Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..
Olen 30 + nainen, jolla on Asperger.
En osaa, enkä ymmärrä tänäkään päivänä näitä "kirjoittamattomia sääntöjä" ihmisten välillä.
Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia elämääni/ihmissuhteisiini, minua on pidetty mm ylimielisenä ja vihattukin.
En kehtaa pyytää ketään perheenjäsentä/kaveria tms selittämään ns neuronormaalien "perusasioita" jotka pitäisi tietää..
En myöskään ole kertonut edes perheelleni diagnoosistani eli en oikein voi lopettaa maskaamista.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Kommentit (752)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.
En käyttäydy oudosti, käyttäydyn autistisesti. Nämä ovat hyvin yleisiä piirteitä autismikirjolaisilla. Ihmisillä on jos jonkinlaisia vammoja ja sairauksia, eikä kukaan oleta niitä joka paikassa selvitettävän. Niin kauan kun käyttäydyn lain puitteissa oikein, olen täysin yhteiskunnan täysimääräinen jäsen - erilaisuuksineni. En tilivelvollinen, en mainitsemasi outo, en yhtään mitään mitä minun pitäisi kenellekään selitellä, saatika kenelläkään olisi sitä oikeus oudotella.
"Kirjoittamattomilla säännöillä" kai tarkoitetaan normaalia kykyä tuntea; ellei kykyä ole, sitä ei voi kirjoittaa, eikä siis lukemalla apinoida.
Aloittaja pyytää kirjoittamaan kirjoittamatonta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.
En käyttäydy oudosti, käyttäydyn autistisesti. Nämä ovat hyvin yleisiä piirteitä autismikirjolaisilla. Ihmisillä on jos jonkinlaisia vammoja ja sairauksia, eikä kukaan oleta niitä joka paikassa selvitettävän. Niin kauan kun käyttäydyn lain puitteissa oikein, olen täysin yhteiskunnan täysimääräinen jäsen - erilaisuuksineni. En tilivelvollinen, en mainitsemasi outo, en yhtään mitään mitä minun pitäisi kenellekään selitellä, saatika kenelläkään olisi sitä oikeus oudotella.
Jos olet tyytyväinen vuorovaikutukseesi muiden kanssa ja se toimii, niin eihän siinä mitään ongelmaa sitten olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyytää kirjoittamaan kirjoittamatonta?
Kova usko av-mammoihin/-pappoihin. Hyvä juttu. Mutta kykyä tuntea normaalisti (harvinaista?) ei voi kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.
En käyttäydy oudosti, käyttäydyn autistisesti. Nämä ovat hyvin yleisiä piirteitä autismikirjolaisilla. Ihmisillä on jos jonkinlaisia vammoja ja sairauksia, eikä kukaan oleta niitä joka paikassa selvitettävän. Niin kauan kun käyttäydyn lain puitteissa oikein, olen täysin yhteiskunnan täysimääräinen jäsen - erilaisuuksineni. En tilivelvollinen, en mainitsemasi outo, en yhtään mitään mitä minun pitäisi kenellekään selitellä, saatika kenelläkään olisi sitä oikeus oudotella.
Jos olet tyytyväinen vuorovaikutukseesi muiden kanssa ja se toimii, niin eihän siinä mitään ongelmaa sitten olekaan.
Lapset huomaa vamman. Heitä ei voi huijata. En tiedä, mihin se intuitio joillakin katoaa aikuistuessa, vai ovatko olleet lapsenakin tyhmiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.
En käyttäydy oudosti, käyttäydyn autistisesti. Nämä ovat hyvin yleisiä piirteitä autismikirjolaisilla. Ihmisillä on jos jonkinlaisia vammoja ja sairauksia, eikä kukaan oleta niitä joka paikassa selvitettävän. Niin kauan kun käyttäydyn lain puitteissa oikein, olen täysin yhteiskunnan täysimääräinen jäsen - erilaisuuksineni. En tilivelvollinen, en mainitsemasi outo, en yhtään mitään mitä minun pitäisi kenellekään selitellä, saatika kenelläkään olisi sitä oikeus oudotella.
Jos olet tyytyväinen vuorovaikutukseesi muiden kanssa ja se toimii, niin eihän siinä mitään ongelmaa sitten olekaan.
Sivusta: tätä opetetaan nepsylapsillekin nykyisin. Ja auta armias, jos joku sitten oudotteleekin. Kiusaaminen. Hirvittävä kiusaaminen. Erilaisuudesta kiusaaminen. Paha, huono lapsi kiusasi, huonosti kasvatettu, demoniperheestä lähtöisin.
On vaikea erottaa tyhmyyttä luonteen vammoista; ehkä ne ovat sama asia, peritty ja hankittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.
En käyttäydy oudosti, käyttäydyn autistisesti. Nämä ovat hyvin yleisiä piirteitä autismikirjolaisilla. Ihmisillä on jos jonkinlaisia vammoja ja sairauksia, eikä kukaan oleta niitä joka paikassa selvitettävän. Niin kauan kun käyttäydyn lain puitteissa oikein, olen täysin yhteiskunnan täysimääräinen jäsen - erilaisuuksineni. En tilivelvollinen, en mainitsemasi outo, en yhtään mitään mitä minun pitäisi kenellekään selitellä, saatika kenelläkään olisi sitä oikeus oudotella.
Jos olet tyytyväinen vuorovaikutukseesi muiden kanssa ja se toimii, niin eihän siinä mitään ongelmaa sitten olekaan.
Lapset huomaa vamman. Heitä ei voi huijata. En tiedä, mihin se intuitio joillakin katoaa aikuistuessa, vai ovatko olleet lapsenakin tyhmiä?
Tottakai aikuisetkin huomaa. He vain ovat kohteliaita eivätkä ilmaise sitä avoimesti niin kuin lapset. Se juuri on sitä neurotyypillistä "pelien pelaamista" mitä tässä on mollattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.
En käyttäydy oudosti, käyttäydyn autistisesti. Nämä ovat hyvin yleisiä piirteitä autismikirjolaisilla. Ihmisillä on jos jonkinlaisia vammoja ja sairauksia, eikä kukaan oleta niitä joka paikassa selvitettävän. Niin kauan kun käyttäydyn lain puitteissa oikein, olen täysin yhteiskunnan täysimääräinen jäsen - erilaisuuksineni. En tilivelvollinen, en mainitsemasi outo, en yhtään mitään mitä minun pitäisi kenellekään selitellä, saatika kenelläkään olisi sitä oikeus oudotella.
Jos olet tyytyväinen vuorovaikutukseesi muiden kanssa ja se toimii, niin eihän siinä mitään ongelmaa sitten olekaan.
Sivusta: tätä opetetaan nepsylapsillekin nykyisin. Ja auta armias, jos joku sitten oudotteleekin. Kiusaaminen. Hirvittävä kiusaaminen. Erilaisuudesta kiusaaminen. Paha, huono lapsi kiusasi, huonosti kasvatettu, demoniperheestä lähtöisin.
Normaalin ja fiksun käytöksen edellytys on hyvä itsetunto. Tuossa ei kumpikaan toteudu. Toinen ei kykene olemaan normaali - ja toinen ei kykene sietämään sitä, että toinen ei kykene olemaan normaali. Molemmilla on siis ongelma minuudessa. Mistähän se juontaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.
En käyttäydy oudosti, käyttäydyn autistisesti. Nämä ovat hyvin yleisiä piirteitä autismikirjolaisilla. Ihmisillä on jos jonkinlaisia vammoja ja sairauksia, eikä kukaan oleta niitä joka paikassa selvitettävän. Niin kauan kun käyttäydyn lain puitteissa oikein, olen täysin yhteiskunnan täysimääräinen jäsen - erilaisuuksineni. En tilivelvollinen, en mainitsemasi outo, en yhtään mitään mitä minun pitäisi kenellekään selitellä, saatika kenelläkään olisi sitä oikeus oudotella.
Jos olet tyytyväinen vuorovaikutukseesi muiden kanssa ja se toimii, niin eihän siinä mitään ongelmaa sitten olekaan.
Lapset huomaa vamman. Heitä ei voi huijata. En tiedä, mihin se intuitio joillakin katoaa aikuistuessa, vai ovatko olleet lapsenakin tyhmiä?
Tottakai aikuisetkin huomaa. He vain ovat kohteliaita eivätkä ilmaise sitä avoimesti niin kuin lapset. Se juuri on sitä neurotyypillistä "pelien pelaamista" mitä tässä on mollattu.
Tptta. Paitsi jos on toinen tunnekyvyiltään vammainen, huomaako hän? Vai onko näyttely hänelle liiankin luontevaa?
Vierailija kirjoitti:
Ne kirjoittamattomat säännöt opitaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja siihen liittyvässä papautteessa.
Ja kun asperger viihtyy omissa oloissaan, ne jäävät oppimatta.
Sinä aikana asperger havainnoi muuta maailmaa ja saattaa kehittyä aivan eri polulla ja sitten ihmetellään "miten se voi olla tuossa noin hyvä ?"
Jos ne säännöt olisivat opittuja, ne olisivat täysin erilaisia eri maailmankolkissa. Jonkin eristyksissä eläneen kansan säännöt olisivat aivan toisenlaisia kuin muiden, sillä säännöt olisivat itsekseen kehittyneet omia polkujaan erilaisiksi, eikä mikään olisi ajanut vaikkapa saamelaisten ja kikujujen sääntöjä samankaltaisiksi. Ne ovat kuitenkin melko samanlaisia, joten kyse on ihmisen synnynnäisestä, vaistonvaraisesta toiminnasta.
Kieli on täysin opittu. Siksi hyvin erilaisia kieliryhmiä on vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.
En käyttäydy oudosti, käyttäydyn autistisesti. Nämä ovat hyvin yleisiä piirteitä autismikirjolaisilla. Ihmisillä on jos jonkinlaisia vammoja ja sairauksia, eikä kukaan oleta niitä joka paikassa selvitettävän. Niin kauan kun käyttäydyn lain puitteissa oikein, olen täysin yhteiskunnan täysimääräinen jäsen - erilaisuuksineni. En tilivelvollinen, en mainitsemasi outo, en yhtään mitään mitä minun pitäisi kenellekään selitellä, saatika kenelläkään olisi sitä oikeus oudotella.
Jos olet tyytyväinen vuorovaikutukseesi muiden kanssa ja se toimii, niin eihän siinä mitään ongelmaa sitten olekaan.
Lapset huomaa vamman. Heitä ei voi huijata. En tiedä, mihin se intuitio joillakin katoaa aikuistuessa, vai ovatko olleet lapsenakin tyhmiä?
Tottakai aikuisetkin huomaa. He vain ovat kohteliaita eivätkä ilmaise sitä avoimesti niin kuin lapset. Se juuri on sitä neurotyypillistä "pelien pelaamista" mitä tässä on mollattu.
Kyllä ilmaisevat. Minulle on kranssitukkainen rumasetämies huutanut peräsuoli pitkänä kuinka epänormaali olen. Kiusataan aivan sairaasti ja päin näköä jos tilaisuuden vain saa.
Puolisollani on autismin piirteitä, joista näkyvin on sama kuin ap:lla kyvyttömyys pärjätä/selvitä/tulla ymmärretyksi sosiaalisissa tilanteissa. Mielestäni hänet on kyllä kasvatttukin niin, että hänessä olisi jotakin vikaa käyttäyessään eri tavoin kuin lapsuuden melun täyteisessä kodissa.
Se, että pitäisi tietää säännöt sosiaalisissa tilanteissa, kertoo myös toisten osapuolten kyvyttömyydestä kohdata erilaisia ihmisiä. Niin kuin puolisoanikin on kuvailtu ahdistavaksi erakoksi ja ihmivihaajaksi, vaikka minun mielestäni hänellä on erittäin hyvä yleissivistys, seuraa aikaansa tarkkaan, lukee paljon, monipuollinen sanavarasto ilmaista itseään kirjoittaen ja hän kuuntelee ihmisiä huoelllisesti pohtien heidän sanojaan joskus liikaakin.
SUhteemme alussa hän yllätti minut kommentoiden yhtäkkiä, että nyt vasta tajuan miksi ihmisille sanotaan kiitos. Hän tarkkaili minua ja muiden reaktioista kiitoksiin ja totesi, että sehän on ihan tarpeellista monissa tilanteissa. Kyse ei ollut siitä, etteikö hän olisi osannut sanoa kiitos, mutta hän ei vain ymmärtänyt mikä siinä olisi järkevää.
Olen kannustanut puolisoani kieltäytymään kutsuista ja juhlista, jos ei huvita mennä seisomaan juhlapylvääksi johonkin nurkkaan. Seuransa voi valita, vaikka oma mamma kuinka kiukuttelisi miten kissanristäisissä pitää olla läsnä. Tässäkin tapauksessa mamma vain haluaa raamit ympärilleen kui ymmärtäisi poikaansa.
Eli en jakele ap:lle neuvoja. Ihmiset saavat ihan rauhassa pällistellä erilaisuutta, koska sellaista käsitettä kuin normaali ei ole edes olemassa. On tahditonta nimitellä ihmistä vihaiseksi ja aina voi miettiä miksi toinen on mikä on kuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Et tietenkään ole tilivelvollinen. Kunhan sitten hyväksyt sen, että asiaa ei huomioida. Ei voi olla silleen että pilkataan sanatonta viestintää ja hienovaraista rivien välistä kommunikointia, mutta sitten oletetaan, että neurotyypilliset tajuaa sanomatta, että joku on autisti. Nimittäin jos alkaa puhua neurotyypilliselle kuin suoraa puhetta arvostavalle autistille, niin siinä vaikuttaa helposti itse töykeältä.
Selkeät tapaukset tietty tunnistaa aika nopeasti ja silloin ei tartte sanoa. Eikä tosiaan myöskään tarvitse sanoa, jos haluaa tulla kohdelluksi neurotyypillisenä.
Havaittu ettei kaikki ymmärrä outoa huumoriani. Osaksi johtuu noloudesta, vaikka ettei kehtaa sanoa olevansa köyhä.
Ei meidän tarvitse yhtään paapoa neuronormaaleja, jotka ei kestä elämässään mitään mikä näyttää ja kuulostaa erillaiselta kuin he. Opetelkoon sitä joustavuutta mistä niin itseään kehuvat. Ihan samalla tapaa me ollaan opeteltu sietämään heitä, jopa matkimaan heidän toimintaansa ja eleitään sen kustannuksella että menetämme kokonaan kosketuksen itseemme ja meille jää oma persoona kokonaan kehittymättä. Sitten vielä syyllistetään siitä, että persoona ei ole päässyt kehittymään, vaikka nimenomaan itse sitä ovat vaatineet ettet saa kasvaa omaksi itseksesi. Se jos mikä on pelkkää henkistä väkivaltaa, manipulointia ja kaasuvalottamista, sadismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.
En käyttäydy oudosti, käyttäydyn autistisesti. Nämä ovat hyvin yleisiä piirteitä autismikirjolaisilla. Ihmisillä on jos jonkinlaisia vammoja ja sairauksia, eikä kukaan oleta niitä joka paikassa selvitettävän. Niin kauan kun käyttäydyn lain puitteissa oikein, olen täysin yhteiskunnan täysimääräinen jäsen - erilaisuuksineni. En tilivelvollinen, en mainitsemasi outo, en yhtään mitään mitä minun pitäisi kenellekään selitellä, saatika kenelläkään olisi sitä oikeus oudotella.
Jos olet tyytyväinen vuorovaikutukseesi muiden kanssa ja se toimii, niin eihän siinä mitään ongelmaa sitten olekaan.
Lapset huomaa vamman. Heitä ei voi huijata. En tiedä, mihin se intuitio joillakin katoaa aikuistuessa, vai ovatko olleet lapsenakin tyhmiä?
Tottakai aikuisetkin huomaa. He vain ovat kohteliaita eivätkä ilmaise sitä avoimesti niin kuin lapset. Se juuri on sitä neurotyypillistä "pelien pelaamista" mitä tässä on mollattu.
Kyllä ilmaisevat. Minulle on kranssitukkainen rumasetämies huutanut peräsuoli pitkänä kuinka epänormaali olen. Kiusataan aivan sairaasti ja päin näköä jos tilaisuuden vain saa.
Tuskin kuitenkaan muut kuin pieni osa ihmisistä. Joista näkee miten tärkeitä ne parjatut sosiaaliset pelit on, että meillä olisi täällä mukava olla.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.