Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.

Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.

Et tietenkään ole tilivelvollinen. Kunhan sitten hyväksyt sen, että asiaa ei huomioida. Ei voi olla silleen että pilkataan sanatonta viestintää ja hienovaraista rivien välistä kommunikointia, mutta sitten oletetaan, että neurotyypilliset tajuaa sanomatta, että joku on autisti. Nimittäin jos alkaa puhua neurotyypilliselle kuin suoraa puhetta arvostavalle autistille, niin siinä vaikuttaa helposti itse töykeältä.

Selkeät tapaukset tietty tunnistaa aika nopeasti ja silloin ei tartte sanoa. Eikä tosiaan myöskään tarvitse sanoa, jos haluaa tulla kohdelluksi neurotyypillisenä.

Tai mitä jos te neurotyypilliset lähtisitte siitä olettamuksesta, että ihmiset ovat erilaisia. Massasta enemmän poikkeava ei ole automaattisesti töykeä, ylimielinen, ilkeä tms, vaan hänen kommunikointityylinsä on hieman erilainen kuin muilla. Miksi teidän pitää kääntää kaikki välittömästi negatiiviseksi ja aloittaa supina ja kiusaaminen?

Kiitos tästä ketjusta! Mun mieheni on ainakin rajoilla, että onko assi vai ei, mutta voisin näyttää hänelle tämän ketjun. Hän tosin loukkaantuu, mutta kukaan ei jaksa häntä. Hänellä ei ole ystäviä enkä itsekään aina jaksa. Hän ei osaa vuorovaikutteista keskustelua vaan pitää pitkiä monologeja omista mielenkiinnon kohteistaan. Ei osaa lukea kun vastapuoli ei ole kiinnostunut eikä haluaisi enää keskustella hänen kanssaan. Töksäyttelee omia mielipiteitäitään suoraan ja ihmettelee miksi hänelle suututaan.

Mun mielestä hänen tämä "oireilu" on vuosien aikana vaan pahentunut, tai en ainakaan nuorempana kun yhteen mentiin huomannut hänessä tämmöisiä piirteitä. Nykyään revin melkein tukkani päästä kun osaa olla yhdessäolo todella raskasta. Onneksi itselläni paljon hyviä ystäviä ja välillä pääsen tätä maailmaa karkuun normaalien keskustelujen äärelle.

Joten toivon että tästä on teille muillekin hyötyä. Miehenikin on järjettömän älykäs ja kokee siksi myös yksinäisyyttä. Mutta sosiaalinen älykkyys on tässä maailmassa todella tärkeää ja sen kanssa pärjää pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän tarvitse yhtään paapoa neuronormaaleja, jotka ei kestä elämässään mitään mikä näyttää ja kuulostaa erillaiselta kuin he. Opetelkoon sitä joustavuutta mistä niin itseään kehuvat. Ihan samalla tapaa me ollaan opeteltu sietämään heitä, jopa matkimaan heidän toimintaansa ja eleitään sen kustannuksella että menetämme kokonaan kosketuksen itseemme ja meille jää oma persoona kokonaan kehittymättä. Sitten vielä syyllistetään siitä, että persoona ei ole päässyt kehittymään, vaikka nimenomaan itse sitä ovat vaatineet ettet saa kasvaa omaksi itseksesi. Se jos mikä on pelkkää henkistä väkivaltaa, manipulointia ja kaasuvalottamista, sadismia.

Tämä. Minä olen nyt viisikymppisenä pahempi kuin koskaan, mutta vain niille jotka ovat olleet minulle pahoja. Tarkoituksella pahoja, vuosia. Nyt olen saavuttanut sen huippuni, ettei minulle enää pärjää. Noin pääsääntöisesti olen ihmisten suhteen totaalisen välinpitämätön, mutta sitten on tietyt ihmiset, joiden kohdalla annan kaiken pimeyden vallata itseni, ilman rajoituksia, ilman harkintaa. Näin minuakin ollaan kohdeltu, vain erilaisilla tekniikoilla, kaksinaismoraalisesti, kiemurrellen kuin kastemadot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.

Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.

Et tietenkään ole tilivelvollinen. Kunhan sitten hyväksyt sen, että asiaa ei huomioida. Ei voi olla silleen että pilkataan sanatonta viestintää ja hienovaraista rivien välistä kommunikointia, mutta sitten oletetaan, että neurotyypilliset tajuaa sanomatta, että joku on autisti. Nimittäin jos alkaa puhua neurotyypilliselle kuin suoraa puhetta arvostavalle autistille, niin siinä vaikuttaa helposti itse töykeältä.

Selkeät tapaukset tietty tunnistaa aika nopeasti ja silloin ei tartte sanoa. Eikä tosiaan myöskään tarvitse sanoa, jos haluaa tulla kohdelluksi neurotyypillisenä.

Tai mitä jos te neurotyypilliset lähtisitte siitä olettamuksesta, että ihmiset ovat erilaisia. Massasta enemmän poikkeava ei ole automaattisesti töykeä, ylimielinen, ilkeä tms, vaan hänen kommunikointityylinsä on hieman erilainen kuin muilla. Miksi teidän pitää kääntää kaikki välittömästi negatiiviseksi ja aloittaa supina ja kiusaaminen?

Ei se niin helppoa ole olla positiivinen kun tulee kohdelluksi ilkeästi töykeästi neurotyypillisten maailmassa. Eikö helpompaa olisi jos autisti keksisi jonkun fiksun keinon ilmaista että tämä on oire eikä pahantahtoisuutta.

Itselläni on ADHD ja mahdollisesti Asperger. Sen olen huomannut, että kirjoittamaton sääntö nro 1 on ehdottomasti se, että ihmisiä pitää "palvoa". Mitä tarkoitan tällä? Jos kaveripiirissä on vaikka joku dominoiva henkilö, jolla sattuu menemään elämässä hyvin, hänen juttuihinsa pitää reagoida ylikorostuneesti. Kehua vuolaasti hänen koiranpentuaan, voivotella hänen työkiireitään. Näille ihmisille ei saa kertoa omia asioitaan. Tai saa, mutta heitä ei kiinnosta. Tällä dominoivalla on myös lauma komppaajia, jotka ylikorostuneesti ihastelevat tyypin uutta kampausta tai voivottelevat hänen arkisia vastoinkäymisiä. Sitä en ole vielä saanut selville, mitä tällaisista ihmissuhteista saa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta! Mun mieheni on ainakin rajoilla, että onko assi vai ei, mutta voisin näyttää hänelle tämän ketjun. Hän tosin loukkaantuu, mutta kukaan ei jaksa häntä. Hänellä ei ole ystäviä enkä itsekään aina jaksa. Hän ei osaa vuorovaikutteista keskustelua vaan pitää pitkiä monologeja omista mielenkiinnon kohteistaan. Ei osaa lukea kun vastapuoli ei ole kiinnostunut eikä haluaisi enää keskustella hänen kanssaan. Töksäyttelee omia mielipiteitäitään suoraan ja ihmettelee miksi hänelle suututaan.

Mun mielestä hänen tämä "oireilu" on vuosien aikana vaan pahentunut, tai en ainakaan nuorempana kun yhteen mentiin huomannut hänessä tämmöisiä piirteitä. Nykyään revin melkein tukkani päästä kun osaa olla yhdessäolo todella raskasta. Onneksi itselläni paljon hyviä ystäviä ja välillä pääsen tätä maailmaa karkuun normaalien keskustelujen äärelle.

Joten toivon että tästä on teille muillekin hyötyä. Miehenikin on järjettömän älykäs ja kokee siksi myös yksinäisyyttä. Mutta sosiaalinen älykkyys on tässä maailmassa todella tärkeää ja sen kanssa pärjää pitkälle.

Isäni on asperger ja minä olen asperger. Rakastan hänen luentojaan ja pidän niitä itsekin. Minusta on ihanaa kun hän keskeyttää yllättäen ja käskee tulla katsomaan jotain mitä on tutkinut ja sitten voimme kumpikin ihmetellä sitä. Rakastan meidän väittelyjä ja sitä kun ihmettelemme maailmaa, sen toimintaa, loogisuutta ja epäloogisuutta. Minusta maailman tylsin ihminen on sellainen mikä ei opeta eikä tuota mitään informaatiota, ei kehitä minua mitenkään. Jos jollain on intohimona vaikka kivet tai postimerkit ja haluaa luennoida, minä olen mukana! Haluan kuulla kaiken! Joten kai ymmärrät, että sinä olet miehesi mielestä piinaavan tylsä ja sinusta on vaikea saada mitään mielenkiintoa elämään? Sinusta ei saa mielen ruokaa mikä on aivan tärkeintä elämässä, että selviää jotenkin järjissään. Olette kumpikin toisillenne epätyydyttäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ADHD ja mahdollisesti Asperger. Sen olen huomannut, että kirjoittamaton sääntö nro 1 on ehdottomasti se, että ihmisiä pitää "palvoa". Mitä tarkoitan tällä? Jos kaveripiirissä on vaikka joku dominoiva henkilö, jolla sattuu menemään elämässä hyvin, hänen juttuihinsa pitää reagoida ylikorostuneesti. Kehua vuolaasti hänen koiranpentuaan, voivotella hänen työkiireitään. Näille ihmisille ei saa kertoa omia asioitaan. Tai saa, mutta heitä ei kiinnosta. Tällä dominoivalla on myös lauma komppaajia, jotka ylikorostuneesti ihastelevat tyypin uutta kampausta tai voivottelevat hänen arkisia vastoinkäymisiä. Sitä en ole vielä saanut selville, mitä tällaisista ihmissuhteista saa itselleen.

Yleensä tällaisten ihmisten seura on hauskaa. Aspergerit ei taida ymmärtää koko viihdyttävän keskustelun käsitettä joten luonnollisesti he ei huomaa sitä mitä tarkoittaa että viihdytään jonkun ihmisen seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta! Mun mieheni on ainakin rajoilla, että onko assi vai ei, mutta voisin näyttää hänelle tämän ketjun. Hän tosin loukkaantuu, mutta kukaan ei jaksa häntä. Hänellä ei ole ystäviä enkä itsekään aina jaksa. Hän ei osaa vuorovaikutteista keskustelua vaan pitää pitkiä monologeja omista mielenkiinnon kohteistaan. Ei osaa lukea kun vastapuoli ei ole kiinnostunut eikä haluaisi enää keskustella hänen kanssaan. Töksäyttelee omia mielipiteitäitään suoraan ja ihmettelee miksi hänelle suututaan.

Mun mielestä hänen tämä "oireilu" on vuosien aikana vaan pahentunut, tai en ainakaan nuorempana kun yhteen mentiin huomannut hänessä tämmöisiä piirteitä. Nykyään revin melkein tukkani päästä kun osaa olla yhdessäolo todella raskasta. Onneksi itselläni paljon hyviä ystäviä ja välillä pääsen tätä maailmaa karkuun normaalien keskustelujen äärelle.

Joten toivon että tästä on teille muillekin hyötyä. Miehenikin on järjettömän älykäs ja kokee siksi myös yksinäisyyttä. Mutta sosiaalinen älykkyys on tässä maailmassa todella tärkeää ja sen kanssa pärjää pitkälle.

Isäni on asperger ja minä olen asperger. Rakastan hänen luentojaan ja pidän niitä itsekin. Minusta on ihanaa kun hän keskeyttää yllättäen ja käskee tulla katsomaan jotain mitä on tutkinut ja sitten voimme kumpikin ihmetellä sitä. Rakastan meidän väittelyjä ja sitä kun ihmettelemme maailmaa, sen toimintaa, loogisuutta ja epäloogisuutta. Minusta maailman tylsin ihminen on sellainen mikä ei opeta eikä tuota mitään informaatiota, ei kehitä minua mitenkään. Jos jollain on intohimona vaikka kivet tai postimerkit ja haluaa luennoida, minä olen mukana! Haluan kuulla kaiken! Joten kai ymmärrät, että sinä olet miehesi mielestä piinaavan tylsä ja sinusta on vaikea saada mitään mielenkiintoa elämään? Sinusta ei saa mielen ruokaa mikä on aivan tärkeintä elämässä, että selviää jotenkin järjissään. Olette kumpikin toisillenne epätyydyttäviä. 

Kuulostaa siltä että pidät itseäsi neurotyypillistä parempana, mutta samalla lailla me ajatellaan teistä aspergerrista että olette käveleviä tietosanakirjoja ja elämänne on tyhjää kun teiltä menee ihmisyyden meidän mielestä paras puoli ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.

Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.

Et tietenkään ole tilivelvollinen. Kunhan sitten hyväksyt sen, että asiaa ei huomioida. Ei voi olla silleen että pilkataan sanatonta viestintää ja hienovaraista rivien välistä kommunikointia, mutta sitten oletetaan, että neurotyypilliset tajuaa sanomatta, että joku on autisti. Nimittäin jos alkaa puhua neurotyypilliselle kuin suoraa puhetta arvostavalle autistille, niin siinä vaikuttaa helposti itse töykeältä.

Selkeät tapaukset tietty tunnistaa aika nopeasti ja silloin ei tartte sanoa. Eikä tosiaan myöskään tarvitse sanoa, jos haluaa tulla kohdelluksi neurotyypillisenä.

Anteeksi jo valmiiksi ivallinen sarkasmini, mutta teille neurotyypillisille on nyt kerrottu tämä tarkoin varjeltu salaisuus, että ihmiset hyvin harvoin ovat muuten vaan töykeitä, vaan taustalla on hyvin usein nepsyyttä. Huomauttaisin myös sen, että jonkun "tunnistaminen" törkeäksi on hyvin subjektiivinen kokemus. Eli väännetään vielä rautalangasta: vaihda mustavalkoinen olettamuksesi kivoista vs töykeistä ihmisistä siihen, että kohtaat ihmiset yksilöinä. Näin.

smalltalkista vielä lisäisin, että sitten kun sen oppii, niin vitsit se on hauskaa ja siihen jää ihan koukkuun! sitä varten täytyy seurata ajankohtaisasioita, oman kaupungin tapahtumia, säätä, ynnä muuta, luen lehdet vain voidakseni olla hyvä kahvipöytäkeskustelija. small talk auttaa muodostamaan suhteita jotka lopulta voivat syventyä niin että molemmat voivat puhua siitä mistä oikeasti haluaisivat. small talk on hyvin palkitsevaa sitten kun siihen on tottunut. mulla on ollut siinä hyvä onni, että ihmisten väliset suhteet ja rituaalit ovat hyvin mielenkiintoisia ja siksi niiden opetteluun on jaksanut käyttää aikaa ja tietysti täytyy olla sopeutumiskykyä. nämä on pakko oppia jotta voi käydä esim töissä. mutta joo muita ihmisiä matkimallahan tässä on kuljettu pitkä tie. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta! Mun mieheni on ainakin rajoilla, että onko assi vai ei, mutta voisin näyttää hänelle tämän ketjun. Hän tosin loukkaantuu, mutta kukaan ei jaksa häntä. Hänellä ei ole ystäviä enkä itsekään aina jaksa. Hän ei osaa vuorovaikutteista keskustelua vaan pitää pitkiä monologeja omista mielenkiinnon kohteistaan. Ei osaa lukea kun vastapuoli ei ole kiinnostunut eikä haluaisi enää keskustella hänen kanssaan. Töksäyttelee omia mielipiteitäitään suoraan ja ihmettelee miksi hänelle suututaan.

Mun mielestä hänen tämä "oireilu" on vuosien aikana vaan pahentunut, tai en ainakaan nuorempana kun yhteen mentiin huomannut hänessä tämmöisiä piirteitä. Nykyään revin melkein tukkani päästä kun osaa olla yhdessäolo todella raskasta. Onneksi itselläni paljon hyviä ystäviä ja välillä pääsen tätä maailmaa karkuun normaalien keskustelujen äärelle.

Joten toivon että tästä on teille muillekin hyötyä. Miehenikin on järjettömän älykäs ja kokee siksi myös yksinäisyyttä. Mutta sosiaalinen älykkyys on tässä maailmassa todella tärkeää ja sen kanssa pärjää pitkälle.

Isäni on asperger ja minä olen asperger. Rakastan hänen luentojaan ja pidän niitä itsekin. Minusta on ihanaa kun hän keskeyttää yllättäen ja käskee tulla katsomaan jotain mitä on tutkinut ja sitten voimme kumpikin ihmetellä sitä. Rakastan meidän väittelyjä ja sitä kun ihmettelemme maailmaa, sen toimintaa, loogisuutta ja epäloogisuutta. Minusta maailman tylsin ihminen on sellainen mikä ei opeta eikä tuota mitään informaatiota, ei kehitä minua mitenkään. Jos jollain on intohimona vaikka kivet tai postimerkit ja haluaa luennoida, minä olen mukana! Haluan kuulla kaiken! Joten kai ymmärrät, että sinä olet miehesi mielestä piinaavan tylsä ja sinusta on vaikea saada mitään mielenkiintoa elämään? Sinusta ei saa mielen ruokaa mikä on aivan tärkeintä elämässä, että selviää jotenkin järjissään. Olette kumpikin toisillenne epätyydyttäviä. 

Kuulostaa siltä että pidät itseäsi neurotyypillistä parempana, mutta samalla lailla me ajatellaan teistä aspergerrista että olette käveleviä tietosanakirjoja ja elämänne on tyhjää kun teiltä menee ihmisyyden meidän mielestä paras puoli ohi.

Kuulostaa siltä, että sinä olet kiusaaja. Edellinen kommentoija kertoi mistä asioista hän itse nauttii, ja sekö tekee hänestä ylimielisen? Siis se, että hän nauttii eri asioista kuin sinä? Sinä et vain vaikuta ilkeältä, vaan olet sellainen. Voin jo nähdä sieluni silmin sinut työpaikkakiusaamassa... hyrr...

Autisti! Muista, että suuri osa näistä kirjoittamattomista säännöistä perustuu biologisiin vaistoihin. Ihmiset reagoivat automaattisesti ja synnynnäisesti tietynlaiseen käytökseen.  Näitä vaistoja ei ole helppoa laittaa pois päältä ja suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa reagointiaan.

Jos käyttäydyt nentin aivojen mielestä töykeästi, olet töykeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.

Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.

Et tietenkään ole tilivelvollinen. Kunhan sitten hyväksyt sen, että asiaa ei huomioida. Ei voi olla silleen että pilkataan sanatonta viestintää ja hienovaraista rivien välistä kommunikointia, mutta sitten oletetaan, että neurotyypilliset tajuaa sanomatta, että joku on autisti. Nimittäin jos alkaa puhua neurotyypilliselle kuin suoraa puhetta arvostavalle autistille, niin siinä vaikuttaa helposti itse töykeältä.

Selkeät tapaukset tietty tunnistaa aika nopeasti ja silloin ei tartte sanoa. Eikä tosiaan myöskään tarvitse sanoa, jos haluaa tulla kohdelluksi neurotyypillisenä.

Tai mitä jos te neurotyypilliset lähtisitte siitä olettamuksesta, että ihmiset ovat erilaisia. Massasta enemmän poikkeava ei ole automaattisesti töykeä, ylimielinen, ilkeä tms, vaan hänen kommunikointityylinsä on hieman erilainen kuin muilla. Miksi teidän pitää kääntää kaikki välittömästi negatiiviseksi ja aloittaa supina ja kiusaaminen?

Jos joku on minua kohtaan töykeä, ylimielinen, ilkeä, niin minä pysyn mahdollisimman kaukana tällaisesta henkilöstä. Vaikka kuinka olisin neurotyypillinen, niin en halua tulla loukatuksi.

Vierailija kirjoitti:

smalltalkista vielä lisäisin, että sitten kun sen oppii, niin vitsit se on hauskaa ja siihen jää ihan koukkuun! sitä varten täytyy seurata ajankohtaisasioita, oman kaupungin tapahtumia, säätä, ynnä muuta, luen lehdet vain voidakseni olla hyvä kahvipöytäkeskustelija. small talk auttaa muodostamaan suhteita jotka lopulta voivat syventyä niin että molemmat voivat puhua siitä mistä oikeasti haluaisivat. small talk on hyvin palkitsevaa sitten kun siihen on tottunut. mulla on ollut siinä hyvä onni, että ihmisten väliset suhteet ja rituaalit ovat hyvin mielenkiintoisia ja siksi niiden opetteluun on jaksanut käyttää aikaa ja tietysti täytyy olla sopeutumiskykyä. nämä on pakko oppia jotta voi käydä esim töissä. mutta joo muita ihmisiä matkimallahan tässä on kuljettu pitkä tie. 

olen siis tullut tähän asperger-lopputulemaan ihan sillä että lukuisat tutut ja tuntemattomammat ihmiset ovat läpi elämäni kysyneet asiasta tai ottaneet sen puheeksi aika nopeastikin minut tavatessaan, sen siis huomaa selvästi, mutta en jaksa mennä lääkäriin sen takia kun en minä sillä diagnoosilla mitään tee. uuvun toki nopeasti mutta olen kehittänyt oman tapani elää ja olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta! Mun mieheni on ainakin rajoilla, että onko assi vai ei, mutta voisin näyttää hänelle tämän ketjun. Hän tosin loukkaantuu, mutta kukaan ei jaksa häntä. Hänellä ei ole ystäviä enkä itsekään aina jaksa. Hän ei osaa vuorovaikutteista keskustelua vaan pitää pitkiä monologeja omista mielenkiinnon kohteistaan. Ei osaa lukea kun vastapuoli ei ole kiinnostunut eikä haluaisi enää keskustella hänen kanssaan. Töksäyttelee omia mielipiteitäitään suoraan ja ihmettelee miksi hänelle suututaan.

Mun mielestä hänen tämä "oireilu" on vuosien aikana vaan pahentunut, tai en ainakaan nuorempana kun yhteen mentiin huomannut hänessä tämmöisiä piirteitä. Nykyään revin melkein tukkani päästä kun osaa olla yhdessäolo todella raskasta. Onneksi itselläni paljon hyviä ystäviä ja välillä pääsen tätä maailmaa karkuun normaalien keskustelujen äärelle.

Joten toivon että tästä on teille muillekin hyötyä. Miehenikin on järjettömän älykäs ja kokee siksi myös yksinäisyyttä. Mutta sosiaalinen älykkyys on tässä maailmassa todella tärkeää ja sen kanssa pärjää pitkälle.

Isäni on asperger ja minä olen asperger. Rakastan hänen luentojaan ja pidän niitä itsekin. Minusta on ihanaa kun hän keskeyttää yllättäen ja käskee tulla katsomaan jotain mitä on tutkinut ja sitten voimme kumpikin ihmetellä sitä. Rakastan meidän väittelyjä ja sitä kun ihmettelemme maailmaa, sen toimintaa, loogisuutta ja epäloogisuutta. Minusta maailman tylsin ihminen on sellainen mikä ei opeta eikä tuota mitään informaatiota, ei kehitä minua mitenkään. Jos jollain on intohimona vaikka kivet tai postimerkit ja haluaa luennoida, minä olen mukana! Haluan kuulla kaiken! Joten kai ymmärrät, että sinä olet miehesi mielestä piinaavan tylsä ja sinusta on vaikea saada mitään mielenkiintoa elämään? Sinusta ei saa mielen ruokaa mikä on aivan tärkeintä elämässä, että selviää jotenkin järjissään. Olette kumpikin toisillenne epätyydyttäviä. 

Kuulostaa siltä että pidät itseäsi neurotyypillistä parempana, mutta samalla lailla me ajatellaan teistä aspergerrista että olette käveleviä tietosanakirjoja ja elämänne on tyhjää kun teiltä menee ihmisyyden meidän mielestä paras puoli ohi.

Kuulostaa siltä, että sinä olet kiusaaja. Edellinen kommentoija kertoi mistä asioista hän itse nauttii, ja sekö tekee hänestä ylimielisen? Siis se, että hän nauttii eri asioista kuin sinä? Sinä et vain vaikuta ilkeältä, vaan olet sellainen. Voin jo nähdä sieluni silmin sinut työpaikkakiusaamassa... hyrr...

Tuo henkilö kirjoitti että kyseinen tyyppi on miehensä mielestä piinaavan tylsä. Mutta ehkä se ilkeily ja suoraan puhuminen on sitten varattu vain teille kirjolaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ADHD ja mahdollisesti Asperger. Sen olen huomannut, että kirjoittamaton sääntö nro 1 on ehdottomasti se, että ihmisiä pitää "palvoa". Mitä tarkoitan tällä? Jos kaveripiirissä on vaikka joku dominoiva henkilö, jolla sattuu menemään elämässä hyvin, hänen juttuihinsa pitää reagoida ylikorostuneesti. Kehua vuolaasti hänen koiranpentuaan, voivotella hänen työkiireitään. Näille ihmisille ei saa kertoa omia asioitaan. Tai saa, mutta heitä ei kiinnosta. Tällä dominoivalla on myös lauma komppaajia, jotka ylikorostuneesti ihastelevat tyypin uutta kampausta tai voivottelevat hänen arkisia vastoinkäymisiä. Sitä en ole vielä saanut selville, mitä tällaisista ihmissuhteista saa itselleen.

Yleensä tällaisten ihmisten seura on hauskaa. Aspergerit ei taida ymmärtää koko viihdyttävän keskustelun käsitettä joten luonnollisesti he ei huomaa sitä mitä tarkoittaa että viihdytään jonkun ihmisen seurassa.

Edelleen, aika subjektiivinen kokemus. Minusta on äärimmäisen tylsää hehkuttaa puoli tuntia yhden ihmisen uutta kampausta. Minulla ei ole ongelmia kehaista, että kiva uusi kampaus sinulla, mutta miksi se yksi ihminen kampauksineen on niin "korkea-arvoinen", ettei muiden kuulumisilla ole väliä koska kaikki huomio pitää olla hänessä?

- Älä piereskele muiden seurassa

- Jos tarjolla on ruokaa/herkkuja/juhlatarjottavia, niin suhteuta syömisesi muiden ihmisten määrään. Katso ruoan ja ihmisten määrä ja syö max. oma osuutesi. Älä ala imuroimaan lisää vaikka jotkut eivät ottaisi tarjottavaa ollenkaan

- Jos olet porukan kanssa reissussa ja käyt aamulla suihkussa, älä ota maratonisuihkua vaan mieti että muutkin tarvitsevat kylpyhuonetta eli suihkuttele itse joku max. 10 minuuttia

- Älä kerro kakkavitsejä ruokapöydässä...tai muutenkaan yli 3-vuotiaalle yleisölle

- Käy vessassa hiljaa, mieti töräyttelysi ääniä, älä viheltele vessassa, pidä kehonäänten volyymi hiljaisena jos paikalla on muita ihmisiä

- Vessan ovi on kiinni siellä istuessa, älä jatka keskusteluja pöntöltä käsin

- Ravintolassa suhteuta syömisnopeutesi seurueen muihin ihmisiin ja keskustele ruokaillessa. Ravintolassa käynti on sosiaalinen tapahtuma eikä mikään silmitön huoltotankkaus

Voi kun olisin asperger-eksälle kehdannut selittää tuollaiset. Loppujen lopuksi jätin tyypin kuin tuntui että seurustelin jonkun ladossa kasvaneen kehitysvammaisen taaperon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.

Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.

Et tietenkään ole tilivelvollinen. Kunhan sitten hyväksyt sen, että asiaa ei huomioida. Ei voi olla silleen että pilkataan sanatonta viestintää ja hienovaraista rivien välistä kommunikointia, mutta sitten oletetaan, että neurotyypilliset tajuaa sanomatta, että joku on autisti. Nimittäin jos alkaa puhua neurotyypilliselle kuin suoraa puhetta arvostavalle autistille, niin siinä vaikuttaa helposti itse töykeältä.

Selkeät tapaukset tietty tunnistaa aika nopeasti ja silloin ei tartte sanoa. Eikä tosiaan myöskään tarvitse sanoa, jos haluaa tulla kohdelluksi neurotyypillisenä.

Tai mitä jos te neurotyypilliset lähtisitte siitä olettamuksesta, että ihmiset ovat erilaisia. Massasta enemmän poikkeava ei ole automaattisesti töykeä, ylimielinen, ilkeä tms, vaan hänen kommunikointityylinsä on hieman erilainen kuin muilla. Miksi teidän pitää kääntää kaikki välittömästi negatiiviseksi ja aloittaa supina ja kiusaaminen?

Jos joku on minua kohtaan töykeä, ylimielinen, ilkeä, niin minä pysyn mahdollisimman kaukana tällaisesta henkilöstä. Vaikka kuinka olisin neurotyypillinen, niin en halua tulla loukatuksi.

Siihen sinulla on kaikki oikeus, eikä siinä ole mitään väärää. Toki se saattaa loukata assin tunteita, joka ei itse ymmärrä vaikuttavansa töykeältä. Mutta minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

- Älä piereskele muiden seurassa

- Jos tarjolla on ruokaa/herkkuja/juhlatarjottavia, niin suhteuta syömisesi muiden ihmisten määrään. Katso ruoan ja ihmisten määrä ja syö max. oma osuutesi. Älä ala imuroimaan lisää vaikka jotkut eivät ottaisi tarjottavaa ollenkaan

- Jos olet porukan kanssa reissussa ja käyt aamulla suihkussa, älä ota maratonisuihkua vaan mieti että muutkin tarvitsevat kylpyhuonetta eli suihkuttele itse joku max. 10 minuuttia

- Älä kerro kakkavitsejä ruokapöydässä...tai muutenkaan yli 3-vuotiaalle yleisölle

- Käy vessassa hiljaa, mieti töräyttelysi ääniä, älä viheltele vessassa, pidä kehonäänten volyymi hiljaisena jos paikalla on muita ihmisiä

- Vessan ovi on kiinni siellä istuessa, älä jatka keskusteluja pöntöltä käsin

- Ravintolassa suhteuta syömisnopeutesi seurueen muihin ihmisiin ja keskustele ruokaillessa. Ravintolassa käynti on sosiaalinen tapahtuma eikä mikään silmitön huoltotankkaus

Voi kun olisin asperger-eksälle kehdannut selittää tuollaiset. Loppujen lopuksi jätin tyypin kuin tuntui että seurustelin jonkun ladossa kasvaneen kehitysvammaisen taaperon kanssa.

Tuo on vaan huonoa käytöstä ja kasvatuksen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta! Mun mieheni on ainakin rajoilla, että onko assi vai ei, mutta voisin näyttää hänelle tämän ketjun. Hän tosin loukkaantuu, mutta kukaan ei jaksa häntä. Hänellä ei ole ystäviä enkä itsekään aina jaksa. Hän ei osaa vuorovaikutteista keskustelua vaan pitää pitkiä monologeja omista mielenkiinnon kohteistaan. Ei osaa lukea kun vastapuoli ei ole kiinnostunut eikä haluaisi enää keskustella hänen kanssaan. Töksäyttelee omia mielipiteitäitään suoraan ja ihmettelee miksi hänelle suututaan.

Mun mielestä hänen tämä "oireilu" on vuosien aikana vaan pahentunut, tai en ainakaan nuorempana kun yhteen mentiin huomannut hänessä tämmöisiä piirteitä. Nykyään revin melkein tukkani päästä kun osaa olla yhdessäolo todella raskasta. Onneksi itselläni paljon hyviä ystäviä ja välillä pääsen tätä maailmaa karkuun normaalien keskustelujen äärelle.

Joten toivon että tästä on teille muillekin hyötyä. Miehenikin on järjettömän älykäs ja kokee siksi myös yksinäisyyttä. Mutta sosiaalinen älykkyys on tässä maailmassa todella tärkeää ja sen kanssa pärjää pitkälle.

Isäni on asperger ja minä olen asperger. Rakastan hänen luentojaan ja pidän niitä itsekin. Minusta on ihanaa kun hän keskeyttää yllättäen ja käskee tulla katsomaan jotain mitä on tutkinut ja sitten voimme kumpikin ihmetellä sitä. Rakastan meidän väittelyjä ja sitä kun ihmettelemme maailmaa, sen toimintaa, loogisuutta ja epäloogisuutta. Minusta maailman tylsin ihminen on sellainen mikä ei opeta eikä tuota mitään informaatiota, ei kehitä minua mitenkään. Jos jollain on intohimona vaikka kivet tai postimerkit ja haluaa luennoida, minä olen mukana! Haluan kuulla kaiken! Joten kai ymmärrät, että sinä olet miehesi mielestä piinaavan tylsä ja sinusta on vaikea saada mitään mielenkiintoa elämään? Sinusta ei saa mielen ruokaa mikä on aivan tärkeintä elämässä, että selviää jotenkin järjissään. Olette kumpikin toisillenne epätyydyttäviä. 

Kuulostaa siltä että pidät itseäsi neurotyypillistä parempana, mutta samalla lailla me ajatellaan teistä aspergerrista että olette käveleviä tietosanakirjoja ja elämänne on tyhjää kun teiltä menee ihmisyyden meidän mielestä paras puoli ohi.

 Sinun ei tarvitse olla huolissaan että elämämme menisi ohi. Enkä laita ihmisiä järjestykseen, se on teidän neurotyypillisten tapa selvittää ihmisistä kenet nostetaan ja kenet alistetaan. Minun puolesta voitaisiin kaikki olla ihmisiä. Ihmiset on muuten hirveitä, oletko huomannut? Aika moni uupuukin siihen ihmsyyteen mitä niin avoimesti esitetään ettei halua olla missään tekemisissä sen kanssa tietyn pisteen yli mentyään.