Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..
20.09.2023 |
Olen 30 + nainen, jolla on Asperger.
En osaa, enkä ymmärrä tänäkään päivänä näitä "kirjoittamattomia sääntöjä" ihmisten välillä.
Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia elämääni/ihmissuhteisiini, minua on pidetty mm ylimielisenä ja vihattukin.
En kehtaa pyytää ketään perheenjäsentä/kaveria tms selittämään ns neuronormaalien "perusasioita" jotka pitäisi tietää..
En myöskään ole kertonut edes perheelleni diagnoosistani eli en oikein voi lopettaa maskaamista.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Kommentit (752)
Mitä? Eivät Asperger ihmiset yleensä saa mitään raivokohtauksia, varsinkaan tuntemattomien edessä!
Mistä nämä ennakkoluulot kumpuavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa opetella ainakin se, että antaa toisille tilaa. Eli ei esim yksinään puhu pitkään, vaan antaa muillekin suunvuoron.
On myös kohteliasta, että antaa muidenkin päättää puheenaiheita. Hyvänä ns nyrkkisääntönä voi toimia, että jokainen saa puhua suunnilleen yhtä paljon.
Kannattaa opetella se, että ihmisiä harvoin kovin paljon kiinnostaa. Eli vaikka kysytään kuulumisiasi, niin kovin pitkää vastausta ei odoteta.
Älä koskaan kutsu itse itseäsi kylään.
Vierailija kirjoitti:
Aasburger voi syödä vajaan burgerin:)
Voi heh heh. Nyt on hauskaa, siis tosi hauskaa. Oi oi, en edes muista milloin luin yhtä hauskan vitsin. Hohhoijaa..........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta lähipiirini melkein ainoana nenttinä pakko kommentoida, että kyllä kirjoittamattomia, sanattomia sääntöjä on asseillakin. Pitkään olin niistä ihan pihalla :D
Meillä on lähisuvussa ainakin 9 assia, lisäksi muutama ADHD. Kommunikaatio toimii perhepiirissä oikein mainiosti, mutta minä (ja ne muut pari nenttiä) ollaan oltu ihan pihalla aika monesti.
Sen kyllä huomaan, että kun assit saavat toimia itselleen luontaisella tavalla, kaikki tuntuvat pärjäävän hyvin. Meillä tästä porukasta useampi on joutunut tekemään epätyypillisiä valintoja lähinnä työelämän suhteen, jotta elämä ei kävisi kuormittavaksi. Onneksi ovat löytäneet paikkansa.
Kerro lisää! Millaisia sääntöjä esim.?
Pari asiaa, jotka auttavat:
* Katso toisia silmiin. Jos se onnistu, katso edes otsaan tms, koska silmiin katsominen on tärkeää.
*Kysele toisten kuulumisia.
*Osallistu smal talkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta lähipiirini melkein ainoana nenttinä pakko kommentoida, että kyllä kirjoittamattomia, sanattomia sääntöjä on asseillakin. Pitkään olin niistä ihan pihalla :D
Meillä on lähisuvussa ainakin 9 assia, lisäksi muutama ADHD. Kommunikaatio toimii perhepiirissä oikein mainiosti, mutta minä (ja ne muut pari nenttiä) ollaan oltu ihan pihalla aika monesti.
Sen kyllä huomaan, että kun assit saavat toimia itselleen luontaisella tavalla, kaikki tuntuvat pärjäävän hyvin. Meillä tästä porukasta useampi on joutunut tekemään epätyypillisiä valintoja lähinnä työelämän suhteen, jotta elämä ei kävisi kuormittavaksi. Onneksi ovat löytäneet paikkansa.
Kerro lisää! Millaisia sääntöjä esim.?
Täälläkin kiinnostaa!
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Eivät Asperger ihmiset yleensä saa mitään raivokohtauksia, varsinkaan tuntemattomien edessä!
Mistä nämä ennakkoluulot kumpuavat?
Kirjolla-sarjassa Topi sai raivareita, kun asiat eivät menneet kuten hän oli suunnitellut. Nuorempana hän oli saanut raivokohtauksia aivan pikkuasioistakin, esim. kun ravintolassa pöytään tuotu pizza oli väärän muotoinen, mutta ilmeisesti iän karttuessa raivarit olivat vähentyneet. (Vaikka jokuhan täällä jo väitti, että autisti ei voi mitenkään oppia sietämään epämiellyttäviä asioita?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuunnella muitakin, että mitä he puhuvat. Kaikkea ei pidä ottaa niin kirjaimellisesti. Ihmiset usein vitsailevat tai käyttävät kiertoilmaisuja. Kiertoilmaisuja kannattaa opetella itse ja selvittää mitä ne tarkoittavat. Netistä varmasti löytyvät ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. normaali ja sanon suoraan, että olen piikkikammoinen. Samoin, että hammaslääkärillä jännittää ja pelottaa, että sattuu.
Myös monissa muissa tilanteissa sanon, jos minulla on jotain estoja tai vaikeuksia tehdä asioita.
Miksi silloin as-piirteiset eivät myös voisi sanoa, että jotkut asiat ovat heille vaikeata?
Kukaan ihminen on tuskin niin täydellinen, ettei mikään asia jännitä tai pelota tms.
Siksi olisi parempi sanoa se kuin yrittää olla niinkuin sitä ei olisi.
Kun se harvoin onnistuu kuitenkaan ja on itselle raskasta piilotella.
Muiden on silloin helpompi ymmärrää "outoa" käytöstä.
Tietenkin jos näitä eivät silti kaikki ymmärrä, mutta se sitten pitää myös itse ymmärtää, että näin elämässä on.
Ei meitä tavallisinkaan kaikki ymmärrä.Tuota voi ehdottomasti jäädä pohtimaan, kun yleiset käsitykset ovat hieman avartuneet ja keskustelua asiasta on enemmän. Ehkä myös ymmärrystä. Siinä on kuitenkin sellainen sävyero, että piikkikammo ei leimaa ihmistä samoin kuin kehityksellisellinen neurologinen oireyhtymä ja siihen liitetyt ennakkoluulot. Sinulla on "vain" piikkikammo, mutta se ei vaikuta koko elämääsi kaikilta osin. Siihen ei muilla liity vahvoja oletuksia sinusta muuten ihmisenä. Lisäksi, piikkikammo tai muut pelot taitavat olla yleisimpiä, useampi voi samastua ja ymmärtää. Piikkikammo ei vaikuta sosiaaliseen kanssakäymiseen laajemmin, et välttämättä erotu joukosta perustavilta osin, mm. toimintakyvyn suhteen.
Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät asian laajuuden, jotta syrjintä vähenisi. Joku kysyi, voiko asioille siedättyä jotta ne helpottuvat. Niitä voi, ja usein täytyykin kohdata, mutta ne eivät helpotu. Koska aivojen poikkeavuudet eivät poistu. Taustalla ei ole ns. normaalit aivot, joissa on tilannesidonnainen tai kehittynyt häiriö. Toiminta poikkeaa rakenteellisesti. Vähän kuin vertaisi murtumaa ja halvausta, toisesta voi kuntoutua ja toinen on pysyvä vamma. Ei voi kuin sopeutua siihen, mitä on annettu.
Jos luit viestini niin piikkikammo oli vain eräs esimerkki. Kirjoitin myös näin" Myös monissa muissa tilanteissa sanon, jos miniulla on jotain estoja tai vaikeuksia tehdä asioita".
Mielestäni ymmärrän ja ymmärsin asian laajuuden. En vaan nyt älä täällä erikseen luettelemaan niitä muita tilanteita, joissa ilmoitan, että tämä on minulle vaikeata tai tämä jännittää tms.
Tämä osio kattaa minun näkökulmastani niin omat kuin kenen tahansa, myös aspergerin, ongelmat ja kyvyttömyydet toimia eri tilanteissa. Näitä on siis kaikilla ihmisillä, se oli viestini idea.Juuri itse näet suppeasti kun et edes vaivautunut lukemaan viestiäni huolellisemmin.
En viitannut sinuun laajemman käsityksen toiveella, puhuin yleisesti. Viitaten mm. Siihen, kuinka vaikea tai mahdoton näitä haasteita on muuttaa tai poistaa, eikä se ole tahdonvoimasta kiinni.
En ole kuitenkaan vakuuttunut, että ymmärrät kuvaamani täysin. Esimerkiksi stigman kannalta, johon et ottanut kantaakaan. Päihdeongelma on toinen tämäntyyppinen vaikutuksiltaan, se tietty ongelma leimaa ihmistä helposti ja siitä on hyvin vaikeaa muille kertoa. Jos avun pyytämisen vaikeutta ei oteta huomioon, jää ilman apua. Sama tuon kanssa, että neuvo kertomisesta on hyvä, mutta erilaisista haasteista kertomisella voi olla keskenään erilaisia vaikutuksia. Joten jos joku ei uskalla/halua kertoa, vaikka se helpottaisi kohtaamisia, ymmärrän täysin. Ettei tätäkin katsota puutteeksi, tai haluttomuudeksi ratkoa haasteita.
Se, ettemme ajattele asiasta täysin samoin, samasta tulokulmasta, ei tarkoita että luen huolimattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stimmaus on asia, mitä ei kannata tehdä julkisesti.
Korkeintaan esim avata kättä tms taskussa.
Mutta isot liikkeet jotka näkyvät ulospäin/kasvojen oudot ilmeet tms ovat asioita, joita EI kannata tehdä.
Ne aiheuttavat kanssa ihmisissä välitöntä ahdistusta ja mietintää siitä, että mikä sinua vaivaa.
Ja valitettavasti stimmaus on yleensä sellaista, ettei se näytä kovin normaalilta.
Eli niihin omiin ilmeisiin/kehon liikkeisiin kannattaa tässäkin asiassa kiinnittää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Stimmaus on asia, mitä ei kannata tehdä julkisesti.
Korkeintaan esim avata kättä tms taskussa.
Mutta isot liikkeet jotka näkyvät ulospäin/kasvojen oudot ilmeet tms ovat asioita, joita EI kannata tehdä.
Ne aiheuttavat kanssa ihmisissä välitöntä ahdistusta ja mietintää siitä, että mikä sinua vaivaa.
Ja valitettavasti stimmaus on yleensä sellaista, ettei se näytä kovin normaalilta.
Eli niihin omiin ilmeisiin/kehon liikkeisiin kannattaa tässäkin asiassa kiinnittää huomiota.
Mikä on stimmaus?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.
Mitä 😳 Eli puhtaasti valehdella mielentilastaan ilmeilemällä? 😳
Tilanteen mukaan tietenkin (eli jos joku kertoo läheisendä kuolemasta niin silloin ei tietenkään), mutta tämä oli neuvo siihen kun ap sanoi, että häntä pidetään ylimielisenä. Ajattelin että jos ap on vaan totisen ja vakavan näköinen koko ajan, niin pieni hymy aina väliin voi auttaa tähän väärinkäsitykseen.
Ai vaikka ei hymyilytä ja toisen juttu olisi silkkaa pohjatonta scheissea? Niin silti mielistellen vähän virnuillaan varmuuden vuoksi? 😳
Mitä hyvää ajattelet seuraavan kenellekään siitä, että nyrpeilet ja nihkeilet ihmisille? Sori, mutta oli diagnoosi ihan mikä tahansa, niin tällaiset jeesuksenkiiltävät kuvitelmat jostain "paremmasta ihmisyydestä" v tuttavat kuin pientä eläintä.
Ihan oikeasti: tämä maailma olisi huomattavasti nykyistä kamalampi paikka, jos kaikki negatiiviset impulssit lauottaisiin toisille sellaisenaan päin näköä. Miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.
Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.
Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa
No sitten voit vain sanoa olevasi autisti ja ettei sinusta kannata välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Eivät Asperger ihmiset yleensä saa mitään raivokohtauksia, varsinkaan tuntemattomien edessä!
Mistä nämä ennakkoluulot kumpuavat?
Kirjolla-sarjassa Topi sai raivareita, kun asiat eivät menneet kuten hän oli suunnitellut. Nuorempana hän oli saanut raivokohtauksia aivan pikkuasioistakin, esim. kun ravintolassa pöytään tuotu pizza oli väärän muotoinen, mutta ilmeisesti iän karttuessa raivarit olivat vähentyneet. (Vaikka jokuhan täällä jo väitti, että autisti ei voi mitenkään oppia sietämään epämiellyttäviä asioita?)
Voi oppia sietämään, mutta ne asiat eivät muutu helpommiksi tai vähemmän kuormittaviksi. Kuten tottumisen, altistumisen ja siedättymisen vaikutuksesta käy ilmeisesti monille muille. Ja yleensä täytyy sitten karsia muita kuormittavia asioita pois, jos jotain toista on välttämättä siedettävä. Jotta kokonaiskuormitus ei tee äkkivääräksi hermokimpuksi. Todennäköisesti Topikin on sekä oppinut sietämään tiettyjä juttuja että etenkin välttämään liian haastavia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stimmaus on asia, mitä ei kannata tehdä julkisesti.
Korkeintaan esim avata kättä tms taskussa.
Mutta isot liikkeet jotka näkyvät ulospäin/kasvojen oudot ilmeet tms ovat asioita, joita EI kannata tehdä.
Ne aiheuttavat kanssa ihmisissä välitöntä ahdistusta ja mietintää siitä, että mikä sinua vaivaa.
Ja valitettavasti stimmaus on yleensä sellaista, ettei se näytä kovin normaalilta.
Eli niihin omiin ilmeisiin/kehon liikkeisiin kannattaa tässäkin asiassa kiinnittää huomiota.
Mikä on stimmaus?!
Netti on keksitty, mutta tässä esim yksi linkki:
https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/stimmaus-on-nerokas-…
Kirjakielellä puhuminen herättää huomiota ja särähtää ihmisten korvaan. Pahasti. Moni Asperger tai autisti puhuu mielellään kirjakieltä.
Siitä kannattaa kuitenkin opetella pois. Puhukaa sitä kotiseudun murrutte tai samaa murretta kuin ympäristö.. kirjakielellä puhuva ihminen on todella, siis todella oudon, kuuloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stimmaus on asia, mitä ei kannata tehdä julkisesti.
Korkeintaan esim avata kättä tms taskussa.
Mutta isot liikkeet jotka näkyvät ulospäin/kasvojen oudot ilmeet tms ovat asioita, joita EI kannata tehdä.
Ne aiheuttavat kanssa ihmisissä välitöntä ahdistusta ja mietintää siitä, että mikä sinua vaivaa.
Ja valitettavasti stimmaus on yleensä sellaista, ettei se näytä kovin normaalilta.
Eli niihin omiin ilmeisiin/kehon liikkeisiin kannattaa tässäkin asiassa kiinnittää huomiota.
Mikä on stimmaus?!
Netti on keksitty, mutta tässä esim yksi linkki:
https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/stimmaus-on-nerokas-…
Käsien räpyttrlyä ja outoja ääniä? Juu ei helvetissä tuollaista käytöstä julkisesti!
Jos joku toimii väärin tai on esim. ruokaa hampaissa, siitä sanotaan kahden kesken, ei kaikkien edessä.
Jos joku avautuu ongelmistaan, hän ei yleensä halua neuvoja vaan myötätuntoa. Jos joku haluaa neuvoja, hän todennäköisemmin kysyy niitä suoraan.