ruokaillessa. Ravintolassa käynti on sosiaalinen tapahtuma eikä mikään silmitön huoltotankkaus
Voi kun olisin asperger-eksälle kehdannut selittää tuollaiset. Loppujen lopuksi jätin tyypin kuin tuntui että seurustelin jonkun ladossa kasvaneen kehitysvammaisen taaperon kanssa.Tuo on vaan huonoa käytöstä ja kasvatuksen puutetta.
Oli tosi vaikea vetää raja missä sosiaalinen sokeus alkoi ja käytöstapojen puute alkoi. Aina tilanteen ollessa päällä purin vain hammasta ja ajattelin tämäkö on sitä sosiaalisten sokeutta ja normien ymmärtämyyttä niin ajattelin että ei miehelle voi nalkuttaa sen synnynnäisen kehitysvamman takia. Ennen suhdetta kuvani autisteista oli paljon positiivisempi, nyt odotusteni mataluudella ei ole edes pohjaa.
Yhden kerran se mätti yksin juhlissa toisen vieraan kovalla vaivalla leipoman hapanjuurileivän. Mies tunki leipää siivu siivun jälkeen suuhunsa ja sieltä pullamössön välistä mässytti muille miten hyvää leipä oli! Käsi vispasi jatkuvasti leivän ja suun väliä kun muut yrittivät keskustella ja nauttia illasta yhdessä. Leivän leiponut vieras tuli lopuksi pelastamaan jälkelle jääneen käntyn, vei sen monen metrin päähän ja leikkasi ihan minipaloiksi että muutkin pääsivät maistamaan. En usko että mies edes huomasi käytöksensä, enkä minäkään jälkikäteen ruvennut valistamaan kaksimetristä 35-vuotiasta jätkää tavallisista juhla- ja pöytätavoista.
Kai nyt luulisi että joku sosiaalinen maalaisjärki ja peruskäytös pitäisi löytyä? Enää en uskalla odottaa autismispiirteisiltä enää tuotakaan.
Neuronormaalit ampuvat toinen toisiaan joidenkin itselleen miltei täysin tuntemattomien henkilöiden käskystä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta! Mun mieheni on ainakin rajoilla, että onko assi vai ei, mutta voisin näyttää hänelle tämän ketjun. Hän tosin loukkaantuu, mutta kukaan ei jaksa häntä. Hänellä ei ole ystäviä enkä itsekään aina jaksa. Hän ei osaa vuorovaikutteista keskustelua vaan pitää pitkiä monologeja omista mielenkiinnon kohteistaan. Ei osaa lukea kun vastapuoli ei ole kiinnostunut eikä haluaisi enää keskustella hänen kanssaan. Töksäyttelee omia mielipiteitäitään suoraan ja ihmettelee miksi hänelle suututaan.
Mun mielestä hänen tämä "oireilu" on vuosien aikana vaan pahentunut, tai en ainakaan nuorempana kun yhteen mentiin huomannut hänessä tämmöisiä piirteitä. Nykyään revin melkein tukkani päästä kun osaa olla yhdessäolo todella raskasta. Onneksi itselläni paljon hyviä ystäviä ja välillä pääsen tätä maailmaa karkuun normaalien keskustelujen äärelle.
Joten toivon että tästä on teille muillekin hyötyä. Miehenikin on järjettömän älykäs ja kokee siksi myös yksinäisyyttä. Mutta sosiaalinen älykkyys on tässä maailmassa todella tärkeää ja sen kanssa pärjää pitkälle.
Isäni on asperger ja minä olen asperger. Rakastan hänen luentojaan ja pidän niitä itsekin. Minusta on ihanaa kun hän keskeyttää yllättäen ja käskee tulla katsomaan jotain mitä on tutkinut ja sitten voimme kumpikin ihmetellä sitä. Rakastan meidän väittelyjä ja sitä kun ihmettelemme maailmaa, sen toimintaa, loogisuutta ja epäloogisuutta. Minusta maailman tylsin ihminen on sellainen mikä ei opeta eikä tuota mitään informaatiota, ei kehitä minua mitenkään. Jos jollain on intohimona vaikka kivet tai postimerkit ja haluaa luennoida, minä olen mukana! Haluan kuulla kaiken! Joten kai ymmärrät, että sinä olet miehesi mielestä piinaavan tylsä ja sinusta on vaikea saada mitään mielenkiintoa elämään? Sinusta ei saa mielen ruokaa mikä on aivan tärkeintä elämässä, että selviää jotenkin järjissään. Olette kumpikin toisillenne epätyydyttäviä.
Mietin hetken mitä tähän vastaisin. Mutta sitten tajusin, että en ole sinulle vastausta velkaa. Se, että sanoin väsyvän mieheni monologeihin ja hakevani välillä mielekästä keskusteluseuraa ystävistäni oikeutti sinut haukkumaan minut piinaavan tylsäksi ja että mieheni on vaikea saada minusta mitään mielenkiintoa elämäänsä. Se kertoo paljon siitä, miksi teillä aspergereilla tämä elämä on niin vaikeaa. Ei jatkuvasti tarvitse olla puolustuskannalla ja hyökätä muiden kimppuun. Voi yrittää ymmärtää myös muita ihmisiä. Minä esim tiedän missä asioissa itse olen raskas, mutta tiedän myös omat vahvuuteni. Katsos me keskustelemme parisuhteessa myös näistä, kaikki aikamme ei ole sitä, että pakenen mieheni puheita ja hän miettii, että voi luoja tuo akka pilaa mielenkiintoisen elämäni.
Myös ihmissuhteista ja ihmisyydestä voi opettaa ja oppia. Sinä ehkä nautit siitä, että jatkuvasti joku opettaa sinulle kivistä ja kävyistä kaiken. Mutta täytyy myös yrittää ymmärtää, että me muut emme jaksa jatkuvaa informaatiotulvaa. Joskus rankan työpäivän jälkeen on vaan kiva höpötellä niitä näitä, ilman yhden yhtäkään opettavaa tarkoitusta. Se kehittää sosiaalista älykkyyttä samalla.
No nyt sitten erehdyinkin antamaan tähän vastauksen. Vaikka koin että vastauksesi ei ollut sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku tuttavasi on lihonut tms sitä ei kuulu sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten nonverbaaali viestintä on sellaista, että sitä on todella vaikea sanoin selittää, mutta sen ymmärtäminen on hyvin tärkeää. Ihminen voi pienillä eleillään viestiä ihan toista kuin mitä puhuu.
Järkevämpää olisi jos puhuttaisiin sitä mitä tarkoitetaan eikä täysin päinvastaista, ja opeteltaisiin keinoja joilla ei tarvitse alehdella, mutta voi silti olla kiva ja mukava ja kohtelias.
Esim. Näet tutun jolla on mielestäsi hirveä mekko päällä. Mitä tekee normi" ihminen? Aloittaa keskustelun vooii kun sulla on aivnan iihhana mekko!!! Sopii sulle tosi hyvin!! <3 <3
Eli jo aloittaa valheella. Mitä jos hän sanoisi että moikka, kiva nähdä pitkästä aikaa, mitäs sulle kuuluu? Eikä viittaisi tuohon karseana pitämäänsä mekkoon millään lailla?
Eli ei todellakaan tarvitse valehdella jatkuvasti siksi koska se on "hyvin tärkeää".
Omalla kohdallani olen huomannut että toden puhuminen on hyvin paljon tärkeämpää kuin valehteleminen, koska valehtelemalla ihmissuhteet ovat epäaitoja esittämissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeinta näin neurotyypillisenä on suhtautua assi yms. piirteisten ihmisten kaksoisstandardeihin. Jos neurotyypillinen ihminen on möläyttelijä ja todella suora, yleensä hänelle voi myös möläytellä ja sanoa suoraan asioita. Mutta neuroepätyypillisten kanssa joutuu usein olemaan hyvin varuillaan. He itse pitävät omia mielipiteitään totuuksina ja jos olet eri mieltä loukkaantuvat, siitä ihan samasta käytöksestä joten itse käyttäytyvät koko ajan. Se on raskasta.
Neurotyypillisten kanssa siis sosiaalisissa tilanteissa tavallaan valitaan kohteliaisuuden taso ja keskustelut menee sillä tasolla. Jolloin on todella vaikea olla itse hyvin korrektisti, kun toinen sanoo taas asioita hyvin suoraan. Ja neuroepätyypilliset eivät usein koe asiaa samalla tavalla, vaan he kokevat itse puhuvansa aina totta ja toisen ihmisen olevan ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten nonverbaaali viestintä on sellaista, että sitä on todella vaikea sanoin selittää, mutta sen ymmärtäminen on hyvin tärkeää. Ihminen voi pienillä eleillään viestiä ihan toista kuin mitä puhuu.
Järkevämpää olisi jos puhuttaisiin sitä mitä tarkoitetaan eikä täysin päinvastaista, ja opeteltaisiin keinoja joilla ei tarvitse alehdella, mutta voi silti olla kiva ja mukava ja kohtelias.
Esim. Näet tutun jolla on mielestäsi hirveä mekko päällä. Mitä tekee normi" ihminen? Aloittaa keskustelun vooii kun sulla on aivnan iihhana mekko!!! Sopii sulle tosi hyvin!! <3 <3
Eli jo aloittaa valheella. Mitä jos hän sanoisi että moikka, kiva nähdä pitkästä aikaa, mitäs sulle kuuluu? Eikä viittaisi tuohon karseana pitämäänsä mekkoon millään lailla?
Eli ei todellakaan tarvitse valehdella jatkuvasti siksi koska se on "hyvin tärkeää".
Omalla kohdallani olen huomannut että toden puhuminen on hyvin paljon tärkeämpää kuin valehteleminen, koska valehtelemalla ihmissuhteet ovat epäaitoja esittämissuhteita.
Itse asiassa valtaosa tuntemistani neurotyypillisistä (ja muistakin) aloittaa keskustelun tutun kanssa tuolla "kiva nähdä pitkästä aikaa, mitä sulle kuuluu?" -fraasilla. Ne omasta mielestä kamalaa mekkoa tai kampausta ylitsevuotavasti ja läpinäkyvästi kehuvat ovat järjestään vähän vinksahtaneita tapauksia. Mikään neurotyypillisten normaali tervehtimistapa se ei todellakaan ole.
"Kirjoittamaton" on harhaanjohtava käsite, johon ei kannata takertua. Sehän vihjaa, että olisi jokin säännöstö/algoritmi, jota vain ei ole kirjoitettu. Mutta vaikka olisi, ei ihminen sitä ymmärtäisi, ilman tekniikkaa jota meillä ei nyt ole.
Jos on kylässä ja isäntäperhe alkaa puhua siitä että alkavat kohta laittaa ruokaa mutta eivät pyydä sinua suoraan syömään, se yleensä tarkoittaa että haluavat sinun jo lähtevän.
Vierailija kirjoitti:
Muutamia yleispäteviä ja yleismaailmallisia
- sanotaan hei kun tavataan tai tilaan jossa on ihmisiä (muualla maailmassa tai maaseudulla jopa vieraiden kesken0
- sanotaan heippa kun erotaan
- sanotaan kiitos ja anteeksi tilanteen mukaan
- pyritään antamaan jokaisen säilyttämään kasvot, esim sanotaan kuiskaten toiselle jos hänellä roikkuu vessapaperia housunkaulasta tai maitoparta, ei sanota kovaan ääneen kaikkien kuullen
- jos toinen sanoo tapaamisen jo kestettyä, että "huomenna on aikainen nousu", hän tarkoittaa että haluaa tapaamisen päättyvän ja ilmoittaa sen epäsuorasti
- jos ole kylässä ja isäntä tai emäntä laittaa tuon sanottuaan myö ikkunat auki tuulettaakseen, on se vahva viesti että tapaaminen on päättynyt ja sinun olisi syytä poistua, jos et ole hoksannut sitä itse
-keskustelu on vuorottaista, ei niin että esitelmöit pitkällisesti mieliaiheestasi
AS N30+ joka on oppinut nämä
Mikä ihmeen tuulettaminen???? :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät läheskään aina tarkoita sitä mitä sanovat. Esim kohteliaisuudesta voidaan sanoa, että pitäisi soitella tai kyläillä vaikka oikeasti se ei kiinnosta.
Tai sitten ihmiset eivät sano sitä mitä haluavat. Esim vaimo voi kertoa miehelleen, miten jokin asia on aivan sama. Vaikka oikeasti sillä on merkitystä...
Näissä ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa äänenpainot, ilmeet ja elekieli ovat keskeisessä roolissa.
Ja niin suomalaista tuo sanominen, että voi esimerkiksi milloin tahansa soittaa tai tulla kylään. Sitten kun joku ottaa sen kirjaimellisesti, niin ollaan valtavan hämmentyneitä ja vaivaantuneita, ja eihän nyt oikein, kun on sitä, tätä ja tota kiirettä.
Kun toinen on ehdottanut vierailua luonaan, mutta ei myöhemmin toteuta ehdotustaan eli kutsua ei tule, kannattaa ehkä vaan kysyä kuulumisia ja sanoa, että olisi kiva nähdä.
Jos ei välitä... on tahditon... kannattaa olla edes joustava. Eli ei pysähtyä siihen, että sai toisen hämmentymään, eikä HÄN jousta.
Hyvä huomio nuo loputtomat hierarkiat, luokkajaot ja ulko-sisäkehötyypit neurotyypillisillä. Ne ovat hirvittävän tärkeitä heille - tärkeämpiä kuin ihmisyys koskaan. Ei riitä että on mukava ja älykäs ihminen jos ei ole jotakin jossakin, mieluiten niin että siitä hyötyt myös itsekin.
Ja kyllä, kyllä: ihmisyys sucks!